Miten viimeiset yhdeksän vuotta meni + synttäritoive

merisavuaaX

Tänään täytän 41 vuotta. Koska minua on lapsesta asti aivopesty uskomaan numerologiaan, ajattelen tämän syntymäpäivän olevan tärkeämmän kuin mitä 40. syntymäpäiväni oli.

Miksi? Koska tänään alkaa joidenkin numerologisten laskentojen mukaan ”ykkösvuoteni”.

Okei, olen ensimmäisenä myöntämässä ettei numerologia takuulla kestä tieteellistä tarkastelua.

Olen kutenkin hahmottanut sen kautta elämääni niin kauan, että haluan nyt luoda katsauksen eilen päättyneeseen yhdeksän vuoden kauteen ja siihen, mitä toivon seuraavalta yhdeksältä vuodelta.

Eli miltä viimeiset yhdeksän vuotta näyttivät?

YKKÖSVUOSI 2007 — UUDEN ALOITTAMINEN

Vuonna 2007 täytin 32 vuotta eräässä Los Angelesin lähiöissä. Asuin pienessä ullakkokämpässä, jonka omisti kauniisti sanottuna epämääräinen vuokraisäntä.

Olin päättänyt lopettaa käsikirjoittamisen ja löytää itselleni uuden uran tekemällä jotain ihan muuta.

Olin aloittamassa (tai ehkä jo aloitin, en muista) työt King King -nimisen yökerhon osa-aikaisena toimistoassarina.

Myöhemmin samana vuonna menin henkilökohtaiseksi assistentiksi hieman ”eksentriselle” perijättärelle ja vuoden päätteeksi päädyin assariksi mainoskuvaajia ja -lavastajia välittävään agentuuriin ajatellen että minusta tulisi siellä agentti.

Olin edelleen ihan megahihhuli. Kuuntelin jatkuvasti meditaatio- ja hypnoosiäänitteitä ja self help -kirjallisuutta, kävin selvännäkijöillä, luin tulevaisuutta erilaisista enkeli- yms. korteista, uskoin enkeleihin, ”manifestoin” The Secret -kirjan ja leffan sekä Abrahams-Higgs tyyppien ”vetovoiman lakiin uskoen”.

En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa kun ajattelen tuota(kin) vuotta. No, ainakin opin puhumaan englantia paremmin kuin koskaan.

KAKKOSVUOSI 2008 — IHMISSUHTEET

Olin kevään edelleen agentin assarina, kunnes kerran PMS-huuruissa tulin siihen tulokseen ettei agentin ura ehkä ollutkaan minua varten, vaan kirjoittaminen olisi oma juttuni.

Palasin Suomeen lomalle ja täällä ollessani tulin Jenkkeihin jääneen kumppanin kanssa siihen tulokseen että meillä on kivempaa erillään kuin yhdessä, joten erosimme. Minä jäin asumaan äitini vierashuoneeseen miettiäkseni mitä tekisin elämälläni seuraavaksi.

Aloitin terapian Terapiatalo Fenixin ihanan Leena Hattusen kanssa selvittääkseni miksi parisuhteeni menivät aina pieleen.

Lokakuussa tulin siihen tulokseen, että unohtaisin toistaiseksi unelmat omasta perheestä. Marraskuussa törmäsin sattumien summana mieheen, jonka jutut naurattivat kovasti. Lopulta aloimme seurustella ja joulukuussa muutin virallisesti hänen luokseen Vallilaan.

KOLMOSVUOSI 2009 – HAUSKANPIDON JA LUOVUUDEN VUOSI

2009 tulin tarkoituksella raskaaksi tälle hauskalle miehelle, kirjoitin Minä onnistun -kirjan (joka julkaistiin vasta 2010) ja työskentelin kahden televisiosarjan parissa.

Matkustelimme uuden kumppanini kanssa Euroopassa ennen kuin raskauteni eteni liian pitkälle.

Vuosi oli ihan hauska ja olin onnellinen siitä, että pitkäaikainen unelmani äitiydestä oli toteutumassa.

Esikoinen syntyi pitkän odotuksen ja 36 tuntia kestäneen synnytyksen jälkeen jouluaatonaattona.

NELOSVUOSI 2010 – RASKAAN RAATAMISEN VUOSI

Esikoiseni aloitti elämänsä valvoen yöt ja nukkuen päivät. Isäpuolellani diagnosoitiin aggressiivinen keuhkosyöpä ja äitini kanssa 2009 kirjoittamani TV-sarja piti kirjoittaa uusiksi.

Jouduimme lähtemään kodistamme pakoon putkiremonttia.

Tämä oli todella raskas vuosi. Valvoin vauvan kanssa, kirjoitin hullulla kiireellä yksin sarjaa samalla kun olin todella huolissäni isäpuolesta ja äidistä, joka jättäytyi hänen omaishoitajakseen.

Lokakuussa isäpuoleni lopulta nukkui pois. Marraskuussa muutimme Puu-Vallilaan vuokralle koska en halunnut palata vanhaan asuntoon vauvan kanssa.

VIITOSVUOSI 2011 – VAPAUDEN VUOSI

Lähdimme pienen perheeni kanssa alkuvuodesta useammaksi viikoksi Kaliforniaan  ihan vain hengaamaan. Aloitin Evita-lehden bloggaajana ja keksin kokeilla valmentamista.

Valmentaminen oli kivaa ja päätin hakea Supercoach Academyyn. Loin Kutri.net:iin VIP-puolen. Ostimme Puu-Vallilan asunnon omaksi.

KUUTOSVUOSI 2012 – RAKKAUDEN JA PERHEEN VUOSI

Tammikuussa lähdimme Los Angelesiin valmentajakoulutukseni takia. Reissu alkoi todella huonosti kun jetlag sekoitti kaksivuotiaamme unirytmin ja jouduimme vaihtamaan kämppää ekan viikon jälkeen.

Olin niin takakireä ja puhki että raivosin vain vauvalle ja miehelle ja sitten tunsin syyllisyyttä raivostumisistani niin, että olin entistä takakireämpi. Jossain vaiheessa mietin tosissani, että kaikille olisi parasta jos minä ja mies eroaisimme ja lapsi jäisi miehelle.

Mutta sitten juttelin valmentajaopettajieni kanssa ja tajusin etten ole hyvä tai huono äiti, vain äiti, joka korkeassa mielentilassa tekee viisaita ratkaisuja ja alhaisessa mielentilassa on ihan kamala (jos ei pidä varaansa).

Toisen valmennuskoulutusviikonlopun aikana koin ns. valaistumisen, joka auttaa minua yhä arjessani.

Huhtikuussa tulin raskaaksi. Varsinkin keväällä ja kesällä valmensin aktiivisesti, mutta syksyn edetessä aloin valmistautua toistamiseen äidiksi tulemiseen.

SEISKAVUOSI 2013 – HAUDUTTELUN JA SYVENTÄMISEN VUOSI

Synnytin kuopukseni helmikuussa 2013. Synnytys kesti 34 tuntia enkä käyttänyt muuta itseni ulkopuolista kivunlievitystä kuin akupunktiota ja ilokaasua. Ajattelen yhä tuota synnytystä erityisellä ylpeydellä ja arvostuksella.

Muuten en muista vuodesta mitään erityistä. Olin ilmeisesti paljon kotona lasten kanssa.

KASIVUOSI 2014 – RAHAVUOSI

2014 vuoden alkupuoli meni säännöllistä kuukausipalkkaa saaden kun tein castingia eli etsin ihmisiä (lähinnä miehiä)  Ensitreffit alttarilla -ohjelmaan (eli ekan kauden Viola ja Esa eivät takuulla olisi yhdessä ilman mua).

Kirjoitin pilottijakson sarjaan joka ei toteutunut. Valmensin.

Toukokuussa sain ADHD-diagnoosin ja lääkityksen.

Elokuussa päätimme muutta miehen kanssa maalle kun meille löytyi remppakuntoinen talo kotikylästäni. Remppasimme sitä aktiivisesti syksyn ajan.

YSIVUOSI 2015 – YMPYRÄ SULKEUTUU

2015 oli klassinen ysivuosi eli asioiden loppuun saattamisen vuosi.

Valtaosa vuodesta meni työskennellessä elämäni kiinnostavimman ja hauskimman projektin parissa eli Nyt tai ei koskaan -sarjaa tehden.

Sarjaa tehdessäni sain ottaa käyttöön lähes kaikki siihen menessä hankkimani taidot käsikirjoituksesta henkiseen valmentamiseen ja nörtteilystä videoiden kuvaamiseen ja editointiin.

Myimme vanhan kotimme Puu-Vallilassa kesäkuussa ja muutimme Mäntsälään, jossa olemme viimeistelleet loppuvuoden remonttia

Syyskuussa ADHD-lääkitykseni säädettiin vielä paremmin kohdalleen, jonka jälkeen eskari- ja tarha-aamut ovat menneet helpommin kuin yksikään tarha-aamu Helsingissä.

Marras-joulukuussa sain ohjata ja käsikirjoittaa pari osaa The Tuomolat -showta eli pääsin testaamaan Nyt tai ei koskaan -sarjassa oppimiani taitoja heti perään uudestaan (Risteily- ja Tukholma-jaksot ovat minun tekemiäni).

Aloin myös suunnitella hevoselokuvaa yhdessä Pohjola Filmsin Elina ja Mike Pohjolan kanssa ja kirjoittaa pitkästä aikaa taas kirjaa, jonka työnimi on nyt ”Mitä haluat elämältäsi”.

Kävin kokeilemassa ryhmälle puhumista ADHD-lääkityksen alaisena ja ensimmäistä kertaa elämässäni olin tyytyväinen suoritukseeni.

MITÄ TOIVON SEURAAVALTA YHDEKSÄLTÄ VUODELTA?

Yksi tärkeimmistä edellisen kierroksen opeista oli se, että kauhean radikaalit ja äkkiväärät ratkaisut eivät välttämättä ole paras tapa edetä. Aina ei tarvitse aloittaa Rooman rakentamista uudestaan nollasta.

Toivon seuraavan yhdeksän vuoden aikana osaavani hyödyntää kaiken sen mitä olen tähän mennessä saavuttanut ja saanut elämääni.

Eli haluan syventää entisestään jo 7 vuotta kestänyttä suhdetta lasteni isän kanssa, tehdä kodistamme entistäkin ehjemmän, toimivamman ja kauniimman, parantaa taloudellista tilannetta entistäkin vakaammaksi, tehdä kehostani vahvemman, terveemmän ja kestävämmän ja kehittyä ammatillisesti.

Haluan jatkaa taas kirjojen kirjoittamista. Haluan myös syventää osaamistani ja vaikutuspiiriäni valmentajana ja puhujana.

Kirjojen kirjoittamisen, valmentamisen ja puhumisen rinnalle toivon hauskoja käsikirjoitusprojekteja ja realitysarjahankkeita kivojen ja innostavien ihmisten kanssa.

On mahdollista, että seuraavan yhdeksän vuoden aikana tulen käymään läpi ”toisen murrosiän” eli vaihdevuodet. Haluan omilla elämäntapavalinnoillani ja ymmärrykselläni varmistaa, että siirtymä sen läpi sujuisi mahdollisimman miellyttävästi ja rakentavasti.

Samalla kun uskon, että välillä on hyvä pysähtyä miettimään ”kuka mä olen ja mitä mä haluan”, hyväksyn myös sen, että elämällä on parempi suunnitelma. Yhdeksän vuoden päästä taas nähdään mikä se (ehkä) oli.

Haluatko oppia käyttämään tekoälyä tekstin tuottamisessa, käsikirjoittamisessa tai opinnäytetöiden tekemisessä?

Tsekkaa Kurssisivuiltani kurssit.kutri.net esim. Kirjoittajajäsenyys, Opinnäytetyökurssi tai Tekoäly yrittäjän kaverina -kurssi, joilla kaikilla opetan muun hyvän lisäksi tekoälyn käyttöä erilaisten tekstien tuottamisessa.

3 ajatusta aiheesta “Miten viimeiset yhdeksän vuotta meni + synttäritoive”

  1. Haa! Hauska näkökulma ja kirjoitus! Mietin, mikäköhän vuosi itselläni mahtaa olla menossa..Miten sen oman vuoden voi laskea?

  2. Annu Santaniemi

    Olipa hauska kirjoitus! Minulla on toukokuussa 41-vuotissynttärit, ehkä minunkin ympyräni tänä vuonna sulkeutuu! Jännittävää 🙂 Ainakin vuosi alkoi lupaavasti, koska uskalsin vihdoin kertoa omasta adhd:stani julkisesti: https://asupermarket.wordpress.com

  3. Raaka-Arska

    Arska täällä taas moro! Kattelin tuossa nuita vuosia joita listasit etteenpäin ja taaksepäin. Sitä sattuu – palijonsattuuniitottuu sanotaa täällä meijän pellolla. Itte oon tovennu että elämä o ihanniinku kiertokuluku pellolla. Ymmärräkkönää mitä tarkota? Pelto on niinku elämä tai laiffi kuten nykäsmasa sanos. Ja sanoki, oli poeka tuossa männä viikolla heittämässä keikkaa ja kupiteltii sen jäläkee. No siis nii pelto on se laiffi. Vähä niinku tyhyjä kanvas. Sitte sinne laitetaa kaveri kuoka kanssa tai sitten jos o oikei evistykselline ni kyntöaura kanssa joka on joko hepan tai rattori perässä. Kuokitaa, kasketaa, kynnetää ja kylyvetää. Pistetää siementä vakkoon. Kyntöhommat on niinku se elämänkoulu jota vois verrata vaikka kouluu ja työkokemuksee.

    Sitte se siemen on siellä pellossa, mutta kaikki ei ookkaa aina sitä miltä se näyttää. Mukkaa tullee sattuma. Kaikkia ei voi kato määrätä tässä elämäsä. Sieme ei alakkaa pukkaamaa palakoo jos ei oo sopiva ilima ja tuu sopivasti vettä. Sama homma kato elämässä. Vaikka kuinka opiskelet ni se tievon siemen siellä korvien välissä ei välttämättä kasva palakoo jos elämäsä ei muut palikat kohtaa. Saattaapi jäähä siemen vakkoon tai korvien välliin tai toisinpäin. No arvaaha se Arska mitä sää nytte sanot: sitä niittää mitä kylyvää – niinkö? Vaan eipä se kato oo aina niin. Huono sananlasku on tuo. Sitä pittäis jatkaa vähäse sanomalla vielä perrää: jos kaikki mennee niinku suunnittelee. No sitte jos käy nii hyvi että alakaa sitä palakoo pukkaamaa ni sitte voi mennä niittämää. Jyvät pistetään jemmaan siiloo. Sama homma muualla elämässä. Työ- ja elämänkokemus on niinku sitä vilijaa, ruista tai vehenää tai mitä sitä onkaa tullu kylyvettyy. No taas tullee tenkkapoo että entäs sitte, ollaanko sitä kierron päässä ku kaurasiilo on täynnä? No eihän sitä sitte vissiin olla.

    Vilijat pittää myyväki jonnekki. Ja taas verrataan elämää ni jos ei sitä ommaa ossaamista ossaa myyä ni taitaapi tuotto olla aika vähälaista. Mutta sitte jos jaku jyvät on saatu muutettua rahaksi ni mitäs sitte? No kiertokuluku jatkuu. Taas kasketaa pellot rikkaruohoista ja siistitää paikat. Niinku elämässäki tehhään koko ajan. Siivotaan komerot, kaverit ja ajatukset. Nykyää tämä on tehty helepoksi ku rattorit alakaa olla tietokoneohojattuja ja kavereista voi karsia näppäämällä feispuukissa nappia ja niipoispäi.

    Eli tämä o yhtä kiertokulukua koko homma. Tullaa ja mennää. Koko aja. Yks päivä kävi tuossa pihalla mustalaisporukka jossa akka osasi lukkee elämäviivasta että mitä on tapahtunu ja mitä tullee tapahtumaa. Hyvä vilijavuosi o tulossa nytte. Viime vuosi oli vähä heikompi, senki se näki Arska kämmentä pikkase vilikasemalla. Sitte kerra tuolla taimaassa sano yks munkki että minä oo ollu etellisessä elämässä myyrä, joka on pyöriny suomalaisella pellolla. Nyt mä oo Arska ja seuraavassa elämässä saattasi kuullemma olla vaikka kotka, ainaki se munki mukkaa. Tässäki näkkyy se kiertokuluku. Arska oli siis enne myyrä. Sitte Arska oli Arska joka pyöritti varmia minkä pellolla oli myyriä. Lopulta Arskasta tuli kotka joka lentelee pello päällä kyttäämässä myyriä ruuaksi… Ei helevetti. Ei tässä pää kestä miettiä tätä enempääsä. Taija vetästä kuule ny Remi Marttiinia tilikkase tuoho lasi pohojalle ja katella sitä kullanruskeeta väriä ja miettiä syntyjäsyviä. Mieti ny sitäki. Satavuotta ollu tynnyrissä tuo liemi. Sitä enne se oli pellolla jossaki Ranskassa. Ja ihan varmaa oli joku Arska entine myyräsukulaine niitteki marijapensaitte juuressa järsimässä juurta… Oha se tämä elämä ihimeellistä. Perkele vieköö!

    t. Arska

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to Top