ADHD:n 7 eri tyyppiä

Törmäsin taas tilanteeseen, jossa joku mietti miksei hänellä toimi vastaava ADHD-lääkitys yhtä hyvin kuin omani toimii minulla. Syynä voi olla se, että hänen ADHD-tyyppinsä on erilainen kuin minulla.

ADHD eli tarkkaavuushäiriö on perinnöllinen neurologinen poikkeama joka ilmenee mm. hajamielisyytenä, kaoottisuutena, impulsiivisuutena, huonona ajantajuna, ylikeskittymisenä ja muina ns. toiminnanohjauksen ongelmina.

Ennen vanhaan tarkkaavuushäiriö jaettiin ADHD:hen ja ADD:hen. Näistä ensimmäinen tarkoitti tarkkaavuushäiriötä hyperaktiivisuudella (eli niitä jotka eivät pysty pysymään paikallaan) ja jälkimmäinen tarkkaavuushäiriötä ilman hyperaktiivisuutta (joka on minun tyyppini). Nykyään lääkärit puhuvat ainakin Suomessa näistä kahdesta tyypistä pelkkänä ADHD:na.

Minulla diagnosoitiin tarkkaavuushäiriö ilman hyperaktiivisuutta vasta aikuisiällä, koska olen onnekseni kasvanut ympäristössä, joka auttoi minua ottamaan ilon irti tästä erityispiirteestäni. Jos en olisi tullut äidiksi, en olisi varmaan koskaan nähnyt mitään syytä lähteä selvittämään miksi olen sellainen kuin olen.

Avainapteekki-ketjun Apoteekki-lehdessä on minun haastatteluni, jossa kerron omasta ADHD:stani ja sen hoidosta (lue juttu täällä).

Saatuani diagnoosin aloin tyypilliseen ADHD-tyyliin etsiä fanaattisesti tietoa aiheesta. Yksi asiaa hieman eri näkökulmasta lähestyvä kirja on tohtori Amenin Healing ADD: The Breakthrough Program That Allows You to See and Heal 7 Types of Attention Deficit Disorder.

Amenin erikoisuutena on aivokuvata potilaitaan kun nämä yrittävät keskittyä johonkin aktiivisesti (plus kuvata heidät neutraalissa tilassa verrokiksi).

Tällä metodilla hän on huomannut oireiden perusteella ADHD-diagnoosin saaneiden ihmisten joukossa seitsemän erilaista tapaa jolla heidän aivonsa aktivoituvat kun he yrittävät keskittyä johonkin aktiivisesti.

Vuosien mittaan Amen on etsinyt ja löytänyt erilaisia hoitomuotoja, joihin eri ADHD-tyypit reagoivat parhaiten.

Kaikki ADHD-ekspertit eivät ole Amenin kanssa samaa mieltä. Suurin kritiikki kohdistuu kuitenkin hänen käyttämäänsä tutkimusmetodiin (ts. onko tämä aivoskannaus metodi paras, onko aivojen skannaaminen turvallista jne.) eikä niinkään siihen, että hänen tekemänsä johtopäätökset olisivat väärin.

Tässä on vapaa käännökseni ADHD:hen erikoistuneen ADDitude-lehden sivulta löytyvästä yhteenvedosta Amenin eri ADHD-tyypeistä:

KLASSINEN ADHD

Poissaolevuus, häiriöherkkyys, yliaktiivisuus, epäjärjestelmällisyys ja impulsiivisuus.

Hoito: Tavoitteena buustata dopamiinitasoja stimulanteilla tai piristävillä lisäaineilla kuten ruusujuurella, vihreällä teellä, gingsengillä tai L-tyrosiinilla. Myös runsas liikunta ja sellaisen kalaöljyn käyttäminen jossa on enemmän EPA:a kuin DHA:ta helpottaa oireita.

POISSAOLEVA ADHD

Lyhytkestoinen keskittyminen, häiriöherkkyys, epäjärjestelmällisyys ja vitkuttelu. Tämän tyypin edustajat eivät ole impulsiivisia tai yliaktiivisia. Saattavat olla introvertteja jotka elävät omassa haavemaailmoissaan. (Vrt. teinityttö joka tuijottaa ulos ikkunasta kaikki koulutunnit tai uppoutuu tuntikausiksi lukemaan kirjoja eikä näe eikä kuule mitä ympärillä tapahtuu).

Hoito: Sama kuin klassisessa ADHD:ssa, lisäksi runsasproteiininen ja kohtuuhiilihydraattinen ruokavalio.

YLIKESKITTYVÄ ADHD

Tämän tyypin ihmisillä on kaikki klassisen ADHD:n tunnusmerkit sekä vaikeuksia siirtää huomiota asiasta toiseen. Jäävät jumiin helposti negatiivisiin ajatuskuvioihin tai käytökseen.

Hoito on hankalaa, koska heidän kohdallaan pitää buustata sekä dopamiinia että serotoniinia. Tämän tyypin edustajat tulevat helposti ahdistuneeksi ja alkavat murehtia (entistä enemmän) stimulanttilääkityksellä. Siksi heidän kohdallaan Dr. Amen aloittaa hoidon lisäravinteilla jotka ovat: L-tryptofan, 5-HTP, sahrami, inositol (?). Jos lisäravinteet eivät auta, määrää Effexoria, Pristiquea tai Cymbaltaa (googlaa suomen versiot).

Tämän tyypin ihmisten ei kannata olla korkeaproteiinisella ruokavaliolla, koska se saattaa tehdä heidät ilkeiksi.

OHIMOLOHKO-ADHD

Tällä tyypillä on klassisen ADHD:n oireiden lisäksi oppimisvaikeuksia, muistiongelmia ja käytöshäiriöitä kuten nopeasti suuttumista, aggressiota ja lievää vainoharhaisuutta.

Hoito: GABA-aminohappoa, magnesiumia ja epilepsia-lääkkeitä tunne-elämän heilahteluun (esim. Tegretol). Oppimis- ja muistiongelmiin gingkoa tai vinposeteenia.

LIMBINEN-ADHD

Tämä tyyppi vaikuttaa yhdistelmältä kroonista masennusta tai surullisuutta ja ADHD:ta (eli poissaolevaa ADHD:ta).

Oireina on tunnetilojen vaihtelu, alhainen energia, toistuvat avuttomuuden tai syyllisyyden tunteet, krooninen huono itsetunto. Se ei silti ole masennusta.

HOITO: DL-phenylanlanine (DLPA), L-tyrosine, SAMe (s-adenosyl-methionine). Wellbutrin on Amenin lempilääke tämäntyyppiseen ADHD:hen. Myös Impramine voi toimia. Liikunta, kalaöljy ja oikeanlainen ruokavalio voivat myös parantaa oireita.

TULIRINKI-ADHD

Klassisten ADHD-oireiden lisäksi herkkyys äänelle, valolle, kosketukselle, ajoittaista ilkeää tai muuten kauheaa käytöstä, arvaamaton käytös, puhuu nopeasti, ahdistusta ja pelkotiloja.

HOITO: Stimulantit yleensä pahentavat oireita. Joskus tämä voi liittyä ruoka-allergiaan tai yliherkkyyteen, joten Dr. Amen saattaa suositella potilalle ns. poissulkudieettiä, jossa testataan minkä ruokien poisjättäminen vähentää oireita.

Lisäravinteiksi: GABA, 5-HTP ja L-tyrosine. Jos kokeillaan lääkitystä, Dr. Amen aloittaa epilepsialääkkeillä. Myös verenpainelääkkeet quanfacine ja clonidine saattavat rauhoittaa yliaktiivisuutta.

AHDISTUNUT ADHD

Klassisten ADHD-oireiden lisäksi tämän tyypin edustajat ovat ahdistuneita, takakireitä, heillä on stressioireita kuten päänsärkyä ja vatsakipuja, pelkäävät pahinta ja jähmettyvät paikalleen ahdistuksen iskiessä, varsinkin kun pelkäävät että heitä arvostellaan

HOITO: Pelkät stimulantit yleensä vain lisäävät ahdistusta, joten ainakin ensin pitäisi saada henkilö rentoutumaan. Lisäravinteina: L-theanine, relora, mangesium ja pyhä basilika. Mahdollisesti myös “tricyclic” masennuslääkkeitä imipraminea tai desipraminea ahdistuksen vähentämiseen. Neurofeedback-terapia saattaa myös vähentää ahdistusoireita.

Mistä tiedät mitä tyyppiä edustat?

Jos oletetaan, että Amenin erittely pitää paikkansa, onko mahdollista kuulua usempaan eri ryhmään? Ilmeisesti on.

Täällä voit testata (englanniksi) mihin Amenin ryhmään tai ryhmiin kuulut.

Yritä ajatella vastatessasi oireita pitkällä tähtäimellä. Esimerkiksi minulla lasten myötä kertynyt univelka on selvästi lisännyt aggressiivisuutta, muistihäiriöitä ja yleistä sekavuutta.

Huonosti nukutun yön jälkeen pinna palaa nopeammin kuin silloin kun on nukkunut hyvin.

Koska varsinainen ADHD (eikä esim. aivovammasta johtuva) on perinnöllinen, suvussasi on varmasti muitakin kaltaisiasi ihmisiä. Voit saada vihjeitä siitä mitä tyyppiä edustat miettimällä mitkä ominaisuuksistanne ovat samanlaisia.

HUOM! Koska tyttöjen aivorakenne, hormonitoimina ja sitä kautta aivokemia on keskimäärin erilainen kuin miehillä, vertaa itseäsi mieluiten samaa sukupuolta olevaan sukulaiseen.

Eli esimerkiksi sukusi kaikki ADHD-ihmiset voivat olla kovaäänisiä, mutta ADHD-miehet ovat lisäksi hyperaktiivisia, kun taas ADHD-naiset ovat pikemminkin poissaolevia.

Jos haluat lisää tietoa ADHD:sta, tsekkaa sivujeni rekisteröitymistä vaativa  ilmainen ADHD-osio.

Miksi en halua eroon tarkkaavuushäiriöstäni

Minulle tarjottiin mahdollisuutta testata järjestelmää, joka voisi teoriassa “kuntouttaa” aivoni niin, että niiden toiminta muistuttaisi enemmän ns. normaaliaivoisen ajattelua.

Kieltäydyin tarjouksesta alunperin siksi, etten ollut vakuuttunut järjestelmän toiminnasta lukemieni tutkimusten perusteella.

Vastaamisen jälkeen aloin kuitenkin miettiä, että JOS olisi olemassa järjestelmä, joka pysyvästi muuttaisi aivoni “normaaleiksi”, ottaisinko sen käyttöön.

En haluaisi.

Vaikka tarkkaavuushäiriön nimessä on sana “häiriö”, niin minulle se ei ole sairaus tai vika tai puute, josta sinällään pitäisi päästä eroon.

Se on ominaisuus, joka vaikeuttaa elämääni tässä elämäntilanteessa, kun minulla on pieniä lapsia.

Mutta ennen tätä elämänvaihetta se on tuonut minulle enemmän iloa ja hyötyä kuin haittaa ja harmia.

Kun katson kuusikymppistä äitiäni, jolta olen selvästi perinyt tämän neurologisen ominaisuuden, olen täysin varma, että lasten hieman kasvettua erikoislaatuiset aivoni tuottavat minulle jälleen paljon enemmän iloa kuin harmia.

Tarkkaavuushäiriön tuomat lahjat

Niin hienoa kuin olisi väittää että tuotteliaisuuteni salaisuus on hankkimani taito kirjoittaa kymmensormijärjestelmällä…

…niin sori vaan, kyllä se on tarkkaavuushäiriö, joka antaa minulle kyvyn ylikeskittyä minua kiinnostavaan asiaan tuntikausiksi vaikka maailma kaatuisi ympäriltä.

Olen täysin vakuuttunut siitä, että saan kiittää luovuudestani ADHD:n tuomaa kykyä huomata ja yhdistellä asioita tavoilla, jotka normiaivoisilla ei tulisi mieleen.

Kyllä, impulsiivisuuteni on johtanut minua ajoittain harhaan ja pahasti, mutta se on saanut minut myös tarttumaan pelottomasti upeisiin tilaisuuksiin, kuten mahdollisuuteen ohjata Nyt tai ei koskaan -sarjaa.

Mikä parasta, niinä päivinä kun minun on pakko pyörittää rutiineja tai olla läsnä lapsilleni, voin ottaa lääkkeen joka “normalisoi” aivokemiaani muutamaksi tunniksi.

Mutta tietääkseni normaaliaivoiset eivät taida saada taitoani kadota omiin maailmoihinsa lääkkeilläkään.

Diagnoosini jälkeen en ihmettele enää minua järjestelmällisempiä ja täsmällisempiä kirjailijoita, jotka valittavat kirjoittamisen vaikeutta — heille tarinaan katoaminen taitaa tosiaan olla vaikeampaa.

Ymmärrän myös ettei muille ihan oikeasti juolahda niin paljon uusia ideoita kuin minulle ja kaltaisilleni lähisukulaisille.

Samoin siedän paremmin ihmisiä, jotka jahkailevat jonkin unelman toteuttamista ilman että tarttuisivat rohkeasti ensimmäiseen mahdollisuuteen.

Ongelma ei koskaan ole siinä, että jollakulla on tietynlaiset aivot, vaan siinä, millaisissa olosuhteissa hän joutuu aivoillaan operoimaan.

Oikeissa olosuhteissa tarkkaavuushäiriökin voi ihan oikeasti olla uskomaton etu ja hieno lahja.

Kiitos siitä.

Lue täältä lisää juttujani ADHD:sta eli tarkkaavuushäiriöstä.

[message type=”warning”]Huom! Kutri.net:in VIP-jäsenyydet ovat jälleen myynnissä rajoitetun ajan! Lue lisää täältä. [/message]

Oletko laiska, tyhmä ja saamaton?

Tunnistatko itsesi tai läheisesi seuraavista kohdista:

Olet jatkuvasti myöhässä lähinnä siksi että juuri kun olet lähdössä, alat häthätää hoitaa “vielä yhden jutun ennen kuin mä lähden” ja/tai palaat useamman kerran takaisin kotiin hakemaan sinne unohtuneita tavaroita.

Saat kotisi hetkessä kaaokseen koska joko kävelet zombi-hengessä ympäri asuntoa omiin ajatuksiisi vajonneena ja tavaroita sinne tänne jättäen tai koska aloitat jatkuvasti uusia projekteja jättäen tavarat esiin että muistaisit hoitaa ne loppuun.

Siivoaminen kestää sinulla ikuisuuden, koska hypit tehtävästä toiseen.

Esimerkiksi päätät imuroida, joten otat imurin esiin…

…mutta samalla tiputat siivouskaapista kamaa. Alat järjestää tavaroita…

…mutta huomaat sitten kaapin pohjalla olevan hyllyn, joka sinun on pitänyt laittaa seinälle. Alat laittaa hyllyä seinälle kun huomaat että akkuporakoneen akku on loppu.

Porakoneen laturia etsiessäsi törmäät pussiin vanhoja pattereita, jotka sinun piti viedä kierrätykseen.

Viet ne eteisen ovelle viedäksesi ne kierrätykseen kun silmäsi osuu sikin sokin oleviin kenkiin.

Alat järjestää kenkiä ja toteat että puolet niistä ovat talvikenkiä vaikka on kesä. Lähdet viemään kenkiä kellariin, jossa huomaat säkin kesävaatteita.

Alat käydä vaatteita läpi…

Jatkat kimpoilua kunnes on ilta ja koti on pahemmassa kaaoksessa kuin aamulla kun aloitit siivoamisen.

Jos olet jostain innoissasi tai määräaika painaa todella pahasti päälle, pystyt tekemään ihmeellisen hyvin asioita hyvinkin lyhyessä ajassa ja pitkäkestoisesti — jopa tehokkaammin ja pidempään kuin tuttavasi. Voi jopa olla että tehdessäsi sinua kiinnostavia juttuja ikään kuin katoat omaan maailmaasi — et näe etkä kuule mitä muut sanovat.

Koska välillä näytät pystyvän yli-inhimillisiin suorituksiin, muiden on ehkä vaikea ymmärtää miksi et muka pysty tekemään näennäisesti yksinkertaisempia asioita…

…kuten laittamaan tavaroita takaisin paikalleen, maksamaan laskuja ajoissa ja viemään loppuun juttuja, jotka olet aloittanut.

Ehkä itsekin ihmettelet sitä miten kauhean vaikeaa periaatteessa helppojenkin asioiden aloittaminen voi olla sinulle. Ikään kuin sinulla olisi kaksi vaihdetta: tyhjäkäynti tai 100 lasissa.

Lisäksi ehkä:

Olet autolla ajaessa todellinen turvallisuusriski koska räpellät koko ajan radiota, kännykkää ja ilmastointia samalla kun meikkaat, syöt ja raivoat muille autoilijoille, jotka tukkivat tien (kun olet TAAS kerran myöhässä koska lähdit myöhässä kotoa).

Lähdet kauppaan etkä hetken päästä enää tiedä oletko ollut siellä 5 minuuttia, 50 minuuttia vai 5 tuntia, koska olet ajautunut omiin ajatuksiisi. Yleensä myös unohdat ostaa juuri sen asian, jota lähdit ostamaan.

Keskeytät jatkuvasti toisia puhumalla päälle tai yrittämällä täydentää heidän lauseitaan (väärin) jos he erehtyvät sekunnin murto-osaksikin hakemaan jotain sanaa. Sen lisäksi olet kova möläyttelemään ja saat jatkuvasti pyydellä anteeksi että olet jälleen kerran puhunut sivu suusi.

Nettiselaimessasi on aina kymmeniä välilehtiä auki, koska surffatessasi löydät kiinnostavia juttuja, joihin haluat vielä palata. Lopulta joudut käynnistämään selaimen uudestaan, kun se menee välilehtien paljoudesta jumiin.

Sinulle huomautetaan usein kovasta äänestäsi, vaikka omasta mielestäsi puhut normaalilla äänellä. Jos puhut muiden mukaan normaalilla äänellä, sinusta voi tuntua kuin kuin kuiskaisit tai et kuule omaa ääntäsi.

Jos yrität tehdä tai lukea jotain, mikä ei kiinnosta sinua, sinusta tuntuu kuin joku imisi energiasi tai pääsi menisi sumuun.

Jätät usein laskuja avaamatta tai maksamatta — jopa silloin kun tililläsi olisi rahaa niiden hoitamiseen.

Joudut etsimään päivittäin esineitä joita käytät jatkuvasti kuten avaimiasi, lompakkoasi, kännykkääsi tai silmälasejasi.

Ihmettelet monta kertaa päivässä mitä olit tekemässä — eli esimerkiksi kävelet huoneeseen etkä enää muista miksi tulit sinne.

Lähisuvussasi on yksi tai useampi ihminen, joka on yhtä hajamielinen, kaoottinen tai muuten huithapeli kuin sinä.

Ehkä jopa uskot että oma saamattomuutesi on kasvatuksesi syytä tai lapsesi hajamielisyys johtuu siitä että olet antanut hänelle niin huonon roolimallin.

Vastasitko useampaan kohtaan kyllä?

Tunnistatko nämä piirteet jo lapsuudestasi, jolloin esimerkiksi tavarasi olivat aina hukassa, sinua piti jatkuvasti muistuttaa siitä mitä olit tekemässä tai olit tunneilla joko yliosallistuva tai täysin pihalla?

Onneksi olkoon, sinulla saattaa olla keskittymishäiriö eli (vanhoin termein) ADD!

Jos näiden kohtien lisäksi sinun on todella vaikea pysyä paikallasi — eli vähintäänkin heilutat koko ajan jalkaasi tai naputat sormillasi pöytää tms., sinulla saattaa olla ADHD eli keskittymishäiriö hyperaktiivisuudella.

Kyseessä on vahvasti periytyvä neurologinen poikkeavuus, jonka ansiosta aivojesi motivaatio- ja palkkiojärjestelmä sekä työmuisti ei toimi samalla tavalla kuin kuin useimmilla ihmisillä.

Joskus väliaikainen stressitila, hormonaalinen muutos (esim. vaihdevuosien aikaan tai synnytyksen jälkeen) tai pitkään jatkuva unen puutos (esim. öisin heräilevien lasten takia) voi heikentää keskittymiskykyä.

“Oikea” keskittymishäiriö on synnynnäinen ja elinikäinen ominaisuus, joka ilmenee viimeistään kouluiässä ja josta ei sinällään voi koskaan päästä pysyvästi eroon.

Sen ilmenemismuodot ja vaikutus elämän laatuun voivat kuitenkin vaihdella suurestikin eri elämäntilanteissa.

Kuten tässä jutussa todetaan, Suomessa voi olla arviolta jopa 45 000–95 000 aikuista, joiden AD(H)D on jäänyt diagnosoimatta ja hoitamatta. Ehkä sinä olet yksi heistä?

ADD tai ADHD ei johdu huonosta kasvatuksesta

Minä olin yksi diagnosoimattomista ADD-aivoisista vielä muutama viikko sitten.

Olen ihan viime vuoteen asti luullut kaoottisuuteni johtuvan kaoottisesta lapsuudenkodistani ja “boheemista” kasvatuksestani.

Uskoin että jos vain yrittäisin tarpeeksi kovasti oppia uusia käyttäytymismalleja, voisin jonain päivänä olla yhtä siisti, järjestelmällinen ja täsmällinen kuin monet tuntemani ja ihailemani ihmiset.

Kokeiltuani ensimmäistä kertaa ADD-lääkettä tajusin olleeni väärässä. Ongelmana ei ollut se, ettenkö olisi yrittänyt tarpeeksi.

Ongelmana on se, että aivokemiani tekee tylsiin asioihin keskittymisestä työläämpää ja fyysisestä olostani raskaampaa kuin valtaosalla ihmisistä.

Olen tätä kirjoittaessani syönyt kahden viikon ajan minimiannoksen ADD:n hoitoon tarkoitettua Concerta-lääkettä.

Jouduin äsken tarkistamaan kahteen kertaan kalenterista, että lääkityksen aloittamisesta on ollut vasta niin vähän aikaa, koska olen tässä ajassa onnistunut hoitamaan  järkyttävän määrän asioita, joista olen yrittänyt sitä ennen hoitaa pahimmillaan jopa vuosia.

Koska diagnoosi on niin tuore, en halua (vielä) lähteä sen syvemmin ruotimaan julkisesti kokemuksiani.

Toivon kuitenkin että tähän kirjoitukseen törmääminen sai sinut epäilemään, että kaaottisuutesi, saamattomuutesi tai impulsiivinen käytöksesi voi ehkä olla seurausta perinnöllisestä neurologisesta poikkeavuudesta — eikä vain yrityksen puutteesta tai huonosta kasvatuksesta.

Vaikka ADD:stä ei voi päästä kokonaan eroon, sen tunnistaminen voi auttaa sinua järjestämään elämäsi niin, että poikkeavasta aivotoiminnastasi on sinulle enemmän hyötyä kuin haittaa.

Sen lisäksi toimintakykyäsi voi mahdollisesti parantaa lääkkeillä — ainakin jos ne toimivat sinulla yhtä hyvin kuin minulla.

Jos tunnistit näistä kuvauksista itsesi tai läheisesi, voit rekisteröityä ilmaiseksi lukemaan kutri.netin tuoretta ADD:tä käsittelevää osiota.

Rekisteröitymällä sitoudut pitämään omana tietonasi siellä mahdollisesti jakamani henkilökohtaiset kokemukseni!

Lue myös kauan ennen diagnoosia kirjoittamani kirjoitukset “Kärsitkö tietämättäsi AD(H)D:stä” ja “Onko ADHD vain ajatus?

Onko ADHD vain ajatus?

130112tuplakatri

AD(H)D:tä käsittelevän kirjoitukseni kommenttiosastolla “Hämmentävää” kysyi:

Millä perustella ADHD ei ole “vain ajatus”? Tai “tarina, jota kerromme itsellemme”?

Hyvä kysymys, jota olen miettinyt eri näkökulmista itsekin viime päivät.

Lyhyt vastaus

AD(H)D ei ole vain ajatus, vaan neurologinen ominaisuus, joka vaikuttaa jossain määrin ajatteluun. Se vaikuttaa AD(H)D-aivoiseen ihmiseen vaikkei hän olisi ikinä kuullutkaan AD(H)D:stä.

Se, mitä ko. henkilö ajattelee AD(H)D:stä on “vain ajatus”, jonka hän kokee tasan tarkkaan sillä hetkellä ajattelee AD(H)D:tään — jos ajatus on positiivinen, se herättää hyviä fiiliksiä, jos se on negatiivinen, se herättää huonoja fiiliksiä. Jos hän ei ajattele asiaa, se ei herätä hänessä mitään fiiliksiä.

Pidempi vastaus (ei-ADHD-ihmisille, haha):

ADHD ei ole vain ajatus

Me koemme vain tietoisen ajattelumme –– eli ajatuksen, joka sillä hetkellä on tietoisuudessamme. Se, miksi ajattelemme tietyllä hetkellä tietyn ajatuksen onkin sitten ihan eri juttu.

Tälläkin hetkellä tiedostamattomat aivoprosessisi käsittelevät 200 000–675 000 bittiä informaatiota samassa ajassa kuin tietoinen aivoprosessisi käsittelee yhden bitin informaatiota — sen yhden tietoisen ajatuksen, jonka nyt koet.

Tuo 200 000–675 000 bittiä tiedostamatonta informaatiota sisältää mm. kaiken sen tiedon, jota aistisi ottavat vastaan, tiedot kehosi fyysisestä tilasta (verensokeri, välittäjäaineet, vireystaso, verenpaine, hormonitasot jne.), muistosi sekä itse tiedon käsittelyprosessin, joka hyödyntää lukemattomia nyrkkisääntöjä ja oikopolkuja sen arvioimiseksi mikä tieto on oleellista ja mikä ei, mitä oleellisella tiedolla tehdään (esim. käynnistetäänkö taistele tai pakene -tila) ja mikä ajatus seuraavaksi syötetään tietoisuuteen.

ADHD on yksi monista tekijöistä, jotka vaikuttavat yksilön tiedostamattomaan ajatusprosessiin — samalla tavalla kuin vasenkätisyys, lukihäiriö, aspergerin syndrooma, skitsofrenia, maanis-depressiivisyys ja muut aivojen rakenteiden ja toiminnan poikkeamat vaikuttavat siihen.

ADD-ihmisten aivoissa tietyt aivojen osat ovat keskivertoa pienemmät ja eri välittäjäaineet toimivat toisella tavalla kuin useimmilla ihmisillä.

Toisin sanoen jos meillä olisi kaksi ihmistä, joilla olisi identtiset muistot, kokemukset, fysiologinen tila ja aistikokemus, mutta toisella olisi AD(H)D ja toisella ei, kummankin tietoiseen mieleen juolahtaisi todella erilaisia ajatuksia.

Huomaa, että AD(H)D on kuitenkin vain yksi tekijä — yksi “filtteri” — joka vaikuttaa siihen, mikä ajatus milloinkin juolahtaa mieleesi, eikä välttämättä ole tietyllä hetkellä edes tärkein ajatteluusi vaikuttava tekijä.

AD(H)D ihmiset kokevat vain tietoisen ajattelunsa siinä missä kaikki muutkin. Heidän ajattelunsa on alhaisessa mielentilassa ihan yhtä sumeaa kuin normi-aivoisten — ja heidän sisäinen järjestelmänsä palauttaa heidät mielenrauhaan ihan samalla tavalla kuin normi-aivoisten sisäinen järjestelmä.

Mitä ajattelet ajattelustasi luo kokemuksesi siitä

Kuuntelemassani ADD:tä käsittelevässä kirjassa Delivered from Distraction ADD-aivoinen kirjailija painottaa useampaan kertaan, että ADD on vain kokoelma ajattelun ominaisuuksia, jotka itsessään eivät ole hyviä eikä huonoja. Ainoastaan siinä tapauksessa että ne aiheuttavat selkeitä ongelmia, kannattaa ajatella AD(H)D:tä häiriönä.

AD(H)D-hoidon tavoitteena ei ole parantaa AD(H)D:tä — koska sitä ei voi parantaa — vaan päästä tilaan, jossa hoidettava ei koe erityislaatuista tapaansa ajatella ongelmaksi.

Jos emme koskaan vertaisi omaa tapaamme ajatella ja toimia muiden toisenlaiseen tapaan ajatella ja toimia — saati olettaisi että on yksi “oikea” tapa ajatella ja toimia — AD(H)D ei olisi kenellekään ongelma.

Samalla tavalla kuin lukihäiriö ei ole ongelma yhteisössä, jossa ei ole kirjoitettua kieltä.

Minä olen saanut kasvaa ympäristössä, jossa useimmat ihmiset ajattelivat ja toimivat niin kuin ADD-ihmiset. Huomasin kyllä koulussa, eräissä työpaikoissa ja parissa parisuhteessa, että tapani ajatella ja toimia oli monin tavoin poikkeava, mutta oletin sen johtuvan kasvatuksestani ja taustastani, jota kuitenkin arvostin (ja yhä arvostan), joten mieleeni ei juurikaan juolahtanut että minussa olisi jotain vikaa.

Olen nyt ollut yhteydessä muutaman AD(H)D-ihmisen kanssa, jotka kasvoivat ympäristössä, jossa valtaosa ihmisistä ajatteli ja toimi ei-ADD-aivoisen tavoin, jolloin heille jäi fiilis, että heissä on ihmisinä jotain vikaa ja tapa, jolla he ajattelevat on väärä.

Toisin sanoen se, mitä me ajattelemme tavastamme ajatella, ratkaisee sen, miten sen koemme.

Minä ja joku toinen, jolla on samalla tavalla toimivat aivot kuin minulla, saatamme unohdella asioita, “hukkua”  omiin ajatuksiimme helpommin ja olla impulsiivisempia kuin normi-aivoiset, mutta koska minä olen pitänyt itseäni normaalina, en ole kokenut ajatteluani ongelmaksi vaan lahjaksi — kun taas se, joka on oppinut, että hänen tapansa ajatella on väärä tai outo, voi kokea sen häpeällisenä ja tuskallisena.

Uskon, että AD(H)D-ihmisille voi olla keskivertoa enemmän hyötyä kolmen prinsiipin oivaltamisesta, koska se antaa tiettyä “välimatkaa” omiin ajatuksiin ja esimerkiksi vähentää alttiutta toimia hetken mielijohteesta silloin kun he ovat alhaisessa mielentilassa.

Sen oivaltaminen, että alhaisessa mielentilassa mieleen juolahtavat ajatukset voi jättää omaan arvoonsa, auttaa ignoroimaan ajatuksia omasta huonommuudesta.

Samoin tieto siitä, että kaikki me ainakin käymme päivän mittaan useita kertoja korkeassa mielentilassa, jossa olo on kevyt, helppo, rento ja levollinen, auttaa kiinnittämään enemmän huomiota näihin hetkiin ja ottamaan niistä täyden hyödyn ja ilon irti.

Mitä väliä onko minulla AD(H)D vai ei?

Elämässäni on ollut pitkiä aikoja, jolloin hajamielisyyteni, epäjärjestelmällisyyteni ja jatkuva myöhästelyni ei ole aiheuttanut mitään erityisiä ongelmia. Tein töitä freelancerina, jolla oli aika vähän sovittuja menoja, asuin henkilön kanssa joka ei valittanut epäsiisteydestäni ja sain määrätä ihan täysin omista aikatauluistani. Noina aikoina ADD-diagnoosi ei olisi vaikuttanut mitenkään elämääni.

Nyt olen elämäntilanteessa, jossa olen vastuussa lapseni säännöllisestä ruokkimisesta, päiväunista ja muista fyysisistä tarpeista, jossa minulla on hyvin rajallisesti lapsivapaata aikaa, työ, jossa on lähes päivittäin deadlineja ja usein aikaan sidottuja tapaamisia ja puoliso, jolle kodin järjestys on tärkeää.

Haluan huolehtia hyvin lapsistani, tehdä työni kunnolla, palvella hyvin asiakkaitani ja luoda kodin, jossa puolisokin viihtyy. Tämä tarkoittaa, etten voi toimia enää tavalla, jolla olen toiminut tähän asti.

Ennen kuin hoksasin, että minulla saattaa olla ADD, oletin epäjärjestelmällisyyteni johtuvan kasvatuksesta ja tottumuksesta, jolloin lähestyin sitä normiaivoisten näkökulmasta.

Nyt kun epäilen vahvasti että tapani ajatella poikkeaaa ihan neurologisesti useimpien tavasta ajatella, voin keskittyä etsimään sellaisia tapoja toimia, jotka ovat paremmin linjassa aivojeni erikoislaatuisen logiikan kanssa.

Vertaa tätä siihen, että lukihäiriöistä lasta yritetään opettaa lukemaan samalla tavalla kuin ei-lukihäiriöistä lasta. Olen ollut aikanaan itse todistamassa, ettei se toimi.

Tai siihen, että kun ymmärrämme että meillä kaikilla on optimismivääristymä, joka saa meidät näkemään tulevaisuutemme minän tehokkaampana kuin mitä tämän päivän minä on, voimme tehdä realistisempia liikunta- ja ruokavalio-ohjelmia.

Eli ei, AD(H)D ei ole vain ajatus, mutta se, mitä siitä ajattelemme on.

[box icon=”asterisk”]Minulla diagnosoitiin ADD eli keskittymishäiriö ilman hyperaktiivisuutta toukokuussa 2014 — puolitoista vuotta tämän jutun kirjoittamisen jälkeen.

Diagnoosi oli helpotus — en siis oikeasti ole tyhmä, laiska ja saamaton. Sain myös lääkityksen, joka osoitti minulle konkreettisesti, miten yksinkertainen aivokemian häiriö voi vaikeuttaa elämää.

Kokemus osoitti myös että tämä kuvaukseni AD(H)D:n suhteesta ajatteluun piti kutinsa. Myös lääkityksessä mielentilani vaihtelevat, mutta ajatukseni pysyvät helpommin siinä mitä olen juuri nyt tekemässä silloinkin kun se ei itsessään ole maailman kiinnostavinta.

Jos haluat lukea lisää ADD-kokemuksistani, rekisteröidy ilmaiseksi ADD-osioni käyttäjäksi.

Rekisteröityessäsi sitoudut pitämään omana tietonasi henkilökohtaisemmat ajatukseni ADD:stä.
[/box]

Kärsitkö tietämättäsi ADHD:stä?

Olen viime päivinä organoisoinut kotiani uusiksi. En niinkään pesimisvietin vallassa kuin “yleisön” pyynnöstä. Viihdyttääkseni itseäni projektin aikana olen kuunnellut englanninkielisiä organisointi- ja raivauspodcasteja eli nettiradio-ohjelmia.

Tässä Joyful Organizer -podcastin osassa Is it ADHD or my iPhone? käsiteltiin keskittymishäiriöitä ADHD:ta tai ADD:tä ja organisointia. Taking Control -podcastin toinen asiantuntija Nikki Kinzer on puolestaan erikoistunut ADHD-ihmisten kotien ja elämän järjestämiseen.

ADHD tulee sanoista Attention Deficit Hyperactivity Disorder — Tarkkaavuus- ja yliaktiivisuushäiriö. ADD on sama ilman hyperaktiivisuutta.  ADHD/ADD on neurologinen toiminta”häiriö”, jonka ansiosta henkilön on keskittymiskyky vaihtelee tavallista dramaattisemmin.

Laitoin häiriön lainausmerkkeihin, koska mielestäni sen voisi nähdä ihan vain erilaisena aivojen toimintana — samalla tavalla kuin vasenkätisyys tai lukihäiriö, jotka tuovat ongelmia vain tietyissä tilanteissa ja olosuhteissa ja joista voi olla suoranaista höytyä toisenlaisissa olosuhteissa.

Mitä enemmän ADD-asiantuntija ja ADHD:sta kärsinyt järjestelijä kertoivat  siitä miten keskittymishäiriö näkyy ADD/ADHD-ihmisten elämässä, sitä tutummalta jutut kuulostivat:

ADD-ihmiselle kodin organisoiminen on hankalaa, koska hän näkee projektin niin isona ja monimutkaisena, ettei tiedä mistä aloittaa. Sitten kun hän vihdoin pääsee alkuun, hän poukkoilee jatkuvasti tehtävästä toiseen: aloittaa paperien lajittelusta, sitten yhtäkkiä törmää paperiin, joka on postittamatta ja lähtee postittamaan sitä, matkalla postiin päättää käydä ensi kaupassa, palaa kotiin ja huomaa että paperi jäi postittamatta ja paperit, joita alkoi lajitella, ovat vieläkin pitkin pöytiä…

Pohdin VIP-puolella puolitosissani miten hyvin podcastin ADD-kuvaus sopi itseeni, mutten lähtenyt miettimään asiaa sen pidemmälle, koska mielsin että ADD ihmiset eivät pysty keskittymään yhtään mihinkään, kun taas itselläni on tarvittaessa legendaarinen keskittymiskyky.

Sitten eräs VIP-jäsenistä lähetti minulle lisää infoa aikuisten ADD:stä (kiitos!). Tässä listassa turhan moni jutuista sopi ihan täysin minuun.

add

Kuvan lähde: ADHD-aikuiset

Yliviivatut kohdat eivät sovi eivätkä ole koskaan sopineet minuun. Punaisella ympäröidyt ruudut sopivat minuun nykyään äärimmäisen hyvin. Loput ovat sopineet jossain elämän vaiheessa tai näkyvät jossain määrin elämässä.

Esimerkiksi vitsailen usein, miten jotkut kutsuvat minua, vanhempiani ja sisaruksiani “maanisiksi mannisiksi”, mutta itse käyttäisin termiä “elinvoimainen”. 

Ylpeilen usein kyvylläni oppia ja oivaltaa nopeasti, en todellakaan pelkää muutoksia ja olen toipunut keskivertoa nopeammin takaiskuista, joita muut jäisivät murehtimaan ja märehtimään vuosikausiksi.

Olen todella hajamielinen –– jo ennen viime vuosien univelkaa, arvioin edelleen ihan liian ylioptisesti omaa ajankäyttöäni ja resurssejani, mikä johtaa siihen, etten pysty hyvistä aikomuksistani huolimatta pitämään lupauksia ja unohtelen tapaamisia ja tärkeitä tehtäviä.

Organisoinnissa en ole ihan surkeimmasta päästä, mutta ongelmakseni tulee helposti priorisointi, mistä seuraa se, että minulla on lukuisia keskeneräisiä projekteja ja olen alati myöhässä.

Erityisesti kolahti tuo “juuttuu itseään kiinnostaviin aiheisiin” niin ettei osaa lopettaa.

Tällä hetkellä vähemmän akutteja, mutta joskus elämässä vahvasti näkyneitä piirteitä ovat mm. muiden keskeyttäminen, josta olen opetellut viimeisen vuoden ajan aktiivisesti pois — myös kolmen prinsiipin oivaltaminen on auttanut tässä asiassa. Töksäyttelijä taidan olla yhä vieläkin, mutta onneksi tätä nykyä töksäyttelen asioita enemmän korkeasta mielentilasta käsin, jolloin jutut ovat etupäässä positiivisia.

Olen myös ollut pariinkin otteeseen aika pahassa energiajuomakoukussa enkä ole uskaltanut asentaa tietokoneelleni mitään pelejä, koska jään niihin hirvittävän helposti koukkuun.

Ainoa addiktio jonka olen itselleni viime aikoina sallinut on tiettyihin televisiosarjoihin addiktoituminen (viimeksi Isänmaan puolesta), koska olen voinut puolustella sarjojen katsomista käsikirjoittajan ammatilla ja sillä, että sarjojen osien määrä ja saatavuus on ollut rajoitetua.

Vireystasoni vaihtelee ja ennen muinoin jäin helposti kiinni negatiivisiin ajatuksiin, mutta tässäkin kolmen prinsiipin ymmärtäminen on auttanut valtavasti, koska jätän niin yli- kuin alivireät fiilikset ja ajatukset helpommin omaan arvoonsa.

Impulsiivinen ja itsepäinen olen kyllä edelleenkin, mutta huomattavasti vähemmän kuin nuorempana.

Tästä Päivi Tasalan sivuilla olevasta jutusta en ehkä tunnistanut itseäni ihan niin selvästi, mikä voisi selittyä sillä, että olen saanut kasvaa ympäristössä ja aikuisena luonut itselleni olosuhteet, joissa ADD ei kauheasti haittaisi elämää.

Kyllä, minulla on usein tunne siitä, että asettamani tavoitteet eivät nyt täyttyneet ihan niin hyvin kuin oli tarkoitus, mutta olen oppinut iloitsemaan enemmän siitä, mitä sain aikaan kuin siitä, mikä jäi tekemättä.

Arjen vaatimukset ja jokapäiväisten asioiden hoitaminen tuntuu hetkittäin haastavalta, varsinkin nyt äitiyden tuoman univelan myötä. Jostain syystä nimenomaan postissa käyminen ja laskujen maksaminen ovat olleet koko aikuisikäni ajan kaksi isointa kompastukiveäni.

Erona Tasalan sivujen kuvaukseen on se, ettei tapaamisesta myöhästyminen, tärkeän paperin katoaminen tai deadlinen unohtuminen todellakaan tunnu kaatavan koko maailmaa, vaan lähinnä aiheuttaa hetkellisen häpeän, jonka jälkeen ajattelen “no, näitä sattuu” ja korjaan sen, mikä on korjattavissa.

Tunnistan jatkuvan vitkastelun tai aloittamisen vaikeuden, mutta olen kehittänyt tähän monia eri strategioita vuosien mittaan. Siitä huolimatta mies naureskelee ja ihmettelee sitä, miten voin esim. lyödä kädet yhteen ja sanoa reippaasti “okei, NYT mä järjestän ton vaatekaapin” — ja sitten istua tietokoneen ääreen ja jämähtää siihen koko loppupäiväksi… Mutta rehellisyyden nimissä en ahdistu tästäkään mitenkään ylenmääräisesti, koska tiedän tekeväni lopulta kaiken, mikä pitää tehdä, sitten kun se on IHAN PAKKO tehdä.

Samoin olen varsinkin aiemmin kärsinyt fiiliksestä, että jos mieleen juolahtaa jotain, se pitää sanoa heti “ennen kuin se unohtuu”. Tätä nykyä kun en ota ajatuksiani enää niin vakavasti, minun on huomattavasti helpompaa jättää asioita sanomatta ja olla puhumatta päälle, koska ajattelen että “ei toi nyt ole niin tärkeä ajatus”.

Tietyssä mielessä en koe tylsistyväni helposti, koska jos minulla ei ole kännykkääni tai tietokonettani käytössä, löydän kyllä jotain kiinnostavaa ajateltavaa. Tämä taipumus upota omiin ajatuksiin — usein hallitsemattomasti — onkin yksi ADD-aikuisten piirteistä.

Olen lukemattomia kertoja yrittänyt (turhaan) selittää mm. puolisolleni miten en voi sille mitään, että vajoan omiin ajatuksiini kesken jonkin arkiaskareen tekemisen, minkä jälkeen kävelen ympäriinsä zombina levittäen ympärilleni eriasteista kaaosta samaan aikaan kun mieleni pyörii esimerkiksi jonkin työprojektin ympärillä. Henkilökohtaisesti en ole pitänyt tätä erityisenä ongelmana — ehkä siksi, etten myöskään kiinnitä kauheasti huomiota ympäristööni enkä ahdistu kaaoksesta.

Jo kouluaikoina huomasin että minulla oli kaksi vastakkaista tapaa selviytyä koulutunneista — joko pitkästyä kuoliaaksi  tai olla superosallistuva eli tehdä muistiinpanoja ja kysyä niin paljon kysymyksiä että muut oppilaat hermostuivat.

add120112

Onko minulla ADD?

Tein vielä tämän ADHD-naisten “testin” ja kohdissa ylikeskittyminen, siirtymisen hankaluus, aloittamisen ja loppuunsaattamisen vaikeus, stimulaation tarve, töiden siirtäminen, järjestyksenpidon ongelmat ja ajanhallinnan ongelmat ruksin joko kaikkiin kohtiin tai yhtä lukuunottamatta kaikkiin kohtiin “päivittäin”. 

En ole hirveän herkkä äänille enkä väkijoukoille, mutta ensimmäinen voi selittyä vuosikausien “siedätyshoidolla” kovaäänisessä suurperheessä ja toinen sillä, että väkijoukoissa kulkiessani sulkeudun omaan maailmaani — usein äänikirjojen tai musiikin avulla. Aamuheräämiset ovat helppoja, mutta ennen lasta tein usein sitä ensin valvoin useamman yön töitä tehden ja sitten nukuin pari päivää putkeen pitkiä yöunia ja päiväunia. Työni on onneksi valikoitunut niin, että ansiotyön tekeminen ei ole tuntunut kauhean vaikealta — paitsi silloin kun olen yrittänyt työskennellä sihteerinä — mutta arkiset rutiinit ovat tosiaan vaikeita.

Eli jos minun pitäisi näillä näytöillä arvata, veikkaisin että minulla on ADD. 

Mitä sitten?

Mitä olen nyt lueskellut ihmisten kommentteja ADHD/ADD:sta, monelle diagnoosi — tai jo epäilys siitä — on ollut helpotus, koska he ovat kokeneet olevansa jotenkin huonompia, vajavaisempia tai epäonnistuneempia kuin ns. normaaliaivoiset. Luulen, että jos olisin joutunut kasvamaan hyvin järjestelmällisten vanhempien lapsena tai halunnut välttämättä luoda uran ammatissa, joka vaatii järjestelmällisyyttä, ajattelisin itsekin näin.

ADHD/ADD on periytyvä ominaisuus ja pidän erittäin mahdollisena, että jos minulla on oikeasti ADD, olen voinut periä sen kummaltakin vanhemmaltani, joilla on myös runsaasti ADD-ihmisille ominaisia piirteitä. Tunnistan kuvauksista myös osan sisaruksistani.

Lapsuudenkotini oli siinä mielessä “ADD-ystävällinen” että meillä oli äärimmäisen vähän rutiineja, varsin kaoottista ja omiin juttuihin uppoutuminen oli OK. Koulusta sai suhteellisen helposti olla pois niin kauan kun todistus pysyi hyvänä. Toisin sanoen en joutunut kotonani tuntemaan että olisin jotenkin outo, huono tai epäonnistunut vaikka olen niin hajamielinen ja epäsiisti kuin mitä olen.

Toisaalta oletin — ja vieläkin pidän mahdollisena — että tietynlainen kaoottisuuteni ja epäjärjestelmällisyyteni johtuu nimenomaan siitä, ettei kotona harjoiteltu rutiineja, tavaroiden paikalleen laittamista, ajoissa asioiden tekemistä jne.

Tutkia vai ei tutkia?

Jos tunnistit itsesi yllä olevista kuvauksista ja linkittämistäni testeistä ja olet kokenut kärsineesi koko elämäsi erilaisesta tavastasi toimia tai tuntenut olevasi jotenkin huonompi kuin muu, sinuna hakeutuisin heti tarkempiin tutkimuksiin joko aiheeseen perehtyneelle erikoislääkärille tai julkisella puolella olevalle lääkärille, joka tietää ADHD:stä edes jotain. Lääkäreissä on eroja, joten kannattaa ehkä kysellä ADHD-keskusteluryhmistä vinkkejä hyvistä lääkäreistä.

Itse olen kahden vaiheilla sen suhteen, kannattaako minun mennä tutkittavaksi. En ole kokenut kauheasti kärsiväni tavastani toimia ja ajatella. Kolmen prinsiipin ymmärtämisen myötä elämä on tuntunut entistä kevyemmältä ja kivemmalta, enkä jää enää niin helposti jumiin synkkiin ajatuksiin. Nyt aion kokeilla ADD-ihmisille suunnattuja organisoitumisvinkkejä helpottamaan arkeani entisestään. Niinpä en tarvitsisi virallista diagnoosia lääkitystä varten tai huonommuuden tunteista vapautumiseen.

Samoin tiedän, että vaikka minulla olisi esittää kymmenen ADD-diagnoosia, saisin puolisoltani ihan yhtä vähän ymmärrystä ja hyväksyntää tavaroiden hujan hajan jättämiselle kuin ennenkin, haha!

Ehkä suurin hyöty virallisesta diagnoosista olisi se, että voisin näin auttaa ADD:stä kärsiviä ihmisiä ja varsinkin naisia näkemään, ettei ADD:n tarvitse olla mikään hirveä ongelma ja että se voi olla suoranainen vahvuus.

Ajattelin katsoa asiaa uudestaan sitten kun olen toipunut synnytyksestä. Nyt olen vain ihan liekeissä ajatuksesta, että alankin kokeilla järjestelmällisyyden opiskelua nimenomaan ADD-ihmisen näkökulmasta.

[box icon=”asterisk” style=”simple”]Minulla diagnosoitiin ADD eli keskittymishäiriö ilman hyperaktiivisuutta toukokuussa 2014 — puolitoista vuotta tämän jutun kirjoittamisen jälkeen.

Diagnoosi oli helpotus — en siis oikeasti ole tyhmä, laiska ja saamaton. Sain myös lääkityksen, joka osoitti minulle konkreettisesti, miten yksinkertainen aivokemian häiriö voi vaikeuttaa elämää.

Jos haluat lukea lisää ADD-kokemuksistani, rekisteröidy ilmaiseksi ADD-osioni käyttäjäksi.

Rekisteröityessäsi sitoudut pitämään omana tietonasi henkilökohtaisemmat ajatukseni ADD:stä.
[/box]