Pilaako psykologinen valmennus suomalaisurheilijat?

futispojat3

Suomessa puhutaan yhä useammin psykologisen valmennuksen merkityksestä urheilumenestyksessä. Esimerkiksi Lontoon olympialaisten jälkeen Psykologiliitto vaati, että jokaiselle huippu-urheilijalle pitäisi antaa mahdollisuus saada psykologiapalveluita.

Olen viime aikoina miettinyt ja keskustellut asiaan paremmin perehtyneiden kanssa siitä, miten Suomessa tällä hetkellä huolehditaan urheilijoiden henkisestä valmennuksesta — ja miten siitä kannattaisi oikeasti huolehtia.

Jos olet urheilija, urheiluvalmentaja tai urheilijan vanhempi, mieti hetki näitä tosiasioita, jotka aivan varmasti olet jo havainnut vuosien varrella :

1. Peli tai urheilusuoritus on sama tasosta riippumatta

Jos ei oteta huomioon sopupelejä tai muita urheilusuorituksia, joissa tarkoituksella epäonnistutaan, pelillä tai urheilusuorituksella on käytännössä aina samat säännöt ja sama tavoite.

Pelasivat jalkapalloa pikkupojat koulun jälkeen tai huippuammattilaiset MM-kisoissa, pelisäännöt ja tavoite ovat samat: tehdä mahdollisimman paljon maaleja ja estää vastapuolta tekemästä maaleja.

Jos olet kilpaurheilija, mieti urheilusuoritusta jonka teet harjoituksissa alusta loppuun niin hyvin kuin osaat.

Kuvittele sitten että olet elämäsi tärkeimmässä kilpailussa tekemässä saman suorituksen.

Jos hetkeä ennen kilpailua kokisit harvinaisen aivohäiriön, joka sallisi sinun muistaa kaiken mitä tarvitset suoritukseesi, mutta pyyhkisi mielestäsi kaiken muun, miten urheilusuorituksen tekeminen poikkeasi harjoittelusta?

Ei mitenkään.

Vaikka tason noustessa kilpailu ja panokset kovenevat, itse peli on aina ihan sama.

Miksei se siis tuntuisi samalta: iloiselta ja innostavalta kamppailulta, jossa kukin panee parastaan loppuun asti?

2. Urheilijan suoritus on parhaimmillaan silloin kun hän ”ei ajattele”

Jokainen kilpaurheilija tai valmentaja jonka kanssa olen puhunut, kertoo että kun peli tai urheilusuoritus sujuu parhaiten, urheilijasta tuntuu kuin hän ei ajattelisi.

Asiat tuntuvat tapahtuvan ikään kuin itsestään. Urheilija on yhtä pelin tai suorituksen kanssa.

Fiilis on rento, luonteva, helppo. Urheilija näyttää toimivan automaattiohjauksella. Hän tietää mitä tehdä — vaikkei välttämättä pysty sanomaan miksi tietää mitä tietää.

Sama pätee valmentajiin.

Uskon että jokaisella valmentajalla on urallaan hetkiä, jolloin hänen olonsa oli rento ja hän yhtäkkiä jotenkin vain tiesi, miten kannustaa urheilijaa tai joukkuetta tai teetättää jengillään, ilman että siinä järjellä ajatellen oli mitään järkeä.

Yllättäen uusi ajatus johti todella hyvään lopputulokseen tai jopa voittoon.

Eikö ole mielenkiintoista, miten vastaus vaikeassa tilanteessa tai paras urheilusuoritus syntyi kuin itsestään, ilman erityistä ponnistelua tai vaivaa?

3. Ajattelu huonontaa suoritusta

Mitä enemmän urheilija ajattelee suorituksen aikana, sitä huonommin hän yleensä suoriutuu.

Moni luulee tämän pätevän nimenomaan negatiiviisiin ajatuksiin ja yrittää siksi täyttää mielensä positiivisilla ajatuksilla: mukavilla visualisoinneilla tai kivoilla voimalauseilla.

Minä väitän että kaikki ylimääräinen ajattelu vie huomion pois pelistä tai urheilusuorituksesta ja huonontaa sitä.

4. Ajatustekniikat, analyysi ja henkiset harjoitteet lisäävät ajattelua

Erilaiset rentoutustekniikat, mielikuvaharjoitukset ja muut ajattelua edellyttävät menetelmät ohjaavat urheilijoita ajattelemaan enemmän — eivät vähemmän.

Sama pätee motivaation etsimiseen, psykologisten heikkouksien tai vahvuuksien kartoittamiseen tai ”kätkettyjen estojen” esiin kaivamiseen.

Työkalut voivat tuoda hetkellisesti hyvältä tuntuvan tunteen siitä, että urheilija voi — ja hänen kannattaa — työskennellä aktiivisesti ajatustensa ja tunteidensa hallitsemiseksi.

Tiedätkö mikä seuraava ajatuksesi on? Entä sitä seuraava?

Jos et tiedä mikä seuraava ajatuksesi on, et voi estää sitä juolahtamasta mieleesi.

”Niin mutta mä voin yrittää ajatella positiivisia ajatuksia.”

OK, kokeile ajatella vaikkapa sitä miten voitat.

Miten työläältä se tuntuu?

Miten pian mieleesi juolahtaa jokin muu ajatus?

Kuten: ”tämä on typerää.”

Psykologiset arviot — joiden tulos riippuu niiden tekohetkestä, kysymyksenasettelusta ja arvioinnista — saavat urheilijan luulemaan että hänessä on puutteita, joita pitää korjata — kuinkas muuten, ajattelemalla!

Samoin urheilija luulee virheellisesti että hänen pitää käyttää muilta saatuja ajatusmalleja ja tekniikoita työkaluna — sen sijaan että luottaisi tiedostamattomaan ajatteluun, joka ohjaa häntä aina silloin kun hän pelaa tai toimii kaikkein parhaiten!

5. Hyvän fiiliksen tavoittelu pahentaa huonoa oloa

Jokaisella meistä tulee pitkin päivää ns. huonoja hetkiä, jolloin mielentilamme laskee. Tämä on ihan täysin normaalia eikä edellytä keneltäkään — ei edes keskellä kisaa olevalta huippu-urheilijoilta — minkäänlaisia toimenpiteitä.

Jos katsot pikkulapsia, näet että heillä huonot mielentilat tulevat ja menevät nopeasti ohi. Miksi?

Koska he eivät jää analysoimaan, korjaamaan tai tekemään ongelmaa huonosta fiiliksestä.

Väitän että jokaisella urheilijalla on kokemus siitä, miten fiillis ei ollut pelin tai urheilusuorituksen alussa hääppöinen, mutta silti lopputulos oli ihan hyvä — tai jopa loistava.

Oletko pelannut lapsena futista, lätkää tai vaikka vain polttopalloa?

Muistatko miten joskus kesken pelin tuli paha mieli tai suutuit tai hermostuit?

Hetken ajan pelasit ehkä vähemmän innostuneesti, kunnes paha mieli unohtui ja peli imaisi sinut taas mukaansa.

Mitä tapahtui?

Synnynnäinen sisäinen järjestelmäsi, joka palauttaa sinut automaattisesti hyvään oloon, toimi niin kuin sen piti toimiakin.

Huono fiilis ei estä pelaamasta tai tekemästä suorastaan huippuhyvää suoritusta.

Huonon fiiliksen kelaaminen estää hyvän suorituksen.

6. Sisäinen sää määrää miltä maailma näyttää

Useimmat meistä on opetettu uskomaan, että ulkoiset tapahtuvat määrittävät sisäisen tilamme.

Minä väitän että asia on ihan täysin päinvastoin. Sisäinen mielentila ratkaisee miten näemme ulkoiset tapahtumat.

Mieti jotain läheistäsi — puolisoa, lasta, valmentajaa, pelikaveria — jonka jokin tapa ärsyttää sinua usein.

Oletko huomannut, että joskus sinulla on hetkiä, jolloin toinen käytös ei ärsytä?

Ehkä sama käytös joskus kyllästyttää, ihmetyttää, ei vaivaa lainkaan tai jopa naurattaa?

Missä mielentilassa olet kun toisen käytös ärsyttää?

Entä silloin kun se naurattaa?

Meillä jokaisella on sisäinen säätila, joka vaihtelee omalla sumealla logiikallaan.

Silloin kun sisälläsi myrskyää tai sataa räntää, maailma ympärilläsi näyttää aivan erilaiselta kuin jos sisäinen sääsi on tyyni tai silkkaa auringonpaistetta.

Alhaisessa mielialassa sinusta näyttää että edessä oleva suoritus, yleisö, valmentajasi, sopimusneuvottelut, sponsorisopimukset, median huomioi ja lähes mikä tahansa ulkoinen tekijä ”pakottaa” sinut kokemaan paineen tunnetta.

Korkeassa mielialassa et ajattele mitään erityistä, olet vain läsnä tässä hetkessä etkä tunne paineen tunnetta — edes silloin kun vastapuoli yrittää tahallaan saada sinut kokemaan sitä!

Mielialasi vaihteluun vaikuttaa lukematon määrä tekijöitä, kuten esim:

  • verensokerin taso ja suunta (eli onko laskussa vai nousussa)
  • vireystaso ja sen suunta
  • fyysinen väsymys
  • välittäjäainetasapaino
  • hormonaalinen tila
  • mitä äsken ajattelit
  • mitä aistisi juuri ottivat vastaan tiedostamattasi

Kaikkia mielialaan vaikuttavia tekijöitä tuskin vielä edes tunnetaan.

Vaikka kuinka yrittäisit kontrolloida eri tekijöitä ja optimoida olosuhteita, et voi mitenkään estää mielialaasi välillä laskemasta — etkä voi koskaan tietää etukäteen koska se laskee.

7. Mielialan laskun ei tarvitse pilata urheilusuoritustasi (tai elämääsi)!

Yhtä lailla kun yhtäkkiä mielialasi voi laskea ilman mitään selvää syytä, se voi myös nousta ilman mitään näkyvää syytä.

Olen varma että mieleesi voi tulla montakin hetkeä, jolloin yhdellä hetkellä olit epätoivon kuilussa — kunnes yhtäkkiä huomasit olevasi taas ihan hyvällä tuulella.

Mielialan noustua urheilusuorituksesi lähti vetämään kuin itsestään. Tai ehkä huomasit mielialan nousun vasta siitä, että homma alkoi taas toimia.

Kilpailusta, jota pidit tuhoon tuomittuna, saattoi tulla yksi kauden parhaista.

Hetkeä ennen kuin mielialasi kohosi, et aavistanut että muutaman sekunnin päästä niin kävisi. Mikä ihmeellisintä, niin kävi vaikka et tehnyt mitään.

Minä väitän että niin kävi nimenomaan siksi että ET tehnyt mitään!

8. Pysy pelissä

Ainoa psykologinen ”taito”, jota tarvitset olit sitten pelaaja tai valmentaja on huomata oletko ns. korkeassa vai alhaisessa mielentilassa.

Eli oletko siinä rennossa ja helpossa tilassa jossa asiat tapahtuvat itsestään ja peli kulkee  — vai et?

Jos olet, jatka pelaamista. Sisäinen viisautesi ohjaa sinua huippusuoritukseen.

Jos et ole, jatka pelaamista. Sisäinen järjestelmäsi palauttaa sinut kohta takaisin rentoon tilaan.

Se on tasan niin yksinkertaista.

Jos et usko minua, mutta osaat kohtuullisesti englantia, tutustu urheiluvalmennukseen erikoistuneen valmentajaopettajani Garret Kramerin loistavaan kirjaan Stillpower.

Katso tämä 4 minuuttia pitkä video, jossa Garret kertoo mistä kirjassa ja kilpaurheilussa yleensä on kyse.

Garretin sivuilta löydät linkkejä miehen videoihin, kirjoituksiin ja podcasteihin.

Jos englanti ei suju tai haluat henkilökohtaisempaa otetta — kommentoi tämän viestin loppuun tai ota suoraan yhteyttä, niin osoitan omien kokemustesi kautta, että homma todellakin toimii näin: kutri@kutri.net

Tai jos tätä lukiessasi huomasit ajattelevasi ”Niin just! Mä oon aina ajatellut että noin toi toimii!”, ota yhteyttä, jos haluat auttaa minua levittämään tätä ymmärrystä muiden valmentajien, oman tiimisi tai lajisi parissa: kutri@kutri.net

Tehdään yhdessä Suomesta (lähes*) kaikissa lajeissa maailman johtava urheilumaa!

Miksi? Koska se on mahdollista ja hauskaa — ja jotain tässä pitää tehdä kuolemaa odotellessa.

*) En tiedä haluaako kukaan suomalainen menestyä esim. hevospoolossa tai kriketissä

Haluatko oppia käyttämään tekoälyä tekstin tuottamisessa, käsikirjoittamisessa tai opinnäytetöiden tekemisessä?

Tsekkaa Kurssisivuiltani kurssit.kutri.net esim. Kirjoittajajäsenyys, Opinnäytetyökurssi tai Tekoäly yrittäjän kaverina -kurssi, joilla kaikilla opetan muun hyvän lisäksi tekoälyn käyttöä erilaisten tekstien tuottamisessa.

5 ajatusta aiheesta “Pilaako psykologinen valmennus suomalaisurheilijat?”

  1. Tilasin ton kirjan joku reilu vko sitten ja on tulossa kesäkuun alussa! Odotan mielenkiinnolla.

  2. Kommentti kohtaan 4: Eikö ole tutkittu, että mielikuvaharjoittelu tuottaa erittäin hyviä tuloksia ja parantaa suoritusta? Tarkoitan sellaista mielikuvaharjoittelua, jossa esimerkiksi käydään jokin fyysinen suoritus yksityiskohtaisesti mielessä läpi, siis ajatellaan täydellinen suoritus. KÄsittääkseni tämä toimii myös esim. musiikissa, jossa muusikko harjoittelee kuvittelemalla miten joku kappale soitetaan alusta loppuun. Jos kesken kaiken tulee mieleen että tämä on typerää, silloin ei keskittyminen ole kohdallaan.

    Muutenkin kyseenalaistaisin tuota ajattelun ohjailua, koska jos se ei olisi mahdollista, esimerkiksi meditoimisen ei pitäisi olla mahdollista… mitä se kuitenkin todistettavasti on.

    Tiedostamattomaan ajattelun luottaminen vaatii myös opettelua, ja jos se ei ole henkistä valmennusta, niin mitä sitten 🙂

  3. Katri Manninen

    Hyviä kysymyksiä Jenga!

    On urheilijoita, jotka vannovat sen nimeen ja esim. eräs menestynyt golfari kertoi ettei hän koskaan lyönyt yhtään lyöntiä ”näkemättä” sitä ensin mielessään.

    Ensimmäinen pointti on se, ettei tyyppi alkanut visualisoida koska luki että se on hyvä juttu (Garret Kramer puhui tästä eräässä podcastissa, en jaksa kaivaa esille mikä niistä se oli), vaan se oli jotain, jota hän teki luontaisesti, ajattelematta. Ts. kyseessä ei ollut ulkoa opiskeltu tekniikka, vaan jotain, mikä ikään kuin ”tapahtui” hänelle.

    Toisaalta emme tiedä miten hyvin hän olisi menestynyt, jos EI olisi kuvitellut lyöntejä mielessään.

    Näyttää siltä, että eri ihmiset hahmottavat maailmaa ja oppivat asioita eri tavoin. Osa visuaalisesti, osa auditiivisesti, osa kinesteettisesti. Mitä tapahtuu, jos urheilijalle, joka oppii kinestettisesti eli fyysisen tekemisen kautta tullaan kertomaan että ”sun pitää visualisoida, koska se on tärkeää menestykselle”? Hän yrittää visualisoida eli nähdä mielessään suorituksen — mutta se tuntuu työläältä ja vaikealta, koska hän ei ole visuaalinen tyyppi. Tästä voi seurata kaikenlaisia jatkoajatuksia ja jopa turhaa stressiä, jos hänelle vakuutetaan että visualisointi on välttämätöntä menestyksen vuoksi.

    No entä jos urheilija visualisoi itsensä suorittamassa suoritusta rauhallisena ja levollisena? Ja sitten suorituksen alettua hän tuntee olonsa hermostuneeksi? Tästä voi seurata paniikkiajatuksia, kun homma lähtee menemään jo alusta alkaen eri tavalla kuin ”piti” — ja pahimmillaan luovuttaminen.

    Entä jos kyseessä on futis- tai lätkämatsi, joita on mahdotonta visualisoida etukäteen?

    Tai vaikkapa maratonjuoksu, jossa kuvittelee juoksevansa tietyssä fiiliksessä, mutta sitten ei saa fiiliksestä kiinni?

    Mitä visualisointitutkimukset ylipäätään paljastavat?

    Eräässä visualisointitutkimuksessa osa tutkittavista harjoitteli koripallon heittämistä koriin oikeasti ja osa mielessään. Mielessään harjoitelleet pärjäsivät MELKEIN yhtä hyvin kuin oikeasti harjoitelleen. Vastaavia tuloksia on saatu esimerkiksi sormen treenaamisessa.

    Kuulostaa mahtavalta? Muuten hyvä, mutta jos olet huippu-urheilija, silloin melkein yhtä hyvä ei riitä. Oikea harjoittelu on aina tehokkaampaa kuin mielikuvaharjoittelu — ja jos oikeaa, fyysistä harjoittelua ei ole harjoitettu tarpeeksi, siinä ei mielikuvaharjoittelut auta.

    Toisaalta jos oikeaa, fyysistä harjoittelua on tarpeeksi, mielikuvaharjoittelu mielikuvaharjoittelun vuoksi on turhaa — jollei se juolahda itsestään mieleen.

    Oletko kokeillut meditaatiota?

    Minä olen kokeillut useampia meditaatiotekniikoita.

    Osassa pääideana on se, että huomio YRITETÄÄN keskittää johonkin neutraaliin asiaan — esim. hengitykseen tai mantraan. AIna kun huomio herpaantuu — ja se aina herpaantuu — se ohjataan takaisin keskittymisen kohteeseen. Mitä enemmän yrittää ”pakottaa” huomion pysymään huomion kohteessa, sitä raskaammalta se tuntuu ja sitä enemmän ajatus karkaa.

    Tämä vastaa tilaa, jossa esim. huomio on pelissä niin ettet huomaa mitään muuta.

    Osassa meditaatioita ajatusten annetaan virrata tarttumatta niihin kiinni. Ne voi nähdä virrassa uivina kaloina tai pilvinä taivaalla. Tässäkään ajatuksia ei kontrolloida.

    Tämä vastaa enemmän tilaa, jossa et tee etkä ajattele mitään erityistä — kuten esim. suihkussa.

    Monissa meditaatioissa yhdistetään kumpaakin meditaatiotyyppiä eli keskitytään hengitykseen ja sitten kun ajatuksia tulee, niiden annetaan virrata ja sitten huomio siirretään taas hengitykseen.

    Kyllä, voit kokeilla ja hetkellisesti onnistua ohjailemaan ajatuksiasi, mutta vain vähän aikaa kerrallaan.

    Ydinongelmana on nyt se, että ne urheilupsykologit ja henkiset urheiluvalmentajat joista olen Suomessa kuullut, tarjoavat visualisaatiota ja rentoutustekniikoita kaikille urheilijoille sen sijaan että antaisivat urheiljoiden oman sisäisen viisauden ohjata heidän harjoitteluaan.

    Samalla he tulevat vähätelleeksi tai aliarvoineeksi todellisen harjoittelun merkityksen.

    Minä väitän että urheilijoilla on jo synnynnäinen sisäinen järjestelmä, joka palauttaa heidät parhaaseen mahdolliseen pelivireeseen, jos sille annetaan mahdollisuus.

    Siksi henkinen puoli ei tarvitse harjoittelua tai tekniikoita — ainoastaan sen oivaltamisen, ettei siihen tarvita tekniikoita!

    Sen sijaan kukaan ei synny huippulätkäpelaajana tai golfarina tai kestävyysjuoksijana, vaan ne vaativat fyysisen harjoittelun kautta hankittavia taitoja.

    Ja siinä valmentajien ja valmennettavien oma sisäinen viisaus voi ohjata heitä luomaan entistä tehokkaampia ja toimivampia harjoitustapoja.

  4. Katri Manninen

    Niin ja kumpusiko tää sun muusikkoesimerkki ehkä Emilie Autumnista? (Mainittu täällä: http://expertenough.com/1898/visualization-works)

    Emilie Autumn on huippuviulisti, joka :
    ”claims that her music writing skills were developed by playing Pachelbel’s Canon in D mentally every night just to suppress her auditory hallucinations.”

    Eli hän kuvitteli mielessään soittavansa tiettyä biisiä pitääkseen kurissa päähänsä tulevat ääniharhat. Näyttää siltä että tämän idean hän sai itse — ei niin että joku tuli sanomaan hänelle ”harjoittele päässäsi soittamista, että olet parempi”.

  5. Mulla ei ole mitään henkilökohtaista kokemusta urheilusta tai sen tyyppisestä treenaamisesta, mutta musiikista kyllä. Mutta näissä on kyllä yhtymäkohtia. Ensinnäkin tarkoitin teknisen suorituksen harjoittelua ”mielessä”. En siis tietyn vireen hakemista tms. vain ainoastaan sitä, että opettaa aivoillensa tiettyjä liikeratoja ns. kuivaharjoitteluna. Kuten itsekin sanoit, tästä on todistetusti hyötyä. Tämän harjoittelun ei ole tarkoitus vähentää fyysistä harjoittelua, vaan tukea sitä. Tuskin kukaan huippu-urheilja vähentää treenaamistaan siksi, että tekee myös psyykkistä harjoittelua? En oiken ymmärrä, miksi siinä olisi mitään eroa, onko joku keksinyt homman itse vai tekeekö sitä valmentajansa kehotuksesta? Jos keskittyminen ja motivaatio on sama, en näe miten lopputulos eroaisi toisistaan.

    Mun pointti oli se, että en dumaisi kaikkea psykologista valmennusta suoralta kädeltä. Siitä olen samaa mieltä, että itseään ei voi pakottaa tuntemaan tietyllä tavalla, mutta esimerkiksi esiintymisjännitystä voi oppia sietämään harjoittelemalla. Se on kuitenkin mielestäni terveempää kuin turvautua beetasalpaajiin, joita yllättävän monet muusikotkin käyttävät.

    Lopuksi olisin eri mieltä vielä siitä, että Suomesta voi tulla huippumaa missä tahansa urheilulajissa. Epäilen tätä siksi, että meidän väestöpohja vain on yksinkertaisesti liian kapea, jotta geneettisesti tarpeeksi lahjakkaita tyyppejä löytyisi tarpeeksi, vaikka valmennus olisi miten hyvää 🙂

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to Top