1. Millä mielellä juhlimaan?

Kuvittele mielessäsi seuraavat 1–2 kuukautta. Miltä ne näyttävät, tuntuvat, kuulostavat? Mitä teet? Kenen kanssa?

Jos sinun pitäisi kuvata joulukuun tunnelmia parilla sanalla, mitkä ne olisivat? Entä tammikuun tunnelmat?

Itse olen tätä kirjoittaessani viimeisilläni raskaana. Laskettu aikani on tammikuun lopussa, joten omaa joulu- ja tammikuutani leimaa odotuksen tunne. Ilman raskautta saattaisin nähdä joulukuun rentoutumisen, juhlimisen, nautinnon ja hassulla tavalla luovuttamisen aikana.  Ainakin minun mielikuvassani joulukuu on sitä aikaa vuodesta, jolloin ei tee yhtään mieli käyttää itsekuria, kieltäytyä mistään kivasta tai hyvästä ja ajatella terveyttä ja fyysistä hyvinvointia. Jos kuvaisin joulukuuta kahdella sanalla, ne voisivat olla ”hällä väliä”.

Tammikuuhun taas liittyy mielessäni tunne uuden aloittamisesta, ryhdistäytymisestä, reipastumisesta ja kurinalaisuudesta. Joulukuun mässäilyn, juhlinnan ja holtittomuuden jälkeen tammikuun tuoma asketismi tuntuu suorastaan vapauttavalta. Tammikuun motto voisi olla ”uuteen nousuun” tai ”takaisin ruotuun”.

Optimismivääristymä ja hyvä teko joka pyhittää huonot tavat

Kuulostiko edellinen kuvaus yhtään tutulta? Jos kuulosti, olet juuri kahden ihmismielen vääristymän vallassa. Vääristymä (bias) tarkoittaa tiedostamattoman mielen käyttämää filtteriä, joka saa meidät toimimaan epärationaalisesti – ilman että ymmärrämme mitä tapahtuu.

Yksi tällainen vääristymä on sellainen, joka saa meidät oikeuttamaan yhdellä hyvällä teolla muuta huonoa käytöstämme. Eli päätös aloittaa kunnon kuntokuuri antaa meille alitajuisen oikeuden syödä kuurin alkua odotellessa epäterveellisesti. Sama vääristymä selittää myös sen, miksi moni ei näe mitään hassua siinä, että hän menee kavereiden kanssa kaljalle kuntoilusession päätteeksi tai miksi erityisen pitkään putkeen menneen laihdutusrupeaman jälkeen saatamme retkahtaa mässäilemään holtittomasti.

Tutkijat eivät tiedä, miksi tällainen vääristymä on syntynyt, mutta se on havaittavissa kaikissa ihmisryhmissä aina laihduttajista tupakoinnin lopettajiin ja poliisipääliköistä pappeihin.

Optimismivääristymä tarkoittaa puolestaan sitä, että näemme henkilökohtaisen tulevaisuuden aina vähän parempana kuin mitä sen voisi realistisesti olettaa olevan. Tämä pätee myös siihen, miten näemme ”tulevaisuuden minämme” eli itsemme silloin kun kuvittelemme itsemme tekemään jotain tulevaisuudessa.

Kuvittele itsesi tammikuun alussa aloittamassa terveellisempiä elämäntapoja. Näytätkö jotenkin ryhdikkäämmältä, päättäväisemmältä ja energisemmältä kuin millaiseksi tunnet olosi tänään? Ehkä tulevaisuuden minäsi olemuksessa on jäntevyyttä ja terhakkuutta, jota tämän päivän minän olemuksesta ei löydy?

Miten tulevaisuuden minäsi suhtautuu terveellisesti syömiseen, herkuista tai alkoholista kieltäytymiseen ja liikuntaan? Jos olet normaali ihminen, niin todennäköisesti huomattavasti innokkaammin tai kurinalaisemmin kuin tätä lukeva sinä.

Muuten hyvä, mutta tammikuun koittaessa et maagisesti muutu supervoimia omaavaksi tulevaisuuden minäksesi, vaan olet melko lailla sama tyyppi kuin mitä olet juuri nyt. Mitä enemmän olet antanut itsellesi vapauksia joulukuun aikana sillä verukkeella että palaat tammikuussa ruotuun, sitä vaikeammalta ruotuun palaaminen voi tuntua.

Tutkijat, jotka löysivät vahingossa optimismivääristymän tutkiessaan ihmisen muistia epäilevät, että optimismivääristymä olisi kehittynyt pitämään meidät elossa vaikeina aikoina. Tätä tukee se havainto, että masentuneiden ihmisten ajattelussa ei ole yleensä havaittavissa optimismivääristymää.

Väistä vääristymiä

Vaikka tällaiset vääristymät ovat täysin luonnollisia, se ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi toimia niiden mukaan. Et todennäköisesti pysty näkemään tulevaisuuden minääsi realistisessa valossa, mutta voit kiertää sen tekemällä tulevaisuuden sunnitelmasi ikään kuin olisit aloittamassa niiden toteuttamisen tänään.

Oikeuttamis-vääristymän voit puolestaan sivuuttaa muistuttamalla itseäsi kiusauksen hetkellä lopullisesta tavoitteestasi oman kehosi tai hyvinvointisi suhteen.

Mikä on suuri visiosi?

Ennen kuin lähdemme katsomaan miten voit nauttia pikkujoulujen, joulupyhien ja uudenvuoden herkuista hyvällä mielellä ilman että rasitat liikaa maksaasi tai keräät keskivartalolle tai peppuun lisää laihdutettavaa, mietitään hetki suurta visiotasi oman kehosi suhteen.

Ota esiin kynä ja paperia, jos se on mitenkään mahdollista – tai edes tietokoneen tai kännykän kirjoitusohjelma.

Kuvittele että tammikuussa aloittamasi kuntokuurisi on mennyt kerrankin ihan putkeen ja olet saavuttanut fyysisen kunnon, jota kuurillasi tavoittelet. Miltä näytät? Miltä sinusta tuntuu? Miten kuntokuurisi tulokset näkyvät ulkomuodossasi, puheissasi ja toiminnassasi?

Miten uusi olemuksesi poikkeaa nykyisestä olemuksestasi?

Miten tavoitteen saavuttamisen jälkeen tunnetilasi poikkeaa nykyisestä tunnetilastasi?

Mikä mielikuvassa vetoaa sinuun erityisesti?

Miksi olisit valmis näkemään vaivaa siihen pääsemiseksi?

Jos sinun pitäisi kuvata muutamalla sanalla niitä tunteita ja tuntemuksia, jotka liittyvät mielikuvaasi, mitä ne sanat olisivat? Kirjoita nämä sanat eteesi.

Katso kirjoittamiasi sanoja ja fiilistele hetki niiden äärellä. Kuvittele että yhtäkkiä tapahtuisi jouluihme, ja kokisit tässä ja nyt täysin rinnoin tunteita, joita haluat kokea saavutettuasi tavoitteesi.

Kuvittele että päässäsi olisi vinksahtanut jotain niin perustavalaatuisesti, että kokisit näitä tunteita koko joulukuun ajan.

Mitä tekisit tässä kuussa toisin, jos kokisit jo nyt tavoitefiiliksiäsi – ja jos mikään ei voisi viedä näitä fiiliksiä sinulta pois?

Kirjoita ylös kaikki mieleen tulevat asiat. Mieti erityisesti haastavampia tilanteita, eli tilanteita jolloin todennäköisemmin syöpöttelet ja juopottelet enemmän kuin ehkä olisi fiksua. Miten eri tavalla lähestyisit näitä tilanteita jos olisit jo tavoitetilassasi?

ESIMERKKI

Oma terveystavoitteeni on olla tammikuussa 2015 elämäni parhaassa fyysisessä kunnossa. Täytän tuolloin nimittäin 40 vuotta.

Elämäni paras kunto tarkoittaa minulle seuraavia asioita:

  • Olen kutakuinkin samoissa mitoissa kuin Kutri kuntoon -teemavuoteni ja sitä seuranneen Tehokiinteytys-kokeilun jälkeen olin.
  • Olen energinen, pirteä ja hyvinvoiva.
  • Kehoni tuntuu vahvalta, notkealta ja elävältä.
  • Ihoni näyttää niin kirkkalta ja kiinteältä kuin mahdollista (ilman kirurgin apua).

Kuntokuurini tulokset näkyvät siinä, että huolehdin riittävästä unen saannista, syön säännöllisesti monipuolisesti terveellisiä ateroita ja harrastan päivittäin monipuolista liikuntaa, josta pidän erityisen paljon.

Olen kärsivällisempi, hyväntuulisempi, energisempi ja jaksan paremmin kuin mitä tällä hetkellä kun kärsin jatkuvasta univelasta ja loppuraskauden mukanaan tuomasta fyysisestä epämukavuudesta.

Mielikuvassa minuun vetoaa ajatus siitä, että jaksan tehdä enemmän asioita, jotka ovat minulle tärkeitä – ja toisaalta se, että voin näyttää omille lapsilleni ja muille äideille mallia siitä, että ikä ja pienet lapset eivät estä olemasta hyvässä kunnossa ja että omasta kunnosta huolehtiminen kannattaa.

Olen valmis näkemään vaivaa sen eteen, koska näen ettei kyseessä ole tunneasia vaan käytännön asia, johon on olemassa kaikenlaisia ratkaisuja. Näen että hyvään kuntoon pääsemisen edes minun elämäntilanteessani (synnytyksen jälkeen) ei tarvitse olla vaikeaa – joskin se saattaa vaatia paljon enemmän aikaa kuin silloin kun olin lapseton vapaa kirjoittaja, jolla oli oma kuntosali kotona.

Jos kuvaisin muutamalla sanalla niitä tunteita, jotka liittyvät mielikuvaani, ne olisivat rentous, energisyys ja hyväntuulisuus.

Jos kokisin näitä tunteita jo nyt valtaosan ajasta tai ainakin pitkiä aikoja kerrallaan, en näkisi mitään järkeä palkita tai piristää itseäni iltaväsymyksen vallassa pipareilla, pullalla ja joulusuklaalla.

Keskittyisin jouluaterialla ja ensi vuoden pikkujouluissa enemmän ihmisten kanssa seurusteluun kuin syöpöttelyyn ja juopotteluun, koska jaksaisin paremmin keskittyä heihin.

Jaksaisin miettiä kaupassa kannattaako minun ostaa joulusuklaata kaappiin tekemään kiusauksen ja pysähtyisin ennen illanviettoja ja juhla-aterioita miettimään mikä illassa on tärkeää – ja mikä ei.

Jaksaisin aloittaa aamuni viherpirtelöllä, proteiinijuomalla ja aamutreenillä. Kävisin salilla vetämässä kunnon tehotreenit ennen isompia syöpöttelyjuhlia, jotta aineenvaihduntani olisi kohollaan loppupäivän.

Miksi visioida?

Mieti tulevia viikkoja ja päiviä. Tuntuvatko ne nyt jotenkin toisenlaiselta? Itselleni harjoitus teki sen, että haluan panostaa entistä tiukemmin riittävään unen määrään ja miettiä entistä  tarkemmin kaupassa ostanko kotiin jouluisia mutta epäterveellisiä herkkuja sillä verukkeella että ”kun näitä ei enää joulun jälkeen saa”.

Isompi visio siitä, mitä haluamme ja miksi voi auttaa laittamaan pienemmät valinnat oikeaan mittakaavaan ja tärkeysjärjestykseen. Kuten tulevissa luvuissa kerron, se ei suojele meiltä tilanteilta, joissa itsekurimme on heikentynyt, mutta voi tehdä ylensyönniltä ja liialliselta juomiselta suojaavien strategioiden noudattamisesta houkuttelevampaa.

Jos haluat tukea itseäsi tavoitteessasi, voi olla hyvä laittaa tavoittelemaasi fiilistä kuvaavat avainsanat (eli esimerkiksi ”rentous, energisyys, hyväntuulisuus”) sellaiseen paikkaan, jossa näet ne mahdollisimman usein.

Vitsinä on nimittäin se, että oikeasti voit kokea jo nyt kokonaisvaltaisesti tavoittelemiasi tunteita, sillä tunnet vain ajattelusi. Sillä hetkellä kun esimerkiksi minä ajattelen ”voin antaa itseni kokea tässä ja nyt rentoutta, energisyyttä ja hyväntuulisuutta”, tunnen automaattisesti enemmän kyseisiä tunteita.

Itsekurin lyhyt oppimäärä

Tiesitkö että itsekuri on niin kuin lihas? Samalla tavalla kuin lihaksesi väsyvät ja menettävät hetkellisesti voimansa jos rasitat niitä tavallista enemmän, myös itsekuri voi väsähtää. Tai samalla tavalla kuin kännykän akku tyhjenee käytössä ja pitää aika ajoin ladata, myös itsekurivarastomme näyttävät tyhjenevän käytössä ja tarvitsevan aikaa latautuakseen uudelleen.

Toisaalta itsekuria voi kehittää samalla tavalla kuin lihaksia. Tästä johtuen kahdella ihmisellä voi olla käytössään eri määrä itsekuria. Et siis kuvittele omiasi, jos sinusta näyttää siltä että jollain tuttavallasi on sinua parempi itsekuri.

Kerron kohta lisää itsekurin kestoon vaikuttavista tekijöistä, mutta juuri sen rajallisuuden vuoksi itsekurin varaan laskeminen on käytännössä aina huono strategia. Itsekurin pitäisi olla viimeinen keinosi jonkin asian tekemiseen tai tekemättä jättämiseen! Siksi seuraavissa luvuissa käymmekin läpi erilaisia tekniikoita selvitä kunnialla haastavista tilanteista ilman että joudut juurikaan käyttämään itsekuria.

Itsekurin viholliset

Hassua kyllä, itsekurin pahimmat viholliset näyttävät olevan pitkälti samat kuin asiat, jotka vähentävät lihasvoimaamme.

Väsymys, verensokerin lasku, päihtymystila, vääränlainen sosiaalinen paine ja huomion herpaantuminen voivat heikentää liikuntasuoritusta – ja ne vaikeuttavat käytännössä aina itsekurin käyttöä.

Tämä johtuu siitä, että aivojemme otsalohko huolehtii niin itsekurista, itsehillinnästä kuin tahdonvoimasta. Tämä osa aivoja kuluttaa suhteellisen paljon energiaa. Meillä on sisäänrakennettu tiedostamaton järjestelmä, joka valvoo koko ajan niin fyysistä tilaamme kuin ulkomaailmassa tapahtuvia muutoksia. Jos järjestelmä huomaa että energiatasomme on laskussa tai arvioi meidän olevan vaarassa ja tarvitsevan energiaa taistelemiseen tai pakenemiseen, se kytkee välittömästi otsalohkon ”pois päältä”.  Näin käy myös silloin, kun nautimme alkoholia tai käytämme muita päihteitä kuten kannabis-tuotteita.

Eli aivokuvissa verensokerin laskuun lähteminen, vireystason lasku ja taistele- tai pakene-tilan aktivoituminen näkyy myös otsalohkon aktiivisuuden välittömänä vähenemisenä.

Olet varmasti huomannut tämän ilmiön omassa elämässäsi lukuisia kertoja.

Mitä nälkäisempi olet, sitä aktiivisemmin tiedostamaton järjestelmäsi ajaa sinua hankkimaan ravintoa kätevästi ja nopeasti. Ja mieluiten ravintoa, jossa on paljon energiaa helposti syötävässä muodossa. Kuten esimerkiksi drive-in-kaistalta ostetun hampurilaisen tai kaupan kassan vierestä napatun suklaapatukan.

Ei ole sattumaa, että ensimmäisen drinkin jälkeen kynnys toisen juoman ottamiseen on paljon matalampi kuin mitä se oli ensimmäisen juoman ottamiseen.

Samasta ilmiöstä johtuen väsyneenä ja krapulaisena tekee mieluummin mieli lähettää puoliso hakemaan pitsaa kuin alkaa pykätä mitään terveellistä salaattiateriaa.

Ei siis ihme, että yön pikkutunnit baari-illan jälkeen ovat pikaruokapaikkojen kulta-aikaa. Yhtäkkiä väsyneet, humalaiset ja nälkäiset juhlijat ovat valmiita ostamaan majoneesia tihkuvia jätti-erikois-spesiaali-purilaisia tai mega-ydinräjähdys-lihiksiä, joihin eivät selvin päin, pirteänä saati hyvin syöneenä suostuisi koskemaan pitkällä tikullakaan.

Miten sinä selviäisit juhlasta ilman itsekuria?

Kuvittele että tietäisit jo juhliin lähtiessäsi tai jouluateriaa aloitellessasi, että käytössäsi ei ole lainkaan itsekuria, mutta sinun pitäisi silti syödä mahdollisimman terveellisesti ja tiettyjen kalorimäärien rajoissa. Millä eri tekniikoilla tai strategioilla varmistaisit ruodussa pysymisen?

Voisitko esimerkiksi:

  • Ottaa mahdollisimman vähän ruokaa kerralla lautasellesi
  • Lähettää ruoka-astiat mahdollisimman kauas itsestäsi
  • Yrittää keskittyä muiden kanssa keskustelemiseen ja tunnelmasta nauttimiseen
  • Täyttää vatsaasi nopeammin kylläisyyden tuovilla ja kohtuullisen vähän energiaa sisältävillä tuotteilla
  • Nousta aika ajoin pöydästä ottaksesi etäisyyttä ruokailutilanteeseen
  • Laittamaan ranteeseen korun tai kellon, joka muistuttaa sinua terveystavoitteestasi

Kirjaa keksimäsi tavat ylös ja laita ne paikkaan, josta muistat lukea ne ennen juhliin lähtemistä. Tai laita kalenteriisi muistutus siitä, että luet keksimäsi vinkit ennen syömistä. Tai jos olet juhlimassa ihmisten kanssa, jotka tukevat laihdutus- tai kuntoprojektiasi, kerro heille suunitelmistasi.

Herättikö juttu ajatuksia? Kommentoi rohkeast!