Miksi et toteuta unelmaasi?


Onko sinulla unelma, joka on vielä toteuttamatta?

Mitä kerrot itsellesi syyksi siihen, ettet ole vielä toteuttanut sitä? Ei ole aikaa, rahaa, rohkeutta, puolison tukea, energiaa, kykyä tai muita mahdollisuuksia? Pelkäät epäonnistumista tai onnistumista?  Sinua ahdistavat jo valmiiksi toisten reaktiot tai sinulla ei ole tarpeeksi itsekuria?

Kaikki yllämainitut syyt ovat vain tekosyitä.

Todellisia syitä siihen, ettemme toteuta unelmiamme on nähdäkseni vain kolme:

  1. Kyseessä on pelkkä haave, jonka eteen et ole oikeasti valmis tekemään töitä.
  2. Kyseessä on tavoite, jota et oikeasti halua toteuttaa.
  3. Kyseessä on todellinen visio, jonka toteuttamisen aika ei ole vielä tullut.

Visio, tavoite vai haave?

Kaikkein eniten unelmien ympärillä aiheuttaa sekaannusta se, että kutsumme unelmiksi sekä päiväunimaisia haaveita, tekemällä tehtyjä tavoitteita että syvältä sisältämme kumpuavia visioita.

Visiot

Oletko koskaan saanut niin vahvan mielikuvan siitä, mitä haluat, ettet ole malttanut odottaa, että pääset toteuttamaan ideasi? Ehkä olet yhtäkkiä keksinyt miten haluat muuttaa olohuoneen huonekalujen järjestystä. Saanut päähäsi lähteä kavereiden kanssa kesäpäivän kunniaksi uimaan. Päättänyt maalata makuuhuoneen seinät. Halunnut selvittää missä päin maailmaa vanha tuttusi menee. Ottanut äkkilähdön hetken mielijohteesta. Ennen kuin huomaatkaan, olet aloittanut mielikuvan toteuttamisen.

Onneksi olkoon! Olet saanut vision!

Visiot ovat usein yllättäen saamiamme ideoita, joille ominaista on se, että halumme toteuttaa ne tuntuu kumpuavan jostain sisältä. Emme välttämättä osaa itsekään selittää, miksi haluamme toteuttaa ne. Sen sijaan saatamme yrittää puhuttaa itsemme luopumaan ideasta, jossa ei ehkä ensisilmäyksellä näytä olevan mitään järkeä.

Vision iskiessämme olomme on yhtä aikaa rento, avoin, energinen ja innostunut. Tunnemme heränneemme henkiin. Joskus saatamme tuntea yhtäkkiä voimakasta liikutusta tai lähestulkoon harrasta ihmetystä ideasta ja siitä, miten se tuntuu iskeneen kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Tavoitteet

Tavoitteet ovat yleensä järkeviä — tai ainakin järkevältä kuulostavia — unelmia, joihin päädymme jonkinlaisen päättelyketjun tuloksena. Tavoitteista puhuessamme käytämme usein sanoja “mun pitäisi”, “on järkevää”, “kuka tahansa tekisi näin” tai “näin kuuluu tehdä”.

Asetamme tavoitteita tavoitteiden asettamisen takia, koska luulemme, että tavoitteita asettamalla varmistamme, että olemme tulevaisuudessa onnellisia. Mikä tietenkin on hirvittävää itsepetosta ja estää meitä kokemasta onnea nyt, koska yritämme potkia itsemme toteuttamaan tavoitteemme kiristämällä itseämme onnellisuudella (“mä en ole onnellinen ennen kuin..” ja “sitten mä vasta olen onnellinen kun…”).

Mikä on paras tapa varmistaa, että olet tulevaisuudessa onnellinen? Huomata, että voit olla onnellinen tässä ja nyt, olosuhteista riippumatta. Kun muistat tämän joka päivä, olet joka päivä onnellinen, tapahtui mitä tapahtui.

Toinen syy tavoitteiden asettamiseen on se, että yritämme vaikuttaa jotenkin paremmalta ihmiseltä omissa ja muiden silmissä. Tavoitehakuisuus kun on varsin arvostettu ominaisuus yhteiskunnassamme. Se nuijitaan päähämme viimeistään yläasteella, jolloin meille valehdellaan kerrotaan, että silloin tekemämme valinnat ratkaisevat sen, millaista elämää tulemme elämään.

Tavoitteiden ongelmana on se, että ne harvemmin kumpuavat syvältä sisältämme eivätkä siksi ole visioiden tapaan seurausta aidosta halusta. Siinä missä visiot tuntuvat syntyvän kuin itsestään sisällämme, tavoitteet ovat jonkinlaisen järkeilyn ja päättelyn tulosta. Siinä missä visioiden kohdalla saatamme yrittää pidätellä itseämme, tavoitteiden toteuttamiseksi joudumme motivoimaan itseämme.

Ikävä kyllä valtaosa käyttämistämme motivointikeinoista on uhkaus-kiristys-lahjonta-linjaa. Sen lisäksi motivointiyrityksemme vaativat yleensä aina jonkinasteista itsepetosta, kun yritämme vakuuttaa itsellemme, että tavoitteemme on tärkeämpi tai kiireellisempi kuin mitä se oikeasti on.

Ainoa kunnolla toimiva motivointikeino on lopettaa järkeily ja löytää aito halu eli visio syvältä sisältämme. Se ei löydy päättelemällä, järkeilemällä tai tuskailemalla, vaan rentoutumalla, hidastamalla ja avautumalla sille, mikä on totta.

Kun näemme mitä oikeasti haluamme, ymmärrämme miksi jätimme toteuttamatta tavoitteemme.

Haaveet

Haaveet ovat päiväunia, joilla viihdytämme itseämme tai yritämme paeta todellisuutta, josta emme pidä. Haaveisiin liittyy käytännössä aina kuvitelma siitä, että jos haaveemme vain toteutuisi, niin sitten olisimme oikeasti onnellisia. Haaveiluun liittyy myös ajatus siitä, että elämä, jota elämme nyt on vain jonkinlainen välivaihe tai odotusvaihe ennen “oikeaa elämää”.

Tämä on tietysti pahinta potaskaa ikinä, koska se elämä jota elät juuri nyt on oikeaa elämääsi ja kaikki muu on vain kuvitelmaa. Tämä pätee myös silloin, kun pelottelemme itseämme mahdollisilla tulevilla tapahtumilla, vaikka juuri tässä ja nyt kaikki on hyvin.

Samaan aikaan kun haaveilemme, tiedämme sydämessämme valehtelevamme itsellemme. Koska syvällä sisimmässämme emme voi ottaa haaveita vakavasti, jätämme ne toteuttamatta.

Kun aika ei ole kypsä

Visiomme toteutuvat käytännössä aina, joskin välillä täysin eri aikataulussa ja hieman eri tavoin, kuin mitä rationaalinen mielemme on suunnitellut.

Silloin kun olemme perustilassamme mielenrauhassa, näemme että kaikki tapahtuu ajallaan, ja on turhaa “työntää jokea”. Jos jotain on tehtävissä, teet sen — ja se riittää.

Joskus rationaalinen mielemme “kidnappaa” syvältä sisältä kummunneen vision, jonka toteuttamisen aika ei ole vielä. Niinpä alamme uskotella itsellemme, että meidän pitää toteuttaa visio välittömästi. Jos se ei näytä heti toteutuvan itsemme asettamassa aikataulussa, alamme epäillä että visiossa — tai vielä pahempaa, meissä — on jotain vikaa.

Onneksi mielenrauha on perustilamme, johon palaamme aina ajatustemme rauhoituttua — ja ajatuksemme rauhoittuvat aina enemmin tai myöhemmin.

Vaikka olisimme tehneet itsemme kuinka hulluiksi tahansa omilla ajatuksillamme, mielenrauha on aina vain yhden ajatuksen päässä ja se ajatus voi juolahtaa mieleemme milloin tahansa.

Jos unelmamme on aito syvältä kumpuava visio, on yhdentekevää miten paljon stressaamme, murehdimme tai ahdistamme itseämme siihen liittyvillä ajatuksilla. Kun aika on oikea ja olemme taas mielenrauhassa, teemme kyllä kaiken tarvittavan vision toteuttamiseksi.

Onko sinulla visio käsikirjoituksen tai kirjan kirjoittamisesta? Voisiko sen aika olla nyt? Upouusi 10 viikon käsikirjoituskurssi alkaa ensi perjantaina — ja tuttuun tapaan se on ilmainen kaikille VIP-jäsenille!

Palaset alkavat loksahdella kohdalleen

“Vau.”

Jos olisitte kuulleet tuon, se olisi kuulostanut levolliselta, iloiselta ja kevyeltä. Vau. Elämä on aika hienoa.

Elämä on hienoa siksi, että asioilla on tapana järjestyä, ja kun kuuntelee ja seuraa sydäntään, jossain vaiheessa jutut, joista on miettinyt että “mitäköhän järkeä tässä on”, osoittautuvat jonkun isomman jutun paloiksi.

No nyt olen nähnyt miten muutama pala sopii yhteen. Vaikken usko vieläkään näkeväni lopullista palapeliä, jo näiden palojen näkeminen on hauskaa. Jatka lukemista “Palaset alkavat loksahdella kohdalleen”

Miksi tiedostaminen hakkaa tekniikat

Jengan kanssa jatkuneet keskustelut toivat mieleen Michael Neillin kertoman vertauksen.

Kuvittele että sinulla olisi rasiallinen lempiherkkuasi tai lempijuomaasi, jota rakastaisit ihan hulluna ja sinun pitäisi kantaa sitä mukanasi ilman että koskaan nautit sitä. Mitä kaikkea joutuisit tekemään jättääksesi mukanasi olevan herkun rauhaan?

Ehkä kehittäisit erilaisia palkitsemistekniikoita kannustamaan päätöksessä pysymistä ja rangaistusmetodeja estämään repsahtamasta. Pyytäisit kavereilta tukea. Kuuntelisit hypnoosinauhoja. Lukisit oppaita kiusauksen välttämisestä.

Kuinka kauan luulet että pysyisit päätöksessäsi?

Kuvittele, että saisit tietää, että vaikka mukanasi kantama lempiherkku ehkä näyttää ihan oikealta herkulta, se on täynnä rotanmyrkkyä ja maistuu ihan hirvittävältä.

Mitä sinulta vaadittaisiin nyt, ettet lankeaisi herkkuun?

Todennäköisesti ei yhtään mitään. Miksi haluaisit syödä karmeanmakuista rotanmyrkkyä?

Jos yrität tehdä ison muutoksen elämässäsi, mutta joudut jatkuvasti kehittämään erilaisia tekniikoita pysyäksesi päätöksessäsi, silloin ydinongelmanasi ei ole heikko luonne vaan se, ettet ole oikeasti nähnyt riittävän hyvää syytä muutoksen tekemiseen.

Toisin sanoen yrität uskotella itsellesi että sinun pitäisi tehdä muutos, mutta salaa olet yrittämässä muutosta vain  esim. siksi että voit sanoa että “mä olen yrittänyt, ei onnistunut” tai koska oletat että olisit sitten arvostetumpi, muut nalkuttaisivat vähemmän tms.

Niin kauan kuin halu muutokseen ei kumpua syvältä sisältäsi, todellisen muutoksen tekeminen on vaikeaa.

Kuten sanonta kuuluu: “Itsekuri on sen muistamista, mitä oikeasti haluat.”

Miten tunteiden tunnistaminen pilaa tunnekokemuksen

Olen miettinyt tämän aamun sitä, miten sen tajuaminen, että ihan kaikki tunteet johtuvat ajatuksistamme on muuttanut omaa tunnekokemustani. Rehellisyyden nimessä tämä havainto on jossain määrin “pienentänyt” tunteitani.

Pienentämisellä tarkoitan sitä, että ennen vanhaan kun en tajunnut että ajatukseni aiheuttavat tunteet — eivät ulkoiset tapahtumat — epätoivoisimmat tunteeni tuntuivat voimakkaampina ja totaalisempina kehokokemuksina, koska niihin sekoittui aina epätoivoa tai voimattomuutta sen suhteen, että toinen ihminen tai jokin tapahtuma “aiheutti” minussa nämä tunteet.

Toisaalta myös positiivisemmat tunteet tuntuivat isommalta, koska niihin sekoittui kiitollisuutta, että jokin tilanne tai ihminen “antoi” minulle tämän kokemuksen.

Nyt kun näen miten minä luon itse tunteeni, fiilis on vähän sama kuin olisin saanut selville ettei joulupukkia ole olemassakaan — lahjojen saaminen on yhä kivaa, joulupukin tuleminen tuo tiettyä joulutunnelmaa, mutta siitä puuttuu sama “maagisuus” ja ihmeen tunne kuin silloin, kun uskoin joulupukkiin.

Tai toisaalta ilmiö on sama kuin se, että joku selittää miten jokin taikatemppu toimii — vaikka temppu näyttää edelleen samalta, se ei tunnu enää samalta kuin silloin, kun en tiennyt mistä on kyse.

Eli tietyllä tavalla sen syvä tajuaminen miten ajatukset luovat tunteet “arkistaa” jossain määrin tunteita.

Kokonaisuutena arvioiden tämä on kuitenkin mielestäni hyvä asia.

Joo, olisihan se mahtavaa, jos esimerkiksi puolisoni kanssa rakastelu täyttäisi minut samanlaisella hurmiolla ja ekstaattisella tunteella kuin silloin, kun hyvään oloon ja läheisyyden tunteeseen liittyi ekstrana huikea helpotuksen tunne: “oi, hän haluaa minua, olen siis sittenkin seksikäs ja haluttava ja rakastettava.”

Tai jos Supercoach Academyssa olisin ollut yhtä hurmioitunut kaikesta kuin eräät kanssaopiskelijat: “oih, olen niin superonnekas ja etuoikeutettu että pääsen tämän ainutkertaisen ihmeellisen kokemuksen tämän ainutkertaisen ihmeellisten ihmisten kanssa.”

MUTTA kun se edellyttäisi minulta itselleni valehtelua ja kurjien fiilisten luomista ajatuksilla kuten “jos kukaan ei halua minua, en ole haluttava” tai “minun on mahdotonta päästä Supercoach Academyyn” tai jopa “en ole tarpeeksi hyvä ollakseni haluttava tai kelvatakseni supercoach academyyn”.

Eli huikean isojen hyvien tunteiden hintana on aina isot huonot tunteet. Isot hyvät tunteet tuntuvat niin isoilta siksi, että vertaamme niitä mielessämme paskoihin tunteisiin. Osa Supercoach Academyssa ekstaasissa olleista luokkakavereistani on jo kirjoittanut kauheasta tyhjyyden ja ankeuden tunteesta, joka heihin on iskenyt koulutuksen jälkeen.  Samalla tavalla itsestäni oli aikanaan ihan hirveää “pudota” tunteesta, että joku toinen haluaa minua aina silloin kun toisen ei tehnyt mieli seksiä.

Tajusin asiaa miettiessäni ja filistellessäni kuitenkin sen, että kyllähän mä vieläkin saan hienoja ilon ja innostuksen tunteita — mutta tätä nykyä ne tulevat tasan tarkkaan tilanteissa, joissa en ole varma pystynkö johonkin. Esimerkiksi menin niin onnesta sekaisin tuosta täytettäviä kaavakkeita tekevästä lisäohjelmasta (plugin), koska olin miettinyt että miten siisti sellainen olisi ja sitten löydettyäni sellaisen sain kauheat kicksit ajatuksesta, että voin tarjota teille täytettäviä kaavakkeita. Tyydytys tuli siitä, että koin jotenkin ylittäneeni itseni.

Mikä toki sekin on vain ajatus.

No, tiedostan että voi olla, että tämäkin on vain yksi vaihe ja jos ymmärrykseni ihmismielen toiminnasta vielä muuttuu tai syvenee, voi olla että tunnekokemukseni muuttuu taas toisenlaiseksi.

Amerikkalaisia erikoisuuksia, osa 1

Ajattelin alkaa kirjata ensin tänne blogiin erilaisia amerikkalaisia erikoisuuksia sitä mukaa kun ne tulevat vastaan tai muistuvat taas mieleen ja sitten vasta koota ne yhdeksi sivuksi Los Angeles -oppaaseen.

Roskat ja kierrätys

Jos asut omakotitalossa täällä Los Angelesissa, sinulla on kolme erilaista roskasäiliötä.

Sininen säiliö on kierrätettävälle jätteelle. Kaikki kerrätettävät tavarat sanomalehdistä säilyketölkkeihin ja pulloihin laitetaan samaan säiliöön. Myös taloyhtiöistä löytyvät tällaiset kierrätyslaatikot. Ihan superkätevää! Ei ihme, että Los Angeles on isojen Yhdysvaltalaisten kaupunkien ykkönen kierrättämisessä.

Vihreään säiliöön laitetaan puutarhajätteet eli leikattu ruoho, oksat, lehdet ja hedelmät — sekä maalamaton ja naulaton puutarvara.

Mustaan säiliöön menee kaikki muu roska.

Kerran viikossa roskasaavit pitää raahata kadunvarteen (curbside), jossa roska-autot tyhjentävät ne. Joskus vihreät ja siniset säiliöt tyhjennetään eri päivänä mustien säiliöiden kanssa. Roskakuskit eivät kohtele säiliöitä kaikkein hellimmin joten on aika tavallista, että säiliöt ovat lommoilla tyhjennyksen jälkeen.

Jätepalvelu hakee myös ilmaiseksi vanhat patjat ja muut liian isot tavarat sekä muuton jälkeen muuttolaatikot, jos niille soittaa aiheesta.

Toisaalta Losissa toimii aika hyvin sekin, että jengi jättää kadunvarteen kamaa ilmaiseksi haettavaksi ja ilmoittaa siitä esim. Craigslistalla (“Curb Alert”) tai ihan vain laittamalla lapun, että siitä voi ottaa ilmaiseksi.

Pihakirppikset

Toinen tapa, jolla jengi hankkiutuu eroon vanhasta kamasta ovat tietenkin pihakirppis eli “yard sale”. “Estate sale” tarkoittaa kuolinpesän tai vanhainkotiin siirtyvän ihmisen tavaroiden myyntiä. Kerrostaloalueilla pihakirppis toteutetaan usein niin, että jengi levittää kamansa kadun varteen talon eteen myytäväksi.

Losi on ihan loistava paikka hankkia halvalla todella hyvääkin kamaa, koska tänne tulee jatkuvasti ihmisiä, jotka muutaman kuukauden tai vuoden unelmaansa tavoiteltuaan luovuttavat ja muuttavat pois. Craigslist on toinen loistava paikka etsiä halpoja huonekaluja, elektroniikkaa ja muuta kamaa uuteen kotiin. Se hakkaa huuto.net:in mennen tullen ja palatessakin.

Pullojen palautus

Jos olet superköyhä ja haluat saada takaisin pullopantit, silloin voit palauttaa pullot ja tölkit yleensä joidenkin Supermarkettien pihassa oleviin pullonpalautuspisteisiin.

Havahtumisia

Supercoach Academyn ensimmäinen viikonloppu on kunnialla ohi ja sen opit ovat ehtineet pari päivää muhia mielessä. Jotain havaintoja olen kirjoitellut Kutri.net:in Facebook-sivuille ja vielä enemmän VIP-sivuston blogiin.

Varsinkin VIP-sivustolle kirjoittaminen on saanut tajuamaan, miten paljon tehokkaammin sitä oppii ja ymmärtää asioita, jos kokeilee selittää ne omin sanoin.

Eräs tiedemies (jonka nimeä en muista) on todennut että: “jos et osaa selittää asiaa yksinkertaisesti, et ole ymmärtänyt sitä”. 

Olen huomannut viimeisen viiden päivän aikana, että ymmärrän oikeasti aika perinpohjaisesti mielenrauhan, ajatusten ja tunteiden välisen suhteen. Nyt mietin miten voisin kertoa saman asian niin monella tavalla, että asia aukenisi muillekin.

Asiaa helpottanee se, etten ole nyt markkinoimassa mitään hienoa itsekehiteltyä teoriaa, vaan pointtaamassa faktan, jonka tajuttuaan jokainen ihminen tunnistaa sen tosiasiaksi. Ikävä kyllä valtaosa meistä on aivopesty jo lapsuudessa sulkemaan silmänsä totuudelta ja selittämään maailmaa mitä ihmeellisempien teorioiden kautta.

Tässä yksi yritys avata silmäsi:

  1. Mielenrauha on perustila, johon palaamme automaattisesti useita kertoja päivässä.
  2. Paha mieli, ahdistus, stressi, murehtiminen, viha, jne. ovat poikkeustiloja, jotka luomme omilla ajatuksillamme. (Ja niin on myös kiitollisuus, ilo, innostus jne.)
  3. Jos luulet että asia on päinvastoin, se johtuu vain siitä, että kiinnität huomiota mielentilaasi vain silloin kun se on poikkeuksellisen huono (tai erityisen hyvä).
  4. Voimme kokea vain sen, mihin kiinnitämme huomiomme. Muut asiat hoituvat tavallaan automaattiohjauksella. Jos esimerkiksi luet jännittävää kirjaa ja syöt samaan aikaan, et välttämättä edes muista jälkeenpäin muista mitä olet syönyt, saati miltä se maistui (ellet ole kiinnittänyt ruoan makuun erikseen huomiota.)
  5. Pystymme kiinnittämään huomiomme oikeasti vain yhteen asiaan kerrallaan. Jos luulet kiinnittäväsi huomiosi kahteen asiaan yhtä aikaa, se johtuu siitä, että huomiosi on siirtynyt salamannopeasti asiasta toiseen.
  6. Yksinkertaisin tapa kokea lisää mielenrauhaa on alkaa kiinnittää tietoisesti huomiota niihin hetkiin, kun mielesi on palannut automaattisesti mielenrauhaan — esim. heti herättyäsi tai saatuasi yhden asian juuri loppuun.

Paino sanalla kokeminen — ts. ongelmanasi ei ole koskaan se, etteikö kehosi ja mielesi pääsisi mielenrauhan tilaan — ainoastaan se, että et koe olleesi mielenrauhassa, koska et ole kiinnittänyt kyseiseen tilaan huomiota silloin kun olet siinä. Niin luonnollinen mielenrauhan tila meille on.

Lisää totuuksia ja jossain vaiheessa myös ruokapäiväkirjoja kunhan arki saadaan vähän paremmin pyörimään. Hauskaa uutta päivää sinne Suomeen, minä alan nyt nukkua.

Repsahdus, jumitus ja tylsistyminen

Noniin,

Synttärit ovat nyt virallisesti ohi ja minä 37-vuotias. Pakko myöntää että tuossa päivällä tuli vähän ikäkriisin tynkää, kun erehdyin muistelemaan menneitä ja ennen kaikkea menneitä unelmia. Heti helpotti kun muistin, että kaikki on niin kuin pitääkin eli että asiat eivät olisi voineet mennä mitenkään toisella tavalla. Ja että tämä ON minun oikeaa elämään — ts. missään muualla ei ole mitään muuta elämää “odottamassa” minua. Kaikki on tässä ja nyt.

Lähdin tänne äitini luo juhlimaan synttäreitä sukuni kanssa, vaikka ehdin ikäkriisin alakuolokohdassa ajatella että perun koko reissun. Kannatti tulla teki todella hyvää hengata “omieni kanssa” ja huomasin olevani niin väsynyt, että päätin jäädä tänne yöksi. Nyt alan valmistautua saunapuhtaana ja raukeana yöpuulle.

Mies on niin matkakuumeessa — tai oikeammin -hysteriassa, että perhesovun nimissä oli pakko uhrata tämä päivä pakkaamiselle ja kodinhoidolle. Jos olisin ollut yksin, olisin tänään tehnyt pelkästään töitä ja huomenna pakannut paniikissa. No olihan se mies siinä mielessä oikeassa, että tajusin, että puolet mun matkalle mukaan lähtevistä vaatteista olivat vähän likaisena kaapissa (ts. lapsi oli pyyhkinyt räät lahkeeseen tms.)… Nyt on pyykit pesty ja valtaosa tavaroistakin pakattu.

No, ehdin jossain välissä kirjoittaa laihdutuksen haasteet -osiota, mutta valmiiksi en kyllä saanut sitä. Toivon että huomenna saisin kirjoittaa ilman ihan hirveää perheriitaa. Syystä tai toisesta en ole onnistunut kommunikoimaan miehelleni vieläkään riittävän selkeästi, että vaikka hänen mielestään “istun vain koko ajan tietokoneen ääressä”, mä ihan oikeasti teen ainakin omasta mielestäni tärkeää duunia. Tai ainakin minulle tärkeää työtä. Tämä on asioita, joihin haluan itse selkeän muutoksen tämän vuoden aikana.

Tässä olisi kuitenkin jo esimauksi kaksi videota, jotka olen kuvannut tätä osiota varten:

Repsahdus ja jumitus:

Tylsistyminen:

Ai niin, pakko jakaa kanssanne viimeinen juttu, kun on tarve jotenkin sanoa se “ääneen”, mutten voi oikein herättää äitiäkään kuuntelemaan minua…

Sain juuri Losin kämpän vuokraemännältä pari viestiä, joista kävi ilmi että taloyhtiön isännöitsijä on vähän varuillaan sen jälkeen, kun kämpässä viimeksi majailleet tyypit olivat tupakoineet siellä (mikä on kämpässä ehdottomasti kiellettyä) ja siksi esim. haluaa että mun nimeni laitetaan nyt vuokrasopimukseen vuokraemännän “kämppiksenä”.

Kämpän mulle vuokraava mimmi ei ole uskaltanut sanoa edes naiselle, että meillä on lapsi vaan on vakuuttanut että me ollaan kivoja (= totta) ja hiljaisia (= ei ihan niin totta). Nyt mua ihan vähän jännittää, että toivottavasti todellinen tilanne ei ole se, että taloyhtiön isännöitsijä on kyllästynyt siihen, että siellä ramppaa jatkuvasti jotain jengiä ja halua siksi savustaa mimmiä ulos ja käyttää meitä siihen tekosyynä. Ja tosta silloin tällöin kiljuvasta lapsesta saa kyllä aika hyvän oikeankin syyn suuttua, jos haluaa..

Äh. No, turhaanpa mä näitäkään murehdin etukäteen. Voi olla että menee vaan hukkaan hyvät murehtimiset…

6. Mitä haluan luoda huippuvuonna 2012


Mikä on päätunnetilasi vuonna 2012?
Vapauden tunne
Mikä lause ja mielikuva herättää sinussa päätunnetilasi?
Olen aina vapaa, olosuhteista riippumatta.
Mihin elämänalueeseen haluat keskittyä ensisijaisesti 2012?
Lepo, palautuminen ja nautinto
Mihin elämänalueeseen haluat keskittyä toiseksi eniten 2012?
Keho, terveys ja fyysinen hyvinvointi
Mistä näet että olet panostanut kyseisiin elämänalueisiin?
Olen huippuenerginen ja iloinen. Nauran tosi herkästi. Voi olla että teen töitä intensiivisinä spurtteina, mutta näet minut myös tanssahtelemassa kotona musiikin tahtiin hetkestä nauttien, istumassa kahvilassa kahvistani nauttien ja ihmisiä ihmetellen, akupunktiohoitajan, osteopaatin tai hierojan luona, työhuoneella tekemässä pilatesta tai joogaa kaikessa rauhassa. Suhtaudun rakastavasti ja huvittuneesti muiden vaatimuksiin — ml. lapseni huomionkipeyteen. Annan paljon lapselleni läheisyyttä ja huomiota nauttien itsekin yhdessäolossa. Teemme lapsen kanssa yhdessä hauskoja ja höpsöjä retkiä.

Kehoni on notkea, hyväkuntoinen ja rento. Ryhtini on suora, niin kuin ainakin ihmisellä, joka harrastaa säännöllisesti pilatesta. Olen terve ja säteilen hyvinvointia.

Minkä unelman haluat toteuttaa ensimmäiseksi 2012?
Haluan nauttia Kalifornian reissustamme niin paljon kuin mahdollista keskittyen siellä omaan hyvinvointiini.
Mistä tiedät toteuttaneesi ensimmäisen tavoitteesi?
Jos näet minua Kalifornian reissun aikana, näet minut aika usein Runyon Canyonin puistossa joko kaverin kanssa tai kuulokkeet korvilla. Näet minut mm. Crunch-gymillä kokeilemassa uusia treenilajeja, näet minut syömässä terveellistä ja herkullista ruokaa. Näet minut chillaamassa perheeni, veljeni perheen tai kavereideni kanssa. Näet minut päivittämässä iloisena filistellen Kutri.net:iä ja Kutrinvipiä kirjoituksilla, joissa hehkutan kaikkia hauskoja ja kiinnostavia juttuja, joita on tapahtunut ja onnittelen itseäni siitä, että olen hoksannut miten nautitaan elämästä. Näet meidät käymässä kaikissa niissä paikoissa, joissa olen halunnut jo vuosia käydä, mutten ole saanut aikaiseksi: San Diegossa, BIg Bearilla, jne. Näet minut erilaisissa kylpylöissä, thai-hieronnoissa, akupunktiossa jne.
Mitä tavoitetta haluat lähteä toteuttamaan toiseksi?
Haluan Jenkeistä tultuamme kevään mittaan organisoida kotimme kuntoon eli heittää kaiken turhan pois ja järjestää jäljelle jäävät tavarat paikalleen.
Mistä tiedät toteuttaneesi toisen tavoitteesi?
Näet minut käymässä kaikki kaapit ja kellarin läpi. Näet minut kantamassa monta säkkiä tavaraa pois joko roskiin tai kirpputorien “vastaanottopisteisiin”. Näet minut jynssäämässä jokaisen kohdan kodissamme viimeisen päälle kuntoon.

Näet kotimme puhtaampana ja selkeämmin järjestettynä kuin koskaan ennen. Kuka tietää, ehkä jopa näet keittiömme remontoituna.

Mitä ajatuksia tämä tehtävä herätti?
Olen valmis sitoutumaan ja kumpikin tavoite tuntuu innostavalta, jos kohta huomaan myös pientä vastarintaa, varsinkin elämästä nauttimisen suhteen. huomaan että yksi osa minussa pelkää että rahat loppuvat, jos alan “liikaa”, nauttia elämästä. Tähän voisin ottaa vahvistuslauseeksi: “mitä enemmän nautin elämästä, sitä enemmän tienaan” — ja sitten miettiä miten tämä lause voisi olla totta ja miten voisin tehdä siitä totta.

5. Mihin elämänalueeseen haluan keskittyä tulevana vuonna eniten?

Ja tässä taas omia vastauksiani. Oli kyllä taas aika silmiäavaava tehtävä, vaikka itse sanonkin… 😀

Millaiset energiat eri elämänalueilla on?
Parisuhde — aika tavallinen.
Koti — aika tavallinen,
Lapsisuhde — tänään kevyempi ja helpompi ja iloisempi (kiitos havahtumisen huomio-ongelmaan)
Työt — jotenkin ohuella pohjalla, vielä epävarmuutta — siis fiiliksellä “ollaan heikoilla jäillä”
Nautinto, ilo jne — olematonta, karua, kuivaa, tyhjää
Keho — ihan ok, ehkä vähän keskivertoa parempi just nyt
Rahatalous — samalla tavalla tuntuu olevan heikoilla jäillä tai hiuskarvan varassa — mutta samalla tunne että kyllä jää/hiuskarva kuitenkin kestää ja vielä vahvistuu
Sosiaaliset suhteet — karua, vajaata, vaikka kyllä parempaa kuin esim. vuosi sitten
Sukulaissuhteet — samoin väheisempää, mutta kevyempää — ei haittaa
Hengellinen elämä — nyt “heikompaa” kuin vuosi sitten, kun olen välillä ollut uskomatta enkeleihin jne. Ehkä tästäkin tulee se vähän karumpi fiilis
Itsensä kehittäminen — ollut ihan valtavaa kehitystä vähän joka saralla. Quantum Leap. Oikeastaan isompaa kehitystä kuin ehkä koskaan yhden vuoden aikana, mutta samalla vähemmällä vaivalla kuin koskaan ennen. Hullua.
Harrastukset — ai mitkä?

Hassulla tavalla tässäkin on sellainen fiilis, että kaikki on jotenkin ohuempaa, kuivempaa, karumpaa, tyhjempää jne. kuin ehkä joskus ennen. mielenkiintoista.

Tärkein elämänalue 2012
Lepo, palautuminen ja nautinto
2. tärkein elämänalue 2012
Keho, terveys ja fyysinen hyvinvointi
3. tärkein elämänalue 2012
Rahatalous
4. tärkein elämänalue 2012
Koti, parisuhde, oma perhe
5. tärkein elämänalue 2012
Romantiikka ja erotiikka
6. tärkein elämänalue 2012
Työ, ura, ammatti
7. tärkein elämänalue 2012
Ystävät, kaverit ja sosiaalinen elämä
8. tärkein elämänalue 2012
Mielenrauha, onnellisuus ja henkinen hyvinvointi
9. tärkein elämänalue 2012
Opiskelu, harrastukset ja itsensä kehittäminen
10. tärkein elämänalue 2012
Hengellisyys
Vähiten tärkein elämänalue 2012
Sukulaissuhteet
Perustelut valinnoille
Pitkään mietittyäni ja sydäntäni kuunneltuani päädyin sitten kuitenkin laittamaan oman hyvinvoinnin ykköseksi, vaikka jokin osa minussa pisti kauheasti vastaan “no eihän me nyt niin voida tehdä” -hengessä. Se sama osa olisi laittanut perheen ykköseksi, mutta tajuan että nyt on oikeasti tärkeämpää panostaa itseni kuunteluun ja omien tarpeiden huomioimiseen ennen kuin ehkä taas perheemme kasvaa.

Tähän liittyy myös kehosta huolehtiminen.

Erityisen pitkään mietin mikä voisi olla kolmas kohta, mutta lopulta tulin siihen tulokseen että rahatalouden kuntoon laittaminen — ml. omien raha-asenteiden fiksaaminen — tekee todennäköisemmin suurimman muutoksen mun elämään tällä hetkellä.

Tietyssä mielessä myös turhasta tavarasta eroon hankkiutuminen vaikuttaa talouteen, koska kun tiedän mikä on missäkin, ei tarvitse haaskata rahaa samojen tavaroiden uudelleen ostamiseen, ei tee mieli hommata lisää roinaa ja toisaalta “aika on rahaa” -hengessä ei tarvitse haaskata aikaa tavaroiden etsimiseen.

Mielenrauha, opiskelu, hengellisyys jne. ovat siksi tärkeysjärjestyksessä niin alhaalla, että niissä on tapahtunut sen verran huikeaa kehitystä, että uskon niiden etenevän ihan omalla painollaan tulevana vuonna. Sukulaissuhteisiin en halua pistää tulevana vuonna juuri lainkaan energiaa.

Miten aiot panostaa tärkeimpiin elämänalueisiin?
Siitä, että nukun enemmän ja kysyn itseltäni useammin: “miten voin huomioida itseäni paremmin”? Käyn myös useammin akupunktiossa, osteopaatilla, hieronnassa yms. hoidoissa. Syön terveellisemmin ja varaan liikuntaan aikaa.

Näet minut myös käsittelemässä rahaan liittyviä uskomuksia, selvittämässä talouteen liittyviä paperiasioita, miettimässä mihin oikeasti haluan käyttää rahaa ja mihin en, keksimässä ja luomassa uusia tulolähteitä ja järkeistämässä vanhoja tulolähteitä niin, että voin 2013 olla rauhassa äitiyslomalla (mikäli tulen vielä raskaaksi).

Mistä voit tinkiä?
Tingin ja kieltäydyn työprojekteista, jotka eivät innosta minua tai tunnu helpoilta ja kivoilta. Tingin asioiden tekemisestä pelkästä velvollisuudentunteesta, tai siksi että sitten olisin jotenkin “parempi ihminen”, “esimerkillisempi”, “suositumpi” tms.

Tingin syyllisyydentunteesta muistuttamalla itseäni siitä että minun elämässäni minä olen tärkein ja se riittää.

Tingin tiettyjen tahojen asioiden miettimisestä (vrt. anoppi) muistamalla että “niin makaa kuin petaa” (eli on miehen asia ylläpitää ihan keskenään suhdetta äitiinsä).

Tingin liikaa rasittavien sitoumisten ja lupausten tekemisestä (ts. en esim. lupaa miehelle mitään, mitä en ihan oikeasti koko sydämestä halua, aio ja pysty tekemään).

Miten voit varautua konfliktitilanteisiin?
Sanon jokaiseen työtarjoukseen jopa ensimmäisen palaverin jälkeen “saanko miettiä tätä yön yli”, jolloin saan asiaan perspektiiviä ja ehdin rauhassa miettiä mitä projektiin sitoutuminen tarkoittaa muiden prioriteettien suhteen.

Vastaan miehen pyyntöihin ja vaatimuksiin “anna mä mietin hetken” ja sitten mietin kunnolla läpi voinko luvata mitään tai sitoutua mihinkään.

Pyrin treenaamaan mahdollisimman varhain päivällä, jotta liikunta ei jää viime tinkaan.

Alan sanoa itselleni “tämä riittää tältä päivältä” riittävän ajoissa illalla, eli hyväksyn sen, ettei kaikkea ehdi tehdä yhdessä päivässä ja näen miten oma lepo on tärkeämpää kuin se, että saa työt tietyssä ajassa valmiiksi.

Jos jostain asiasta tulee kauhean kiireellinen olo, pysähdyn ja rauhoitun ennen kuin teen mitään päätöksiä, koska kiireellisyyden tunne on merkki siitä, etten ole mielenrauhassa vaan tekemässä tyhmiä päätöksiä.

Valitessani tapoja hoitaa itseäni mietin rauhassa mitä oikeasti haluan tehdä ja kokeilla — ts. en sitoudu mihinkään 10 kerran hoitosarjaan, ennen kuin olen täysin varma että haluan sen.

Varaan raa’asti kalenterista aikaa paperijuttujen läpikäymiseen. En tee töitä ilmaiseksi tulevana vuonna.

Mitä ajatuksia tehtävä herätti?
Oli jännää huomata miten vaikeaa oman nautinnon ja levon laittaminen ykköseksi oli. Pintaan nousi ihan hirveitä pelkoja jne. Hassua!

Ja vaikka joku Supercoach Academy varmasti on tärkeä juttu tänä vuonna, niin siitä huolimatta ei tehnyt mieli laittaa opiskelua jne. mitenkään ykköseksi. Se saa mennä omalla painollaan, sen jälkeen kun olen huolehtinut omasta hyvinvoinnista.

4. Miltä haluan ensi vuoden tuntuvan?

 

Miltä viime vuosi tuntui?
Kirkas, valoisa, selkeä, innostunut, kurinalainen, määrätietoinen, askeettinen, tehokas, sotilaallinen
Miltä tuntuisi huippuvuosi 2012?
Hedelmälliseltä, hauskalta, valoisalta, iloiselta, nauravalta. Ilossa, rentoudessa, innostuksessa.
Millaisia ajatuksia ajattelit 2011?
“Haluan keskittyä olennaiseen”, “mikä on tärkeää”, “nyt haluan painaa duunia kun pää vielä toimii ennen seuraavaa lasta”, “haluan saada tämän homman (valmentamisen jne.) mahdollisimman pitkälle ennen kuin raskaus iskee päälle”, “nyt on työn aika, leikin aika on myöhemmin”.
Millaisia ajatuksia sinun kannattaisi ajatella 2012?
“Minulla on aikaa pitää myös hauskaa.”
“Pärjäämme kyllä taloudellisesti.”
“Haluan nauttia tästä hetkestä.”
“Mikä olisi kivaa?”
“Saan kaikki työt tehtyä ajallaan.”
“Näin on hyvä.”
Mikä edesauttaisi kyseisten tunteiden tuntemista?
Järjestän kodin niin, ettei aikaa mene turhaan etsimiseen ja sähläämiseen. => filis että on enemmän aikaa (kun oikeasti on enemmän aikaa).

Etsin oikeasti hyvän siivoojan, johon luotan. => lisää aikaa siivoamiselta, puhtaampi koti ja iloisempi mies.

Järjestän raha-asiat, budjetin ja kirjanpidon niin, että tiedän missä mennään enkä käytä aikaa jatkuvaan alitajuiseen kelaamiseen että mikäköhän konkreettinen tilanne on.

Työstän vielä omia raha-angstejani, niin etten suotta stressaa rahasta (ainakaan silloin kun siihen ei oikeasti ole syytä)

=> pääsen eroon tunteesta että jos en tee koko ajan duunia, jäämme puille paljaille.

Mietin millaiset asiat oikeasti ovat hauskoja ja energisoivia ja millä ehdoin. Onko kahden tunnin hieronta sen väärti? Kenen kavereiden tapaaminen ja millä ehdoin piristää.

Kysyn: miten voisin antaa enemmän huomiota itselleni?

Mitä ajatuksia tämä tehtävä herätti?
Tänään toi sotilaallinen aspekti nousi enemmän esiin ja näen paremmin yhteyden sen ja tienaamistarveaspektin kanssa. Samoin kuin vasta nyt näen sen paineen, jota aikomus uuden lapsen tekemisestä aiheutti. Tarkoituksena oli aloittaa lapsen teko näillä main tai viimeistään Jenkeissä, mutta PMS-raivareissa tajusin että haluan lykätä sitä ainakin ensi kesään.

Tämä päivä on muutenkin ollut kiinnostava, kun olen nähnyt mikä on ydinsyy mun ja lapsen välisiin konflikteihin. Ja nyt se tuntuu niin itsestäänselvältä ja “yksinkertaiselta”, että melkein hävettää “kyllähän mä ton tavallaan jo tiesin” -hengessä. Ehkä tiesin, mutta en sisäistänyt. En ainakaan noin selkeästi.

Mutta siis hyvä ja levollinen mieli ja lapsen nukutuskin meni ihan hyvin, kun en pantannut siltä yhtään huomiota. Luulenpa että tästä lähtee aika, jolloin meidän lapsi alkaa ihan tosissaan kukoistaa ja konfliktit muutenkin vähenee radikaalisti…

Tuli mieleen juuri nyt sukupolvien ketjusta se, että mun äiti on viety omaan mummolaansa joskus puolivuotiaana tms. puoleksi vuodeksi. Vaikka sen mumma on takuulla antanut enemmän huomiota kuin sen nuori ja kiireinen opiskelija äiti — joka sitten jossain vaiheessa kävi nyppäämässä tyttärensä taas pois mummalta — niin voin vain kuvitella mitä jälkiä toi varhaisen kiintymyssuhteen pariinkin otteeseen katkaiseminen on aiheuttanut.

Mut on laitettu paikalliselle mummolle päiviksi hoitoon jo kolmen kuukauden iässä kun mutsi meni muistaakseni viransijaiseksi, koska muuten ne ei olisi opiskelijafaijan kanssa pärjänneet taloudellisesti. Kutsuin sitten sitä hoitotätiä “hoitoäidiksi”. Se on yksi syy siihen miksen ole itse laittanut lasta vielä hoitoon, vaikka tätä mummoa saan kiittää varmasti tietynlaisesta perusturvallisuuden tunteesta jne.

Ja tänään taksissa kauhistelin marokkolaisen taksikuskin tarinaa siitä, kuinka sen marokkolainen (Suomessa sen kanssa asuva) vaimo oli lähettänyt niiden alle nelivuotiaan pojan muka kuukaudeksi Marokkoon marokkolaisen mummonsa kanssa, että äiti saa tehdä rauhassa töitä — ja nyt se lapsi on ollut siellä jo puoli vuotta niin, että vanhemmat näkevät sitä vain videochatissa.

Juuri nyt näen sukupolvien ketjun: isoäitini opiskeli hulluna siihen aikaan kun äiti oli muutaman kuukauden ikäinen niin, että yliopiston vahtimestaritädit vahtivat äitiä kun isoäiti oli tenteissä (ja ehkä luennoillakin) — oma äiti meni töihin kun olin kolmen kuukauden ikäinen — ja minulla kaatui yksistään niskaan Villa Helena -televisiosarjan täydellinen uudelleenkirjoitusprojekti silloin kun lapseni oli noin kolmen kuukauden ikäinen.

En halua jatkaa enää tätä sukupolvien ketjua — varsinkaan jos sattuisin saamaan vielä tyttären.

Tästä tuli hullu ajatus. Mitä pitäisi tapahtua, että voisin viettää vaikka puolikin vuotta tekemättä varsinaisia töitä? Tai vuoden? Aika hurja ajatus. Hui.