Aito ilo
Muistele hetkeä, jolloin olit aidosti iloinen tai innoissasi. Muistatko miten kevyeltä ja kuplivalta olosi tuntui? Muistatko miten sinua nauratti niin, ettet kyennyt kunnolla olemaan vakava, vaikka olisit yrittänyt? Muistatko miten mielesi teki tanssia, laulaa, hihkua, taputtaa tai hyppiä niin kuin pieni lapsi? Muistatko miten tunsit olevasi elossa?
Muistele hetkeä, jolloin yritit esittää olevasi iloinen tai tyytyväinen, vaikka oikeasti sinulla oli paha mieli, pettymys kirvelsi sydänalaa tai olit vihainen. Muistatko miten kehosi tuntui raskaalta ja kurkkua kuristi, vaikka kasvoillasi oli hymy? Muistatko miten koko kehosi jännittyi ja jäykistyi? Muistatko miten tunsit työntäväsi suupieliä ylöspäin sen sijaan että ilo olisi vetänyt ne itsestään ylös? Muistatko miten silmäsi tuntuivat elottomilta? Muistatko miten rintakehääsi kirveli? Muistatko miten taka-alalla pyöri fiilis siitä, että valehtelet tai olet huijari?
Sukella syvemmälle tunteeseen. Tunnistatko surun, joka syntyy siitä, että muut uskovat esityksesi eivätkä halua nähdä miltä sinusta oikeasti tuntuu?
Aito ilo ja innostus on vaivatonta, kevyttä ja energisoivaa. Feikki-ilo ei muutu aidoksi iloksi, vaikka kuinka uskottelemme itsellemme niin. Syvällä sisimmässämme tiedämme aina valehtelevamme itsellenne. Voidaksemme uskoa että teeskennelty ilo ja positiivisuus on aitoa, meidän on lopetettava sydämemme kuuntelu. Kun lopetamme sydämemme kuuntelun, katkaisemme yhteyden luonnolliseen mielenrauhaamme, jota Michael Neill kutsuu hyvinvoinniksi (wellbeing). Koska jollain tasolla tiedämme valehtelevamme itseemme, emme uskalla luottaa itseemme.
(jatkuu seuraavalla sivulla)
Joskus olen kirjoittanut jostain ylös seuraavanlaisen jutun ja ajattelin sen nyt laittaa tähän yhteyteen. Mutta ylipäätään olen samaa mieltä, että kielteisetkin tunteet ja ajatukset kuuluvat elämään. 🙂
Miksi murehtia?
40% asioista joita murehdin, ei tule koskaan toteutumaan, sillä huolestuneisuus on väsyneen mielen aikaansaannosta.
30% koskee vanhoja päätöksiä, joita ei voi enää muuttaa.
12% keskittyy arvosteluun, enimmäkseen epäoikeudenmukaiseen, jota alemmuudentunteesta kärsivät ihmiset jakavat.
10% liittyy terveyteen, joka vain huononee murehtimisesta.
8% ON AIHEELLISTA, mikä osoittaa, että elämässä on todellisia ongelmia, jotka voi kohdata silmästä silmään, kun on ensin eliminoinut joutavat huolenaiheet.
Ihan mahtava sitaatti! Lainaan sen heti tonne Facebookiin, jos sopii!
Sopiihan se! 🙂