Koronaviruksen oireet, saaminen ja levittäminen

Yhteenveto kärsimättömille (tarkempi selitys alla)

Ennen kuin koronaviruksen oireet alkavat, et voi tietää ilman testiä kannatko koronavirusta. Voit tartuttaa koronaviruksen toisiin jo ennen ensimmäisten oireiden ilmestymistä. Joidenkin tutkimusten mukaan koronaviruksen saanut on kaikkein “tartuttavimmillaan” juuri ennen oireiden ilmaantumista.

Osalla koronaviruksen oireet ovat niin lievät, että elleivät he mittaa jatkuvasti lämpötilaansa tai kiinnitä huomiota lievään lämmön nousuun tai kurkkukipuun, he eivät tiedä olevansa sairaita.

Valtaosa alle 65-vuotiaista sairastaa taudin rajuna flunssana johon voi kuulua kuumetta, yskää, lievää hengenahdistusta, päänsärkyä, lihaskipua, palelua, vatsakipua, oksentelua ja ripulia.

Koronavirus on erityisen vaarallinen tauti yli 60-vuotiaille, reilusti ylipainoisille, korkeasta verenpaineesta kärsiville, (iäkkäämmille) tupakoitsijoille ja ihmisille joiden keuhkojen toiminta tai immuunipuolustusjärjestelmä on heikentynyt esim. syövän, syöpähoitojen tai muun taudin takia.

Korkeintaan yksi viidestä sairastuneesta saa niin rajun taudin, että tarvitsee sairaalahoitoa. Noin 1 sadasta sairastuneesta kuolee. Lukemat on laskettu testatuista ja ovat todennäköisesti yläkanttiin.

Yleisin sairaalahoitoa vaativa komplikaatio on rajun keuhkokuumeen aiheuttama hengenahdistus. Noin neljäsosa sairaalaan joutuneista tarvitsee hengityskonetta.

Jos liian monta ihmistä tarvitsee kerralla tehohoitoa, voidaan ajautua Italian tilanteeseen, jossa yli 60-vuotiaille ei enää voida taata mahdollisuutta päästä hengityskoneeseen, koska laitteet tarvitaan nuorempien ihmisten käyttöön.

Siksi seuraavien kuukausien aikana on tärkeää noudattaa kiltisti viranomaisten antamia ohjeita, pitää vähintään 1–2 metrin fyysistä etäisyyttä muihin ihmisiin vaikka olo olisi hyvä, välttää sisätiloja joissa on paljon ihmisiä ja pestä kätensä aina kun on ollut muiden kanssa tekemisissä.

Lisäksi pitäisi pysyä mahdollisuuksien mukaan kotona eristyksissä vaikka saisi vain lieviä flunssaoireita tai jos on ollut enemmän tekemisissä ihmisen kanssa, jolla on selvät koronaviruksen oireet.

Tällä hetkellä Suomessa on jo niin paljon koronavirustapauksia, jotka on huomattu vasta oireiden ilmettyä, että taudin leviämistä ei voi enää estää. Nyt tavoitteena on suojata riskiryhmiin kuuluvat ja yrittää hidastaa taudin etenemistä niin, että sairaalat eivät ruuhkaudu liikaa ja kaikki vakavasti sairaat saadaan hoidettua.

JOS EPÄILET SAANEESI TARTUNNAN KLIKKAA TÄSTÄ JA TÄYTÄ KORONAVIRUSKYSELY OMAOLO.FI:SSÄ

Saat sieltä suoraan juuri sinun tilanteeseesi sopivat toimintaohjeet.


Jos menet niin huonoon kuntoon että uskot tarvitsevasi lääkärin apua, älä mene koskaan suoraan päivystykseen vaan soita ensin päivystysnumeroon, että päivystyvä hoitohenkilökunta osaa varautua tuloosi.

Jos olet yli 70-vuotias joka ei kuulu valtionjohtoon tms. sinut on määrätty karanteenia vastaaviin olosuhteisiin. Ole hyvä ja noudata tätä ohjetta, jotta et ole osasyyllinen tilanteeseen, jossa sairaalat ovat niin täynnä koronaviruspotilaita, että kaikkia apua tarvitsevia ei voida hoitaa.

Vaikka olisit kuinka terve ja reipas ja tuntisit itsesi parikymppiseksi, koronavirus aiheuttaa sinussa todennäköisemmin rajumman reaktion mm. siksi että enemmän elämää nähnyt immuunipuolustusjärjestelmäsi on erilainen kuin nuorilla ihmisillä. Ole siis hyvä ja pysy kotona – niin itsesi kuin muiden terveyden takia!

Perusteellisempi selitys

Miten koronavirus leviää?

Koronavirus leviää uusimpien tietojen mukaan ensisijaisesti pisaratartuntana ja kosketustartuntana. Lisäksi se voi levitä hengitysilman kautta ainakin tartunnan alkuvaiheessa.

Eli voit saada koronaviruksen jos:

  • Tartuttamisvaiheessa oleva henkilö yskäisee suoraan sinua kohti ja hengität ilmaa jossa on yskäisyssä lentäneitä viruksia ja/tai pisarat osuvat suoraan silmiisi tai suuhusi.
  • Tartuttamisvaiheessa oleva henkilö on yskäissyt muutamia tunteja ennen suoraan pinnalle jota kosket kädellä, jonka jälkeen siirrät käteen tarttuneet virukset kädelläsi silmääsi, suuhusi tai nenääsi.
  • Tartuttamisvaiheessa oleva henkilö on yskäissyt käteensä, hieronut nenäänsä, koskenut silmiinsä tai suuhunsa, kuolannut/sylkenyt käteensä, jättänyt kätensä pesemättä sen jälkeen kun on käynyt kakalla (tai koskenut peräaukon tienoille) ja sen jälkeen kättelee sinua tai koskee pintaan (esim. toisen ihmisen käteen), johon sinä kosket piakkoin sen jälkeen.
  • Suutelet henkilöä jolla on koronavirus tai kosket itse koronavirusta tartuttavan henkilön suuhun, silmiin, nenään, kuolaan, räkään tai kakkaan.

Yskäisyn jälkeen virusta voi jäädä vähintään puoleksi tunniksi leijumaan suljettuun tilaan. Lisäksi koronavirusta irtoaa tartunnan saaneen hengitykseen varsinkin tartunnan alkuvaiheessa. Mitä pidempään oleilet samassa suljetussa tilassa koronavirusta tartuttavan kanssa, sitä todennäköisemmin saat virusta hengitysilman kautta limakalvoillesi.

Yhden tutkimuksen mukaan koronavirus säilyy tartuttavana lyhyimmän ajan pahvilla (jopa vuorokauden) ja pisimpään muovilla (max 3 vrk) ja teräspinnalla (max 2 vrk).

Huom! Vaikka virusta voi säilyä joillain pinnoilla useita vuorokausia, se heikkenee ja sen määrä vähenee tasaisesti niin, että vaikka koskisit vuorokautta myöhemmin muovipintaan, johon joku on yskäissyt ja laitat sormen heti suuhun, et välttämättä sairastu.

Älä silti kosketa kasvojasi paikoissa, joissa on voinut olla koronavirusta tartuttavia ihmisiä ja pese kätesi heti kotiin päästyäsi.

Milloin koronavirus tarttuu?

Voit tartuttaa koronaviruksen muihin jo 1–3 päivän päästä tartunnan saamisesta ja päiviä ennen oireiden ilmaantumista. Myös oireettomat tai hyvin lievästi oireilevat voivat levittää tautia.

Saksalaisen tutkimuksen mukaan koronavirusta on eniten suun, nenän ja nielun limakalvoilla juuri ennen oireiden ilmaantumista. Tällöin virusta irtoaa jo runsaasti henkilön hengitysilmaan ja sylkeen.

Tämä selittää sitä, miksi tauti on levinnyt niin rajusti vaikka virus itsessään ei ole erityisen tarttuva: liian moni tautia tietämättään kantava on lähikontaktissa muiden kanssa.

Esimerkiksi Suomessa on jo yksi tapaus, jossa matkalla koronaviruksen saanut oireeton hääjuhlavieras tartutti koronaviruksen morsiameen ja arvioiden mukaan ainakin 30 vieraaseen, joista osa ei ollut tiettävästi lainkaan lähikontaktissa koronaviruspotilaan kanssa. 

Siksi meidän kaikkien olisi äärimmäisen tärkeää pysyä vähintään metrin päässä muista siihen asti, että pahin tautiaalto on ohi.

Useimmat koronaviruksen sairastaneet eivät tartuta tautia enää oireiden mentyä ohi. Tähän menee noin 10–14 päivää oireiden alusta. On hyvä tiedostaa, että virus voi jäädä lymyilemään henkilön kehoon viikkokaupalla senkin jälkeen. Varmuuden vuoksi sairastuneille suositellaankin vähintään 14 päivän karanteenia ensimmäisistä oireista.

Periaatteessa viruksen sairastumisesta pitäisi seurata immuniteetti ainakin joksikin aikaa, mutta tiedetään jo muutama tapaus, jossa sairaus on uusinut jo kuukauden päästä ensimmäisestä sairastumisesta. Nämä näyttävät kuitenkin olevan poikkeustapauksia. Siitä huolimatta kannattaa pitää virusepidemian ajan huolta käsihygieniasta ja riittävästä hajuraosta muihin myös parantumisen jälkeen.

Mitä oireita koronavirus voi aiheuttaa?

Hyvin pieni osa tartunnan saaneista ei saa minkäänlaisia oireita. Sen sijaan moni oireettomaksi itsensä kokeva saa jonkinlaisia oireita, joita ei tulkitse sairausoireiksi koska:

  • 20 %:lla sairastuneista kuume pysyy alle 38 asteessa
  • Sairauden aiheuttama väsymystä luullaan jostain muusta syystä johtuvaksi
  • 30 % ei saa edes yskää

Lisäksi on hyvä huomata, että mitattaessa kainalosta lämpöä digitaalisilla kuumemittareilla, olisi hyvä pitää mittaria kainalossa 10 minuutin ajan luotettavan lukeman saamiseksi (Tekniikan maailman testin mukaan).

Esim. oman mittarini näyttämä lämpötila on 10 minuutin mittaamisen jälkeen 0,5-0,7 astetta korkeampi kuin piippaushetkellä.

Yleisimmät koronavirusoireet WHO:n raportin mukaan

Tyypillinen koronavirustapaus alkaa kuumeella ja väsymyksellä, jota seuraa kuiva yskä. Joillain lämpötila voi nousta vain asteen verran eikä tulla lainkaan yskää. Seuraavassa on listattuna yleisimmät oireet ja kuinka yleisiä ne ovat.

  • 88 % sai kuumetta
  • 68 % kuivaa yskää
  • 38 % väsymystä
  • 33 % limaneritystä (räkää)
  • 19 % hengenahdistusta
  • 15 % lihas- ja nivelkipuja
  • 14 % kurkkukipua
  • 14 % päänsärkyä
  • 11 % kylmänväristyksiä
  • 5 % pahoinvointia tai oksentelua
  • 5 % tukkoinen nenä
  • 4 % ripulia

(Lähde: https://ourworldindata.org/coronavirus)

Ensimmäiset oireet ilmaantuvat yleensä 2–11 päivän kuluttua tartunnan saamisesta. Valtaosa saa oireita 5.–6. päivänä tartunnasta. Joillain oireilu voi alkaa vasta 14 päivän kuluttua tartunnan saamisesta.

Hengenahdistus alkaa keskimäärin viisi päivää ensimmäisten oireiden jälkeen.

Nykytiedon mukaan vähintään 81 % tunnetuista koronaviruspotilaista sairastaa vain “miedon version” taudista. Mieto versio voi olla mitä vain lähes oireettomasta kovaan flunssaan. Tosiasiallinen miedon version sairastavien osuus taudin saaneista on paljon isompi, koska missään maassa ei ole testattu kaikkia ihmisiä.

Sairaalahoitoa tarvitsee uusimpien tilastojen mukaan noin 10–19 % diagnosoiduista. Sairaalaan joutuneista noin 20–30 % tarvitsee tehohoitoa. Tehohoitopotilaista 47–71 % potilaista on tarvinnut hengityskonetta.

Eli jos vain 10 % kaikista sairastuneista tarvitsee sairaalahoitoa, tuhannesta tautiin sairastuneesta noin 100 ihmistä joutuu sairaalaan, heistä keskimäärin 25 tarvitsee tehohoitoa ja noin 15 hengityskonetta.

Sairaalaan joudutaan useimmiten noin 8–9 päivää ensimmäisten oireiden jälkeen. (Lähde)

Pääsääntöisesti sairaalahoitoa ovat tarvinneet riskiryhmiin kuluvat ihmiset, joskin tiedetään myös useampia tapauksia, joissa nuori ja perusterve ihminen on joutunut sairaalahoitoon koronaviruksen takia. Näin ollen kukaan ei voi olla etukäteen varma siitä, miten rajuna hän tulee sairastamaan taudin.

Useimmat toipuvat koronaviruksesta 10–14 päivässä oireiden alkamisesta. Vakavammin sairastuneilla toipuminen voi viedä 3–6 viikkoa ja senkin jälkeen keuhkoihin voi jäädä pysyviä vaurioita. Tautiin kuolleet ehtivät sairastaa tautia 2–10 viikkoa ennen menehtymistään.

Koska taudista toipuminen voi kestää pitkään ja siitä voi jäädä pysyviä vaurioita keuhkoihin, suosittelen myös nuoria ihmisiä tekemään kaikkensa, etteivät he saisi tautia. Mitä pidempään pystyt välttelemään koronavirusta, sitä todennäköisemmin taudin hoito on kehittynyt, sairaaloissa on vapaita hoitopaikkoja ja hyvässä lykyssä tautiin on kehitetty jo rokote.

Ketkä kuuluvat riskiryhmiin?

Tauti voi tulla erityisen rajuna ja jopa hengenvaarallisena seuraaville ihmisryhmille:

  • Yli 60-vuotiaille (varsinkin miehille)
  • Diabeetikoille
  • Korkeasta verenpaineesta kärsiville
  • Muita sydän- ja verisuonitauteja sairastaville
  • Astmaatikoille
  • Muuta kroonista keuhkosairautta sairastaville (esim. keuhkoahtaumatauti)
  • Reilusti ylipainoisille
  • Syöpäsairaille
  • Muille ryhmille joiden immuunijärjestelmä on heikentynyt tai yleiskunto laskenut

Mitä enemmän sinulla on riskitekijöitä, sitä enemmän sinun kannattaa harkita kotona pysymistä ja kasvokkain tapahtuvien kontaktien välttämistä sen aikaa, kun tauti leviää pahimmillaan.

Valitettavasti vielä ei ole tietoa siitä, miten koronavirus vaikuttaa raskaana oleviin ja sikiöihin. Ensimmäiset koronavirusta sairastavien äitien vauvat ovat jo syntyneet. Näiden äitien vauvoillakin on todettu koronavirus. Koska yhdellä vauvalla todettiin koronavirus pari minuuttia syntymän jälkeen, on todennäköistä että vauva sai sen jo ollessaan äidin vatsassa.

Ainakin yksi koronavirukseen sairastunut vastasyntynyt on toipunut hyvin sairaudesta – toivotaan että niin käy myös muille vauvoille ja heidän äideilleen.

Koska raskaus ja synnytys kuormittaa naisen kehoa eikä ole vielä tietoa siitä miten koronavirus voi vaikuttaa varhaisemmassa vaiheessa olevien sikiöiden kehitykseen, odottavien ja vasta synnyttäneiden äitien kannattaa tehdä kaikkensa sen eteen, että he eivät saisi koronaa odotus- ja lapsivuodeaikana. Käytännössä tämä tarkoittaa kotona pysymistä ja kasvokkain tapahtuvien kontaktien minimoimista.

Kuinka moni joutuu sairaalaan ja kuolee koronaan?

(Päivitetty 19.3.2020)

Valtioneuvosto on tehnyt omat arvionsa Turun ja Tampereen Yliopiston sekä THL:n tiedoilla ja arvioilla. Muiden maiden ja WHO:n ennusteisiin nähden arviot ovat erittäin optimistisia.

Tartunnan saaneitaTartuntoja kpl Sairaalaan TeholleKuolee
20 %1 080 00010 8002 7001 080
40 %2 160 00021 6005 4002 160
60 %3 240 00032 4008 1003 240

Mitä paremmin pystymme ehkäisemään sairauden tarttumista, sitä todennäköisemmin sairaalaan ja teholle joutuvien ja kuolleiden määrät ovat lähellä näitä arvioita.

WHO:n arvion mukaan 100 sairastunutta kohden:

  • 40 saa lievän version (oireeton tai lähes oireeton?)
  • 40 saa rajumman version (keuhkokuumeen)
  • 20 joutuu sairaalaan
  • 5 joutuu tehohoitoon
  • 2 kuolee

WHO:n antaman arvion ja Princess Diamond risteilyaluksella puhjenneen koronavirusepidemian sekä kolmen eri sairaalatilaston perustella ennustan, että Valtioneuvoston tilastot ovat turhan ruusuiset.

Kun Princess Diamond -risteilyaluksella puhkesi koronavirusepidemia, se laitettiin karanteeniin ja kaikki siellä olevat testattiin. 47 % tartunnan saaneista ei saanut edes karanteenin päättymisen jälkeen oireita. Kahdessa eri lähteessä on mainittu että 8 matkustajista olisi kuollut, mutta kaikissa paremmissa lähteissä mainitaan 7 henkilöä, joten olen laskenut tilastot sen mukaan. Vaikka matkustajat olivat vanhempaa väkeä, laivan miehistö ja henkilökunta oli nuorta. Siksi se on jollain lailla vertailukelpoinen vaikkapa Suomen väestöön. Jos arvio heittää johonkin suuntaan, niin yläkanttiin (eli ihan niin monta ihmistä ei kuole).

Tämä ja tämä sairaalatilasto ovat  Kiinasta ja tämä Yhdysvalloista. Olen laskenut niistä keskiarvon ja pyöristänyt alaspäin (käytännössä isompaan Kiinan otantaan).

Ennustan että 100 tartunnan saanutta kohden:

  • 47 on (lähes) oireeton
  • 53 saa oireita
  • 12 joutuu sairaalaan
  • 3 joutuu tehohoitoon
  • 1 kuolee

Nämäkin lukemat ovat optimistiset verrattuna WHO:n arvioon, jonka mukaan 2,3 % tartunnan saaneista kuolee. Vertailun vuoksi: Diamond Princess -risteilyaluksella noin 2 % oireita saaneista (1 % kaikista tartunnan saaneista) kuoli.

Alle 50-vuotiaita ihmisiä on kuollut hyvin vähän koronavirukseen. Nuoremmilla tautiin kuolleilla on ollut jokin muu terveysongelma taustalla.

On hyvä huomata, että vaikka nuoremmat ihmiset eivät kuole koronavirukseen, he voivat silti joutua sairaalahoitoon. Esimerkiksi Hollannissa jo yli puolet tehohoitoa tarvitsevista koronaviruspotilaista on alle 50-vuotiaita.

Riski kuolla koronaan kasvaa merkittävästi 70 ikävuoden jälkeen. Seuraavat lukemat kertovat kuinka moni koronadiagnoosin saaneista on kuollut kussakin ikäryhmässä:

  • Alle 50-vuotiailla riski kuolla on alle 0,5 %.
  • 50-59-vuotiailla riski on 1,3 %
  • 70-79-vuotiailla riski on 8 %
  • Yli 80-vuotiailla riski on 14,8 %.

Eli yli 80-vuotiaista joilla on diagnosoitu koronavirus 14,8 % on kuollut.

(Lähde)

Koska monet kaikkein lievimmistä sairaustapauksista ovat jääneet huomaamatta ja testaamatta, kaikki edellämainitut lukemat ovat erittäin todennäköisesti reippaasti yläkanttiin. Siitä huolimatta on selvää, että koronavirus on ainakin kaksi kertaa vaarallisempi kuin tavallinen flunssavirus.

Kuolemanriskiin vaikuttaa myös se, kuinka nopeasti ja millaista sairaalahoitoa henkilö saa. Esimerkiksi Italiassa liian nopea sairaustapausten nousu johti siihen, että yli 60-vuotiaille ei enää voitu taata pääsyä hengityskoneeseen. Tällöin myös sellaisia henkilöitä kuoli, jotka olisivat voineet pelastua, jos olisivat saaneet parempaa hoitoa.

Suomessa on suhteellisen hyvin hengityskoneita, mutta jos koronavirus iskee myös hoitohenkilökuntaan, voidaan joutua tilanteeseen, jossa ei ole riittävästi osaavia ihmisiä valvomaan ja hoitamaan hengityskoneiden käyttöä.

Siksi on äärimmäisen tärkeää hidastaa taudin leviämistä kaikin keinoin! Eli pitämällä fyysistä etäisyyttä muihin ihmisiin vaikka nämä olisivat oireettomia, välttelemällä väkijoukkoja ja suljettuja tiloja joiden huoneilmaan on voinut joutua koronavirusta, käyttämällä julkisilla paikoilla hanskoja ja pesemällä käsiä ja välttelemällä kasvojen koskettelua.

Miten hallituksen määräykset rajoittavat minua?

70 vuotta täyttäneet ja sitä vanhemmat

Jos olet yli 70-vuotias, sinun pitäisi pysytellä mahdollisuuksien mukaan karanteeninomaisissa olosuhteissa. Tämä tarkoittaa sitä, että tapaa niin vähän ihmisiä kasvokkain kuin mahdollista, älä mene paikkoihin joissa on paljon ihmisiä ja pysyttele kotipiirissä.

Saat käydä kaupassa ja apteekissa, mutta olisi parempi että joku toinen kävisi niissä puolestasi ja toisi tarvitsemasi tuotteet kotioven taakse. Saat käydä kävelyllä, mutta kierrä silloin muut ihmiset ainakin parin metrin päästä.

Sinun on määrätty karanteeniin koska:

  • Emme halua että kuolet koronavirukseen.
  • Voit tartuttaa koronaviruksen muihin riskiryhmiin kuuluviin ihmisiin (kuten puolisoosi tai ikäisiisi kavereihin).
  • Jos liian monta ihmistä sairastuu niin pahasti että he tarvitsevat sairaalahoitoa, kaikki apua tarvitsevat eivät ehkä pääse hoitoon.

Vaikka olisit ikäiseksesi poikkeuksellisen hyvässä kunnossa ja tuntisi itsesi parikymppiseksi, olet silti vaarassa saada rajumman version koronaviruksesta, koska enemmän elämää nähnyt immuunipuolustusjärjestelmäsi voi reagoida virukseen eri tavalla kuin nuorempien ihmisten immuunipuolustusjärjestelmä.

Alustavien tutkimusten mukaan näyttää siltä, että varsinkin vanhemmilla ihmisillä koronavirus voi aiheuttaa “sytokiinimyrskyn” – ylimitoitetun puolustusreaktion joka voi olla hengenvaarallinen.

Et voi mistään tietää miten juuri sinun kehosi reagoi koronavirukseen. Ole siis hyvä ja pysy kotona, jotta sinä, läheisesi ja me muut selviäisimme tästä tautiaallosta ilman turhia kuolemia. Kiitos!

Mitä teen jos epäilen koronavirusta?

JOS EPÄILET SAANEESI TARTUNNAN KLIKKAA TÄSTÄ JA TÄYTÄ KORONAVIRUSKYSELY OMAOLO.FI:SSÄ

Saat sieltä suoraan juuri sinun tilanteeseesi sopivat toimintaohjeet.


Jos olet perusterve ja oireesi ovat samaa tasoa tavallisen flunssan kanssa eli kuumetta joka laskee särkylääkkeellä, yskittää, väsyttää jne. pysy kotona kunnes paranet.

Älä kuormita neuvontapuheluita soittelemalla saati mene käymään päivystyksessä vaan etsi mieluummin tietoa esim. THL:n verkkosivuilta tai oman kuntasi tai terveydenhoitopiirisi sivuilta ja somekanavista.

Suomen testauskapasiteetti on rajallinen. Siksi tällä hetkellä testataan lähinnä riskiryhmiin kuuluvia flunssaoireisia, sairaalahoitoa tarvitsevia ihmisiä ja hoitohenkilökuntaa. LL Jaana Wessman on kirjoittanut hyvän selvityksen koronaviruksen testaamisesta Facebookiin.

Kannattaa silti ottaa jo terveysasemasi ja sairaanhoitopiirisi päivystysnumerot valmiiksi puhelimeen tai esille siltä varalta että tilasi huononee nopeasti.

Jos kotona ei ole ruokaa tai vessapaperia, pyydä tuttuja tuomaan niitä oven taakse tai tilaa ruoat verkkokaupasta. Monilla paikkakunnilla on syntynyt vapaaehtoisten ryhmiä, jotka voivat auttaa. Katso löytyyko esim. Facebookista omalla alueellasi olevaa ryhmää.

Perusterveiden ihmisten ei tarvitse huolestua vielä lievän hengenahdistuksen takia, joka tuntuu lähinnä kireytenä rintakehässä tms. jos he kokevat saavansa riittävästi happea. Höyryhengitys ja pystyasento auttavat hengittämisessä.

Ranskan terveysministerin  mukaan ibuprofeeni (esim. Burana) voi pahentaa tautia. Muiden asiantuntijoiden mielestä ibuprofeeni voi pahentaa ainakin diabetespotilaiden ja korkeasta verenpaineesta kärsivien koronainfektiota.  Tämä on kuitenkin teoreettista pohdintaa eikä testattu havainto. Suomalaisen professorin mielestä ibuprofeenin käyttö on OK. Jos asia mietiyttää, käytä parasetamolia (esim. Panadolia).

D- ja C-vitamiini sekä sinkki saattavat tukea parantumista.

Jos kuulut riskiryhmiin (esim. yli 65-vuotias, astma, korkea verenpaine, runsas ylipaino, syöpä, heikentynyt immuniteetti, tupakoitsija) lievempikin hengenahdistus yhdistettynä yli +38 °C kuumeeseen voi antaa aihetta ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon.

Olitpa perusterve tai riskiryhmään kuuluva, niin jos hengenahdistuksesi on niin kovaa, että hengittäminen on vaikeaa tai tunnet tukehtuvasi, muutut sekavaksi, sinua huimaa tai kuume ei laske lääkkeilläkään, ota viipymättä yhteyttä terveydenhuoltoon.

Älä mene koskaan suoraan lääkäriin!!!

Et saa mennä etukäteen soittamatta lääkäriin, koska jos sinulla on koronavirus, voit tartuttaa taudin odotushuoneessa ihmisiin, joilla on jokin muu terveysongelma. Pahimmillaan tilanteeseen varautumaton hoitohenkilökunta voi joutua takiasi kahdeksi viikoksi karanteeniin.

Jos kuulut riskiryhmään ja saat yskää ja yli +38 °C kuumetta ja epäilet että olosi voi huonontua nopeasti, soita ensin joko kuntasi neuvontanumeroon tai valtakunnalliseen neuvontanumeroon. Jos sinulla on olemassa oleva hoitokontakti (esim. syöpähoidoissa olevilla syöpäklinikka), soita sinne.

Kaikki neuvontanumerot ovat todella ruuhkaisia, joten älä soita niihin jos olet vain huolissasi ilman että olet vielä (kovinkaan) kipeä vaan etsi ensin tietoa viranomaisten sivuilta.

Jos uskot että tilasi on sen verran paha, että tarvitset lääkärin apua, muttet ole vielä kuolemankielissä, soita ensin joko oman terveyskeskuksesi päivystykseen tai oman sairaanhoitopiirin päivystysapuun.

Esim. Mäntsälässä soitetaan klo 8–18 välillä terveysaseman päivystysnumeroon ja näiden aikojen ulkopuolella HUS:in päivystysavun numeroon 116 117 .

Jos sinä tai läheisesi on hengenvaarassa eli menossa tajuttomaksi, siniseksi tms. soita hätänumeroon 112! Muista kertoa soittaessasi koronaepäilystä!

Tästäkin selvitään

Me suomalaiset selviämme yhdessä tästäkin virusepidemiasta. Suurin osa sairastuneista saa vain kovan flunssan, jos sitäkään. Osa voi onnistua kokonaan välttämään koronaviruksen.

Tällä hetkellä useampi ryhmä ympäri maailmaa kehittää hikihatussa rokotetta. Vaikka koronavirusta ei vielä saataisi kokonaan tukahdutettua maapallolta, voi olla että jo 1–1,5 vuoden päästä meillä on rokote, jolla voidaan suojata riskiryhmään kuuluvat ihmiset.

Lisäksi taudin muut hoitomuodot kehittyvät sitä mukaa kun taudista saadaan lisää tietoa. Niinpä kesäkuussa rajun koronaviruksen sairastava voi saada parempaa hoitoa kuin sen maaliskuussa sairastava.

Mitä paremmin onnistumme pitämään huolta käsien pesusta ja vähintään 1–2 metrin hajuraosta, olemaan koskettelematta kasvojamme ennen käsipesua (ja pesemään kädet heti sen jälkeen), pysymään kaukana isommista väkijoukoista ja suljetuista tiloista joissa on paljon ihmisiä, yskimään hihaan, käyttämään nenäliinoja vain kerran ja pysymään kotona jos me tai perheenjäsenemme saamme oireita, sitä useampi suomalainen välttyy sairaudelta – ja kuolemalta – rokotteita odotellessa.

Alla olevalla videolla puhun vielä siitä, miten diilaan omien koronavirukseen liittyvien pelkojen kanssa.

Katso video YouTubessa.

Image by Vektor Kunst from Pixabay

Tunne-elämän epävakaus — mitä se on, mitä sille voi tehdä

Saatko aika ajoin — ehkä päivittäinkin — selittämättömiä tyhjyyden tunteita? Saako sinun tunteiden vuoristoratasi muiden tunne-elämän näyttämään Linnanmäen possujunalta? Koetko helposti sietämätöntä ahdistusta? Kun olet kuormittunut, tuleeko mieleesi, että haluat kuolla tai lakata olemasta?

Onneksi olkoon, sinulla saattaa olla tunne-elämän säätelyjärjestelmän häiriö, joka väärinymmärrettynä voi johtaa tunne-elämän epävakauteen (entinen rajatilapersoona).

Tunne-elämän epävakaus lähtee perimästä

Ennen luultiin, että epävakaus on seurausta vain ja ainoastaan traumaattisista kokemuksista. Nyt tiedetään, että tunne-elämän epävakaudella on geneettinen pohja. Perimän merkitys tunne-elämän epävakauden kehittymiseen on noin 40 %.

Synnynnäiset temperamenttipiirteet, jotka ennustavat epävakauden puhkeamista ovat neuroottisuus ja se, ettei lapsi ole luonnostaan mukautuva eikä tunnollinen.

Kaksi lasta voi saada täsmälleen samanlaisen kasvatuksen ja kokea täsmälleen samanlaisia vastoinkäymisiä lapsuudessaan, mutta vain siitä, jolla on synnynnäinen alttius tunne-elämän säätelyongelmiin, tulee tunne-elämältä epävakaa.

Vastaavasti kaksi lasta, joilla on kummallakin luonnostaan vaikeuksia tunne-elämän säätelyn kanssa, voivat kasvaa täysin erilaisiksi eri ympäristöissä.

Torjuvassa, tunnekylmässä, arvaamattomassa, turvattomassa ja ikävät tunteet kieltävässä ympäristössä kasvavalle henkilölle kehittyy tunne-elämältä epävakaa persoonallisuushäiriö.

Henkisesti tukevassa, rakastavassa, turvallisessa ja tunteiden säätelyä positiivisesti opettavassa ympäristössä lapsesta kasvaa ehkä voimakkaasti tunteva, hieman ailahteleva ja impulsiivinen aikuinen, joka välillä kokee tyhjyyden tunteita, mutta ei käytöksen puolesta täytä epävakaan persoonallisuushäiriön kriteerejä.

Tunne-elämän epävakailla on “erilaiset aivot”

Tunne-elämältään epävakaiden aivojen rakenteessa ja toiminnassa on havaittu poikkeamia suhteessa aivoiltaan neurotyypillisempiin ihmisiin (eli nentteihin).

Esimerkiksi epävakaat tulkitsevat neutraalit kasvojen ilmeet helpommin negatiivisiksi (esim. vihaiseksi) kuin nentit.

Tähän voi auttaa tutkitusti yllättävä konsti: kulmien väliin tuleviin “Sibeliusryppyihin” laitettu botox, joka heikentää kykyä tunnistaa negatiivisia ilmeitä. (Huom! Botoxia EI SAA laittaa naururyppyihin, koska tällöin taipumus surumielisyyteen lisääntyy!)

Miksi epävakauden on luultu johtuvan vain lapsuuden traumoista?

Tunne-elämältään epävakaat kasvavat yleensä perheessä, joissa vähintään toisella vanhemmista on itselläkin tunne-elämän säätelyvaikeuksia. Tällainen vanhempi tekee usein omalla käytöksellään kotielämästä jotenkin kaoottista.

Ei ole myöskään tavatonta, että perheessä toinen vanhemmista on epävakaa ja toinen esimerkiksi tarkkaavuushäiriöinen, sillä erityisen vakaat ihmiset harvemmin jaksavat katsoa epävakaiden tunteiden vuoristorataa.

Lisäksi on aika tavallista, että tunne-elämän säätelyn vaikeudesta kärsivä vanhempi yrittää lääkitä omaa ahdistustaan päihteillä, mikä tietenkin pahentaa epävakautta ja voi luoda väärinkäsityksen, että vanhemman alkoholismi aiheuttaa lapsen epävakauden.

Joskus tunne-elämältä epävakaat saavat kasvaa ns. turvallisissa olosuhteissa — esim. siksi, että heidän epävakaa vanhempansa on häipynyt kuvioista ennen heidän syntymäänsä.

Sekään ei takaa, että he oppivat säätelemään tunteitaan. Tällöin heidän poikkeava tunne-elämänsä voi herättää hämmennystä heidän tunne-elämältään vakaammissa läheisissään. Sen seurauksena epävakaa voi tuntea olevansa kummallinen, ulkopuolinen ja väärinymmärretty.

Tunne-elämän säätelyjärjestelmän häiriön hyvät puolet

Tunne-elämältä epävakaan persoonallisuushäiriön sijaan olisi ehkä parempi puhua tunne-elämän säätelyjärjestelmän häiriöstä, sillä vaikka epävakaa tunne-elämä voi vaikeuttaa kokonaisvaltaisesti elämää, olemme enemmän kuin vain pelkkä tunne-elämämme.

Tunne-elämältä epävakaan persoonallisuushäiriön diagnoosi voidaan myös purkaa, jos henkilö oppii elämään erityislaatuisen tunne-elämänsä kanssa niin, ettei se enää vaikeuta (liikaa) elämää.

Lisäksi voimakkaasta tunne-elämästä voi olla myös hyötyä — ainakin silloin, kun epävakaa osaa huolehtia neurologiastaan ja ymmärtää omaa erikoislaatuista mieltään.

Tunne-elämän epävakaa, jolla neurologia on niin tasapainossa kuin se vain voi olla, on yleensä energisempi, dynaamisempi ja elinvoimaisempi kuin muut ihmiset. Hän on seksuaalinen, intensiivinen ja karismaattinen.

Tunne-elämältä epävakaat ovat usein älykkäitä ja huumorintajuisia ja heillä on erittäin hyvä mielikuvitus. Ihannetapauksisa he suuntaavat draamahakuisuutensa luovuteen tai tärkeisiin hankkeisiin, jotka ovat muille liian pelottavia tai vaativia.

Oman hermoston vahvistaminen on tärkeää

Tunne-elämältään epävakaiden on erityisen tärkeää huolehtia siitä, että he syövät riittävästi ja säännöllisesti, nukkuvat tarpeeksi, liikkuvat (mieluiten luonnossa) ja syövät magnesiumia (sitraatti tai kelaatti, ei oksidi), D-vitamiinia (talvella), kalaöljyä ja B12-vitamiinia metyylikoblamiinina.

Neurotyypillisetkin ihmiset hyötyvät hyvistä elämäntavoista, mutta eivät romahda esimerkiksi unenpuutteesta henkisesti samalla tavalla kuin epävakaat.

Jos tunne-elämän säätelyvaikeuksista kärsivällä ei ole SSRI-lääkitystä, hän voi hyötyä L-tryptofaanista ja kärsimyskukka-yrttivalmisteista, joista voi ainakin periaatteessa saada GABA:aa.

Jos epävakaa on saanut antibioottikuurin tai syönyt paljon särkylääkkeitä, hänen kannattaa panostaa myös hyvälaatuiseen probiootteihin eli maitohappobakteereihin ja ns. prebioottisiin ruoka-aineisiin kuten juureksiin, omeniin, kaurahiutaleisiin jne., sillä epätasapainossa oleva suoliston bakteeristo pistää myös hermoston sekaisin.

Epävakaiden olisi myös erittäin tärkeää saada päivittäin kasvokkain tapahtuvia positiivisia sosiaalisia kontakteja ja mieluiten fyysistä kosketusta, koska siitä saatava serotoniini ja oksitosiini tukee heidän hermostoaan. Hätätapauksessa esimerkiksi sopivan halattava lemmikki (eli esimerkiksi koira, alpakka tai hevonen) voi ajaa saman asian.

Myös musiikki ja laulaminen, saunominen, uiminen (varsinkin avantouinti), kylmät suihkut, meditaatio ja jooga voivat tukea ja vahvistaa epävakaiden hermostoa.

Moni epävakaa on saanut apua dialektisestä käyttäytymisterapiasta (DKT).

Kaikkein tärkeintä on tulkita tunnereaktiot oikein

Tunne-elämän epävakaan on kaikkein tärkeintä ymmärtää, että kun hän kuormittuu, hänen aivonsa menevät tilttiin. Siinä tilassa hänen mieleensä juolahtaa kaikenlaisia todella typeriä ajatuksia, kuten ajatus siitä, että hänen pitää satuttaa itseään.

Lapselle, joka on perinyt huonosti toimivan tunne-elämän säätelyjärjestelmän, kannattaa opettaa jo pienenä, että kun hänelle iskee yhtäkkiä ahdistus, pohjaton suru tai huoli tai halu kuolla, se ei ole vaarallista ja kertoo vain siitä, että hänen “aivotietokoneensa on jumissa”.

Ennen kaikkea on tärkeää kertoa, että kamalinkin tunne menee kohta itsestään ohi — ja myös pointata lapselle, kun tila on mennyt ohi: “huomaatko, äsken sulla oli paha olo, nyt sulla on taas hyvä olo — paha olo meni itsestään ohi”. Sitä odotellessa lasta kannattaa pitää sylissä tai vaikka silitellä, jolloin hän oppii että ahdistava tunne ei ole vaarallinen.

Mitä vähemmän epävakaa näkee omat tunteensa vaarallisina tai väärinä ja mitä vähemmän hän uskoo ajatuksia, joita hänelle nousee mieleen voimakkaiden tunnekuohujen vallassa, sitä vähemmän hän tekee typeryyksiä, jotka vaikeuttavat hänen arkeaan ja sosiaalisia suhteitaan.

Epävakauden kanssa voi elää ja jopa voida hyvin ja kukoistaa, kun ymmärtää mistä on kyse, ja panostaa omaan hermoston hyvinvointiin.

Videoita oman neurologian ymmärtämiseen ja vahvistamiseen

Linkkejä tutkimuksiin

 

Tarvitseeko teinin pukeutua lämpimästi?

Tarvitseeko teinin pukeutua lämpimästi?

Lyhyt vastaus: ei tarvitse.

Pienten lasten kyky arvioida miten paljon kylmää he sietävät on huonompi kuin aikuisten. Siksi vanhempien pitää huolehtia siitä, että pienillä lapsilla on tarpeeksi vaatetta päällä.

Teini-ikäinen on riittävän vanha hakeutuakseen lämpimään tai lisätäkseen vaatteita, jos hän kokee olonsa liian kylmäksi.

K: Miksi olemme huolissamme teinien liian vähästä vaatetuksesta?

V: Koska pelkäämme heidän saavan flunssan.

Muuten hyvä, mutta flunssa ei aiheudu palelemisesta vaan flunssaviruksista.

Nämä virukset leviävät helpommin talvella, koska ilmankosteus on silloin edullisempi niiden leviämiselle ja vietämme silloin tyypillisesti enemmän aikaa suurempien ihmisjoukkojen kanssa sisätiloissa (lue: koulussa tai työpaikalla).

Toisaalta Suomessa kylmään aikaan on vähemmän auringonvaloa, jolloin saamme vähemmän D-vitamiinia, mikä heikentää kehon puolustusjärjestelmää.

Sen sijaan esimerkiksi kylmät suihkut näyttävät hieman jopa vähentävän sairastelua, eikä ole syytä epäillä, etteikö nuorten altistuminen kylmälle voisi auttaa myös heitä — varsinkin kun se harvemmin jatkuu tuntikausia.

Kylmä pää — kylmä pää

Tosiasiassa kylmäaltistus voi olla jopa hyödyllistä “kuumaverisille” teineille. Kylmäaltistus rauhoittaa keskushermostoa ja vahvistaa vagushermoa. Mitä vahvempi vagushermomme on, sitä helpompaa meidän on rauhoittua ja pysyä rauhallisena. Samalla kylmäaltistus näyttää parantavan mielialaa, virkistävän ja vähentävän kipua.

Tämä johtuu siitä, että kylmäaltistus lisää mm. noradrenaliinin eritystä. Tämä selittää myös sen, miksi niin leffoissa kuin oikeassa elämässä järkyttyneet ihmiset kastelevat kasvonsa kylmällä vedellä rauhoittuakseen.

Toisin sanoen antamalla teinisi vaeltaa ilman pipoa saatat edesauttaa hänen mielenterveyttään!

Tulee mieleen, että missä määrin nykylasten ja nuorten mielenterveysongelmat liittyvät siihen, että he palelevat selvästi vähemmän kuin esim. minä palelin lapsuudessa?

Lapsuudenkodissani saattoi makuuhuoneessa olla aamuisin vain +16 °C, neljän kilometrin koulumatka sujui kävellen tai hiihtäen ja 1980-luvulla toppavaatteet, huopatossut ja villalapaset eivät todellakaan lämmittäneet samalla tavalla kuin nykyajan ultralämpimät talvivarusteet.

Pieni kylmäaltistus tekisi monelle aikuisellekin hyvää, sillä kylmä auttaa laihtumaan, koska se muuttaa kehon aineenvaihduntaa laihtumisen kannalta edullisemmaksi. Jotkut tutkijat miettivätkin, voisiko nykyihmisten ympärivuotinen lämpimässä pysyttely olla yhtenä osasyynä lihomiseen.

Pue lapset, anna teinin palella

Itse pukisin näillä tiedoilla pienet lapset ihan lämpimästi, mutten puuttuisi teinin pukeutumiseen, ellei hän ala saada kylmänkyhmyjä tai ellei pakkasta ole niin paljon, että riski esim. varpaiden ja sormien paleltumiin on todellinen.

Kotibileisiin tai “kylille” (tai mikä termi nykyään onkaan) lähtevän teinin hakisin raa’asti autolla illan päätteeksi kotiin, koska siinä vaiheessa kun teini sammuu hankeen, pipolla ei ole paljon väliä.

Itse otin jo viime talvena tavaksi käydä putsaamassa auton aamuisin lumesta ja jäästä pelkässä yöpaidassa ja talvikengissä, saadakseni heti aamusta hyvän “kylmäbuustin”. Lisäksi lopetan suihkut kylmällä vedellä huuhteluun.

Kuva: Sasha Kargaltsev

Kuinka jaksaa paremmin kuin voimavarat on vähissä?

Tarkoituksenani oli tehdä tästä aiheesta Päivän teoria -video, mutta koska onnistuin hukkaamaan ääneni lopullisesti eilisen päivän aikana, kirjoitan aiheesta puhumisen sijaan. Voit katsoa täällä “videotiiserin”, jonka tein ennen kuin ääni meni.

Todelliset resurssit vs kokemus voimavaroista

Meillä kaikilla on joka hetki mahdollisuus käyttää runsasta valikoimaa erilaisia resursseja eli voimavaroja. Näitä ovat esimerkiksi:

  • Raha ja muu omaisuus
  • Sosiaalinen verkosto ja heidän resurssinsa
  • Tiedot, taidot ja kokemus
  • Vireystila ja ravitsemustila
  • Keskittymiskyky ja muisti
  • Henkinen vääntövoima eli itsekuri, itsehillintä ja tahdonvoima
  • Lihaskunto ja aerobinen kunto
  • Hermoston kunto ja tila
  • Elinympäristö
  • Ymmärrys

Eri resurssien suuruusluokka ja käytettävyys vaihtelee eri aikoina.

Eli esimerkiksi aamulla vireystilasi ja keskittymiskykysi on todennäköisesti parempi kuin illalla. Palkkapäivän jälkeen sinulla on yleensä enemmän rahaa kuin päivää ennen palkkapäivää.

Jos saatavilla oleva ruoka on jääkaapissasi, se on helpommin saatavissa kuin jos se olisi vielä kaupassa.

Kokemuksesi siitä, miten paljon sinulla on resursseja käytössä ei usein — tai ehkä koskaan — vastaa sitä miten paljon niitä on oikeasti saatavilla.

Miksi? Koska koet vain ajattelusi ja se, MITÄ AJATTELET käytössä olevista resursseista ratkaisee kokemuksesi.

Ehkä olet joskus ollut tilanteessa, jossa olit varma että rahasi olivat loppu. Koit ahdistusta koska ajattelit olevasi rahaton.

Sitten menet pankkiautomaatille katsomaan miten paljon tili on miinuksella ja sinne onkin ilmestynyt yllätyspalkkio tai muu rahasumma, jota et ollut muistanut tai osannut odottaa vielä. Rahat olivat tililläsi jo silloin kun koit olevasi täysin persaukinen.

Oletko koskaan ollut hereillä aamukolmelta, koska olet ollut juhlimassa tai rakastellut uuden kumppanin kanssa?

Tunnet tällöin olosi todennäköisesti vähemmän väsyneeksi, kuin jos olet valvonut kolmeen oksennustautiin sairastuneen lapsen kanssa tai tehden puuduttavaa koulutehtävää. Olet nukkunut ihan yhtä vähän, mutta koska ajatuksesi valvomisen syystä ovat erilaiset, koet valvomisen eri tavalla.

Tai oma esimerkki eiliseltä päivältä:

Heräsin aamulla flunssan takia huonosti nukutun yön jälkeen uupuneena. Joka paikkaa särki, nenä vuosi, ääni alkoi pettää ja olo oli todella ankea. Mieli teki perua aamun käsikirjoituspalaveri, mutta koska siitä olisi seurannut useita aikatauluongelmia, tsemppasin itseni palaveriin.

Palaveri oli äärimmäisen hauska ja innostava. Se kesti yli kolme tuntia ja koko sinä aikana en kokenut minkäänlaista väsymystä tai kipua — vain iloa, innostusta ja vahvan tunteen siitä että olen elossa.

Palaverin jälkeen menin istumaan autoon ja yhtäkkiä tunsin olevani vieläkin väsyneempi ja kipeämpi kuin aamulla.

Todennäköisesti en edes ollut merkittävästi väsyneempi saati kipeämpi (mitä nyt ääni oli mennyt) kuin aamulla, mutta verrattuna äskeiseen uskomattoman hyvään oloon autossa istuminen ilman ääntä ja ideointia tuntui vieläkin kurjemmalta.

Se mihin tilannettamme vertaamme, vaikuttaa myös kokemukseemme tästä hetkestä.

Niin moni aikuinen laihduttaja katsoo nuoruuden valokuviaan ja miettii, että “miten ihmeessä mä luulin olevani tuolloin lihava ja ruma — mähän olin silloin ihan nätti ja normaalipainoinen”.

Havainto johtuu siitä, että he vertaavat nuoruuden kuvissa olevaa itseään eri laihuus- ja kauneusstandardeihin kuin mihin he vertasivat itseään nuorena.

Jos kaikki kaverisikin ovat köyhiä ja ostavat vaatteensa kirppikseltä, sinun on helpompi iloita kirppislöydöistä ja etkä tunne itseäsi niin köyhäksi kuin jos kaikki ympärilläsi tienaavat kymmenen kertaa enemmän kuin sinä ja ostelevat hienoja merkkivaatteita.

Siksi on mahdollista että nuori opiskelija tuntee olevansa rikkaampi kuin miljardöörien kanssa hengaava monimiljonääri.

Mitä tehdä jos kokee että voimavarat ovat vähissä

Jos haluat kokea että sinulla on enemmän voimavaroja kuin mitä tunnet niitä olevan, voit muuttaa kokemustasi muutamalla eri tavalla.

Listaa kaikki resurssit

Ensinnäkin voit tehdä itsesi tietoiseksi kaikista ulottuvillasi olevista resursseista, joita et ehkä ole tullut ajatelleeksi.

Listaa ihan käsin kirjoittamalla paperille seuraavat asiat:

1.
Kaikki ihmiset joilta voisin pyytää ja saada jonkinlaista apua jos sinun olisi ihan pakko saada apua — katso Facebook-kaverilistaa ja puhelimesi yhteystietoja. Halutessasi voit kirjata jokaisen nimen perään minkälaista apua voisit saada: neuvoja, palveluksia, rahaa, uusia kontakteja, henkistä tukea, ruokaa jne.

2.
Kaikki tiedot, taidot, kokemukset ja kyvyt mitä sinulla on.

On hyvä idea tehdä itselleen todella kattava “hehkutus-CV” eli ansioluettelo, johon päivittää jatkuvasti uudet osaamisalueet — aina alkaen parin tunnin erikoisluennoista ja päivän työkeikoista alkaen. Voit myös listata kaikki tietokoneohjelmat joita osaat käyttää, kaikki kielet, liikuntalajit, musiikki-instrumentit ja muut taidot joita olet opiskellut yhdenkin oppitunnin ajan.

3.
Kaikki työvälineet, työkalut, laitteet ja vehkeet joita sinulla on käytössäsi ja joita voisit heposti lainata läheisiltäsi (eli esim. autot, tietokoneet, kännykät, printterit, sahat, peräkärryt, uunit, mikrot, veneet, sukset jne.).

4.
Kaikki rahat mitä sinulla on ja mitä voisit saada. Eli listaa varsinaisen rahan ja luoton lisäksi tieto siitä, miten paljon voisit saada vielä pankista lainaa, erilaiset työtilaisuudet joita tekemällä voisit saada lisätuloja (ml. sienien ja marjojen poimiminen jne.) sekä omaisuuden, jonka voisit hätätilanteessa myydä.

5.
Jos ongelmanasi on, että saat liian vähän unta, listaa kaikki sellaiset tavat, joilla voisit jotenkin parantaa unen kokonaismäärää ja laatua.

Siis esimerkiksi aikaisemmin sänkyyn meneminen, tietokoneiden, kännyköiden ja muiden laitteiden sulkeminen pari tuntia ennen nukkumaanmenoaikaa, kofeiinin käytön lopettaminen, lapsen lähettäminen mummolaan yökylään että saat nukkua yhden kokonaisen yön, yhtä aikaa lapsen kanssa päiväunien nukkuminen (ja raa’asti kotitöiden ignoroiminen) jne.

6.
Jos ongelmanasi on terveydentilaan liittyvät asiat, listaa kaikki tavat, joilla terveyttäsi voitaisiin parantaa — älä mieti onko sinulla siihen rahaa vai ei, vaan tyydy listaamaan asiat joilla terveydentilaasi voisi TEORIASSA parantaa. Tsägällä listaa tehdessä mieleesi juolahtaa myös sellaisia asioita, jotka voit tehdä jo nyt terveytesi parantamiseksi.

7.
Kaikki hyvät muistot ja onnistumiskokemukset.

8.
Kaikki asiat, joista olet tai ainakin olet ollut joskus elämässäsi kiitollinen — jopa siinä tapauksessa että niitä ei enää ole. Pääpointtina on huomata miten paljon hyviä asioita olet saanut elämässäsi.

Näitä listoja tehdessä vierähtääkin helposti tunti, päivä tai viikkoja. Kun olet kertaalleen tehnyt listat, voit vetää ne esiin aina kun alkaa tuntua ettei sinulla ole mitään resursseja. Lisäksi voit täydentää niitä sitä mukaa kun mieleesi juolahtaa uusia voimavaroja.

Aivan varmasti hämmästyt sitä, miten paljon sinulla on resursseja käytössä.

Mieti miten asiat voisivat olla vieläkin huonommin

Koska se mihin vertaamme nykytilannetta vaikuttaa siihen, miten sen koemme, kaikkein yksinkertaisin tapa saada nykytilanne tuntumaan paremmalta on verrata sitä johonkin vieläkin huonompaan tilanteeseen.

Kaikkein tehokkainta on, jos voit verrata nykytilannetta lähtötilanteeseen ja huomata millaista edistystä on tapahtunut.

Esimerkiksi kotimme julkisivuremontti on kesken ja pihan laittaminen ihan puolitiessä. Jos tuijottaisin näitä ongelmakohtia, voisin varmasti saada itseni syvään tyytymättömyyden tilaan. Jos kuitenkin vertaan tilannetta siihen, mikä se oli kaksi vuotta sitten — saati kolme vuotta sitten kun tämä talo hankittiin, niin tunnen valtavaa ihmetystä, kiitollisuutta ja helpotusta siitä, miten olemme päässeet jo näin pitkälle lähtötilanteesta.

Samalla muistan kaiken sen työ- ja rahamäärän, mikä talon remontointiin on uhrattu, jolloin talo tuntuu tärkeämmältä ja arvokkaammalta.

Toisaalta en vieläkään pysty tekemään töitä samaan malliin kuin ennen lapsia, mutta kun muistan miten vähän pystyin tekemään töitä vuosi sitten — saati neljä vuotta sitten, nykyinen työhön käytettävissä oleva aika ja aivokapasiteetti tuntuu ruhtinaalliselta.

Laske standardeja

Ei ole mitään universaaleja standardeja siihen, mihin kaikkeen meidän pitäisi pystyä. Mitä odotuksia sinulla on tai oletat muilla olevan, ne ovat vain mielipiteitä, eivät universaaleja totuuksia tai sääntöjä.

Moni pitää kiinni itselleen liian kovista standardeista, koska olettaa sen motivoivan tekemään enemmän. Mutta jos voimavarasi ovat vähissä esimerkiksi valvottavan vauvan takia, olet varmasti jo huomannut että standardisi saattavat enemmän ahdistaa ja stressata kuin innostaa ja tsempata.

Mitä jos raa’asti päättäisit että kokeilet tehdä joka hetki parhaasi ja katsoa mihin se riittää. Kun keskityt vain tähän hetkeen ja tekemään käsillä olevan tehtävän mahdollisimman hyvin, päädyt todennäköisesti jopa parempaan lopputulokseen kuin jos yrittäisit kiristää ja piiskata itseäsi saavuttamaan liian kovat vaatimukset.

Keskity tähän hetkeen

Tässä hetkessä asiat ovat lähes aina OK tai jopa hyvin. Jos epätoivon keskellä pysähdyt kuuntelemaan tai katsomaan ajatuksiasi, huomaat kyllä että eniten ahdistusta ei seuraa siitä, että ajattelet mitä ympärilläsi tapahtuu tällä sekunnilla. Suurin ahdistus syntyy siitä, kun murehdit mennyttä tai pelkäät tulevaisuutta.

Keskellä yötä valvova ihminen ei ole yleensä niinkään huonona siitä, että on sillä hetkellä väsynyt, vaan siitä, että miettii miten kamala seuraavasta päivästä tulee.

Tai jos valvomisen syy on lapsi, tuskaa saattaa tuottaa ajatus siitä että “mitä jos tää lapsi ei nukahda koskaan” tai “tää lapsi on jo huutanut tunnin ja voi hyvinkin huutaa vielä tunnin” — ei ajatus siitä että “tällä sekunnilla lapsi ei nuku” tai “juuri nyt vauva huutaa”.

Emme käytännössä koskaan stressaa juuri työn alla olevaa tehtävää, vaan niitä tehtäviä, jotka odottavat tämän tehtävän jälkeen tai mitä tapahtuu jos tämä tehtävä ei valmistu ajoissa.

Jos keskittyisit ihan vain siihen, mitä teet tällä sekunnilla, et kokisi ahdistusta — ja todennäköisesti työkin tulisi nopeammin tehtyä, kun antaisit sille täyden huomion.

Hengitä!

Tiedän itse kyllä miten vaikeaa on keskittyä tähän hetkeen jos on ahdistuksen vallassa. Sitä voi helpottaa alkamalla hengittää tietoisesti syvään. Panosta varsinkin uloshengitykseen.

Vielä tehokkaampaa on oikaista ryhtinsä ja hengittää pidempään ulos kuin sisään — näin muutat sydämesi sykettä epätasaisemmaksi (mikä on hyvä asia) ja aktivoit vagushermon, joka siirtää kehosi taistele ja pakene -tilasta lepää ja sulattele tilaan.

Jos voit mennä ulos metsään tai merenrantaan hengittämään, niin aina parempi. Metsässä ja meren äärellä oleilu näyttää rauhoittavan hermostoa tehokkaammin kuin neljän seinän sisällä istuminen tai asvalttiviidakossa samoilu.

Lisäravinteet ja muut vinkit

Kirkasvalolamppu auttaa tutkitusti piristämään ja parantamaan mielialaa pimeimpään vuodenaikaan. (Korvavalo on tutkitusti huuhaata, älä haaskaa siihen rahojasi.)

Käytännössä kaikki Suomessa asuvat tarvitsevat talvisin D-vitamiinia purkista. Tarve on alkanut jo nyt. D-vitamiinin puutos aiheuttaa monenlaisia ongelmia, mukaanlukien väsymystä.

Monet saavat myös liian vähän magnesiumia, joka edesauttaa D-vitamiinin imeytymistä. Varsinkin jos ruokavaliosi sisältää vain jonkin verran tai ei ollenkaan täysjyväviljaa, siemeniä ja pähkinöitä, magnesium-lisäravinne todennäköisesti parantaa mielialaasi ja keskittymiskykyäsi.

HUOM! ÄLÄ KÄYTÄ MAGNESIUMOKSIDIA. Se auttaa lähinnä ummetukseen, mutta ei imeydy tarpeeksi hyvin kehoon. Käytä valmisteita joissa on magnesiumsitraattia, -glukonaattia, -orotaattia tai -aspartaattia.

Jos kärsit edelleen väsymyksestä, kokeile B12-vitamiinia. Minulla on geenimutaatio, joka vaikeuttaa yleisimmin käytetyn B12-vitamiinin imeytymistä. Minun pitää ottaa oma B12-vitamiinini metyylikobalamiinina. Sitä saa jopa paikallisesta Alepasta. B12-vitamiinia tarvitaan nimenomaan hermoston toimintaan sekä energia-aineenvaihduntaan, joten sen nauttiminen voi vähentää väsymystä ja uupumusta.

Panosta uneen, yritä liikuttaa kehoasi pitkin päivää aina kun voit, ulkoile mahdollisimman paljon, varsinkin luonnossa.

Mitä enemmän pystyt hyväksymään sen, että välillä resurssit ovat pienemmät kuin yleensä tai muilla ja mitä enemmän keskityt tekemään parhaasi tässä hetkessä, sitä enemmän saat irti voimavaroistasi — olivatpa ne miten pienet tai suuret tahansa.

Voimia ja onnea matkaan!

Mitä tehdä jos näet jotain kammottavaa

Näitkö juuri jotain järkyttävää? Eli olitko onnettomuudessa tai todistamassa onnettomuutta, väkivaltaa, veritekoa tai terroristi-iskua?

Tee tämä heti kun voit: pelaa 15-20 minuuttia Candy Crushia, Tetristä tai Bejeweled peliä tai muuta peliä, jossa käsittelet erilaisia graafisia kuvioita.

Miksi? Nyt jo useammassa tutkimuksessa on huomattu, että näiden pelien pelaaminen estää aivoja tallentamasta kamalalta näyttäviä muistikuvia muistiin traumaattisina.

Jälkeenpäin pelejä pelanneet pystyivät esimerkiksi muistamaan minkä värinen jonkun paita oli kyseisessä tilanteessa, mutta eivät nähneet painajaisia tai saaneet yhtä paljon ja yhtä kauheita flashbackeja eli takaumamuistoja kuin ne, jotka eivät olleet pelanneet pelejä.

Paras aika pelien pelaamiseen näyttäisi olevan 6 tunnin sisällä tapahtumasta, mutta pelien pelaaminen vielä vuorokauden sisällä tapahtumasta voi vähentää tapahtumiin liittyvien kuvallisten muistojen traumaattisuutta.

Lisäksi em. pelien pelaamista voi kokeilla tilanteissa, joissa heräät painajaiseen. Pelaamalla välittömästi heräämisen jälkeen peliä voit ehkä muuttaa tapaa, jolla aivosi koodaavat muiston painajaisessa näkemistäsi kuvista takaisin mieleesi.

Seikkailupelien, sanapelien (esim. sanaristikoiden) jne. pelaaminen ei auta samalla tavalla, koska nimenomaan graafisten kuvioiden hahmottaminen tilassa näyttää olevan se, mikä vaikuttaa muistojen koodaamiseen.

Tutkijat spekuloivat että hätätapauksessa myös graafisten kuvioiden piirtäminen tai ehkä jopa värittäminen voisi vaikuttaa muistojen koodaamiseen, mutta sitä ei ole vielä tutkittu. Itse mietin että vanha kunnon Rubikin kuutio voisi myös auttaa.

Ole kiltti ja jaa tätä kirjoitusta eteenpäin — voit auttaa läheisiäsi säästymään hirvittäviltä traumaattisilta painajaisilta!

[Artikkelin kuva on Akseli Gallen-Kallelan maalaus Lemmikäisen äiti, jossa äiti on juuri onkinut lapsensa ruumiin palat tummasta joesta, ommellut ne yhteen ja nyt odottaa että mehiläinen toisi hänelle hunajaa Ukko ylijumalan halleista.]

Miksi sinäkin olisit voinut antaa 5-vuotiaan hukkua

Somessa jaetaan ahkerasti turvakameravideota uimahallissa hukkuneesta 5-vuotiaasta. En ole itse pystynyt katsomaan videota, mutta siinä kuulemma näkyy miten moni ui lapsen ohi puuttumatta asiaan.

Lapsi oli äidin kiellosta huolimatta mennyt aikuisten porealtaaseen sillä välin kun äiti oli ystävättärensä kanssa saunassa. Hän oli joutunut veden varaan, lyhyen räpiköinnin jälkeen hukkunut ja kellunut kasvot alaspäin vedessä minuuttikaupalla ilman, että kukaan lähellä olevista oli tehnyt mitään.

Lopulta joku oli tajunnut puuttua asiaan ja lapsi oli saatu elvytettyä. Hän on tiettävästi toipunut hyvin tapahtuneesta. Lapsen äiti sai ehdollisen vankeustuomion heitteillepanosta ja määrättiin maksamaan lapselleen korvauksia.

Miksi sivuutamme herkästi toisen hädän julkisella paikalla?

Joku jo pointtasi että varsinkin lapsen ns. hiljainen hukkumiskuolema on vaikea tunnistaa, koska sen uhri ei välttämättä räpiköi juuri lainkaan. Toinen totesi ettei lapsettomana tiedä miten lapset leikkivät vedessä.

Nämä tekijät voivat olla osasyynä siihen ettei lapsen hukkumista huomattu. Väitän kuitenkin eri tutkimusten ja aivan liian monen oikean elämän tragedian perusteella, että yksi syy siihen, ettei kukaan puuttunut asiaan on sivustaseuraaja-vääristymäksi (bystander effect) nimetty ihmismielen logiikkavirhe.

Jos mielemme voi olettaa, että joku muu voi puuttua johonkin ongelmaan, emme puutu siihen itse.

Jos uimarit olisivat olleet yksin uima-altaassa lapsen kanssa, he olisivat todennäköisesti puuttuneet paljon nopeammin tilanteeseen, vaikka eivät tietäisi miltä hukkuminen näyttää.

Tämä vääristymä pohjautuu ilmeisesti siihen, että tarkkailemme koko ajan alitajuisesti muiden ihmisten toimintaa ja sopeutamme automaattisesti oman toimintamme sen mukaiseksi.

Toisin sanoen jos kukaan ei näytä olevan moksiskaan siitä, että lapsi kelluu vedessä kasvot alaspäin, alitajuntamme ei välttämättä tuo asiaa tietoisuuteemme, sillä se olettaa, että kaikki on OK — sillä “jos kyseessä olisi jokin ongelma, niin kai joku olisi jo tehnyt sille jotain.”

ARGH!

Ilmiön positiivinen puoli on se, että jos yksi ihminen tarttuu ongelmaan, muut lähtevät herkästi apuun.

Älä ole sivustaseuraaja

Sen jälkeen kun luin aikanaan sivustaseuraajavääristymästä, olen alkanut aktiivisesti bongata ongelmatilanteita, joihin puuttua — ja myös tarttua näkemiini ongelmiin.

Kiinnitän julkisilla paikoilla tietoisesti huomiota erityisesti lasten, eläinten ja vanhusten toimintaan.

Esimerkiksi olen uimahallissa tuijottanut tavallista pidempään sukeltavaa tuntematonta pikkupoikaa ja ollut valmiina pilaamaan hänen sukellusennätyksensä.

Jos näen kaupassa yksin olevan lapsen, pysähdyn seuraamaan hänen toimintaansa niin kauan että näen kenen aikuisen seurassa hän on.

Samoin kiinnitän huomiota julkisilla paikoilla makaaviin ihmisiin olivat he minkä ikäisiä tai näköisiä tahansa.

Esimerkiksi eräs puistossa pidetty käsikirjoituspalaveri oli mennä pilalle kun seurasin koko ajan syrjäsilmällä elottomalta vaikuttavaa naista joka oikeasti otti vain päiväunia nurmikolla.

Lähes aina ensimmäinen askel on kysyä ystävällisesti: “hei, onko kaikki OK?”

Jos ei uskalla ottaa kontaktia tai tiedä mitä tehdä, voi soittaa hätänumeroon (eli Suomessa numeroon 112).

Kyllä, muiden asioihin puuttuminen tuntuu edelleenkin kiusalliselta, mutta jos huomaan arpovani puutunko asiaan vai en, muistutan itseäni tutuntutusta, joka kuoli sydänkohtaukseen puiston penkillä ja makasi siinä pitkään kuolleena vaikka ohi kulki paljon ihmisiä.

Useimmiten huoleni osoittautuu turhaksi, mutta se on mielestäni pieni haitta sen rinnalla, että jättäisin puuttumasta tilanteeseen, jossa joku on esimerkiksi hengenvaarassa.

Nyt kun luit tämän, et voi enää hyvällä omallatunnolla sulkea silmiäsi tilanteissa, joissa joku voi tarvita apuasi.

Sori.

Jaa tämä viesti eteenpäin niin autat muitakin tunnistamaan tämän vääristymän ja tarttumaan jatkossa hanakammin ongelmiin.

Muista:

“Jos sinä et puutu asiaan, kukaan ei puutu asiaan.”

 

Lue vielä tämä Kaksplussan erinomainen artikkeli hukkuvan (lapsen) tunnistamisesta.