Sääli on sairautta eli miksi ihmiset eivät mene henkisesti rikki

Tämä kirjoitus on vastaus edellisen viestin kommenttiosastolla esitettyyn ajatukseen siitä, että ihminen voi mennä henkisesti rikki. Suosittelen lukemaan koko edellisen kirjoituksen viestiketjun.

Kommenteissa perusteltiin ihmisten rikki menemistä mm. seuraavasti:

Kuunainen Kivi: Olen kohdannut lapsia,nuoria ja aikuisiakin joiden elämän jossain vaiheessa on tapahtunut sellaisia kauheuksia ettei niiden jäljet häivy […] Vartuttuaan sijaiskodissa,saatuaan ymmärrystä ja hyväksyntää,omaan elämäänsä astuttuaan hänen elämässään käynnistyi kierre alaspäin kaikin tavoin.Se jälki taisi sittenkin olla kaiken alla olemassa vaikka kaikki näytti hyvältä.Miten tämän pojan jälkeä pitäisi nimittää jos hänessä mikään ei ollut rikki,kun kaikki näytti ehjältä mutta selvästi oli suuri trauma vaikuttamassa elämään.Minusta hän oli rikkonainen sillä tavalla kun yleensä rikkonaisuus käsitetään tavallisessa puhekielessä puhuttaessa ihmisen mieleen vaikuttavasta traumasta.

Jenga: Itse ymmärrän tämän niin, että ne hyvät hetket olivat varmasti totta, mutta se trauma siellä alla oli niin vahva, että ne hyvät hetket eivät riittäneet kantamaan. Itse tarkoitan tällaista, jos sanon että joku on rikki. Voin hyvin ajatella, että tunnemme vain ajatuksemme. Mutta näkisin, että välillä ihmisillä voi olla kokemuksia, jotka nousevat mieleen uudestaan ja uudestaan, ja vievät sitten huonoon oloon joka kerran. Näillä ihmisillä on varmasti niitä hyviä hetkiä siellä välissä, mutta mitä jos paha kokemus on sellainen, joka tulee vain mieleen kerta toisensa jälkeen? Mulle on jäänyt epäselväksi, miten sellaisesta noustaan?

“Rikki” tarkoittaa siis mielestäni juuri tätä, että pahat ajatukset tulevat mieleen kerta toisensa jälkeen, ja hyvät hetket ovat niin lyhyitä, että niillä ei pitkälle pötki. Jos omia ajatuksiaan ei voi valita, niin mikä tässä on ulospääsy?

Ajatus siitä, että ”jos ihmiselle tulee toistuvasti mieleen samankaltainen ahdistava ajatus, hän on rikki”, perustuu useampaan täysin väärään lähtöolettamukseen.

1. VÄÄRÄ OLETTAMUS: ”Ajatukset, jotka toistuvat, ovat jotenkin erityisiä verrattuna ajatuksiin, joita ajattelemme harvemmin tai emme ole koskaan ajatelleet aikaisemmin.”

Suurin osa päivän mittaan ajattelemistamme ajatuksista muistuttaa erehdyttävästi ajatuksia, joita olemme ajatelleet aikaisemmin. Meidän olisi mahdotonta operoida arjessa jos joutuisimme joka kerta miettimään uusiksi mitä mikäkin asia tarkoittaa: mikä ovi on ja mitä sillä tehdään, kuka kumppanimme on, mitä nälkä tarkoittaa ja mitä sille tehdään, miten kaupassa toimitaan, miten kuuluu vastata toisen tervehdykseen jne.

Sen lisäksi meillä kaikilla on vähemmän konkreettisia ajatuksia, jotka nousevat kerta toisensa jälkeen mieleen herättäen usein samankaltaisia tunteita.

Tässä esimerkkejä ajatuksista, jotka juolahtavat mieleeni tätäkin nykyä useita kertoja viikossa — tai jopa päivässä:

  • Mä rakastan niiiiin paljon tuota lasta.
  • Vitsi mä en nyt yhtään jaksaisi tuota lasta.
  • Mä olen niin onnellinen.
  • Mä haluan lakata olemasta
  • Maailmassa on niin paljon kauneutta.
  • Maailmassa on kyllä todella paljon vääryyttä.
  • Mä olen hyvä äiti.
  • Mä olen maailman paskin äiti.
  • Nyt mun pitää kyllä alkaa täsmällisemmäksi ja järjestelmällisemmäksi.
  • Ei tämä nyt ole niin vakavaa.

Oikeasti toistuvia ajatuksia on kymmeniä ellei satoja, mutta kirjoitin muistiin nämä, joita olen ajatellut viimeisen 24 tunnin aikana ja jotka ovat jotenkin ristiriidassa keskenään.

Jos lähtisin olettamuksesta, että se, että jokin ajatus toistuu tarkoittaa jotain tärkeää, voisi olla aika skitsofreeninen olo kun pitäisi ottaa nämä keskenään ristiriitaiset ajatukset vakavasti.

2. VÄÄRÄ OLETTAMUS: Ajatukset jotka herättävät erityisen vahvoja ja ikäviä tunteita ovat enemmän ”totta” kuin muut ajatukset ja siksi ne pitää ottaa vakavammin.

Millaiset ajatukset aiheuttavat fyysisesti vahvemmalta tuntuvan tunnetilan? Aivan oikein — kurjat tunteet.

Ja kurjat tunteet jotka kertovat aina hälytystilasta — eivät normaalista ajattelusta. Jos emme ole juuri tässä hetkessä akuutissa hengenvaarassa, kokemamme hälytystila on aina väärä hälytys, vaikka se kuinka tuntuisi aidolta vaaralta.

On FAKTA, että silloin kun meistä tuntuu pahalta, olemme alhaisessa mielentilassa eli taistele- tai pakene -tilassa, jossa aivomme ja ajattelumme ei toimi normaalisti.

Emme pysty enää näkemään mikä on oikein ja mikä väärin, tunnemme olevamme umpikujassa, josta ei ole ulospääsyä (vaikka joku muu voisi faktisesti osoittaa monia eri tapoja päästä ulos tilanteesta kunnialla), itsehillintämme ja itsekurimme ei toimi, tulkitsemme väärin toisten tunteita, emme pysty näkemään eroa hyvän ja paremman ja huonon ja huonomman välillä jne.

Kuten sanoin — tämä on käytännössä aina väärä hälytystila, joka menee itsestään ohi.

Mitä vähemmän teemme siitä ongelmaa, sitä nopeammin se menee ohi ihan itsestään.

MIKSI IHMEESSÄ antaisimme siis painoarvoa väärälle hälytystilalle?!

3. VÄÄRÄ OLETTAMUS: Se, että meistä tuntuu pahalta on vaarallista, haitallista tai väärin ja siksi meidän pitää pyrkiä pääsemään eroon pahoista fiiliksistä.

Ahdistavat tunteemme ovat seurausta vain ohimenevistä ajatuksistamme. Ahdistavia tunteita aiheuttavat ajatuksemme eivät juuri koskaan kerro mitään tästä hetkestä.

Mennyt on mennyttä ja tulevaisuuden tapahtumia ei ole vielä tapahtunut. Niinpä menneisyys ja tulevaisuus voivat olla läsnä vain siten, että tässä hetkessä ajattelemme menneitä asioita tai kuvittelemme tulevaisuutta. Vaikka esimerkiksi menneen muistelu voi tuntua todella pahalta, sen herättämät vahvat tunteet eivät kerro oikeasta vaarasta.

Sen lisäksi useimmat ihmiset hakevat oma-aloitteisesti epämukavia tunteita esimerkiksi katsomalla kauhuelokuvia, thrillereitä, nyyhkyelokuvia, juoruamalla muiden ihmisten kokemalla kurjuudella, kuuntelemalla surullista musaa — ja kyllä, jopa muistelemalla menneitä ikäviä kokemuksia.

Miksi? Koska laaja tunteiden kirjo saa elämän tuntumaan täyteläisemmältä ja vivahteikkaammalta. Kun olemme hetken kokeneet pelkoa, jonka tiedämme jollain tasolla vaarattomaksi, koemme nauttivamme enemmän turvallisuudentunteesta jne.

4. VÄÄRÄ OLETTAMUS: Ilman kurjia kokemuksia emme kokisi kurjia fiiliksiä.

Menemme alhaiseen mielentilaan useita kertoja päivässä, koska aivoissamme on hälytysjärjestelmä, joka on hyvin herkkä, muttei kovinkaan tarkka.

Melko pienet muutokset ulkoisessa tai sisäisessä ympäristössämme voivat käynnistää hälytystilan eli taistele- tai pakene -tilan.

Hälytystilan voi käynnistää muun muassa: verensokerin lasku, väsymys, surullinen biisi jonka kuulimme taustalla, vihaiset kasvot jotka näimme syrjäsilmällä, hormonitasojen muutos, välittäjäainetasojen muutos, väärin kuultu tai ymmärretty sivulause, kova ääni, uusi tilanne tai yllättävä tapahtuma (vaikka se pian paljastuisi positiiviseksi) ja lukemattomat ajatukset, joiden voi tulkita kielivän vaarasta.

Esimerkkejä ajatuksista, jotka sisäinen järjestelmämme saattaa virheellisesti tulkita vaaran merkiksi:

— Kylläpä nyt on mennyt epätavallisen pitkään hyvin.
— Täällä on oudon hiljaista.
— Tuo toinen käyttäytyy omituisesti.
— Miten mä olen näin onnellinen, vaikkei mulla ole siihen mitään syytä? (jos oletusarvona on että hyvään oloon tarvitaan jokin syy)

Toisin sanoen kaikki ”perustilasta” poikkeava aktiivisuus ympäristössämme, kehossamme tai ajattelussamme voi käynnistää hälytysjärjestelmän eli viedä meidät hetkellisesti alhaiseen mielentilaan.

Tämä hälytystila ilmenee epämukavana fiiliksenä — tunteena, että ”jotain on pielessä”. Jos muutos on dramaattinen — esimerkiksi kova ääni tilassa, jonka oletamme olevan hiljainen tai toisen aggressiivinen ja odottamaton hyökkäys meitä kohtaan — reaktiomme on nopeampi ja suurempi.

Ongelmana ei ole se, että hälytysjärjestelmämme käynnistyy niin helposti. Se on kalibroitu niin, että kun toteamme ettei vaaraa ole, hälytys kytkeytyy pois päältä ja palaamme perustilaamme mielenrauhaan.

Tällä on tarkoitus lajin säilymisen kannalta kaikissa eläimissä (ml. ihmisissä): meidän pitää reagoida nopeasti todelliseen uhkaan — mutta jos olemme koko ajan hälytystilassa, nääntyisimme pian toimintakyvyttömäksi ja jopa kuoliaaksi, koska hälytystila syö hirvittävästi energiaa ja tuhoaa kehoa. Siksi hälytystila käynnistyy herkästi, mutta menee myös nopeasti ohi, jos tajuamme ettemme ole todellisessa vaarassa.

Olennaista onkin se  mitä teemme hälytystilan käynnistyttyä.

Ensinnäkään emme voi juuri koskaan olla täysin varmoja mikä alunperin käynnisti hälytystilan.

Kyllä, esimerkiksi äkillinen kova ääni tai yllättävä tilanne voi hyvinkin näyttää olevan joskus pääsyy hälytystilan käynnistymiseen, mutta tällöinkään emme voi olla ihan varmoja siitä, ettemmekö olleet jo lähtökohtaisesti lievässä hälytystilassa esimerkiksi siksi, että ensin verensokerimme oli laskenut, mutta emme olleet ehtineet vielä kiinnittää huomiota sen tuomaan hermostuneeseen tunteeseen kehossamme.

Useimmiten hälytystila käynnistyy huomaamattomammin ja on voinut olla päällä jo jonkin aikaa, ennen kuin huomiomme kiinnittyy kehossamme olevaan outoon oloon. Huomattuamme että meillä on outo olo, alamme välittömästi ja automaattisesti etsiä jotain syytä siihen.

Tämän reaktion ideana on se, että jos eläisimme hengenvaarallisisssa olosuhteissa, kurja olo herkistäisi meidät huomaamaan oikean vaaran merkit ja valmistautumaan pakenemiseen tai taisteluun ennen kuin on liian myöhäistä.

Jos elämässämme tai tilanteessa jossa olemme ei ole sillä hetkellä mitään, mistä voisimme ”syyttää” kummallista oloa, saatamme kuitata olon esimerkiksi nälkänä, väsymyksenä, lähestyvinä kuukautisina tai sitten vain ajatuksella ”kas, olen alhaisessa mielentilassa syystä tai toisesta.”

Tällaiset ajatukset saavat meidät joko syömään, lepäämään tai ignoroimaan huonoa fiilistä, jolloin hälytystila kytkeytyy nopeasti pois ja palaamme mielenrauhaan.

Ongelmat alkavat siinä vaiheessa, kun esimerkiksi alamme selittää alhaisen verensokerin tuottamaa kurjaa fiilistä jollain elämässämme olevalla kuvitteellisella tai ns. todellisella tekijällä: puolison käytöksellä, työn tylsyydellä, menneillä tapahtumilla.

Kun oletamme että voimme tietää miksi meillä on kurja olo ja että meillä on kurjaan oloon ”hyvä syy”, fiiliksemme vain pahenee pahenemistaan, jolloin ajattelumme sumenee entisestään. Sitten alamme ajatella ajatuksia kuten:

— ”En halua että minulla on paha olo.”
— ”Olen viallinen koska minulla on paha olo.”
— ”Minun pitää päästä jotenkin eroon tästä pahasta olosta.”
— ”En voi muuttaa menneisyyttä ja siksi minut on tuomittu aina kokemaan tätä pahaa oloa.”

Ongelmanamme ei ole se, että meillä on ollut joskus ikäviä kokemuksia, vaan se, että selitämme näillä kokemuksilla mielentilan laskua, joka tapahtuisi myös siinä tapauksessa, ettei meillä olisi ikäviä kokemuksia. 

5. VÄÄRÄ OLETTAMUS: ”Ajattelumme, tunteemme ja toimintamme määrittää sen, millaisia ihmisiä me olemme.”

Me emme ole ajatuksemme, tunteemme ja toimintamme, vaan se, joka ajattelee, tuntee ja toimii. Jos seuraat yhdenkään ihmisen ajattelua, tunteita ja toimintaa objektiivisesti yhtään pidemmän aikajakson ajan, tajuat miten hölmöä on lähteä määrittelemään ihmisiä heidän ajattelunsa tai toimintansa kautta.

Ajattelemme, tunnemme ja toimimme monin eri tavoin, joista osa on täysin ristiriidassa keskenään.

Jos alat kiinnittää objektiivisesti huomiota siihen, miten määrittelemme (lue: tuomitsemme) itseämme tai muita ihmisiä heidän ajattelunsa tai toimintansa perusteella, tajuat pian että muiden määritteleminen edellyttää sitä, että teemme heidän tietystä ajatuksestaan tai toiminnastaan painoarvoltaan tärkeämpää kuin muista saman henkilön ajattelemista ajatuksista ja harjoittamasta toiminnasta.

Esimerkki:

Läheisesi on puhunut sinulle lähes aina totta ja olet myös olettanut hänen olevan rehellinen. Eräänä päivänä hän sortuu alhaisessa mielentilassa kertomaan tavallista isomman valheen ja jää kiinni valheestaan. Valhe on mielestäsi niin iso, että nyt tuomitset ihmisen valehtelijaksi etkä enää usko mitään mitä hän sanoo — edes silloin kun hän puhuu totta. Mikä pahinta, saatat ajatella että myös ne totuudet, joita hän sanoi aiemmin ovat valhetta.

Oikeasti läheisesi ei ole rehellinen ihminen tai valehtelija — hän on vain ihminen, joka korkeassa mielentilassa kertoo aina totuuden ja joskus alhaisessa mielentilassa saattaa sortua valehtelemaan, koska pelkää kertoa totuuden.

Lukemattomat tieteelliset ja psykologiset tutkimukset ovat todistaneet, että täysin terveet ja normaalin aivotoiminnan omaavat ihmiset pystyvät tietyissä olosuhteissa ja tietyn ajatteluketjun myötä hirvittävään julmuuteen. Tämä on nähtävissä myös silloin, kun lähdetään katsomaan niiden ihmisten historiaa, jotka tekevät hirmutekoja sotaisissa olosuhteissa.

Suurin osa kriisitilanteissa julmuuksia tekevistä ihmisistä ei olisi voinut kuvitella paria vuotta aiemmin pystyvänsä vastaavanlaiseen kauheuteen. On tärkeää huomata, että julmuus edellyttää aina alhaista mielentilaa, joka on siis poikkeustila.

Toisaalta psykologiset kokeet todistavat, että jo yhdeksän kuukauden ikäiset vauvat pystyvät tunnistamaan ja tuomitsemaan epäoikeudenmukaisen käytöksen. Vähän yli yksivuotiaat lapset pystyvät samaistumaan toisen ajattelumaailmaan, vaikka se poikkeaa heidän ajattelustaan ja haluavat antaa toiselle mitä tämä haluaa.

On hyvä huomata, että ennen kuin lapsen ajattelu alkaa kehittyä niin, että hän uskoo aikuisten valheet siitä että ulkoiset asiat voivat saada hänet tuntemaan tietyllä tavalla, pieni lapsi on valtaosan ajasta korkeassa mielentilassa.

Kun olemme korkeassa mielentilassa eli olomme on rento, levollinen, avoin ja kirkas, aivomme toimivat täydellä teholla, näemme selkeämmin mikä on yleisinhimillisesti väärin ja mikä oikein, samaistumme paremmin muiden tunteisiin ja haluamme muille hyvää silloinkin, kun siitä ei ole meille suoranaista hyötyä.

Toisin sanoen käytännössä kaikilla ihmisillä on täysi kyky tehdä hyvää — ja pahaa. Se, kumpaa teemme määrällisesti enemmän riippuu siitä, otammeko vakavasti alhaisen mielentilamme ajatukset ja lähdemme toimimaan niiden perusteella vai emme.

Monet meistä on kasvatettu pitämään alhaisen mielentilan ajatuksia enemmän ”totena” kuin korkean mielentilan ajatuksia, mutta se ei tarkoita sitä, etteivätkö he voisi nähdä totuutta itsestään ja ajatuksistaan — ainakin jos joku osoittaa heille miten heidän mielialansa ja ajattelunsa oikeasti toimii.

Huom! Toki on mahdollista, että on ihmisiä, joilla esimerkiksi otsalohko on pysyvästi vaurioitunut synnynnäisen kehityshäiriön, synnytyksessä tapahtuneen hapenpuutteen tai onnettomuudessa tai sairaudessa saadun vamman myötä niin, että heiltä puuttuu kyky samaistua muihin ihmisiin, hillitä itseään tai nähdä mikä on oikein ja mikä väärin.

Mutta nämä ihmiset ovat häviävän pieni vähemmistö — ja jopa he tuntevat ajattelunsa siinä missä sinäkin ja useimmilla heistä on sama säätelyjärjestelmä, joka palauttaa heidät neurologisesti neutraaliin perustilaan.

Nämä ihmiset ”pääsevät” yleensä myös hyvin varhaisessa vaiheessa suljettuihin laitoksiin, jotta eivät pääsisi enää satuttamaan muita ihmisiä.

6. VÄÄRÄ OLETTAMUS: ”Voimme ajatella tietyistä asioista vain yhdellä ainoalla tavalla.”

Voimme ajatella mistä tahansa asiasta monella eri tavalla — ja usein jopa ajattelemme asioista monella eri tavalla, vaikka emme sitä alhaisessa mielentilassa yleensä muista.

Sillä hetkellä kun ajattelet ”en voi ajatella tästä kuin tällä yhdellä tavalla”, olet väärässä ja yleensä jollain lailla alhaisessa mielentilassa.

Vaikka joku näyttää reagoivan aina samalla tavalla tietynlaisessa tilanteessa, se ei tarkoita sitä, etteikö hän olisi joskus ajatellut asiasta toisella tavalla — saati etteikö hän voisi ajatella asiasta toisella tavalla.

Jos maailmassa olisi asioita, joista voi ajatella vain yhdellä tavalla, silloin kukaan ihminen ei voisi ikinä ajatella asiasta toisin. Minä en tiedä yhtään asiaa, josta joku ei olisi ajatellut toisella tavalla kuin joku toinen.

Jopa raiskauksen ja hirvittävän väkivallan uhrit pystyvät ajattelemaan kokemuksistaan jälkeenpäin neutraalisti tai jopa näkemään ne voimaannuttavina kokemuksina.

Miksi on vaarallista olettaa että joku on rikki?

Ensinnäkin on faktisesti väärin ja täysin epäloogista ajatella, että joku ihminen voi mennä emotionaalisesti rikki samalla tavalla kuin vaikkapa irtihakattu käsi on rikki tai pirstaleiksi mennyt lasi on rikki.

Ihmismielen erikoisominaisuuksiin kuuluu kyky päästä yli kauheista kokemuksista ja jopa kääntää ne voitoksi. Se juuri on pitänyt ihmiskunnan hengissä ja liikkeessä kaikki nämä vuosimiljoonat. Sinunkin esivanhemmissasi on lukemattomia ihmisiä, jotka ovat menettäneet läheisensä mitä karmivimmilla tavoilla — jo ihan lapsena. Siitä huolimatta he ovat jatkaneet elämää ja sukuaan niin, että sinä voit olla tänään lukemassa tämän kirjoituksen.

Toisten näkeminen rikkinäisinä kertoo ennen kaikkea sinun ajatusmaailmastasi — ei siitä, onko toinen rikki vai ei.

Aina kun näemme toisen tavalla tai toisella rikkinäisenä tai vajaana, asetumme itse hänen yläpuolelleen.

Tuomitsemme hänet sen perusteella mitä hän ajattelee ja tuntee alhaisessa mielentilassa, kun hänen ajattelunsa ei toimi kunnolla.

Teemme hänestä menneisyytensä vangin uskomalla, että hänen huonot fiiliksensä ovat jotenkin enemmän totta tai vaarallisempia kuin muiden kurjat fiilikset.

Kiellämme hänen synnynnäisen kykynsä tuntea hyvää oloa, mielenrauhaa, onnellisuutta ja rakkautta tässä ja nyt — olosuhteista riippumatta.

Kieltäydymme näkemästä hänen kykyään uuteen ajatteluun ja väheksymme hänen kapasiteettiaan löytää uusia ratkaisuja vanhoihin ongelmiin.

Toisin sanoen nähdessämme toisen rikkinäisenä tai haavoittuneena näemme hänet vähäisempänä, heikompana, surkeampana, avuttomampana ja vajavaisempana ihmisenä kuin hän oikeasti on.

Samalla uskomme itse omaa alhaisen mielentilamme ajatteluamme.

Jos vielä satumme olemaan kasvokkain ihmisen kanssa, jonka uskomme sillä hetkellä olevan rikki, hän pystyy kyllä lukemaan asenteemme kasvoistamme, eleistämme ja äänensävystämme. Pahimmillaan viestitämme tätä täysin väärää ja väheksyvää asennetta jopa puheen tasolla.

Siitä riippuen missä mielentilassa kovia kokenut ihminen on meidät kohdatessamme, hän saattaa pahimmillaan alkaa jopa uskoa, että hänessä on jotain vikaa ja ettei hän voi kokea täyttä onnea, koska on kokenut mitä on kokenut.

Sillä hetkellä kun hän ajattelee että ”olen viallinen”, hän tuntee olevansa viallinen. Sillä hetkellä kun hän ajattelee ”en voi kokea täyttä onnea, koska olen kokenut kauheita asioita ja olen viallinen”, hän ei pysty kokemaan täyttä onnea.

Onneksi tämäkin ajatus menee aikanaan ohi ja hänellä on mahdollisuus saada yhteys omaan sisäiseen viisauteensa ja nähdä, että hänet rikkinäisenä näkevät säälijät ovat väärässä.

Silti mielestäni on moraalisesti väärin, että joku hyväätarkoittava typerys, joka ei ole koskaan tullut edes kyseenalaistaneeksi ajatusta että ”ihminen voi mennä rikki”, menee edes hetkellisesti vahvistamaan kovia kokeneen ajattelua siitä, että hänessä on jotain vialla ja että hän joutuu kärsimään kovista kokemuksistaan koko loppuelämänsä.

Olet nyt lukenut tämän viestin ja toivottavasti ainakin alat epäillä, että ehkeivät ihmiset sittenkään voi mennä rikki.

Jos edelleen näet tietyt ihmiset edes vähän rikkinäisinä, suosittelen lämpimästi että teet mikä on oikein ja pysyt heistä kaukana kunnes pystyt näkemään heidät yhtä ehjinä, rakastettavina ja hyvinä kuin he ovat olleet jo syntyessään.

Jos taas pystyt näkemään heidät hyvinä, ehjinä ja rakastettavina ja ikäviä tunteita aiheuttavat ajatukset alhaisen mielentilan tuottamina ohimenevinä ajatuksina, tee heille palvelus ja tee se heille selväksi niin monella eri tavalla kuin sisäinen viisautesi sinua ohjaa tekemään.

Kiitos!

Jos haluat syventää ymmärrystäsi siitä, miten inhimillinen kokemus syntyy ja oikeasti auttaa muita ihmisiä kokemaan enemmän hyvää oloa, onnea ja rakkautta, tsekkaa Kolme prinsiippiä valmentajille -virtuaalikurssi.

Haluatko oppia käyttämään tekoälyä tekstin tuottamisessa, käsikirjoittamisessa tai opinnäytetöiden tekemisessä?

Tsekkaa Kurssisivuiltani kurssit.kutri.net esim. Kirjoittajajäsenyys, Opinnäytetyökurssi tai Tekoäly yrittäjän kaverina -kurssi, joilla kaikilla opetan muun hyvän lisäksi tekoälyn käyttöä erilaisten tekstien tuottamisessa.

82 ajatusta aiheesta “Sääli on sairautta eli miksi ihmiset eivät mene henkisesti rikki”

  1. ”Mennyt on mennyttä ja tulevaisuuden tapahtumia ei ole vielä tapahtunut. Niinpä menneisyys ja tulevaisuus voivat olla läsnä vain siten, että tässä hetkessä ajattelemme menneitä asioita tai kuvittelemme tulevaisuutta. Vaikka esimerkiksi menneen muistelu voi tuntua todella pahalta, sen herättämät vahvat tunteet eivät kerro oikeasta vaarasta.”

    Mä jäin jumiin ylläolevaan kirjoitukseesi. Vaikka pitkälti olen tajunnut sivusi kirjoituksia, niin tätä en. Joskus ihmisen elämän tapahtumat on niin rajuja (esim hyväksikäyttö lapsena), että niitä ei voi ohittaa ajatuksella ”mennyt on mennyttä”. Menneisyyden kokemukset seuraa ihmistä monin eri tavoin. Miten tukea ja rohkaista ihmistä, jotka on esimerkkini kauheuden kokenut, ja kokee itse syvällisesti olevansa perinjuurin pilalla ja rikki. Vaikka en itse kokisi ihmisen sellainen olevan, ja näkisin hänen kokeneen jotain kammottavaa, mikä ei ole hänen vikansa, mikä ei ole pilannut häntä ihmisenä mitenkään (syyllinen on aina hyväksikäyttäjä!). Esim hyväksikäyttö ei ole sellainen asia, minkä voi jättää vaan ajattelematta, ja ohittaa ja unohtaa se sillä tavalla.

    1. TR — LOISTAVAA että toit nämä kysymykset esiin.

      ”Miten tukea ja rohkaista ihmistä, jotka on esmierkkini kauheuden kokenut, ja kokee itse syvällisesti olevansa perinjuurin pilalla ja rikki.”

      => Jos juttelet hänen kanssaan juuri kun hän kokee näin koska juuri sillä hetkellä ajattelee niin, niin sitten vain odotetaan kärsivällisesti ja tyynesti muutama minuutti, että hänen mielialansa nousee itsestään. SILLÄ SE NOUSEE, kun emme lähde vahvistamaan hänen ajatuksiaan ”todeksi”. Sen jälkeen hänen kanssaan voi käydä keskustelun siitä, miten tunnemme vain ajattelumme. Se, miten keskustelu käydään riippuu ihan täysin siitä, mitä oma sisäinen viisautesi ohjaa sinua sanomaan tai kysymään.

      Mutta lähtöedellytyksenä on se, että sinä aidosti näet että tämä ihminen tuntee vain ja ainoastaan oman ajattelunsa JA ettei hän ole hänen ajattelunsa ja tunteensa.

      No, vastauksesi rivien välistä olen lukevinani, että et ihan vielä pysty näkemään kaikkia ihmisiä yhtä ehjinä, hyvinä ja rakastettavina, vaan jollain tasolla ajattelet ihmisen olevan edelleen rikki. Niinpä on mahdollista että sinä et ainakaan tällä hetkellä pysty auttamaan ja tukemaan tätä ihmistä, koska väistämättä tulet ilmeilläsi, eleilläsi ja rivien välissä vahvistaneeksi ajatusta, että hän on rikki.

      ” Esim hyväksikäyttö ei ole sellainen asia, minkä voi jättää vaan ajattelematta, ja ohittaa ja unohtaa se sillä tavalla.”

      => MIKSI EI?

      Siis lähtökohtana on se, että emme voi estää ajatuksia nousemasta mieleemme, koska emme koskaan tiedä mikä seuraava ajatuksemme on, mutta voimme nähdä että kyseessä on vain ajatus, joka ei välttämättä kerro mitään tästä hetkestä, tulevaisuudesta tai meistä itsestämme. Kun näen että kyseessä on ihan aidosti vain ajatus, joka nyt vain sattui juolahtamaan mieleeni ja joka vaihtuu itsestään pian toiseen ajatukseen, ajatus ei aiheuta minussa enää niin vahvaa tunnekuohuntaa kuin silloin, kun ajattelen esim. että ajatus kertoo että olen rikki, etten voi enää koskaan tuntea täyttä onnea tai että jotain on vialla tässä ja nyt.

      Mutta onko mielestäsi mahdotonta nähdä että muisto raiskauksesta ja siihen liittyvistä asioista on vain ajatus?

      Vai oletko sitä mieltä että on jotenkin väärin ajatella että ”tämän tunnetilan aiheuttaa nyt vain ajatus” kun vuosia myöhemmin koemme ahdistusta muistellessamme jotain kokemaamme vääryyttä?

  2. Kommentteja ”vääriin olettamuksiin”:
    1. Sikäli ovat erityisiä, että jos jokin ajatus toistuu aivan erityisen usein ja aiheuttaa tietynlaisen tunnetilan, niin eikö se kyseinen tunnetila ole sitten ”yliedustettuna” koettujen tunnetilojen kirjossa?
    2. Samaa mieltä (ja tämä ajatusvirhe on tärkeä havainto!)
    3. Sinänsä totta, mutta jos ne pahat fiilikset johtaa pahoihin tekoihin tai niitä on enemmän kuin ihminen itse meinaa kestää, niin kai sille jotain ois hyvä yrittää tehdä?
    4. Tällaista en ole koskaan kuvitellutkaan.
    5. Ehkä näin, mutta olis kiva kuulla joskus, mikä 3 prinsiipin näkökulmasta meidät sitten määrittää, jos mikään. Lisäksi muiden ihmisten silmissä toimintamme kyllä määrittää meitä aika pitkälti, halusimme tai emme.
    6. Periaatteessa voimme ajatella yhdestä asiasta monella eri tavalla, mutta on täysin mahdollista, että ajattelemme siitä useimmiten samansuuntaisesti.

    Nämä todistelut eivät kyllä vastanneet yhtään siihen, mistä mä olin eri mieltä tossa ed. postuksen kommenttilaatikossa. Jos kiinnostusta vielä löytyy, vastaa mieluummin näihin:
    * Etkö usko lainkaan psykologisen trauman syntymisen mahdollisuuteen (siis kenelläkään, ikinä, missään oloissa)? Eikä puhuta nyt yhtään siitä, miten tätä tilaa pitäisi käsitellä tai hoitaa, vaan pelkästään sen ilmiön olemassaolosta, jossa aivojen toiminta, aivokemia, muuttuvat ja sitä kautta yksilön toimintakyky heikkenee ratkaisevasti. (Tällainen trauma on kuvannettavissa aivoista, joten kyse ei ole pelkästä psykologisesta käsitteestä.)
    * Eikö sinusta se, että jollain on esim. syviä pelkotiloja, itsetuhoisuutta tai joku käyttäytyy arvaamattoman agressiivisesti niin usein, että se tekee ns normielämästä (työ, ihmissuhteet, elämästä nauttiminen) vaikeaa tai mahdotonta, ole ongelma? Vaikka siinä kuinka olisi hyviä hetkiä välissä, niin pitkällä aikajänteellä useimmat meistä hankkiutuvat eroon esim. tyypistä, joka on mukava 9 kertaa kymmenestä ja joka kymmenes vetää turpiin. Huomaa, että minä ja muutama muu olemme (ihan tiedostaen) puhuneet aika äärimmäisistä tilanteista. Totta kai jokainen voi ja jokaisen pitää kestää joku x määrä huonoja fiiliksiä, syystä tai syyttä, mutta mitä jos niitä on paljon enemmän, paljon voimakkaampina kuin muilla? Ei me voida olettaa, että ”alhaisten mielentilojen” määrä eri ihmisillä on jotenkin vakio! Mitä jos ne eivät menekään ohi? Tai yksilö ei kestä niitä purkamatta pahaa oloaan jonkun toisen niskaan?
    * Vielä: mistä sinusta johtuu vaikkapa Suomen sodista palanneiden miesten keskuudessa taajaan esiintynyt alkoholismi, masennus, väkivaltaisuus, itsemurhat? Silloin kai yleinen ilmapiiri oli nimenomaan menneet on menneitä ja asioita ei ainakaan vatvottu eikä uhrin viittaa soviteltu kenenkään harteille. Ja taas huomio: en väitä etteikö suurin osa päässyt sotakokemustensa yli. Mutta pieni osa ei päässyt. Miten tällainen ilmiö on edes mahdollinen sinun teoriasi valossa?

    1. Perhe-elämä kutsuu, mutta jos englanti yhtään sujuu, suosittelen katsomaan tämän videon, jossa kodittomat ihmiset kertovat siitä, miten kolmen prinsiipin ymmärtäminen auttoi heitä pääsemään yli monien ongelmien yli, ml. huumeaddiktion, traumojen jne. Ja mitä he painottavat on se, että heidät nähtiin ehjinä, hyvinä ja rakastettavina — erillisinä heidän ajattelustaan ja toiminnastaan.

      http://www.threeprinciplesmovies.com/index.cfm/view-movies/full-movie-documentaries/homeless/inn-vision-homeless-shelter/

      Huomenna pidemmät vastaukset kysymyksiisi, jotka ovat ymmärrettäviä, mutta edelleen perustuvat väärille olettamuksille — jotka valitettavasti ovat todella yleisiä.

      Tai no, yksi kysymys aamua varten: Kuinka monen ihmisen olette kuullut väittävän näin perusteellisesti, etteivät ihmiset voi mennä rikki?

      Ts. olet ehkä jonkun kuullut sanovan että ”olemme kaikki hyviä ja rakastettavia” tai jopa että ”olemme ehjiä — MUTTA esimerkiksi ajattelumme tai aivotoimintamme on mennyt rikki”.

      Mutta kuinka monen ihmisen olet kuullut väittävän ihan tosissaan, ettei kukaan meistä ole millään tavalla henkisesti rikki, eikä edes ajattelumme ole rikki.

      Että ainoa ongelmamme on se, ettemme ymmärrä miten oma ajattelumme, tunteemme ja mielialamme toimivat ja siksi vedämme vääriä johtopäätöksiä, joista voi seurata typerää ja satuttavaa toimintaa.

      Mutta jos esimerkiksi sinulla on väärää tietoa historiallisista tapahtumista tai et ymmärrä miten autot toimivat, sinä et ole rikki. Sinulla on vain väärää tai puutteellista tietoa. Ja kun tämä tieto korjataan tai täydennetään, väärästä tiedosta seuranneet ongelmat poistuvat.

    2. PALETTI

      ** Kirjoitat: ”jos jokin ajatus toistuu aivan erityisen usein ja aiheuttaa tietynlaisen tunnetilan, niin eikö se kyseinen tunnetila ole sitten “yliedustettuna” koettujen tunnetilojen kirjossa?” **

      Tässä törmätään välittömästi kysymykseen että kuka määrittelee onko jokin tunnetila yliedustettuna koettujen tunnetilojen kirjossa ja milloin hän määrittelee sen.

      Alhaisen mielentilan eli kurjan fiiliksen luonteeseen kuuluu se, että sen vallassa meistä tuntuu että ”mulla on aina vain paha olo”. Tämä on usein helpompi huomata läheisissään kuin itsessään.

      Seuraavan kerran kun joku kavereistasi tai perheesi jäsenistä valittaa sinulle miten hänen elämänsä on aina niin superkurjaa ja kamalaa ja miten hän on aina huonolla tuulella tms., kiinnitä huomiota siihen, miten totaalisesti hän sivuuttaa kokonaan tai sitten selittää huonoiksi kaikki viime aikoina kokemansa hyvät hetket.

      Tämä alhaisen mielentilan harha siitä, että ”voin koko ajan pahoin” liittyy otsalohkon toiminnan heikentymiseen alhaisen mielentilan aikana — toisaalta siihen, että jos muistaisimme objektiivisesti myös hyvät hetket, silloin olomme ei olisi niin kurja.

      ** Kirjoitat: ”Jos ne pahat fiilikset johtaa pahoihin tekoihin tai niitä on enemmän kuin ihminen itse meinaa kestää, niin kai sille jotain ois hyvä yrittää tehdä?” **

      Jenga sivusi tätä myös.

      Pahat teot johtuvat aina siitä, ettemme ymmärrä että tunnemme vain ajattelumme ja luulemme, että voimme luottaa alhaisen mielentilan ajatteluun.

      Tässä videossa vasta vankilassa kolmeen prinsiippiin tutustuneille naisille oli ollut suuri yllätys ja myös helpotus tajuta, että a) ennen typeriä tekojaan heillä oli ollut kokemus myös ajatuksesta että ”näin ei kannata toimia” ja b) ettei heidän tarvitse seurata alhaisen mielentilan ajattelua.

      http://www.threeprinciplesmovies.com/index.cfm/view-movies/full-movie-documentaries/jail/in-the-jail-system/

      Siksi juuri yritän näillä kirjoituksillamme osoittaa, että tunnemme vain ajattelumme ja että alhaisen mielentilan ajatteluun ei voi luottaa, ettemme lähtisi toimimaan alhaisesta mielentilasta käsin.

      Mitä taas tulee siihen, että ihminen ajattelee, ettei hän meinaa kestää ikäviä tunteitaan, niin se juuri kertoo siitä, ettemme näe että tunnemme oman ajattelumme ja että voimme ajatella samasta asiasta monella eri tavalla.

      Ennen kuin voimme ajatella ”mä en kestä tätä tunnetta” meidän pitää olettaa että: a) emme voi tässä tilanteessa tuntea mitään muuta tunnetta, b) tämä tunnetila ei mene ehkä koskaan ohi ja c) tämä tunnetila tarkoittaa että olen jotenkin vaarassa.

      Kaikki nämä olettamukset ovat vääriä. Ratkaisuna ei ole yrittää jotenkin ”hoitaa” tai ”muuttaa” tunnetilaa, vaan näyttää ihmisille ihan perustietona että tunnemme vain oman ajattelumme, että pahassa olossa ei ole itsestään mitään väärää, vaarallista tai pahaa ja että meillä on sisäinen järjestelmä, joka palauttaa heidät automaattisesti hyvään oloon.

      Ja kyllä, tätä on vaikea näyttää jos ihminen on juuri parhaillaan tunnekuohun vallassa, mutta kun emme lähde tohtoroimaan tai todentamaan hänen ajatteluaan silloin kun hän ei pysty ajattelemaan selkeästi, hänen sisäinen järjestelmänsä palauttaa hänet nopeammin takaisin hyvään oloon.

      Ja kun hänen ajattelunsa alkaa kirkastua, silloin on oikein otollinen hetki pointata, miten se, mitä hän äsken ajatteli ei ollut totta ja miten hänen mielialansa nousi itsestään.

      ** KIRJOITIT: mutta olis kiva kuulla joskus, mikä 3 prinsiipin näkökulmasta meidät sitten määrittää, jos mikään. Lisäksi muiden ihmisten silmissä toimintamme kyllä määrittää meitä aika pitkälti, halusimme tai emme. **

      Meitä ei ihmisinä määritä mikään. Eikä tämä ole edes kolmen prinsiipin näkökulma, vaan esim. juuri kuuntelin buddhalaista opettajaa Jack Kornfieldiä, joka puhuu ihan samasta asiasta. Emme ole mitään ja olemme kaikki. Olemme kaikki yhtä ja samaa universaalia energiaa, jolla on ääretön potentiaali uuteen ajatteluun. Ja olemme kaikki yhtä hyviä, ehjiä ja rakastettavia.

      Ymmärrän, että jos et vielä näe tätä faktaa, se voi kuulostaa todella korkealentoiselta, mutta sen jälkeen kun näet sen, se tuntuu todella luonnolliselta, normaalilta ja suorastaan arkiselta. 🙂

      Ja joo, niin kauan kun joku ei näe, että emme ole ajattelumme, tunteemme ja toimintamme, hän aivan varmasti arvioi meitä ajattelumme, tunteidemme ja toimintamme perusteella. So what? Hän on tällöin aina arvioissaan väärässä.

      Voin kertoa että sen näkeminen, ettemme ole ajatuksemme, tunteemme ja toimintamme on ihan suunnattoman vapauttavaa ja auttaa tuntemaan suurempaa yhteenkuuluvuutta kaikkien ihmisten kanssa. Toisin sanoen koska en enää pysty oikeasti määrittelemään ihmisiä (paitsi alhaisessa mielentilassa, haha!), näen heidät tavallaan ”täydemmin” kuin silloin, kun vielä yritin tunkea heitä eri lokeroihin.

      ** KIRJOITIT: ”Periaatteessa voimme ajatella yhdestä asiasta monella eri tavalla, mutta on täysin mahdollista, että ajattelemme siitä useimmiten samansuuntaisesti.” **

      Totta kai. Henkinen tuska syntyy ajatuksesta että ”en voi ajatella tästä aiheesta toisella tavalla, joten minut on tuomittu aina kokemaan tätä kurjaa tunnetta tällaisessa tilanteessa.” Tämä ajatus on faktisesti väärin, jolloin sen tuottama tuska on täysin turhaa.

      ** KIRJOITIT: ”Etkö usko lainkaan psykologisen trauman syntymisen mahdollisuuteen (siis kenelläkään, ikinä, missään oloissa)? Eikä puhuta nyt yhtään siitä, miten tätä tilaa pitäisi käsitellä tai hoitaa, vaan pelkästään sen ilmiön olemassaolosta, jossa aivojen toiminta, aivokemia, muuttuvat ja sitä kautta yksilön toimintakyky heikkenee ratkaisevasti. (Tällainen trauma on kuvannettavissa aivoista, joten kyse ei ole pelkästä psykologisesta käsitteestä.) **

      KYLLÄ, asioiden näkeminen uudessa valossa voi vaikuttaa osaltaan siihen, miten jatkossa tulkitsemme eri tilanteita ja esimerkiksi omia tunteitamme.

      KYLLÄ, ajattelumme näkyy aivoissamme. Aivot ovat kuin lihas siinä(kin) mielessä, että ne muuntuvat käytön mukaan. Esimerkkinä ne lontoolaiset taksikuskit, joiden paikkamuistia käsittelevät aivojen osat paksuuntuvat ja vahvistuvat ajan myötä verrattuna muiden ihmisten aivoihin, mutta kutistuvat taas normaaliksi heidän jäätyään eläkkeelle.

      Tutkijat menevät nähdäkseni harhaan siinä, että he olettavat aivojen kemian ja rakennemuutosten vaikuttavan enemmän ajatteluun kuin ajattelun aivojen kemiaan ja rakennemuutoksiin.

      Vrt. tilanne, jossa olettaisimme järvien jäätymisen johtavan ilman kylmenemiseen.

      Miksi väitän että ajatus vaikuttaa enemmän aivojen kemiaan ja rakenteeseen kuin rakenne ja kemia ajatteluun?

      1. Se mitä ajattelemme näkyy aina aivoissamme sähköimpulssina ja kemiallisina muutoksina. Nämä muutokset voivat olla todella nopeita.

      2. Se, että aivojemme rakenne ja aivokemia on tietynlainen ei johda automaattisesti aina samanlaisiin ajatuksiin ja tunteisiin. Aivokemian korjaaminen psyykenlääkkeillä ei johda automaattisesti mielialan paranemiseen. Psykologia tuntee ns. spontaanin parantumisen, jossa yhtäkkiä syvästi masentuneen päässä loksahtaa jotain ja hänen mielialansa nousee, jonka jälkeen aivokemiakin taas normalisoituu.

      KYLLÄ, ilman ikävää tapahtumaa ihmisen mieleen ei todennäköisesti nousisi tiettyjä ajatuksia, jotka nyt sinne nousevat.

      MUTTA ihan yhtä lailla voidaan sanoa että esim. ilman tiettyjä mukavia kokemuksia mieleesi ei nousisi tiettyjä kivoja ajatuksia, jotka sinne nousevat.

      Minä näen tyhmänä ja ongelmallisena sen, että alamme leimata tiettyjä kokemuksia traumaattisiksi vaikka sillä perusteella, että niiden ajattelemiseen näyttää liittyvän voimakkaita kurjia tunnetiloja ja fyysisiä tuntemuksia.

      Paljon tehokkaampaa ja myös faktisesti oikeampaa olisi pointata ”traumoista” kärsiville ihmisille että ”vaikka tämä ajatus aiheuttaa todella voimakkaan tunnereaktion, se on VAIN AJATUS ja menee itsestään ohi, JOS EMME TEE SIITÄ ONGELMAA.”

      Mutta jo tietyn tapahtuman leimaaminen traumaattiseksi kokemukseksi johtaa väistämättä siihen, että siihen liittyvät ajatukset tuntuvat ongelmallisilta.

      Sillä hetkellä kun sanomme ”tämä on traumaattinen ajatus, joka johtuu traumasta”, annamme ymmärtää että ”et voi ajatella tässä tilanteessa mitenkään muuten, koska sinulla on tämä trauma.”

      Ja sillä hetkellä kun ajattelen kurjasta ajatuksesta ”en voi ajatella tästä asiasta toisella tavalla”, oloni kurjistuu entisestään.

      ** KIRJOITIT: ” Eikö sinusta se, että jollain on esim. syviä pelkotiloja, itsetuhoisuutta tai joku käyttäytyy arvaamattoman agressiivisesti niin usein, että se tekee ns normielämästä (työ, ihmissuhteet, elämästä nauttiminen) vaikeaa tai mahdotonta, ole ongelma?” **

      No KYLLÄ — mutta mikä on tällaisen toiminnan alkusyy? Se, että emme näe että tunnemme oman ajattelumme ja että mielentilamme korjautuu itsestään.

      Niinpä erehdymme alhaisessa mielentilassa luulemaan, että vainoharhaiset ajatuksemme ovat totta, ettemme voi ajatella millään muulla tavalla ja että meidän pitää jotenkin omalla toiminnallamme hankkiutua eroon pahaa oloa aiheuttavista asioista.

      Jos luulemme että paha olo on seurausta esimerkiksi toisen käytöksestä tai ajatuksista, saatamme alkaa muuttaa niitä — vaikka sitten nyrkein.

      Ongelmana ei koskaan ole pelkästään ajatus että ”minulla on paha olo” vaan siitä seuraavat jatkoajatukset:

      — ”En halua että minulla on paha olo.”
      — ”Paha olo tarkoittaa että jotain on pielessä.”
      — ”Olen huono ja kelvoton ihminen koska minulla on paha olo.”
      — ”Tuo ihminen aiheutti minulle pahan olon enkä voi estää häntä aiheuttamasta tätä pahaa oloa — olen siis umpikujassa.”
      — ”Tunnen koko ajan vain pahaa oloa.”
      — ”En pysty lopettamaan tätä pahaa oloa.”
      — ”Tämä paha olo ei lopu koskaan.”

      jne.

      Mainiossa The Willpower Instinct -kirjassa mainitaan tutkimuksesta, jossa toiselle tutkittavien ryhmälle kerrottiin että ”kun huomaat että sinulla on paha olo, noteeraa se, mutta älä yritä mitenkään muuttaa tai korjata sitä, niin huomaat, että se menee itsestään ohi.”

      Toista ryhmää neuvottiin (muistaakseni) kirjoittamaan ja analysoimaan huonoja fiiliksiään (tai sitten diilaamaan niiden kanssa niin kuin ovat aina diilanneet — en muista tarkkaan enkä jaksa tsekata sitä äänikirjasta).

      Se ryhmä, joka ei yrittänyt tehdä mitään tunteilleen toipui huomattavan paljon nopeammin kurjista tunteistaan kuin ryhmä, joka yritti tehdä niille jotain. Tutkijat spekuloivatkin, että voi olla että yksi syy masennuksen puhkeamiseen on juuri se, että yritämme korjata huonoa oloa, jolloin korjausyritys vain pitkittää pahaa oloa.

      Mitä ihmiset tekevät kokiessaan voimakasta ahdistusta tai pahaa oloa jonka he ajattelevat johtuvan jostain muusta kuin vain mieleen juolahtaneesta ajatuksesta?

      Yrittävät kaikin keinoin vastustaa fiilistä, jolloin se vain pahenee.

      ** KIRJOITIT: ”Ei me voida olettaa, että “alhaisten mielentilojen” määrä eri ihmisillä on jotenkin vakio! Mitä jos ne eivät menekään ohi? Tai yksilö ei kestä niitä purkamatta pahaa oloaan jonkun toisen niskaan?” **

      No ei alhaisten mielentilojen määrä ole mitenkään vakio, mutta kyllä niitä tulee ihan jokaisella — mukaanlukien Dalai Lamalla.

      Alhainen mielentila on aina hälytystila ja kuten tässä blogikirjoituksessa esitin, se hälytystila menee naurettavan helposti päälle — niin helposti että käytännössä sisäinen hälytysjärjestelmämme käynnistyy eli menemme alhaiseen mielentilaan lukuisia kertoja päivässä.

      Ongelmana ei ole koskaan se, että menemme alhaiseen mielentilaan eli hälytystilaan, koska sisäinen järjestelmämme on suunniteltu palauttamaan meidät takaisin hyvään oloon heti kun toteamme ettei ole mitään oikeaa vaaraa.

      Hengenvaarallisissa olosuhteissa, joihin järjestelmä on suunniteltu, ”väärä hälytys” tai ”vaara ohi” -signaalin jälkeen palautuminen tapahtuu muutamassa minuutissa.

      Esim. vihareaktio kestää vain 90 sekuntia. Tämän huomaa esim. silloin jos lyöt vahingossa pääsi avoimeen kaapin oveen. Sisälläsi kuohahtaa aggressio, mutta jos et ruoki sitä ajatuksillasi, reaktio laantuu 90 sekunnissa.

      Jos olet vihainen pidempään kuin 90 sekuntia sen jälkeen kun uhkaava tilanne on mennyt ohi, se on merkki siitä, että käynnistät vihasyklin uudelleen ja uudelleen omilla ajatuksillasi.

      Meidän turvallisissa olosuhteissa kasvaneiden länsimaalaisten ongelmana on se, että suhtaudumme omiin ajatuksiimme ja tunteisiimme niin kuin ne kertoisivat jostain hengenvaarasta. Niinpä ”taistellessamme vääriä ajatuksia ja kurjia tunteita vastaan” pitkitämme ja syvennämme alhaista mielentilaamme vaikka alunperin kyse oli väärästä hälytyksestä.

      MUTTA sillä hetkellä kun ajatuksemme katkeaa, hälytystila kytkeytyy pois päältä — ainakin hetkeksi.

      Esimerkiksi aina kun käymme omatoimisesti pissalla, ajatuksemme katkeaa hetkeksi. Seuraavan kerran kun käyt vessassa oikein kovan pissahädän takia, kiinnitä huviksesi huomiota siihen, miten neutraalissa ja kevyessä tilassa olet heti pissattuasi.

      Edelleen: tämä mielentilan itsestään nouseminen on helpompi huomata muissa kuin itsessä, sillä alhaisen mielentilan luonteeseen kuuluu fiilis siitä että ”tämä ei mene koskaan ohi”.

      Pahan olon purkaminen muihin johtuu siis siitä, että oletamme muiden olevan syypää pahaan oloomme. Kun opimme että tuntemme johtuvat siitä, mitä ajattelemme toisen sanoista tai teoista — ei suoraan siitä mitä hän sanoo tai tekee, emme mene niin herkästi alhaiseen mielentilaan ja mieleemme ei juolahda niin helposti purkaa pahaa oloa toisiin.

      ** KIRJOITIT: ”Mistä sinusta johtuu vaikkapa Suomen sodista palanneiden miesten keskuudessa taajaan esiintynyt alkoholismi, masennus, väkivaltaisuus, itsemurhat? Silloin kai yleinen ilmapiiri oli nimenomaan menneet on menneitä ja asioita ei ainakaan vatvottu eikä uhrin viittaa soviteltu kenenkään harteille. Ja taas huomio: en väitä etteikö suurin osa päässyt sotakokemustensa yli. Mutta pieni osa ei päässyt. Miten tällainen ilmiö on edes mahdollinen sinun teoriasi valossa?”

      Alkoholismi, masennus, väkivaltaisuus ja itsemurhat johtuvat aina samasta syystä: siitä, ettemme tajua että tunnemme vain oman ajattelumme, luulemme että alhaisessa mielentilassa ajattelemamme ajatukset ovat totta ja olemme sokeita sisäiselle järjestelmällemme, joka palauttaa meidät automaattisesti hyvään oloon.

      Kysyin jo tuossa aiemmin illalla: Kuinka usein sinä olet kuullut ennen minuun törmäämistäni seuraavat ajatukset (samalta ihmiseltä):

      — Tunnemme vain ajattelumme.
      — Jos olomme on kireä, jännittynyt, ahdistunut, hermostunut, levoton, raskas tai muuten kurja, se on merkki siitä, että ajattelumme taso on laskenut emmekä voi enää luottaa omiin ajatuksiimme.
      — Meillä kaikilla on sisäinen järjestelmä, joka palauttaa meidät automaattisesti hyvään oloon kun annamme sille siihen mahdollisuuden.
      — Emme ole ajatuksemme, tunteemme ja toimintamme, vaan se, joka ajattelee, tuntee ja toimii. Alhaisessa mielentilassa olemme kuin säikähtäneet villipedot ja ajattelemme ja toimimme elämää rajoittavasti tai tuhoavasti. Korkeassa mielentilassa olemme inhimillisimmillämme ja toimimme elämää edistävästi ja luovasti.

      Reaktioidesi perusteella oletan, ettet kauhean usein — tai ehkä koskaan.

      Väitän, että monet sodasta palanneista miehistä (ja naisista) eivät myöskään olleet kuulleet näitä radikaaleja ajatuksia.

      Niinpä on ymmärrettävää, että osa heistä jäi jumiin alhaisiin ajatuksiinsa ja esimerkiksi ajatteli olevansa lopullisesti turmeltunut koska näki kauheita painajaisia eikä voinut estää kauheita mielikuvia palaamasta mieleensä.

      Minusta paljon enemmän ihmismielen sisäisestä viisaudesta ja korjausjärjestelmästä kertoo juuri se, että VALTAOSA pääse kokemustensa yli ja jatkoi toimien elämää edistävästi, vaikka tuohon aikaan ei tosiaan paljon terapioitu tai tunteista puhuttu.

      Esimerkiksi minun lapsuuteni kaksi turvallisinta, lempeintä ja rakkaudellisinta mieshahmoa olivat kumpikin olleet etulinjassa hyvin nuorina poikina taistelemassa ja kokeneet siellä kaikenlaisia kauheuksia.

      Jos kauheat kokemukset johtaisivat automaattisesti traumoihin, näiden ihmisten olisi pitänyt olla kokemustensa perusteella ihmisraunioita.

      Toivottavasti tämä vastasi paremmin kysymyksiisi.

      1. Kiitos taas perusteellisesta vastauksesta, mutta… 🙂

        PALETTI: “Ei me voida olettaa, että “alhaisten mielentilojen” määrä eri ihmisillä on jotenkin vakio! Mitä jos ne eivät menekään ohi? Tai yksilö ei kestä niitä purkamatta pahaa oloaan jonkun toisen niskaan?”

        KATRI: ”No ei alhaisten mielentilojen määrä ole mitenkään vakio, mutta kyllä niitä tulee ihan jokaisella — mukaanlukien Dalai Lamalla.

        En ymmärrä lainkaan dalai lama -läppää. En ole väittänyt, että joku voisi tai jonkun pitäisi saada elää kokonaan ilman alhaisia mielentiloja. Vaan mietittiin, että mitä sitten, jos ihminen syystä tai toisesta kokee niitä huonoja fiiliksiä merkittävästi enemmän ja tai voimakkaammin kuin muut? Tämä on oikeasti mielenkiintoinen kysymys, johon myös Jenga tuossa alempana jäi vaille vastaustasi.

        KATRI: ”Mitä ihmiset tekevät kokiessaan voimakasta ahdistusta tai pahaa oloa jonka he ajattelevat johtuvan jostain muusta kuin vain mieleen juolahtaneesta ajatuksesta?”

        Tästä käy taas ilmi, että sä jotenkin oletat, että jos ihminen tajuaisi, että paha olo ja ahdistus johtuu ajatuksista, niin se ei olisi ongelma. Entä jos ihminen kokee, että joutuu jatkuvasti elämään uudelleen ja uudelleen jonkin todella ahdistavan tilanteen, koska hänen mieleensä nousee muistikuvia tai ajatuksia siitä tapahtumasta? Hän tietää erinomaisen hyvin, että ne ovat vain ajatuksia, menneisyyttä joka ei voi toistua jne. Ja hän on yrittänyt karistaa muistot kannoiltaan muttei onnistu? Meillä on sanontakin: jokin ”ajatus vainoaa ihmistä”.

        KATRI: ”Jos kauheat kokemukset johtaisivat automaattisesti traumoihin, näiden ihmisten olisi pitänyt olla kokemustensa perusteella ihmisraunioita.”

        En väittänytkään, että ihminen automaattisesti ja väistämättä traumatisoituisi koettuaan riittävän kauheita asioita, päinvastoin. Mutta väitin, että ihminen VOI traumatisoitua. Se, että monelle ei käynyt niin, ei todista tätä mahdollisuutta vastaan.

        KATRI: ”Väitän, että monet sodasta palanneista miehistä (ja naisista) eivät myöskään olleet kuulleet näitä radikaaleja ajatuksia. Niinpä on ymmärrettävää, että osa heistä jäi jumiin alhaisiin ajatuksiinsa ja esimerkiksi ajatteli olevansa lopullisesti turmeltunut koska näki kauheita painajaisia eikä voinut estää kauheita mielikuvia palaamasta mieleensä.”

        No ihan varmasti eivät olleet kuulleet! :). Mutta minusta viittaat tässä itsekin ajattelumalliisi (tai miksi ikinä haluat sitä kutsua) ikäänkuin LÄÄKKEENÄ, jolla heidät olisi voinut PARANTAA eli katkaista se alhaisen mielentilan ahdistus ja kierre. Mutta koska syystä tai toisesta he eivät pystyneet siihen itse, eikä lääkettä ollut tarjolla muidenkaan toimesta, he jäivät tilaan, jota minä kutsun rikkinäiseksi.

        Haluaisin vielä kerran korostaa, että minä olen puhunut traumatisoitumisen / rikkimenemisen MAHDOLLISUUDESTA. Kuten Jenga tuolla osuvasti sanoi, ei se tarkoita, ettei olisi korjattavissa. Sinä kun pidät vertauksista, niin: ei se, että lääkettä on saatavilla, tarkoita, ettei olisi sairas.

        1. PALETTI —

          Niin no, olisi paljon nopeampaa ja tehokkaampaa käydä tämä keskustelu kasvokkain puhuen, jolloin voisi samantien varmistaa vastaanko edes siihen kysymykseen, joka toisella oli mielessä. 🙂

          Mutta käyhän tämä näinkin ja ainakin jää sitten jälkipolville ihmeteltäväksi eri näkökannat.

          Dalai Lama -läppä liittyy siihen, että paskat fiilikset ovat luonnollinen osa elämää, eikä niiltä välty kukaan.

          ** PALETTI: ”mitä sitten, jos ihminen syystä tai toisesta kokee niitä huonoja fiiliksiä merkittävästi enemmän ja tai voimakkaammin kuin muut? ” **

          Tämä on siksi ongelmallinen kysymys, että ensin pitää määritellä mistä voimme tietää, että joku kokee huonoja fiiliksiä merkittävästi enemmän ja/tai voimakkaammin kuin muut.

          Minä koen huonoja fiiliksiä useita kertoja päivässä. Joku päivä laskin että mielialani laskee ihan tavallisena päivänä noin kuusi kertaa. Ja nämä olivat vain ne hetket, jotka tulin huomanneeksi. On päiviä jolloin mielialani laskee huomattavasti useammin. Ja tämä on siis sen jälkeen kun aloin ymmärtää että tunnen oman ajatteluni.

          Sillä hetkellä kun olen huonoissa fiiliksissä, minusta tuntuu yleensä aina siltä, että ”olen koko ajan huonoissa fiiliksissä” — vaikka objektiivisesti arvioiden voisi jopa olla, että olen huonossa fiiliksissä vain 10 % ajasta.

          Sen lisäksi minä en oikeasti pysty arvioimaan tuntuvatko minun huonoimmat hetkeni pahemmilta kuin jonkun toisen huonoimmat hetket. Eli minulla ei ole mitään mahdollisuutta tietää onko oloni jollain universaalilla asteikolla ”keskiverto-huono” vai ”järjettömän-huono”.

          Kun olen oikein huonoissa fiiliksissä, mieleeni juolahtaa usein ajatus että haluan lakata olemasta tai haluan viiltää ranteeni auki. Ajatus ei pelota minua, koska tiedän että se on vain ajatus enkä todellakaan ole tekemässä mitään vahingoittaakseni itseäni.

          Voi olla että joku toinen on kolme kertaa päivässä huonolla tuulella ja jollain mittarilla mitattuna hänen huono olonsa on paljon lievempää kuin minulla, mutta siitä huolimatta hän ITSE KOKEE, että tuntee liian usein liian voimakasta huonoa oloa — kun taas minä en ole (nykyään) moksiskaan siitä, että välillä on paskempi olo, koska näen että se kuuluu elämään eikä ole vaarallista, koska se johtuu vain ajatuksistani kertoo vain alhaisesta mielentilasta.

          Toinen pointti on se, että pahassa olossa ei ole itsessään mitään vikaa. Pahan olon kokeminen on luonnollista eikä se ole vaarallista. Paha olomme ei yleensä ole edes mitenkään sietämätöntä ENNEN KUIN alamme itse lisätä pahaa oloamme ajattelemalla että ”en halua kokea pahaa oloa” tai ”minussa on jotain vialla kun tunnen pahaa oloa” tai ”minun pitää päästä tästä pahasta olosta mahdollisimman nopeasti eroon.

          Eli tietyssä mielessä on pysty vastaamaan tähän kysymykseen, koska se perustuu minun näkökulmastani älyttömille olettamuksille — että on olemassa joku universaali raja sille, mikä on liian paljon pahaa oloa ja että paha olo on niin pahasta, että sille pitäisi tehdä jotain.

          Näen että nimenomaan ajatus siitä, että jossain vaiheessa pahaa oloa on liikaa tai tietynlainen paha olo on vaarallista johtaa siihen, että teemme pahasta olosta ongelman, jonka jälkeen pahan olon määrä helposti moninkertaistuu, kun yritämme taistella sitä vastaan.

          En nyt juuri osaa selittää asiaa selkeämmin. Pahoitteluni siitä.

          ** PALETTI: ”Tästä käy taas ilmi, että sä jotenkin oletat, että jos ihminen tajuaisi, että paha olo ja ahdistus johtuu ajatuksista, niin se ei olisi ongelma.” **

          KYLLÄ sillä hetkellä kun ihminen aidosti oivaltaa, että hän tuntee vain oman ajattelunsa ja että hänen pahalta tuntuvat ajatuksensa kertovat vain että hänen ajattelunsa on sumentunut, silloin paha olo ja ahdistus ei tunnu yhtään niin sietämättömältä vaan pikemminkin kauhuelokuvalta, jota hän (vapaaehtoisesti) katsoo.

          ** PALETTI: ”Entä jos ihminen kokee, että joutuu jatkuvasti elämään uudelleen ja uudelleen jonkin todella ahdistavan tilanteen, koska hänen mieleensä nousee muistikuvia tai ajatuksia siitä tapahtumasta?” **

          Sietämätön ahdistus kertoo AINA siitä, ettei ihminen näe että hän tuntee ajatuksensa, vaan jokin hänen ajatuksistaan näyttää enemmän todellisuudelta kuin ajatukselta. Tässä esimerkkejä tuskaa aiheuttavista ajatuksista, joille olemme helposti sokeita:

          ”En halua tuntea tätä pahaa oloa.”
          ”En kestä tätä pahaa oloa.”
          ”Tämä paha olo on niin sietämätön, että kuolen.”
          ”(Mitä jos) tämä paha olo ei mene koskaan ohi.”
          ”Haluan estää tätä pahaa oloa tulemasta, mutta en voi estää sitä tulemasta.”
          ”Minulla ei ole mitään pakotietä tästä tilanteesta.”
          ”Jos minulla ei olisi tätä traumaa, en koskaan kokisi pahaa oloa.”
          ”Ilman tuota tapahtumaa en joutuisi nyt kokemaan pahaa oloa.”
          ”Tämän asian ajatteleminen tulee aina ja iankaikkisesti tuottamaan pahaa oloa enkä voi lopettaa tämän asian ajattelemista.”
          ”Olen rikki, koska tämä ajatus vainoaa minua.”

          Sen lisäksi itse muistoon voi liittyä kaikenlaisia ajatuksia, jotka oletamme todeksi (emmekä vain ajatukseksi).

          Esimerkiksi raiskauksen uhri voi kokea että hän on jotenkin turmeltunut ja saastainen raiskauksen takia — hän tuntee hirvittävää tuskaa niin kauan kuin hän ei näe, että tunne turmeltuneisuudesta ja saastaisuudesta johtuu AJATUKSESTA, että hän on turmeltunut ja saastainen, ei siitä että hän OLISI turmeltunut ja saastainen.

          Voi olla että senkin jälkeen kun hän näkee että tuntee vain ajattelunsa, ajatus siitä, että hän on turmeltunut ja saastainen tuntuu epämiellyttävältä — mutta se ei tunnu niin kauhealta, koska hän ymmärtää, ettei ajatus kerro mitään todellisuudesta.

          ** PALETTI: Ja hän on yrittänyt karistaa muistot kannoiltaan muttei onnistu?” **

          Niin siis minä en usko että pystymme estämään itseämme ajattelemasta tiettyjä ajatuksia — ainoastaan voimme nähdä ne uudessa valossa.

          Eli tiedän omastakin kokemuksesta, miten jokin vuosia sitten aktiivisesta ajattelusta poisjäänyt muisto palaa yhtäkkiä ihan randomisti taas mieleen.

          Niinpä näen että kaikki yritykset jonkin muiston karistamiseen ovat hukkaan heitettyä energiaa ja johtavat vain epäonnistumisen tunteisiin.

          Kuuluisa ”valkoinen karhu” -koe todistaa että se, että yritämme vastustaa jotain ajatusta (eli esim. olla ajattelematta valkoista karhua) vain vahvistaa ajatusta.

          ** PALETTI: ”Mutta väitin, että ihminen VOI traumatisoitua.” **

          Niin no, jos traumatisoitumisella tarkoitetaan muistoa, joka herättää useimmiten erityisen vahvoja ikäviä tunteita, niin siinä mielessä joo, ihmiset voivat traumatisoitua.

          Mutta koko trauman määritelmä on mielestäni niin epämääräinen ja epälooginen, etten minusta näyttää usein aika sattumanvaraiselta mitä ajatuksia lähdemme määrittelemään traumoiksi ja mitä emme.

          Sen lisäksi näen että tietyn ajatuksen määritteleminen traumaattiseksi antaa yksittäiselle ajatukselle liikaa painoarvoa ja tekee ajatuksesta ongelmallisemman, kuin mitä se olisi, jos emme olisi nimenneet sitä traumaksi.

          ** PALETTI: ”ajattelumalliisi (tai miksi ikinä haluat sitä kutsua) ikäänkuin LÄÄKKEENÄ, jolla heidät olisi voinut PARANTAA eli katkaista se alhaisen mielentilan ahdistus ja kierre. Mutta koska syystä tai toisesta he eivät pystyneet siihen itse, eikä lääkettä ollut tarjolla muidenkaan toimesta, he jäivät tilaan, jota minä kutsun rikkinäiseksi.” **

          Kolmen prinsiipin malli, joka on juttujeni taustalla, selittää vain ja ainoastaan miten inhimillinen kokemus OIKEASTI syntyy.

          Koska inhimillinen kokemus syntyy kaikilla ihmisillä ihan samalla tavalla (ymmärsivätpä he sitä tai eivät), jokaisella meistä on täysi kokemus siitä, miten se toimii.

          Yksi osa inhimillistä kokemusta on se, että palaamme automaattisesti hyvään oloon ja mielenrauhaan aina kun ajatuksemme katkeaa — vaikka vain pissahädän takia.

          Toinen osa sitä on se, että ollessamme korkeassa mielentilassa voimme nähdä asiat objektiivisemmin ja joskus jopa täysin uudesta näkökulmasta.

          Väitän että ihan kaikki sodastakin palanneet ihmiset kokivat nämä kaksi ilmiötä elämässään.

          Mitä vähemmän ihmiset sotkevat luontaista korjausjärjestelmäänsä esim. tekemällä pahasta olosta ongelmaa, sitä nopeammin korjausjärjestelmä palauttaa heidät hyvään oloon.

          Mitä useammin ihmiset kuuntelevat omaa sisäistä viisauttaan korkeassa mielentilassa ollessaan ja ignoroivat alhaisen mielentilan ajattelua, sitä kevyemmältä ja helpommalta heidän elämänsä tuntuu, sitä nopeammin ja helpommin he pystyvät antamaan anteeksi itselleen ja muille ja sitä fiksummin he toimivat.

          Todella monet ihmiset näkevät nämä faktat inhimillisestä kokemuksesta ilman että olet koskaan kuulleetkaan kolmesta prinsiipistä tai että pystyvät edes nimeämään mitä he näkevät.

          Ne, joita sinä haluat kutsua ”rikkinäisiksi” eivät nähneet tätä, eli elivät siinä väärinkäsityksessä, että alhaisen mielentilan ajatukset ovat totta ja/tai ettei paha olo voi mennä itsestään ohi.

          Minä en pysty millään logiikalla selittämään, että väärä tieto tai väärinkäsitykset tekisivät meitä mitenkään ”rikkinäisiksi”.

          Pystytkö sinä?

  3. Vastauksestasi päätellen viestimme toistemme ohi, joten täsmennän tota aiempaa kommenttiani.
    Jos nähdään tällainen kuvio: trauma > usein mieleen palaavia ankeita ajatuksia > paljon paskoja fiiliksiä > tuhoisaa käytöstä — niin kyllä silloin ihminen on rikki. Rikki EI tarkoita samaa kuin huono. Rikki = epäkunnossa, mutta korjattavissa. Ylipäätään en tajua, miksi on niin vaarallista puhua siitä, että joku on rikki? Ei se tarkoita sitä että siinä olisi joku syntymästä asti väärin mennyt juttu, tai että sillä ihmisellä olisi vähemmän ihmisarvoa. Tarkoitan sillä sitä, että ajatus tai toiminta ei nyt ole kunnossa, ja seurauksena kärsimystä, omaa tai muiden.

    Tästä jatkan sääliin: tuollainen alentuva sääli ei takuulla auta ketään, tästä olemme yksimielisiä. Mutta missä on empatia ja myötätunto? Myötätunto ei ole mitenkään alentuvaa. Ei tulisi mieleenkään olettaa, että ihminen on ikuisesti tuomittu olemaan rikki, jos erehdyn säälimään häntä. Minusta teit vähän liian pitkälle meneviä tulkintoja säälistä tuossa ylempänä.

    Näistä päästään siihen, että musta sä olet ymmärtänyt mun pointin ihan väärin. En nimittäin tunnistanut tuosta listasta muuta kuin kohdan 3, ja siitä olen sikäli eri mieltä, että jos ne pahat ajatukset tai tunteet aiheuttaa tuhoisaa toimintaa, niin totta hemmetissä niistä pitää yrittää päästä eroon. Tämä oli se mun kysymys alunperin, eli jos toistuvasti joutuu pahojen ajatusten/fiilisten valtaan, ja niitä hyviä hetkiä on vain pilkahdus siellä täällä, niin mitä silloin pitäisi tehdä? Mun käsityksen mukaan normaalisti toimiva ihminen ei joudu jatkuvasti huonojen fiilisten valtaan. Jos joutuu, niin silloin jokin on epäkunnossa = rikki.

    Sitten vielä kohta 6. Tämä ei ole mun mielipide, vaan kysymys joka askarruttaa mieltäni. Miten voit olla varma, että meillä kaikilla on yhtäläiset kyvyt ajatella kaikista asioista monella eri tavalla? Se että joku muu pystyy ajattelemaan jostain eri tavalla, ei minusta todista vielä mitenkään, että itse olisin siihen myös kykenevä. Tai se, että olen vaihtanut mielipidettäni jostain asiasta ei vielä todista sitä, että pystyn vaihtamaan sen kaikkien asioiden kohdalla. Tämä on vaivannut mua alusta lähtien. Musta tämä on pelkän oman uskon varassa… vai onko tällekin jokin tieteellinen selitys?

    1. Samaa mieltä kuin Jenga. Eli eihän nyt se, että ihminen on mennyt henkisesti jotenkin rikki tarkoita, ettei hän olisi hyvä ja riittävä, arvokas ihminen. Ihmisarvo on kyseenalaistamaton, ei se häviä minnekään.

      Ja hyvä pointti Jengalta tuo, että kun joku on rikki, se on korjattavissa. Joskus auttaa ihan pelkkä aika, mutta aika usein siitä, että saa huväksyntää ajatuksilleen ja tunteilleen, on apua. Ja vahvistusta siihen, että on oikeasti hyvä ja arvokas, vaikkei itsestä siltä tuntuisikaan.

      Eivätkä useimmat ihmiset ”parannu” pelkästään sillä, että heille hokee heidän olevan hyviä ja arvokkaita, joskaan tuskin siitä haittaakaan on. Uskoisin valtaosan ihmisistä tarvitsevan jonkunlaisen kokemuksellisen oivalluksen, hetken johon sisältyy niin älyllinen kuin emotiaalinenkin puoli, jotta heidän kokemuksensa itsestään ja ympäröivästä maailmasta voi muuttua.

      1. ELLI —

        Minä en ajattele tässä yhteydessä ollenkaan ihmisarvoa vaan sitä miten minä näen ihmiset ja miten he voivat nähdä itsensä.

        Joo ei, usein se ei riitä, että sanon jollekin että ”olet hyvä, ehjä ja rakastettava”. Huomaa, että minä en edes puhu mistään arvosta, koska se on minusta turhan abstrakti ja tulkinnanvarainen käsite.

        Mutta kun minä näen että he ovat hyviä, ehjiä ja rakastettavia, se heijastuu käytöksessäni, ilmeissäni ja siinä, mitä sanon. Niinpä en tule vahvistaneeksi rivien välissä ajatusta, että ihmisessä olisi jotain vikaa.

        Se, mikä oikeasti voi auttaa on sen pointtaminen, että tunnemme vain oman ajattelumme.

        Ja kyllä, olet TÄYSIN OIKEASSA, siinä, että tarvitsemme kokemuksellisen oivalluksen voidaksemme nähdä itsemme uudessa valossa.

        Sehän tässä työssä on niin jännittävää, etten koskaan tiedä, milloin ja miten joku saa sen oivalluksen, joka kiepauttaa heidän maailmansa kohdalleen. 🙂

        Mutta silloinkin kun joku ei näe mitä minä näen, en ajattele että hän on rikki tai hänessä on vikaa. Näen vain ettei hän vielä näe, mutta hänellä on täysi kapasiteetti nähdä tämä hetkenä minä hyvänsä. Ehkä kymmenen minuutin päästä — ehkä kymmenen vuoden päästä.

        Ymmärrän myös, että osa ihmisistä ehtii kuolla, ennen kuin oivaltaa mitä yritän tässä näyttää, mutta sekään ei tarkoita sitä, etteivätkö he olisi voineet joskus oivaltaa tätä — ainoastaan sitä, että heidän aikansa loppui vähän niin kuin kesken. 🙂

    2. JENGA —

      ** KIRJOITIT: ”Jos nähdään tällainen kuvio: trauma > usein mieleen palaavia ankeita ajatuksia > paljon paskoja fiiliksiä > tuhoisaa käytöstä — niin kyllä silloin ihminen on rikki. ”

      Joo, jos nähdään tuollainen kuvio, niin silloin johtopäätös ”ihminen on rikki” on looginen. MUTTA kun kuvio ei oikeasti mene noin.

      Se menee näin.

      * Kurja (”traumaattinen”) kokemus (esim. väkivallan kohteeksi joutuminen)

      => ihminen antaa ajatuksillaan kurjalle kokemukselle negatiivisia merkityksiä (esim. ”ihmiset ovat pahoja ja voivat satuttaa.”)

      => Ihminen ajautuu alhaiseen mielentilaan ja hänen mieleensä juolahtaa muisto ”traumaattisesta” kokemuksesta ja siihen liittyvät negatiiviset merkitykset

      (Esim. humalainen pultsari käyttäytyy uhkaavasti ratikassa
      -> säikähdys ja sitä seuraava voimakas fyysinen reaktio
      -> mieleen palautuu muisto väkivallan kokemuksesta
      -> mieleen nousee ajatus ”ihmiset ovat pahoja ja satuttavat”
      -> ajatus ”olen hengenvaarassa”
      -> tunnetila pahenee, henkilö huomaa sydämensä hakkaavan tuhatta ja sataa, alkaa hyperventiloida, pyörryttää
      -> ajatus: ”mä kuolen!”
      -> tunnetila pahenee entisestään, ratikka ei pysähdy
      -> ajatus: ”mun on päästävä ulos, mä en pääse ulos, mä KUOLEN”
      -> tunnetila on entistä kauheampi ja katastrofaalisempi
      -> ratikka pysähtyy, henkilö syöksyy ulos, hyperventiloi ratikkapysäkin kaiteeseen nojaten

      Vähän ajan päästä hengitys tasaantuu ja ihminen rauhoittuu.)

      Jos esimerkin ihminen ei ymmärrä, että äskeinen voimakas tunnereaktio oli seurausta vain ja ainoastaan hänen ajattelustaan, hän saattaa lähteä tässä vaiheessa vetämään vääriä johtopäätöksiä tyyliin ”kaupungilla ei ole turvallista, minun pitää pysyä kotona” tai ”ratikoissa on vaarallista” tai ”olen rikki”.

      Kaikki nämä ajatukset herättävät tietysti turvattomuuden tunnetta ja petaavat seuraavaa paniikkireaktiota joka voi lähteä liikkeelle pienemmästäkin ärsykkeestä.

      Mutta onko tämä ihminen rikki? NO EI OLE. Hän on vain lukenut tilanteen väärin ja vetänyt vääriä johtopäätöksiä.

      Jos tässä vaiheessa joku saa hänet näkemään että ”hetkinen, mähän tunsin vain ajatteluni”, hän voi huomata että koko homma lähti karkaamaan käsistä siinä vaiheessa, kun hän ajatteli että ihmiset ovat pahoja ja voivat satuttaa. Tällöin hän voi nähdä jälkikäteen tapahtuneen uudessa valossa:

      Kyllä, on totta että hän on joutunut joskus fyysisen väkivallan kohteeksi. Mikään ei muuta tätä faktaa.

      Ja on totta, että pultsari käyttäytyi uhkaavasti.

      Mutta hän ei ollut tällä kertaa lainkaan hengenvaarassa ja yhden alhaisessa mielentilassa olevan ihmisen käyttäytyminen ei tarkoita sitä, että ihmiset ovat pahoja ja satuttavat.

      Mitä äsken tapahtui oli se, että hänen oma ajattelunsa vain vedätti häntä 6-0. Hetken ajan hän ihan oikeasti ajatteli ja tunsi olevansa vaarassa, mutta se oli väärä hälytys.

      Väärät hälytykset eivät ehkä ole miellyttäviä, mutta ne eivät ole vaarallisia. Sitä tapahtuu ihan kaikille, ml. Dalai Lamalle. Näin ollen hänessä ei ole yhtään mitään vikaa.

      Tällaiset uudet ajatukset johtavat siihen, että paha olo ei pitkity, äskeinen tilanne tuntuu vähäpätöisemmältä ja jopa alkuperäinen tapahtuma tuntuu vähemmän ahdistavalta ja pahalta. => Kierre katkeaa.

      —-

      ** KIRJOITIT: ”Mutta missä on empatia ja myötätunto? Myötätunto ei ole mitenkään alentuvaa. Ei tulisi mieleenkään olettaa, että ihminen on ikuisesti tuomittu olemaan rikki, jos erehdyn säälimään häntä. Minusta teit vähän liian pitkälle meneviä tulkintoja säälistä tuossa ylempänä.” **

      Myötätunto ja sääli ovat kaksi eri asiaa.

      Minä tunnen myötätuntoa muita kohtaan edelleen.

      Jos näen, että joku kokee hirveää kärsimystä koska on omien ajatustensa vallassa, en ajattele että ”ei tuo kärsimys tunnu hirveältä”. Kyllä tuntuu. TUNTEET ovat aina totta — mutta ajatukset niiden takana eivät ole.

      Ajattelen ”joo, mä tiedän että susta tuntu kamalalta ja on fiilis että elämä on loppu ja tuo ei mene koskaan ohi — mäkin tunnen tuota tunnetta aika ajoin.”

      Mitä EN tunne on huoli tai murhe toisen puolesta, koska tiedän että vaikka tunnetila tuntuu tosi kenkulta, se menee itsestään ohi.

      Itse asiassa fiilis on vähän sama, kuin silloin kun katselin supistuskipuja kärsivää naapuria, jonka synnytys oli juuri käynnistymässä. Tiesin miltä tunne tuntuu, mutta näin, että kipu ei ole vaarallista ja menee kyllä ohi viimeistään sitten kun lapsi on syntynyt.

      Sääliin liittyy ainakin minun mielestäni aina jonkinlainen huoli tai suru tai toivottomuus.

      Vertaa keskenään näitä kahta ajatusta:

      1. On totta että kärsit tässä hetkessä todella pahasti ja tunnet kuolevasi. Tiedän ettei se ole kivaa. Onneksi et ole oikeasti kuolemassa vaan tunnet vain ajattelusi, joka muuttuu kohta parempaan. Olen tässä odottamassa kaikessa rauhassa, että olosi helpottaa. Minulla ei ole tarvetta tehdä mitään, koska tiedän ettet ole millään tavalla vaarassa.

      2. Kärsit tässä hetkessä todella pahasti ja tunnet kuolevasi. Se on ihan kamalaa! Kenenkään ei pitäisi kärsiä tuollaista. Tiedän että kauhea olosi johtuu siitä, että olet kokenut niin kovia elämässäsi ja siksi traumasi nousevat niin helposti pintaan. Toivon ettet olisi ikinä joutunut kokemaan sellaisia hirveyksiä. Voisinpa auttaa sinua jotenkin, mutta en tiedä miten. Tuntuu todella pahalta katsoa kärsimykstäsi. Miksi sinulle piti käydä näin? Sinun pitäisi päästä ehdottomasti terapiaan käsittelemään noita tunteitasi, koska ne ovat niin kauheita, että on epäinhimillistä että joudut kärsimään niistä!

      Mikä fiilis tuli?

      Kumpikin esimerkki oli omasta elämästäni — ensimmäinen näiltä ajoilta, toinen ajalta, jolloin en ymmärtänyt miten inhimillinen kokemus syntyy.

      ** KIRJOITIT: ”Tämä oli se mun kysymys alunperin, eli jos toistuvasti joutuu pahojen ajatusten/fiilisten valtaan, ja niitä hyviä hetkiä on vain pilkahdus siellä täällä, niin mitä silloin pitäisi tehdä? Mun käsityksen mukaan normaalisti toimiva ihminen ei joudu jatkuvasti huonojen fiilisten valtaan. Jos joutuu, niin silloin jokin on epäkunnossa = rikki.” **

      Vastasin tähän jo osin Paletille, mutta täsmennetään vielä vähän. Veikkaan että tässä törmätään siihen, että olet edelleen täysjärkisimpiä ja tasapainoisimpia ihmisiä joita tunnen. Kyllä sunkin mielialasi laskee useamman kerran päivässä, mutta syystä tai toisesta osaat kuitata ne nälkänä, väsymyksenä tai ihan vain vähän outona olona joka menee kohta ohi.

      Jotkut ihmiset EIVÄT toimi näin. Eli täsmälleen sama ”alkusysäys” — vähän outo olo — johtaakin heidän kohdallaan hirveään ajatuskierteeseen, joka vetää heidän mielialansa pohjalle. Sitten he rypevät siellä niin pitkään, kunnes heidän ajatuksensa katkeaa esim. pissahädän, yllättävän puhelun tai ihan vain mässäilyyn kyllästymisen takia.

      Kyllä, olen itse toiminut aika ajoin näin, joten puhun kokemuksesta.

      Ihan vain sen ymmärtäminen, että tunnemme oman ajattelumme ja että alhaisessa mielentilassa on turha ajatella mitään riittää ”korjaamaan” tällaisen käytöksen ja johtaa siihen, että ihmiset alkavat suhtautua alhaisiin mielentiloihinsa samalla tavalla kuin sinä.

      ** KIRJOITIT: ”Miten voit olla varma, että meillä kaikilla on yhtäläiset kyvyt ajatella kaikista asioista monella eri tavalla? Se että joku muu pystyy ajattelemaan jostain eri tavalla, ei minusta todista vielä mitenkään, että itse olisin siihen myös kykenevä. Tai se, että olen vaihtanut mielipidettäni jostain asiasta ei vielä todista sitä, että pystyn vaihtamaan sen kaikkien asioiden kohdalla. Tämä on vaivannut mua alusta lähtien. Musta tämä on pelkän oman uskon varassa… vai onko tällekin jokin tieteellinen selitys?” **

      Oletko koskaan ajatellut jostain asiasta, että ”mä en voi ikinä ajatella tästä toisella tavalla” — ja sitten olet ajatellut siitä toisella tavalla?

      Tai että ”asia on näin” — ja sitten myöhemmin oletkin oppinut tai muuten oivaltanut että ”oho, ei se olekaan näin, vaan näin”.

      Jos olet joskus ajatuksesi on joskus muuttunut jostain sellaisesta asiasta, josta oletit että sinä tai ihmiset voivat ajatella vain yhdellä ainoalla tavalla, miksi oletat ettei niin voisi käydä ihan minkä tahansa sellaisen asian kohdalla, joka nyt näyttää siltä, ettet voisi ajatella siitä toisin?

      Jokaisen aikuisen ihmisen historiasta löytyy roppakaupalla esimerkkejä siitä, miten ajattelumme on muuttunut.

      Minä en näe mitään hyvää perustelua sille, miksi EMME voisi ajatella mistä tahansa asiasta toisella tavalla. Kyllä, tämä edellyttää että saamme tavalla tai toisella uutta tietoa, joka auttaa meidät näkemään asian uudessa valossa. Joskus se tieto voi tulla ihan vain sisäisestä viisaudestamme — joskus tieteellisesti todistettuna faktana.

      Koska emme voi koskaan tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, emme voi tietää mistä asioista tulemme ajattelemaan toisin tulevaisuudessa.

      On ihan täysin mahdollista, että minä saan vielä jotain sellaista tietoa, joka osoittaa että tämä nykyinen ymmärrykseni inhimillisestä kokemuksesta on väärä. Ihan yhtä mahdollista on, että niin ei käy.

      Olennaista on ymmärtää, että vaikka sinusta näyttää juuri nyt mahdottomalta, että voisit ajatella jostain asiasta toisella tavalla, se ei tarkoita sitä, että se on mahdotonta.

      Toivottavasti tämä avasi mitä yritän ajaa takaa. 🙂

  4. Kuunainen Kivi

    Katri on nyt niin vauhdissa,että unohtaa miten ihmiset ovat voineet huonosti ja paremmin kautta aikojen,kuinka paljon meistä ihmisistä tosi monet kokee omalla henkilökohtaisella tasollaan inhottavia ja traumaattisia asioita,jotka menevät ja tulevat,toiset vahvempina toiset haalistuneimpina,jonkun tapahtuman tms.seurauksena mieleen.Se on ihan normaalia mun mielestä,mutta se,että esim.pieni lapsi menettää toisen vanhempansa toisen vanhemman toimesta ihan siinä silmien alla,on trauma,joka aktivoituu hyvin herkästi huolimatta siitä,mitä joku sanoo tai tekee auttaakseen.Tietenkin se muuttaa ajan myötä ilmentymistään,mutta ihmisessä on jälki.

    En myöskään koe säälin,avun,huomion,puhumisen tai jonkun muun aiheuttavan mitään pahaa hänelle.Mutta tuntuu kummalliselta,että joku saisi jäljen katoamaan ihan helposti (jos ollenkaan),mutta hyvä juttu,jos se viisastenkivi on nyt löytynyt!

    Nää on ihan hyviä nää Katrin jutut,mutta joskus tulee mieleen ihan tavallisen ihmisen ihan tavallinen elämä,voiko sen tavalliset ongelmat ratketa ihan näin?Ekaa kertaa oli Katrin postausta lukiessani aistivani kirjoituksessa kiukkua,se huvitti mua :))

    1. Kuunainen Kivi — Hehee, juu, olit oikeassa että lopussa aloin sokeutua omalle ajattelulleni eli vähän hiiltyä, kun ajattelin miten paljon hallaa ihmiset tekevät tahattomasti nähdessään toisen jotenkin rikkinäisenä.

      Kuten muissakin kommenteissa olen todennut, niin kyllä, hyvin monista erilaisista emotionaalisista kokemuksista jää mieleemme muistoja, jotka saattavat olla vaikuttamassa tietyn ajatuksen tai tunteen syntyyn.

      Tämä pätee ihan yhtä lailla hyviin kuin ikäviinkin muistoihin. Eli en ole väittämässä ettei äidin menettäminen väkivaltaisesti näkyisi mitenkään myöhemmin lapsen ajattelussa ja sitä kautta tunteissa!

      MUTTA menneet tapahtumat voivat olla länsä tässä hetkessä vain ja ainoastaan jos ajattelemme niitä. Ja ajatus on *vain* ajatus. Samalla tavalla kuin paha uni on vain unta.

      Tapahtuma siis on tapahtunut ja on totta, mutta se, mitä siitä ajattelemme ei ole totta ja ennen kaikkea se, että muistellessamme tapahtumaa tunnemme voimakkaita tunteita tässä ja nyt ei tarkoita sitä että tapahtuma tapahtuisi uudestaan tässä ja nyt.

      En ole myöskään väittämässä tai edes tavoittelemassa tilannetta, jossa ikävä muisto ei nousisi mieleen. Emme voi estää tiettyjä ajatuksia nousemasta mieleemme, koska emme voi ikinä tietää mikä seuraava ajatuksemme on!

      Olennaista on tajuta, että vaikka ikävä ajatus nousi mieleen ja toi mukanaan kurjan olon, se on vain ajatus, kurja olo ei ole vaarallinen ja ajatus ja tunne vaihtuu pian kevyempään ja mukavampaan, JOS EMME TEE PAHASTA OLOSTA ONGELMAA!

      Valitettavasti moni tekee niistä tietämättömyyttään ongelman ja sitä kautta pahentaa ja pitkittää toisen pahaa oloa.

      Sääli on aina ongelma — ainakin jos koet sitä toisen läsnäollessa, koska silloin viestät hänelle eleilläsi ja ilmeilläsi, että hän on jotenkin säälittävä, kurja ja epäonnistunut ja että hänen kurjassa olossaan on jotain väärää tai pahaa.

      Se, mitä puhuminen, huomio ja muu auttaminen tekee riippuu ihan täysin siitä, mistä tunnetilasta ja lähtökohdasta itse sitä teet. Lopputulos on aivan erilainen silloin, kun lähestyt toista korkeasta mielentilasta ja nähden hänet ehjänä, hyvänä ja rakastettavana, kuin jos lähestyt häntä säälien, voivotellen, surkutellen ja nähden hänet rikkinäisenä, onnettomana ja kurjana.

      Se ratkeavatko tavallisen ihmisen tavalliset ongelmat näin riippuu siitä, mitä tarkoitat ongelmien ratkaisemisella.

      Jos tarkoitat sitä, että voiko ihminen päästä näin tilaan, jossa ei ole koskaan kurja olo, jossa vanhat ikävät muistot eivät nouse mieleen, jossa ei koskaan sokeudu omalle ajattelulleen ja tee tyhmyyksiä, niin vastaus on ”ei”.

      Mutta jos ongelmien ratkeamisella tarkoitetaan sitä, että:

      — Näemme itsemme ja muut hyvänä, ehjänä ja rakastettavana.
      — Lopetamme ihmisten arvioimisen ja arvottamisen heidän ajatustensa, tekojensa ja tunteidensa perusteella ja siksi pystymme näkemään heidät paremmin kuin ennen.
      — Ymmärrämme miksi ihmiset ajattelevat, tuntevat ja toimivat välillä tyhmästi ja välillä fiksusti.
      — Tunnemme entistä suurempaa yhteenkuuluvuutta muiden ihmisten kanssa.
      — Voimme tuntea täyttä rakkautta, onnea, hyvää oloa ja mielenrauhaa tässä ja nyt, olosuhteista riippumatta (mutta HUOM! Emme tietenkään koko ajan!)
      — Emme tunne enää tarvetta ”korjata” itseämme ja muita ja menetämme mielenkiintomme self help -kirjallisuuden lukemiseen, terapioihin jne.
      — Alamme tehdä enemmän asioita ihan vain siksi, että ne ovat kiinnostavia tai hauskoja tai koska haluamme nähdä pystymmekö tekemään ne.
      — Nousemme nopeammin alhaisesta mielentilasta ja teemme vähemmän tyhmyyksiä ollessamme alhaisessa mielentilassa.
      — Olemme käytännössä katsoen pelottomia, stressittömiä ja huolettomia (paitsi silloin kun käymme alhaisessa mielentilassa).
      — Tavallaan palaudumme ”omaksi itseksemme” tai hyvässä mielessä lapsiksi.

      …niin kyllä, silloin ihan tavallisen ihmisen tavalliset ongelmat voivat ratketa näin helposti. 🙂

      Ja sehän tässä on ollut monelle niin hämmentävää tai haastavaa hyväksyä, että elämä on oikeasti hyvin yksinkertaista ja henkisesti helppoa ja kevyttä. 😀

  5. Ah, hyvä! Kiitos kommenteista — JENGA on oikeassa, viestimme toistemme ohi ja nyt ymmärrän minkä pointin olin itse ottanut niin itsestäänselvyytenä, etten tuonut sitä esiin:

    KYLLÄ, on typerää, epäreilua ja ainakin minun oikeudentajuni mukaan VÄÄRIN että ihmiset eivät ymmärrä miten inhimillinen kokemus syntyy ja sen takia aiheuttavat täysin turhaa tuskaa itselleen ja muille uskomalla että heidän huonoissa fiiliksissään on jotain pahaa, yrittämällä ratkoa ongelmiaan alhaisesta mielentilasta käsin ja seuraamalla alhaisessa mielentilassa mieleen juolahtaneita ajatuksia.

    KYLLÄ, asialle voi ja kannattaa tehdä minun mielestäni jotain — ja nämä kirjoitukset ovat minun tapani tehdä sille jotain — opettaa ihmisille miten inhimillinen kokemus syntyy.

    Minä näen asian niin, että tällä hetkellä valtaosalle suomalaisista opetetaan pienestä lapsesta asti väärää tietoa inhimillisestä kokemuksesta.

    Käsi ylös kuka ei ole jossain vaiheessa elämäänsä saanut muodossa tai toisessa seuraavankaltaisia viestejä läheisiltään, opettajiltaan tai medialta:

    — ”Toisen tekemiset voivat pahoittaa mielesi.”
    — ”On olemassa stressaavia asioita.”
    — ”On olemassa huonoja tunteita, joille pitää tehdä jotain.”
    — ”Kuka tahansa pahoittaisi mielensä tai olisi hajalla tällaisessa tilanteessa.”
    — ”Hän on kokenut niin kauheita asioita, että on vaikea kuvitella miten sellaisen yli voi päästä koskaan.”
    — ”Hän on paha ihminen, koska hän toimii ja ajatelee noin.”
    — ”Hän on hyvä ihminen, koska hän toimii ja ajattelee noin.”
    — ”Jos haluamme kokea enemmän hyvää oloa meidän pitää tehdä tiettyjä asioita.”
    — ”En voi olla onnellinen ennen kuin…”
    — ”Vasta sitten olen onnellinen kun…”

    Ainakin minä törmään edelleen ihan jatkuvasti ihmisten puheessa, uutisissa, naistenlehtien jutuissa jne. em. ajatuskuvioihin.

    Muuten hyvä, mutta ne ovat kaikki väärässä, koska ne lähtevät sellaisista ihan faktisesti vääristä olettamuksista kuin että:

    — ”Tunnemme jotain muuta(kin) kuin oman ajattelumme eli tietyt asiat ja tilanteet saavat meidät suoraan tuntemaan tietyllä tavalla.”

    — ”Olemme ajatuksemme, tunteemme ja toimintamme.”

    ——-

    KYLLÄ, minä näen että olisi oikein ihmiskuntaa ja maailmaa kohtaan korjata nämä väärinkäsitykset, jotka lisäävät jatkuvasti ihmisten tuskaa ja johtavat siihen, että nämä toimivat typerästi ja elämää tuhoavasti alhaisesta mielentilasta käsin.

    Eli en ole tässä sanomassa että ”ei tehdä mitään” — olen sanomassa että ”ei tehdä asioita, jotka eivät joko auta tai pahentavat ihmisten harhaa siitä, että he ovat ajatuksensa, tunteensa ja tekonsa tai että he tuntevat muutakin kuin oman ajattelunsa.”

    Ymmärrän, että jos olet vielä itsekin sen harhan vallassa, että ihmiset ovat ajattelunsa, tunteensa ja toimintansa tai että ulkoiset asiat saavat meidät suoraan tuntemaan tietyllä tavalla, nämä juttuni voivat vaikuttaa todella oudoilta.

    Näen asian niin, että aina joku tajuaa jonkin palan siitä kokonaisuudesta mitä yritän tässä näyttää ja mitä enemmän yksittäiset henkilöt näkevät totuuden inhimillisestä kokemuksesta ja mitä useampi ihminen näkee totuuden inhimillisestä kokemuksesta, sitä helpommaksi muidenkin tulee ymmärtää mitä ajan takaa.

    Näen täysin mahdollisena, että 20-50 vuoden päästä se, mitä minä tässä esitän uutena asiana on valtaosalle suomalaisista itsestäänselvyys.

    Ja joo, Kuunainen Kivi oli siinä oikeassa, että loppua kohti mielialani alkoi laskea ja ajattelin että ”Ei hemmetti — siis nyt mä vasta näen miten paljon ihmiset tekevät hallaa toisille ihmisille ajattelemalla että nämä ovat rikki. Tämä on väärin ja tämä on saatava loppumaan!”

    Hehee!

    No, nyt korkeammassa mielentilassa ajattelen että kyllä, on aika hölmöä ja naurettavaa, miten hyväätarkoittavat ihmiset voivat välillisesti pahentaa tilannetta yrittäessään auttaa muita, koska näkevät että heissä on jotain rikki.

    ———

    Sitten yksittäisiin kommentteihin kunkin viestin alle…

  6. ”Nää on ihan hyviä nää Katrin jutut,mutta joskus tulee mieleen ihan tavallisen ihmisen ihan tavallinen elämä,voiko sen tavalliset ongelmat ratketa ihan näin?”

    Voin vastata omasta puolestani, että voi. Yhdellä sisäisellä oivalluksella loppui ahdistava ajatuskelaus päästäni, enkä koe enää olevan mitään tarvetta terapialle, lapsuuteni setvimiseen, itseni tappamiseen ym ym. Tosin en tiedä onko nuo kaikki tavallisia ongelmia, mutta…

    Suosittelen todellakin tuota threeprinciplesmovies.com -sivustoa. Esim tämä on aika pysäyttävä: http://www.threeprinciplesmovies.com/index.cfm/view-movies/transformation-stories/masha/. Ylipäätään noissa videoissa välittyy jostain syvältä kumpuava sisäinen rauha kautta linjan, esim. http://www.threeprinciplesmovies.com/index.cfm/view-movies/facilitator-interviews/facilitators-from-england/jenny-kennard/.

    1. Venliina — kiitos että jaoit oman esimerkkisi! Joo ja toi sisäinen rauha ja pilke silmissä on tosiaan kiinnittänyt munkin huomioni eri kolmen prinsiipin opettajissa ja valmentajissa.

  7. En jaksa lukea koko keskustelua, mutta mainitsen vain, että viime aikaisten juttujen perusteella tuntuu, että nämä ajatuksesi ovat hyvin buddhalaisia. Hyvin samanlaisia kuin esim. Anthony de Mellon kirjassa ”Havahtuminen”. (Tosin hän taisi olla kristitty munkki, mutta hyvin buddhalaistyyppinen silti.) Siinä hän sanoi jotenkin niin, että usein ihminen ei halua ”havahtua” ja vapautua ennen kuin hän on ”kärsinyt tarpeeksi”. Eli ajatus siitä, että kuka vaan voi olla onnellinen missä vain olosuhteissa tuntuu valtaosalle hyvin radikaalilta ja loukkaavaltakin, mutta jos on jo ”kärsinyt tarpeeksi” voi olla, että tällainen ajattelu on se mikä tuo lopulta vapautuksen.

    Toinen huomio on se, että yhteiskunnassa ei ole kovin paljon tilaa niille huonoille fiiliksille, jotka menevät itsestään ohi. Eli mulla ainakin masennuskaudet ovat usein syntyneet siitä kierteestä, että joskus on ollut niin paha olla, että töihin meno on tuntunut mahdottomalta, koska siellä on teeskennelävä, että voi hyvin. Jos olen jäänyt kotiin on siitä syntynyt syyllisyyttä ja muita näitä esitämiäsi itseään ruokkivia ajatusketjuja. Ja pian olenkin ollut ihan kunnolla masenutunut ja vellonut noissa ajatuksissa. Juuri niin kuin kuvaat, olet itse aiheuttanut masennuksen liioittelemalla pahaa oloani ja ottamalla sen liian tosissani.

    MUTTA. Mielestäni syy ei ole VAIN se, että minä itse olen ottanut nuo negatiiviset tunteet liian tosissaan, vaan MYÖS se, että yhteiskunta vaatii tasapainoista ja onnellista työntekijää. Nyt olen alkanut oppia, että jos ahdistava tai surullinen tunne tulee, niin annan sen tulla ja jos olet kotona, niin itken ja odotan, että vähitellen se menee pois. Ja se meneekin. Mutta tuntuu, ettei tällaiselle tunteen läpikokemiselle ole yhteiskunnassa tilaa. Ihan siis konkreettisesti ei ole paikkoja missä tuntea tunteensa läpi, oli se sitten suru tai viha tai muu. Ja siitä sitten syntyy se kierre. Itkettää -> en voi itkeä työpaikalla -> alan ajatella, että olen huonompi kuin muut, joita ei työpaikalla itketä -> ajatuskierre on valmis. Enkä puhu nyt vain itkemisestä, vaan siitä, että ylipäätään yhteiskunnassa ei löydy tilaa sille, että negatiivinen tunne voisi tulla ja mennä. Kun tuntuu, että yleinen ilmapiiri vaatii, että kaikki olisivat KOKO ajan yhtä tasaisen onnellisia. Sen vuoksi niistä negatiivisista tunteista alkaa tuntea syyllisyyttä, niitä alkaa liioitella ja kierre on valmis.

    1. RAUHA — joo, mulla sattuu korvaan Jack Kornfieldin kirjaa kuunnellessa se, miten jossain buddhalaispiireissä oletetaan että kärsimys, vuosikausien pysähtyminen ja meditoiminen jne. on ainoa tie valaistumiseen. Mutta Kornfield kyllä itse sanoo että valaistumiseen on ainakin neljä tietä, joista yksi on nopea ja helppo, yksi hidas ja helppo, yksi nopea ja tuskallinen ja yksi hidas ja tuskallinen.

      Näen että kolmen prinsiipin kautta valaistuminen on nopea ja helppo, koska prinsiippien tajuaminen ei edellytä mitään kärsimystä ja voi tapahtua hyvinkin nopeasti. Niin ja kirjaa kuunnellessa on tullut selväksi, että se, miten minä nyt näen maailman, on sama tila, josta buddhalaiset puhuvat valaistumisena.

      Mietin vielä lisää noita väitteitäsi, että ”yhteiskunta vaatii tasapainoista ja onnellista työntekijää” ja ”tuntuu että yleinen ilmapiiri vaatii, että kaikki olisivat KOKO ajan yhtä tasaisen onnellisisa.”

      Kyllä nämä nyt ovat vain sinun omia ajatuksiasi — eivät universaaleja totuuksia. Ymmärrän kyllä mistä voisit vetää tällaiset johtopäätökset, mutta tässä kohtaa olet sokeutunut omalle ajattelullesi, mikä saattaa tehdä näistä ajatuksista vähän tuskallisempia.

      Ei yhteiskunta vaadi meiltä mitään. Mikä yhteiskunta edes on? Nimitys, jonka annamme jollekin epämääräiselle ihmismassalle.

      Verottaja voi vaatia että maksat verosi.

      Poliisi ja oikeuslaitos voi vaatia ettet aja kännissä.

      Mutta yhteiskunta ei voi vaatia tai olettaa sinulta mitään.

      Voi olla että esim. lehdissä kirjoitetaan ”näin olet onnellisempi” -juttuja, työpaikallesi tulee luennoitsija puhumaan onnellisuudesta ja työhyvinvoinnista, valmentajat yrittävät markkinoida sinulle onnellisuus-kursseja jne., josta voi syntyä sinulle illuusio, että ”minun odotetaan olevan tasapainoinen ja onnellinen työntekijä.” Mutta nämä ovat yksittäisten ihmisten yhdessä hetkessä ajattelemia ja markkinoimia ajatuksia.

      Toinen pointti on se, että vaikka joku ehkä olisi sitä mieltä, että sinun ”pitäisi” olla koko ajan tasaisen onnellinen, niin a) on fakta ettei hänkään pysty olemaan tasaisen onnellinen ja b) se on vain hänen ajatuksensa, joka kertoo enemmän hänen maailmastaan kuin sinusta. 🙂

      Minulle ei ole mikään ongelma itkeä vaikka keskellä luentotilaisuutta tai omilla videoillani. Olen sanonut omille valmennettavilleni, että ”nyt mä olen alhaisessa mielentilassa” — kavereista nyt puhumattakaan. Olen tehnyt niin, koska se on tuntunut oikealta ja koska en näe alhaisessa mielentilassa tai itkemisessä mitään pahaa tai väärää. Kommenttiesi myötä juolahti mieleeni, että näin toimien teen ehkä palveluksen muillekin — osoitan heille että kyllä meillä saa olla paha mieli, ettei se ole vaarallista ja ettei sille tarvitse tehdä mitään.

      Niin että ei muuta kuin töihin ja julkisille paikoille mököttämään ja itkemään. 😀

      1. Jäi tämä vanha keskustelu sen verran pyörimään päähän, että tuli tarve vielä jatkaa aiheesta. Luulen, että puhutte Rauhan kanssa kahdesta eri asiasta. (Tai enhän minä TIEDÄ, mistä Rauha puhui, mutta itse sain sen käsityksen.) Sinä puhut asiasta valaistuneen enemmistön kannalta, Rauha taas ns. tavallisen ihmisen näkökulmasta.

        Ideaali tietysti olisi, että kaikki olisivat valaistuneita, mutta se tuskin ikinä onnistuu, tai ei ainakaan kovin nopeasti. Suurin osa ihmisistä on meitä ”taviksia”, joiden maailmankuvaan ja omakuvaan vaikuttaa suuresti se, millaisessa kulttuurissa ja yhteiskunnassa elämme. Ymmärtääkseni eri kulttuureissa on kuitenkin huimia eroja siinä, kuinka paljon niissä esiintyy masennusta ja muita mielenterveysongelmia, joten ei kaikki voi olla vain kokijan (tässä Rauha) oman mielikuvituksen tuotetta. Luulisin, että jos kulttuurissa on selvästi sallittua tuntea ja näyttää erilaisia tunteita, on ihmisillä paljon vähemmän tarvetta analysoida itseään ja yrittää vaikuttaa tunteisiinsa – ja sitä kautta sairastua masennukseen ym.

        Miten muuten selität sen, että vaikka lapset ilmeisesti syntyjään ovat melko täydellisessä valaistumisen tilassa, niin harva heistä jää siihen tilaan? Jos ”valaistuksen” katoamiseen ei vaikuta juuri ympäristö, niin mikä sitten? Muuten, onko aikuisen valaistuksen kokeneen ihmisen mielestäsi mahdollista kadottaa valaistus vai onko se kaikissa tapauksissa pysyvä tila? (Vrt. uskon menettäminen.)

        Kiinnostava aihe näin ei-valaistuneen, mutta joskus toivottavasti siihen tilaan pääsevän näkökulmasta 🙂

        1. SOILE —

          Ekaksi haluan kommentoida tuota ”suurin osa on taviksia” ja ”valaistuminen ei onnistu nopeasti”.

          Niin no, tämä kolmen prinsiipin lähestymistapa on siitä kiinnostava, että sitä on voitu ”opettaa” juuri ns. taviksille, eli hyvin vähän koulutetuille ongelmalähiöiden asukkaille, pitkäaikaisvangeille ja jopa lapsille. Isoissa firmoissa sama ymmärrys on voitu välittää niin isoimmille pomoille kuin liukuhihnalla työskenteleville duunareille.

          Miten? Siten että asia on tehty juuri heille relevantiksi ja konkreettiseksi — eli inhimillisen kokemuksen synty on pointattu heille heidän omien kokemustensa kautta, heidän omalla kielellään ja siihen pohjautuen mitä he jo ymmärtävät.

          Yksi haaste tässä nettikirjoittelussa on se, etten pysty räätälöimään tätä viestiä jokaisen ihmisen kokemuspiiriin sopivaksi, mutta toivon että nämä kommenttiosaston keskustelut auttaisivat sitten tekemään tästä henkilökohtaisempaa.

          Itse asiassa kaikenlaisia ihmisiä opettaneiden opettajieni mukaan tämän hiffaavat kaikkein nopeimmin ihmiset, joilla ei ole yhtään mitään (vrt. ghetto-henkisissä paikoissa asuvat) ja ihmiset joilla on ns. kaikki (materiaalisesti), koska heille on helpointa pointata ettei hyvä olo ole kiinni siitä, mitä sinulla on vaan jostain ihan muusta — ajatuksista.

          Nopea = 1-3 sessiota.

          Sitten tuohon kulttuurin ja yhteiskunnan vaikutukseen.

          Joo, tunnemme vain ja ainoastaan ajattelumme — mutta miksi satumme tietyllä hetkellä ajattelemaan tietyn ajatuksen, on ihan eri kysymys.

          Useampia kymmeniä ellei satoja eri tekijöitä vaikuttaa siihen, mikä on seuraava ajatuksesi — ja jatkuvasti löydetään uusia tekijöitä. Olen listannut täällä useampaan otteeseen näitä eri tekijöitä. Yksi niistä on se, mitä oletamme ympäristön haluavan meiltä jne. Se, mitä oletamme ympäristön haluavan meiltä riippuu puolestaan siitä, mitä meille on opetettu, mitä olemme kokeneet, miten olemme tulkinneet kokemuksemme, missä mielentilassa olemme juuri sillä hetkellä kun ajattelemme sitä mitä muut meiltä haluavat jne.

          Miksi useimmat pienet lapset eivät pysy ”valaistuneessa tilassa” — no juuri siksi, että heille opetetaan vanhempien, telkkariohjelmien, satukirjojen ja koulun toimesta mm. tulkitsemaan tunteiden synty niin, että ulkoiset asiat luovat tunteemme, että on hyviä ja huonoja tunteita ja että huonoihin tunteisiin pitää suhtautua tietyllä tavalla.

          Mutta on hyvä huomata ettei kulttuuritaustamme mitenkään sido tai pakota meitä tuntemaan tietyllä tavalla, vaan voimme millä hetkellä hyvänsä nähdä, että ”yhteiskunnan luomat paineet” ovat oikeasti olemassa vain ajatuksissamme ja siinä, miten esim. tulkitsemme toisten käytöstä ja minkä painoarvon annamme eri ihmisten mielipiteille.

          Eli voit tuntea ”yhteiskunnan/ympäristön paineen” vain ja ainoastaan sillä sekunnilla kun ajattelet tyyliin ”muut eivät hyväksy tällaista käytöstä” tai ”muut pitävät minua outona jos käyttäydyn näin” tai ”täällä ei ole sallittua näyttää negatiivisia tunteita.”

          Kaiken huippu on se, että ajatus ei useimmiten edes pidä millään tavalla paikkaansa! Esim. monet ihmiset ovat niin kiireisiä oman napansa kaivelun kanssa, etteivät he kiinnitä juurikaan huomiota siihen miten toiset toimivat. Tai suhtautuvat empaattisesti ja ymmärtävästi siihen, että muilla on vaikeaa, koska kaikki me ollaan aika ajoin alhaisessa mielentilassa kokemassa kurjia tunteita.

          Tuskaamme lisää usein toinen ajatus, jolle olemme sokeita: eli ”jos en käyttäydy niin kuin yhteiskunta/ympäristö edellyttää, jotain ihan hirveää tapahtuu.” Jos pysähtyisimme edes hetkeksi miettimään korkeassa mielentilassa että ”ai niin, mitä konkreettista pahaa tällaisesta käytöksestä syntyy — ja miten todennäköisesti niin käy”, voisimme huomata että ainoa ”paha” on se, että käyttäydyttyämme tietyllä tavalla rankaisemme ITSE ITSEÄMME ajattelemalla ”voi ei, käyttäydyin noin huonosti — muut pitävät minua ihan varmasti idioottina — olen niin tyhmä ja nolo — nyt hävettäääää….”, jotta emme käyttäytyisi enää koskaan samalla tavalla!

          Samaan aikaan ympärillämme olevat ihmiset eivät ehkä ole ollenkaan huomanneet mitään outoa käytöksessämme tai ovat jo unohtaneet mitä tapahtui tai tuntevat pelkkää myötätuntoa ja rakkautta meitä kohtaan!

          Heheeeee!

          Ihmismieli… Se on niin hassu, että eihän sitä voi olla kuin rakastamatta! 😀

          Voiko tällaisen valaistumisen menettää, jonka minä olen saanut? En tiedä — en ole kuullut kenestäkään jolle niin olisi käynyt (mutta olen kyllä kuullut ihmisistä, jotka ovat menettäneet uskonsa esim. eri uskontoihin, terapiamuotoihin tai NLP:hen).

          Kolme prinsiippiä ”löydettiin” vasta n. 40 vuotta sitten ja kaikki ne tuntemani opettajat, jotka ovat oivaltaneet asian tuolloin alkuaikoina, opettavat ja puhuvat yhä edelleen tästä ymmärryksestä käsin.

          En tiedä mitä pitäisi tapahtua, että yhtäkkiä näkisi tuntevansa jotain muuta kuin oman ajattelunsa ja ettei ole ajatuksensa, tunteensa ja toimintansa. Ainakin minusta näyttää paljon loogisemmalta se, ettemme ole ajatukset, tunteet ja toiminta kuin että olisimme ajatuksemme ja tunteemme.

          Toki alhaisessa mielentilassa minusta tuntuu useinkin siltä, että tunnen muun kuin oman ajatteluni, mutta heti kun mielialani nousee, näen että olin vain ajatusten vietävänä.

          Toivottavasti tämä vastasi kysymyksiisi — jos ei, ole kiltti ja kerro se, niin yritän vastata uudestaan.

          1. Kiitos vastauksesta! Omaa itseäni ajatellen olen kyllä saanut vastauksen kaikkeen. Mietinnässä on jo ollut nettivalmennuksen osto, mutta en ole vielä ehtinyt edetä asian tiimoilta (ja rahatkin on juuri hoitovapaalle jääneenä hieman tiukassa), mutta kyllä se tästä 🙂 Asia kyllä kiinnostaa, joten varmasti jatkossa perehdyn siihen enemmän tavalla tai toisella. Tosin olen kyllä tuossa toisessa ketjussa kirjoittaneen henkilön kanssa samaa mieltä siitä, että vaikka ei vielä olisikaan kokenut mitään isompaa oivallusta, niin kyllä sekin jo aika paljon auttaa, kun pahalla hetkellä muistuttelee itseään, että ”tunnen vain ajatukseni”. Pari kertaa olen jo päässyt huonon hetken ohi sillä keinolla. Että kiitos vaan jo nyt!

            Mutta se, mitä varsinaisesti yllä tarkoitin, oli koko yhteiskunnan näkökulma, ei yksilön. (Olen ehkä hieman huono ilmaisemaan itseäni selkeästi.) Tarkoitin siis, että vaikka yksilötasolla voisitkin saada kenet tahansa ”valaistumaan”, niin tällä hetkellä teidän opettajien (Suomessa vain yksi?) resurssit eivät millään riitä koko 5 milj. kansan ”valaisemiseen”. Karu totuus siis lienee, että suurin osa väestä tulee aina olemaan ns. taviksia, joihin yhteiskunnan paineet vaikuttavat. Siksi itseäni kiinnostaa se, miten voisimme muuttaa koko kulttuuria siihen suuntaan, että lapsia ei kasvatettaisi ”pois valaistuksesta”, eikä ihmisiä painostettaisi tuntemaan onnellisuutta ja peittämään tunnetilansa. Miten meidän kulttuurimme voisi olla hieman lähempänä sitä Amazonin heimon kulttuuria, josta aiemmin jollain oli täällä linkki?

            Se, että ylipäätään olen kiinnostunut/huolissani yhteiskunnan tilasta tai kulttuurimme ongelmista osoittaa kai sen, että en ole valaistunut 🙂 Tällä hetkellä on vaikea kuvitella, miten mikään valaistuminen saisi minusta pois tällaiset ajatukset. Tai jos niin käy, niin onko se hyvä? Eikö ole itsekästä suhtautua välinpitämättömästi ei-valaistuneiden kokemiin kulttuurisiin paineisiin, kun suurin osa kuitenkin tulee aina (?) olemaan ei-valaistuneita? Vai onko mielessäsi jokin keino, millä saada suuret massat kolmen prinsiipin pariin? Kolme prinsiippiä peruskoulun opetusohjelmaan? 🙂

          2. SOILE —

            Ah! Ymmärrän!

            Minä taas en näe minkäänlaisena ongelmana tehdä koko Suomen kansaa tietoiseksi tästä. Joo, se vie aikaa — ja varmasti yhteensä enemmän kuin 10 vuotta, mutta näen että jo 10 vuodessa on helposti mahdollista päästä tilanteeseen, jossa jokainen suomalainen on ainakin kerran kuullut ajatuksen ”tunnet vain ajattelusi”, vaikka ei olisi oivaltanut mistä on kyse.

            Minä näen asian ihan päinvastoin: meillä on VAIN 5,5 miljoonaa ihmistä, joiden tietoisuuteen tämä asia pitää tuoda. Siis suurinpiirtein saman verran jengiä kuin San Franciscossa. Sen lisäksi lähes kaikki puhuvat samaa kieltä ja ovat kulttuuritaustaltaan suhteellisen homogeenistä (ainakin esim. San Franciscon asukkaiden kulttuuritaustojen kirjoon nähden).

            Eri mediat tavoittavat yhä isoja osia suomalaisista. Esimerkiksi jonkin arvion mukaan Ilta-Sanomia lukee noin 650 000 ihmistä päivittäin ja Helsingin Sanomia miljoona ihmistä. Pirkka-lehden levikki on n. 1,7 miljoonaa ja Yhteishyvän 1,6 miljoonaa. Eri asiaohjelmat voivat saada kanavasta, kellonajasta ja kohderyhmästä riippuen 150 000 – 450 000 katsojaa.

            Jos seuraavan kymmenen vuoden aikana näissä eri medioissa on aika ajoin juttua tästä uudesta lähestymistavasta ja varsinkin muutaman vuoden päästä siitä, miten se on auttanut eri yhteisöjä, tieto uudenlaisesta ajatustavasta voi levitä hyvinkin tehokkaasti. Huomaa että olen vuosien varrella antanut useita haastatteluja kummallekin iltapäivälehdelle, useille naistenlehdille ja muistaakseni jopa Pirkka-lehdelle sekä ollut muutamassa asiaohjelmassa mukana (ja kieltäytynyt eri syistä monista eri asiaohjelmista). Toisin sanoen minun näkökulmastani ei ole mitenkään utopistinen ajatus, että puhuisin eri medioissa aiheesta tulevina vuosina.

            Toisaalta Suomessa on VAIN 40 000 peruskoulun opettajaa ja opettajien ammattijärjestössä OAJ:ssä on 120 000 eri alojen ja tasojen opettajaa. Jos ja kun jossain vaiheessa esimerkiksi opettajat saadaan kiinnostumaan tästä ajattelusta ja he näkevät miten se on heidän työnsä kannalta relevanttia, sillä voi olla jo valtava vaikutus tuleviin sukupolviin.

            Koska olen tehnyt elämäni aikana kaikenlaista puoli- tai täysjulkista — niin kuin ovat eri perheen jäsenenikin ja monet kaverini — minulla on myös suoraan ja välillisesti yhteyksiä moniin suomalaisiin mielipidevaikuttajiin ja ns. julkkiksiin.

            Mitä tätä ymmärrystä isoissa firmoissa opettaneet opettajani ovat huomanneet on se, että kun opettamisen aloittaa huipulta — eli firman näkyvimmistä ihmisistä — ja muutos on heissä niin ilmeinen, seuraavan tason työntekijöiden (eli alempien johtajien) opettaminen on ollut helpompaa, koska he ajattelevat että ”haluan sitä mitä nuokin ovat saaneet” — ja mitä alemmas hierarkiassa mennään, sitä helpommaksi homma käy.

            Olen tämän kesän aikana ottanut ensimmäiset askeleet Stressitön Suomi 2022 projektini suhteen ja edistynyt paremmin kuin uskalsin odottaa. En valitettavasti voi kertoa tässä sen yksityiskohtaisemmin mitä on tapahtunut ja tapahtumassa, mutta ainakin nyt 10 vuoden suunnitelmani näyttää erittäin realistiselta.

            Tällä hetkellä jo useampi valmentaja tai valmennuksesta kiinnostunut henkilö osallistuu Kolme Prinsiippiä -virtuaalikurssille ja uskon että ensimmäisen aallon alkaessa valmentaa ja saada tuloksia, seuraavassa aallossa valmentajia on enemmän.

            Sen lisäksi olen siitä hyvässä asemassa, että jos ja kun kirjoitan aiheesta riittävän maalaisjärkisen ja fiksun kirjan, minulla on jo vanhojen suhteiden ja näyttöjen perusteella hyvät mahdollisuudet saada se julkaistua ja saada sille myös huomiota.

            Vireillä on muitakin juttuja, joilla yksistään minä voin tuoda tämän ymmärryksen suuremman yleisön tietoisuuteen.

            Noin parin vuoden sisällä omista aikatauluistani ja asian saamasta julkisuudesta riippuen aion aloittaa painonvartijat/AA/kirjallisuuspiiri-henkisen järjestelmän, jossa erilaisin materiaalein ja koulutuksin kannustan ihmisiä aloittamaan omia pienvalmennysryhmiä, joissa he voivat yhdessä ihmetellä kolmen prinsiipin mallia — samaan tapaan kuin kolmea prinsiippiä on opetettu ongelmayhteisöissä.

            Uskon että kymmenen vuoden päästä yhä useammassa yhteisössä ja kaveripiirissä ollaan jollain lailla kolmen prinsiipin polulla. Ja tämä polku on siitä hauska, että kun alamme ns. katsoa oikeaan suuntaan, näemme yhä selkeämmin miten tunnemme oman ajattelumme, miten emme ole ajatuksemme jne.

            Toinen pointti on se, että mitä kauemmin MINÄ katson tähän suuntaan ja puhun ja opetan asiasta, sitä tehokkaammin minä voin edesauttaa muita saamaan oivalluksia ja sitä enemmän minulla on uskottavuutta suuren yleisön silmissä tämän asian tiimoilta.

            Minun suunnitelmissani Stressitön Suomi 2022 on vain ensimmäinen askel päätavoitteessani Stressitön Maailma 2062. 🙂

  8. Heh, huomasin, että parissakin kohdassa kirjoitan ”olet” vaikka tarkoitin ”olen”. Eli en puhu Katrista, vaan itsestäni koko ajan.

    1. Hehee, vastaan Rauha myöhemmin sun kommenttiin, mutta miksi sulla on fiilis ettei yhteiskunta tms. anna tilaa tunteille? Koska AJATTELET ettei niille anneta tilaa.

      Ai miten niin se on vain ajatus? Mikä on todistusaineistosi sille, ettet esim. voisi tai saisi itkeä työpaikan vessassa? Tai vaikka vain työpisteelläsi?

      Tullaanko sinua sakottamaan rahassa? Voitko tietää faktana, että saat potkut jos teet niin? Tai että joku tulee vetämään sinua turpaan?

      Tuskinpa vain. Voiko joku ehkä ajatella että olet outo tai heikko tms.? EHKÄ. Ehkä ei. Ehkä heitäkin itkettää välillä töissä ja he näkevät sinun itkusi vapauttavana esimerkkinä. Ehkä itkusi johtaa hyvään keskusteluun. Ehkä he eivät ajattele siitä mitään, koska ovat niin syvällä omissa ajatuksissaan.

      Mutta on fakta, että fiiliksesi siitä ettei sinulla ole mahdollisuutta ilmaista tunteitasi töissä johtuu vain ja ainoastaan omasta ajatuksestasi — ja erittäin suurella todennäköisyydellä ei edes pidä paikkaansa.

  9. Tässä ihan loistava video mielenterveydestä, joka sisältää myös esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu kun psykiatri kertoo vakavan psykoosin keskellä olevalle naiselle että ”sinä olet mieleltäsi täysin terve.”

    https://vimeo.com/34347776

    1. Heippa! Haluaisin osallistua keskusteluun, koska asia on äärimmäisen kiinnostava! Tämä nyt liittyen vimeoon psykiatrista ( joka kertoo psykoosissa olevalle naiselle, että tämä on mieleltään täysin terve.. ). Luin juuri Avusta Hannu Lauerman haastattelun, jossa hän pitää erikoisena ajattelutapaa, että ihminen pyrkisi aina hyvään. Hän on sitä mieltä, että on olemassa pahoja ihmisiä, jotka ovat välinpitämättömiä muiden tunteista, vrt.psykopaatit, jotka ovat empatiakyvyttömiä ja sadistisia.. Olen seurannut sivujasi reilun kuukauden ajan ja olen todella ällisynyt, kuinka mahtavalta ja helpolta tämä ajattelutapa kuulostaa. Ja ihmeissäni Lauerman väitteestä pahoista ihmisistä..
      Tässä psykopaattiasiassa haluaisin kuulla mielipiteesi. Onhan aika mullistavaa, jos kaikki ”mielisairaudet”, myös esim. skitsofrenia olisivatkin poistettavissa tällä kolmen prinsiipin ajattelutavalla. Sehän poistaisi periaatteessa psykologian ja psykiatrian tarpeen maailmasta.. En ole itse tällä alalla, mutta tämä kuulostaisi huippujutulta ja ihmettelen, että sitä ei ole ainakaan Suomessa noteerattu aikaisemmin?

      1. MAPE — Ensinnäkin: esim. skitsofreniaa — eli sitä että mieleen tulee todella outoja ajatuksia jotka tuntuvat tosi tosilta — ei voi poistaa millään tavalla, mutta kolmen prinsiipin ymmärtämisen avulla skitsofreenikko oppii ettei hänenkään tarvitse ottaa ajatuksiaan vakavasti.

        Ja siinä Lauerma on oikeassa, etteivät ihmiset todellakaan pyri koko ajan mihinkään yhteiseen hyvään. Ihminen kuin ihminen pyrkii aina toimimaan tavalla, jonka uskoo olevan itsensä kannalta paras tai vähiten haitallisin siinä tilanteessa.

        Korkeassa mielentilassa jossa aivot toimivat kunnolla ja ihminen näkee suuren kokonaisuuden, on peloton, kokee rakkautta ja yhteenkuuluvuutta ja hyvää oloa jne., hän näkee että yhteinen hyvä on myös hänen hyvänsä — niinpä hän tulee toimineeksi elämää yleisesti edistävällä tavalla.

        Alhaisessa mielentilassa, jossa valitettavan moni viettää paljon aikaa ja jossa ajatellut ajatukset vielä useampi ottaa vakavasti, on fiilis siitä, että maailmassa vallitsevat viidakon lait ja että ”minun on syötävä tai tultava syödyksi”. Niinpä siinä tilassa ihminen voi kokea, että muiden hyvä on häneltä pois tai että hänen on taisteltava viimeiseen hengenvetoon oman henkensä puolesta.

        Esimerkiksi noissa kolme prinsiippiä vankiladokumenteissä moni vanki kertoo nimenomaan yllättyneensä havainnosta, ettei hänen tarvitse ottaa kaikkia ajatuksiaan vakavasti ja toteuttaa ideoita, joiden hän tietää jollain tasolla olevan huonoja.

        Kyllä, kolmen prinsiipin mallin leviäminen valtamalliksi tarkoittaa sitä, että monet nykyisistä terapiamalleista todettaisiin turhanpäiväisiksi ja vanhentuneiksi. Mutta ainakin siirtymävaiheen ajan — jonka näen parhaimmillaankin kestävän useita sukupolvia — tarvittaisiin tod.näk. itseään terapeuteiksi ja psykologeiksi kutsuvia ihmisiä, jotka auttaisivat ihmisiä näkemään selkeämmin, miten he tuntevat oman ajattelunsa myös silloin, kun he ovat todella syvällä omassa ajattelussaan.

        Tämä malli on niin tuore — vain 40 vuotta vanha — ja niin dramaattisesti erilainen kuin nykyinen vallitseva psykologinen selitys, ettei mielestäni ole mitenkään ihmeellistä, ettei se ole ihan vielä yleistä tietoutta. Netin tuomat mahdollisuudet ja se, että meillä alkaa olla jo paljon konkreettista näyttöä asian puolesta on johtanut siihen, että tämä tietoisuus leviää nyt nopeammin kuin ennen.

        Siihen nähden että itse tajusin tämän kunnolla vasta helmikuussa ja olen valmistunut virallisesti vasta kesäkuussa, tämä tietoisuus on lähtenyt leviämään aika hyvää vauhtia Suomessa. Tänä iltana esim. Jari Sarasvuo kertoi valmennuskokemuksestaan kanssani — se oli tehnyt häneen selvästi vaikutuksen, olen puhunut asiasta jo KaksPlus-lehdessä ja sivunnut parissa muussa haastattelussa ja sinäkin olet löytänyt tiesi jotenkin tänne. 😀

        1. Kiitos vastauksesta, olinkin jo jotenkin asian ymmärtänyt. Kuitenkin se, että joku ihminen olisi lähtökohtaisesti paha, kuulostaa jotenkin väärältä. Silloinhan ns. terapiassa tai vastaavassa hoidossa lähdetään siitä olettamuksesta, että olet paha…sehän tarkoittaa sitä, että sinut täytyy muuttaa tai parantaa hyväksi, jos se yleensä on mahdollista? Eihän kukaan synny pahana.

          Joo, löysin tänne FB-kaverin kautta, onneksi! Olen todella vaikuttunut tästä asiasta 🙂

          1. Kolmen prinsiipin malli on melko uusi, mutta eihän nlp:kään ole sen vanhempi. Tosin nlp on tietenkin enemmän psykologian kaltaista, että ehkä siitä johtuu sen nopea leviäminen. Mutta onko kolmen prinsiipin mallista olemassa mitään kirjoja? Minä esim. luin ensimmäisen nlp-kirjani jo 20 v sitten ja olin siitä muutaman vuoden kuluttua työväenopiston viikonloppukurssilla. Ajattelin vaan, että ainakaan en ole missään törmännyt kolmen prinsiipin malliin ( paitsi nyt tässä netin kautta )..
            Olisi mielenkiintoista lukea tästä enemmän!

  10. Sinänsä asian vierestä, mutta pakko suositella dokkaria kansasta, jotka elävät onnellisina tässä hetkessä. Erityisen mielenkiintoista on dokumentin alku ja nähdä millainen merkitys onnellisuudella on kieleen — ”onnellisuuden kielioppi” (ja käsityksellä menneestä / tulevasta on onnellisuuteen):
    http://areena.yle.fi/tv/1626968

    1. Elina — tämä oli hieno ja mielenkiintoinen dokkari, kävin heti katsomassa sen. Kiitos suosituksesta!

  11. Ymmärrän kolmen prinsiipin ja inhimillisen kokemuksen, ajatukset -> tunteet -> plaa plaa. Mutta jos seuraamme tätä teoriaa, se myös tarkoittaa silloin sitä, että kaikki mitä koemme/tunnemme/on olemassa on meidän itsemme manipuloitavissa eli ts. pelkkää venyvää ja ajatustemme mukana muuttuvaa illuusiota. Eli edelleen toisinsanoen, kaikki mitä sinäkin Katri nyt sanot tietäväsi ”faktana” on vain ja ainoastaan illuusiota.

    Siksipä kalskahtaakin korvaan, kun asioita (kuten esim. aivokemian kulkua) väitetään ”faktoiksi” ja samassa lauseessa vakuutetaan, miten ajatukset -eli silloin siis nuo faktatkaan- eivät ole faktisia, vaan riippuu ainoastaan katsantokannasta. Väität siis yhtäaikaa tietäväsi ja että et tiedä. Mikä on siis pointtisi vai kaatuuko teoriasi omaan mahdottomuuteensa?

    En usko mihinkään yksisilmäisesti, en myöskään kolmeen prinsiippiin. Uskon, että se on vain YKSI tapa nähdä ja kokea maailmaa ihmisenä, mutta se tuskin kattaa kaikkia tapoja ja ihmisiä. En myöskään usko että se on kaikkien eläväisten AINOA tapa, saati fakta.

    Voimme ainoastaan luoda oman todellisuutemme. Kukaan ei voi opettaa, miten maailmaa tulisi katsoa ja miten se pitäisi kokea. Siksi koen myös kolmen prinsiipin mallin kuuluvan samaan osastoon muiden self help -teorioiden kanssa. Se on vain tämänhetkinen väline, millä ihminen yrittää ymmärtää maailmankaikkeutta. Tuskin kuitenkaan se jää viimeiseksi, ja joutuu lopulta samaan kasaan muiden aikansa eläneiden sh-teorioiden kanssa.

    Miten siis Katri vastaat siihen väittämääsi, että esim. self help kirjallisuuden lukeminen on turhaa, jos kerran itse mainostat yhtä self helpin osa-aluetta?

    Entä oletko ajatellut sitä, että ehkä sinulla on tapahtunut liukuma psykologiasta spiritin puolelle? On epäuskottavaa perustella elämänkatsomuksellisia seikkoja (kuten inhimillistä kokemusta tästä maailmasta) ihmisen psykologialla (tai biologialla tai (aivo)kemialla tai tilastomatematiikalla). Nämä kaksi osa-aluetta -tietelliset ”faktat” ja henkiset näkemykset- eivät kulje samalla tasolla ja et voi perustella toista toisella. Ainakaan toistaiseksi, joskushan sekin voi olla mahdollista kun henkinen älymme ihmiskuntana kehittyy.

    1. ILLUUSIONI:

      Kolme prinsiippiä ovat kolme tekijää inhimillisen kokemuksen taustalla.

      Nämä kolme tekijää ovat aina läsnä inhimillistä kokemuksen synnyssä:

      1. Ajatus — on fakta että me kaikki ajattelemme.
      2. Tietoisuus — on fakta että meillä on tietoisuus, jonka taso vaihtelee.
      3. Universaali mieli eli älykäs energia elämän takana — on fakta että kaikki tässä maailmassa on luotu samasta älykkäästä eli informaatiota sisältävästä energiasta.

      Nämä ovat universaaleja faktoja, jotka voidaan tieteellisesti todistaa. Ja kyllä, nämä pätevät ihan kaikkiin ihmisiin — voi olla että jopa joihinkin eläimiinkin.

      Jos yksikin näistä kolmesta elementistä puuttuu, ei ole inhimillistä kokemusta.

      Jos ei ole älykästä energiaa, ei ole sinua, ajatteluasi eikä tunteitasi.

      Ilman ajatusta kokemuksellasi ei ole sisältöä.

      Ilman tietoisuutta ajatukset eivät tule kokemuspiiriisi.

      En ole missään sanonut että kaikki mikä ON OLEMASSA olisi vain illuusiota tai ajatusta!

      Sanon vain, että kaikki, mitä KOEMME tulee kokemukseksemme vain ajattelun, tietoisuuden ja universaalin mielen kautta.

      Voi olla että sillä hetkellä kun huomioni on menneisyydessä, en koe ollenkaan omaa kehoani — mutta se ei tarkoita että kehoni katoaisi tai lakkaisi olemasta — ainoastaan että se ei ole sillä hetkellä kokemuspiirissäni.

      (OK, aina voidaan spekuloida että mistä tiedän että kehoni on oikeasti olemassa sillä hetkellä kun en ajattele sitä, mutta mielestäni tämä menee jo sen verran turhanpäiväiseksi filosofoinniksi, etten ainakaan tällä hetkellä näe siinä mitään pointtia oman kokemukseni tai elämäni kannalta.)

      Ja kyllä minun näkökulmastani TUNTEENI ovat aina TOTTA minulle — mutta pointtina on se, ettei tunteen luonut ajatus välttämättä ole objektiivisesti tai loogisesti ajatellen totta.

      Eli esimerkiksi jos tunnen hirvittävää ahdistusta, koska kuvitelen kuinka lapseni jää neljän vuoden päästä koulumatkalla auton alle, niin ahdistus on kyllä todella totta, mutta ajatus ei, koska en voi mitenkään tietää mitä neljän vuoden päästä tapahtuu — kun en voi oikeasti tietää varmuudella edes sitä, mitä neljän minuutin päästä tapahtuu.

      Minä en myöskään näe, miten pystyisimme kauhean pitkälle luomaan tietoisesti manipuloiden todellisuuttamme eli kokemustamme elämästä.

      Tiedätkö mikä seuraava ajatuksesi on?

      Et tietenkään. Miten voit luoda tietoisesti oman todellisuutesi, jos et pysty edes tietämään mikä seuraava ajatuksesi on?

      Toki voimme hetkellisesti keskittää huomiomme tiettyyn suuntaan, mutta mikä tahansa yllättävä tapahtuma tai ajatus voi viedä huomiomme johonkin muualle.

      Sen lisäksi ajattelumme virtaa koko ajan eteenpäin — ajatus vaihtuu uuteen muutaman sekunnin välein.

      Siksi minun mielestäni yritykset muuttaa omaa ajatteluani ja tunteitani ovat ihan hirvittävää ajan ja energian haaskausta.

      Varsinkin kun ihmiset yrittävät muuttaa ajatteluaan ja tunteitaan siksi, että eivät halua kokea kurjia tunteita tai haluavat kokea jotenkin suurempaa hyvää oloa.

      Mutta jos tunnen vain oman ajatteluni tässä hetkessä, niin ajatellessani että ”minun pitää manipuloida ajatuksiani ja tunteitani tunteakseni enemmän hyvää oloa” johtaa siihen, että juuri tässä hetkessä EN koe täyttä hyvää oloa.

      Kun taas nähdessäni että voin kokea täyttä onnea tässä ja nyt olosuhteista riippumatta ja ilman mitään erityistä syytä, voin kokea täyttä onnea tässä ja nyt.

      En myöskään näe huonoja fiiliksiä mitenkään ongelmallisina, koska ne kertovat vain ajatteluni tasosta, menevät itsestään ohi ja ovat minulle merkki siitä, että juuri nyt en voi ottaa omia ajatuksiani vakavasti.

      ** ILLUUSIONI: ”Voimme ainoastaan luoda oman todellisuutemme. Kukaan ei voi opettaa, miten maailmaa tulisi katsoa ja miten se pitäisi kokea.” **

      Niin no, voimmeko oikeastaan opettaa kenellekään yhtään mitään? Voimme vain tarjota tietoa, kertoa omista näkemyksistämme ja kokemuksistamme ja korkeintaan toivoa, että joku saa niistä jotain sellaista, mikä auttaa häntä näkemään tietyn asian uudessa valossa.

      En myöskään ota mitenkään henkilökohtaisesti jos ihmiset eivät näe mitä yritän näyttää — ainakaan korkeassa mielentilassa ollessani, haha!

      Minä en koe heidän elämäänsä, joten se ei ole minulta pois, vaikka joku kokee elämänsä raskaampana, ahdistavampana, vaikeampana jne. kuin mitä voisi sen kokea, jos näkisi mitä minä näen.

      MUTTA näen myös tästä ymmärryksestä käsin, että tällä hetkellä maailmassa viljellään paljon sellaista väärää tietoa, joka täysin turhaan lisää ihmisten ahdistusta, pahaa oloa ja häiriökäyttäytymistä ja saa ihmiset haaskaamaan aikaansa ja energiaansa oman navan kaiveluun sen sijaan että he käyttäisivät ääretöntä kykyään uuteen ajatteluun itsensä, läheistensä ja maailman huviksi ja hyödyksi.

      Näen että on moraalisesti oikein jakaa ”vastaiskuna” myös tätä tietoa, joka voi auttaa muita havahtumaan siihen, että he ovat hyviä, ehjiä ja rakastettavia, että heillä on sisäinen järjestelmä joka palauttaa heidät hyvään oloon ja että heillä on ääretön potentiaali uuteen ajatteluun.

      Voi olla että jo huomenna ajattelen asiasta toisin, mutta koska voi toimia vain sen mukaan, mikä tuntuu tänään olevan korkeassa mielentilassa oikein, toimin nyt näin.

      ** ILLUSIONI: Miten siis Katri vastaat siihen väittämääsi, että esim. self help kirjallisuuden lukeminen on turhaa, jos kerran itse mainostat yhtä self helpin osa-aluetta?” **

      Kolmen prinsiipin mallin tajuaminen vaatii paradigman muutosta, sillä se lähestyy ihmisten psykologiaa täysin eri näkökulmasta kuin muut yleisimmät terapiamuodot ja valmennussuuntaukset. Lähimpänä tätä mallia on buddhalaisuuden tietyt opit ja ehkä Anthony De Mellon jutut.

      Siinä mielessä tämä ei ole yksi self helpin osa-alue, vaikka ymmärrän että se saattaa asiaan perehtymättömästä näyttää siltä.

      Sillä hetkellä kun näet mitä minä näen, sinua ei enää KIINNOSTA lukea self help -kirjallisuutta tai edes kauheasti tutkiskella omia tunteitasi ja ajatuksiasi.

      ** ILLUSIONI: ”On epäuskottavaa perustella elämänkatsomuksellisia seikkoja (kuten inhimillistä kokemusta tästä maailmasta) ihmisen psykologialla (tai biologialla tai (aivo)kemialla tai tilastomatematiikalla). Nämä kaksi osa-aluetta -tietelliset ”faktat” ja henkiset näkemykset- eivät kulje samalla tasolla ja et voi perustella toista toisella. Ainakaan toistaiseksi, joskushan sekin voi olla mahdollista kun henkinen älymme ihmiskuntana kehittyy.” **

      Buahahhaaaa! Aijai, tästä tuli päivän parhaat naurut.

      Inhimillinen kokemus ON ihmisen psykologia!!! Ja koska olemme psykofyysisiä kokonaisuuksia, ajattelumme näkyy biologiassamme ja aivokemiassamme — ja päinvastoin.

      Kolme prinsiippiä ei ole mikään filosofinen katsantokanta tai uskonnollinen näkemys, vaan ihan vain kuvaus siitä, miten ihmisen psykologia oikeasti toimii eli miten inhimillinen kokemus syntyy.

      Jos se näyttää jotenkin hengelliseltä, se johtuu siitä että se, mitä kutsumme hengellisyydeksi on myös osa inhimillistä kokemusta.

      ** ILLUSIONI: Ymmärrän kolmen prinsiipin ja inhimillisen kokemuksen, ajatukset -> tunteet -> plaa plaa. **

      Sori, mutta et ymmärrä. 🙂 Kirjoituksestasi, kysymyksistäsi ja väittämistäsi näen, että luulet ehkä tajunneesi ne älyllisesti, mutta et ole vielä oivaltanut niitä syvällisesti.

      1. Hetkinen, miten älykäs energia on fakta? Älykäs energia ei tietääkseni ole mitenkään yleisesti määritelty käsite.

        1. Joo, toi kolmas kohta tuli mullekin täytenä yllätyksenä. Peruskoulussa sitä ei ainakaan opeteta… Kuten ei luomiskertomustakaan. ALkuräjähdyksestä puhutaan, mutta sekin on käsittääkseni teoria. Voitaisko hyväksyä sellainen fakta, että emme varmuudella tiedä miten maailma on syntynyt?

          1. JENGA — hahahhhaaa!

            Hyvä miten saman sanan voi ymmärtää eri tavalla!

            Joo EI – en tarkoittanut mistä kaikki on alunperin syntynyt vaan mitä kaikki ON tai mistä ihan kaikki on tehty tai muodostui — tuli käännösvirhe sanasta ”created”.

            Eli kun mennään atomitasolle ja siitä pienempiin hiukkasiin, sinä olet samaa ainetta kuin tuolit ja radioaallot, mutta eri muodossa.

            Siksi käytän termiä ”älykäs energia” koska jos energia muuttaa vain muotoaan, siinä pitää olla läsnä informaatiota siitä, minkä muodon se ottaa eri hetkessä ja olosuhteissa.

        2. Ei varmaan kannata takertua sanoihin. Älykkäällä energialla ainakin mun mielestä tarkoitetaan sitä asiaa, mikä saa ihmisen sydämmen sykkimään, kaiken toimimaan niin kuin kaikki toimii jne. Uskoi sitten evoluutioon, Jumalaan tai mihin tahansa, mutta jokainen varmasti uskoo johonkin voimaan ja älyyn, minkä mukaan kaikki tapahtuu. Muuten ei olisi fysiikan lakeja eikä todellakaan mitään järkeä tai muotoa missään. Kaikki on loppupeleissä atomitasolla liikettä ja energiaa sen eri muodoissa, eikä se koskaan ole järjetöntä. Muotoaan muuttavaa kyllä.

          1. No mä uskon sattumaan. Evoluutio on fakta, mutta se mistä kaikki on saanut alkunsa on sattumaa, ennen kuin toisin todistetaan.

          2. Pitää vielä täsmentää, että fysiikan lait eivät johdu mistää korkeammasta älystä, vaan esimerkiksi maan vetovoimasta, atomeiden järjestyksistä ja niin edelleen. Edelleen – on ihan mahdollista että tämä kaikki on sattumalta syntynyttä.

          3. Eli ehkä täsmällisin ilmaisu mitä tulee nyt mieleen on:

            ”Universaali mieli = Energia josta kaikki muodostuu ja informaatio joka kertoo minkä muodon ko. energia milloinkin ottaa.”

          4. Ei mikään universaali älykkyys vaan älykäs energia. 🙂 no mitä se dna on? Samaa energiaa kuin kaikki muukin.

          5. JENGA: Joo, tämän ”älykäs energia” termin ongelmana on se, että sekä sanoilla älykäs ja energia on monia merkityksiä. Tosin niin on myös sanalla ”mieli”.

            Viittaan energiaan lähinnä siinä merkityksessä, kuin siitä puhutaan tässä artikkelissa: http://en.wikipedia.org/wiki/Energy_transformation

            Eli kaikki — myös ne nukleiinihapot — muodostuvat energiasta, joka on nukleiinihappojen muodossa. ”Äly”-sanalla viittaan tässä yhteydessä tietoon, informaatioon tai sisäiseen logiikkaan, jolla pienimmät energian osaset — joita ei välttämättä edes ole vielä löydetty — ”tietävät” milloin niiden pitää muodostaa toisten partikkelien kanssa nukleiinihappoja, milloin vettä, milloin lämpöenergiaa.

            Ah, nyt keksin — ehkä sana ”voima” kuvastaa suomeksi paremmin ilmiötä, jota yritän osoittaa. Tai nimetään se nyt sitten vaikka elämänvoimaksi. 🙂

            Universaali mieli eli elämänvoima, josta puhun on helpompi nähdä tai oivaltaa ihan vain miettimällä elämää ja kuolemaa. Jokainen meistä on saanut alkunsa yhdestä ainoasta munasolun ja siittiön muodostamasta solusta. Tässä elävässä, energiasta muodostetussa solussa oli jo kaikki informaatio mitä tarvitaan kokonaisen ihmisen rakentamiseen.

            Eli munasolu ja siittiö olivat elävää kudosta, jotka jotenkin tiesivät yhdistyä yhdeksi soluksi ja alkaa jakautua ja myöhemmin yhdistyä äidistä saataviin ainesosiin niin, että siitä kasvoi lopulta kokonainen ihminen — ja jossa oli jo läsnä tieto siitä, minkäväriset hiukset ko. ihminen saa, miten karvainen hän tulee olemaan, potentiaali rautahampaisiin jne.

            Olen ollut myös läsnä kun ihminen kuolee. Muutamaa minuuttia aiemmin ihminen oli elossa (vaikkakin jo tajuton) — hänen olemuksessaan oli elämää — ja sitten se katosi ja jäljelle jäi vain vahanukkemainen kuori.

            Tai itse asiassa olen eläinlääkärin tyttärenä nähnyt useita kertoja, miten eläin kuolee niin, että huomioni on ollut eläimessä sillä hetkellä kun elämä siinä on lakannut (huomioni oli muualla sen muutaman minuutin ajan, kun elämä lähti läheisestäni). On vaikea selittää sanoin eroa elävän ja sekunti sitten kuolleen eläimen välillä, mutta sen näkee/kokee.

            Yksi tapa ymmärtää ja nähdä se, mitä tarkoitan universaalilla mielellä on huomata, että elämällä, maailmalla ja maailmankaikkeudella näyttää olevan tietynlainen logiikka ja silloinkin kun asiat näyttävät syntyvän tai toimivan sattumanvaraisesti, riittävän kaukaa nähtynä voi nähdä että niidenkin syntymisessä on tietty logiikka.

            Tietyssä mielessä voi myös sanoa, että tietoisuus ja ajatus eivät oikeastaan ole erillisiä universaalista mielestä, vaan kyse on samasta jatkumosta, jonka eri aspekteja tietoisuus, ajatus ja universaali mieli ovat — tai tietoisuus, ajatus ja universaali mieli ovat eri näkökulmia inhimilliseen kokemukseen.

            Tiedän omasta kokemuksesta, että ennen kuin näkee tämän isomman kokonaisuuden, jota yritän näillä sanoilla kuvata, homma voi tuntua hetkittäin epäloogiselta, kummalliselta ja yli hilseen menevältä, mutta sillä hetkellä kun sen näkee, se on ihan äärimmäisen selkeä ja kirkas.

            Ja joo, väitän taas tota Kornfieldiä kuunneltuani, että tämä ilmiö jota yritän kuvata on sama jonka buddhalaiset näkevät/ymmärtävät koettuaan valaistumisen (tai kokiessaan valaistumista) tai miksei myös uskovaiset nähdessään yhteyden Jumalaan. Kornfieldin kirjassa on siis haastateltu myös esim. kristittyä nunnaa, joka puhuu siitä, kuinka Jeesus on hänessä.

            Kirjoitan tuonne Illusionin kommenttiin enemmän siitä, että tarvitseeko tätä (tai mitään jutuistani) ymmärtää.

          6. Energia nyt kuitenkin on määritelty Jengan linkkaamalla tavalla aika paljon aikaisemmin kuin mitä New Age -liike on ominut sen käyttöönsä. Ja se lienee kuitenkin virallinen määritelmä sanalle energia. Ja voimakin on yleisesti määritelty fysikaalinen suure.

            Totta kai voimme alkaa kutsua tuolia pöydäksi ja mustaa valkoiseksi, mutta kyllä keskustelu menee aika hankalaksi jos kaikilla on omat määritelmänsä sanoille ja mikä tahansa saattaa tarkoittaa mitä tahansa sen mukaan kuin mitä itse päättää. En sano, että tällainen maailma olisi mitenkään sen huonompi kuin jonkun toisenkaanlainen, mutta itse en kokisi keskustelua sellaisessa ympäristössä mielekkääksi kovinkaan kauaa 😉

          7. Piti vielä täsmentää, että ilmausta Korkeampi Voima toki käytetään yleisesti yleisesti synonyymina Jumalalle tai Luojalle, joten ehkä se sopii paremmin 🙂 Mutta edelleenkin sitä mieltä, että tämä osuus kolmesta prinsiipistä on lähinnä maailmankatsomuksellinen, eikä toivottavasti ole mitenkään välttämätön ”Ajatus on vain ajatus” -ajattelulle 😉

          8. ELLI — Heheee! Tajusin vasta tänä aamuna, että hetkinen, niin muuten onkin. Fysiikassa energiasta ja materiasta puhutaan erillisinä asioina. Mua sekoitti tässä kohtaa se, kun koulussa opetettiin että kaikki materia on tehty atomeista, jotka on tehty elektroneista, joiden mä olen ymmärtänyt (ilmeisesti väärin?) olevan energiaa. (http://en.wikipedia.org/wiki/Electron)

            Ja aina kun olen puhunut että olemme kaikki samaa energiaa, olen nähnyt sieluni silmin miten oikein läheltä katsoen kaikki on noita samoja pieniä hiukkasia.

            Mutta joo, ehkä keskustelu siitä että ihan kaikki on samaa kamaa voidaan säästää siihen päivään että joko mä ymmärrän supersyvällisesti fysiikan kaikki osa-alueet (= ei ehkä koskaan) tai tiede kehittää kokonaisteorian, joka selittää esim. sen, mistä pirusta minut tekevät hiukkaset tietävät pysyä minuna niin etten hajoa palasiksi tai sekoitu tuoliin, jolla istun. 🙂

            Siihen asti mun puolesta sopii että puhutaan universaalista mielestä — ”älykkäästä energiasta elämän takana” kolmen prinsiipin hengellisenä aspektina, jota ei välttämättä pysty esimerkiksi psykologisin kokein toteamaan samalla tavalla kuin ajatuksia, mielentilan muutoksia ja niiden vaikutusta ajatuksiin.

            Tajusin myös sen, että mun on ollut vaikea nähdä universaalia mieltä hengellisenä aspektina siksi, että tosiaan olen ajatellut sen olevan ihan fysiikan laeilla selitettävä ilmiö enkä näe siinä yhtään mitään henkilökohtaista tai inhimillistä tai samalla lailla tietoista kuin esim. miellän kristinuskon Jumalan olevan.

            Enkä siis näe vieläkään, mutta joo, selvyyden vuoksi lienee parempi että myönnän että tässä kohtaa mennään sitten hengellisemmälle puolelle ja puhun raa’asti vain siitä, miten meidät on tehty pienenpienistä hiukkasista, joilla on energiavaraus ja jotka ihmeen kaupalla tietävät jotenkin muodostaa näissä olosuhteissa minusta ihmisen ja toisissa olosuhteissa tuhkaa, vettä ja hiilidioksidia. 🙂

            Sinällään en näe ongelmana sitä, että käytän energia- tai voimatermejä — puhummehan me energiasta esimerkiksi vireystilojen yhteydessä tai kuvaamassa henkisiä jännitteitä kahden ihmisen välillä ja luonnonvoima, tahdonvoima jne ovat eri asioita kuin fyysikan laeissa määritellyt voimat. Olennaisempaa lienee se, etten yritä nyt fysiikalla selittää sitä energiaa, johon viittaan ja puhun mieluummin elämänvoimasta.

  12. Jos/kun haluat mennä henkilökohtaiselle tasolle, kuten jo menit, jatkettakoon siis sillä linjalla. Minä taas näen kirjoituksistasi, kysymyksistäsi ja väittämistäsi, että luulet olevasi parempi kuin muut. Ja tämä taas herättää kysymyksen: Entäpä jos itse et ole oivaltanut kolmea prinsiippiä syvällisesti?

    Huomioideni perusteella on tapahtunut klassinen ”uskoon tulo”: Olet löytänyt viisasten kiven ja haluat jakaa uutta tietouttasi kaikille. Haluat kitkeä vääräuskoiset ja saada ihmiset uskomaan omaan totuuteesi. Tämä jos mikä on mielestäni hengellinen lähestymistapa.

    Ongelmana on vain se, että et voi perustella uskontosi oikeellisuutta tieteellisillä ”faktoilla”. Et myöskään voi saada ihmisiä kääntymään omaan uskoosi toistelemalla heille psyko-fyysisiä reaktioita tai matemaattisia tilastoja. Et myöskään itse elä kuten saarnaat, jos kerran lähestyt asiaasi siltä kantilta ettei 3 p:tä ole filosofinen katsantokanta tai uskonnollinen näkemys. Ja mm. siksi lopputulos on epäuskottava.

    En väitä, ettetkö olisi vapaa uskontoasi saarnaamaan. Mutta jos uskosi ja näkemyksesi kyseenalaistaa ulkopuolinen henkilö, se ei tee hänestä käännytettävää, pelastettavaa tai opetettavaa. Eli toisinsanoen, se että asetut hänen yläpuolelleen kertomaan miten ”asiat oikeasti ovat” kertoo pikemminkin itse itsesi jalustalle asettamisesta ja oikeassa olemisen tärkeydestä kuin siitä, että haluaisit auttaa tätä vääräuskoista. Enkä väitä, ettetkö aidosti haluaisi ihmisiä -oman ymmärryksesi- puitteissa auttaa, mutta oletko nyt aivan varma, että olet tajunnut 3 prinsiippiä syvällisesti?

    Sanoit, että:

    1. Ajatus — on fakta että me kaikki ajattelemme.
    2. Tietoisuus — on fakta että meillä on tietoisuus, jonka taso vaihtelee.
    3. Universaali mieli eli älykäs energia elämän takana — on fakta että kaikki tässä maailmassa on luotu samasta älykkäästä eli informaatiota sisältävästä energiasta.

    Siispä pähkinää purtavaksi:

    1. Tämä on fakta vain tiedemaailmassa.
    2. Tämä on fakta vain tiedemaailmassa.
    3. Tämä on fakta vain tiedemaailmassa.

    Jos kerran sanot, että mikään inhimillinen kokemus ei ole mitään muuta kuin ihmisen omista ajatuksista lähtöisin, sehän tarkoittaa myös silloin sitä, että inhimillinen kokemus määräytyy sen mukaan mitä milloinkin ajatellaan. ”On fakta että me kaikki ajattelemme”, tarkoittaa siis sitä, että tämänkin ajatuksen pohjalta toteutuva inhimillinen kokemus on lähtöisin ajatuksesta että me kaikki ajattelemme. Mutta koska myös tätä alkuperäistä ajatusta voidaan muuttaa, silloin teorian mukaan muuttuu myös inhimillisen kokemuksen lopputulos. ”Fakta” muuttuu siis sitä mukaa miten asiasta ajattelee tai miten sen kokee tai miten sen tuntee, eli toisinsanoen, kaikki tässä maailmassa on illuusiota, eli toisinsanoen, MIKÄÄN ei ole faktaa tässä maailmassa.

    Ketju kulkee myös toisinpäin. Jos kerran kaikki mitä koemme on lähtöisin ajattelusta, tietoisuudesta ja universumista, miksei silloin myös kaikki ”faktana” pitämämme ”totuudet” ole vain ajattelumme, tietoisuutemme ja universumin sen hetkisiä aikaansaannoksia? On siis olemassa vain sen hetkistä tietoa ja sen hetkisiä inhimillisiä kokemuksia, illuusiota mikä muuttuu sitä mukaa kun asiasta ajattelua muutetaan.

    1. ILLUSIONI —

      Hahhahaaa! Kiitos suorasukaisesta vastauksestasi ja keskustelun herättämisestä!

      ** ILLUSIONI: ”Jos/kun haluat mennä henkilökohtaiselle tasolle, kuten jo menit, jatkettakoon siis sillä linjalla. Minä taas näen kirjoituksistasi, kysymyksistäsi ja väittämistäsi, että luulet olevasi parempi kuin muut.” **

      Hahaaa! OK! No, sinä näet mitä sinä näet.

      Minä en katso olevani parempi kuin muut, koska minun sisäisen logiikkani ja ymmärrykseni perusteella on mahdotonta olla parempi kuin muut.

      Jotta voisin olla parempi tai huonompi kuin muut, minun pitäisi olla ajatukseni, tunteeni ja toimintani. Ja nimenomaan tietynlaiset ajatukseni ja toimintani, sillä voi ajatella ja toimia eri mielentiloissa hyvin eri tavalla.

      Mutta näen kristallinkirkkaasti ettei asia ole niin. Minä en voi olla ajatukseni, tunteeni tai toimintani ja niinpä en voi olla parempi kuin muut.

      Kyllä, näen että ymmmärrän tällä hetkellä inhimillisen kokemuksen eri tavalla kuin sinä — tai kuin mitä itse ymmärsin vaikkapa vielä tammikuussa. Ja kyllä, olen sitä mieltä, että se, miten minä ymmärrän inhimillisen kokemuksen nyt, on loogisempi ja enemmän elämää edistävä tapa nähdä se kuin vaikkapa tapa, jolla näin maailman vuosi sitten.

      Mutta edelleen: se ei tee minusta yhtään mitään.

      Se, että minä näen jotain, mitä sinä et tällä hetkellä näe, ei myöskään tarkoita sitä, ettetkö voisi joskus nähdä mitä minä näen.

      Vielä vuosi tai pari sitten alkuperäiset kommenttisi olisivat tuntuneet minusta ymmärrettäviltä tai oikeilta. Ehkä olen jopa ajatellut — tai ainakin olisin voinut ajatella — jostain asioista samoin ja kysyä samankaltaisia kysymyksiä. Sitten näin asiat laajemmassa mittakaavassa ja nyt alkuperäiset kysymyksesi näyttävät minun silmiini epäloogisilta tai turhilta.

      Jos en olisi koskaan ajatellut samansuuntaisesti kuin sinä, silloin voisin epäillä, että näen jotenkin ”vähemmän” kuin sinä. Esimerkiksi Kornfieldin kirjassa oli ajatuksia, jotka tuntuivat vierailta, mutta jotka eivät olleet minun nykyisestä ymmärryksestäni käsin täysin järjettömiä. Niinpä minulla on syytä uskoa, että Kornfield näkee jotain enemmän kuin minä.

      ** ILLUSIONI: ”Ja tämä taas herättää kysymyksen: Entäpä jos itse et ole oivaltanut kolmea prinsiippiä syvällisesti?” **

      Niin, en voi mitenkään tietää MITEN syvällisesti ymmärrän kolmea prinsiippiä tai inhimillistä kokemusta. Opettajieni jutuista pystyn näkemään, etten ymmärrä sitä ainakaan tietyiltä osin yhtä syvällisesti kuin he — ts. eräät heidän jutuistaan menevät yli hilseen, vaikka samaan aikaan näen että niissä on selkeästi jokin hyvä pointti, jonka pystyn ehkä jotenkin ymmärtämään älyllisesti, mutta en ole vielä oivaltanut syvällisesti niin kuin oivaltaisin vitsin.

      MUTTA pystyn kyllä näkemään milloin jonkun ymmärrys inhimillisestä kokemuksesta on vajavaisempi tai pinnallisempi kuin minulla. Miten? Siten, että hänestä näyttävät vielä loogisislta asiat, jotka eivät näytä minusta ENÄÄ loogiselta (mutta joskus näyttivät loogiselta).

      Näen myös että on oikein sanoa suoraan milloin joku ei näe, mitä hän luulee näkevänsä. Toisin sanoen jos sanot ”ymmärrän kolmen prinsiipin mallin”, mutta sen jälkeen esität kysymyksiä ja väitteitä, jotka kertovat siitä ettet ole oikeasti oivaltanut niitä, niin kuin oivaltaisit vitsin tai oppisit lukemaan, niin katson että on oikein sanoa että et näe mitä minä näen.

      Oma opettajani Michael Neill teki minulle niin reilu vuosi sitten keväällä mielenrauhan suhteen. Juuri se, että hän oli niin järkähtämätön, auttoi minua näkemään miten mielenrauha on perustilamme ja miten meidän ei tarvitse tehdä mitään päästäksemme siihen. Ja samalla tavalla Pranskyjen pointti ”jos tunnet suurta ahdistusta, jokin ajatus näyttää enemmän todellisuudelta kuin ajatukselta” oli niin selkeä ”sääntö”, johon voi vastata vain kyllä tai ei, että se auttoi minua näkemään miten oikeasti tunnen oman ajatteluni.

      ** ILLUSIONI: ”Huomioideni perusteella on tapahtunut klassinen “uskoon tulo”: Olet löytänyt viisasten kiven ja haluat jakaa uutta tietouttasi kaikille. Haluat kitkeä vääräuskoiset ja saada ihmiset uskomaan omaan totuuteesi. Tämä jos mikä on mielestäni hengellinen lähestymistapa.” **

      Niin no, ymmärrettyään että maapallo kiertää aurinkoa Galileo Galilei katsoi asiakseen julistaa tätä tietoa, vaikka se toi hänelle vihamiehiä. Tai Ignaz Semmelweis katsoi asiakseen puolustaa kiihkesti kantaansa, että käsienpesu vähentää äityskuolemia, koska jotenkin käsien kautta siirtyy tappavaa materiaalia ruumiinavauspotilaista synnyttäviin äiteihin — ja jatkoi julistamista vielä senkin jälkeen kun hän oli saanut potkut sairaalasta sen ajan ymmärrystä vastustavien ajatustensa takia.

      Olivatko nämä ihmiset tulleet uskoon? Tai oliko heidän lähestymistapansa hengellinen? Semmelweis ei edes tiennyt tarkkaan mitä käsien kautta siirtyi — ainoastaan sen, että jotain siinä siirtyi.

      Kyllä, väitän että kolmen prinsiipin esittelemä paradigma eli kokonaisvaltainen maailmankuva on totuudenmukaisempi, loogisempi ja siksi myös turhaa tekemistä ja analyysiä vähentämä paradigma kuin nykyinen psykologian paradigma, jossa paha olo kertoo jostain ongelmasta, jolle pitää tehdä jotain ja jossa koulukunnasta riippuen etsitään syitä pahaan oloon ja sitten yritetään jotenkin poistaa tai muuttaa pahaa oloa aiheuttavia tekijöitä.

      Ja kyllä, katson että on oikein kertoa ja selittää ihmisille, miksi ja missä vanha maailmanselitysmalli menee nähdäkseni harhaan — ja mitä kaikkea turhaa ja jopa haitallista toimintaa sen mukaan toimimisesta seuraa.

      Mutta en kyllä koe tarvetta ”kitkeä vääräuskoisia” — paitsi joskus alhaisessa mielentilassa, jossa en muutenkaan voi luottaa ajatteluuni, haha! 🙂

      Juuri nyt tuntuu oikealta puhua tästä ymmärryksestä avoimesti ja suoraan — tarvittaessa tämän näkökulman mukaan vääriä väitteitä kumoten ja epäloogisia, tehottomia ja turhia toimintatapoja kyseenalaistaen.

      Se, miten ihmiset viestini kuulevat ja mitä he sillä tekevät ei ole minun käsissäni eikä siksi asia, jota hirveästi ajattelisin.

      Se, että tavoitteenani on tehdä vuoteen 2022 menenssä kaikki suomalaiset tietoiseksi tästä ei ole tavoite, jossa päämäärä on tärkein. Ts. olennaisempaa on löytää uusia kanavia ja tilaisuuksia puhua asiasta eri ihmisryhmille — miten se onnistuu ja mitä siitä seuraa on toissijaista. Jos joku muukin tajuaa tämän — mahtavaa! — jos ei, niin seon OK myös.

      ** ILLUSIONI: ”Ongelmana on vain se, että et voi perustella uskontosi oikeellisuutta tieteellisillä “faktoilla”. Et myöskään voi saada ihmisiä kääntymään omaan uskoosi toistelemalla heille psyko-fyysisiä reaktioita tai matemaattisia tilastoja.” **

      Hehee, no niin vain olen perustellut tässäkin ketjussa ja niin vain jotkut ovat jo nähneet mitä yritän näyttää. 🙂

      ** ILLUSIONI: ”Et myöskään itse elä kuten saarnaat, jos kerran lähestyt asiaasi siltä kantilta ettei 3 p:tä ole filosofinen katsantokanta tai uskonnollinen näkemys. Ja mm. siksi lopputulos on epäuskottava.” **

      Nyt en ymmärrä mitä oikein tarkoitat. Voitko täsmentää?

      Mitä minä ”saarnaan”? Että tunnemme ajattelumme, että mielialamme vaihtelevat, että alhaisessa mielentilassa ajattelumme on sumentunut ja korkeassa mielentilassa pystymme ajattelemaan selkeämmin, ettei huonoille fiiliksille tarvitse tehdä mitään, koska ne menevät itsestään ohi ja että meillä on ääretön potentiaali uuteen ajatteluun. Niin ja minä en ole ajatteluni, tunteeni tai toimintani.

      En ymmärrä miten on edes mahdollista olla elämättä näiden ”oppien” mukaan. Minä näen että nämä väitteet pätevät ihan jokaiseen maailman ihmiseen.

      Se, että olen oivaltanut syvällisesti miten em. asiat näkyvät elämässäni, näkyy myös käytöksessäni ja puheissani — varsinkin silloin kun olen korkeassa mielentilassa. Ymmärykseni ei estä minua menemästä välillä mukaan ajatteluuni niin, etten tajua näkeväni ajatteluani — enkä ole koskaan väittänyt että niin ei kävisi ja että sitä kannattaa edes tavoitella.

      Minulle ei ole koskaan myöskään edes juolahtanut mieleen, että filosofisissa tai uskonnollisissa näkemyksissä olisi jotain väärää siksi, että ne ovat filosofisia tai uskonnollisia näkemyksiä — sen sijaan olen kyllä kritisoinut vanhaan paradigmaan perustuvia uskonnollisia ja filosofisia ajattelumalleja.

      ** ILLUSIONI: ”Mutta jos uskosi ja näkemyksesi kyseenalaistaa ulkopuolinen henkilö, se ei tee hänestä käännytettävää, pelastettavaa tai opetettavaa. **

      No eihän tietenkään! 😀

      Henkilökohtaisella tasolla minulle on ihan sama, mitä joku ihminen ajattelee jostain. Ja jos esimerkiksi yksityisessä keskustelussa joku tekee selväksi, ettei häntä kiinnosta miten minä näen inhimillisen kokemukseni — tai koko asia ei nouse edes esiin — niin sitten minä en puhu hänen kanssaan tästä ymmärryksestä vaan sitten vaihdamme kuulumisia ja kokemuksia muista asioista.

      Käymme tätä keskustelua minun omilla nettisivuillani ja sivujeni Facebook-sivulla. Jos joku esittää täällä ajatuksia, jotka ovat vastoin sitä, miten minä näen maailman, niin kyllä, kerron mistä asioista olen eri mieltä ja miksi.

      Ja joo, jos joku valmennettavani tai läheiseni tulee esimerkiksi kertomaan totuutena asiaa, joka ei ole minun mielestäni totta, niin totta kai kerron silloin oman kantani ja perustelen sen niin perusteellisesti kuin voin. Oletan että läheiseni tekevät samoin silloin, kun he eivät ole kanssani samaa mieltä jostain näkökulmasta.

      Pidempään juttujani seuranneet tietävät, että pystyn myös myöntämään olevani väärässä, jos joku osoittaa sen minulle riittävän hyvin perustein. Jos en pystyisi myöntämään omaa erehtyväisyyttäni, en olisi ikinä voinut edes oivaltaa kolmea prinsiippiä! Huomaa, että nyky-ymmärryksestäni käsin esimerkiksi Luksusmuija-kirjoissani kirjoittamani tehtävät ja teoriat ovat vääriä, turhia ja jopa haitallisia.

      ** ILLUSIONI: ” Eli toisinsanoen, se että asetut hänen yläpuolelleen kertomaan miten “asiat oikeasti ovat” kertoo pikemminkin itse itsesi jalustalle asettamisesta ja oikeassa olemisen tärkeydestä kuin siitä, että haluaisit auttaa tätä vääräuskoista.”

      Hahahhaaa! Tämä heitto sai minut nauramaan ääneen! 😀

      Voitko antaa konkreettisia esimerkkejä siitä, miten asetun jonkun yläpuolelle jos pointtaan minun ymmärryksestäni käsin hänen ajattelussaan olevat aukot perustellen ne niin perusteellisesti kuin vain voin?

      En ole poistanut tai sensuroinut yhtään tänne muiden kirjoittamaa viestiä. En vaadi ihmisiltä heidän oikeita sähköpostiosoitteitaan tai nimiään. Toivotan tervetulleeksi kriittisetkin kommentit — niin kuin nämä sinun kommenttisi.

      Tämä johtaa väistämättä siihen, että joku voi lukea sinun argumenttisi ja tulla siihen tulokseen, että minä olen väärässä ja sinä oikeassa. Voi olla, että viestisi sai jonkun ajattelemaan, että olen tosiaankin hihhuliuskovainen käännyttäjäsaarnaaja joka haluaa patsastella jalustalla.

      Eli tästä voitaneen päätellä että olen todella tyhmä jalustalla patsastelija, kun annoin muille mahdollisuuden kyseenalaistaa juttujani… tai sitten en halua olla jalustalla? :-O

      Hehhehheee!

      Minä en halua olla jalustalla. En näe siinä mitään pointtia. Mitä jalustalla patsastelu edes tarkoittaa? Sitä, että joku samaistuu niin voimakkaasti omiin ajatuksiinsa ja tekoihinsa, että uskoo niiden kertovan siitä kuka hän on. Ja siksi hän korostaa omia ajatuksiaan ja tekojaan, että muut tietäisivät miten hieno ihminen hän on.

      Mutta kun minä en edelleenkään näe että olen ajatteluni, tunteeni tai toimintani! Minä en ole mitään! Ja samaan aikaan minä olen kaikki.

      Minä haluan herättää keskustelua ja käydä keskustelua. Minulle riittää, että puhun avoimesti ja suoraan omasta ymmärryksestäni käsin ja perustelen näkemykseni niin hyvin kuin voin. Luotan siihen, että jos se, mitä näen on niin universaalisti totta kuin näen sen olevan, silloin ihmiset näkevät ennemmin tai myöhemmin sen, mitä minä yritän osoittaa — vaikka eivät välttämättä edes minun ansiostani.

      ***

      Annatko esimerkin ajatusmaailmasta, teoriasta, filosofiasta tai uskonnosta, jossa nimenomaan erikseen todetaan ja todeksi osoitetaan, ettemme ajattele, ettei meillä ole tietoisuutta ja ettei elämän takana ole mitään suurempaa voimaa, logiikkaa tai energiaa.

      ***

      ** ILLUSIONI: Jos kerran sanot, että mikään inhimillinen kokemus ei ole mitään muuta kuin ihmisen omista ajatuksista lähtöisin, sehän tarkoittaa myös silloin sitä, että inhimillinen kokemus määräytyy sen mukaan mitä milloinkin ajatellaan. **

      Kyllä, koemme/tunnemme vain ajattelumme — eri asia on, miksi ajattelemme tietyllä hetkellä tietyn ajatuksen ja miten totta ajatuksemme on objektiivisesti tai universaalisti arvioiden

      ** ILLUSIONI: “On fakta että me kaikki ajattelemme”, tarkoittaa siis sitä, että tämänkin ajatuksen pohjalta toteutuva inhimillinen kokemus on lähtöisin ajatuksesta että me kaikki ajattelemme. Mutta koska myös tätä alkuperäistä ajatusta voidaan muuttaa, silloin teorian mukaan muuttuu myös inhimillisen kokemuksen lopputulos. “Fakta” muuttuu siis sitä mukaa miten asiasta ajattelee tai miten sen kokee tai miten sen tuntee, eli toisinsanoen, kaikki tässä maailmassa on illuusiota, eli toisinsanoen, MIKÄÄN ei ole faktaa tässä maailmassa. **

      Minä en ole missään väittänyt että KAIKKI ajatukset ovat illuusiota tai ettei mikään ajatus ole totta. Minä en ole missään sanonut, etteikö se, että voimme ajatella monella eri tavalla mistä tahansa asiasta tarkoita sitä, etteikö joku ajatus olisi todempi kuin toinen.

      Väitän vain, että tunnemme ajattelumme — ja alhaisessa mielentilassa emme näe, että tunnemme ajattelumme vaan luulemme kokevamme suoraan ulkoiset tapahtumat ja oletamme että menneisyyden muistot ja tulevaisuuden kauhukuvat ovat totta samalla tavalla kuin on totta että olen elossa.

      ** ILLUSIONI: ”Jos kerran kaikki mitä koemme on lähtöisin ajattelusta, tietoisuudesta ja universumista, miksei silloin myös kaikki “faktana” pitämämme “totuudet” ole vain ajattelumme, tietoisuutemme ja universumin sen hetkisiä aikaansaannoksia? On siis olemassa vain sen hetkistä tietoa ja sen hetkisiä inhimillisiä kokemuksia, illuusiota mikä muuttuu sitä mukaa kun asiasta ajattelua muutetaan.” **

      Ensimmäiseksi on pakko varmistaa — tarkoitatko että muutamme ajattelua jotenkin aktiivisesti vai tarkoititko että ”ajatus muuttuu”?

      Minä näen että pystymme vaikuttamaan omaan ajatteluumme huomattavasti vähemmän kuin mitä monet self help -kirjat sekä terapia- ja valmennussuuntaukset antavat ymmärtää. Jotta voisimme kunnolla vaikuttaa omaan ajatteluumme, meidän pitäisi tietää mitä ajattelemme seuraavaksi ja ymmärtää kaikki ajatteluumme vaikuttavat tekijät.

      Psykologinen tutkimus toisensa jälkeen todistaa (aivokuviin yhdistettynä), että olemme aika pihalla siitä, mikä kaikki vaikuttaa ajatteluumme.

      Joo, universaali mieli eli elämänvoima on läsnä jokaisessa hetkessä ja se mitä koet tässä ja nyt riippuu siitä mitä juuri nyt ajattelet ja mikä tietoisuutesi taso on.

      Mutta mitkä kaikki asiat vaikuttavat siihen mitä ajattelet seuraavaksi ja mikä tietoisuutesi taso on tietyllä hetkellä, on sitten ihan eri asia.

      Esimerkiksi minä en oleta koskaan tietäväni, miksi juuri nyt ajattelen mitä ajattelen ja miksi mielentilani on oikeasti se, mikä se on.

      Näen myös, ettei sen ymmärtäminen ole mitenkään olennaista oman hyvinvointini tai elämän edistämisen kannalta.

      Olennaista on vain se, mitä voin tietää:

      1. Että tunnen ajatteluni asioista ja tapahtumista — en suoraan asioita tai tapahtumia.

      2. Että tietoisuuteni taso eli mielentilani vaihtelee ja että alhaisessa mielentilassa en näe suuria kokonaisuuksia yhtä hyvin kuin korkeassa mielentilassa, vedän helpommin johtopäätöksiä, jotka voidaan osoittaa faktisesti vääräksi, en pysty keksimään yhtä helposti toimivia ratkaisuja kuin korkeassa mielentilassa ja teen helpommin elämää vaikeuttavia tai tuhoavia hazardiratkaisuja kuin korkeassa mielentilassa.

      3. Että ajatteluni vaihtuu jatkuvalla syötöllä ja että ennemmin tai myöhemmin ajatukseni muuttuu uuteen, kevyempään ajatukseen samalla kun mielentilani nousee.

      4. Että minulla on sisäinen järjestelmä, joka palauttaa minut takaisin mielenrauhaan ja sisäiseen hyvinvointiin aina kuin vain mahdollista.

      5. Että minulla on ääretön potentiaali uuteen ajatteluun — eli vaikka minusta tuntuu etten pysty löytämään johonkin asiaan ratkaisua tai näkemään jotain asiaa toisin, se ei tarkoita etteikö niin voisi silti käydä.

      Tuli mieleen, että oletkohan itse nyt opiskellut esimerkiksi NLP:tä tai jotain filosofian suuntausta, jossa lähdetään siitä, että kaikki ajatukset ovat illuusiota ja ettei ole mitään totta? Mistä herää kysymys että jos kaikki olisi illuusiota eikä mikään totta, niin silloin sekin olisi illuusiota että ajatukset ovat illuusiota eikä mikään ole totta.

      Kolmessa prinsiipissä EI lähdetä tosiaankaan siitä, ettei olisi universaaleja kaikkia ihmisiä koskevia totuuksia tai etteivätkö ajatuksemme voisi olla myös totta.

      Olemmeko väärässä? Ehkä. En tiedä.

      Mutta näen, ettei sillä ole minun inhimillisen kokemukseni kannalta mitään väliä — niin kun ei ole silläkään miksi tänään sataa tai paistaa aurinko, miten on mahdollista että vatsassani potkii elävä ihminen, joka sai alkunsa yhdestä munasolun ja siittiön muodostamasta solusta, miksi musiikki vaikuttaa minuun niin kuin se vaikuttaa, miksi opin puhumaan, mistä universumi sai alkunsa, miksi rakastuin lapseni isään, näenkö värit samalla tavalla kuin muut, onko suurin kokemani onni jollain mittarilla mitattuna suurempaa vai pienempää kuin jonkun toisen kokema onni, tai onko minua oikeasti edes olemassa.

        1. Illuusioni —

          Hahahhaaaa! Tästä tuli mieleen veljeni legendaarinen loppukaneetti jonkun väittelyn päätteeksi: ”Jaa, mutta mä olen silti oikeassa.”

          Älä nyt vielä luovuta, vastahan meidän keskustelu oli käymässä aidosti kiinnostavaksi!

          1. Keskustelu olisi kieltämättä voinut olla kiinnostava, mutta minua sen sijaan ei kiinnosta keskustella ihmisten kanssa kenellä ei ole käytöstapoja.

            Sinä et tunne minua, et tiedä minusta mitään, et tiedä mitä tiedän, et edes sitä mistä saakka olen seuraillut juttujasi. Kuitenkin olet minua jo ehtinyt vähätellä, ivata, alistaa, sääliä ja moittia. Ja nyt olemme näemmä kaupankäyntivaiheessa.

            Aloitin keskustelun kanssasi, sillä huomasin 3:n p:n teoriassa aukon ja kuvittelin saavani sinulta peilauspintaa. Olin väärässä, sillä keskustelu jäi niin sanotusti maalaistasolle.

            Mut ei mitään, kukin tavallaan.

          2. Illuusioni —

            Ymmärrän viestisi niin että koet tulleesi jotenkin loukatuksi, väheksytyksi jne. Ymmärsinkö oikein?

            Jos minä tunnen itseni loukatuksi, se kertoo minulle siitä että olen alhaisessa mielentilassa enkä voi luottaa ajatteluuni.

            Minä näen niin, ettei mikään muu kuin oma ajatukseni voi saada minua tuntemaan itseäni satutetuksi, ylenkatsotuksi jne.

            Toki voin nähdä että joku esim pitää minua uskonnollisena tuputtajasaarnaajana ja siksi mahdollisesti kokee halveksuntaa minua kohtaan — mutta se ei automaattisesti tarkoita sitä, että tuntisin itseni halveksutuksi tai halveksittavaksi saati ajattelisin mitään negatiivista ko. Ihmisestä, koska näen ettei hän ole ajatuksensa, tunteensa ja toimintansa.

            Minä olen ollut hyvällä ja välillä suorastaan leikkisällä mielellä koko tämän keskustelun ajan. En ole kokenut ahdistusta tai turhautumista. En ole kokenut ylemmyydentunnetta tai halveksuntaa, saati tarvetta loukata tai satuttaa ketään.

            Minä en katso menneeni henkilökohtaisuuksiin enkä ole ottanut henkilökohtaisesti mitään tässä keskustelussa sanottua.

            Miksi? Koska niinä hetkinä tänään kun olin alhaisessa mielentilassa en lukenut enkä kirjoittanut mitään tänne.

            Tiesin, että jos lukisin viestejä alhaisessa mielentilassa voisin lukea niitä tavalla, joka pahoittaisi mieleni tai saisi minut kiihtymään — jolloin en olisi voinut myöskään ottaa avoimin mielin vastaan mitä toiset sanovat, saati vastannut viesteihin levollisesta fiiliksestä käsin.

            Jos olet pahoittanut mielesi vastauksistani, olen pahoillani että koet kurjaa oloa ja voin vakuuttaa etten ole halunnut enkä edes tiennyt menneeni henkilökohtaisuuksiin vaan oletin että ”asiat väittelevät, eivät ihmiset”.

            Peace?

  13. Allekirjoitan täysin tuon ”sääli on sairautta”-sanonnan. Itse kärsin opiskeluaikana masennuksesta, jonka takia käytännössä lähes vain makasin muutaman kuukauden sängyssä kykenemättä mihinkään, ja muistan vieläkin hyvin, miten parantavaa oli kohdata ihmisiä, jotka eivät tienneet masennusdiagnoosistani, vaan pitivät minua ihan normaalina, terveenä ihmisenä. Toipumisvaiheessa taas oli ahdistavaa tavata tuttuja, jotka tiesivät taustastani ja kohtelivat minua säälien ja voivotellen. Se, jos jokin, vaikeuttaa toipumista!

    Juuri viime viikolla luin lehtijutun vanhemmista, jotka olivat menettäneet yhden lapsistaan onnettomuudessa, ja hekin sanoivat, että oli helpottavaa olla tekemisissä uudella paikkakunnalla uusien tuttavuuksien kanssa, jotka eivät leimanneet heitä ”siksi perheeksi, jolta kuoli se poika”, vaan pitivät heitä ihan tavallisena perheenä. Minusta tämä täsmää aika hyvin sen kanssa, mistä Katri puhuu.

    Samaan asiaan liittyen pidän karmaisevana virheenä sitä, että nykyisin passitetaan nuoriakin masennuspotilaita sairauseläkkeelle. Sehän on kuin suora tuomio, että sinusta ei enää ikinä ole mihinkään, joten turha edes kuvitella toipuvasi! Itse asiassa olen nykyisin sitä mieltä, että masennuksen takia ei kuuluisi olla sairauslomalla päivääkään, vaan ihmisellä pitäisi olla oikeus ja velvollisuus käydä työpaikalla masentuneenakin ja tehdä se, mitä pystyy, vaikka se joskus olisi hyvin, hyvin vähän. Muusta yhteiskunnasta eristäminen ja sairaaksi leimaaminen vain pitkittää toipumista tai jopa estää sen.

  14. Tämä alkaa mennä aika esoteeriseksi, mutta kommentoin vielä vähän.
    Kirjoitit ”Eli kaikki — myös ne nukleiinihapot — muodostuvat energiasta, joka on nukleiinihappojen muodossa. “Äly”-sanalla viittaan tässä yhteydessä tietoon, informaatioon tai sisäiseen logiikkaan, jolla pienimmät energian osaset — joita ei välttämättä edes ole vielä löydetty — “tietävät” milloin niiden pitää muodostaa toisten partikkelien kanssa nukleiinihappoja, milloin vettä, milloin lämpöenergiaa.”

    Koska meillä molemmilla on oikeus omaan maailmankatsomukseemme, en väitä että jompi kumpi olisi enemmän oikeassa. Mutta kerron nyt, miten tämä asia mun maailmassani menee. Tässä on musta kaksi virheellistä väittämää:
    1)ne nukleiinihapot eivät muodostu energiasta, vaan materiasta. Materia on konkreettisesti olemassa. Energia on voimaa ja aineetonta. Tämä ei ehkä ollut nyt tieteellisesti vedenpitävä selitys, mutta hahmotat varmasti, mitä energia minusta on.
    2)ne pikkuisen osaset eivät ”tiedä” yhtään mitään. Ne reagoivat, muuntuvat ja toimivat (epäpersoonallisessa mielessä) siten, kuin niiden on mahdollista tehdä. Tätä säätelevät etupäässä fysiikan ja biologian lainalaisuudet. Sukusoluista syntyy otollisissa olosuhteissa vauva, koska se on ainoa asia, mikä niistä voi ylipäätään syntyä.

    Minusta on turhaa mystifioida sitä, miten maailma toimii. En edes oikein ymmärrä, miten se ylipäätään liittyy meidän ajatustoimintaan. Mun maailmassani tietoisuus ja ajatustoiminta ovat eivät todellakaan liity mihinkään universaaliin jatkumoon. Kun sanot, että kauempaa katsottuna kaikella näyttäisi olevan tietty logiikka, arvelen että mielesi pyrkii nyt löytämään loogisia ketjuja sellaisestakin, missä niitä ei ole. Eli juuri se sama harha, mistä olet itsekin puhunut toisaalla! Tässä vaan mennään vähän laajemmassa perspektiivissä.

    Sitten mun pitää vielä lopuksi vakuuttaa, että vaikka en näe samaa kuin sinä, maailmani on todennäköisesti ihan yhtä kirkas kuin sinunkin. Meillä on vain asioille erilaiset selitykset.

  15. Itse en millään voi uskoa, että maailmamme olisi niin hyvin järjestäytynyt alkuaineisiin, fysiikan lakeihin ym IHAN sattumalta. On aika viisas sattuma jos niin olisi, että ihan kaikki on niin järjestäytynyttä ja kaikessa on joku ”järki”. Ei sellainen ole enää sattumaa.
    Vaikka olisi kuinka paljon fyysisiä ja kemiallisia soluja ja atomeita kasassa, niin silti tieto niistä ei vielä itsessään vastaa kysymykseen ”miten inhimillinen kokemus elämästä ja elossaolemisesta syntyy?”.

    1. Tuo äskeinen kommentti oli hypännyt ihan väärään paikkaan, se oli vastaus Katrin kommenttiin tuolla alempana. Tuohon Venliinan kommenttiin sanoisin, että inhimillinen kokemus ja fysiikan lait eivät liity toisiinsa mitenkään. Tai siis minä olen sitä mieltä. Ja kyllä, minä uskon että maailma on syntynyt sattumalta. Evoluution myötä siitä on tullut sellainen kuin se on. Lisäksi en näe, että kaikessa olisi ”järkeä”. Eihän maailma ole mitenkään aukoton ja systemaattisen looginen. Maailmankaikkeudessa on paljon asioita, joissa ei ole yhtään mitään järkeä 🙂

      1. JENGA — Mä vastaan nyt tähän kohtaan. Musta tuntuu että nyt me puhutaan jotenkin eri tasoilla — tyyliin toinen puhuu ruoasta ja toinen syömisestä tms. 🙂 Näyttäisi siltä että sä ymmärrät energia-termin tässä yhteydessä suppeammin kuin mä — tai että alunperinkin toi energia-termi oli väärä valinta ja olisi ollut fiksumpaa puhua jostain universaalista logiikasta tai elämän logiikasta tms.

        ** JENGA: ”ne pikkuisen osaset eivät “tiedä” yhtään mitään. Ne reagoivat, muuntuvat ja toimivat (epäpersoonallisessa mielessä) siten, kuin niiden on mahdollista tehdä. Tätä säätelevät etupäässä fysiikan ja biologian lainalaisuudet. Sukusoluista syntyy otollisissa olosuhteissa vauva, koska se on ainoa asia, mikä niistä voi ylipäätään syntyä.” **

        Edelleen: tiedolla en viittaa mihinkään personaalliseen tietoon, vaan sisäiseen logiikkaan tai lainalaisuuksiin jotka määrittävät vaikkapa milloin sukusolun atomit (= jotka ovat energiaa) tietävät muodostaa ja pysyä sukusoluna ja sitten irrota toisista atomeista ja yhtyä muihin atomeihin niin, että solut jakautuvat ja muodostavat sen vauvan.

        Jos on lainalaisuuksia, niin sitten ei ole puhdasta sattumaa, eikö niin?

        (Toi lainalaisuus sana on se, mitä olen muuten hakenut jo pidempään! Jes! Kiitos! :-D)

        Mä en kyllä näe tässä mitään mystistä. 🙂

        Ajatteluun tämä liittyy mm. siten, että myös sun ajatuksesi ovat energiaa ja noudattavat tiettyjä lainalaisuuksia.

        Inhimilliseen kokemukseen tämä liittyy siten, että jos ei olisi energiaa ja sitä sääteleviä lainalaisuuksia, ei ole ajatuksia, ei ole tietoisuutta eikä ole inhimillistä kokemusta. Eli tietyssä mielessä voidaan sanoa että me ja meidän kokemuksemme on nimenomaan tiettyjä lainalaisuuksia noudattavaa energiaa. 🙂

        Joo, käytännön tasolla tällä lienee monille hyvin vähän merkitystä eli todellakin sun kokemuksesi elämästä voi olla kokonaisuutena arvioiden yhtä kevyt, kirkas ja helppo kuin mullakin.

        Mulle tämän näkemisestä on seurannut se, että näen selkeämmin oman ja muiden äärettömän potentiaalin uuteen ajatteluun ja näen selkeämmin että olemme kaikki yhtä ja samaa energiaa — tai niinkuin aivohalvauksen saanut aivotutkija Jill Bolte Taylor ilmaisee asian tällä videolla:

        http://www.youtube.com/watch?v=UyyjU8fzEYU

        ”Olen energiaolento, joka on suorassa yhteydessä kaikkeen ympärillään olevaan energiaan [oikean aivopuoliskon] tietoisuuden kautta. Olemme energiaolentoja, jotka ovat suorassa yhteydessä toisiinsa [oikean aivopuoliskon] tietoisuuden kautta yhtenä ihmisperheenä. Olemme siskoja ja veljiä tekemässä yhdessä maailmasta paremman paikan. Ja tässä hetkessä olemme täydellisiä, ehjiä ja kauniita.”

        OK, toi kuulostaa aika esoteeriseltä, mutta väitän että jonain päivänä kun tiede ja tutkimusmetodit ovat edistyneet, se on tieteelle yhtä vähän mysteeri kuin vaikkapa radiosignaalit.

        1. JOo, luulen myös että me puhutaan eri asioista. Tai sitten olen alunperin ymmärtänyt sut väärin. Mutta tässä energia-, maailmanjärjestys- ja universumiasiassa mua on turha yrittää käännyttää, koska se on yhtä hyödytöntä kuin yrittää saada sinua uskomaan, että kolme prinsiippiä on väärässä. 🙂

          1. JENGA — hehee… Ja siis tässä kohtaa mä en näe mitään varsinaista ristiriitaa niin kuin siinä että meneekö joku rikki vai ei, koska ei se, että on olemassa jotain isompia lainalaisuuksia jotka ohjaavat kehitystä, elämää jne. sulje pois mitenkään sitä etteikö dna muodostuisi nukleiinihapoista tai sukusolut lähtisi kehittymään kokonaiseksi ihmiseksi koska olosuhteet ovat oikeat. 🙂

            Enkä usko että esim. sun käytöksessäsi näkyisi juurikaan eroa sen välillä näetkö että me ihmiset ollaan energiaolentoja, jotka vastaanottavat ja lähettävät energiaa ja ovat yhtä suurta energiaolentoperhettä — tai osia jostain suuremmasta energiasta niin kuin vesipisara rannalla on osa merta…

            …vai ajatteletko että ihmiset ovat sattumankaupalla syntyneitä biologisia kokonaisuuksia, ajattelu on pelkkää biosähköä, että sinä olet kaikista muista biologisista olennoista erillinen olento, joka kuollessaan lakkaa ihan totaalisesti olemasta. 🙂

            Ja hei, kyllä mä näen että joku päivä näen maailman ja inhimillisen kokemuksen jostain niin korkeasta perspektiivistä, että esim. jako ajatuksiin ja tietoisuuteen tuntuu järjettömältä, jolloin ajatus kolmesta prinsiipistä on naurettava.

            Mua ei vaan saa uskomaan uudestaan mihinkään sellaiseen, johon olen kerran uskonut ja sen jälkeen turhaksi tai virheelliseksi tajunnut.

            Vrt. en usko että mikään voi enää palauttaa mun uskoa joulupukkiin tai ajattelemaan että eläimissä on liha ja lihakset erikseen… 😀

        2. alice_wonderland

          Minä en saa tuosta videosta irti muuta kuin sen faktan, että aivotutkijalla on osa aivoista rikki ja siksi hän näkee mitä näkee..

          1. Alice — Hehee! Hyvä pointti ja esimerkki siitä, miten eri tavoin voidaan nähdä eri asia.

            Mä taas saan tosta videosta irti sen, mitä saan kaikista aivotutkimuksista, joissa jonkun ihmisen yksi aivojen osa on vaurioitunut, mutta muut osat toimivat normaalisti. Eli että vasen aivopuolisko tosiaan vastaa tästä meidän loogisesta ajattelusta, meidän erottamisesta muista jne. Nähdäkseni tämä on se aivopuolisko, jonka toiminta on useimmille länsimaalaisille tavallaan tutumpaa, koska käytämme sitä esimerkiksi koulussa ja töissä, joissa vaaditaan loogista päättelykykyä.

            Kun aivotutkijan vasen aivopuolisko kytkettiin pois päältä, jäljelle jäi hänen oikean aivopuoliskonsa toiminta, jonka me kaikki myös koemme, mutta joka jää meiltä usein vasemman aivopuoliskon ”ajatusmekkalan” alle.

            Se, mitä Jill koki hetkissä, jossa vain hänen oikea aivopuoliskonsa toimi kunnolla on sama kokemus, jota esimerkiksi buddhalaismunkit kuvaavat ja jota itse voimme kokea hetkellisesti arjessa esimerkiksi ollessamme jonkun hienon ja vaikuttavan luonnonilmiön läheisyydessä tai ehkä jopa rakastellessa, eläytyessä voimakkaasti musiikkiin tms. — eli fiiliksen, että henkilökohtainen minä katoaa ja olen yhtä kaiken kanssa.

            Ja kyllä, tämän oman oivallukseni myötä käyn käytännössä päivittäin tilassa, jossa yhtäkkiä koen että minä ja koko maailmankaikkeus on yhtä ja samaa. En näe mitään energioita, mutta jollain tasolla tajuan että ”we’re all connected”. Tämä liittyy siihen kokemukseen, että minä en ole ajatukseni, tunteeni ja kokemukseni vaan energiaolento niiden takana, joka barbababa hengessä muuntuu ajatusten muotoon mutta ei silti ole ajatukset.

            Minussa ajatus siitä, että olen yhtä kaiken kanssa herättää voimakkaan yhteenkuuluvaisuuden tunteen, rajattoman rakkauden tunteen ja myös halun luoda oikeudenmukaisempaa maailmaa, jossa asiat tehdään korkeasta mielentilasta ja rakkaudesta käsin.

            Jep, aika hengellistä ja korkealentoista shittiä hän tämä on enkä oleta kenenkään innostuvan tästä. 🙂

  16. Sivuhuomautuksena vielä… Uskoi siihen älylliseen energiaan tms tai sitten ei, mutta tosiasia ainakin on se, että tätä kolmen prinsiipin mallia on menestyksellisesti käytetty esim. Amerikassa ja Englannissa vankien ja huumeiden käyttäjien auttamiseksi ääripään mainitakseni. Suosittelen edelleen tuota threeprinciplesmovies.comia. Ei tämä oikeasti ole mitään rakettitiedettä ja hihhulointia. Päinvastoin. Tavan alakoululaisten ongelmiinkin tätä on käytetty.

    1. joo, en mitenkään kyseenalaista, etteikö tämä olisi hyvä metodi monessa tilanteessa. Mun pointti oli vain, että jätetään universumi tästä pois. Taikka siis minä jätän 🙂

    2. Joo — ja siksi en mielelläni täällä puolella mene esim. videoissa ja varsinaisissa blogikirjoituksissa niin kauhean syvälle itse prinsiippeihin vaan mieluummin yritän puhua asiasta konkreettisella ja jokapäiväisellä tasolla.

      Vaikka eipä silti, tämä keskustelu on ollut antoisa ja syventänyt omaakin ymmärrystäni esim. universaalista mielestä. 🙂

    3. Venliina,
      ihan jokaista uskontoa, uskomusmallia yms maailmanselitysoppia on joskus jossain menestyksekkäästi(kin) käytetty vankien, alkoholistien, huumeidenkäyttäjien jne. auttamiseksi. Se ei tee yhdestä todempaa kuin toisesta.

      1. PALETTI ja VENLIINA — niin on! Yleensä vangeilla, alkoholisteilla, huumeidenkäyttäjillä jne. on kaikki niin vinksallaan että mikä tahansa terveempi lähestymistapa toimii. Eri asia on sitten se, miten nopeasti, tehokkaasti ja kokonaisvaltaisesti eri lähestymistavat ovat toimineet ja miten pitkäkestoisia tuloksia ne ovat tuottaneet.

        Kolmen prinsiipin lähestymismallilla on tosiaan autettu kokonaisia yhteisöjä muuttumaan dramaattisesti ja pysyvästi terveemmiksi, mikä on kyllä käsittääkseni aika poikkeuksellinen saavutus. Täällä on minidokumenttileffoja aiheesta: http://www.threeprinciplesmovies.com/index.cfm/view-movies/full-movie-documentaries/communities/in-the-communities/

        Se mikä tekee kolmesta prinsiipistä niin tehokkaan, että kuka tahansa voi tajuta tämän, jos sen tekee hänelle relevantiksi ja konkreettiseksi. Sen lisäksi tässä ei opeteta ihmisiä toimimaan tietyllä tavalla tai esim. ongelmanratkaisutaitoja ja -tekniikoita, vaan näytetään hänelle, että hänellä on itsellään täysi kapasiteetti löytää ratkaisuja ongelmiin kuin ongelmiin.

  17. Kuunainen Kivi

    Yksi yhtä ja toinen toista,on tämä kiinnostava aihe 🙂

    Kaikista asioista,ajatuksista,alusta,lopusta ja niiden välistä tai sivuilta voidaan keskustella,oppia,olla kaikenlaista mieltä.Mulla on tapana lukea erilaisiin asioihin,ilmiöihin jne.vihkiytyneiden ihmisten ja yhteisöjen juttuja,käydä myös tilaisuuden tultua paikan päällä kuuntelemassa ja keskustelemassa kulloinkin esillä olevista teemoista.

    Kaikesta huolimatta tai ehkä juuri siksi olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni joka on minulle parasta juuri tällä hetkellä.Olen itseni omassa elämässäni ja se riittää hyvin.Miksi mutkistaisin asioita ja elämääni yhtään millään,kysyn vaan 🙂

    1. Kuunainen Kivi

      Miten nää jutut luiskahtelee ihan tänne keskelle,olin ihan viimoiseksi kirjoittavani….

  18. HAHAHAAAAA!!! 😀

    Oikeasti mietin eilisestä lähtien että miten mä muka muistan näin väärin että ajatus siitä että kaikki maailma on samaa värisevää materiaalia olisi ihan tieteellinen ajatus.

    Olen ainakin osin ollut oikeilla jäljillä… Tässä videossa fyysikko Brian Greene puhuu säieteoriasta ja siitä, miten se voisi olla ”unified theory” eli teoria, joka selittää kaikki luonnonlait jne:

    http://www.youtube.com/watch?v=YtdE662eY_M

    Vielä tätä ei voida todistaa, mutta hän uskoo että parissakymmenessä vuodessa tämä voitaisiin todistaa.

    Kaikki maailmankaikkeuden aine olisi tehty kvarkkejakin pienemmästä energiasta, joka väreilee.

    Kun puhun energiasta/voimasta elämän takana, minä tarkoitan nimenomaan tällaista persoonatonta energiaa/voimaa — en persoonallista jumalaa joka päättäisi kuka on hyvä tai kuka huono, joka välittäisi isän tavoin ihmisistä jne.

  19. (En pystynyt replyämään tuonne viestisi perään, mutta laitan tähän.)

    Stressitön Suomi 2022 – kuulostaapa upealta! Toivon sydämestäni, että projektisi onnistuu. Onnea matkaan!

  20. minä uskon kyllä että katri vaikuttaa siihen että tressittömämpi suomi kyllä on mutta minkä verran sen aika näyttää.
    on ollut puhetta että koulutetut ja menestyneet omaksuvat paremmin katrin oppeja ja yleensä muitakin uusia asioita, minkä allekirjoitan täysin.

    miten parhaiten asia etenis ja tulis mahdollisimman tressitön suomi ,niin minusta joidenkin julkisten tulis omaksua asia niin että se näkyis positiivisesti ulospäin se minusta ois parasta mainosta asialle ja sais ihmiset kiinnostumaan asiasta.
    parhaimpia esimerkkejä oisivat politikot koska he vetävät omia rooleja jotka ovat ennalta arvattavissa.

    itsekkin odotan mielenkiinnolla voiko jotkin omaan rooliinsa oppinut
    oivaltaa nämä opit.

    eräs julkis antti joka oli näillä sivuilla ja on ollu viimeaikoina nekatiivisesti jukisuudessa ollut on minusta yksi esimerkki että muuttuuko asioiden esittämis tapa käytös näillä sivuilla käytyä.
    anttia en pidä sen huonompana tai hyvempänä politikkona kuin muitakaan ,vaan yhtenä esimerkkinä .
    politikot ovat hyviä esimerkkejä koska minusta tressittömämpään suomeen kuuluu rehellisyyttä ja avoimuutta .
    .

    1. PEDRO — Kiitos!

      Niin siis korkea koulutus ei todellakaan takaa näiden juttujen oivaltamista, vaan usein on suorastaan oivalluksen tiellä.

      Minun kokemukseni mukaan tämän tajuavat nopeimmin menestyneet miehet (joista itse asiassa osa ei ole opiskellut kansakoulua/peruskoulua pidemmälle) ja opettajieni kokemuksen mukaan tämän tajuavat parhaiten vaikeissa oloissa elävät ja usein täysin kouluttamattomat ihmiset — vrt. ghettojen asukkaat.

      Minun havaintoni on ollut myös se, että usein ne, jotka ovat käyttäneet paljon aikaa itsensä kehittämiseen ja erilaisten tekniikoiden harjoitteluun ovat ne, joille tämän oivaltaminen näyttää tuottavan eniten ongelmia juuri siksi, että he ovat niin tottuneet ajattelemaan, että ”itsensä kehittäminen on vaikeaa”.

      Poliitikot ovat yksi ensimmäisen vaiheeni ykköskohteista.

      Mitä taas mainitsemaasi henkilöön tulee, niin hän on tuttuni lapsuudesta enkä esim. ole koskaan puhunut näistä asioista hänen kanssaan eli en ole myöskään valmentanut häntä.

      Noin yleisellä tasolla ja ottamatta kantaa ko. henkilön toimintaan todettakoon, että enpä usko että näillä sivuilla käyminen takaa yhtään mitään. 🙂

  21. MAPE — (kommenttisi alle vastaaminen ei oikein toiminut, niin laitan kommentin tänne):

    Kirjoitit:

    ”Kolmen prinsiipin malli on melko uusi, mutta eihän nlp:kään ole sen vanhempi. Tosin nlp on tietenkin enemmän psykologian kaltaista, että ehkä siitä johtuu sen nopea leviäminen. Mutta onko kolmen prinsiipin mallista olemassa mitään kirjoja? Minä esim. luin ensimmäisen nlp-kirjani jo 20 v sitten ja olin siitä muutaman vuoden kuluttua työväenopiston viikonloppukurssilla. Ajattelin vaan, että ainakaan en ole missään törmännyt kolmen prinsiipin malliin ( paitsi nyt tässä netin kautta )..
    Olisi mielenkiintoista lukea tästä enemmän!”

    Kolmesta prinsiipistä ei ole suomeksi vielä mitään kirjoja ja tiettävästi tosiaan olen ensimmäinen suomalainen, joka on tähän vähän perusteellisemmin perehtynyt tai ainakin puhuu siitä julkisesti.

    Esim tuolla on linkkejä Sydney Banksin omiin kirjoihin, videoihin ja CD:ihin:

    http://www.lonepinepublishing.com/cat/self_help/sydney_banks

    George Pranskyn The Relationship Handbook perustuu kolmeen prinsiippiin: http://www.amazon.co.uk/The-Relationship-Handbook-George-Pransky/dp/0971198802/ref=sr_1_1?ie=UTF8&qid=1352229644&sr=8-1

    Urheiluvalmentaja Garret Kramerin Stillpower perustuu myös kolmeen prinsiippiin: http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=1582703884

    Richard Carlsonin Don’t Sweat the Small Stuff perustuu ymmärtääkseni myös kolmeen prinsiippiin http://www.amazon.co.uk/Dont-Sweat-Small-Stuff-Stuff/dp/0340708018/ref=sr_1_1?s=books&ie=UTF8&qid=1352229718&sr=1-1

    Jack Pranskyn Somebody Should Have Told Us perustuu samoin kolmeen prinsiippiin: http://www.amazon.co.uk/Somebody-Should-Have-Told-Us/dp/1926918266/ref=sr_1_1?s=books&ie=UTF8&qid=1352229689&sr=1-1

    Aihetta sivuavia videoita löytyy täältä: http://www.threeprinciplesmovies.com
    ja täältä:
    https://vimeo.com/channels/threeprinciples

    Facebook-yhteisö Kolmesta prinsiipistä kiinnostuneille: https://www.facebook.com/groups/3principles/

    Jos näillä nyt sit niinku jo pääsisi alkuun… 😀

    1. Niin ja sitten on tietysti mun Kolme prinsiippiä itsevalmennuskurssi, josta suunnittelen myös edullisempaa ”maallikkoversiota”.

      1. Mahtavaa, sille kurssille osallistun varmasti!

        Ja kiitos linkeistä, käyn katsomassa. Olenkin jo lukenut ja katsonut kaiken näiltä sun sivuilta ja olen huomannut, kuinka elämäni on muuttunut jo näillä tiedoilla.. Huomaan, että olen jo aikaisemmin ollut vähän samoilla jäljillä, sen takia tämä tuntuu niin tutulta ja omalta.

        Paljon on vielä asioita, joita haluaisin kuulla. Ehkä se tuleva kurssi vastaa sitten niihin!

  22. Pakko kommentoida näin alkuun – KIITOS tästä blogista!
    Eksyin tänne sivulle ensimmäisen kerran eilen, Youtuben kautta kun etsin vastauksia ja apua persoonallisuushäiriöihin, huonoon itsetuntoon, pettymyksien käsittelyyn, ja itseni hyväksymiseen.

    Olen lukenut tätä blogia vasta yhden päivän ja olen saanut helpotusta niin älyttömän moneen ongelmaan!

    Tämä pätkä erityisesti auttoi minua suuresti koska olen kokenut traumatisoivia asioita lapsena, teininä ja vielä vuosi sitten. Pari noista traumatisoivista asioista edelleen seuraa minua arjessa, koska ne ovat perheeni sisällä. Olen narsistin lapsi, ja asunut koko lapsuuteni hänen kanssaan kahden. Muutoin lähipiiriini kuuluu maanis-depressiivisyyttä, itsemurhia, alkoholismia ja huumeita laidasta laitaan.

    Tämä sinun blogisi on avannut silmäni sille, että ajatukset aiheuttavat pahaa oloa – ja minä valikoin ajatukset joita haluan uskoa. Tuntui mielettömän hyvältä tajuta, että ajatukset joita vatvon päässäni, eivät ole totta, koska joku muu sanoo tai ajattelee.

    Ymmärrän nyt, että jos joutuu masentuneeseen olotilaan, oli syy tai ei, voi joko vatvoa asioita ja tehdä olonsa huonommaksi, tai hyväksyä ja jättää turha asioiden pyörittely sikseen. Huomasin tänään, etten edes ole valittanut koko päivänä kun vaan yhden kerran – normaalisti valittaisin kaikesta ja jatkuvasti.

    Kiitos, että avasit silmäni!

  23. Hei Katri! Täällä ollaan heräilemässä ja haluan kiittää sua näistä sun teksteistä! Olin tämän tekstin parissa varmaan noin pari kuukautta sitten viimeksi ja näin silloin, että jotain tässä on. Mutta en saanut sitä kiinni, en ymmärtänyt. Osittain teksti oli lähes täysin hepreaa, jota en siis ymmärrä 😀 Ja enhän toki vieläkään ”ymmärrä” tätä mielellä, koska eihän mieli voi tällaista ymmärtää. Nyt kuitenkin tunnistaman tämän jollain uudella tavalla todeksi, tekstisi oli nyt niin selkeää kuin 1+1 yksi on. 😀 Aikaisemmin se vaikutti joltain kummallisen vääristyneeltä ja pitkältä yhtälöltä, josta ei saanut kuin hetkellisesti kiinni. Mun mielen lopulta sai vähän hiljentymään varmaankin se, että tämä ”maailma” tai totuus, ykseys, tuli lopulta niin monesta eri kanavasta vastaan. Esim. Eckhart Tollen Läsnäolon voiman olen kokenut erittäin hyödylliseksi. Kiitos siis paljon sinulle <3 Jatka samaan malliin! 🙂

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to Top