Repsahdus, jumitus ja tylsistyminen

Noniin,

Synttärit ovat nyt virallisesti ohi ja minä 37-vuotias. Pakko myöntää että tuossa päivällä tuli vähän ikäkriisin tynkää, kun erehdyin muistelemaan menneitä ja ennen kaikkea menneitä unelmia. Heti helpotti kun muistin, että kaikki on niin kuin pitääkin eli että asiat eivät olisi voineet mennä mitenkään toisella tavalla. Ja että tämä ON minun oikeaa elämään — ts. missään muualla ei ole mitään muuta elämää “odottamassa” minua. Kaikki on tässä ja nyt.

Lähdin tänne äitini luo juhlimaan synttäreitä sukuni kanssa, vaikka ehdin ikäkriisin alakuolokohdassa ajatella että perun koko reissun. Kannatti tulla teki todella hyvää hengata “omieni kanssa” ja huomasin olevani niin väsynyt, että päätin jäädä tänne yöksi. Nyt alan valmistautua saunapuhtaana ja raukeana yöpuulle.

Mies on niin matkakuumeessa — tai oikeammin -hysteriassa, että perhesovun nimissä oli pakko uhrata tämä päivä pakkaamiselle ja kodinhoidolle. Jos olisin ollut yksin, olisin tänään tehnyt pelkästään töitä ja huomenna pakannut paniikissa. No olihan se mies siinä mielessä oikeassa, että tajusin, että puolet mun matkalle mukaan lähtevistä vaatteista olivat vähän likaisena kaapissa (ts. lapsi oli pyyhkinyt räät lahkeeseen tms.)… Nyt on pyykit pesty ja valtaosa tavaroistakin pakattu.

No, ehdin jossain välissä kirjoittaa laihdutuksen haasteet -osiota, mutta valmiiksi en kyllä saanut sitä. Toivon että huomenna saisin kirjoittaa ilman ihan hirveää perheriitaa. Syystä tai toisesta en ole onnistunut kommunikoimaan miehelleni vieläkään riittävän selkeästi, että vaikka hänen mielestään “istun vain koko ajan tietokoneen ääressä”, mä ihan oikeasti teen ainakin omasta mielestäni tärkeää duunia. Tai ainakin minulle tärkeää työtä. Tämä on asioita, joihin haluan itse selkeän muutoksen tämän vuoden aikana.

Tässä olisi kuitenkin jo esimauksi kaksi videota, jotka olen kuvannut tätä osiota varten:

Repsahdus ja jumitus:

Tylsistyminen:

Ai niin, pakko jakaa kanssanne viimeinen juttu, kun on tarve jotenkin sanoa se “ääneen”, mutten voi oikein herättää äitiäkään kuuntelemaan minua…

Sain juuri Losin kämpän vuokraemännältä pari viestiä, joista kävi ilmi että taloyhtiön isännöitsijä on vähän varuillaan sen jälkeen, kun kämpässä viimeksi majailleet tyypit olivat tupakoineet siellä (mikä on kämpässä ehdottomasti kiellettyä) ja siksi esim. haluaa että mun nimeni laitetaan nyt vuokrasopimukseen vuokraemännän “kämppiksenä”.

Kämpän mulle vuokraava mimmi ei ole uskaltanut sanoa edes naiselle, että meillä on lapsi vaan on vakuuttanut että me ollaan kivoja (= totta) ja hiljaisia (= ei ihan niin totta). Nyt mua ihan vähän jännittää, että toivottavasti todellinen tilanne ei ole se, että taloyhtiön isännöitsijä on kyllästynyt siihen, että siellä ramppaa jatkuvasti jotain jengiä ja halua siksi savustaa mimmiä ulos ja käyttää meitä siihen tekosyynä. Ja tosta silloin tällöin kiljuvasta lapsesta saa kyllä aika hyvän oikeankin syyn suuttua, jos haluaa..

Äh. No, turhaanpa mä näitäkään murehdin etukäteen. Voi olla että menee vaan hukkaan hyvät murehtimiset…

Yksi vastaus artikkeliin “Repsahdus, jumitus ja tylsistyminen”

  1. Hyvää matkaa ja toivottavasti kämppä osoittautuu oikein toimivaksi ja mukavaksi ratkaisuksi! 🙂 Innolla ameriikan kuulumisia odotellen… 🙂

Herättikö juttu ajatuksia? Kommentoi rohkeast!