Uusi todistusten käytösarviointi on pahimmillaan kamala ja vaarallinen

Oma lapsi tuli kotiin ja toi todistuksen, joka oli oikein kiva. Tavoitteita oli saavutettu ja äidin poikana oli vähän vaikeuksia huolehtia omista ja koulun tavaroista, mutta se ei yllättänyt. Mieleni oli hyvä.

Sitten törmäsin eräässä keskustelussa joidenkin lasten saamiin vähemmän mairitteleviin arvioihin. Meinasin alkaa itkeä, kun kuvittelin miltä omasta pikkukoululaisesta, joka on yrittänyt parhaansa, tuntuisi kuulla vaikkapa tällainen tuomio:

”Oppilas käyttäytyy toisinaan epäkohteliaasti ja epäystävällisesti. Oppilaan on usein vaikea hyväksyä erilaisuutta.”

Arvaa huviksesi mitä kouluarvosanaa (4-10) tämä tyly kirjallinen arvio edustaa? (Vastaus lopussa.)

Tässä kauhein lukemani arvio vanhemman luvalla esimerkiksi — huomaa, että tässä on koko lapsen käytösarvio (eli ei ole mitään muuta osiota, jossa kehuttaisiin edistystä tai lapsen vahvuuksia).

Tämä mm. Hyvinkäällä käytetty uuden opetussuunnitelman mukainen  arvio ”Ihmisyyden kunnioittamisesta” on oikeasti ihan kamala ja kaikkea muuta kuin ihmisyyttä kunnoittava.

Osassa kouluissa käytetään tällaista vakiomuotoisiin lauseisiin perustuvaa arviointia. Joissain todistuksissa näkyy kaikki eri vaihtoehdot ja sitten on rasti ruutuun.

Toisissa kouluissa (esim. lapseni koulussa) listataan tavoitteet  (”Käyttäydyt tilanteeseen sopivalla tavalla”, ”Otat huomioon muut ihmiset ja ympäristön”) ja perään tulee joko ”kiitettävästi”, ”hyvin”, ”vaihtelevasti” tai ”heikosti”.

Joissain kouluissa opettajat ovat kirjoittaneet jokaisella lapselle omat henkilökohtaiset arviot, joissa on kivoja persoonallisia huomioita.

Eli uuden OPS:n ansiosta se, missä muodossa arvio annetaan, vaihtelee.

Miksi negatiiviseen keskittyvä arvio on vaarallinen?

Ihmismieli on sellainen, että jos sen huomio kiinnitetään johonkin, se alkaa etsiä todisteita sen puolesta.

Nyt kun lapsen huomio on kiinnitetty epäkohteliaaseen käytökseen, hän, opettaja ja vanhemmat alkavat kiinnittää helposti enemmän huomiota kaikkiin niihin kertoihin, kun lapsi käyttäytyy huonosti.

Pahimmillaan ihmismieli jopa ignoroi kaikki todisteet jotka eivät tue havaintoa. Eli voi käydä niin, ettei opettaja, oppilas ja vanhemmat enää huomaa niin helposti niitä hyviä hetkiä, kun lapsi käyttäytyy hyvin.

Muistellessaan kaikkia niitä kertoja, kun hän käyttäytyi huonosti, lapsi alkaa helposti itsekin uskoa, että hän on epäkohtelias eikä voi sietää erilaisuutta. Hyvää tarkoittava arvio muuttuu äkkiä itseään toteuttavaksi profetiaksi.

Jos lasta halutaan kannustaa toimimaan fiksummin, silloin arviossa pitäisi lukea näin:

Lapsi käyttäytyy useimmiten kohteliaasti ja ystävällisesti, mutta käytöksessä on vielä parantamisen varaa. Oppilas osaa myös hyväksyä erilaisuutta, vaikka se on usein vaikeaa.

No minkä arvosanan lapsi olisi ennen vanhaan saanut näillä näytöillä? Tyydyttävän eli 7 (kyllä, seiskan). Mikä ei edes ole hirveän huono numero!

Tässä esimerkit lopuista arvioista tuossa kategoriassa ja omat ehdotukseni niiden parantamiseksi:

Kohtalainen – 6

Nykyversio:

Oppilas käyttäytyy usein epäkohteliaasti ja epäystävällisesti. Oppilaan on aina vaikea hyväksyä erilaisuutta.

Parannettu versio:

Oppilas osaa välillä käyttäytyä kohteliaasti ja ystävällisesti, mutta tarvitsee apua käytöksen parantamiseen. Oppilaan pitää harjoitella vielä erilaisuuden hyväksymistä.

Välttävä – 5

Nykyversio:

Oppilas käyttäytyy epäkohteliaasti ja epäystävällisesti, joskus jopa aggressiivisesti. Oppilas suhtautuu kielteisesti erilaisuuteen.

Parannettu versio:

Oppilaan on opeteltava käyttäytymään kohteliaasti ja ystävällisesti ja omaksuttava parempia vihanhallintakeinoja. Oppilaalla on vielä oppimatta kuinka hyväksyä erilaisuutta.

Hylätty – 4

Nykyversio:

Oppilaan suhtautuminen toisiin on epäkunnioittavaa ja väkivaltaista.

Parannettu versio:

Oppilas ei ole vielä oppinut kuinka käyttäydytään kunnioittavasti ja hallitaan omaa aggressiivisuutta.

Käännä lapsesi todistus kannustavaan muotoon

Käsittelin tässä vain yhden osion — myös muut kirjalliset arviot ovat enemmän tai vähemmän lannistavia. Voit käydä katsomassa ne esimerkiksi täältä.

Jos lapsesi sai tällaisen todistuksen, olen siitä ihan hirvittävän pahoillani. Epäilemättä lapsellasi on vielä opittavaa ja kehityttävää ja jos arvio on kovin negatiivinen, silloin hän tarvitsee erityisen paljon tukea.

Huomaa myös, etteivät tylyt arviot olleet välttämättä tai lainkaan opettajan syytä vaan kertovat koulun tai kunnan käytännöstä soveltaa uuden OPS:n ohjeita.

Tältä vuodelta vahinko on jo tapahtunut, mutta sitä voi yrittää auttaa kääntämällä lapsille todistuksen arviot kannustavaan muotoon — vaikka ihan itse kirjoittamalla ne uusiksi.

Jos törmäät tällaisiin arviointeihin, ota itse tai kannusta arvioinnin saaneen lapsen vanhempia ottamaan yhteyttä opettajaan, koulun rehtoriin ja koulutoimenjohtajaan. Jos he eivät näe ongelmaasi, ota yhteyttä opetushallitukseen.

Myös Jonna-Emilia kirjoitti tästä samasta aiheesta ja omakohtaisemmasta näkökulmasta.

[Kuva on Frans Vandewallen ottama kuva Duomo Santa Maria del Fioresta ja esittää viimeistä tuomiota]

Haluatko oppia käyttämään tekoälyä tekstin tuottamisessa, käsikirjoittamisessa tai opinnäytetöiden tekemisessä?

Tsekkaa Kurssisivuiltani kurssit.kutri.net esim. Kirjoittajajäsenyys, Opinnäytetyökurssi tai Tekoäly yrittäjän kaverina -kurssi, joilla kaikilla opetan muun hyvän lisäksi tekoälyn käyttöä erilaisten tekstien tuottamisessa.

19 ajatusta aiheesta “Uusi todistusten käytösarviointi on pahimmillaan kamala ja vaarallinen”

  1. Mutta seiska käytöksestä on huono numero. Kaikki ns. tavallisesti käyttäytyvät sai 9 tai 10, ja piti olla todella huonostikäyttäytyvä tapaus, että sai käytöksestä seiskan. Siis sellainen oikea häirikkö. Käytösnumeroiden skaala oli ihan eri kuin muissa aineissa, joissa seiska taas oli sellainen ”keskinumero”, eli ei hyvä mutta kuitenkin siedettävä.

    1. Esimerkiksi tarkkaavuushäiriöiselle lapselle tai vähän vielä kypsymättömälle pojalle seiska on hyvä arvosana käytöksestä, koska sen saavuttaminen vaatii ponnistelua. Eli sen voi saada ilman että esim. uhmatakseen käyttäytyy huonosti.

      1. Muita luettuani huomaan, että systeemi on hieman muuttunut sitten 80-luvun. Silloin skaala oli tosiaan vähän erilainen.

        Ymmärrän sun pointin näissä, ja olen samaa mieltä siitä että sanamuodot eivät ole hirveän onnistuneita, eikä systeemi ylipäätään, että näitä vain poimitaan jostain sabluunasta. Mutta toisaalta – jos mulle sanoo että ”useimmiten” tapahtuu jotain, tulkitsen että niin tapahtuu yli 9 kertaa kymmenestä. Eli ei mitään hätää siis. Mutta jos sillä tarkoitetaan sitä, että lapseni riekkuu ja häiritsee joka päivä, viesti ei ainakaan tuossa muodossa menisi mulle perille, enkä tajuaisi, että johonkin pitäisi puuttua. Nämä on tietenkin tulkintajuttuja, joku toinen saattaisi ymmärtää pienemmästäkin vihjeestä.

        Tietenkin olen sitä mieltä, että tämä ei ole hyvä tapa antaa lapselle itselleen palautetta, vaan positiivinen sävy olisi se paras, mutta silloin pitäisi opettajan kirjoittaa alusta lähtien joka lapselle omat jutut, jotta yksilöt voisi ottaa huomioon. Minusta tässä tapauksessa vanhempien pitäisi kollektiivisesti ottaa asia esiin koulun kanssa, ja ilmaista tyytymättömyytensä tällaisiin automaattisiin lausuntoihin, ja vaatia koululta uudenlaista lähestymistapaa.

        1. Itse asiassa monissa kouluissa arvioinnit kirjoitetaan alusta asti. Tai sitten voi tehdä niin kuin meidän koulussa ja määritellä tavoitteet ja yhdellä asteikolla kertoa miten ne toteutuvat.

          Sen lisäksi ainakin meidän kunnassa on ensin syksyllä ja sitten tammikuussa tapaaminen jossa on opettaja, lapsi ja vanhempi ja jossa käydään läpi tavoitteita ja niiden toteutumista.

          Ja sitten on vielä se surullisen kuuluisa Wilma jonka kautta opettajat ja vanhemmat voivat viestitellä suoraan keskenään. Plus opettajilla on mahdollisuus järjestää vanhempien kanssa keskustelutilaisuus tms.

          Eli ei ole mitään syytä miksi lapselle pitää antaa noin tyly teksti, joka tuskin millään lailla edistää lapsen kehitystä saati parantaa hänen käytöstään.

          Varsinkin kun tämä oli annettu tokaluokkalaiselle, joka tarvitsee vielä ohjausta ja tukea parempien sosiaalisten taitojen saamiseksi.

          Tässä on mun mielestä kyse vain hirvittävästä ajattelemattomuudesta — joku taho — mahdollisesti ihan vain virkamies tai joukko virkamiehiä — on ehkä keksinyt mielestään kätevän tavan helpottaa opettajien työtä samalla kun ”piiskaa” oppilaita toimimaan paremmin, miettimättä lainkaan miltä tekstit voivat näyttää lapsen näkökulmasta.

          Eiköhän tästä joku kohu nouse myös kyseisessä kunnassa/kaupungissa.

      2. Onko liikuntavammaiselle liikuntanumetro 7 hyvä?

        Miksi tarkkaavuushäiriötä ei otettaisi huomioon arvioinnissa?

  2. Nykyään kasi on ”norminumero” käytöksestä. Eli sen saa sekä hiljainen tyttö, joka ei ikinä tee mitään pahaa, muttei tee mitään mainittavaa hyvääkään, ”erityisesti edistä luokkahenkeä” tai hieman levoton tyyppi, joka kuitenkin tottelee kun käsketään, eli ei uhmaa ja hanki jälki-istuntoja.

  3. Kasin saa käytöksestä myös se hymypoika patsaan saanut. Aiemmin lähtökohta käytösnumerossa oli 10 ja siitä vähennettiin jos käyttäyty huonosti. Nyt normi oppilaan käytösnumero on 7-8. Pojan luokkaa kehuttu koko vuosi kun niin hyväkäytöksinen ja liirum laarum. Yksi oppilas sai 9, loput 7-8. (yli 20 oppilasta)

  4. Sinun parannetut versiot pitää saada kyllä heti näistä päättävien ihmisten tietoisuuteen!

  5. Meillä käytöksen arvio oli ”Olet saavuttanut tavoitteet”. Tuntu vähän tyhmältä kun yllä oli 8 arvosanaan vaikuttavaa aluetta listattuna eikä voi mitenkään tietää onko jollakin alueella tsempattavaa.

  6. ”Joissain kouluissa opettajat ovat kirjoittaneet jokaisella lapselle omat henkilökohtaiset arviot, joissa on kivoja persoonallisia huomioita.” Missä? Tahtoo tietää! Uuden arvioinnin ongelma on lähtökohtaisesti nimenomaan se, että persoonallisuutta ei saa kommentoida. Pitää pysytellä neutraalilla maaperällä, ja siksi on tällaisia lausepankkeja, joista joutuu valitsemaan lauseen tai laittamaan rastin ruutuun. Ne päättäjät (HUOM! Ei siis opettajat), jotka ovat päättäneet kuntakohtaisesta todistuspohjasta, ovat kehitelleet nämä lauseet. Opettaja EI SAA eikä pystykään kaunistemaan niitä lauseita, vaikka haluaisikin. Opettajat todennäköisimmin kaikkialla ovat tuskailleet valmiitten lauseitten kanssa, mutta minkäs teet, kun niitä on pakko käyttää. Ja kaikki eivät kuitenkaan niitä tavoitteita ole saavuttaneet, että voisi täpätä vain ne parhaat vaihtoehdot…

    1. ”Persoonallinen huomio” ei tarkoita että kommentoidaan henkilön persoonaa vaan omaperäistä tai yksilöllistä havaintoa.

      Joo, siis ymmärrän kyllä ettei opettajilla ole enää siinä vaiheessa paljon sananvaltaa, kun kuntakohtainen opetussuunnitelma ja arviointiohjeet on lyöty lukkoon. Ja voisin kuvitella (tai ainakin toivon) että moni hyvinkääläinen opettaja tunsi tekevänsä väärin kun laittoi tuollaisia todistuksia oppilaille. Siksi siis toivon, että hekin yrittäisivät puuttua asiaan ja muuttaa arvostelujen kieltä ensi vuoteen mennessä.

      Alla esimerkkejä oikeista tänä keväänä annetuista todistuksista. En osaa sanoa mistä kouluista ne ovat, mutta jokainen niistä on annettu tietäkseni ala-asteikäiselle. Voihan olla, että nekin ovat jostain valmiista listasta poimittuja, mutta enemmän yksilöityjä kuin jutussa käytetyt malliarvostelut. Lisäksi joissain kouluissa on erikseen kohta vahvuuksille.

      Eri kouluissa myös käyttäytymisen arviointialueet oli määritelty eri tavoin. Esimerkiksi alla oleva vahvuudet ja edistyminen oli osana käyttäytymisarviota.

      Äidinkieli: ”Olet kehittynyt lukemisessa. Jatka harjoittelua, jotta luetun ymmärtäminen paranee myös.Työskentelet tunnilla reippaasti ja osallistut hyvin. Sanojen ja uusien kielioppiasioiden oppiminen on välillä haastavaa. Harjoittele ahkerasti ja luota itseesi.”

      Liikunta: ”Liikkujana olet innokas taituri. Joukkuepelit saavat sinut syttymään. Palloilulajeissa olet lyömätön.”

      Vahvuudet ja edistyminen: ”Olet todella ihana ja ystävällinen oppilas. Osaat käyttäytyä muita kohtaan hyvin ja olet monelle hyvä kaveri.”

      Monialaiset oppimiskokonaisuudet ja muut mahdolliset huomiot oppiaineista: ”Pystyt muuttamaan käytöstäsi keskustelun ja ohjauksen jälkeen vaihtelevasti. Tunnistat omaa osuuttasi sinulle haasteellisissa tilanteissa vielä hyvin vaihtelevasti ja tarvitset siinä vielä harjoitusta ja tukea.”

      Vahvuudet ja onnistumiset: ”Koululaisena sinun vahvuutesi on, että keskittyessäsi suoriudut hyvin tekemisistäsi. Erityisesti olet taitava liikkuja. Ryhmässä keskustellessa tuot esiin mielipiteitäsi ja kuuntelet myös toisia. Erilaisissa tilanteissa olet oppinut ottamaan vastaan aikuisen ohjausta ja korjaamaan melko hyvin omaa toimintaasi tilanteeseen sopivasti.”

      Vahvuudet ja edistyminen: ”Sinulla on rehellisyyttä, puhut suoraan ja rehellisesti asioista. Olet kiinnostunut oppimaan uutta ja suhtaudut uteliaasti uusiin asioihin.”

      Äidinkieli: ”Osaat ilmaista ajatuksiasi ja mielipiteitäsi. Harjoittelet oman vuoron odottamista, toisten kuuntelemista, rakentavaa ja kunnioittavaa vuorovaikutusta ja erilaisissa vuorovaikutustilanteissa toimimista.”

      Lisätietoja: ”Ihana – touhukas koululainen!”

      Useimmissa näkemistäni todistuksista oli myös osio, jossa oli määritelty tavoitteet (esim. huomioi toiset ihmiset, noudattaa sääntöjä) tai asiakokonaisuus (Matematiikka: Lukujonotaidot) ja arvosteltu ne vakiomuotoisesti esim. sanoilla ”erinomaisesti, hyvin, tyydyttävästi tai tavoitetta ei ole saavutettu” tai ”säännöllisesti, useimmiten, vaihtelevasti, vielä epävarmaa” tai ”Olet saavuttanut tavoitteet erinomaisesti/hyvin/osittain”).

      Niiden perusteella yllä olevia arvioita saaneet lapset eivät useinkaan olleet mitään ”kympin oppilaita” vaan monilla oli jollain osa-alueella haasteita (eli suoriutuivat esim. ”tyydyttävästi, vaihtelevasti tai osittain”).

      Kirjoituksen kimmoittaneessa todistuksessa ei ollut lainkaan kohtaa, jossa olisi puhuttu vahvuuksista — eipä niitä kyllä ollut omankaan lasten todistuksessa. Ymmärtääkseni jopa naapurikunnassamme opettajat joutuivat miettimään myös jokaisen oppilaan vahvuuksia.

      Eli käytännöt vaihtelevat näköjään todella paljon eri kuntien välillä.

  7. Ongelma on, että opettajilla ei käytännössä ole todellakaan sananvaltaa mitä arviontiin tulee, ohjeet saadaan ylhäältä ja niiden mukaan on vain toimittava. On siis kohtuutonta syyllistää opettajaa/opettajia tällaisesta palautteesta. En tiedä, mikä tilanne on Hyvinkäällä, mutta ohjeistus, joka arviointiin liittyen on annettu ainakin meilläpäin nimenomaan kieltää tuollaiset hauskat/mukavat persoonalliset huomiot: ”Arviointi ei saa kohdistua oppilaan persoonaan tai luonteenpiirteisiin. Palaute saa liittyä VAIN oppilaan työskentelytaitoihin sekä osaamisen kehittymiseen ja edistymiseen.” Tämän takia esim. tuollaiset arviot, joissa käytetään sanaa ”ihana” ovat kyseenalaisia. Kyseessä on opettajan subjektiivinen näkemys, eikä se kerro mitään työskentelytaidoista tai osaamisesta. Jos tuollainen arviointi syystä tai toisesta lähtisi tiedoksi aluehallintovirastoon, sieltä tulisi noottia. Ei kivaa, mutta kuitenkin fakta.

    Siksi toiseksi mielestäni on kummallista, että aihe, josta haloo on nostettu, on kevätarviointi. Uuden opetussuunnitelman keskeisimpiä pointteja on kuitenkin se, että arvioinnin on oltava jatkuvaa. Jatkuvaa! Siis että oppilas ja myös vanhemmat pitkin vuotta saavat tavalla tai toisella palautetta toiminnasta, vaikkapa sitten sen ”kirotun” Wilman kautta. Tämän vuoksi todistuksen lausepankista poimitut lauseet eivät ole voineet tulla huoltajalle yllätyksenä. Tai jos todella ovat, näen kaksi vaihtoehtoa: joko opettaja on lukuvuoden mittaan onnistunut kuorruttamaan tuon jatkuvan palautteen niin kauniilla sanakäänteillä, että huoltaja ei ole tajunnut, miten suuria ongelmia koulussa on. Tai vaihtoehtoisesti tuo jatkuva palaute on jäänyt antamatta, ja SE on mielestäni paljon suurempi pulma kuin jotkut yksittäiset lauseet todistuksessa.

    Lopuksi todettakoon, että harva tokaluokkalainen oikeasti ymmärtää, mitä noissa todistuksissa sanotaan, jos edes jaksaa lukea niitä. Jos oikeasti halutaan tehdä sellainen todistus, jonka alkuopetusikäinen oppilas ymmärtää, siellä on erilaisia hymynaamoja, jotka on väritetty tai rastitettu, sekä vain yksittäisiä sanoja tai simppeleitä fraaseja. Mutta sitten jos taas tehdään sellainen todistus, nousee parvi vanhempia barrikadeille, koska ko. todistus avaisi toimintaa koulussa vielä vähemmän kuin jokin numerorivistö todistuksessa. Suo siellä, vetelä täällä. Pitäisikö turvautua arviointiin, missä kaikki on vain hyväksytty tai hylätty, ja sillä selvä? Eipähän kukaan joudu pahoittamaan mieltään. Paitsi tietysti se, jonka suoritus on hylätty. Ei siis toimi sekään. (Loppu oli kärjistetty, jotta arvioinnin hankaluus ehkä hieman avautuisi.) Uskon vakaasti, että jokainen ammattitaitoinen opettaja Suomessa miettii ja pohtii arviointia käyttöönsä annetuilla työkaluilla niin, että lopputulos on niin lempeä ja oikeudenmukainen kuin mahdollista. Eri asia on sitten taas kouluttamattomat, epäpätevät opettajat – mutta sitähän vanhemmat eivät tiedä, puuhaileeko heidän jälkikasvunsa kanssa pätevä vai epäpätevä ope, koska käytössä ei vieläkään ole rekisteriä, josta asian voisi tarkistaa.

    Sydämestäni toivoisin, että Opetushallitus laatisi koko maahan yhteiset todistuspohjat, joita kaikkien sitten olisi käytettävä!

  8. Olen ymmärtänyt, että käytöshäiriöt ovat kovasti lisääntyneet alakouluikäisillä. Mä en suoraan sanoen tiedä millainen todistus ajaisi parhaiten asiaansa, mutta en kannata totuuden sokerikuorruttamista. Tarkoitan, että jos lapsi käyttäytyy toistuvasti epäkohteliaasti muita kohtaan, niin miksi sitä ei saisi sanoa? Se todellakin pitää sanoa. Itse tiedän erään alakoululaisen, joka innosta piukeena aloitti ekan luokan, mutta joutui heti erään toisen oppilaan hampaisiin. Naljailua, tönimistä, huutelua ym. kesti koko eka luokka ja pian pienen koululaisen motivaatio ja innokkuus uuden oppimista kohtaan lopahti. Ymmärrän, että joskus positiivinen palaute kiusaajalle voi muuttaa hänen käytöstään, mutta toisaalta on uhkana, että se voi myös toimia huonon käytöksen sallijana. Öykkäröivä käytös ikään kuin normalisoidaan sillä ”no hän on vain vilkas/levoton/energinen” ja kiusaaminen pelkkä lieveilmiö. Mutta miltä se kuulostaakaan kiusatun korvissa? Musta olisi todella tärkeä sallia jokaiselle koululaiselle turvallinen ja rauhallinen kouluympäristö ja tehdä selväksi, että etenkin kiusaavaan käytökseen on nollatoleranssi. Uskon varhaisen puuttumisen merkitykseen tässä asiassa. Jos oma lapseni saisi kuvatunlaisen todistuksen, hakisin lapselleni apua ja tukea. Huono käytös on mielestäni aina merkki jostain ja lapsi tarvitsee työvälineitä hallitsemaan itseään sekä kunnioittamaan omia ja muiden rajoja. Opettajan mollaaminen ”epäkannustavasta todistuksesta” on aivan väärä tie. Mitä jos todistus olisikin ollut kannustava, sokerikuorrutettu ja mieleinen? Vanhemmat olisivat saaneet hymistellä tyytyväisinä ja lapsen huono käytös (ja sen taustalla oleva hätä?) jäisi vaille huomiota,

    1. Minusta Katrin ehdottamat parannellut versiot olivat hyviä, mutta tulkitsen tästä niin, että osa kommentoijista näki erona lähinnä ”sokerikuorruttamisen”, (jota kieltämättä osassa ehkä vähän olikin). Kuitenkin on surullista, jos vanhemmat/kommentoijat eivät näe teksteissä muuta eroa. Itse poimin tekstistä sen, että Katrin parannellut tekstit ovat kirjoitettu Growth Mindsetista käsin, kun taas alkuperäiset versiot ovat Fixed Mindsetia. Kyllä huonoon käytökseen tulee puuttua tiukastikin, ilman kuorrutuksia, mutta sanamuodot ovat ihan oikeasti tärkeitä. ”Oppilaalla on vielä oppimatta” vai ”Oppilas käyttäytyy huonosti” – kumpi kannustaa muutokseen? Jo pelkästään epäonnistuminen muuttaminen menneeseen muotoon preesensin sijaan loisi paremman pohjan käyttäytymisen parantamiselle: kuluneen lukuvuoden aikana oppilaalla on ollut ongelmia.. ja .. kanssa. VS. Lapsi käyttäytyy huonosti (itselleni tulee ainakin jälkimmäisestä enemmän vaikutelma, että kyseessä on pysyvä ominaisuus, ja yksikään lapsi ei toivottavasti joudu nielemään uskomuksia siitä, että huono käytös on jotenkin hänen oma, muuttumaton ominaispiirteensä).

      Jos Growth/Fixed Mindset (get better / be good) viitekehys (by Carol Dweck) ja siihen liittyvä tieteellinen tutkimus ei ole tuttua, suosittelen tutustumaan. Dweckin pääteos on muistaakseni jo suomennettukin. Liike-elämässä (erityisesti esillä innovaatio / luova yritystoiminta / yrittäjyys teemojen yhteydessä) se tunnetaan aika hyvin, ja olen ymmärtänyt että on lyönyt läpi paljon laajemmin opetuspuolella ja lastenkasvatuksessa, kuten kuuluukin. Se on yksinkertaisuudessaan nerokas ja toimiva. Siksi olen pettynyt, että se ei näissä todistuksissa näy ollenkaan.

      1. … itse asiassa nyt kun luin vähän lisää näitä kommentteja, opinkin että ohjeistus on ihan Growth Mindsetin mukainen ”Arviointi ei saa kohdistua oppilaan persoonaan tai luonteenpiirteisiin. Palaute saa liittyä VAIN oppilaan työskentelytaitoihin sekä osaamisen kehittymiseen ja edistymiseen.”

        Ongelma siis lähinnä toteutuksessa?

        Voisi toki paljon huonomminkin olla, jos olisi ihan oikeasti sanottu että ”Oppilas on huonokäytöksinen” sen sijaan että sanotaan ”käyttäytyy huonosti”. Mutta imperfekti tai perfekti toimisi mielestäni vielä paremmin + päälle kehitysehdotukset / oppimistavoitteita tulevaa varten.

        1. Tuo on varmaan totta, että imperfektiin muuttaminen olisi hyvä. Se sisältäisi toivetta ja toivoa lapsen käytöksen kohentumisesta. Esim. ”tänä lukuvuonna lapsi on käyttäytynyt usein epäkunnioittavasti muita kohtaan, mutta on matkalla oppimaan reilua toveruutta”. …Aloin kuitenkin miettiä, että miksi todistuksella on niin valtava symbolinen arvo. Sen perimmäinen tehtävä on kuitenkin vain jakaa informaatiota kotiin lapsen toiminnasta. Ketä sokerikuorrutuksella perimmältään suojellaan; vanhempia vai lasta? Olen tulkinnut, että vanhempien on keskimäärin vaikea hyväksyä tietoa lapsensa käytösongelmista. Defenssit iskevät samantien päälle ja puolustaudutaan hyökkäämällä (mikä toki on inhimillistä). Usein syitä etsitään päiväkodin tai koulun ryhmädynamiikasta, tai syyllistetään opettajaa (opetusta). Joskus vanhemmat kääntävät tilanteen ikään kuin voitoksi. Puhuvat lapsestaan erityislahjakkaana, joka turhautuu kun ei haasteta riittävästi. Toiset taas saattavat itsediagnosoida lapselleen ADD:n, erityisherkkyyden tms. ja piiloutuvat sen taakse. …Toki jossain tilanteissa vanhemmat ovatkin oikeassa, mutta hyvin usein ongelmat kumpuavat vuorovaikutuksen epäonnistumisesta kotona. On taakoittavia elämäntilanteita, väsymystä, epäjohdonmukaisuutta, haasteita luoda rajoja ja kohdata lasta. Keskustelu, perheen yhteinen aika ja lapsen huomioiminen yleensä auttaa kaikkeen. …Lapset ovat toki erilaisia ja toiset lapset ovat paljon helpommin kasvatettavissa kuin toiset, jo ihan luonteesakin puolesta. Me kaikki mokataan joskus vanhempana, mutta silloin täytyy rohkeasti katsoa peiliin ja pohtia, miten vanhempana voisi auttaa lastaan parhaiten.

          1. Myös lapsi lukee todistuksensa. Itsestäni ei todennäköisesti olisi koskaan tullut maisteria, mikäli eteeni olisi töykätty tokaluokalla tuollainen palaute. Pitäisi miettiä myös palautteenannon seurauksia jatkossa tapahtuvalle oppimiselle.

            AD(H)D on geneettisesti periytyvää. Vuorovaikutuksen epäonnistuminen ja epäjohdonmukainen toiminta kotona voi hyvin olla seurausta vanhemman tai vanhempien keskittymishäiriöstä. Toisin sanoen vuorovaikutuksen epäonnistuminen ei ole nähdäkseni syy vaan seuraus.

            Ja ei, lapsen huomioiminen ei puhalla pois ADHD:ia. Lapsi ei välttämättä tahdo tulla huomatuksi tai ei ehkä edes huomaa, että hänet huomioidaan, koska hänellä on sillä hetkellä menossa jokin oma juttu. Asperger-lapsi ei pääse huomioimalla eroon ääniyliherkkyydestä tai syömisongelmistaan.Ja niin edespäin. Peiliin katsomista on myös se, että lakkaa harjoittamasta kontrollifriikkiyttä ja korostamasta omaa tärkeyttään jatkuvilla itsesyytöksillä.

  9. Lähtökohtaisesti huolellisuuden ja käytöksen liittäminen samaan arvosanaan on pitkään toistettu, karkea virhe.

    Entä miksei lapsessa tapahtunutta oppimista ei kuvata millään lailla? Mitä mieltä on kuvata jotakin aihealuetta todistuksessa, ellei lapsen haasteisiin ja oppimistarpeisiin sen suhteen pyritä millään lailla vastaamaan?

  10. Paluuviite: Rauhallinen saa hyvän todistuksen, rauhaton ei niinkään - Tervetuloa Poikien äidit-sivustolle!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to Top