Tarina ketusta, joka alkoi pitää pihlajanmarjoja happamina sen jälkeen kun ei päässyt niihin käsiksi, on klassinen esimerkki kognitiivisesta dissonanssista.
Yksi ikävimmistä ilmiön seurauksista on se, että jos olemme investoineet paljon aikaa, rahaa tai vaivaa johonkin asiaan, joka ei edelleenkään tunnu toimivan tai on jopa mennyt huonompaan suuntaan, meidän on vaikea päästää siitä irti. Sen sijaan että myöntäisimme mokanneemme, keksimme kaikenlaisia syitä sille, miksi tämä on oikea valinta. Koska olemme perustelleet valinnan oikeaksi, emme pysty valitsemaan toisin.
Pahimmillaan alamme jopa kannustaa kavereitamme tekemään saman valinnan, jottemme tuntisi olevamme yksin valintamme kanssa.
Kirjassa annetaan esimerkkinä (amerikkalainen) kaveri, joka aina pikkuautoilla ajettuaan päätti hetken mielijohteesta käyttää säästönsä ison mersun ostamiseen, vaikka hänen lapsensa olivat juuri menossa opiskelemaan.
Yhtäkkiä hän alkoi saarnata kaikille siitä, miten tärkeää on ajaa turvallisella autolla ja yritti saada kaverinsakin vaihtamaan isompaan autoon.
Kirjan esimerkkien kuunteleminen palautti mieleen useita tilanteita, joista en lähtenyt pois, vaikka jo tiesin olevani väärässä. Lopulta tilanne aina kärjistyi niin mahdottomaksi, ettei minulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin kohdata totuus. Jälkeenpäin mietin, miksen lähtenyt pois jo vuosia aikaisemmin. Nyt tiedän miksi.
Aloin välittömästi miettiä asioita, joihin olen tällä hetkellä sitoutunut, vaikka oikeasti tiedän hukkaavani aikaa tai rahaa.
Ensimmäisenä mieleen tuli nykyinen kuntosalini. Tällä hetkellä omassa arvojärjestyksessäni niin moni asia menee salille ehtimisen ohi, että saan todennäköisemmin treenattua kotona tai käytyä lenkillä kuin lähdettyä salille.
Sen lisäksi olen alustavasti puhunut sitoutumisesta eräisiin projekteihin, jotka nyt tajuan itselleni vääriksi. Toisaalta tulin siihen tulokseen, etten aio myöskään kiirehtiä uusien valmennettavien hankkimisen kanssa ennen kuin näen mitä eräiden muiden työprojektien kanssa käy.
Jos pystyisit olemaan täysin rehellinen itsellesi, mistä tilanteesta, projektista tai suhteesta sinun on aika luopua?
P.S. Uudelleen julkaisin tämän vanhan kirjoituksen myös siksi, että olen juuri kehittelemässä taas jotain ihan uutta kutri.net:iin. Samalla tulen vetämään myynnistä pari kurssia.
Lisää vihjeitä aiheesta seuraavassa uutiskirjeessä. Jos et vielä tilaa uutiskirjettä, voit tehdä sen tällä kaavakkeella:
Tämä kirjoitus on alunperin julkaistu 27.09.2011 nyt jo netistä poistuneesta Evita-lehden blogissani.
Tämä auto on vuosikymmeniä vanha, ja edelleen mitä ilmeisimmin rakastettu ja hyvinhoidettu.
Arveluttaako sinua ostaa uusia tuotteita, vaikka mielesi tekee niitä? Häpeiletkö tai salailetko sitä, miten paljon rakastat omistamiasi tavaroita? Vai vihaatko kaikenlaista kaupallisuutta ja halveksit kavereitasi, joiden uskot olevan kulutushysterian vallassa?
Erään edesmenneeseen Evita-lehden blogiini kirjoittamani kirjoituksen kommenttiosastolla joku kritisoi minua markkinoinnista. Samoihin aikoihin toinen sivuston bloggaaja tuskaili omassa blogissaan kalliin tuotteen ostamisen (henkisestä) vaikeudesta.
Näistä tuli mieleeni kaksi ajatusta, jotka olen kuullut joskus jostain, mutta joiden alkuperäistä lähdettä en kuollaksenikaan enää muista.
Michael Neill käyttää joskus työvälineenä ”bisnesrobottia”. Kuvittele että olisi robotti, joka oli viisaampi kuin kukaan ihminen, nopeampi kuin mikään supertietokone ja pysyisi ottamaan huomioon enemmän osatekijöitä kuin kukaan muu tässä maailmassa. Bisnesrobotti tekisi kaikki bisnesratkaisut kylmän logiikan pohjalta ilman uskomuksia, pelkoja tai tunnesiteitä.
Jos bisnesrobottia pyydettäisiin määrittelemään mikä on viisain tapa olla kaupallinen, se sanoisi jotain tällaista:
Tee tuotteita ja myy palveluita, joihin itse uskot koko sydämelläsi ja joita itse ostaisit ja käyttäisit pyytämälläsi hinnalla. Asenteesi tuotettasi kohtaan välittyy ajan myötä asiakkaillesi ja työntekijöillesi — niin hyvässä kuin pahassa. Jos sinä et usko tuotteeseesi, miten voit odottaa työntekijöidesi ja asiakkaidesi uskovan siihen?
Luo kestäviä ja laadukkaita tuotteita, jolloin tuotteidesi maine puhuu puolestaan, asiakkaasi pysyvät sinulle uskollisena ja suosittelevat tuotettasi netissä ja kavereilleen ja asiakkaat ovat valmiita maksamaan tuotteistasi enemmän kuin vastaavista huonolaatuisista tuotteista.
Tarjoa asiakkaillesi enemmän vastinetta heidän rahoilleen kuin he uskaltavat odottaa, jolloin he palaavat kerta toisensa jälkeen ostamaan tuotteita mieluummin sinulta kuin muilta. Poikkeuksellinen asiakastuki ja elinikäinen takuu ovat esimerkkejä odottamattomasta lisäarvosta tuotteellesi.
Luo kestävän kehityksen mukaisia tuotteita, sillä kierrätys, luonnon suojeleminen ja elvyttäminen ovat teemoja jotka muuttuvat vuosi vuodelta tärkeämmiksi ja akuuteimmiksi. Kun rakennat jo nyt uudet tehtaasi ja toimistosi mahdollisimman energiatehokkaiksi ja luontoystävällisiksi, sinun ei tarvitse tulevaisuudessa tehdä kalliita korjauksia, KUN lainsäätäjät kiristävät ympäristöstandardeja. Energiatehokkailla ratkaisuilla säästät suoraan rahaa. Toisaalta jo nyt useimmat länsimaiset asiakkaat näkevät luontoystävällisyyden lisäarvona tuotetta valitessa.
Sijoita työntekijöidesi hyvinvointiin. Mitä paremmin työntekijäsi voivat, sitä parempi heidän työnlaatunsa on, sitä lojaalimpia he ovat yritykselle ja sitä helpompi sinun on saada yritykseen laadukasta työvoimaa.
Viisas kaupallisuus tarkoittaa sitä, että yritykset eivät ajattele nopeita voittoja vaan mahdollisimman pitkään — jopa vuosisatojen ajan — saatavia tasaisia voittoja. Jatkuvasti tuottavaa liiketoimintaa on tulevaisuudessa entistä vaikeampi pyörittää laadusta tinkien, työntekijöitä riistäen, luontoa saastuttaen ja asiakkaita kusettaen.
Sosiologisessa asiayhteydessä materialismi tarkoittaa materian arvostamista sen itsensä vuoksi eikä vain sen välinearvon vuoksi. Yksinkertaistaen: jos ostat jotain ensisijaisesti siksi, että se on sinusta kaunista tai hienoa — etkä siksi että tarvitset sitä johonkin konkreettiseen tehtävään — olet ”syyllistynyt” materialismiin.
Ennen kuin menen siihen mitä viisas materialismi on, haluan huomauttaa, että esimerkiksi se, että joku shoppailee pakonomaisesti ei johdu mielestäni materialismista, vaan yrityksestä täyttää tyhjää aukkoa sisällä tai turruttaa jotain kurjia tunteita. Samalla tavalla kuin ahmimishäiriö ei tee kenestäkään kulinaristia tai alkoholismi viinieksperttiä, shoppausaddiktio ei tee kenestäkään vielä materialistia.
Viisas materialismi tarkoittaa sitä, että ostat vain tuotteita, joita aidosti rakastat, ihailet ja arvostat. Viisas materialisti suhtautuu omistamiinsa esineisiin samalla hartaudella kuin rakastava vanhempi lapsiinsa ja puolisoonsa — ei niin kuin kylän kovin pukki baarista kännissä pokaamaansa yhden illan hoitoon.
Lähipiirissäni on parikin tällaista materialistia. He ostavat vain vaatteita, kenkiä ja asusteita, joita he rakastavat — eivät vain tykkää, vaan nimenomaan rakastavat.
Uusien vaatekappaleiden hankkiminen on aina Tapahtuma. Siksi niitä ostetaan harvoin ja valikoiden.Vaatteita ostaessaan he miettivät tarkkaan miten vaate sopii heidän muihin vaatteisiinsa. He ostavat vain laadukkaita tuotteita ja ovat merkkiuskolliisa.
Kerran esimerkiksi yksi näistä läheisistä löysi netistä villapaidan, jonka hän ehdottomasti halusi. Paita olisi pitänyt tilata Jenkeistä, jolloin tullien kanssa hinta olisi noussut liian korkeaksi hänen budjetilleen — varsinkin kun ei voitu olla varmoja, sopisiko paita hänelle.
Lopulta hän löysi Ranskasta vastaavia paitoja myyvän yrittäjän. Kirjoitin hänen puolestaan kymmeniä sähköposteja oikean villapaitamallin ja koon löytämiseksi.Kun paita vihdoin saapui eikä istunut oikein, alkoi uusi rumba oikein istuvan paidan saamiseksi.
Toinen läheisestäni käy puolestaan korjauttamassa ompelijalla ostamansa vaatteet täydellisesti istuvaksi. Kumpikin näyttää saavan pukeutumisesta valtavaa mielihyvää ja pitää tavaroistaan äärettömän hyvää huolta.
Kumpikin saa myös runsaasti mielihyvää ilmaisista ja ”henkisemmistä” asioista. Toisin sanoen en näe mitään syytä siihen, miksei materialisti voisi olla kiinnostunut myös kaikesta muustakin kuin tavarasta.
Itse asiassa olen yrittänyt muuttua materialistisemmaksi. Poislukien Applen tuotteet, joihin suhteeni on lähestulkoon eroottinen, olen nähnyt tavarat lähinnä käyttöesineinä. Tästä on seurannut ”niin kauan kuin se toimii, se on OK” -asenne eli etten ole pitänyt kauhean hyvää huolta tavaroistani.
Olenkin nyt yrittänyt kehittää materialistisempaa eli rakastavampaa suhdetta tavaroihini mm. karsimalla vaatekaapista kaikki sellaiset vaatteet joita en käytä TAI joista en pidä erityisesti (vaikka olisinkin käyttänyt niitä).
Miten sinä suhtaudut materiaan ja kaupallisuuteen?
Sen lisäksi että haluan tukea kulutustottumuksillani pienyrittäjiä ja hyvää kaupallisuutta edustavia yrityksiä, haluan kannustaa muita luomaan lisää palveluja ja tuotteita, joita he rakastavat Pelottoman elämän salaisuus: Unelmien ura -kurssilla.
Luon kurssia syvällä rakkaudella ja intohimolla ja toivon, että olisin itse voinut osallistua tällaiselle kurssille silloin kun en vielä tiennyt mitä tiedän tänään.
Olen vihdoinkin takaisin kotona ja ruodussa. Aamu alkoi puolen tunnin liikunnallisella sessiolla, joka sisälsi sauvakävelyä, juoksua, kävelyä ja uintia. Siitä eteenpäin onkin tullut syötyä terveellisesti ja tehtyä rästitöitä. Koska kahdessa viikossa työt ja käytännön asiat eivät ole ihmeen kaupalla hoituneet itsestään, en varmaan ennen ensi viikonloppua ehdi sen kummemmin ottaa kantaa näihin sivuihin.
Aamupaino oli 68,5 kg — siis reilun kilon enemmän kuin kaksi ja puoli viikkoa sitten, mutta en aio vetää siitä vielä mitään johtopäätöksiä — viikonloppu meni häissä Etelä-Pohjanmaalla ja eilen tuli vielä istuttua yhteensä kuusi tuntia kuumassa autossa. Jetlagkin tuntuu kehossa epämääräisenä uupumuksena ja hakattuna olona.
Pakko hehkuttaa, vaikkei tämä laihduttamiseen mitenkään liity: New York on kyllä hieno kaupunki ja sellainen elämys, että se kannattaa ainakin kerran elämässään kokea.
Vielä pari hätäistä huomiota ruoan valmistumista odotellessa: ostoskanavalla mainostettiin Mari Winsor (tms.) Pilates-kasetteja. Toi Mari on oikeasti pätevä Pilates-ohjaaja ja voisi olettaa tuotteiden olevan OK — mutta MIKSI IHMEESSÄ ostoskanavalla kehuttiin että Pilatesta harrastamalla voit laihtua useita kiloja helposti ja vaivattomasti jne. HALOO! Pilates on monessa mielessä erittäin hyvää liikuntaa (parantaa ryhtiä, litistää mahaa, vähentää kipuja, lisää kehon liikkuvuutta jne), mutta kaloreita se ei polta kyllä juuri lainkaan eikä myöskään kiihdytä aineenvaihduntaa! No, itse en omista videoita eikä noita ole DVD:nä, joten en aio kyllä itse tilata ko. kasetteja. Jos joku ne tilaa, niin älkää nyt sitten uskoko ostoskanavan utopistisiin lupauksiin.
2 dl All Bran Plus muroja sisältää 8 g sokeria, mikä on mielestäni kuitumäärään (12 g samassa annoksessa) nähden pieni haitta. Voin vain kuvitella miten puisilta ko. murot maistuisivat ILMAN sokeria.
Muutenkin pisti jollain palstalla nopeasti käydessä silmään hillitön sokerihysteria, joka muistutti erehdyttävästi joskus vallinnutta rasvahysteriaa. ”Voi kauheeta, mä söin 10 grammaa sokeria!” (= kärjistys). Hohhoijakaa, onneksi suomalaisnaisten mielenterveys ei ole mun vastuulla. Toisaalta kävi mielessä, että ehkä joillekin ihmisille vain tuottaa tyydytystä se, että ne saavat pelätä hysteerisesti jotain ruoka-ainetta ja noudattaa jotain dieettiä, joka tekee jostain ruoka-aineesta hengenvaarallista (vaikkei se sitä oikeasti ole)… 😀 Mielenkiinnolla odotan mikä ravintoaine seuraavaksi julistetaan pannaan. Toivottavasti ei kuitenkaan proteiinia.
Aspartaamista — kuten sanottua, aspartaamin vaarallisuutta ei ole mitenkään todistettu. No, tietysti keinotekoisia makeutusaineita ja ylipäätään lisäaineita kannattaa aina varmuuden vuoksi syödä korkeintaan kohtuudella. Käyttämässäni Hermesetas Goldissa ei muuten ole kuin 2 % — loppumakeus tulee maltodekstriinistä eli maissitärkkelyksestä valmistetusta sokerista (?) ja loppu”massa” liukoisista kuiduista. Näin ollen yhdessä ruokalusikallisessa (n. 1,2 g) Hermesetas Goldia on 0,012 g aspartaamia eli käytännössä ei juuri lainkaan.
Jees, nyt menen syömään broiskua ja täysviljapastaa yrttikastikkeella. Hauskaa alkuviikkoa kaikille!
Kävin pienellä iltakävelyllä. Ulkona on kevätilta kauneimmillaan: Puissa on lehdet hiirenkorvalla. Pelto ja ojanpientareet ovat tuoreen vihreitä. Kauempana naapurin maanviljelijä äestää peltoaan. Laskeva aurinko kultaa traktorin perässä kohoavan pölypilven…
Tänään olen vaihteeksi tuntenut olevani poikkeuksellisen onnellinen. Se onni tulee pienistä asioista. Kauniista säästä, raikkaasta ilmasta. Siitä, että voi nähdä kilometrien päähän eikä joudu tuijottamaan vastapäisen talon seinää. Uudesta hyvästä ruokalöydöstä. Uusista tarinaideoista. Kummitytön kikatuksesta. Isästä hitsaamassa innoissaan autotallilla taas jotain uutta teknistä keksintöään. Siskon isosta mahasta, jossa sykkii elämä. Pikkuveljestä lainaamasta kirjaa kirjaesitelmää varten. Äidistä, joka on tyytyväinen saatuaan ison urakan valmiiksi. Ihanasta puolisosta, jonka viereen käpertyä katsomaan lempisarjaa.
Onnellisuus tekee minut haikeaksi. Haluaisin elää tätä elämää ikuisesti. Toivon, että tämä hetki ei menisi koskaan ohitse. Olo on kuin hauskalla leirillä. Toisaalta nauttii suunnattomasti joikaisesta hetkestä hauskojen ihmisten kanssa, odottaa innoilla seuraavaa aamua/päivää/iltaa/yötä ja sen mukanaan tuomia uusia seikkailuja ja yllätyksiä eikä halua missata minuuttiakaan, mutta toisaalta on jo valmiiksi surullinen siitä, että tietää leirin lopun ja uusista ystävistä luopumisen lähestyvän.
Sitten maallisempiin asioihin. Kuvasimme eilen pikkuveljen kanssa ”Kutri.tv”:n ekaa osaa — ts. videopätkää, jonka aion laittaa tonne sivuille, sen jälkeen kun pari kohtaa on kuvattu uusiksi ja se on editoitu. Teemana oli ”Kuningasliike kyykky” — mikä tarkoitti sitä, että demonstroin erilaisia kyykkyjä ja askelkyykkyjä otsa hiessä sellaiset 15-20 minuuttia. No, tänään takapuoli on ollut kipeämpi kuin ikinä! Tarinan opetus: jos haluat pyllyn kipeäksi, tee 15 minuuttia erilaisia kyykkyjä… 😀
Jos murehtii omia selluliittejään ja kadehtii elokuvatähtien ja mallien täydellisiä vartaloita, kannattaa käydä tsekkaamassa kaupassa uusin naisten semi-fitness-lehti Zest ja sivu 100. Siellä on meheviä paparazzikuvia mm. Jennifer Lopezin, Sharon Stonen ja — ylläriylläri — Kate Mossin vähemmän kiinteistä alavartaloista!!! Olenko vahingoniloinen? En ole, mutta juttu oli ihan hyvä muistutus siitä, että niitä täydellisiä vartaloita, joita noissa mainoksissa yms. huolellisella valaistuksella, oikealla kuvakulmalla ja kuvankäsittelyohjelmalla täydellisiksi tehdyissä kuvissa voi nähdä, ei oikeasti ole olemassakaan… 🙂
Vieraskirjassa on ollut keskustelua yhteiskunnan keinoista laihduttaa suomalaiset. Lisää hyviä ideoita kaivataan!
nyt on sitten vihdoin ja viimein viikon 11. päivitys netissä. Olin unohtanut kokonaan, että mun piti käydä välillä koulussakin kääntymässä. No, yritän saada seuraavan päivityksen jo lauantaina nettiin eli tod.näk. se on siellä sitten sunnuntaina. Tai sitten ei… 😉 Juu, olisihan se kauhean lukijaystävällistä päivittää kaikki heti jne., mutta kun tätä nyt omalla kustannuksella ja ajalla teen, niin enpä viitsi liikaa stressata. Soooriiii… (Fintelligentsin samannimisen biisin sävelellä — broidini btw tekivät siihen videon ja mieskin vilahtaa videolla levy-yhtiön pomoa esittämässä:-).
on taas aika pakoilla hieman töitä ja tehdä välitilitystä. Eli kyllä huomaa että menkat ovat tulossa. Paino oli jo kauniisti laskussa, kunnes pari päivää sitten alkoi taas pilleritauko (miehille tai muuten e-pillerien logiikkaa tuntemattomille — pillereitä syödään ensin kolme viikkoa, sitten pidetään viikon tauko, jonka loppupuolella alkavat menkat, jonka jälkeen taas syödään kolme viikkoa pillereitä jne.). Siitä lähtien paino on ollut lievässä mutta tasaisessa noususuhdanteessa. Mielenkiintoista tässä on se, että rasvaprosenttivaakani valehtelee, että myös rasvanmäärä olisi suurin piirtein samassa suhteessa nousussa. Veri interesting… Keho.netissä joku taisikin jo mainita, että kuukautisten aikana rasvaprosenttimittaukset eivät anna luotettavia tuloksia. Hmmm… No, toivotaan että paino romahtaa alas menkkojen alkaessa. Niin ja se on selvä, että mistään lihomisesta EI VOI olla kyse, koska olen syönyt ihan normaalisti (eli vajetta 400-800 kcalia). Kunhan tässä nyt seurailen ton painon ja rasvaprosentin/-määrän heilumista koko kevään, niin eiköhän sinä aikana selviä aiheuttaako esim. kuukautiskierto jotain selviä vaihteluita tohon painokehitykseen.
Erittäin kummalliselta tuntuu myös se, että yhtäkkiä vaa’an lukema ei herätä minussa enää mitään mielenliikahduksia. Siis suuntaan eikä toiseen. Mitä on tapahtunut? Muistan vain aikoja, jolloin Painonvartijoiden viikkopunnitusta varten piti ensin olla koko aamupäivä syömättä ja juomatta, pukeutua mahdollisimman kevyesti (toppi ja ohuet shortsit, ei alusvaatteita), mieluiten kävellä Kalliosta keskustaan että hikoilisi vähän vielä grammoja pois, käydä kikertämässä vaikka pakolla pienet pissat ennen punnitusta ja lopuksi noustaessa vaa’alle paljain jaloin hengittää ulos. Hirveä riemu jos painoa oli saanut alas yli puoli kiloa, ihan hyvä mieli jos oli saanut edes 100-500 grammaa alas ja kauhea pettymys jos paino oli pysynyt samana — tai ”hui kauhistus”, jopa noussut! Kuulin jutun (silminnäkijän kertomana tietysti 🙂 naisesta, joka strippasi Painonvartijoiden vaa’alla seistessään niin kauan että sai miinusmerkkisen painolukeman — monta kertaa jopa ihan G-stringisilleen asti! Lopulta joku rohkeampi henkilökunnan jäsen oli valistanut ettei sellainen käytös ollut suotavaa — kaikkien punnitusjonossa seisseiden miesten suureksi harmiksi… 🙂 Tarina kuulostaa uskomattomalta, mutta itse Painonvartijoiden aiheuttaman vaakaobsession läpikäyneenä voin uskoa sen todeksi. Ja kuten sanoin — tätä taustaa vasten tuntuu todella kummalliselta, ettei vaakaluku sinällään kiinnosta. Ehkä tunne on suoraa seurausta siitä syvästä uskosta, että a) olen laihduttamassa viimeistä kertaa elämässäni, b) teen kaiken oikein ja poltan varmasti rasvaa, vaikkei se aina vaakalukemassa näkyisikään.
Aamuaerobiset ovat lähteneet todella mainiosti liikenteeseen ja tänään yritän saada punttitreenin oikeasti rutiiniksi. Pilateksenhan olen aloittanut taas ja tällä kerralla pääsen harrastamaan sitä jopa kaksi kertaa ohjatuksi (= yhdelle yksityistunnille ja yhdelle ryhmätunnille). Hassua, miten nopeasti sen uudelleenaloittaminen onkaan taas litistänyt vatsani. Suosittelen lämpimästi. No, olen mä jonkin verran saanut tehtyä jotain voimaharjoittelua vastaavaa eli parina aamuna olen tehnyt aamuaerobisen yhteydessä askelkyykkyjä käsipainoilla ja aivan hirvittäviä perslihastentappoliikkeitä jumppapallolla Niin kuin tämä, mutta silleen että lantio on ylempänä ts. kun jalat ovat suorana, niin periaatteessa koko kroppa on rintakehästä varpaisiin asti ”jäykkänä”. Tai no — parempi videopätkä taitaa löytyä täältä Men’s Healthin sivuilta ja kyseessä on siis ylhäältä lukien neljäs harjoitus, siis se missä ollaan pallon kanssa. Muutenkin kannattaa katsoa niitä Men’s Healthin koko kropan treenivinkkejä, useimmat niistä voi tehdä kotona ihan käsipainolla ja/tai jumppapallolla. Niin, no siis noiden aamuaerobisen yhteydessä tehtyjen jalkaliikkeiden jälkeen takapuoli ja reidet ovat olleet pitkään TODELLA kipeitä. Ah, mutta onneksi kyseessä on vain ”hyvä kipu” (= lihakset kehittyy?).
Ja taas pitää mennä syömään, että aineenvaihdunta pysyisi hyvänä ja mieli virkeänä!
Kovasti tsemppiä kaikille oman teemavuotensa aloittaneille!
No niin, koko päivä on mennyt taas yhdessä hurauksessa ohi. Aamupäivällä kuvasimme videota ja valokuvaa kropastani ennen dieettiä. Toivottavasti ei enää koskaan tarvitse olla näin paksussa kunnossa… 🙂 Julkaisen EHKÄ kuvat sitten kun on tarjota näyttäviä ”jälkeen” kuvia.
Aloitin siis uuden dieetin, joskin aloin tarkkailla ruokavaliota vasta sen jälkeen kun olin jo ehtinyt syödä aamiaisen ja ekan välipala/lounaan. Seuraus: loppupäivän syömiset olivat enemmän fiksailu-henkisiä (kolme proteiinidrinkkiä ja silleen). Anyway, laihdutuskauden virallinen aloitus näkyy kotisivujeni projekti-osiosta. Siellä on myös ensimmäinen ruokapäiväkirjani.
Vieraskirjaani on tullut viestejä ja kysymyksiä — kivaaa! (siis oikeasti! :-), vastaan niihin huomenna.
Äääh… Vatsa täynnä Pandoroa, italialaista sokerikakun ja pullan risteytystä. Syntisen hyvää… No, perjantaina alkaa kuuri ja silloin kuvataan ”ennen” kuvat kameralla ja videolla. Tavoitteena on, etten enää koskaan tule näyttämään yhtä isolta kuin tällä viikolla (mahdollista raskausaikaa lukuunottamatta).
Kuten jo äsken tuonne vieraskirjaani kirjoitin: kuten ehkä olette huomanneet, EN OLE VISUAALISUUDEN IHMELAPSI — ts. kotisivuni näyttävät aika karmeilta omaankin silmään. Olen nyt pari päivää yrittänyt hahmotella vaihtoehtoisia sivumalleja, mutta mikään ei tunnu hyvältä. En tiedä sitten pitäisikö ottaa kuvia jostain hedelmistä, käsipainoista sun muista ja ehkä se vanha etusivuillani ollut kuva ja yrittää värkätä niistä jotain näyttävämpää, mutta kuitenkin helposti latautuvaa. Inhoan itse surffata framejä käyttävillä sivuilla, joten en ole kovin innokas siirtymään käyttämään niitä. Yritin jo opiskella hieman PHP-koodia voidakseni helpottaa esim. linkkilistojen päivittämistä ja salattujen sivujen lisäämistä, mutta ikävä kyllä muuten helppokäyttöinen .mac-serveri ei tue ko. protokollaa (?). Plääh.
Anyway — olisiko kellään mitään hyvää vinkkiä tai ideaa, jolla saisin kotisivuni http://homepage.mac.com/kutri näyttämään jotenkin miellyttävämmältä? Toimivimmat vinkit palkitaan — paremman näköisillä kotisivuillani! 🙂 No ei vaan, oikeasti voin kehittää jonkun sopivan palkinnon, jos joku jakaa kanssani jonkun kuningasidean joka mullistaa kaiken.
Heh, olen varmaan siitä aika harvinainen ihminen, että tämä sisällöntuotanto ei ole ongelma, vaan ulkoasu (= olen nähnyt mageita sivuja, joilla ei ole mitään sanottavaa — tosin myös sivuja, jotka näyttävät kauheilta ja joilla ei ole mitään sanottavaa). Ai niin ja mitä nopeammin latautuva systeemi, sen parempi. Vaikka käytössäni on nopea yhteys, olen mm. tänä vuonna joutunut selviämään huikeat 4 kk kannettavani 56kbs-modeemilla. Siinä vaiheessa kun jonkun hienon flash-etusivun lataaminen kestää yli minuutin em. yhteydellä, into astua etusivua pidemmälle lopahtaa kummasti… 🙂
