2. Yltäkylläisyyden kirous

Yksi iso haaste kohtuudella herkuttelussa on se, että varsinkin jouluaikaan ympäristömme kannustaa kaikkeen muuhun kuin kohtuuteen — saati sitten terveellisesti syömiseen.

Pelastaudu buffet-pöydästä

Buffet-pöytä tarjoaa loistavan mahdollisuuden tarkastella kahta ihmismielen heikkoa kohtaa: annosharhaa ja vaihtelun vaarallisuutta.

Tiesitkö, että syömme aina isommasta annoksesta suuremman määrän ruokaa kuin pienemmästä annoksesta samaa ruokaa, vaikkemme söisi kumpaakaan loppuun. Tämä todettiin ensimmäisenä kokeessa, jossa elokuvateatterissa elokuvaa katsoville tutkittaville syötettiin tahallaan väläjähtyneen makuista popcornia kahdesta eri annoslaatikosta.

Kumpikin laatikko oli niin iso, ettei sen syöjä voinut syödä sitä tyhjäksi. Ja popcorn ei tosiaankaan ollut hyvää. Siitä huolimatta isomman annoslaatikon saaneet söivät määrällisesti selkeästi enemmän popcornia kuin pienemmän annoslaatikon saaneet.

Sama koe on toistettu sittemmin moneen kertaan eri yhteyksissä samalla lopputuloksella. Voimme vain spekuloida onko tällä harhalla jokin elämää edistävä tarkoitus. Esimerkiksi varmistaa että vaikeissa oloissa eläneet esi-isämme ovat ahtaneet itsensä varmasti täyteen ruokaa silloin kun sitä on ollut riittävästi tarjolla.

Niin tai näin, ruokaa notkuvat buffet-pöydät isoine lautasineen houkuttavat ylensyömiseen.

Näin ensimmäistä kertaa ruokavalikoiman monipuolisuuden vaikutusta syötyyn määrään käsittelevän tutkimuksen lihavuus-dokumenttielokuvassa, jossa pienten lasten ruokahalua testattiin kahdessa eri juhlapöydässä.

Toisessa pöydässä oli tarjolla vain muutamaa sorttia herkkuja, toisessa pöydässä oli moninverroin enemmän erilaisia ruokalajeja. Tutkijat laskivat haukkana lasten syömiä suupaloja ja totesivat erilaisten ruokalajien määrän olevan suorassa yhteydessä lasten syömään kokonaiskalorimäärään. Mitä enemmän erilaisia herkkuja oli tarjolla, sitä suurempi lasten syömä kokonaisruokamäärä oli. Näkemäni koe oli toisinto vanhemmista kokeista, joissa päädyttiin samaan johtopäätökseen.

Tämä on järkeenkäypää. Ensimmäiset suupalat mitä tahansa herkkua maistuvat parhaimmilta. Siinä vaiheessa kun alamme turtua ruoan makuun, kylläisyyden tunteen ja sitä kautta syömisen lopettaminen on helpompaa. Jos tarjolla on monenlaisia herkkuja, uteliaisuus ja uutuudenviehätys voi saada meidät maistamaan uusia ruokia vielä silloinkin, kun olemme niin täynnä, että napa naukuu.

Kun nyt tiedät että ruoan kokonaismäärä ja tarjolla olevan valikoiman laajuus vaikuttaa tiedostamattasi suoraan siihen, miten paljon syöt, miten voisit varmistaa että syömäsi ruokamäärä pysyy kohtuuden rajoissa? Siis olettaen, ettet halua vetää itseäsi ihan hirveään ähkyyn.

Voisitko esimerkiksi:

  • Ennen herkkupöydän kimppuun käymistä katsoa läpi koko valikoiman ja päättää mitkä ovat top 3-5 ruokaa, joita haluat ehdottomasti syödä?
  • Ottaa pienemmän lautasen?
  • Ladata ruoan lautaselle niin, että jokaisen annoksen väliin jää tyhjää tilaa?
  • Tai täyttää vain toisen puolen lautasesta?

Ilmaisen ruoan ja juoman hinta

Ainakin itselleni yksi pahimmista kompastuskivistä pikkujoulukaudella on niin sanottu ilmainen viina ja ruoka. Jostain syystä aivoni tulkitsevat sanan ”ilmainen” tarkoittavan ”ilmaista ruokaa ja juomaa pitää ottaa niin paljon kuin vain mahdollista, koska siten säästää. Tai vielä pahempaa: että jotenkin mystisesti menetän rahaa jos en syö ja juo niin paljon kuin mahdollista ilmaisia herkkuja.

Amerikkalaisen sanonnan mukaan ”ei ole ilmaista lounasta” (”there’s no free lunch”). Tämä pätee myös ”ilmaisiin” herkkuaterioihin. Sen minkä rahassa ehkä ns. säästän, maksan huonolla ololla, ähkyllä, pöhötyksellä, kännipäissään mokailulla, muistin menetyksellä, krapulalla ja pahimmillaan ylimääräisinä kiloina, jotka minun pitää myöhemmin laihduttaa pois.

Mieti hetki: millainen olosi on jos syöt tai juot enemmän kuin tuntuu mukavalta? Onko se, että tarjolla oleva ruoka ja juoma ilmaista riittävän hyvä syy ahmimiseen tai hullun lailla pämppäämiseen?

Mitä tehdä kun ruokaa on liikaa?

Yksi ihmismielen kummallisuuksista on haluttomuus luopua saavutetuista eduista. Ihmisten riskinottoa tutkittaessa on käynyt ilmi, että ihmisten riskinottohalukkuuteen vaikuttaa vahvemmin se, mitä he voivat menettää kuin mitä he voivat saavuttaa.

Tämä ilmiö selittää yksistään sen, miksi meidän on vaikeaa heittää tai antaa pois ylimääräisiä herkkuja tai alkoholia. Kyllä, monet meistä on opetettu syömään lautanen tyhjäksi, mutta kuinka moni on kuullut lapsuudessaan ”kyllä sun pitää syödä toi suklaakonvehtirasia tyhjäksi?” En minä ainakaan.

Lähtökohtaisesti olen itsekin syömäkelpoisen ruoan poisheittämistä vastaan — en niinkään taloudellisista kuin ekologisista syistä. Vielä enemmän olen kuitenkin ylensyömistä vastaan — ainakin jos suuri syy siihen on se, että ”syödään nämä nyt pois, etteivät ne mene hukkaan”.

Paras tapa varmistaa, ettei joudu tilanteeseen, jossa ruokaa on enemmän kuin tarpeeksi on laittaa ruokaa vain niin paljon kuin sitä oikeasti tarvitaan. Marttojen kotisivulta löytyvät hyvät ohjeet sen laskemiseen, miten paljon ruokaa kannattaa varata syöjää kohden. Huomaa, että ruokamäärissä on jo huomioitu se, ettei ruoka lopu kesken.

Varaa henkilöä kohti

alkukeittoa 2 dl
pääruokakeittoa 3-5 dl

perunaa 2-3 kpl
keittämätöntä riisiä 1 dl
keittämätöntä pastaa 1dl
keitettäviä kasviksia 100g

perattua kalaa 200 g
jauhelihaa tai maksaa 100 g
broileria 200 g
luutonta lihaa 150-200 g
luista lihaa 200-300 g
keittolihaa 100 g
kastiketta 0,5-1 dl

tuoresalaattia 2-3 dl
salaatin kastiketta 1-3 rkl
leipää 2-3 viipaletta

kiisseliä, jälkiruokakeittoa 2-3 dl
marjoja 2 dl
hedelmiä 150 g
jäätelöä 1-2 dl
jälkiruokakastiketta 1 dl

ruokajuomaa 2-3 lasillista
jälkiruokakahvia 1-2 kkp

Lähde: Martat.fi

Määrien arvioinnissa voi käyttää apuna edellisvuosien kokemuksia tai ihan vain ruokailijoiden etukäteishaastattelua. Laadi jouluaterian ruokalista ja kysy kultakin syöjältä, mitkä ovat heidän top 3 -herkkuaan. Jos vain sinä tykkäät graavilohesta, sitä ei tarvitse varata täyttä annosta jokaiselle neljälle ruokailijalle.

Jos hyvistä aikomuksista huolimatta ruokaa tulee varattua liikaa, silloin sopivan kokoisiksi annoksiksi pakastaminen on usein parempi vaihtoehto tai jopa ylimääräisen ruoan poisheittäminen on fiksumpi ratkaisu kuin alkaa itse jätemyllyksi. Tämä pätee myös suklaakonvehteihin ja muihin joulumakeisiin.

Huomaa, että myös muille ruoan väkisin tuputtaminen sillä perusteella että ”kaikki pitää syödä pois” on väärin — ei ole muiden ruokailijoiden vika, että sinä olet varannut liikaa syötävää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to Top