Pakonomainen positiivisuus ja paha mieli

Mitä negatiiviset tunteet ovat?

Yksinkertaisuuden nimissä puhun surusta, pelosta ja vihasta tässä yhteydessä negatiivisina tunteina, joskin niilläkin on omat positiiviset puolensa. Ahdistus, kateus, masennus, raivo, katkeruus, pettymys ja epätoivo ovat variaatioita surusta, pelosta ja vihasta.

Menetys herättää meissä surua, olipa kyse sitten todellisista tai kuvitelluista asioista.

Uhkaava tilanne ja asiat joita emme tunne tai koe hallitsevamme voivat herättää meissä pelkoa.

Vääryydet ja fyysinen kipu herättävät meissä vihaa.

Kaikilla negatiivisilla tunteilla on tehtävä elämässämme:

Suru auttaa meitä käymään läpi menetyksiä: päästämään irti menneestä ja menetetystä, jotta voimme rakentaa uutta tosiasioiden pohjalta.

Pelko auttaa meitä suojautumaan ja varomaan.

Viha auttaa meitä tekemään jotain vääryyksille.

Raivo kertoo siitä, että olemme kieltäneet vihan tunteemme, ja siksi sietäneet ihan liikaa vääryyttä, jolloin viha on kasvanut hallitsemattomaksi — ja että nyt on vihdoin ja viimein aika tehdä asialle jotain.

Ahdistus kertoo että toimimme vastoin sydäntämme — eli että on aika tehdä jokin tärkeä päätös tai vaikea valinta.

Ärtymys voi kertoa lähestyvistä kuukautisista, nälästä, janosta, väsymyksestä tai siitä, että olemme laiminlyöneet tarpeitamme ja/tai tehneet tai tekemässä jotain vastoin tahtoamme.

Kateus kertoo siitä, että olemme jättäneet toteuttamatta jonkin tärkeän unelman — eli että on aika tunnustaa itsellemme unelmamme ja tehdä konkreettisia tekoja sen eteen.

Katkeruus kertoo siitä, ettemme ole ottaneet kateuttamme tosissamme, vaan olemme jatkaneet unelmamme kieltämistä niin pitkälle, että koemme sen toteuttamisen mahdottomaksi ja nyt kateuteen sekoittuu jo surua menetetyistä unelmista. — On aika hyväksyä, että olemme ehkä haaskanneet aikaa ja menettäneet tilaisuuksia, ja surra niitä. Sen jälkeen on aika ideoida tapoja joko toteuttaa alkuperäinen unelmamme tai löytää uusi, yhä toteuttamiskelpoinen unelma.

Pettymys kertoo sitä, että olemme asettaneet liian kovat odotukset muille tai ehkä itsellemme — eli että on aika miettiä mitä tunnetta yritämme tavoitella muiden ja ulkoisten asioiden kautta. Kaikki hyvät tunteet ovat jo sisällämme ja kunhan näemme sen, pystymme kokemaan aitoa iloa, tyytyväisyyttä ja onnea siitä riippumatta miten muut toimivat.

Masennus kertoo joko kemiallisesta häiriötilasta tai siitä, että olemme kieltäytyneet suremasta asioita, emmekä siksi ole päässeet vielä niiden yli — eli että on aika hyväksyä tosiasia, että olemme menettäneet jotain — parisuhteen, työpaikan, unelman –, surra sitä ja sitten siirtyä eteenpäin.

Epätoivo kertoo siitä, että kieltäydymme tunnustamasta tosiasioita ja roikumme menetetyssä tulevaisuudessa, emmekä siksi näe tämän tilanteen tarjoamia mahdollisuuksia. — On aika hyväksyä että odottamaamme tulevaisuutta ei ollut olemassa muualla kuin mielikuvissamme, surra unelman menetystä, katsoa todellisuutta silmästä silmään ja miettiä mitä haluan luoda tässä todellisuudessa.

Toisin sanoen ns. negatiiviset tunteet kertovat meille siitä, että jokin on pielessä ja vaatii hoitamista.

Niiltä silmänsä sulkeminen olisi sama kuin teippaisit auton palavan öljyvalon tai tyhjää bensatankkia osoittavan valon piiloon, koska et halua nähdä niitä — sillä seurauksella että auton moottori leikkaa kiinni tai bensa loppuu. Tai kuvittele että ajaisit yksisuuntaista katua väärään suuntaan, ummistaisit silmäsi kielletystä ajosuunnasta kertovilta liikennemerkeitä ja ihmettelisit vain miksi muut ovat ajaa sinun päällesi ja tööttäilevät sinulle vihaisesti.

Miksi siis kieltäisit negatiiviset tunteesi? Ne ovat vain varoittamassa, auttamassa ja ohjaamassa sinua.

(jatkuu seuraavalla sivulla)