Voittajafiilis! (Eli miten voit liittyä automaagisesti kutri.net:in VIP-jäseneksi?)

Woman hiking success silhouette in mountains sunset

Haluaisitko liittyä kutri.net:in VIP-jäseneksi, mutta haluaisit maksaa sen erissä tai et ole saanut aikaiseksi täyttää jäsenhakemusta?

Tai vielä pahempaa – oletko lähettänyt hakemuksen VIP-jäseneksi jo aikoja sitten, mutta et koskaan saanut vastausta hakemukseesi?

Nyt se käy käden käänteessä, koska olen vihdoin ja viimein onnistunut automatisoimaan ennen (minulle) työlään VIP-jäseneksi liittymisprosessin. Jee!

Automatisaatio – avain onneen?

Kuten ainakin Elämä haltuun -videoita katsoneet tietävät, minulla on menossa automatisointibuumi. Toisin sanoen yritän kehittää järjestelmiä, jotka hoitavat automaagisesti asiat, jotka ovat ADHD-aivoilleni työläitä.

Ensin automatisoin valmennuspuheluiden varausjärjestelmän niin, ettei minun tarvitse tarjota erikseen jokaiselle valmennettavalle valmennusaikoja vaan he voivat itse varata järjestelmän kautta ajan, joka sopii minulle ja heille.

Pakko tunnustaa, että ennen uutta järjestelmää olen jättänyt vastaamatta ihmisten valmennuskyselyihin vain siksi, etten ikinä saanut aikaiseksi katsoa kalenteristani sopivaa aikaa.

Nyt varatut valmennukset vain ilmestyvät automaagisesti kalenteriini (sen lisäksi että saan niistä sähköposti-ilmoituksen). Ja jos valmennettava haluaa pitää puhelun Zoom-videopuheluna, järjestelmä luo automaattisesti puhelun ja laittaa siitä kutsun!

Paransin myös Päivän teoria -kysymysten lähetysjärjestelmää niin, että minun on helpompi nähdä mihin kysymyksiin olen vastannut ja mitkä ovat vielä tekemättä.

Nyt olen päässyt niin pitkälle, että automatisoin VIP-jäseneksi hakemisen. Tähän asti homma on mennyt niin, että VIP-jäseneksi haluavat ovat joutuneet lähettämään minulle hakemuksen, jonka hyväksymisen jälkeen lähetän heille liittymistiedot.

Aivan liian usein hakemukset ovat menneet sähköpostissa ohi silmieni ja aiheuttaneet hirveitä nolotuksen tunteita, kun olen pahimmillaan löytänyt vasta kuukausien päästä etsiessäni tuoreempaa hakemusta. Argh!

Toisaalta moni on kysynyt minulta osamaksumahdollisuutta VIP-jäsenyyksiin ja kirjoituskurssille. En ole suostunut siihen, koska en ole halunnut itselleni lisää vaivaa tsekata onko osamaksut maksettu ajoissa. Nyt sain aikaiseksi liittää sivulleni Klarnan maksujärjestelmän, jonka kautta voit ostaa kaikkia myymiäni tuotteita laskulla (14 päivän maksuajalla) ja osamaksulla!

Olen näistä uudistuksista ihan järkyttävän liekeissä – enkä vähiten siksi, että tein kaikki automaatioon tarvittavien ohjelmien asennukset ja säädöt ihan itse.

Vaikka et juuri nyt halua tai voi liittyä VIP-jäseneksi tai varata valmennuspuhelua, suosittelen miettimään, onko sinun elämässäsi jokin asia, jonka tekeminen tuntuu vaikealta tai tökkii. Voisitko jotenkin automatisoida tehtävän tai saada jonkun toisen tekemään sen puolestasi?

Lue täältä lisää valmennuksista.

Lue täältä lisää VIP-jäsenyydestä.

44 asiaa jotka ovat parantaneet elämäni laatua

Täytän tänään huikeat 44 vuotta, mikä numerona tuntuu jotenkin tyylikkäämmältä kuin 43. Juhlan kunniaksi haluan jakaa kanssasi ikävuosieni verran asioita, jotka ovat parantaneet elämäni laatua. Tämän vuoden tavoitteenani on nimittäin tehdä vähintään 365 pientä muutosta kotiini, toimintamalleihini ja ylipäätään elämääni.

1. Maalle muutto

Vaikka oman kodin remontointi oli monin tavoin raskasta  ja maalla asuminen ei ole ainakaan pienentänyt kuukausibudjettia siitä mikä se oli kun asuimme Puu-Vallilassa (kiitos Carunan sähkönsiirtomaksujen), elämänlaatu on vähintään tuplaantunut.

Ensinnäkin luonnon läheisyys tekee hyvää ADHD-aivoilleni ja omakotiasuminen sopii paremmin minulle ja äitinsä äänentasot perineille lapsilleni. Se, että lapset nukkuvat nyt omassa huoneessaan eivätkä enää samassa huoneessa minun ja puolisoni kanssa, on mahdollistanut täysien yöunien nukkumisen.

Muutimme kylään, jossa vietin lapsuuteni ja jossa tällä hetkellä asuvat molemmat vanhempani puolisoineen, 3/4 sisaruksestani perheineen sekä vanhoja ja uusia ystäväperheitä. En voi kuvitella vahvempaa turvaverkkoa, kuin mitä tässä kylässä olevat ihmissuhteet ovat meille antaneet.

2. Opiskeleminen

Rakastan yli kaiken oppia uusia asioita. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut kasvaa maassa, jossa koulutus on käytännössä katsoen ilmaista. Vaikka en valmistunut Helsingin sihteeriopistosta (joka jo 1996-1998 oli osa Helia-ammattikorkeakoulua), käytän lähes päivittäin siellä omaksumiani Excel-, Word- ja asiakirjamallitaitojani. Opinnot taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen osastolla ovat auttaneet minua ehdottomasti eteenpäin urallani käsikirjoittajana ja nyt haluan palata kouluun joko professoriksi tai vähintään tohtoriopiskelijaksi. Valmentajakoulutus Jenkeissä räjäytti tajuntani enkä tiedä missä henkisen ojan pohjalla olisin ilman sitä.

3. ADHD-diagnoosi ja lääkitys

Sain ADHD-diagnoosin vasta vähän alle 40-vuotiaana. Aiemmin luulin vain olevani boheemi — sitten sain lapset ja tajusin etten ihan oikeasti selviä monista asioista samalla tavalla kuin muut ihmiset.

Diagnoosini on auttanut minua etsimään rohkeammin toimintamalleja, jotka sopivat juuri minulle. Minulle hyvin sopivan metyylifenidaatti-lääkityksen ansiosta en enää itke aamuisin kun lasten saaminen ulos talosta tuntuu mahdottomalta (se on helppoa).

Voi olla, että lasten kasvaessa ja arjen pyörittämisen helpottuessa jätän taas lääkityksen useammin pois, sillä se hankaloittaa hieman luovaan tilaan menemistä, mutta tässä elämänvaiheessa olen kiitollinen siitä, että saan ”larpata normaalia” varsinkin arkiaamuisin.

4. Applen tietokoneet

Ensimmäinen Applen tietokone tuli perheeseemme 1989. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Ensimmäisen oman kannettavan tietokoneen sain joskus 1990-luvun puolessa välissä. Elämässäni on sen jälkeen ollut ehkä yhteensä 7 viikkoa kun olen ollut ilman konetta — eräillä ulkomaanmatkoilla ja muutaman kerran kun olen mm. pudottanut tietokoneen ja joutunut odottamaan sen korjausta.

Olen joutunut aika ajoin käyttämään Microsoft Windowsia pyörittäviä koneita mm. koulussa ja työpaikoilla, mutta se on aina ollut varsinaista tervanjuontia. Siksi uskon että nimenomaan Applen tietokoneiden käyttö on parantanut elämänlaatuani.

5. Kielitaito

Osaan Suomen lisäksi ihan poikkeuksellisen hyvin englantia, koska mm. olen asunut pari vuotta Kaliforniassa. Lisäksi ymmärrän varsin hyvin saksaa, koska olin vaihto-oppilaana Itävallassa 1992-93. Ruotsin puhuminen on välillä haastavaa, mutta luen sitä — ja siinä ohessa myös norjaa ja tanskaa — varsin sujuvasti. Italialla pärjään ihan OK tavallisissa arkitilanteissa ja kiitos neljän vuoden ranskan opiskelun, olen todistettavasti osannut mm. varata ranskaksi hotellihuoneita. 🙂 Lisäksi olen opiskellut jonkun kurssin viroa, espanjaa ja japania. Haaveilen että mulla olisi jossain välissä aikaa tutustua venäjään ja mandariinikiinaan.

Uuteen kieleen sukeltaminen antaa aina fiiliksen siitä, että olen avaamassa oven johonkin uuteen maailmaan.

6. Ulkomailla asuminen ja oleilu

Edelliseen liittyen koen erinäisten ulkomailla viettämieni aikojen nostaneen elämänlaatuani. Omakohtainen kokemus arjesta Itävallassa, Yhdysvalloissa ja Italiassa, pidemmät reissut Sveitsiin, Thaimaahan ja Brasiliaan ja lukemattomat lyhyemmät pyrähdykset eri Euroopan maihin ovat auttaneet ymmärtämään paremmin myös omaa maata ja kulttuuria.

Esimerkiksi joka kerta julkisessa vessassa bidee-suihkua käyttäessäni mielessä käy, miten onnekkaita me suomalaiset olemmekaan, kun ei tarvitse läträtä menkka-aikaan vesipullojen kanssa vessassa saadakseen olon raikkaammaksi.

7. iPhone

En tiedä tarvitseeko tätä edes selittää. En mene oikeastaan mihinkään ilman iPhonea. Ilman sitä en muistaisi mitään, olisin aina paljon pahemmin myöhässä enkä olisi oppinut edes neljäsosaa siitä, mitä olen oppinut vuoden 2005 jälkeen.

8. Äänikirjat

Onnistuin vetämään itseni niin pahasti piippuun vuoden 2005 lopussa, että siitä hieman toettuani huomasin kauhukseni etten jaksanut enää lukea kirjoja. Siis minä, joka olin aina ollut tunnettu himolukija.

Onneksi löysin pian äänikirjat eli Audible.com:in, jonka asiakas olen ollut siitä saakka. Nykyään jaksan taas lukea kirjoja, mutta lapsiperhearjen keskellä on vaikea löytää muutamaa tuntia uppoutua jonkin kirjan maailmaan. Kiitos äänikirjojen, olen sivistänyt itseäni viimeisen 13 vuoden aikana sadoilla loistavilla tietokirjoilla ja muistelmilla.

Viimeksi sain kuunneltua loppuun Michelle Obaman muistelmat, jotka hän luki itse — koin, että äänikirjana kirja oli enemmän kuin mitä se olisi ollut, jos olisin lukenut kirjan.

Nyt kuuntelussa on Carlo Rovellin The Order of Time, jonka jumalaisen ihanalta kuulostava Benedict ”Hottis-Sherlock Holmes” Cumberbatch lukee niin hienosti eläytyen, että välillä huomaan kuuntelevani enemmän hänen ääntään kuin sanoja joita hän lukee.

ADHD-ihmisenä saan lainata myös äänikirjoja suomalaisesta Celia-kirjastopalvelusta, ja siksi esimerkiksi sain kuunneltua Timo Honkelan hienon Rauhankone-kirjan muutamassa päivässä — sen sijaan että olisin yrittänyt lukea sitä niinä harvoina hetkinä, kun en töiden jälkeen aja autolla, tee kotitöitä tai pidä lapsia silmällä.

Tässä on eräitä kirjoja, jotka ovat selkeästi parantaneet elämääni:

9. Carol Tavris, Elliot Aronson: Mistakes were made but not by me — auttoi näkemään miten harhaisia me kaikki olemme. Eli miten muistimme ja havaintokykymme pettää meitä ihan jatkuvasti.

10. George Pransky: The Relationship Handbook — auttoi ymmärtämään parisuhteiden dynamiikkaa ja sitä, miksi on parempi keskittyä siihen mikä parisuhteessa toimii kuin siihen mikä ei toimi ja miksi kannattaa olla hiljaa huonolla tuulella.

11. Byron Katie: I Need Your Love, Is That True?: How to Stop Seeking Love, Approval, and Appreciation and Start Finding Them Instead — todellakin takoi kalloon että ”se joka toista haukkuu on itse se”.

12. Malcolm Gladwell: Blink: The Power of Thinking Without Thinking — olen aina tiennyt alitajuisen ajattelun voiman ja tämä kirja teki siitä tietoisemmaksi.

13. Louise L. Hay: You can heal your life — kuuntelin tämän kirjan silloin joskus 2006 kun oli vaikeaa ja se auttoi pistämään asioita oikeaan perspektiiviin ja antoi uskoa ja toivoa elämään kun kaikkein eniten tarvitsin sitä.

14. Kathleen Nadeau, Judith Kolberg: ADD-Friendly Ways to Organize Your Life — yksi parhaita ADHD-ihmisten elämänhallintaa käsitteleviä kirjoja. Tärkeä vinkki: ADHD-ihmiset pystyvät yleensä tekemään paremmin töitä, kun joku toinen on samassa huoneessa tekemässä töitä (ns. body double).

15. Kelly McGonigal Ph.D.: The Willpower Instinct: How Self-Control Works, Why It Matters, and What You Can Do to Get More of It — paras perusteos itsekurista, joka antoi paljon uusia näkökulmia siihen milloin itsekuri toimii (ja milloin ei).

16. Charles Duhigg: The Power of Habit: Why We Do What We Do in Life and Business — Tämän kirjan tärkein ja edelleen hyödyllinen pointti on se, että jokaisessa automaattiohjauksella suoritetussa tavassa on alkusysäys, itse toiminta ja lopuksi palkinto. Helpoin tapa muuttaa tapoja on kokeilla muuttaa toimintaa alkusysäyksen ja palkinnon välissä.

17. Gary Chapman: The Five Love Languages: The Secret to Love That Lasts — sen ymmärtäminen että kumppani saattaa ilmaista rakkauttaan esim. rakkauden pienillä teoilla sanojen sijaan, voi vähentää väärinkäsityksiä ja kitkaa.

18. Lisa Feldman Barrett: How Emotions Are Made: The Secret Life of the Brain — kaikki mitä luulet tietäväsi tunteiden synnystä on todennäköisesti väärin. Esim. suru EI OLE UNIVERSAALI TUNNE! Lue kirja niin ymmärrät mitä tarkoitan. Auttoi ymmärtämään taas paremmin tunteita.

19. Michael Breus: The Power of When: Discover Your Chronotype – and the Best Time to Eat Lunch, Ask for a Raise, Have Sex, Write a Novel, Take Your Meds, and More — luulin olevani iltavirkku ”susi”. Oikeasti olenkin tylsästi valtaväestöön kuuluva karhu, joka ei herää kauhean aikaisin mutta ei jaksa valvoa niin pitkään kuin yökyöpelit. Tämä kirja auttoi tiedostamaan paremmin omat energiatasojen vaihtelut.

20. Bill Burnett, Dave Evans: Designing Your Life: How to Build a Well-Lived, Joyful Life — tää kirja antoi mulle viime kesänä vastauksia, joita olin etsinyt useamman vuoden ajan. Ilman sitä en olisi hakenut käsikirjoituksen professoriksi (opetusnäyte ja haastattelu on tulevana perjantaina 11.1.2019, valinta tapahtunee joskus huhtikuussa 2019).

21. Mel Robbins: The 5 Second Rule: Transform your Life, Work, and Confidence with Everyday Courage — tämä kirja teki tietoisemmaksi siitä, miten helposti jätän tarttumatta toimeen, kun voisin vain laskea 54321 — toimi!

22. Podcastit

Aina en jaksa tai voi keskittyä kuuntelemaan tiivistä asiatekstiä. Silloin podcastit, joissa haastatellaan kiinnostavaa tyyppiä, toimivat parempana seurana (esim. kaupassa). Käytän podcastien kuunteluun Overcast-appia, joka ei ole täydellinen, mutta erittäin hyvä kuitenkin.

Tässä on podcasteja, joista saamillani vinkeillä ja tsempeillä olen onnistunut tekemään parempia valintoja:

23. The Tim Ferris Show — biohakkerien biohakkeri haastattelee kiinnostavia ihmisiä. Lähes jokaisesta haastattelusta jää jotain hyödyllistä käteen.

24. A Slob comes clean — ihan loistava vertaistukipodcast, jota pitää diagnosoimaton ADHD-sottapytty, joka ON saanut elämänsä haltuun. Hauskaa läpänheittoa ja aidosti toimivia vinkkejä.

25. Ben Greenfield Fitness — liikuntaan, ravintoon, biohakkerointiin jne. liittyviä haastatteluja ja vinkkejä. Välillä jutut menee vähän överiksi ja hihhulitasolle, mutta silti täältä on tarttunut useampi hyvä vinkki käyttöön.

26. ADHD Experts podcast — tämä on mielestäni hyödyllisin ADHD-podcast, vaikka on niitä muitakin hyviä. Sitä pitää ADDitude-lehden toimitus. Olen poiminut podcastista vaikka mitä hyviä vinkkejä ja ajatuksia oman ADHD:n kanssa diilaamiseen.

27. Akimbo: A podcast by Seth Godin — Seth on ehkä maailman viisain mies, ainakin mitä tulee markkinointiin, uuden luomiseen ja myymiseen. Lähes joka osa saa näkemään maailman jotenkin uudessa valossa.

28. Pivot with Kara Swisher and Scott Galloway — tämä podcast käsittelee lähinnä teknologiabisnestä, startupeja ja josasin määrin Jenkkien politiikkaa. Se on parantanut elämääni viime aikoina ainakin niin, että olen kuolla nauruun tätä kuunnellessa. Rakastan muutenkin Kara Swisherin tekemiä haastatteluja, koska nainen kysyy suoraan ja tuntuu olevan oma itsensä (sen toinen podcast on Recode Decode)

29. Secrets of the most productive people — tämä Fast Companyn podcast on hyvin tuotettu, hauska ja siellä on hyviä vieraita, joilta tulee käytännössä aina jotain kiinnostavia käytännön vinkkejä oman toiminnan optimointiin.

30. The Teach Better podcast — sen jälkeen kun hain käsikirjoituksen professuuria, olen sukeltanut pedagogiikan ihmeelliseen maailmaan. Tämä on kymmenistä kuuntelemistani opettamista käsittelevistä podcasteista suosikkini. Sympaattiset juontajat, hyviä haastatteluja. Koska en ollut ennen opiskellut pedagogiikkaa, olen saanut paljon uutta niin tästä kuin muistakin alan podcasteista (yms.)

31. Scriptnotes Podcast — on suosikkini käsikirjoituspodcasteista. Ammattikäsikirjoittajien John Augustin ja Graig Mazinin podcastista saa usein uutta potkua omaan kirjoittamiseen ja muistutuksia siitä mihin kannattaa kiinnittää huomiota omassa kässärissä.

32. Kymmensormijärjestelmä

Käsikirjoittamisesta tuli mieleen kymmensormijärjestelmä, joka on ollut ehdottomasti yksi tärkeimmistä ja eniten elämääni positiivisesti vaikuttaneista taidoista. Olisin halunnut mennä valinnaisille ATK-tunneille opiskelemaan MsDOS-järjestelmän käyttöä yläasteella 1980-luvun lopussa, mutta äiti pakotti valitsemaan kymmensormijärjestelmän. Äiti oli oikeassa.

33. ReMarkable-sähkömuste-kirjoitusalusta

En ole keksinyt vieläkään miten kutsuisin suomeksi kuukausi sitten hankkimaani ReMarkable-tablettia. Käytännössä se on siis sähköinen ”muistilehtiö”, johon voin kirjoittaa erikoiskynällä niin kuin kirjoittaisin paperille.

Tämä laite on parantanut elämänlaatuani enemmän kuin mikään muu juttu viimeisen vuoden aikana.

Ensinnäkin käsin kirjoittaminen auttaa todistetusti muistamaan enemmän kuin koneella kirjoittaminen.

Laite muuntaa suhteellisen hyvällä onnistumisprosentilla mun käsinkirjoittaman tekstin tällaiseksi koneellakirjoitetuksi tekstiksi. Lisäksi voin tallentaa kirjoittamani muistiinpanot pdf-tiedostoina tai png- ja svg-kuvina. ReMarkablen ansiosta kirjoitan säännöllisemmin päiväkirjaa kuin ennen ja löydän helpommin mun muistiinpanot, jotka tätä ennen olivat useassa eri muistikirjassa ja usein vaativat vielä erikseen koneelle kirjoittamista, jos ne piti lähettää eteenpäin.

Kyseessä ei ole mikään halpa laite, mutta jos mun pitäisi valita iPadin ja ReMarkablen välillä, valitsisin ReMarkablen.

34. iPad

Mistä päästäänkin hienosti iPadiin, joka on myös parantanut elämänlaatuani. Minulla ei ole iPadilla some-appeja, joten kun laitan illalla kännykän pois ja siirryn tekemään iltalukemiset jne. iPadilla, en enää retkahda ”ihan vaan nopeasti” katsomaan kolmea tuntia somepäivityksiä.

Hoidan iPadilla myös ekat aamutoimet — päivän meditaation ja suunnittelun.

Tässä ovat tärkeimmät/rakkaimmat iPhone/iPad-ohjelmat, joita käytän päivittäin:

35. Calm app — opetti meditoimaan joka aamu

36. Sorted 3 — auttaa suunnittelemaan tehtävät ja päivät automaagisesti.

37. OP-mobiili — minulla on korttinumero niin monessa suoraveloituspaikassa ja nettikaupassa, että riski sen tietojen pöllimiseen on suuri. Siksi siirrän korttitilille rahaa aina vain seuraavien ostosten verran.

Tämä vähentää myös turhanpäiväistä tuhlaamista, koska se pakottaa miettimään paljonko rahaa haluan käyttää (ja katsomaan paljonko tileillä oikeasti on rahaa).

OP-mobiilin ansiosta olen myös oppinut maksamaan laskuja ajoissa, kun sillä laskujen maksaminen on niin naurettavan helppoa.

38. eKirja-apit Kindle ja Applen Kirjat (ibooks) — mahdollistavat kirjojen lukemisen ns. lennossa. Tai siis nimenomaan lennossa. Luin taannoisella Sardinian reissulla pari kirjaa sähköisessä muodossa — ilman näitä eKirja-appeja ne olisivat jääneet lukematta.

39. Dropbox — on oikeammin palvelu. Muutaman kerran kovalevyjä rikkoneena olen laittanut tärkeimmät jutut kopioitumaan Dropboxiin (sen lisäksi että otan ne turvakopoina toiselle kovalevylle). Dropbox on luotettavampi kuin Applen iCloud ja on monet kerrat pelastanut tilanteessa, jossa olen jättänyt tietokoneen kotiin ja tajunnut tarvitsevani jotain tietokoneella kirjoittamaani filettä.

40. Fitbit versa

Sain Fitbit Versan lahjaksi veljeltä ja hänen vaimoltaan. Tämä on ehkä kuudes Fitbitin aktiivisuusranneke joka minulla on ja ehdottomasti paras niistä (tosin Charge 2 oli myös superhyvä). Tämä toimii minulla paitsi aktiivisuustrackerina, joka kannustaa liikkumaan, niin on myös älykello, joka auttaa ehtimään ajoissa paikkoihin, kertoo tulevista puheluista ja tekstareista ja seuraa unta melko luotettavasti.

41. Oura-sormus

Fitbit Versan lisäksi seuraan uniani ja ennen kaikkea palautumistani Oura-älysormuksellani. Oura on huonompi tunnistamaan koska alan nukkua kuin Fitbit, mutta arvioi mielestäni paremmin syvän unen määrän kuin Fitbit (joka yleensä aliarvoi sen). Ourassa pidän siitä, että sen iphone-app kehoittaa lempeästi tekemään parempia valintoja ja mielestäni on myös vaikuttanut käytökseeni.

42. Kirkasvalo

Mikään ei ole vaikuttanut niin positiivisesti talviini kuin orjallinen kirkasvalon tuijottaminen joka aamu heti herättyäni.

Kiitos ahkeran valohoidon ja optimoidun lisäravinne-patteriston, olen ollut tänä talvena henkisesti paljon pirteämpi ja parempikuntoinen kuin aiempina vuosina.

43. Punavalo

Näin pari vuotta sitten Snapchatissa, kuinka tuttavani, jonka upeaa ihoa olin aina ihmetellyt, esitteli punavalolaitettaan (Red Light Therapy Device).

Googlasin heti mistä on kyse ja kävi ilmi, että alunperin Nasan kehittämästä systeemistä, joka satojen tutkimusten mukaan mm. auttaa haavojen parantumisessa ja ihon uusiutumisessa. Eka punavalolaite jonka hankin oli melko heikkotehoinen kiinalainen kauneuslaite, joka vaati pitkän hoitoajan (siis kerralla) tulosten saamiseksi.

Sittemmin olen hankkinut redlightman.com:ista Red Light Mini -laitteen, jossa on kolmea eri punavalotaajuutta. Käytän sitä lähes päivittäin kasvojeni ihon kaunistamiseen (vähentää ryppyjä ja finnejä), mutta myös satunnaisten aftojen, haavojen jne. hoitoon. Laite kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, mutta toimii siis ihan kunnon kliinisten kokeiden perusteella. Sitä käytetään Suomessa julkisella puolella mm. syöpää sairastavien lasten sytostaattihoidosta saamien suuhaavaumien hoitoon.

44. Parisuhde ja äitiys

Olen ollut puolisoni (joka on myös lasteni isä) kanssa jo yli 10 vuotta ja äiti yli 9 vuotta. Vaikka on varmasti hetkiä, jolloin en todellakaan ole sitä mieltä, että parisuhde saati äitiys parantaa elämäni laatua, niin isossa mittakaavassa molemmat ovat tehneet minulle hyvää.

Ne ovat pakottaneet minut kasvamaan vastuullisemmaksi ja harkitsemaan enemmän tekemisiäni, opettelemaan siistimmäksi ja järjestelmällisemmäksi ja kehittämään rutiineja. Olen samalla oppinut olevani sitkeämpi ja kestävämpi, kuin mitä luulin olevani. En tiedä olisinko niin ”aikuinen” kuin mitä olen nyt ilman tätä parisuhdetta ja äitiyttä. Tuskinpa vain.

Niin että hyvää syntymäpäivää vaan minulle! Tästä on hyvä jatkaa sitten taas seuraavat 44 vuotta tai vastaavat tiedot.

Rakkauskirje Hotelli Punkaharjulle (ja vähän Saimi Hoyerillekin)

Reilu kuukausi sitten Facebookissa tuli vastaan ilmoitus Jani Toivolan Rohkeutta ja Unelmia viikonloppuretriitistä tms. Hotelli Punkaharjulla.

Facebook-kaveristoni on sellaista, että feediini ilmestyy usein kaikenlaisia mainoksia self help -kursseista. Useimmiten ne lipuvat silmieni ohi muistijälkeä jättämättä.

Jostain syystä jokin tässä ilmoituksessa kuitenkin kolahti. Luin ilmoituksen kunnolla ja ihmettelin, mikä ilmoituksessa niin vetosi — minulla kun on jo niin rohkeutta kuin unelmia.

Olisin ehkä jättänyt asian sikseen, jos kälyni ei olisi paria päivää myöhemmin jakanut samaista ilmoitusta ja kysellyt lähteekö joku messiin. Nyt sisäinen fiilis oli niin vahva, etten empinyt hetkeäkään vaan soitin samantien kälylle ja sanoin ”lähdetään”.

Viikko sitten perjantaina matkasimme kälyn kanssa junalla kohti Punkaharjua. En ollut koskaan ennen käynyt siellä, ja vasta äskettäin olin saanut DNA-sukututkimuksen avulla selville, että isäni äidin isoisän suku oli kotoisin Punkaharjun vieressä olevan Säämingin ja Kerimäen seuduilta. (Ja vasta tätä kirjoitusta tehdessäni huomasin, että itse asiassa 7 sukupolvea sitten yksi sukuhaara asui Kauvonniemellä Punkaharjulla!)

Olin lukenut netistä hehkutuksia Hotelli Punkaharjusta. Olin myös katsonut ja etsinyt kuvia hotellista, joka näytti ihan kivalta ja kodikkaalta, mutta rehellisesti sanottuna ei mitenkään ihmeelliseltä. Niinpä olin henkisesti varautunut siihen, että paikka olisi ihan jees, mutta ei mikään ihmeellinen elämys. Onneksi olin väärässä.

Miksi Hotelli Punkaharju on maaginen paikka

Hotelli Punkaharju on niitä paikkoja, joille mikään kuva ei tee oikeutta, koska paikan fiilis syntyy jostain muusta kuin vain siitä, miltä siellä näyttää.

Paikka itsessään miellyttää kyllä silmää monin eri tavoin, mutta on paljon enemmän kuin upeat hongat, harjumaisema ja puiden välissä kimalteleva järvi. Tai todella laadukkaasti, tyylitajuisesti, harmonisesti ja silti persoonallisesti ja hauskasti sisustettu hotelli.

Koska en ollut ennen ollut Punkaharjulla tai edes vastaavissa maisemissa, jo viimeinen junamatka Parikkalasta Luston asemalle ja sitten lyhyt ajomatka (1,5 km) juna-asemalta hotellille olivat jännällä tavalla sykähdyttäviä. Jokin isoissa suorarunkoisissa hongissa, kumpuilevassa maastossa ja sieltä täältä näkyvistä järvistä kolahti kummallisella tavalla 37,5 % savolaiseen sieluuni.

Hotelli Punkaharju näyttää ulospäin isolta vanhalta pitsihuvilalta. Koska hotellin paraatipuoli on järvelle päin, ensivaikutelma paikasta on ”ihan kiva” ja kotoisa, muttei mitenkään tajunnan räjäyttävä.

Astuimme sisään hotelliin respaan johtavista ovista. Aula oli siisti ja hyvin hoidettu, muttei vieläkään mikään ”ooh” -kokemus. Ennen kuin heitimme kamat mukavaan hotellihuoneeseen, lähdimme tsekkaamaan missä ravintola on. Ja siitä alkoikin sitten ihastuksesta huokailu.

En halua spoilata hotelliin lähtevän kokemusta yksityiskohdilla, mutta tässä on mielestäni yksi syy Hotelli Punkaharjun viehätysvoimaan: yhden jos toisen kulman takaa avautuu yllättäen erilaisia kiinnostavasti sisustettuja tiloja.

Eli esimerkiksi kävellessäni suoraa valkoista käytävää, jonka seinällä on kiinnostavia vertailuvalokuvia hotellin ympäristöstä n. 100 vuoden takaa ja nyt, minut yllättää iloisesti käytävän toisella reunalla avautuva älyttömän kodikas lounge-alue.

Hotellin sisustuksessa yhdistyy fantastisella tavalla sen alkuperäiset sisustusratkaisut (esim. ruokasalin katto), hotellihuoneiden ja julkisten tilojen antiikkihuonekalut, moderni design (tsekkaa lounge-alueen pöydät ja ruokasalin lamput), suomalainen lasitaide (tsekkaa lounge-alueen lamput ja ruokasalin maljakot) sekä taide.

Eri miljööt näyttävät hyvältä jo ensisilmäyksellä ja sitten kun katse kiinnittyy yksityiskohtiin, aistielämys vahvistuu.

Sama tunnelma jatkuu ulkona. Hotellin sijainti harjun päällä johtaa siihen, että maisema näyttää hyvinkin erilaiselta siitä riippuen missä kohtaa harjua on ja katsooko ylös vain alaspäin.

Hotellin henkilökunta on huikeaa — ystävällistä, lämmintä ja silti persoonallista ja selvästi jalat maassa. He puhuvat lämpimään sävyyn pomostaan Saimista (mistä lisää myöhemmin).

Ruoka on ihan mielettömän hyvää ja siinä käytetään kekseliäästi niin paikallisia ruoka-aineita kuin sesongin kasviksia. Ikävöin edelleen lauantai-illan viiden ruokalajin illallisella ollut sienikeittoa. En tajua miten se oli niin mielettömän hyvää. Kälyni puolestaan addiktoitui tatti-suklaakekseihin.

Hotellissa on joka puolella pieniä yksityiskohtia, joista näkee, että joku on oikeasti miettinyt millainen on unelmien hotelli ja toteuttanut sen.

Esimerkkinä vaikkapa laadukkaat käsisaippuat, asiakkaiden lainattavaksi tarkoitetut sateenvarjot ulko-oven vieressä ja julkisten tilojen vessan erinomainen kuukautissuojavalikoima (pieni asia jolla voi olla suuri vaikutus sopivalla hetkellä).

Sen lisäksi väitän, että hotellia ympäröivässä ilmassa on jotain aivan erityistä. Siis kirjaimellisesti.

Eri tutkimusten mukaan metsä ja varsinkin mäntyjen ja muiden havupuiden erittämät kemikaalit (”phytoncide”) näyttävät laskevan stressihormonitasoja, parantavan keskittymiskykyä ja vahvistavan kehon puolustusjärjestelmää. Ei ole sattumaa, että suomalaiset keuhkoparantolat perustettiin aikanaan juurikin mäntymetsien keskelle.

Toisena iltana oloni oli niin oudon euforinen, että vaikka se varmasti selittyi osin loistavalla seuralla, mahtavalla ruoalla, kauniilla miljööllä ja saunajoogalla, väitän, että myös meitä ympäröivä ilma vaikutti positiivisesti hermostooni.

Jani Toivolan Rohkeutta ja Unelmia

Varsinainen kurssi oli myös kokemus, jota on vaikea kuvata sanoin. Minulle tärkeämpää kuin mitä Jani puhui ja mitä harjoituksia teimme, oli se maaginen yhteydentunne, joka meidän osallistujien välille syntyi.

Oikeastaan ei tee mieli puhua itse ”kurssista” sen enempää, koska uskon, että jos yksikin osallistuja olisi puuttunut tai ollut erilainen, koko ryhmän dynamiikka ja sitä kautta kokemus olisi ollut toinen. Ei välttämättä huonompi, mutta erilainen.

Sen vain sanon, että olen vieläkin jotenkin ällikällä lyöty siitä, mikä henki meidän ryhmäläisten kesken syntyi ja millaisia muutoksia näimme toisissamme viikonlopun aikana.

En koe olevani rohkeampi tai unelmoivani enemmän kuin ennen viikonloppua, mutta silti koen saaneeni enemmän irti viikonlopusta kuin uskalsin toivoa.

Janilla on seuraava kurssi Porvoossa lokakuussa 2017. Käsittääkseni se on jo ohjelmaltaan vähän erilainen kuin meillä, mutta varmasti tsekkaamisen arvoinen.

Uskomattoman upea Saimi Hoyer

Lopuksi on vielä pakko hehkuttaa Hotelli Punkaharjua pyörittävää Saimi Hoyeria, joka viime viikonloppuna pääsi mun henkilökohtaiseen ”Upeimmat naiset ikinä” -kunniagalleriaan.

Tutustuin Saimiin päällisin puolin syksyllä 2005, kun lähdimme isommalla seurueella ikimuistoiselle reissulle Pietariin juhlimaan valokuvaaja Olga Poppiuksen valokuvanäyttelyä, jossa Saimi oli mallina. Tuohon aikaan Saimi tunnettiin ensisijaisesti kansainvälisen tason huippumallina.

Tuolloin Saimista jäi fiilis, että hän oli erittäin energinen, rohkea, itsevarma ja kova mimmi, mutta että hänen energiansa oli arvaamaton kuin hurrikaani. Samaan aikaa ihailin Saimin itsevarmuutta ja tyylikkyttä ja pelkäsin hänen terävyytään. Niinpä pysyttelin reissun ajan kunnioittavan välimatkan (lue: turvavälin) päässä hänestä.

Koska jostain syystä en ole koskaan tuntenut minkäänlaista mielenkiintoa muotia tai ylipäätään vaatteita kohtaan ja harvemmin luen kotimaisia naistenlehtiä, en ole seurannut Saimin tekemisiä käytännössä lainkaan viime vuosina.

Niinpä mielikuvani hänestä perustui ensisijaisesti vuosien takaiseen kohtaamiseen ja tapaaminen kaikkien näiden vuosien jälkeen jännitti.

Hukkaan meni hyvä jännitys. Saimi oli vähintään yhtä energinen, rohkea ja itsevarma kuin 12 vuotta sitten, mutta nyt hänen energiallaan tuntui olevan selkeä suunta, mikä antoi sille vakautta, lämpöä ja positiivista voimaa.

Näin viikkoa myöhemmin huomaan, että kaikista viikonloppuna kuulemistani koskettavista kertomuksista mieleeni jäi pyörimään eniten Saimin tarina siitä miten äitiys, vakava sairastuminen, maalle muutto ja lopulta vahva kutsumus huolehtia historiallisesta hotellista olivat muuttaneet häntä. Raa’asta jalokivestä oli hioutunut täydellinen timantti.

Vaikka ensimmäiset 1,5 vuotta Hotelli Punkaharjun emäntänä eivät ole todellakaan olleet helppoja, olen todella iloinen siitä, ettei Saimi, hänen puolisonsa ja muu tiimi hotellin takana antanut periksi. Heidän rakkautensa historiallista paikkaa kohtaan näkyy ja tuntuu.

Minulla on todella vahva fiilis siitä, että Saimi on laittanut alulle jotain niin huikeaa, että vuosien päästä Punkaharju tullaan tuntemaan (taas) yhtenä Suomen tärkeimmistä matkailukohteista.

Missaat mielestäni jotain olennaista, jos et käy ainakin kahvilla Hotelli Punkaharjussa. Upeista puitteistaan huolimatta sinne on helppo mennä sellaisena kuin on — oli sitten valtionpäämies, moottoripyöräilijä tai pienten lasten äiti maalta. Itse en malta odottaa, että pääsen sinne taas uudestaan.

Ja vaikka tämä hehkutus saattaa tuntua vähän överiltä, niin se kumpuaa täydestä sydämestä — maksoin viikonlopusta täyden hinnan enkä saanut tai ole saamassa mitään alennuksia tai muita etuja. Hotelli Punkaharju on vain niin upea paikka, että toivon, että jokainen suomalainen kävisi kerran elämässään ainakin tsekkaamassa sen.