Maailman mahtavin muutosvoima

Mikä voi muuttaa silmänräpäyksessä yhden ihmisen ystävästä viholliseksi, luoda jotain, mitä ei ole ennen ollut tai saada ihmisen nousemaan epätoivon kuilusta onnensa kukkuloille?

Uusi ajatus.

Oletko koskaan kokenut tai todistanut jonkin seuraavista tilanteista tai kuullut jostakusta, jolle olisi käynyt näin:

  • Yrität turhaan ratkoa ristisanaa, sudoku-tehtävää tai tietokonepelin arvotusta, kunnes yhtäkkiä keksit vastauksen. Sen jälkeen sinusta tuntuu hassulta, ettet nähnyt niin ilmiselvää ratkaisua aiemmin.
  • Olet tuntenut hyviä fiiliksiä ystävää tai kumppaniasi kohtaan, kunnes yhtäkkiä kuulet hänen vehkeilleen jo pidempään selkäsi takana ja pettäneen luottamuksesi tavalla tai toisella. Yhdessä silmänräpäyksessä näet koko suhteenne uudessa valossa. Yhtäkkiä kaikki hyvät muistot alkavat tuntua valheelta ja epäilet tunnetko läheistäsi ollenkaan.
  • Olet todella vähissä varoissa ja tunnet itsesi köyhäksi ja ahdistuneeksi. Yhtäkkiä löydät käsilaukun pohjalta, salaisesta kätköstä tai pankkitililtäsi rahaa, jonka olemassaoloa et muistanut tai josta et tietänyt. Yhtäkkiä mielialasi nousee ja tunnet itsesi iloiseksi ja helpottuneeksi. Raha oli sinulla koko sen ajan kun murehdit, mutta vasta sen olemassaolon huomaaminen sai mielialasi muuttumaan.
  • Olet sietänyt kurjaa kohtelua jonkun puolelta jo pidempään — nalkutusta, syyttelyä, kiusaamista tai jopa fyysistä väkivaltaa. Yhtenä päivänä jotain naksahtaa päässäsi, nouset vastarintaan ja sanot joko suorat sanat tai lähdet läppimään satuttavasta suhteesta.
  • Oletko syönyt jotain ruokaa hyvillä mielin, kunnes kuulet sen sisällöstä jotain mikä yököttää tai inhottaa sinua: näet miten siihen käytettyjä eläimiä kohdellaan, kuulet sen sisältävän jotain sellaista mitä et halua syödä (esim. lihaa, rasvaa tai lisäaineita) jne.? Yhtäkkiä ennen niin herkullisen ruoan tuoksu tekee sinut sairaaksi etkä koskisi siihen enää pitkällä tikullakaan.
  • Murehdit jotain pikkuasiaa, joka sillä hetkellä tuntuu maailman isoimmalta. Samassa kuulet uutiset katastrofista, jossa on kuollut satoja tai tuhansia ihmisiä (9/11, tsunamit, Estonia, bussiturmat) tai tuttuasi kohdanneesta tragediasta. Ajattelet: “mitä mä oikeasti valitan” ja äsken jättiläismäisiltä tuntuneet ongelmasi ovat silmissäsi naurettavan pieniä.
  • Näet silmiesi edessä kirjaimia. Tiedät jo mikä kirjain on mikä. Tuijotat edessäsi olevaa kirjainjonoa ja alat sanoa kirjaimia ääneen Aaa Aaa Mmmm Uuuu… Aamu? Aamu! Valtava riemu täyttää sinut — sinä osaat lukea!

Mikä aiheutti muutoksen ihan kaikissa edellämainituissa tapauksissa?

Uusi ajatus.

Olit siihen asti ajatellut yhdellä tavalla, kun yhtäkkiä tajusit katsoa asiaa toisesta näkökulmasta. Nähtyäsi asian uudesta näkökulmasta et pysty enää näkemään sitä samalla tavalla kuin ennen.

Me saamme joka päivä uusia ajatuksia, koska uusien ajatusten ajatteleminen on sisäänrakennettu ominaisuutemme. Se on syy siihen, että ihmiskunta on yhä elossa. Katso ympärillesi. Jos olet jossain muualla kuin koskemattoman luonnon keskellä, kaikki mitä näet on joskus ollut uusi ajatus — tai sarja uusia ajatuksia — jonkun päässä.

Vanha ajatus

Jos meillä on kerran kyky ajatella uudella tavalla mistä tahansa asiasta, miksi jatkamme samojen ikäviä tunteita herättävien ajatusten ajattelua päivästä toiseen — ja joskus jopa vuodesta toiseen?

Koska meillä on toinen sisäänrakennettu järjestelmä: kyky käyttää oikoteitä ja käteviä patenttiratkaisuja, joiden ansiosta meidän ei tarvitse kerta toisensa jälkeen opetella uusiksi miten esimerkiksi ovi avataan, miten ihmisen kasvot tunnistetaan, kuinka tietyissä sosiaalisissa tilanteissa toimitaan jne.

Tali Sharot, Optimisim Bias -kirjan kirjoittaja toteaa, että aivojemme erilaiset sisäänrakennetut järjestelmät on tarkoitettu toimimaan riittävän hyvin tietyissä tilanteissa, mutta voivat aiheuttaa jopa hengenvaarallisia ajatusvirheitä toisissa tilanteissa.

Esimerkiksi tasapainoaistimme toimii loistavasti niin kauan kuin olemme maassa, mutta ilmassa se voi antaa meille virheellistä tietoa. Tästä voi seurata se, että lentäjä uskoo että hänen lentokoneensa on suorassa, vaikka oikeasti se on ihan vinossa. Virheellinen uskomus voi johtaa pahimmillaan lentokoneen maahan syöksymiseen, kuten kävi esimerkiksi John Kennedy Jr:n ja kirjassa mainitun egyptiläisen (?) lentokoneen tapauksessa.

Valtaosan ajasta mielemme oikotiet toimivat loistavasti — rutiiniaskareet eivät vaadi kauheasti henkistä energiaa ja pärjäämme hienosti valtaosassa sosiaalisia tilanteita sen suuremmin miettimättä mitä teemme.

Joskus valitsemamme ajatusoikotie ei kuitenkaan toimi niin hyvin kuin toivomme.

Voi olla että valittu oikotie on alunperinkin väärä.

Esimerkiksi käytämme syy-seuraus-oikotietä tilanteessa, jossa ei ole oikeasti syy-seuraus-suhdetta.  Eli kuvittelemme toisen ärtymyksen johtuvan meistä, vaikka oikeasti se johtuu hänen omista ajatuksistaan, jotka parhaimmillaan eivät edes liity meihin mitenkään.

Tai näemme toistuvan kuvion tilanteessa, jossa ei ole toistuvaa kuviota — muistelemme virheen tehtyämme kaikkia niitä kertoja kuin teimme virheen ja unohdamme suvereenisti kaikki ne kerrat kun toimimme oikein.

Voi olla että ennen vastaavanlaisessa tilanteessa toiminut oikotie ei toimi nykytilanteessa.

Esimerkiksi lapsena kiukuttelu on saanut äitimme antamaan meille huomiota, mutta aikuisena vastaavanlaisessa tilanteessa uusi poikaystävämme päättää kiukuttelumme jälkeen lähteä pois ja antaa meille entistä vähemmän huomiota.

Tai ehkä suljimme parisuhteen alussa silmämme puolison alkoholin käytöltä, koska siinä vaiheessa uskoimme että hän muuttuisi. Eräänä päivänä havahdumme miettimään, että ehkei puoliso sittenkään vähennä alkoholinkäyttöä, jolloin vanha patenttiratkaisu sulkea silmät toisen huonolta käytökseltä alkaakin aiheuttaa meissä ahdistusta.

Erehtyminen on osa ihmisyyttä

Miten voimme välttää oikoteiden ja patenttiratkaisujen käytön tilanteissa, joissa ne eivät toimi toivotulla tavalla?

Emme mitenkään — ennen kuin huomaamme käyttäneemme niitä väärin. Ja se, että käytämme välillä oikoteitä ja patenttiratkaisuja väärin on yhtä luonnollista kuin se, että saamme ryppyjä, että meillä on umpisuoli ja että naisille tulee yleensä  turvotusta kuukautisten tienoilla.

Siksi virheajattelun ehkäisy-yritysten sijaan on fiksumpaa kiinnittää huomionsa siihen, mitä teemme siinä vaiheessa kun huomaamme käyttäneemme väärää oikotietä tai patenttiratkaisua — ja miten voimme huomata käyttäneemme väärää oikotietä tai patenttiratkaisua.

Sisäinen kompassi

Onneksi meillä on aivan mahtava sisäänrakennettu viestijärjestelmä, joka kertoo meille koska valitsemamme oikotiet ja patenttiratkaisut toimivat ja koska on aika avata mielensä uudelle ajatukselle:

Tunteet

Tunteet ovat suoraa seurausta ajatuksistamme — ja vain ja ainoastaan ajatuksistamme.

Voi olla, että luulet loukkaantuvasi, koska toinen sanoi sinulle rumasti, mutta oikeasti loukkaannuit, koska ajattelit että se on paras reaktiotapa tässä tilanteessa. Todennäköisesti käytit reaktiotapaa, koska joskus aikaisemmin vastaavassa tilanteessa loukkaantuminen on esimerkiksi saanut toisen tajuamaan, että hän toimi tavalla, josta et pidä tai koska se on saanut sinut pysymään kaukana ihmisistä, jotka sanovat asioita, joista et pidä.

Mutta ihan yhtä hyvin voisit sillä hetkellä nähdä toisen rumien sanojen olevan seurausta hänen omista ajatuksistaan — ei siitä, että sinussa olisi jotain vikaa. Tällainen ajatus voisi saada saada sinut tuntemaan sääliä oman mielesi pahoittamisen sijaan.

Ikävät tunteet kertovat, että ajattelet ikäviä ajatuksia.

Ajattelet ikäviä ajatuksia, koska koet niistä olevan sinulle hyötyä. Viha voi saada sinut ryhdistäytymään ja tekemään jotain sinua vaivaavalle tilanteelle. Suru auttaa luovuttamaan ja ottamaan aikaa ja tilaa uuteen tilanteeseen sopeutumiseen.

Se, että jokin asia näyttää toimivan, ei tarkoita että se toimii parhaalla mahdollisella tavalla tai tuo oikeasti toivottuja tuloksia.

Esimerkiksi murehtiminen ei toimi käytännössä koskaan toivomallamme tavalla, mutta koska käytämme sen yhteydessä mm. virheellisesti syy-seuraus-oikotietä ja toistuvien kuvioiden tunnistamis -oikotietä, meille syntyy mielikuva että murehtiminen suojasi meitä pettymyksiltä.

Itse asiassa tieteelliset tutkimukset osoittavat, että murehtiminen eli pessimistinen ajattelu ei tee pettymyksestä yhtään vähemmän tuskallista JA sen lisäksi se saa meidät käyttäytymään tavalla, joka edesauttaa epätoivotun tilanteen syntymistä.  

Toisin sanoen kuvitellessamme, että murehtiminen pitää meidät turvassa olemme kuin lentäjä, joka luulee lentokoneensa olevan suorassa, vaikka oikeasti se lentää vinossa!

Jos koet ikäviä tunteita, käytännössä aina jostain positiivisemmasta ajatuksesta — ja sitä seuravasta positiivisemmasta tunteesta — voisi olla enemmän hyötyä.

Arvaa mikä on hienointa? Se, että mielemme on rakennettu niin, että jos meillä on tarjolla kaksi eri ajatusta, joista toisesta tulee parempi olo, valitsemme aina sen, josta tulee parempi olo.

Kyllä, ulkopuolisen silmään monet valinnoistamme eivät tue tätä näkemystä, mutta jos itse kiinnität huomiota tunteisiisi välittömästi valintahetken jälkeen — ennen kuin tiedät mitä valinnasta seuraa — huomaat valinneesi aina paremmalta tuntuvan ajatuksen.

Voit saada uuden ajatuksen ihan milloin tahansa

Vaikka ajattelisit juuri nyt tukalaksi kokemastasi tilanteesta että “mä en ikinä voi tuntea mitään muuta kuin tätä kurjaa tunnetta tässä tilanteessa”, voin ilokseni ilmoittaa, että kyllä voit tuntea. Hyvä olo on vain yhden ajatuksen päässä.

Jos et ole valmis hyväksymään tätä ajatusta, ei hätää! Sinä päivänä kun tuskalliset tuntemukset tulevat isommaksi kuin niistä saatu näennäinen hyöty, näet koko ongelmasi uudessa näkökulmasta, jolloin kokemuksesi niistä muuttuu kertaheitolla.

Tänäänkin lukemattomat väkivaltaisissa parisuhteissa olevat ihmiset, jotka ovat tähän asti ajatelleet että “mulla ei ole mitään tietä ulos tästä tilanteesta”, näkevät yhtäkkiä kristallinkirkkaasti miten he voivat lähteä suhteesta sillä sekunnilla, jos vain haluavat.

Tänäänkin lukemattomat ihmiset, jotka ovat tunteneet olevansa alkoholin, huumeiden tai tupakan orjia näkevät että he voivat ihan oikeasti lopettaa päihteiden käytön tähän paikkaan, jos vain oikeasti haluavat.

Tänäänkin lukemattomat ihmiset, jotka ovat ajatelleet traagisesti päättyneen suhteen jälkeen että “mä en voi rakastua koskaan uudestaan”, huomaavat leikittelevänsä ajatuksella uudesta parisuhteesta.

Tänäänkin lukemattomat ihmiset, jotka ovat ajatelleet etteivät he voi ikinä nousta surun syövereistä, epätoivon kuilusta tai masennuksesta, havahtuvat siihen, että he eivät enää ajattele elämän olevan ohi vaan odottavat jo innolla parempaa tulevaisuutta.

Olipa elämäntilanteesi mikä tahansa, tänään sinäkin voit nähdä sen uudessa valossa, jos vain annat siihen itsellesi luvan.

Jos haluat lukea satoja sivuja uusia ajatuksia herättäviä juttuja, yhden ilmaisen valmennuskerran ja osallistua ryhmävalmennuspuheluihin, tsekkaa Kutri.net:in VIP-jäsenyys.

Jos haluat tutkia yhdessä minun ja muiden laihduttajien kanssa miten voisit ajatella laihduttamisesta uudella tavalla, tule Teholaihdutus-ryhmävalmennuskurssille, joka sisältää 15 viikon ajan viikottaiset ryhmäpuhelut, 6 kk ajan kuukausittaiset ryhmäpuhelut ja 4 henkilökohtaista valmennusta sekä lukuoikeudet Onnistunut laihdutus -itsevalmennuspakettiin.

Entä jos läheisriippuvuutta ei ole olemassakaan?

Eräs kaverini suositteli minulle “Codependent no more” -kirjaa mielenkiintoisen keskustelun aikana. Samaa tai vastaavia kirjoja on suositeltu minulle vuosien mittaan ennenkin, mutta tähän asti olin suhtautunut erinäisistä syistä ajatukseen torjuvasti.

Havahduin viikko sitten Supercoach Academyn toisena live-viikonloppuna  siihen, että voimme nähdä minkä tahansa asian minä hetkenä tahansa uudessa valossa. Elämässäni oli asioita, joiden kohdalla uusi näkökulma olisi erittäin tervetullut. Niinpä latasin tämän läheisriippuvuutta käsittelevan klassikon äänikirjana ja aloin kuunnella sitä toivoen saavani uuden näkökulman minua vaivaavaan asiaan.

Sitä ennen olin jo googlannut läheisriippuvuuden määritelmiä, jonka mukaan minun nähdäkseni 80 % suomalaisista naisista voisi olla jossain määrin läheisriippuvaisia. Miksi näin on, on erillisen kirjoituksen aihe.

Codependent no more -kirja kertoo useita esimerkkejä ajatus- ja toimintamalleista, joita sen kirjoittaja kutsuu läheisriippuvuudeksi. Tunnistin kertomuksista runsaasti varsinkin vanhoja ajatus- ja toimintamallejani — ja jopa joitain nykyisiä ajatusmalleja. Joten tällä perusteella joku voisi määritellä minut läheisriippuvaiseksi.

Vuosi sitten olisi itse innolla tarttunut määritelmään.

Nyt kirjan kirjoittajan Melody Beattien jatkuva jankkaus siitä, kuinka “olet sairastunut läheisriippuvuuteen” ja “läheisriippuvuus on sairaus jota ei voi välttää jos siitä saa tartunnan”, “läheisriippuvuudesta toipuminen on hidasta”  jne. alkoi oikeasti ottaa päähän. 

Miksi?

Koska näin hyväätarkoittava kirjailija aivopesi lukijansa tilaan, jossa nämä sulkevat silmänsä mahdollisuudelta uuteen ajatukseen, että he ovat hyviä, ehjiä ja terveitä ja ettei heissä sinällään ole mitään vikaa. Ja että he nyt vain ovat valinneet kerta toisensa jälkeen tietyt ajatus- ja toimintamallit, koska ne ovat näyttäneet toimivan jotenkuten. 

Pohjimmainen syy siihen, ettemme ala tosissamme miettiä uusia toimintamalleja on se, että ihmismieli pyrkii valitsemaan tutun ajatuksen säästääkseen aikaa ja vaivaa, jolloin ajattelumme näyttää tapahtuvan ikään kuin automaattiohjauksella. Koska olemme aina tottuneet ajattelemaan ja toimimaan tietyllä tavalla, meille ei välttämättä juolahda edes mieleen, että voisi olla jokin toinen tapa toimia.

Olenko sairastunut tiskikonesyndroomaan?

Ajatus läheisriippuvuuteen sairastumisesta on mielestäni yhtä älytön, kuin jos olisin 1,5 vuotta sitten uskonut sairastuneeni tiskikonesyndroomaan.

Kasvoin kodissa, jossa oli tiskikone. Sen lisäksi minulla oli oma tiskikone vuosina 2003-2005.

Puolitoista vuotta sitten olin nykyisen puolisoni kanssa pari kuukautta putkiremonttia paossa veljeni perheen asunnossa, jossa oli tiskikone. Eräänä päivänä olin kantamassa astioita ruokailun jälkeen tiskipöydälle, kun mieheni pysäytti minut kysymällä:

“Mikset sä laita noita tiskejä suoraan koneeseen?”

Tuijotin miestä ihmeissäni.

“Häh?”

“Niin, miksi sä ladot ensin tiskit tohon tiskialtaaseen ja sitten vasta laitat ne tiskikoneeseen? Mikset sä huuhtaise niitä ja laita niitä suoraan tiskikoneeseen?”

Päässäni raksutti. Niin, miksi tosiaan? Sitten räjähdin nauramaan.

En ollut laittanut tiskejä suoraan koneeseen, koska en ollut tullut ajatelleeksi, että ne voisi laittaa suoraan koneeseen! Lapsuudenkodissani tiskit nimittäin ladottiin ensin tiskipöydälle ja sitten vasta joskus myöhemmin kerralla koneeseen. Vasta nyt tajuan sen johtuneen pitkälti siitä, että kukaan ei yleensä viitsinyt tyhjentää tiskikonetta pesun jälkeen, joten se oli täynnä.

Olin ollut toki lapsuuteni jälkeen muutaman kerran tilanteissa, joissa esimerkiksi tuotantoyhtiön keittiön seinällä oli lappu “laita tiskisi suoraan koneeseen”. Olin pitänyt tätä mielessäni jonkinlaisena poikkeustilana tyyliin “toimistoissa tiskit laitetaan suoraan koneeseen, koska siellä tiskikoneen täyttäminen ei kuulu kenenkään velvollisuuksiin”.

Kuvitellaanpa, että yhtä aikaa havainnon kanssa, että tiskit voi laittaa suoraan koneeseen, olisin saanut päähäni, että olin sairastunut tiskikonesyndroomaan — jonka tuntomerkkeihin kuului tiskien kasaaminen tiskipöydälle sen sijaan että  laittaisin ne suoraan koneeseen.

Lähtiessäni etsimään syitä tähän kauheaan sairauteen, keksisin kuinka olin sairastunut siihen jo lapsuudenkodissani, jossa ei koskaan laitettu tiskejä suoraan koneeseen.

Miltä minusta tuntuisi? Toisaalta helpottuneelta, koska näkisin, että kyvyttömyyteni laittaa tähän asti tiskejä suoraan koneeseen johtui kauheasta syndroomasta, johon olin sairastunut jo lapsena. Ehkä vähän katkeruutta vanhempiani kohtaan siitä, että he olivat tartuttaneet tämän sairauden minuun. Toivoa siitä, että ehkä pieniä askelia ottamalla voisin parantua sairaudestani ja jonain päivänä osaisin pistää tiskit suoraan koneeseen pystyäpin ja pelottomana.

Toisaalta minua saattaisi pelottaa, että mitä jos en sittenkään paranisi, vaan retkahtaisin syvemmälle sairauteeni. Mitä jos jatkossa jättäisin tiskit ensin pöytään koko päiväksi ennen kuin ne saisin ne siirrettyä tiskipöydälle ja lopulta tiskikoneeseen?

Ehkä haluaisin liittyä tukiryhmään, jossa voisimme yhdessä muiden tiskikonesyndroomaan sairastuneiden kanssa käydä kerta toisensa läpi sitä, miten älytöntä oli ollut latoa tiskit ensin työpöydälle. Välillä huomaisin pistäväni tiskit suoraan koneeseen ilman mitään ongelmaa ajatellen että “eihän tämä nyt oikeasti ole niin iso juttu”. Säikähtäisin ajatustani, koska se tarkoittaisi sitä, että kieltäisin sairauteni — niin kuin olin kieltänyt sen kaikki nämä vuodet, kun en ollut nähnyt mitä olin tehnyt.

Tuntisin itseni urheaksi toipilaaksi, joka joutuu sinnittelemään hirveän sairauden kanssa, kunnes jonain päivänä pitkällisen harjoittelun jälkeen uskaltaisin kutsua itseäni “toipuvaksi tiskisyndroomaiseksi”.

Mitä jos oletkin ihan terve?

Oikeasti opin laittamaan tiskit suoraan koneeseen ihan vain sillä, että näin paremman tavan toimia. Samalla tavalla olen kahdessa päivässä huomannut sen hoksaamisen, miten höpsöjä eräät ajatus- ja toimintamallini olivat, vaikuttaneen välittömästi asioihin, jotka vaivasivat minua.

Minä uskon niin Michael Neillin, Bill Cummingin, Linda ja George Pranskyn kuin “kolme prinsiippiä” löytäneen Sydney Banksin tavoin että:

  1. Me olemme kaikki ehjiä ja terveitä, koska olemme se, joka ajattelee ja tuntee, emme ajatuksemme ja tunteemme
  2. Ihan kaikki tunteemme johtuvat tasan tarkkaan ajatuksista, joita valitsemme ajatella jostain asiasta (eikä esim. mistään läheisriippuvuudesta, johon sairastumista ei olisi voinut estää)
  3. Muutos voi tapahtua silmänräpäyksessä — ihan vain näkemällä että:
    • a) käytännössä kaikki tunteita herättävät ajatuksemme ovat vain mielipiteitä
    •  b) muutamme mielipidettämme sillä sekunnilla kun sisäistämme, että on olemassa jokin parempi tapa ajatella tai toimia

Ymmärrän hyvin, että jos aikaisempi ajatusmalli on ollut että:

“tuo toinen pilaa elämäni, enkä voi mitenkään estää häntä tekemästä sitä”,

…silloin ajatus:

“olen sairastunut sairauteen, joka saa minut laiminlyömään omia tarpeitani, mutta voin parantua siitä”

…tuntuu paljon paremmalta.

Mutta mikä olisi vieläkin parempi ja nopeammin tuloksia tuottava ajatus? Miten olisi esimerkiksi:

“Toimin aiemmin tällä tavalla, koska olin lapsena oppinut tämän toimintatavan ja se näytti toimivan jollain lailla…

enkä ollut tullut ajatelleeksi, että voisi olla jokin vieläkin parempi toimintamalli.

Nyt olen löytänyt — tai ainakin pidän mahdollisena löytää — sellaisen lähestymistavan tähän asiaan, että tunnen oloni vahvaksi, tyytyväiseksi ja tyyneksi.

Nähtyäni paremman ajatusmallin valitsen sen automaattisesti ja palaan vanhaan ajatus- ja toimintamalliin korkeintaan hetkellisesti ollessani syvällä omissa ajatuksissani. Heti kun huomaan mitä olen tekemässä, palaan automaattisesti uuteen toimintamalliin ilman että tunnen tarvetta syytellä itseäni tms.”

Lisää aiheeseen liittyvää luettavaa:

  • Optisim bias -artikkeli siitä, miten ihmismieli on “ohjelmoitu” optimismiin
  • Mistakes were made but not by me — kirja tavoista, joilla huijaamme itseämme. Auttaa ymmärtämään miten on mahdollista olla näkemättä parempia vaihtoehtoja, vaikka ne olisivat ihan nenämme edessä.

Jos haluat kuulla lisää “suuresta havahtumisestani” Supercoach Academyn toisena viikonloppuna, liity VIP-jäseneksi.

 

Piinallinen pitkästyminen ja luova joutilaisuus

Tuttu linkitti Facebookissa Hidasta elämää -blogin vanhaan juttuun siitä, miten pitkästyminen synnyttää luovuutta. Epäilemättä provosoivaksi tarkoitettu sanavalinta jäi mietityttämään. Synnyttääkö pitkästyminen todellakin luovuutta?

Boisiko se tila, johon jutussa viitataan pitkästymisellä, olla sama kuin tila, jota minä kutsun joutilaisuudeksi?

Pitkästyminen liittyy minun maailmassani ajatukseen, että joudun väkipakolla olemaan tilanteessa, jossa koen tylsistyväni ja turhautuvani — esimerkiksi tylsässä kokouksessa. Pitkästyminen johtaa yleensä korkeintaan sen miettimiseen, miten pääsen tilanteesta pois.

Joutilaisuus puolestaan on nautinnollinen tila, jossa vallitsee ajatus siitä, ettei minulla ole kiire mihinkään. Rakastan aamuja, jolloin herään ennen perheen miehiä ja saan vain köllötellä sängyssä fiilistelemässä. Siinä missä pitkästyminen tuntuu vankilalta, joutilaisuus tuntuu lahjalta.

Mielenkiintoista on se, että voin olla täsmälleen samassa tilanteessa ja kokea kumpaa vain tunnetta. Täällä Losissa saa istua loputtomiiin ruuhkissa. Jos mielessäni pyörii ajatus siitä, että minun pitäisi olla sillä hetkellä jossain muualla, pitkästyn. Jos taas ajattelen ettei minulla ole mikään kiire mihinkään, voin kokea joutilaisuutta.

Kuinka kokea enemmän joutilaisuutta

Tällä viikolla olen saanut kokea useita joutilaisuuden hetkiä niin aamuisin kotona kuin autossa. Sen seurauksena olen saanut tiuhaan tahtiin kaikenlaisia ideoita, joista osan toteuttamisen olen jo aloittanut (ks. viestin loppu).

Tätä blogimerkintää miettiessäni tajusin mistä yhtäkkinen energiapuuska johtuu. Supercoach Academyn ensimmäisen viikonlopun aikana saamani oivalluksien ansiosta, etten tällä viikolla ole hermostunut, ahdistunut tai murehtinut entiseen verrattuna juuri lainkaan, vaikka ennen vastaavat olosuhteet olisivat saaneet minut pois tolaltani.

Rauhallisen mieleni salaisuus on yksinkertaisesti sen oivaltaminen, miten ihan kaikki tunteemme ovat seurausta ajatuksista. Tapahtumat ja asiat ovat itsessään neutraaleja, kunnes annamme niille merkityksen. Jos antamani merkitys ja siitä tunteet eivät tunnu palvelevan minua, voin nähdä asian tai tilanteen uudessa valossa.

Tein viikonlopun opeista lähes tunnin mittaisen webcastin Kutri.net:in VIP-jäsenille. Jos sinua kiinnostaa kuulla mitä kurssilla opin, liity Kutri.net:in postituslistalle ja saat kiitokseksi salasanan uutiskirjeen tilaajien bonussivulle, jonne lisään aika ajoin bonusmateriaalia.

Lisää allaoleviin kenttiin sähköpostiosoitteesi ja nimesi ja vahvista tilaus klikkaamalla sähköpostiisi tullutta vahvistuspyyntölinkkiä. Sen jälkeen tulevassa toisessa sähköpostissa on osoite ja salasana bonussivuille:
[mailpress]

Videoita ynnä muuta

Yksi tällä viikolla eniten innostaneista asioista on videoiden tekeminen. Tein viikossa yhteensä kuusi videota. Nyt vähän ihmettelen että missä välissä, kun olemme ehtineet myös harrastaa autoretkiä perheen miesten kanssa.

Tällä vähän alle 14 minuuttia pitkällä videolla kerron valmentamisesta — mitä se on, millaista valmennusta minä tarjoan ja milloin valmentajan pakeille kannattaa hakeutua.

Tarjoan rajoitetun erän tunnin puhelinvalmennuksia hintaan 98,40 €!

Samoin idea Teholaihdutus-ryhmävalmennukseen syntyi suloisessa joutilaisuudessa. Kerron tällä 16,5 minuuttia pitkällä videolla paitsi kurssista, myös yleisemmin laihduttamisesta — mistä laihduttamisessa pohjimmiltaan on kyse ja milloin “saa” laihduttaa.

Onnistunut laihdutus -itsevalmennuspakettikin on täydentymässä — ensimmäinen webinaari eli nettiluento, jossa käsittelen Onnistuneen laihdutuksen edellytyksiä, on ensi lauantaina 3.3.2012. Paketin lukuoikeudet lunastaneet ja VIP-jäsenet voivat siis osallistua luentoon ja kysyä minulta kysymyksiä joko Facebookin tai webinaarin pääsivun kautta. Laitan tarkemmat tiedot salasanasta ja linkeistä Kutrinvip.com:in blogiin perjantaina.

Tällä videolla puolestaan kerron miten voit liittyä katsomaan niin kaikille avoimia kuin salasanalla suojattuja webinaarejani.

Aito halu

Mistä tiedät onko sinulla aito halu tehdä jotain vai yritätkö vain uskotella itsellesi, että haluat tehdä sen?

Jos joudut miettimään koko asiaa, tällöin melko varmasti kyse on jostain, mitä et oikeasti halua tehdä.

Edellisessä blogikirjoituksissesani sivusin aitoa halua puhuessani visioista. Aito halu tuntuu kumpuavan sisältämme, mutta kyse ei todellakaan ole mistään mystisestä tai maagisesta ilmiöstä, kuten esim. K3 Fitneksen Juhani epäili tämän blogkirjoituksen kommenttiosastolla.

Aito halu on sen näkemistä, mikä on meille aidosti tärkeää ja mikä ei.

Oletko koskaan ollut stressaantunut niskaasi kertyneistä velvollisuuksista, kun yhtäkkiä jotain järkyttävää tapahtuu: joudut kohtaamaan kuoleman, lapsesi sairastuu vakavasti, joudut onnettomuuteen tai poikkeuksellinen katastrofi tyyliin Aasian Tsunami tai 9/11 vie koko huomiosi? Yhtäkkiä kaikki ne velvollisuudet, jotka hetki sitten tuntuivat ahdistavan tärkeiltä, menettävät merkityksensä ja niiden stressaaminen tuntuu naurettavalta ja lapselliselta verrattuna Oikeisiin Ongelmiin.

Tai ehkä olet ollut tilanteessa jossa päiväsi on näyttänyt olevan täynnä ja olet miettinyt miten saat kaikki hurjan vaativat tehtävät suoritettua, kun yhtäkkiä kaverisi soittaa ja tarjoaa lippuja tapahtumaan, johon haluat koko sydämestäsi mennä. Yhtäkkiä huomaat karsivasi tehtävälistalta turhina tehtäviä, jotka äsken olivat “ihan pakko tehdä” -listalla ja hoitavasi ennätysajassa ja energisesti jutut, jotka vielä äsken tuntuivat mahdottoman hankalilta ja työläiltä.

Tai ehkä stressaat ihan hulluna siitä, ettet näytä saavan jotain tehtävää ajoissa valmiiksi, että joudut perumaan jonkin tapaamiseen tai olet siitä myöhässä — kunnes saat selville että vastapuoli on ollut niin kiireinen omien juttujensa kanssa, että on vain tyytyväinen siitä, että tapaamisenne peruuntui tai teet lupaamasi asian vähän myöhemmin kuin mitä olit luvannut.

Mikä on oikeasti tärkeää?

Väitän, että Pareo-prinsiipin mukaisesti 80 % työlistallasi olevista asioista on sellaisia, joiden tekemättä jättäminen tai tekeminen myöhemmin tai vähemmällä vaivalla kuin milloin ja miten ne mielestäsi pitäisi tehdä, ei vaikuta juurikaan konkreettisesti elämäsi laatuun puoleen tai toiseen.

Näemme tämän aina kun katsomme elämäämme mielenrauhassa ja ilman turhia tunnelatauksia ja tarinoita siitä, millaisia ihmisiä meidän pitäisi olla.

Olet varmasti kuullut tarinan kalastajasta, joka istui eteläisen meren rannalla kalastamassa. Lomalla oleva liikemies kiinnitti huomiota siihen, miten kalastaja kalasti koko päivän joka päivä. Lopulta liikemies lähestyi kalastajaa ja kysyi tältä: “Mikset ota lainaa ja hanki venettä ja verkkoja.”

“Mitä minä niillä tekisin?”, kalastaja ihmetteli. “Saalistani riittää hyvin ruokaa perheelleni ja parille naapurille myytäväksi asti.”

“Saisit verkoilla niin paljon enemmän kalaa että voisit  myydä sitä muillekin”, Liikemies selitti. “Ja jos kalastat oikein ahkerasti, saat pian velkasi maksettua ja hankittua toisenkin veneen, jolloin tienaat vieläkin enemmän. Jos jatkat laivueesi laajentamista, voit päästä kymmenessä vuodessa niin pitkälle, että voit perustaa oman kalajalostamon. Sitten vasta alatkin tienata! Kun painat kurinalaisesti pitkää päivää toiset 10 vuotta, voit päästä hyvinkin ennenaikaiselle eläkkeelle.”

“Ja mitä minä sitten tekisin”, kalastaja ihmetteli.

“No vaikka kalastaisit päivät pitkät ihan vain huviksesi”

Me teemme samaa omien ajatuksiemme kanssa. Kerromme itsellemme, ettemme voi olla rauhassa tai onnellisia, ennen kuin olemme täyttäneet itse itsellemme asettamamme tavoitteet: saaneet hyvän parisuhteen, tienanneet x-määrän rahaa, hoitaneet kaikki velvollisuutemme, treenanneet kroppamme huippukuntoon, selvittäneet lapsuuden traumamme jne. Emme sano “EI” kun muut pyytävät apuamme, vaikka kalenterimme on jo tupaten täynnä, koska kerromme itsellemme ettemme voi tuntea itseämme rakastettavaksi jos muut ovat vihaisia meille.

Lopulta olemme tilanteessa, jossa työlistamme on täynnä asioita, joita emme halua tehdä. Sen sijaan että pysähtyisimme kaikessa rauhassa fiilistelemään, mitkä asiat ovat meille oikeasti tärkeitä ja sitten raakkaisimme työlistalta pois kaiken sen, mikä ei tue näitä elämämme perusasioita, alamme epätoivon vimmalla motivoida itseämme tekemään työlistallemme usein sattumanvaraisesti kertyneitä tehtäviä.

Sen sijaaan  että näkisimme, että olemme ehjiä, hyviä ja rakastettavia, alamme valehdella itsellemme että meissä on jotain vikaa ja olemme laiskoja tai muuten huonoja kun emme tee työlistallamme olevia asioita. Sen sijaan että muistaisimme, että voimme antaa itsemme olla onnellisia minä hetkenä hyvänsä, alamme kiristää itseämme onnellisuudella ja hyvällä ololla tekemään asioita, joita emme oikeasti halua tehdä, koska syvällä sisimmässämme tiedämme etteivät ne tue meille tärkeitä asioita.

Tehtävä

1. Kirjaa ylös ihan kaikki mielessäsi pyörivät tehtävät eli asiat, joista ajattelet “mun pitäisi…” ja “mä haluan…”

Lisää listaan myös unelmat, olivat ne sitten tavoitteita, visioita tai haaveita.

Tehtävien kirjaaminen auttaa välittömästi tyhjentämään päätäsi, koska niin kauan kuin vain pyörität tehtäviä päässäsi, palautat ne mieleesi useita kertoja päivässä, jolloin tavallaan yksi tehtävä tuntuu mielessäsi moninkertaiselta.

2. Katso listaasi. Mitkä tehtävät voit ja haluat jättää tekemättä tai delegoida jollekulle toiselle?

Mistä tehtävistä näet jo suoraan, ettet halua tehdä niitä, ja jos jätät ne tekemättä tai delegoit ne eteenpäin, kukaan ei kuole, saa fyysisiä vammoja tai menetä merkittäviä summia rahaa?

3. Jos tietäisit täysin varmasti, että mikään mitä teet, ei tee sinua onnellisemmaksi tai onnettomammaksi mitä olet nyt, mitkä tehtävistä jättäisit tekemättä tai delegoisit eteenpäin?

4. Jos tänään tapahtuisi jotain järkyttävää — läheisesi kuolisi tai sinulta löydettäisiin syöpä, mitkä jäljellä olevista tehtävistä jättäisit tekemättä tai delegoisit jollekulle toiselle?

5. Jos saisit jäljellä olevan työlistasi käsiisi sitten kun täytät 80-vuotta, mitkä tehtävät näyttävät siinä vaiheessa turhilta?

Toinen versio: jos 80-vuotias Sinä ilmestyisi nyt aikakoneella tulevaisuudesta luoksesi, mitä hän käskisi sinun tehdä tai jättää tekemättä?

Tässä vaiheessa listasi on todennäköisesti lyhentynyt — ehkä jopa radikaalisti. Miltä listan katsominen tuntuu nyt?

6. Onko listalla vielä asioita, joiden tekeminen tuntuu vaikealta, tylsältä tai raskaalta?

Mikä sinulle on oikeasti tärkeää?  Miten jäljellä olevat tehtävät voisivat tukea näitä asioita?

Kuvitellaan että esimerkiksi lapsesi turvallisuus on sinulle tärkeää, mutta auton katsastaminen tuntuu vaikealta. Mitä jos katsastuksessa kävisi ilmi, että autosi jarruissa on vika, joka voi saada ne lukkiutumaan kesken ajon ja sinut vaaralliseen onnettomuuteen lapsesi kanssa. Eikö ole parempi käydä tsekkauttamassa, että autosi on kunnossa ja jos se ei ole, korjauttamassa se?

Vaaditko itseäsi suorittamaan tehtävän nopeammin tai täydellisemmin kuin mitä se oikeasti tarvitsee tehdä?

Haluatko koko sydämestäsi olla fyysisesti paremmassa kunnossa, mutta sinun on vaikeaa lähteä salille, koska odotat itseltäsi että sinun pitää treenata tunti viitenä päivänä viikossa? Lopputuloksena et mene salille ollenkaan.

Kun näet että päätavoitteenasi on olla fyysisesti paremmassa kunnossa kuin nyt, EI treenata tietyllä tavalla ja että liian kovat odotuksesi estävät sinua saavuttamasta tavoitteesi, mielesi vapautuu keksimään muita tapoja kehittää kuntoa. Saatat esimerkiksi huomata miten on fiksumpaa käydä puoli tuntia päivässä salilla kolmena päivänä viikossa ja 2-3 muuna päivänä tehdä jotain kevyempää liikuntaa.

Teetkö tehtävästä isomman kuin se on liittämällä siihen ihmisarvosi, onnellisuutesi tms.?

Joskus tehtävät tuntuvat niin raskailta, koska yritämme motivoida itseämme tekemään ne ajattelemalla että “olen huono ihminen, jos en tee tätä” tai “sitten puolisoni rakastaa minua, kun saavutan tämän tavoitteen” tai “en voi olla onnellinen ennen kuin teen tämän”.

Mikään teko, valinta tai olosuhde ei OIKEASTI itsessään tee sinua paremmaksi tai huonommaksi ihmiseksi, onnellisemmaksi tai onnettomammaksi tai kerro että olet rikki tai hajalla. Sinä liität siihen mielessäsi tietyn arvolatauksen.

Sinä olet aina vain yhtä ehjä, hyvä ja rakastettava kuin olit jo syntyessäsi. Joskus ajattelet asioita, joista sinulle tulee kurja olo. Joskus ajatuksesi tai kurja olosi johtavat valintoihin ja tekoihin, jotka eivät edesauta sinun tai muiden hyvinvointia. Joskus ajattelet asioita, joista sinulle tulee hyvä olo ja teet valintoja ja tekoja, jotka edesauttavat sinun ja muiden hyvinvointia.

Ajatukset tulevat ja menevät — ja sitä kautta tulevat ja menevät tunteemme ja tekommekin. Sinä et ole tekosi, tunteesi ja ajatuksesi. Olet se, joka ajattelee, tuntee ja tekee.

Sillä hetkellä kun lopetat itsellesi valehtelun, että tekosi, tunteesi tai ajatuksesi tarkoittavat, että olet tietynlainen ihminen, alat taas ajatella selkeämmin. Kun ajattelet selkeämmin, teet viisaampia valintoja.

Jos tykkäät siitä miten lähestyn näitä kysymyksiä, tsekkaa Kutri.net:in VIP-sivusto, jossa on jo pitkälti toistasataa vastaavanlaista kirjoitusta tehtävineen.

Miksi et toteuta unelmaasi?


Onko sinulla unelma, joka on vielä toteuttamatta?

Mitä kerrot itsellesi syyksi siihen, ettet ole vielä toteuttanut sitä? Ei ole aikaa, rahaa, rohkeutta, puolison tukea, energiaa, kykyä tai muita mahdollisuuksia? Pelkäät epäonnistumista tai onnistumista?  Sinua ahdistavat jo valmiiksi toisten reaktiot tai sinulla ei ole tarpeeksi itsekuria?

Kaikki yllämainitut syyt ovat vain tekosyitä.

Todellisia syitä siihen, ettemme toteuta unelmiamme on nähdäkseni vain kolme:

  1. Kyseessä on pelkkä haave, jonka eteen et ole oikeasti valmis tekemään töitä.
  2. Kyseessä on tavoite, jota et oikeasti halua toteuttaa.
  3. Kyseessä on todellinen visio, jonka toteuttamisen aika ei ole vielä tullut.

Visio, tavoite vai haave?

Kaikkein eniten unelmien ympärillä aiheuttaa sekaannusta se, että kutsumme unelmiksi sekä päiväunimaisia haaveita, tekemällä tehtyjä tavoitteita että syvältä sisältämme kumpuavia visioita.

Visiot

Oletko koskaan saanut niin vahvan mielikuvan siitä, mitä haluat, ettet ole malttanut odottaa, että pääset toteuttamaan ideasi? Ehkä olet yhtäkkiä keksinyt miten haluat muuttaa olohuoneen huonekalujen järjestystä. Saanut päähäsi lähteä kavereiden kanssa kesäpäivän kunniaksi uimaan. Päättänyt maalata makuuhuoneen seinät. Halunnut selvittää missä päin maailmaa vanha tuttusi menee. Ottanut äkkilähdön hetken mielijohteesta. Ennen kuin huomaatkaan, olet aloittanut mielikuvan toteuttamisen.

Onneksi olkoon! Olet saanut vision!

Visiot ovat usein yllättäen saamiamme ideoita, joille ominaista on se, että halumme toteuttaa ne tuntuu kumpuavan jostain sisältä. Emme välttämättä osaa itsekään selittää, miksi haluamme toteuttaa ne. Sen sijaan saatamme yrittää puhuttaa itsemme luopumaan ideasta, jossa ei ehkä ensisilmäyksellä näytä olevan mitään järkeä.

Vision iskiessämme olomme on yhtä aikaa rento, avoin, energinen ja innostunut. Tunnemme heränneemme henkiin. Joskus saatamme tuntea yhtäkkiä voimakasta liikutusta tai lähestulkoon harrasta ihmetystä ideasta ja siitä, miten se tuntuu iskeneen kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Tavoitteet

Tavoitteet ovat yleensä järkeviä — tai ainakin järkevältä kuulostavia — unelmia, joihin päädymme jonkinlaisen päättelyketjun tuloksena. Tavoitteista puhuessamme käytämme usein sanoja “mun pitäisi”, “on järkevää”, “kuka tahansa tekisi näin” tai “näin kuuluu tehdä”.

Asetamme tavoitteita tavoitteiden asettamisen takia, koska luulemme, että tavoitteita asettamalla varmistamme, että olemme tulevaisuudessa onnellisia. Mikä tietenkin on hirvittävää itsepetosta ja estää meitä kokemasta onnea nyt, koska yritämme potkia itsemme toteuttamaan tavoitteemme kiristämällä itseämme onnellisuudella (“mä en ole onnellinen ennen kuin..” ja “sitten mä vasta olen onnellinen kun…”).

Mikä on paras tapa varmistaa, että olet tulevaisuudessa onnellinen? Huomata, että voit olla onnellinen tässä ja nyt, olosuhteista riippumatta. Kun muistat tämän joka päivä, olet joka päivä onnellinen, tapahtui mitä tapahtui.

Toinen syy tavoitteiden asettamiseen on se, että yritämme vaikuttaa jotenkin paremmalta ihmiseltä omissa ja muiden silmissä. Tavoitehakuisuus kun on varsin arvostettu ominaisuus yhteiskunnassamme. Se nuijitaan päähämme viimeistään yläasteella, jolloin meille valehdellaan kerrotaan, että silloin tekemämme valinnat ratkaisevat sen, millaista elämää tulemme elämään.

Tavoitteiden ongelmana on se, että ne harvemmin kumpuavat syvältä sisältämme eivätkä siksi ole visioiden tapaan seurausta aidosta halusta. Siinä missä visiot tuntuvat syntyvän kuin itsestään sisällämme, tavoitteet ovat jonkinlaisen järkeilyn ja päättelyn tulosta. Siinä missä visioiden kohdalla saatamme yrittää pidätellä itseämme, tavoitteiden toteuttamiseksi joudumme motivoimaan itseämme.

Ikävä kyllä valtaosa käyttämistämme motivointikeinoista on uhkaus-kiristys-lahjonta-linjaa. Sen lisäksi motivointiyrityksemme vaativat yleensä aina jonkinasteista itsepetosta, kun yritämme vakuuttaa itsellemme, että tavoitteemme on tärkeämpi tai kiireellisempi kuin mitä se oikeasti on.

Ainoa kunnolla toimiva motivointikeino on lopettaa järkeily ja löytää aito halu eli visio syvältä sisältämme. Se ei löydy päättelemällä, järkeilemällä tai tuskailemalla, vaan rentoutumalla, hidastamalla ja avautumalla sille, mikä on totta.

Kun näemme mitä oikeasti haluamme, ymmärrämme miksi jätimme toteuttamatta tavoitteemme.

Haaveet

Haaveet ovat päiväunia, joilla viihdytämme itseämme tai yritämme paeta todellisuutta, josta emme pidä. Haaveisiin liittyy käytännössä aina kuvitelma siitä, että jos haaveemme vain toteutuisi, niin sitten olisimme oikeasti onnellisia. Haaveiluun liittyy myös ajatus siitä, että elämä, jota elämme nyt on vain jonkinlainen välivaihe tai odotusvaihe ennen “oikeaa elämää”.

Tämä on tietysti pahinta potaskaa ikinä, koska se elämä jota elät juuri nyt on oikeaa elämääsi ja kaikki muu on vain kuvitelmaa. Tämä pätee myös silloin, kun pelottelemme itseämme mahdollisilla tulevilla tapahtumilla, vaikka juuri tässä ja nyt kaikki on hyvin.

Samaan aikaan kun haaveilemme, tiedämme sydämessämme valehtelevamme itsellemme. Koska syvällä sisimmässämme emme voi ottaa haaveita vakavasti, jätämme ne toteuttamatta.

Kun aika ei ole kypsä

Visiomme toteutuvat käytännössä aina, joskin välillä täysin eri aikataulussa ja hieman eri tavoin, kuin mitä rationaalinen mielemme on suunnitellut.

Silloin kun olemme perustilassamme mielenrauhassa, näemme että kaikki tapahtuu ajallaan, ja on turhaa “työntää jokea”. Jos jotain on tehtävissä, teet sen — ja se riittää.

Joskus rationaalinen mielemme “kidnappaa” syvältä sisältä kummunneen vision, jonka toteuttamisen aika ei ole vielä. Niinpä alamme uskotella itsellemme, että meidän pitää toteuttaa visio välittömästi. Jos se ei näytä heti toteutuvan itsemme asettamassa aikataulussa, alamme epäillä että visiossa — tai vielä pahempaa, meissä — on jotain vikaa.

Onneksi mielenrauha on perustilamme, johon palaamme aina ajatustemme rauhoituttua — ja ajatuksemme rauhoittuvat aina enemmin tai myöhemmin.

Vaikka olisimme tehneet itsemme kuinka hulluiksi tahansa omilla ajatuksillamme, mielenrauha on aina vain yhden ajatuksen päässä ja se ajatus voi juolahtaa mieleemme milloin tahansa.

Jos unelmamme on aito syvältä kumpuava visio, on yhdentekevää miten paljon stressaamme, murehdimme tai ahdistamme itseämme siihen liittyvillä ajatuksilla. Kun aika on oikea ja olemme taas mielenrauhassa, teemme kyllä kaiken tarvittavan vision toteuttamiseksi.

Onko sinulla visio käsikirjoituksen tai kirjan kirjoittamisesta? Voisiko sen aika olla nyt? Upouusi 10 viikon käsikirjoituskurssi alkaa ensi perjantaina — ja tuttuun tapaan se on ilmainen kaikille VIP-jäsenille!

Palaset alkavat loksahdella kohdalleen

“Vau.”

Jos olisitte kuulleet tuon, se olisi kuulostanut levolliselta, iloiselta ja kevyeltä. Vau. Elämä on aika hienoa.

Elämä on hienoa siksi, että asioilla on tapana järjestyä, ja kun kuuntelee ja seuraa sydäntään, jossain vaiheessa jutut, joista on miettinyt että “mitäköhän järkeä tässä on”, osoittautuvat jonkun isomman jutun paloiksi.

No nyt olen nähnyt miten muutama pala sopii yhteen. Vaikken usko vieläkään näkeväni lopullista palapeliä, jo näiden palojen näkeminen on hauskaa. Jatka lukemista “Palaset alkavat loksahdella kohdalleen”

Miksi tiedostaminen hakkaa tekniikat

Jengan kanssa jatkuneet keskustelut toivat mieleen Michael Neillin kertoman vertauksen.

Kuvittele että sinulla olisi rasiallinen lempiherkkuasi tai lempijuomaasi, jota rakastaisit ihan hulluna ja sinun pitäisi kantaa sitä mukanasi ilman että koskaan nautit sitä. Mitä kaikkea joutuisit tekemään jättääksesi mukanasi olevan herkun rauhaan?

Ehkä kehittäisit erilaisia palkitsemistekniikoita kannustamaan päätöksessä pysymistä ja rangaistusmetodeja estämään repsahtamasta. Pyytäisit kavereilta tukea. Kuuntelisit hypnoosinauhoja. Lukisit oppaita kiusauksen välttämisestä.

Kuinka kauan luulet että pysyisit päätöksessäsi?

Kuvittele, että saisit tietää, että vaikka mukanasi kantama lempiherkku ehkä näyttää ihan oikealta herkulta, se on täynnä rotanmyrkkyä ja maistuu ihan hirvittävältä.

Mitä sinulta vaadittaisiin nyt, ettet lankeaisi herkkuun?

Todennäköisesti ei yhtään mitään. Miksi haluaisit syödä karmeanmakuista rotanmyrkkyä?

Jos yrität tehdä ison muutoksen elämässäsi, mutta joudut jatkuvasti kehittämään erilaisia tekniikoita pysyäksesi päätöksessäsi, silloin ydinongelmanasi ei ole heikko luonne vaan se, ettet ole oikeasti nähnyt riittävän hyvää syytä muutoksen tekemiseen.

Toisin sanoen yrität uskotella itsellesi että sinun pitäisi tehdä muutos, mutta salaa olet yrittämässä muutosta vain  esim. siksi että voit sanoa että “mä olen yrittänyt, ei onnistunut” tai koska oletat että olisit sitten arvostetumpi, muut nalkuttaisivat vähemmän tms.

Niin kauan kuin halu muutokseen ei kumpua syvältä sisältäsi, todellisen muutoksen tekeminen on vaikeaa.

Kuten sanonta kuuluu: “Itsekuri on sen muistamista, mitä oikeasti haluat.”

Miten tunteiden tunnistaminen pilaa tunnekokemuksen

Olen miettinyt tämän aamun sitä, miten sen tajuaminen, että ihan kaikki tunteet johtuvat ajatuksistamme on muuttanut omaa tunnekokemustani. Rehellisyyden nimessä tämä havainto on jossain määrin “pienentänyt” tunteitani.

Pienentämisellä tarkoitan sitä, että ennen vanhaan kun en tajunnut että ajatukseni aiheuttavat tunteet — eivät ulkoiset tapahtumat — epätoivoisimmat tunteeni tuntuivat voimakkaampina ja totaalisempina kehokokemuksina, koska niihin sekoittui aina epätoivoa tai voimattomuutta sen suhteen, että toinen ihminen tai jokin tapahtuma “aiheutti” minussa nämä tunteet.

Toisaalta myös positiivisemmat tunteet tuntuivat isommalta, koska niihin sekoittui kiitollisuutta, että jokin tilanne tai ihminen “antoi” minulle tämän kokemuksen.

Nyt kun näen miten minä luon itse tunteeni, fiilis on vähän sama kuin olisin saanut selville ettei joulupukkia ole olemassakaan — lahjojen saaminen on yhä kivaa, joulupukin tuleminen tuo tiettyä joulutunnelmaa, mutta siitä puuttuu sama “maagisuus” ja ihmeen tunne kuin silloin, kun uskoin joulupukkiin.

Tai toisaalta ilmiö on sama kuin se, että joku selittää miten jokin taikatemppu toimii — vaikka temppu näyttää edelleen samalta, se ei tunnu enää samalta kuin silloin, kun en tiennyt mistä on kyse.

Eli tietyllä tavalla sen syvä tajuaminen miten ajatukset luovat tunteet “arkistaa” jossain määrin tunteita.

Kokonaisuutena arvioiden tämä on kuitenkin mielestäni hyvä asia.

Joo, olisihan se mahtavaa, jos esimerkiksi puolisoni kanssa rakastelu täyttäisi minut samanlaisella hurmiolla ja ekstaattisella tunteella kuin silloin, kun hyvään oloon ja läheisyyden tunteeseen liittyi ekstrana huikea helpotuksen tunne: “oi, hän haluaa minua, olen siis sittenkin seksikäs ja haluttava ja rakastettava.”

Tai jos Supercoach Academyssa olisin ollut yhtä hurmioitunut kaikesta kuin eräät kanssaopiskelijat: “oih, olen niin superonnekas ja etuoikeutettu että pääsen tämän ainutkertaisen ihmeellisen kokemuksen tämän ainutkertaisen ihmeellisten ihmisten kanssa.”

MUTTA kun se edellyttäisi minulta itselleni valehtelua ja kurjien fiilisten luomista ajatuksilla kuten “jos kukaan ei halua minua, en ole haluttava” tai “minun on mahdotonta päästä Supercoach Academyyn” tai jopa “en ole tarpeeksi hyvä ollakseni haluttava tai kelvatakseni supercoach academyyn”.

Eli huikean isojen hyvien tunteiden hintana on aina isot huonot tunteet. Isot hyvät tunteet tuntuvat niin isoilta siksi, että vertaamme niitä mielessämme paskoihin tunteisiin. Osa Supercoach Academyssa ekstaasissa olleista luokkakavereistani on jo kirjoittanut kauheasta tyhjyyden ja ankeuden tunteesta, joka heihin on iskenyt koulutuksen jälkeen.  Samalla tavalla itsestäni oli aikanaan ihan hirveää “pudota” tunteesta, että joku toinen haluaa minua aina silloin kun toisen ei tehnyt mieli seksiä.

Tajusin asiaa miettiessäni ja filistellessäni kuitenkin sen, että kyllähän mä vieläkin saan hienoja ilon ja innostuksen tunteita — mutta tätä nykyä ne tulevat tasan tarkkaan tilanteissa, joissa en ole varma pystynkö johonkin. Esimerkiksi menin niin onnesta sekaisin tuosta täytettäviä kaavakkeita tekevästä lisäohjelmasta (plugin), koska olin miettinyt että miten siisti sellainen olisi ja sitten löydettyäni sellaisen sain kauheat kicksit ajatuksesta, että voin tarjota teille täytettäviä kaavakkeita. Tyydytys tuli siitä, että koin jotenkin ylittäneeni itseni.

Mikä toki sekin on vain ajatus.

No, tiedostan että voi olla, että tämäkin on vain yksi vaihe ja jos ymmärrykseni ihmismielen toiminnasta vielä muuttuu tai syvenee, voi olla että tunnekokemukseni muuttuu taas toisenlaiseksi.

Amerikkalaisia erikoisuuksia, osa 1

Ajattelin alkaa kirjata ensin tänne blogiin erilaisia amerikkalaisia erikoisuuksia sitä mukaa kun ne tulevat vastaan tai muistuvat taas mieleen ja sitten vasta koota ne yhdeksi sivuksi Los Angeles -oppaaseen.

Roskat ja kierrätys

Jos asut omakotitalossa täällä Los Angelesissa, sinulla on kolme erilaista roskasäiliötä.

Sininen säiliö on kierrätettävälle jätteelle. Kaikki kerrätettävät tavarat sanomalehdistä säilyketölkkeihin ja pulloihin laitetaan samaan säiliöön. Myös taloyhtiöistä löytyvät tällaiset kierrätyslaatikot. Ihan superkätevää! Ei ihme, että Los Angeles on isojen Yhdysvaltalaisten kaupunkien ykkönen kierrättämisessä.

Vihreään säiliöön laitetaan puutarhajätteet eli leikattu ruoho, oksat, lehdet ja hedelmät — sekä maalamaton ja naulaton puutarvara.

Mustaan säiliöön menee kaikki muu roska.

Kerran viikossa roskasaavit pitää raahata kadunvarteen (curbside), jossa roska-autot tyhjentävät ne. Joskus vihreät ja siniset säiliöt tyhjennetään eri päivänä mustien säiliöiden kanssa. Roskakuskit eivät kohtele säiliöitä kaikkein hellimmin joten on aika tavallista, että säiliöt ovat lommoilla tyhjennyksen jälkeen.

Jätepalvelu hakee myös ilmaiseksi vanhat patjat ja muut liian isot tavarat sekä muuton jälkeen muuttolaatikot, jos niille soittaa aiheesta.

Toisaalta Losissa toimii aika hyvin sekin, että jengi jättää kadunvarteen kamaa ilmaiseksi haettavaksi ja ilmoittaa siitä esim. Craigslistalla (“Curb Alert”) tai ihan vain laittamalla lapun, että siitä voi ottaa ilmaiseksi.

Pihakirppikset

Toinen tapa, jolla jengi hankkiutuu eroon vanhasta kamasta ovat tietenkin pihakirppis eli “yard sale”. “Estate sale” tarkoittaa kuolinpesän tai vanhainkotiin siirtyvän ihmisen tavaroiden myyntiä. Kerrostaloalueilla pihakirppis toteutetaan usein niin, että jengi levittää kamansa kadun varteen talon eteen myytäväksi.

Losi on ihan loistava paikka hankkia halvalla todella hyvääkin kamaa, koska tänne tulee jatkuvasti ihmisiä, jotka muutaman kuukauden tai vuoden unelmaansa tavoiteltuaan luovuttavat ja muuttavat pois. Craigslist on toinen loistava paikka etsiä halpoja huonekaluja, elektroniikkaa ja muuta kamaa uuteen kotiin. Se hakkaa huuto.net:in mennen tullen ja palatessakin.

Pullojen palautus

Jos olet superköyhä ja haluat saada takaisin pullopantit, silloin voit palauttaa pullot ja tölkit yleensä joidenkin Supermarkettien pihassa oleviin pullonpalautuspisteisiin.

Havahtumisia

Supercoach Academyn ensimmäinen viikonloppu on kunnialla ohi ja sen opit ovat ehtineet pari päivää muhia mielessä. Jotain havaintoja olen kirjoitellut Kutri.net:in Facebook-sivuille ja vielä enemmän VIP-sivuston blogiin.

Varsinkin VIP-sivustolle kirjoittaminen on saanut tajuamaan, miten paljon tehokkaammin sitä oppii ja ymmärtää asioita, jos kokeilee selittää ne omin sanoin.

Eräs tiedemies (jonka nimeä en muista) on todennut että: “jos et osaa selittää asiaa yksinkertaisesti, et ole ymmärtänyt sitä”. 

Olen huomannut viimeisen viiden päivän aikana, että ymmärrän oikeasti aika perinpohjaisesti mielenrauhan, ajatusten ja tunteiden välisen suhteen. Nyt mietin miten voisin kertoa saman asian niin monella tavalla, että asia aukenisi muillekin.

Asiaa helpottanee se, etten ole nyt markkinoimassa mitään hienoa itsekehiteltyä teoriaa, vaan pointtaamassa faktan, jonka tajuttuaan jokainen ihminen tunnistaa sen tosiasiaksi. Ikävä kyllä valtaosa meistä on aivopesty jo lapsuudessa sulkemaan silmänsä totuudelta ja selittämään maailmaa mitä ihmeellisempien teorioiden kautta.

Tässä yksi yritys avata silmäsi:

  1. Mielenrauha on perustila, johon palaamme automaattisesti useita kertoja päivässä.
  2. Paha mieli, ahdistus, stressi, murehtiminen, viha, jne. ovat poikkeustiloja, jotka luomme omilla ajatuksillamme. (Ja niin on myös kiitollisuus, ilo, innostus jne.)
  3. Jos luulet että asia on päinvastoin, se johtuu vain siitä, että kiinnität huomiota mielentilaasi vain silloin kun se on poikkeuksellisen huono (tai erityisen hyvä).
  4. Voimme kokea vain sen, mihin kiinnitämme huomiomme. Muut asiat hoituvat tavallaan automaattiohjauksella. Jos esimerkiksi luet jännittävää kirjaa ja syöt samaan aikaan, et välttämättä edes muista jälkeenpäin muista mitä olet syönyt, saati miltä se maistui (ellet ole kiinnittänyt ruoan makuun erikseen huomiota.)
  5. Pystymme kiinnittämään huomiomme oikeasti vain yhteen asiaan kerrallaan. Jos luulet kiinnittäväsi huomiosi kahteen asiaan yhtä aikaa, se johtuu siitä, että huomiosi on siirtynyt salamannopeasti asiasta toiseen.
  6. Yksinkertaisin tapa kokea lisää mielenrauhaa on alkaa kiinnittää tietoisesti huomiota niihin hetkiin, kun mielesi on palannut automaattisesti mielenrauhaan — esim. heti herättyäsi tai saatuasi yhden asian juuri loppuun.

Paino sanalla kokeminen — ts. ongelmanasi ei ole koskaan se, etteikö kehosi ja mielesi pääsisi mielenrauhan tilaan — ainoastaan se, että et koe olleesi mielenrauhassa, koska et ole kiinnittänyt kyseiseen tilaan huomiota silloin kun olet siinä. Niin luonnollinen mielenrauhan tila meille on.

Lisää totuuksia ja jossain vaiheessa myös ruokapäiväkirjoja kunhan arki saadaan vähän paremmin pyörimään. Hauskaa uutta päivää sinne Suomeen, minä alan nyt nukkua.