Parisuhteesi uusi alku

Millainen sinun parisuhteesi on? Onko se niin läheinen, lämmin, hellä, hauska ja rakkaudellinen kuin toivot? Näetkö rakkaasi hyvänä ihmisenä, joka joskus hairahtuu kiukuspäissään tai tyhmyyksissään tekemään virheitä? Sanotteko toisillenne vähintään viisi kaunista asiaa yhtä ikävää kommenttia kohden? Pystytkö näkemään teidät yhdessä vielä elämänne ehtoopuolella — ja pidätkö mielikuvastasi?

Jos parisuhtessasi on parantamisen varaa, mitä luulet, kuinka nopeasti parisuhde voi parantua radikaalisti? Minun ja George Pranskyn vastaus: yhdessä silmänräpäyksessä.

Lähes jokainen ihminen on jossain vaiheessa elämäänsä edes jonkinlaisessa parisuhteessa. Siitä huolimatta monille näyttää yhä olevan täysin mysteeri, miten parisuhteet toimivat — ja miksi niin monet suhteet epäonnistuvat.

Itse olen tästä hyvä esimerkki. Edes kolme avioeroon päättynyttä liittoa ei auttanut minua näkemään mikä parisuhteissani oikeasti mätti. Keksin kyllä kaikenlaisia selityksiä, mutta jo se, että selitykset vaihtelivat sen mukaan milloin asiaa mietin, kertoo karua kieltään siitä, miten vähän parisuhteeni minua olivat opettaneet.

Neljäs kerta toden sanoo

Kolmannen ja viimeisen avioeroni alkumetreillä menin terapiaan, jossa vatvoin puolitoista vuotta erityisesti sitä, mikä parisuhteissani meni pieleen. Lopulta en ollut tullut hullua hurskaammaksi. Terapian aikana ehdin aloittaa neljännen pitkän parisuhteeni — sen, jossa yhä olen.

Suhteemme alkutaival oli jatkuvaa tappelua, mutta intohimoinen rakastuminen — tai ehkäpä jokin syvempi viisaus — piti meidät yhdessä vaikeimpien aikojen yli. Pari isompaa oivallustani rauhoittivat suhdetta huomattavasti ensimmäisen vuoden aikana (lopetin tiettyjen asioiden salailun ja ylenpalttisen draaman rakentamisen).

Siitä huolimatta ajauduimme viikottain huutoriitoihin, jotka näyttivät saavan alkunsa jostain äärimmäisen mitättömästä jutusta. Rauhoituttuamme olimme itsekin ihmeissämme tapahtuneesta ja vannoimme, ettemme enää koskaan sortuisi vastaavaan toimintaan… Kunnes taas muutama päivä myöhemmin sama ilmiö toistui.

Tämä ihmetytti minua todella paljon. En voinut ymmärtää, miksi kaksi näin fiksua ja keskustelukykyistä ihmistä pystyi saamaan aikaan riidan lähes tyhjästä. Miksi emme pystyneet keskeyttämään riitaa vaan se näytti vievän meidät mukanaan?

Sitten Pranskyt tulivat puhumaan meille Supercoach Academyn toisena viikonloppuna. Ensimmäisen päivän aikana he kertoivat kuinka kolmen prinsiipin eli inhimillisen kokemuksen syntymekanismin ymmärtäminen auttoi heitä parantamaan radikaalisti parisuhdettaan. He olivat ajautuneet kolmen ensimmäisen avioliittovuotensa aikana lähestulkoon eron partaalle. Sitten he tapasivat kolmen prinsiipin ”keksijän” Sydney Banksin ja tajusivat, missä olivat menneet vikaan.

Pranskyjen ratkaisu oli olla puhumatta toisilleen silloin kun he olivat huonolla tuulella tai jos heillä ei ollut mitään mukavaa sanottavaa. Tästä seurasi se, että ensimmäisen puolen vuoden ajan he hädintuskin puhuivat toisilleen. Mutta he tekivät jonkin verran mukavia asioita yhdessä — kuten kävivät elokuvissa — ja silloin kun he puhuivat, he sanoivat toisilleen neutraaleja tai jopa kauniita asioita.

Toisen Pransky-päivän aamuna heräsimme mieheni kanssa kumpikin vähän huonolla  tuulella ja ajauduimme taas riitaan jostain pikkuasiasta. Riidan päätteeksi otin raivosta kihisten bussin kouluun — vaikka se tarkoitti 20 minuutin automatkan muttumista tunnin bussimatkaksi. Bussissa mietin mitä olin kuullut Pranskyjen puhuvan edellisenä päivänä ajatuksista ja tunteista:

”Jos sinusta tuntuu että tunteesi on aiheuttanut jokin muu kuin oma ajatuksesi, silloin et vain näe mikä ajatus sen on aiheuttanut.”

Mietin mielessäni että ”niin niin, suutuin miehelleni, koska haluan näyttää hänelle ettei minua kohdella tällä tavalla…” kunnes yhtäkkiä näin sen virheellisen ajatuksen, joka oli oikeasti aiheuttanut tunteen: ”jos se ei olisi sanonut noin, mä en olisi ajatellut näin”.

Muuten hyvä, mutta siinä samassa pystyin näkemään lukemattomia kertoja, jolloin puolisoni oli sanonut täsmälleen saman asian, mutta minä en ollut moksiskaan, koska olin ollut hyvällä tuulella tai omissa ajatuksissani. Toisin sanoen se, että ajattelin sinä aamuna ”minua ei kohdella näin” ei ollut suoraa seurausta puolisoni käytöksestä — vaan jostain muusta.

Ja se jokin muu, oli minun oma mielentilani.

Kun olen alhaisessa eli sulkeutuneessa mielentilassa, kehoni tuntuu sulkeutuneelta: raskaalta, jännittyneeltä, kireältä, hermostuneelta, ahdistuneelta, kylmältä, jäykältä jne. Tällöin kaikki ajatukseni ovat negatiivisesti värittyneitä. Tässä tilassa aivojeni älykkäin ja inhimillisen osa eli otsalohko ei toimi kunnolla, eli kärjistetysti voidaan sanoa että alhaisessa mielentilassa ajattelen kuin pelästynyt eläin.

Kun olen korkeassa eli avoimessa mielentilassa, kehoni tuntuu levolliselta, rennolta, kevyeltä ja avoimelta. Aivoni toimivat täydellä teholla, jolloin voin nähdä selkeämmin suuret kokonaisuudet, syy- ja seuraussuhteet, mikä on oikein ja mikä väärin, mikä hyvin ja mikä paremmin — tai huonosti ja huonommin. Itsekurini, itsehillintäni ja tahdonvoimani toimivat täydellä teholla ja tulkitsen osuvammin toisen ilmeitä ja eleitä.

Alhaisessa mielentilassa tulevaisuus näyttää mustalta aukolta tai kapealta tunnelilta, kun taas korkeassa mielentilassa pystyn helposti kuvittelemaan vaihtoehtoisia tulevaisuuksia.

Kun yhtäkkiä näin kristallinkirkkaasti, miten kumppanini toiminta ei suoraan vaikuttanut tunteisiini, vaan hänen tekojaan ja sanojaan enemmän ratkaisi oma mielentilani, jossa ne kuulin, tajusin mikä oli todellinen syy ristiriitoihimme.

Se oli sama, joka oli kaatanut aiemmatkin parisuhteeni. Luulin virheellisesti, että se, mitä ajattelin parisuhteestani ja kumppanistani alhaisessa mielentilassa oli totta.

Kahdessa ensimmäisessä parisuhteessani emme tapelleet juuri koskaan. Tämä johtui siitä, että pidättäydyin sanomasta asioita, jotka vaivasivat minua alhaisessa mielentilassa. Ongelmana oli se, että tein niin, koska en halunnut olla nalkuttava vaimo. Toisaalta toivoin salaa, että kumppanini tajuaisi jotenkin ottaa mykistymiseni merkkinä loukkaantumisestani ja esimerkiksi pyytäisi anteeksi tökeröä käytöstään. Koska toinen ei lukenut ajatuksiani, sisälläni katkeruus ja raivo toista kohtaan vain kasvoi.

Kolmannessa ja nyt neljännessä parisuhteessani olin muuttanut taktiikkaani ja otin alhaisessa mielentilassa esiin minua vaivaavat asiat. Koska alhaisessa mielentilassa itsehillintäni ei pidä kauhean hyvin ja muutenkin näen asiat synkempänä kuin ne oikeasti olivat, otin asiat esiin yleensä varsin dramaattisesti tai muuten epädiplomaattisesti.

Sen lisäksi olin yrittänyt kaikissa parisuhteissani puhua vaikeista asioista silloin, kun toinen oli huonolla tuulella — ehkä siksi, että olin ajatellut etten haluaisi pilata toisen hyvää tuulta puhumalla ikävistä asioista.

Muuten hyvä, mutta näin varmistin, ettei toinen ollut todellakaan oikeassa mielentilassa vastaanottamaan viestiäni.

Sama kumppani, uusi parisuhde

Vihdoin ja viimein näin, että parisuhteemme suurin ongelma oli se, ettemme ymmärtäneet miten mielialamme vaikuttavat meihin ja miten järjetöntä on yrittää keskustella vaikeista asioista — tai oikeastaan mistään — kun jompi kumpi on alhaisessa mielentilassa.

Puolisoni ei ole vieläkään täysin niellyt tätä ajatusta, mutta jo se, että minä lopetin asioista puhumisen alhaisessa mielentilassa, muutti dramaattisesti suhteemme luonnetta. Emme ajaudu juuri koskaan pitkiin huutoriitoihin, vaikka väsyneenä saatammekin ärähtää toisillemme.

Koska otan vaikeat asiat puheeksi silloin, kun kumpikin meistä on korkeassa mielentilassa, pystymme löytämään parissa minuutissa ratkaisuja ongelmiin, joista aiemmin olisi seurannut loputtoman pitkiä, synkkiä ja uuvuttavia keskusteluja.

Toisaalta puolisoni on oppinut, että hän saa minut yleensä rauhoittumaan hyvin nopeasti sanomalla ”se on vain ajatus” tai ”nyt sä olet alhaisessa mielentilassa”. Vaikka hän saattaa sanoa niin pottuillakseen, jomman kumman ajatuksen kuuleminen saa minut havahtumaan siihen, että todellakin, olen nyt alhaisessa mielentilassa ja se, mikä tuntuu tällä hetkellä niin todelta, ei ole todellinen syy huonoon fiilikseeni, vaan kurjien tunteiden syynä on syystä tai toisesta alentunut mielentilani ja ajatukset, joita siinä ajattelen.

Koska ajatukseni luovat tunteeni, koen eläväni äärimmäisen rakastavassa, helpossa, hauskassa ja läheisessä parisuhteessa. Tiedän, että mitä ikinä ajattelen suhteesta alhaisessa mielentilassa ei ole totta, koska silloin ajatteluni on huonolaatuista ja sumeaa. Kyllä, korkeassakin mielentilassa näen asioita, jotka eivät ehkä suhteessamme vastaa ideaalikuvaani parisuhteesta, mutta samalla näen, että ideaalikuvani ei ole realistinen, eikä sille siksi kannata antaa kauheasti painoarvoa.

Tuntuu, kuin olisin neljässä kuukaudessa saanut täysin uuden parisuhteen — parisuhteen, jollaista en tiennyt olevan olemassakaan.

Puolisonikin kokee parisuhteemme parantuneen, mutta koska hän uskoo yhä että se, mitä hän ajattelee alhaisessa mielentilassa on totta, hänen kokemansa muutos ei ole yhtä dramaattinen kuin minulla.

Odotan kuitenkin uteliaisuudella, millaiseksi suhteemme tulee kehittymään tulevina vuosina, kun oma ja ehkä kumppaninikin ymmärrys inhimillisen kokemuksen luonteesta syvenee.

Miksi parisuhdeterapia ei aina toimi

Pranskyn parisuhdeoppaan ensimmäinen luku käsittelee juuri kokemaani ilmiötä: kuinka muutos parisuhteessa parempaan suuntaan voi tapahtua hyvinkin nopeasti ihan vain ymmärtämällä paremmin parisuhteen sisäistä logiikkaa.

Siitä huolimatta monet pariterapiaan päätyvät pariskunnat eroavat, sen sijaan että onnistuisivat korjaamaan suhteensa. Suurin syy George Pranskyn mukaan tähän on se, että pariskunta on päätynyt ”alhaisen mielentilan terapiaan” sen sijaan että olisi mennyt ”korkean mielentilan terapiaan”.

Jos itse käyt tai olet käynyt pariterapiassa, kumman koulukunnan tuntomerkit oma terapiasi täyttää?

Alhaisen mielentilan terapiaprosessi

  1. Terapeutti pyytää asiakkaitaan listaamaan ongelmansa. Tämä palauttaa ongelmat elävinä asiakkaiden mieliin ja tätä kautta saa heidän mielialansa laskemaan.
  2. Terapeutti ja asiakkaat paneutuvat kuhunkin ongelmaan yksityiskohtaisesti. He katsovat sen syytä, seurauksia ja siihen liittyviä muistoja, tunteita ja pelkoja. Ongelmat näyttävät nyt niin isoilta, että asiakkaat tuntevat itsensä toivottomiksi ongelmiensa edessä.
  3. Tästä toivottomasta tilasta käsin terapeutti ja asiakkaat yrittävät ratkaista parisuhdeongelmia. Prosessi on usein tuskallinen ja tulokseton.
  4. Terapeutti päättelee että pariskunnan pitää ”työstää” enemmän parisuhdettaan. Hän kysyy, ovatko asiakkaat valmiita sitoutumaan tähän. Pariskunta miettii miten tuskallisia ja tuloksettomia heidän tähänastiset yrityksensä ovat olleet ja on haluton haaskaamaan enempää aikaa ongelman ratkaisemiseen.

Huomaa, miten alhaisen mielentilan terapiassa syntyy helposti syöksykierre. Jokainen askel alentaa asiakkaiden mielentilaa entisestään. Kun asiakkaiden mielentila laskee, ongelmat näyttävät entistä vaikeammilta ratkaista ja terapiasta tulee aina vain vähemmän hyödyllistä.

Korkean mielentilan terapia

Korkean mielentilan terapeutti näkee että väärinkäsitysten, väärän tiedon, ylireagointien, katkeruuden ja lannistumisen poistaminen parisuhteesta luo pohjan uudelle alulle. Siksi korkean mielentilan terapeutin on helppo pysyä toiveikkaana ja kärsivällisenä.

Hän ei keskity ongelmiin. Sen sijaan hän selittää asiakkaille persoonallisuuseroista ja mielentiloista johtuvat häiriöt ja näyttää miten väärä tieto voi satuttaa parisuhdetta. Kun tämä uusi ymmärrys uppoaa asiakkaisiin, pariskunta alkaa nähdä samat mahdollisuudet parisuhteelleen kuin terapeuttikin. He näkevät uuden alun mahdollisena. Tässä vaiheessa pariskunta näkee parisuhdehistoriansa painajaisena, josta he ovat heräämässä.

  1. Terapeutti löytää edes jonkinlaisen läheisyyden rippeen pariskunnan välillä ja vahvistaa sitä. Pariskunta alkaa tuntea enemmän läheisyyttä ja suhtautuu toiveikkaammin parisuhteeseensa.
  2. Terapeutti kuvaa miten epävarmuus vääristää käytöstä parisuhteissa. Hän esittää, ettei parisuhde ole niin huonossa kunnossa kuin miltä hetkittäin ehkä näyttää. Asiakkaat alkavat nähdä emotionaalisten reaktioiden syöksykierteen, joka estää heitä kokemasta heidän kaipaamaansa läheisyyttä. He alkavat nähdä itsessään ja toisissaan viattomuutta.
  3. Terapeutti näyttää miten meidän pitää vain ylläpitää hyvinvoinnin tunnetta parisuhteessa luodaksemme suhteesta nautittavan ja helpon.
  4. Terapeutti opettaa asiakkaille inhimillisen kokemuksen perusperiaatteet: ajattelun, mielentilat, oletukset ja tunteet. Näiden periaatteiden ymmärtäminen auttaa pariskuntaa luomaan ja ylläpitämään hyvinvoinnin tunnetta ja tuntemaan olonsa lämpimäksi ja kunnoittavaksi toista kohtaan jopa vaikeina aikoina.
  5. Pariskunnan tarpeista riippuen terapeutti voi keskustella asiakkaiden kanssa sellaisista teemoista kuten mitä menneisyys oikeasti on, kuinka antaa anteeksi ja unohtaa, kuinka käyttää tunnetta kompassina parisuhteen hyvinvoinnille ja kuinka yhteensopivuus on seurausta tunteesta, ei syy tunteisiin.

Jotta voimme saada uuden alun parisuhteessa, meidän pitää ymmärtää, että niin sanotut ”parisuhdeongelmat” ovat vain oireita eivätkä suinkaan syy suhteen tilaan. Parisuhdeongelmien todellinen syy on parisuhteiden syvemmän dynamiikan väärinymmärtämisessä.

Seuraavissa osioissa käymme läpi yleisimpiä tällaisia väärinkäsityksiä.

4 ajatusta aiheesta “Parisuhteesi uusi alku”

  1. Jos kaikki huonot fiilikset johtuvat vain ajatuksista ja alhaisesta mielentilasta, niin miten voi selkeästi nähdä, milloin suhde on oikeasti tullut tiensä päähän? Ymmärsin tämän kirjoituksen näin: puoliso sanoo ilkeästi –> olen alhaisessa mielentilassa ja otan sen tosissani –> pitää odottaa että mielentila kohoaa, jolloin ilkeys ei enää haittaa. Mutta jos puoliso sanoo useinkin ilkeästi, niin eikö silloin se todellakin ole puolison vika, että on ikävä fiilis? Tästä kirjoituksesta saa sen kuvan, että on ihan sama mitä puoliso sanoo, tulkinta on aina omassa päässä. Tässä on minusta se vaara, että ihminen jää pyörimään siihen ajatukseen, että ITSE pitäisi osata suhtautua paremmin, eikä puolisossa ole oikeasti mitään vikaa, koska ”se on vaan ajatus”. Sitten pahimmillaan jää epätyydyttävään parisuhteeseen.

    Raja on tietysti helppo vetää silloin kun kyseessä on väkivaltaa, alkoholismia tms. Mutta entäs ne ”tavalliset” parisuhteet, joissa osapuolet eivät ole onnellisia. Mua askarruttaa nyt, miten sellaisessa vedetään raja?

    1. Ihan loistava kysymys! Niin — jos ja kun onnellisuus on itsestä kiinni, niin silloin ei tosiaan voi syyttää kumppania omasta onnettomuudestaan.

      Jos suhteeseen on mennyt alunperin koska halusi olla juuri ko. henkilön kanssa eikä esim siksi että on pelännyt yksinjäämistä, silloin tällainen ymmärrys tod.näk. estää suhdetta katkeamasta ja saa sen kukoistamaan.

      Mutta jos suhteeseen on alunperinkin tullut ”no otetaan nyt tämä kun en muutakaan saa” — eli valinta on tehty alhaisessa mielentilassa — silloin korkeassa mielentilassa saatamme nähdä ettemme oikeasti viihdy kumppanimme seurassa edes silloin kun tämä on parhaimmillaan.

      Ts. Suosittelen kysymään kaikessa rauhassa korkeassa mielentilassa itseltään – olenko tässä suhteessa vielä koska rakastan tätä ihmistä ja haluan luoda hänen kanssaan rakastavan parisuhteen — vai siksi että pelkään syystä tai toisesta lähteä suhteesta? Kumpi vastaus tuntuu korkeassa mielentilassa vahvemmalta?

      Eli se, että on onneton parisuhteessa ei ole mielestäni hyvä syy eroon, koska olet itse vastuussa onnestasi, mutta jos et erityisemmin viihdy kumppanisi seurassa edes silloin kun suhteenne on parhaimmillaan, silloin kysymys kuuluu mikä estää sinua lähtemästä? Jos se on pelko, silloin on aika miettiä tarkemmin mitä elämältään haluaa.

  2. Mulla oli fiilis, että vastaus liittyy jotenkin korkeaan mielentilaan, mutta en vain saanut siitä itse kiinni. Eli olennainen kysymys on – korkeassa mielentilassa – tykkäänkö tosta tyypistä ja haluanko olla sen kanssa.

    1. Olennainen kysymys on AINA mitä ajattelen tästä korkeassa mielentilassa? Yksi iso virhe mitä ihmiset tekevät on se, että he välttelevät haastavien asioiden ajattelemista korkeassa mielentilassa, koska pelkäävät niiden ajattelun laskevan fiiliksiä — vaikka tosi asiassa silloin he voivat nähdä ongelman oikeassa mittakaavassa ja keksiä siihen kaikenlaisia ratkaisuja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to Top