Miksi uuden vuoden lupaukset eivät toimi (ja miksi ne kannattaa tehdä nyt)?

“Miksi teemme uudenvuodenlupauksia keskellä talvea kun on pimeää ja ankeaa ja olemme väsyneitä syksystä?”, valmennettavani kysyi. Kysymys oli niin hyvä, että menin hetkeksi ihan sanattomaksi. Tunsin itseni “keisarin uudet vaatteet” -sadun keisariksi. Olinhan itsekin tehnyt viime tammikuussa oikein erillisen itsevalmennuspaketin aiheesta.

Sitten tunsin miten oivallus teki tietään mielessäni. (Kiitos T!) Toden totta — eihän uudenvuodenlupauksissa ole mitään järkeä! Mikään luonnossa ei muistuta meitä vuoden vaihtumisesta. Pimeys jatkuu vielä pitkään samanlaisena. Pahimmillaan tulee vieläkin kylmempää ja lisää lunta. Tunnemme itsemme väsyneeksi syksyn työputken jäljiltä ja pikkujoulukausi on sekin saattanut jättää meihin jälkensä — jouluhössötyksestä ja -mässäyksestä puhumattakaan.

Kuten valmennettavani pointtasi, liukas keli ei houkuta lenkille ja kaupassa on vain mauttomia tuontivihanneksia, joiden hinnat ovat huipussaan.

Toisin sanoen keskitalvi on huonoin mahdollinen aika aloittaa mitään uusia hankkeita.

Milloin olisi sitten paras aika pistää elämä remonttiin? Milloin energiatasomme ovat huipussaan, emme koe olevamme vielä työn uuvuttamia, valoa riittää, mutta arki auttaa luomaan uusia rutiineja ja kaupat, kasvimaat ja metsät pursuavat tuoreita kasviksia?

Tietenkin nyt syksyllä.

Omaksu uusi vuosirytmi

Perheissä jossa on koululaisia tai opettajia, vuotta tulee ehkä automaattisesti ajatelleksi syksyllä alkavan kouluvuoden kautta, mutta suosittelen että me muutkin kalibroisimme sisäisen kalenterimme uusiksi.

Syksy on uuden aloittamisen aikaa

Omassa sisäisessä kalenterissani vuosi alkaa nyt neljä kuukautta kestävällä syyskaudella, jonka alku sijoittuu elokuun puoleen väliin ja päättyy joulukuun puolessa välissä.

Elokuun kaksi viimeistä viikkoa on varattu arkeen sopeutumiselle kesäloman jälkeen ja uusien suunnitelmien laatimiselle. Arkeen palaaminen tuntuu usein haastavalta vain siksi, että joudumme ikään kuin uudestaan oppimaan vanhat rutiinit. Sopeuduttuamme taas arkeen olemme parhaassa mahdollisessa tilanteessa aloittaa uusia hankkeita. Rutiinit pyörivät taas omalla painollaan, mutta kesän muistot ja aurinkoiset syyspäivät antavat energiaa. Kaamokseen ja loskaan on vielä aikaa.

Syys- ja lokakuu, jolloin pimeys ei vielä paina liikaa päälle, ovat tehokkaan toiminnan aikaa. Tämä on aina ollut yksi tuotteliaimmista ajankohdistani ja kiinnostuksella odotan miten uusi sisäinen kalenterini auttaa minua ottamaan entistä paremmin ilon näistä kahdesta kuukaudesta.

Marraskuussa tahti alkaa hiipua. Se on ihan täysin OK ja jopa suotavaa silloin, kun näen miten olen tykittänyt syys- ja lokakuussa vitosvaihteella. Tässä vaiheessa hoidellaan vanhoja hommia kuntoon eikä enää aloiteta mitään uutta. Monella alkaa tässä vaiheessa jo ensimmäiset pikkujoulut ja marraskuun edetessä joulutunnelma alkaa kasvaa.

Joulukuun kahden (tai kolmen) ensimmäisen viikon aikana viedään loppuun tehtävät, jotka on saatava valmiiksi ennen vuoden loppua. Tärkeintä ei ole täydellinen suoritus, vaan asioiden riittävän hyvin valmiiksi saattaminen.

Keskitalvi on voimien keräämisen aikaa

Joulukuun puolesta välistä tammikuun alkupuolelle on lepäämisen, nauttimisen ja voimien keräämisen aikaa. Jos joulustressi meinaa iskeä päälle, siitä voi kieltäytyä muistuttaen itselleen mikä on tärkeää: rauhallisesti ottaminen ja itsensä kiittäminen siitä, että selvisi kunnialla (tai edes jotenkuten) syyskaudesta.

Tämä on oivaa aikaa nähdä ihmisiä, nauttia elämästä ja olla kiitollinen kaikesta hyvästä mitä omassa elämässä on. Jos ei muuta niin siitä, että on hengissä.

Kevätkausi koittaa, loppusuora alkaa

Loppiaisen paikkeilla alkaa 4,5–6 kuukautta kestävä kevätkausi. Koska isot muutoshankkeet aloitettiin jo syksyllä, tässä vaiheessa ei tarvitse tehdä enää uusia uudenvuodenlupauksia  — ainoastaan tarkistaa missä vaiheessa vanha hanke on.

Tammikuu on uudelleen järjestäytymisen aikaa. Jos laihdutus- tai kuntoiluprojekti on jäänyt vähälle huomiolle joulukuussa, nyt palataan ruotuun. Ruotuun palaaminen kannattaa aloittaa miettimällä mikä syksyllä toimi — ja mikä ei. Tarvittaessa ruokavaliota tai liikuntaohjelmaa voi muuttaa paremmin sen hetken resursseja ja tarpeita vastaavaksi.

Helmi–maaliskuussa valon määrä alkaa lisääntyä ja lapsiperheissä on hiihtoloma. Tässä vaiheessa rutiinit pyörivät taas omalla painollaan ja lisääntyvä valo auttaa aamuisin nousemaan sängystä ja saattaa antaa muutenkin lisää energiaa. Siitä huolimatta ei välttämättä vielä tee mieli tykittää täysillä, mikä on ihan OK, koska kohta energiaa on entistä enemmän.

Huhti–toukokuussa loppusuora eli kesäloma alkaa taas häämöttää. Nyt on aika koota jäljellä olevat energiat ja tehdä taas tehokkaammin töitä. Edelleenkään ei kannata aloittaa mitään uusia hankkeita, vaan keskittyä viemään vanhat projektit kunnolla loppuun.

Kesä antaa aihetta juhlaan

Kesäkuusta elokuuhun on taas loman ja rentoutumisen aika. Kun sisäinen kalenteri päättyy tänne, kesä tuntuu ihanalta palkkiolta talvikauden uurastuksen jälkeen. Nyt on aika antaa iso kiitos itselleen kuluneesta 10–12 kuukaudesta ja nauttia elämästä.

Vaihtoehtoinen kalenteri kesällä työskenteleville

Entä jos olet maanviljelijä, matkailuyrittäjä tai muussa ammatissa, jossa vilkkain kausi sijoittuu kesään? Silloin sisäinen kalenterisi voisi alkaa maaliskuussa, jolloin valon määrä on lisääntymässä ja olet toivottavasti levännyt kunnolla pimeimmän talven yli.

Mitä jos aloittaisitkin elämänmuutos projektisi jo nyt syksyllä etkä vasta tammikuussa, kun tahdonvoimasi on todennäköisesti heikoimmillaan?

Haluatko lopettaa jojoilun ja onnistua pysyvästi laihdutusprojektissasi? Tsekkaa Onnistunut laihdutus -paketti!

Tai ehkä haluaisit kokea enemmän mielenrauhaa, rakkautta, iloa ja innostusta?  Liity VIP-jäseneksi!

6. Mitä haluan luoda huippuvuonna 2012


Mikä on päätunnetilasi vuonna 2012?
Vapauden tunne
Mikä lause ja mielikuva herättää sinussa päätunnetilasi?
Olen aina vapaa, olosuhteista riippumatta.
Mihin elämänalueeseen haluat keskittyä ensisijaisesti 2012?
Lepo, palautuminen ja nautinto
Mihin elämänalueeseen haluat keskittyä toiseksi eniten 2012?
Keho, terveys ja fyysinen hyvinvointi
Mistä näet että olet panostanut kyseisiin elämänalueisiin?
Olen huippuenerginen ja iloinen. Nauran tosi herkästi. Voi olla että teen töitä intensiivisinä spurtteina, mutta näet minut myös tanssahtelemassa kotona musiikin tahtiin hetkestä nauttien, istumassa kahvilassa kahvistani nauttien ja ihmisiä ihmetellen, akupunktiohoitajan, osteopaatin tai hierojan luona, työhuoneella tekemässä pilatesta tai joogaa kaikessa rauhassa. Suhtaudun rakastavasti ja huvittuneesti muiden vaatimuksiin — ml. lapseni huomionkipeyteen. Annan paljon lapselleni läheisyyttä ja huomiota nauttien itsekin yhdessäolossa. Teemme lapsen kanssa yhdessä hauskoja ja höpsöjä retkiä.

Kehoni on notkea, hyväkuntoinen ja rento. Ryhtini on suora, niin kuin ainakin ihmisellä, joka harrastaa säännöllisesti pilatesta. Olen terve ja säteilen hyvinvointia.

Minkä unelman haluat toteuttaa ensimmäiseksi 2012?
Haluan nauttia Kalifornian reissustamme niin paljon kuin mahdollista keskittyen siellä omaan hyvinvointiini.
Mistä tiedät toteuttaneesi ensimmäisen tavoitteesi?
Jos näet minua Kalifornian reissun aikana, näet minut aika usein Runyon Canyonin puistossa joko kaverin kanssa tai kuulokkeet korvilla. Näet minut mm. Crunch-gymillä kokeilemassa uusia treenilajeja, näet minut syömässä terveellistä ja herkullista ruokaa. Näet minut chillaamassa perheeni, veljeni perheen tai kavereideni kanssa. Näet minut päivittämässä iloisena filistellen Kutri.net:iä ja Kutrinvipiä kirjoituksilla, joissa hehkutan kaikkia hauskoja ja kiinnostavia juttuja, joita on tapahtunut ja onnittelen itseäni siitä, että olen hoksannut miten nautitaan elämästä. Näet meidät käymässä kaikissa niissä paikoissa, joissa olen halunnut jo vuosia käydä, mutten ole saanut aikaiseksi: San Diegossa, BIg Bearilla, jne. Näet minut erilaisissa kylpylöissä, thai-hieronnoissa, akupunktiossa jne.
Mitä tavoitetta haluat lähteä toteuttamaan toiseksi?
Haluan Jenkeistä tultuamme kevään mittaan organisoida kotimme kuntoon eli heittää kaiken turhan pois ja järjestää jäljelle jäävät tavarat paikalleen.
Mistä tiedät toteuttaneesi toisen tavoitteesi?
Näet minut käymässä kaikki kaapit ja kellarin läpi. Näet minut kantamassa monta säkkiä tavaraa pois joko roskiin tai kirpputorien “vastaanottopisteisiin”. Näet minut jynssäämässä jokaisen kohdan kodissamme viimeisen päälle kuntoon.

Näet kotimme puhtaampana ja selkeämmin järjestettynä kuin koskaan ennen. Kuka tietää, ehkä jopa näet keittiömme remontoituna.

Mitä ajatuksia tämä tehtävä herätti?
Olen valmis sitoutumaan ja kumpikin tavoite tuntuu innostavalta, jos kohta huomaan myös pientä vastarintaa, varsinkin elämästä nauttimisen suhteen. huomaan että yksi osa minussa pelkää että rahat loppuvat, jos alan “liikaa”, nauttia elämästä. Tähän voisin ottaa vahvistuslauseeksi: “mitä enemmän nautin elämästä, sitä enemmän tienaan” — ja sitten miettiä miten tämä lause voisi olla totta ja miten voisin tehdä siitä totta.

5. Mihin elämänalueeseen haluan keskittyä tulevana vuonna eniten?

Ja tässä taas omia vastauksiani. Oli kyllä taas aika silmiäavaava tehtävä, vaikka itse sanonkin… 😀

Millaiset energiat eri elämänalueilla on?
Parisuhde — aika tavallinen.
Koti — aika tavallinen,
Lapsisuhde — tänään kevyempi ja helpompi ja iloisempi (kiitos havahtumisen huomio-ongelmaan)
Työt — jotenkin ohuella pohjalla, vielä epävarmuutta — siis fiiliksellä “ollaan heikoilla jäillä”
Nautinto, ilo jne — olematonta, karua, kuivaa, tyhjää
Keho — ihan ok, ehkä vähän keskivertoa parempi just nyt
Rahatalous — samalla tavalla tuntuu olevan heikoilla jäillä tai hiuskarvan varassa — mutta samalla tunne että kyllä jää/hiuskarva kuitenkin kestää ja vielä vahvistuu
Sosiaaliset suhteet — karua, vajaata, vaikka kyllä parempaa kuin esim. vuosi sitten
Sukulaissuhteet — samoin väheisempää, mutta kevyempää — ei haittaa
Hengellinen elämä — nyt “heikompaa” kuin vuosi sitten, kun olen välillä ollut uskomatta enkeleihin jne. Ehkä tästäkin tulee se vähän karumpi fiilis
Itsensä kehittäminen — ollut ihan valtavaa kehitystä vähän joka saralla. Quantum Leap. Oikeastaan isompaa kehitystä kuin ehkä koskaan yhden vuoden aikana, mutta samalla vähemmällä vaivalla kuin koskaan ennen. Hullua.
Harrastukset — ai mitkä?

Hassulla tavalla tässäkin on sellainen fiilis, että kaikki on jotenkin ohuempaa, kuivempaa, karumpaa, tyhjempää jne. kuin ehkä joskus ennen. mielenkiintoista.

Tärkein elämänalue 2012
Lepo, palautuminen ja nautinto
2. tärkein elämänalue 2012
Keho, terveys ja fyysinen hyvinvointi
3. tärkein elämänalue 2012
Rahatalous
4. tärkein elämänalue 2012
Koti, parisuhde, oma perhe
5. tärkein elämänalue 2012
Romantiikka ja erotiikka
6. tärkein elämänalue 2012
Työ, ura, ammatti
7. tärkein elämänalue 2012
Ystävät, kaverit ja sosiaalinen elämä
8. tärkein elämänalue 2012
Mielenrauha, onnellisuus ja henkinen hyvinvointi
9. tärkein elämänalue 2012
Opiskelu, harrastukset ja itsensä kehittäminen
10. tärkein elämänalue 2012
Hengellisyys
Vähiten tärkein elämänalue 2012
Sukulaissuhteet
Perustelut valinnoille
Pitkään mietittyäni ja sydäntäni kuunneltuani päädyin sitten kuitenkin laittamaan oman hyvinvoinnin ykköseksi, vaikka jokin osa minussa pisti kauheasti vastaan “no eihän me nyt niin voida tehdä” -hengessä. Se sama osa olisi laittanut perheen ykköseksi, mutta tajuan että nyt on oikeasti tärkeämpää panostaa itseni kuunteluun ja omien tarpeiden huomioimiseen ennen kuin ehkä taas perheemme kasvaa.

Tähän liittyy myös kehosta huolehtiminen.

Erityisen pitkään mietin mikä voisi olla kolmas kohta, mutta lopulta tulin siihen tulokseen että rahatalouden kuntoon laittaminen — ml. omien raha-asenteiden fiksaaminen — tekee todennäköisemmin suurimman muutoksen mun elämään tällä hetkellä.

Tietyssä mielessä myös turhasta tavarasta eroon hankkiutuminen vaikuttaa talouteen, koska kun tiedän mikä on missäkin, ei tarvitse haaskata rahaa samojen tavaroiden uudelleen ostamiseen, ei tee mieli hommata lisää roinaa ja toisaalta “aika on rahaa” -hengessä ei tarvitse haaskata aikaa tavaroiden etsimiseen.

Mielenrauha, opiskelu, hengellisyys jne. ovat siksi tärkeysjärjestyksessä niin alhaalla, että niissä on tapahtunut sen verran huikeaa kehitystä, että uskon niiden etenevän ihan omalla painollaan tulevana vuonna. Sukulaissuhteisiin en halua pistää tulevana vuonna juuri lainkaan energiaa.

Miten aiot panostaa tärkeimpiin elämänalueisiin?
Siitä, että nukun enemmän ja kysyn itseltäni useammin: “miten voin huomioida itseäni paremmin”? Käyn myös useammin akupunktiossa, osteopaatilla, hieronnassa yms. hoidoissa. Syön terveellisemmin ja varaan liikuntaan aikaa.

Näet minut myös käsittelemässä rahaan liittyviä uskomuksia, selvittämässä talouteen liittyviä paperiasioita, miettimässä mihin oikeasti haluan käyttää rahaa ja mihin en, keksimässä ja luomassa uusia tulolähteitä ja järkeistämässä vanhoja tulolähteitä niin, että voin 2013 olla rauhassa äitiyslomalla (mikäli tulen vielä raskaaksi).

Mistä voit tinkiä?
Tingin ja kieltäydyn työprojekteista, jotka eivät innosta minua tai tunnu helpoilta ja kivoilta. Tingin asioiden tekemisestä pelkästä velvollisuudentunteesta, tai siksi että sitten olisin jotenkin “parempi ihminen”, “esimerkillisempi”, “suositumpi” tms.

Tingin syyllisyydentunteesta muistuttamalla itseäni siitä että minun elämässäni minä olen tärkein ja se riittää.

Tingin tiettyjen tahojen asioiden miettimisestä (vrt. anoppi) muistamalla että “niin makaa kuin petaa” (eli on miehen asia ylläpitää ihan keskenään suhdetta äitiinsä).

Tingin liikaa rasittavien sitoumisten ja lupausten tekemisestä (ts. en esim. lupaa miehelle mitään, mitä en ihan oikeasti koko sydämestä halua, aio ja pysty tekemään).

Miten voit varautua konfliktitilanteisiin?
Sanon jokaiseen työtarjoukseen jopa ensimmäisen palaverin jälkeen “saanko miettiä tätä yön yli”, jolloin saan asiaan perspektiiviä ja ehdin rauhassa miettiä mitä projektiin sitoutuminen tarkoittaa muiden prioriteettien suhteen.

Vastaan miehen pyyntöihin ja vaatimuksiin “anna mä mietin hetken” ja sitten mietin kunnolla läpi voinko luvata mitään tai sitoutua mihinkään.

Pyrin treenaamaan mahdollisimman varhain päivällä, jotta liikunta ei jää viime tinkaan.

Alan sanoa itselleni “tämä riittää tältä päivältä” riittävän ajoissa illalla, eli hyväksyn sen, ettei kaikkea ehdi tehdä yhdessä päivässä ja näen miten oma lepo on tärkeämpää kuin se, että saa työt tietyssä ajassa valmiiksi.

Jos jostain asiasta tulee kauhean kiireellinen olo, pysähdyn ja rauhoitun ennen kuin teen mitään päätöksiä, koska kiireellisyyden tunne on merkki siitä, etten ole mielenrauhassa vaan tekemässä tyhmiä päätöksiä.

Valitessani tapoja hoitaa itseäni mietin rauhassa mitä oikeasti haluan tehdä ja kokeilla — ts. en sitoudu mihinkään 10 kerran hoitosarjaan, ennen kuin olen täysin varma että haluan sen.

Varaan raa’asti kalenterista aikaa paperijuttujen läpikäymiseen. En tee töitä ilmaiseksi tulevana vuonna.

Mitä ajatuksia tehtävä herätti?
Oli jännää huomata miten vaikeaa oman nautinnon ja levon laittaminen ykköseksi oli. Pintaan nousi ihan hirveitä pelkoja jne. Hassua!

Ja vaikka joku Supercoach Academy varmasti on tärkeä juttu tänä vuonna, niin siitä huolimatta ei tehnyt mieli laittaa opiskelua jne. mitenkään ykköseksi. Se saa mennä omalla painollaan, sen jälkeen kun olen huolehtinut omasta hyvinvoinnista.

4. Miltä haluan ensi vuoden tuntuvan?

 

Miltä viime vuosi tuntui?
Kirkas, valoisa, selkeä, innostunut, kurinalainen, määrätietoinen, askeettinen, tehokas, sotilaallinen
Miltä tuntuisi huippuvuosi 2012?
Hedelmälliseltä, hauskalta, valoisalta, iloiselta, nauravalta. Ilossa, rentoudessa, innostuksessa.
Millaisia ajatuksia ajattelit 2011?
“Haluan keskittyä olennaiseen”, “mikä on tärkeää”, “nyt haluan painaa duunia kun pää vielä toimii ennen seuraavaa lasta”, “haluan saada tämän homman (valmentamisen jne.) mahdollisimman pitkälle ennen kuin raskaus iskee päälle”, “nyt on työn aika, leikin aika on myöhemmin”.
Millaisia ajatuksia sinun kannattaisi ajatella 2012?
“Minulla on aikaa pitää myös hauskaa.”
“Pärjäämme kyllä taloudellisesti.”
“Haluan nauttia tästä hetkestä.”
“Mikä olisi kivaa?”
“Saan kaikki työt tehtyä ajallaan.”
“Näin on hyvä.”
Mikä edesauttaisi kyseisten tunteiden tuntemista?
Järjestän kodin niin, ettei aikaa mene turhaan etsimiseen ja sähläämiseen. => filis että on enemmän aikaa (kun oikeasti on enemmän aikaa).

Etsin oikeasti hyvän siivoojan, johon luotan. => lisää aikaa siivoamiselta, puhtaampi koti ja iloisempi mies.

Järjestän raha-asiat, budjetin ja kirjanpidon niin, että tiedän missä mennään enkä käytä aikaa jatkuvaan alitajuiseen kelaamiseen että mikäköhän konkreettinen tilanne on.

Työstän vielä omia raha-angstejani, niin etten suotta stressaa rahasta (ainakaan silloin kun siihen ei oikeasti ole syytä)

=> pääsen eroon tunteesta että jos en tee koko ajan duunia, jäämme puille paljaille.

Mietin millaiset asiat oikeasti ovat hauskoja ja energisoivia ja millä ehdoin. Onko kahden tunnin hieronta sen väärti? Kenen kavereiden tapaaminen ja millä ehdoin piristää.

Kysyn: miten voisin antaa enemmän huomiota itselleni?

Mitä ajatuksia tämä tehtävä herätti?
Tänään toi sotilaallinen aspekti nousi enemmän esiin ja näen paremmin yhteyden sen ja tienaamistarveaspektin kanssa. Samoin kuin vasta nyt näen sen paineen, jota aikomus uuden lapsen tekemisestä aiheutti. Tarkoituksena oli aloittaa lapsen teko näillä main tai viimeistään Jenkeissä, mutta PMS-raivareissa tajusin että haluan lykätä sitä ainakin ensi kesään.

Tämä päivä on muutenkin ollut kiinnostava, kun olen nähnyt mikä on ydinsyy mun ja lapsen välisiin konflikteihin. Ja nyt se tuntuu niin itsestäänselvältä ja “yksinkertaiselta”, että melkein hävettää “kyllähän mä ton tavallaan jo tiesin” -hengessä. Ehkä tiesin, mutta en sisäistänyt. En ainakaan noin selkeästi.

Mutta siis hyvä ja levollinen mieli ja lapsen nukutuskin meni ihan hyvin, kun en pantannut siltä yhtään huomiota. Luulenpa että tästä lähtee aika, jolloin meidän lapsi alkaa ihan tosissaan kukoistaa ja konfliktit muutenkin vähenee radikaalisti…

Tuli mieleen juuri nyt sukupolvien ketjusta se, että mun äiti on viety omaan mummolaansa joskus puolivuotiaana tms. puoleksi vuodeksi. Vaikka sen mumma on takuulla antanut enemmän huomiota kuin sen nuori ja kiireinen opiskelija äiti — joka sitten jossain vaiheessa kävi nyppäämässä tyttärensä taas pois mummalta — niin voin vain kuvitella mitä jälkiä toi varhaisen kiintymyssuhteen pariinkin otteeseen katkaiseminen on aiheuttanut.

Mut on laitettu paikalliselle mummolle päiviksi hoitoon jo kolmen kuukauden iässä kun mutsi meni muistaakseni viransijaiseksi, koska muuten ne ei olisi opiskelijafaijan kanssa pärjänneet taloudellisesti. Kutsuin sitten sitä hoitotätiä “hoitoäidiksi”. Se on yksi syy siihen miksen ole itse laittanut lasta vielä hoitoon, vaikka tätä mummoa saan kiittää varmasti tietynlaisesta perusturvallisuuden tunteesta jne.

Ja tänään taksissa kauhistelin marokkolaisen taksikuskin tarinaa siitä, kuinka sen marokkolainen (Suomessa sen kanssa asuva) vaimo oli lähettänyt niiden alle nelivuotiaan pojan muka kuukaudeksi Marokkoon marokkolaisen mummonsa kanssa, että äiti saa tehdä rauhassa töitä — ja nyt se lapsi on ollut siellä jo puoli vuotta niin, että vanhemmat näkevät sitä vain videochatissa.

Juuri nyt näen sukupolvien ketjun: isoäitini opiskeli hulluna siihen aikaan kun äiti oli muutaman kuukauden ikäinen niin, että yliopiston vahtimestaritädit vahtivat äitiä kun isoäiti oli tenteissä (ja ehkä luennoillakin) — oma äiti meni töihin kun olin kolmen kuukauden ikäinen — ja minulla kaatui yksistään niskaan Villa Helena -televisiosarjan täydellinen uudelleenkirjoitusprojekti silloin kun lapseni oli noin kolmen kuukauden ikäinen.

En halua jatkaa enää tätä sukupolvien ketjua — varsinkaan jos sattuisin saamaan vielä tyttären.

Tästä tuli hullu ajatus. Mitä pitäisi tapahtua, että voisin viettää vaikka puolikin vuotta tekemättä varsinaisia töitä? Tai vuoden? Aika hurja ajatus. Hui.

3. Mistä unelmoit

Tässä ovat tämän päivän vastaukset. Aika paljon tuli esiin samaa kuin Tehospurtti-tehtävissä — mikä tietysti on sillä tavalla kiva nähdä, että ainakin olen jossain määrin johdonmukainen…

Mistä haaveilet?
– siitä että saataisiin ostaa naapurikämppä ja yhdistää se tähän
– remontoidusta keittiöstä
– Citroen C3:sta tai ehkä DS4:stä
– siitä että saisi olla talvet Losissa
– greencardista
– että olisi velaton ja tienaisi niin hyvin ettei tarvitsisi miettiä koskaan rahaa
– siitä että riideltäisiin vieläkin vähemmän ja hillitymmin miehen kanssa
– että lapsi oppisi puhumaan
– siivoojasta
– että saisi tehdä 6-8 tuntia päivässä ihan rauhassa töitä n. 5-6 päivänä viikossa
– jostain jenkkiprojekteista, vaikken tiedä edes millä alalla ne voisivat olla
– omasta tankotanssitangosta (ja paikasta johon se mahtuisi)
– tyttärestä
– kiinteämmästä kehosta ja lähes selluliitittömästä pepusta
– vähän isommista ja terhakammista tisseistä ilman kirurgiaa
Jos voisin heilauttaa taikasauvaa ja toteuttaa unelmasi, mitä toivoisit?
– etten olisi ollut koskaan vielä naimisissa
Ketä kadehdit ja miksi?
Kadehdin Coco’s Sweet Dreamsin “Cocoa” (http://cocosweetdreams.indiedays.com/) ja Chiclingin Hannaa elämästä, josta he näyttävät blogien perusteella elävän — siis tyylikästä, nautinnollista, kiireetöntä, harmonista, herkullista elämää. En siis heidän OIKEAA elämää, vaan juuri sitä mielikuvaa, joka heidän elämästään syntyy.

Kadehdin Danielle LaPorten uskomatonta ulosantia ja ajatusmaalimaa (http://www.WhiteHotTruth.com)

Tai katsokaa nyt tätä Heidin elämää: http://www.101cookbooks.com/ — olisiko hienoa paneutua kokkaamaan niin kuin hän.

Kadehdin erästä lähisukulaista, joka on ihan uskomattoman hyvä äiti — olen viettänyt hänen kanssaan paljon aikaa enkä ole koskaan nähnyt hänen hermostuvan tyttäriinsä. Sen lisäksi hän on muutenkin aina iloinen ja reipas, pukeutuu lähes aina tosi kivasti ja on sisustanut kotinsa upeaksi.

Kadehdin erästä ystävätärtäni, joka samoin näyttää aina hyvältä, joka pystyy loihtimaan ex-tempore juhla-aterian tyhjästä jääkaapista, joka on itsevarma ja luonteva maailman A-listan ihmisten ja superrikkaiden seurassa.

Kadehdin vuosia sitten tapaamaani taiteilijaa, joka oli myös superreipas ja hyväntuulinen (välillä myös huonotuulinen) ja kokkasi joka päivä itselleen kolmen ruokalajin aterian.

Samoin kahdehdin erästä ystävätärtäni siitä, että hän osaa loihtia niin herkullisia aterioita.

Ketä paheksut ja miksi?
Paheksun äitejä, jotka ovat laittaneet lapsensa omaa lastani nuorempina tarhaan tai hoitoon — mutta oikeasti olen kyllä kateellinen heille siitä, että he saavat jo nyt enemmän omaa aikaa kuin minä.
“Olen onnellinen sitten kun…”
No kyllä mä huomaan fantasioivani yhä edelleen kuinka sitten mun elämäni on jotenkin hienommalta tuntuvaa tai helpottavampaa tms. kun olen maksanut kaikki velat (ml. asuntolainan), kun pukeudun tyylikkäästi, koti on remontoitu ja ehkä laajennettu ja tip top kunnossa (ts. kaikki kaapit ja kellari on järjestettynä).
Mitä haluaisit jos kukaan ei koskaan saisi tietää että haluat sen?
Haluaisin olla lapseton sinkku ja vapaa tekemään mitä ikinä itse haluan. Lähtisin välittömästi ulkomaille, mieluiten itse asiassa New Yorkiin.
Mitä haluaisit, jos tietäisit ettet voisi epäonnistua?
Yrittäisin kehittää jonkinlaista uraa Jenkeissä — mutta en tiedä olisiko se käsikirjoittajana, tuottajana tai valmentajana vai minä.
Millaisen elämän loisit tyhjästä?
Olisin ehkä miehetön ja lapseton niin kauan, että olisin luonut jonkun uran Jenkeissä ja talouteni olisi täysin balanssissa jotta voisin keskittyä ensimmäisen pari vuotta täysin lapseeni ja kivaan sosiaaliseen seuraelämään.

Jos saisin luoda elämäni täysin uusiksi jo vuodesta 1994, olisin lähtenyt ulkomaille opiskelemaan ja tekemään duunia, laihduttanut tuolloin pysyvästi, pysytellyt semi-sinkkuna ainakin 30-vuotiaaksi asti ja alkanut sitten vasta sitoutua.

Tai no, jos mietin mitä ottaisin nykyelämästäni uudestaan, niin…

…ainakin mun ammattitaidon, nämä nettisivustot, kirjoittamisen — eli en kyllä haluaisi tehdä mitään muuta duunia

…ehkä kodin

—Ja kyllä miehenkin, mutta rakentaisin alusta alkaen ihan erilaisen suhteen hänen kanssaan — nyt ensimmäinen katastrofaalinen vuotemme välillä tuo ikäviä flash backejä.

… ja lapsenkin joo, mutta niin, että jos saisin kokea ekan raskauden uusiksi, pysyttelisin rauhallisempana ja levollisempana, jolloin lapsen keskushermosto ja aivot olisivat kehittyneet ehkä toisin ja hänestä olisi tullut rauhallisempi.

Mitä haluaisit ihan oikeasti tehdä työksesi?
PItää näitä nettisivuja. EHKÄ kirjoittaa välillä jotain hauskoja käsisprojekteja kivojen ja hauskojen tyyppien kanssa.
Kirjaa ylös vielä loputkin unelmasi, haaveesi, toiveesi ja asiat jotka haluaisit saada tai tehdä.
Mä haluan rauhaa ja selkeyttä.
Mitä et missään nimessä halua?
Mä en halua joutua puille paljaille. Mä en halua jatkaa miehen kanssa tappelemista.
ENSIMMÄINEN UNELMA
Mä haluan paremmin järjestetyn kodin, joka on helpompi pitää siistinä ja järjestyksessä niin että löydän tavarat. Sen ei tarvitse olla kauniimpi tai elegantimpi. Ainoastaan helpommin hallittava.
Mitä sinulta vaadittaisiin ensimmäisen unelman toteuttamiseksi?
Selkeää konkreettista suunnitelmaa, josta mun olisi helppo pitää kiinni.
Että otan aikaa koko kodin läpikäymiseen ja kaiken turhan pois heittämiseen ja jäävien tavaroiden järjestelyyn.
Sellaisen järjestyksen suunnittelemista ja toteuttamista, että se edesauttaa tavaroiden paikalleen laittamista.
Uusien pikkurutiinien oppimista tavaroiden takaisin laittamiseksi.
Ajan varaamista päivittäin järjestelyyn ja vähintään viikottain siivoamiseen (jos ei ole varaa palkata siivoojaa).
Mitä pitäisi tapahtua, että olisit valmis ottamaan tarvittavat askeleet ensimmäisen unelman toteutumiseksi?
Mun pitäisi sisäistää miksi kodin järjestäminen on oikeasti niin tärkeää, että siihen kannattaa ottaa aikaa esim. kirjoittamiselta. Tai sitten mun pitäisi saada lisää vapaa-aikaa lapsen hoidolta (tosin käyttäisin sen äkkiä kirjoittamiseen). Ehkä auttaisi jos kokisin että paikkojen järjestämiseen käytetty aika tulee säästämään mulle jatkossa suunnattoman paljon enemmän aikaa — ts. että se on investointi joka kannattaa.
Kuvittele, että ensimmäinen unelmasi on toteutunut. Miltä sinusta tuntuu?
Ei miltään.
Jos voisit kokea jo nyt kyseistä tunnetta, haluaisitko yhä toteuttaa ensimmäisen unelmasi?
Mjoo… Järki on jo laskenut että voisin säästää vuodessa n. 20 työpäivää (siis n. 8 tunnin mittaista päivää) sillä, että paikat olisivat sen verran hyvässä kunnossa, etten joutuisi käyttämään aikaa minkään etsimiseen. Tietysti ongelmana on se, että en saisi noita päiviä könttänä vaan 5-10 minuutin “lisäaikana” pitkin päivää.
Koska haluat toteuttaa ensimmäisen unelmasi?
Seuraavan vuoden aikana
TOINEN UNELMA
Mä haluan kehittää jonkinlaisen uran Jenkeissä.
Mitä sinulta vaaditaan toisen unelman toteuttamiseksi?
No ensiksi pitäisi keksiä tai päättää mikä se ammatti olisi. Sitten pitäisi tulla tosi hyväksi siinä tai luoda tosi hyvä tuote (jos haluaisin kirjottaa), mikä tod.näk. vaatisi lisää esim. englannin kielen opiskelua — tai jos haluan valmentajaksi, niin ainakin Supercoach Academyn kokonaan suorittamista. Sitten pitäisi luoda kontaktiverkosto, mikä tarkoittaa käytännössä Jenkkeihin muuttoa tai siellä pysyvästi asumista — paitsi jos olisin luomassa omaa nettisivustoa. Samoin varmaan tarvitsisin Greencardin.
Mitä pitäisi tapahtua, että olisit valmis ottamaan tarvittavat askeleet toisen unelman toteutumiseksi?
Taloudellisen tilanteen radikaalia paranemista ja/tai riittäviä tuloja joko Suomesta tai Jenkeistä että voisi panostaa asiaan enemmän. Tai onnellisia sattumia, jotka johtaisivat siihen että ura urkenisi kuin “itsestään”, jolloin olisi helpompi lähteä toteuttamaan unelmaansa.

Omien pelkojen — varsinkin epäonnistumisen pelon — ja muiden estojen ylittämistä.

Kuvittele, että toinen unelmasi on toteutunut. Miltä sinusta tuntuu?
Hyvä mieli siitä että ylitin omat pelkoni ja rajoitukseni ja että kaikki näkemäni vaiva palkittiin.
Jos voisit kokea jo nyt kyseistä tunnetta, haluaisitko yhä toteuttaa toisen unelmasi?
Hmm… En tiedä.
Koska haluat toteuttaa toisen unelmasi?
Hamassa tulevaisuudessa
KOLMAS UNELMA
Mä haluan toisen lapsen — jos mahdollista, tyttären.
Mitä sinulta vaaditaan kolmannen unelman toteuttamiseksi?
Suojaamatonta seksiä.
Mitä pitäisi tapahtua, että olisit valmis ottamaan tarvittavat askeleet toisen unelman toteutumiseksi?
Mä haluaisin tuntea olevani parempi äiti ja että pärjään jo tämän yhden lapsen kanssa. Haluaisin että mun taloudellinen tilanteeni ja työtilanteeni olisi oikeasti sellainen, että saisin pitää kerrankin kunnon äitiysloman ja ehkä vanhempainlomankin (edelliskerta epäonnistui kun työprojekti kaatui täysin odottamatta niskaan enkä kokenut voivani kieltäytyä hoitamasta sitä loppuun).
Kuvittele, että kolmas unelmasi on toteutunut. Miltä sinusta tuntuu?
Varmaan välillä vituttaa ihan yhtä lailla kuin nykyäänkin, ja välillä taas olen onnessani uudesta vauvasta. Lasten kasvaessa uskon saavani kicksejä, kun näen lasten leikkivän yhdessä — ja tulevani hulluksi kun ne tappelevat.
Jos voisit kokea jo nyt kyseistä tunnetta, haluaisitko yhä toteuttaa kolmannen unelmasi?
Hahaa, koen jo nykyisin kyseisiä tunteita. Tämä unelma tuntuu kumpuavan jostain syvältä.
Koska haluat toteuttaa kolmannen unelmasi?
Seuraavan vuoden aikana
NELJÄS UNELMA
Mä haluan jotenkin järjestää elämäni niin, että voin jotenkin hyvällä omallatunnolla ja kokematta että tingin jostain tärkeämmästä, fiilistellä kotijutuilla ja harrastaa sosiaalista elämää
Mitä sinulta vaaditaan neljännen unelman toteuttamiseksi?
Rikastumista niin radikaalisti, että selviäisin töistä muutamassa tunnissa päivässä tai voisin muutan vain “harrastella” työntekoa. Sitä että joko mies ottaa huomattavasti enemmän lastenhoitoon kantaa tai lapsi menee useammaksi tunniksi päivähoitoon.
Mitä pitäisi tapahtua, että olisit valmis ottamaan tarvittavat askeleet neljännen unelman toteutumiseksi?
Minun pitäisi rikastua — ei, minun pitäisi ehkä muuttaa omaa asennetta niin, etten stressaa niin hulluna taloudellisesta pärjäämisestä. Voisin myös lopettaa isojen investoitien tekemisen a la Supercoach Academy ja esim. tyytyä lyhyempiin Jenkkireissuihin ja asua siellä ollessa broidilla, jolloin mun ei tarvitsisi tienata niin paljon.
Kuvittele, että neljäs unelmasi on toteutunut. Miltä sinusta tuntuu?
Kevyeltä, iloiselta, elämä tuntuu jotenkin täyteläisemmältä, hedelmällisemmältä ja hauskemmalta kuin nykyään.
Jos voisit kokea jo nyt kyseistä tunnetta, haluaisitko yhä toteuttaa neljännen unelmasi?
Ehkä, mutta ehken ihan niin isossa mittakaavassa — eli tyyliin yksi kaveritapaaminen tai hurvittelu per viikko riittäisi.
Koska haluat toteuttaa neljännen unelmasi?
Lähivuosina
VIIDES UNELMA
Mä haluan että mun talous on sillä lailla balanssissa, että maksan kaikki laskut ajallaan ja koen että mulla on riittävästi rahaa toteuttaa puitteiltaan hieman mukavampaa elämää kuin mitä nyt elän (vrt. uusi auto, uusi keittiö ja ehkä nykykodin laajennus), samalla kun mun velat pienenevät vuosi vuodelta.
Mitä sinulta vaaditaan viidennen unelman toteuttamiseksi?
Sellaisiin projekteihin panostamista, joiden tuotto on varmin ja riittävän suuri. Menojen kuriin laittamista (vrt. myöhästymismaksujen karsimista), isojen investointien lopettamista (vrt. Supercoach Academy, kirjanpidon, verotuksen jne. kuntoon laittamista, jotta en maksa liikaa veroja niin kuin nyt.
Mitä pitäisi tapahtua, että olisit valmis ottamaan tarvittavat askeleet viidennen unelman toteutumiseksi?
Pitäisi laatia ihan selkeä ja konkreettinen suunnitelma kirjanpidon jne. hallintaan saamiseksi. Pitäisi laatia maksusuunnitelma. Pitäisi olla tarkempi sen suhteen mitä menee lupaamaan esim. miehelle ja miettiä paljon pidempään ennen kuin sitoutuu taloudellisesti mihinkään. Pitäisi varmaan laittaa vireille enemmän käsikirjoitusprojekteja ja viedä ainakin se yksi roikkuva projekti loppuun.
Kuvittele, että viides unelmasi on toteutunut. Miltä sinusta tuntuu?
Helpottuneelta.
Jos voisit kokea jo nyt kyseistä tunnetta, haluaisitko yhä toteuttaa viidennen unelmasi?
Joo, koska se on järkevää ja täysin mahdollista.
Koska haluat toteuttaa viidennen unelmasi?
Seuraavan vuoden aikana
Miltä nyt tuntuu?
Olen tässä jo pari päivää pyöritellyt mielessäni sitä, mikä mun ensi vuoden teema on ja kyllä mun sydämestä nousee esiin koko ajan kaipaus suurempaan selkeyteen. Ei tyylikkyyteen, hienouteen, kotoisuuteen, mukavuuteen — vaan selkeyteen. Just siihen että tiedän missä tavarat ovat ja koen olevani täysin selvillä missä menen taloudellisesti ja kirjanpidollisesti. Olen joskus ollut elämässäni tällaisessa tai lähestulkoon tällaisessa tilanteessa, joten se ei ole kyllä mitenkään mahdotonta.

No, huomenna filistellään miltä mä haluan ensi vuoden tuntuvan “energeettisesti”. En halua muutenkaan sitoutua vielä mihinkään, ennen kuin olen tehnyt kaikki loputkin tehtävät läpi.

2. Mitä voin oppia kuluneesta vuodesta?

 

Mihin valtaosa ajastasi tai energiastasi tuntui menneen kuluneena vuonna?
Kuluneena vuonna suurin osa ajastani tuntui ehdottomasti menneen lapsenhoitoon ja ylipäätään arjen pyörittämiseen. Lapsen nukuttaminen ja lapsen kanssa ylipäätään taistelu sekä siivoaminen ja paikkojen järjestely (tai ainkain niiden ajatteleminen) tuntuvat imeneen suurimman osan energiastani — ilman että olisivat mitenkään antaneet takaisin energiaa.

Minusta tuntuu kuin olisin käyttänyt energiaani niihin nimenomaan pakon edestä, vaikka toki omasta halustani ne teinkin. Varsinkin siivotessani olen huomannut ajattelevani että “mä teen tän nyt ettei ton yhden tarvitse vittuilla tai raivota mulle”. Toi yksi = puoliso.

Ja lapsen nukkuttaminen ja kieltäminen/rajoittaminen tuntuu samalla tavalla pakkopullalta eli jos saisin valita, en tekisi niitä lainkaan vaan antaisin lapsen nukahtaa silloin kun sitä huvittaa (vaikka aamuneljältä) ja rajoittaisin sitä vain ihan supertärkeissä asioissa kuten tielle juoksemisessa (mutta esim. antaisin sen räpeltää isänsä tietokonetta jne.).

Miksi en antanut lapsen nukkua silloin kun sitä huvittaa tai koskea ihan kaikkeen? Koska koen että sitten olisin vieläkin huonompi vanhempi, koska olen lukenut ja kuullut joka paikasta, että lapselle pitää asettaa rajat.

Parisuhde on voinut paremmin aina kun olen panostanut siivoamiseen. Mies ei suoraan kiitä minua siivoamisesta, mutta on selvästi alkanut ihastella enemmän sitä, kuinka kotona on siistiä (kun siellä on siistiä).

Lapselle rajojen asettaminen ja nukuttaminen tuntuu loputtomalta suolta ja nukuttaminen on taas tätä nykyä tullut vaikeammaksi, kun siinä on välillä ollut epäjohdonmukaisuutta, eli esim. lapsen isä on ottanut lapsen pois sängystä ettei se huutaisi niin kamalasti jne. Olen väsyneempi ja kyllästyneempi lapsen nukuttamiseen ja rajojen asettamiseen kuin vielä kertaakaan. Tunnen olevani katkera ja vihainen siitä että minun pitää tehdä se ja koen että mies väistää vastuunsa. Tunnen itseni avuttomaksi koska on fiilis etten tiedä miten saisin miehen — ja lapsen — ottamaan minut tosissaan ja ymmärtämään miten avuton olo minulla on ja miten lopussa olen ja miten tärkeää oikeasti olisi ettei koko ajan vaihdeta käytäntöä lapsen nukuttamisen kanssa.

Oikeasti juuri nyt minulla on sellainen fiilis että vihaan koko äitiyttä ja vituttaa ihan suunnattomasti että edessä on taas uusi vuosi samaa vitun tappelua omapäisen lapsen kanssa. Ja siis tunnistan ja tiedostan että lapsi on ihan yhtä kovapäinen kuin minäkin, mikä tekee asiasta vain turhauttavampaa, koska samaan aikaan samaistun lapseen ja koen että joudun kohtelemaan häntä tavalla, jolla en halua kenenkään muun kohtelevan minua (ts. rajoittavan tekemisiäni).

Tuntuu myös todella typerältä nukuttaa lasta, kun en itsekään ole koskaan tykännyt mennä nukkumaan vaan olisin aina halunnut mieluummin kukkua. Ja voin oikeasti kukkua lähes loputtomiin. Ainoastaan terve järki ja ymmärrys siitä, miten karmea seuraavasta päivästä tulee, jos en mene nukkumaan, saa minut menemään sänkyyn eikä valvomaan vuorokauden ympäri.

Mistä tingit tänä vuonna?
Omasta hyvinvoinnista: unesta, välillä ravinnosta, oikeastaan kaikenlaisesta hauskanpidosta ja pitkälti sosiaalisesta elämästä.

Tein sen melko pitkälle omasta halusta — olisin voinut olla vain lapsen kanssa ja nauttia seuraelämästä ja jättää työt vähemmälle, mutta tuntui tärkeältä pistää aikaa ja energiaa valmentamiseen ja nyt syksyllä Kutri.net:in ja Kutrin VIP:in kehittämiseen. Tavallaan en tiedä edes miksi.

Tai tietysti olisin voinut laittaa lapsen tarhaan ja käyttää sen ajan työntekoon ja sitten käyttää hoitajaa ja miestä apuna niin, että olisin voinut viettää seuraelämää ja nukkua paremmin.

Niin ja olisin voinut lopettaa imettämisen aikoja sitten ja alkaa nukkua paremmin.

Fyysisen hyvinvoinnin eli käytännössä unien laiminlyönti oli kyllä typerä veto ja laski tosi paljon elämänlaatua.

Sosiaalisen elämän laiminlyönti ei harmita niin paljon, vaikka ehkä vuodesta tuli hieman “ilottomampi” kuin mitä se olisi voinut olla. Mutta oikeasti sen laiminlyönti ei kyllä kauheasti harmita.

Mikä onnistui kuluneena vuonna?
– Teimme jenkkireissun vuoden alussa, niin kuin olimme sopineet emmekä velkaantuneet sillä lisää (jos kohta emme rikastuneetkaan)
– Maksoin yhden vanhan jenkkivelan pois huomattavasti edullisemmin kuin olin alunperin luullut
– Osasin lopulta lähteä turhanpäiväisestä hankkeesta sen sijaan että olisin haaskannut siihen enemmän aikaa
– onnistuimme ostamaan kotimme omaksi
– tein itse terassin
– uskalsin tehdä päätöksen lähteä kokeilemaan valmentamista
– valmensin upeita naisia koko kesän ja vaikka kaikki ei mennyt putkeen ja varmasti oli parantamisen varaa, koin olleeni useimmille heistä avuksi ja kokonaisuudessaan kokemus oli äärimmäisen positiivinen
– sisäistin mitä mielenrauha oikeasti on, miltä se tuntuu ja miten siihen pääsee
– parisuhteeni parani tasaisesti koko vuoden ajan ja nykyään riitamme loppuvat hämmästyttävän nopeasti
– sain hankittua joulukuusen eli tehtyä edes jotain jouluvalmisteluja
– loin VIP-sivuston ja olen lyhyessä ajassa kehittänyt sitä voimakkaasti
– aloin taas päivittää Kutri.net:iä, mistä on tullut ihan älyttömän hyvä mieli
– hain Supercoach Academyyn ja olen maksanut jo melkein koko maksun
– kirjoitin pari lasten satukirjaa
– sain kirjoitettua Samulin kanssa Hulluna Saraan -kässärin valmiiksi ja sen viimeisistä versioista tuli ihan älyttömän hyviä
– bloggasin Evitaan lähes päivittäin keväästä lähtien
– tein päätöksen Evitaan bloggaamisen lopettamisesta todella hyvään aikaan
– sain palkattua lastenhoitajan ja samalla autoin häntä ja toista lastenhoitajaa taloudellisesti
– teimme kokonaisuudessaan onnistuneen reissun Hong Kongiin
– onnistuin imettämään lastani yhtä kauan kuin minua oli imetetty
– onnistuin vierottamaan lapsen ja sen verran rauhoittamaan öitä, etten ole koko ajan enää ihan niin puhki
– olen onnistunut laihduttamaan jo melkein kaksi kiloa vaivattomasti
– olen onnistunut pysymään kuvadieetillä (muistaakseni) yli kuukauden
– hankimme uudet iPhonet
– hankin uuden kannettavan
– opin käyttämään Adobe InDesignia paremmin (vaikken sitä sitten hyödyntänytkään)
– olen taas liikkunut enemmän
– olen tutustunut useampiin upeisiin naisiin, niin kuin toivoin joskus alkuvuodesta (vai viime vuonna)?
– sain oman työhuoneen!!! Ekaa kertaa elämässä
– perustin oman toiminimen valmennusjutuille ja Kutrin VIP -hässäköille
1. saavutus tai onnistunut asia
Naisten valmentaminen koko kesän ajan
1. a) Mikä tunnetila onnistumiseen liittyy vahvimmin?
Onnistumisen ilo — etukäteen hanke jännitti ja vielä aiemmin, ennen kuin päätin tehdä sen, minua arvelutti ja epäilytti moiseen hankkeeseen ryhtyminen. Hankkeen aloitus tapahtui jotenkin valtavan luonnollisesti ja helposti — ja itse asiassa myös tapaamisten järjestäminen meni jotenkin sillä tavalla kevyesti, että odotin innolla tapaamisia.
1. b) Mitkä kaikki elämäsi aikana tekemäsi valinnat ja teot johtivat onnistumiseen?
Se, että aloin aikanaan kuunnella Michael Neillia. Oma terapia. Miksei tavallaan kaikki mokat, jotka jossain vaiheessa jätin yksi kerrallaan taakse, niin että voin nyt samaistua todella laajaan valikoimaan erilaisia ongelmia ja tiedän miltä niiden ratkaiseminen tuntuu.

Sen ymmärtäminen mitä mielenrauha on ja miten luomme ajatuksillamme oman elämämme.

Siinä mielessä jo Kutri.net, että se loi mulle “nettitunnettavuutta” ja mun kirjat, joiden kautta mua pyydettiin Evita-lehden bloggaajaksi, mitä kautta löysin valmennettavat. Toisaalta se, että käänsin Sanna Mämmiä kohtaan tuntemani kateuden voimavaraksi ja positiiviseksi asiaksi kysymällä “mitä omaa unelmaa olen laiminlyönyt?”

Se että palkkasin lastenhoitajan — ja että sitä ennen olin tehnyt niin paljon käsishommia, että mulla oli varaa palkata se — jotta pystyin vapaammin tapaamaan valmennettavia.

Se, että tartuin Tarjan ehdotukseen käyttää meidän taloyhtiön kerhohuonetta tapaamisiin. Että olin avoin ja opin myös valmennussessioiden aikana tekemistäni kömmähdyksistä.

2. saavutus tai onnistunut asia
Jostain syystä kakkoseksi nousee se, että dumppasin Dubai-projektit ajoissa.
2. a) Mikä tunnetila onnistumiseen liittyy vahvimmin?
Helpotus
2. b) Mitkä kaikki elämäsi aikana tekemäsi valinnat ja teot johtivat onnistumiseen?
Kaikki ne kerrat kun jatkoin ihan liian pitkään paskoilta tuntuvissa projekteissa dollarinkuvat silmissä. Se, että aloin lopulta kuunnella intuitiotani.

(OK, vähän harmittaa ehkä etten alkanut kuunnella intuitiotani aikaisemmin, vaan jatkoin toisaalta höveliyttäni E:tä kohtaan, toisaalta siksi, että ahneuksissani fantasioin miten rikastuisin projektista ja osin siksi, ettei ollut muuta projektia jota olisin halunnut tehdä.)

3. saavutus tai onnistunut asia
Se että olen tullut paremmaksi lopettamaan ja rauhoittamaan riidat miehen kanssa
3. a) Mikä tunnetila onnistumiseen liittyy vahvimmin?
Vahvuus (eli avuttomuuden vastakohta)
3. b) Mitkä kaikki elämäsi aikana tekemäsi valinnat ja teot johtivat onnistumiseen?
No varmaan kaikki ne sadat riidat, joita en osannut lopettaa ajoissa, koska kuuntelin ilkeää ja satutettua lapsiminää enkä sydäntäni. Mielenrauhan tunnistaminen ja sen ymmärtäminen, miten luomme omat tunteemme ajatuksillamme. Täyden vastuun ottaminen omista sanoista, ajatuksista ja teoista on auttanut absoluuttisesti eniten.
Mitä voit oppia onnistumisistasi?
Ihan ykkösoppi: valitse ihan aina sydämen ääni mielen äänen sijaan, miten paljon tahansa mielen ääni imartelee, lupaa helppoa ratkaisua, lupaa mainetta ja mammonaa.

Tästä seuraa se, että riitatilanteissa en lähde mukaan satutetun minäni juttuihin, jotka kehottavat sanomaan toiselle rumasti takaisin, muistuttamaan tätä hänen virheistään, selittelemään tai sanomaan muita asioita, joiden oikeasti tiedän aiheuttavan lisää riitaa.

Tästä seuraa myös se, etten lähde mukaan Dubai-henkisiin “liian hyvää ollakseen totta” -projekteihin tai ainakin lähden niistä hyvin pian sen jälkeen, kun en ne riittävästi takuita siitä, että niistä tulee jotain.

Kakkosoppi: ota ihan täysi vastuu omista tunteista, valinnoista ja teoista. Tämä näkyy riitatilanteissa niin, että myönnä täysin oma virheesi ilman että syyttelet toista yhtään mistään. Ammatillisesti ja raha-asioissa tämä näkyy niin, että pyrin panostamaan entistä enemmän niihin projekteihin, joiden toteutuminen on mahdollisimman paljon omissa käsissäni.

Kolmosoppi: minimoi E:n projekteihin mukaan lähteminen — mieluummin ota E mukaan projekteihin, jotka ovat itsestäni lähtöisin, jos niihinkään.

Nelosoppi: seuraa omaa innostusta ja inspiraatiota ja anna asioiden tapahtua helposti

Mitkä olivat suurimmat epäonnistumisesi kuluneena vuonna?
– äitiys oli ihan perseestä (tai ainakin tuntuu tänään siltä)
– lähes kaikki lapsen uneen ja nukuttamiseen liittyvä
– työn ja lapsenhoidon yhdistäminen
– velkojen maksu (olin asettanut tavoitteeksi olla tämän vuoden lopussa velaton — ml. asuntovelaton asunnon omistaja)
– vanhan firman kirjanpidot ja alasajaminen
– äitiys uudestaan (oikeasti ihan hirvein pettymys)
– omien hermojen hallinta
– kodin oikeasti kuntoon laittaminen
– kellarien, kaappien ja keittiön organisointi
– keittiön remontoiminen
– Sardinian matka
– rahatalous oli yhä edelleen tiukempi kuin olisin halunnut, vaikkakin jo paljon parempi kuin viime vuonna
– vähemmän sosiaalista elämää ja kivaa kuin olin toivonut
– joulu jäi järjestämättä “kunnolla”
– en edelleenkään onnistunut hankkimaan joululahjoja
– kesän tehoterveys (tms.) projekti meni ihan reisille, mikä hävettää yhä
– dubai-projektiin meni turhan paljon aikaa hukkaan ja sisäinen varmuus siitä, että siitä olisi jotain hyötyä ei ainakaan tänä vuonna aktualisoitunut
– emme ajaneet miehen kanssa kertaakaan yhdessä prätkällä
– riitelimme yhä turhan paljon miehen kanssa
– en löytänyt siivoamiseen ja paikkojen järjestyksessä pitämiseen mitään ratkaisua
– pillereiden aloittamisen jälkeen seksielämä on ollut oudon hiljaista
– yhteydet anoppiin hoituivat tänä vuonna vieläkin huonommin kuin viime vuonna (ehkä)
1. epäonnistuminen tai pettymys
Firman kirjanpito
1. a) Mikä tunnetila epäonnistumiseen liittyy vahvimmin?
häpeä
1. b) Mitkä kaikki tekemäsi valinnat ja teot johtivat epäonnistumiseen?
En ottanut selkeästi aikaa sen tekemiseen. En selvittänyt tarpeeksi hyvin miten se pitäisi tehdä. En jakanut projektia riittävän pieniin askeliin JA sitten ottanut niitä. Projekti tuntuu edelleen liian isolta ja epämääräiseltä enkä tiedä mistä repisin sen tekemiseen aikaa.
2. epäonnistuminen tai pettymys
Siivoustilanne ja kodin epäjärjestys on yhä sama kuin vuoden alussa
2. a) Mikä tunnetila epäonnistumiseen liittyy vahvimmin?
Vitutus
2. b) Mitkä kaikki tekemäsi valinnat ja teot johtivat epäonnistumiseen?
Tässäkin päällimmäiseksi fiilikseksi nousee epäselvyys, epämääräisyys tai “sumuisuus” eli jokin sellainen, etten ole ollut tarpeeksi selvä sen suhteen mitä oikeasti pitää tehdä, mistä pitäisi aloittaa, mistä on oikeasti kyse, mikä mulle voisi toimia. En myöskään ole varannut aikaa vaan olen jotenkin kammonnut projektia ja yrittänyt vältellä sitä.
3. epäonnistuminen tai pettymys
Äitiys — vaikka se äsken tuli kahteen kertaan, niin nyt se tuli vasta kolmantena. Outoa.
3. a) Mikä tunnetila epäonnistumiseen liittyy vahvimmin?
pettymys
3. b) Mitkä kaikki tekemäsi valinnat ja teot johtivat epäonnistumiseen?
Varmasti liian suuret tai jotenkin väärät odotukset. En osannut kuvitella, että saisin noin “hankalan” eli itsepäisen, päättäväisen, uteliaan, sinnikkään ja temperamenttisen lapsen. Luulen että raskausajan draama on vaikuttanut osaltaan siihen, että lapsi on niin räjähtelevä, mikä myös vituttaa. Jos olisin ollut järkevä, olisin odottanut lapsen tekoa siihen asti, että suhteemme olisi rauhoittunut. MIkä on totaalisen turhaa jossittelua, koska silloin emme tod.näk. olisi enää yhdessä tai suhteemme ei olisi kehittynyt näin(kään) nopeasti näinkään hyväksi.

Huonosti nukutut yöt, jotka ovat pitkälti myös seurausta siitä, että haluaisin tehdä omia juttuja enkä mennyt kiltisti nukkumaan lapsen kanssa. Ja siitä että jatkoin sitkeästi (!) (yö)imettämistä liian pitkään. Enkä lähtenyt etsimään apua ajoissa.

Lapsi olisi ehkä pitänyt laittaa syksyllä tarhaan, mutta omaa itsepäisyyttäni (!) en tehnyt niin vaan halusin uskoa että jotenkin hanskaisin lapsenhoidon ja työt yhtä aikaa. Eli sama asia mikä lapsessa ärsyttää on johtanut “omaan tuhooni”. Nyt kun katson taaksepäin, tajuan että vuosi olisi ollut ihan täysin toisenlainen ja paljon helpompi, jos olisin vain suosiolla laittanut lapsen tarhaan enkä olisi yrittänyt hampaat irvessä olla “hyvä äiti”, kun oikeasti en nauti juuri mistään äitiyden aspekteista niin paljon kuin työn tekemisestä.

Samoin olisi pitänyt olla huomattavan paljon jämäkämpi miehen kanssa ja jotenkin pakottaa se ottamaan voimakkaammin osaa lapsen hoitoon, vaikken edelleenkään tiedä miten se olisi mahdollista.

Ehkä isoin ongelma on se, että olen halunnut tehdä mieluummin töitä kuin panostaa täysillä äitinä olemiseen ja lapsen ongelmien ratkaisemiseen.

Plääh.

Mitä voit oppia epäonnistumisistasi?
Ykkösneuvo: pyri mahdollisimman suureen selkeyteen sinua vaivaavien asioiden suhteen.

Älä yritä ratkaista ohimennen ongelmia (vrt. lapsen nukkuminen) vaan varaa aikaa niiden ratkaisemiseen, paneudu täysillä niiden ratkaisemiseen ja ratkaise ne. Säästät näin paljon enemmän aikaa kuin yrittämällä hoitaa asioita työnteon ohella.

Pura ongelmat ja hankkeet mahdollisimman pieniin paloihin.

Hanki oikeaa tietoa ja asiantuntija-apua (eikä vain jostain netin keskusteluryhmistä googlattua mutuilua).

Älä ole niin itsepäinen vaan jousta ja pyydä apua.

Opettele kommunikoimaan selkeämmin kumppanisi kanssa.

Aseta realistisempia odotuksia — tai vielä mieluummin älä aseta mitään odotuksia. Anna elämän näyttää miten hommat menevät.

Ole rehellisempi itsellesi äläkä tee suunnitelmia sen pohjalta miten ihanneminäsi toimisi.

Mitä muuta opit, tajusit tai havaitsit kuluneena vuonna?
Näin kunnolla miten luomme omat tunteemme ajatuksillamme.

Näin miten olemme pohjimmiltaan ehjiä, hyviä ja rakastettavia — ja että EMME ole ajatuksemme ja tunteemme.

Opin ymmärtämään kunnolla mistä mielenrauhassa on kyse, miltä se tuntuu ja miten sinne pääsee — ja miten sen menettää. Samoin näen nyt miksi on niin tärkeää pyrkiä toimimaan aina mielenrauhasta käsin ja ollessani järkyttyneessä, kiihtyneessä, häiriintyneessä jne. tilassa on tärkeämpää käyttää energia “mitään tekemättömyyteen”, ts. siitä huolehtimiseen etten tee päätöksiä tai äkkiliikkeitä jos en ole mielenrauhassa.

Sisäistin miten kiristämme itseämme onnellisuudella ja miten voin olla onnellinen jo tänään ja silti asettaa tavoitteita ja tavoitella uusia juttuja.

Mitä ahaa-elämyksiä sait tätä tehtävää tehdessäsi?
Ensinnäkin oli hyvä nähdä miten paljon asioita oikeasti onnistui ja meni hyvin. Tämä taisi sittenkin olla hyvä vuosi.

Teki hyvää myös nähdä, miten epäselvyys näyttäisi olevan isoin ongelmani noiden käytännön juttujen hoitamisessa.

Sekin teki hyvää taas muistaa, että nykyinen ongelmatilanne lapsen kanssa on ihan oma valintani — panostan mieluummin työntekoon (vrt.tämä VIP-sivusto), kuin täyspainoisesti lapsen kasvatusongelmien ratkaisemiseen. Ts. yritän hoitaa ne ns. vasemmalla kädellä (vaikka vasuri olenkin), minkä takia ne eivät mene putkeen.


Tällaiset vastaukset tänään. Selvensivät kyllä itselleni sitä, missä mennään.

1. Missä menet nyt?

Tässä omat vastaukseni kysymyksiin.

1. Miltä elämä tuntuu juuri nyt?
Pehmeältä, helpolta, juurevalta, aidolta.

Mutta myös väsyttävältä, rajitetulta, vähän tylsältä, kurinalaiselta, askeettiselta.

Minulla on perhe, josta olen unelmoinut vuosia ja se tuntuu hyvältä ja tärkeältä. Tuntuu että “olen saapunut”.

Olen uuden uran tai ammatin alussa, mikä tuntuu luonnolliselta ja virkistävältä.

Ammatillisesti tunnen itseni vapaammaksi kuin ennen.

Kun kaikki on niin hyvin, se vähä mikä on huonosti vaivaa enemmän kuin ennen.

Kun imetyskin on loppunut ja lapsi kuitenkin nukkuu paremmin kuin koko aikana, on energiaa uusiin haasteisiin.

Mitä sinulle tulee mieleen kuluneesta vuodesta?
Kylmä, pitkä, kurinalaisuus, keskittyminen, valoisa
Työ, ura ja ammatti
9 — erittäin tyytyväinen
Koti, parisuhdetilanne ja (oma) perhe
9 — erittäin tyytyväinen
Rahatalous
5 — en ole tyytyväinen mutten tyytymätönkään
Keho, terveys ja fyysinen hyvinvointi
5 — en ole tyytyväinen mutten tyytymätönkään
Mielenrauha, onnellisuus ja henkinen hyvinvointi
7 — ihan jees
Ystävät, kaverit ja sosiaalinen elämä?
5 — en ole tyytyväinen mutten tyytymätönkään
Lepo, palautuminen ja nautinto
2 — erittäin tyytymätön
Romantiikka ja erotiikka
4 — keskivertoa tyytymättömämpi
Sukulaissuhteet
4 — keskivertoa tyytymättömämpi
Hengellisyys
7 — ihan jees
Kuinka elossa tunnet olevasi?
7 — tunnen olevani useimmiten elossa
Ilo
Useamman kerran viikossa
Innostus
Useita kertoja päivässä
Rakkaus
Useita kertoja päivässä
Rakkaus
Useita kertoja päivässä
Kiitollisuus
Useita kertoja päivässä
Onnellisuus
Useita kertoja päivässä
Levollisuus
Useita kertoja päivässä
Luottamus
Useita kertoja päivässä
Miltä nyt tuntuu?
Elämä näyttää ja tuntuu hassulla tavalla pelkistetyltä ja jopa vähän karulta. Mikä ei välttämättä ole negatiivinen asia. Tämä oli minulle vähän yllätys, koska oletin sen tuntuvan “tukkoisemmalta”, mutta kun skannasin mielessäni kulunutta vuotta, yleisfiilis oli tosiaan aika valoisa, pelkistetty ja jopa askeettinen.

Oli jännää huomata, että ainakin tänään intuitiivisesti vastaten moni elämänalue oli 5 eli keskiverto tai jopa alle. Pitäisi katsoa jostain reilu vuosi sitten Ritch Litvinin vastaavantyyppisiin kysymyksiin antamani vastaukset. Toisaalta en ihmettele että ko. elämänalueet olivat korkeintaan keskivertoja.


Mielenkiintoista! Olen siis suunnitellut jo koko ohjelman valmiiksi ja odotan itse ihan innoissani näkemään mitä mun alitajunnasta oikein tulee kumpuamaan. Itsevalmennus rocks!

Huomenna pääsen taas työhuoneelle tekemään rauhassa tuota onnistunut laihdutus -pakettia valmiiksi. Ihanaa! Päätin käyttää siinäkin tätä kaavake-systeemiä kysymyksiin, mikä ehkä vähän hidastaa tekemistä, mutta on mielestäni sen verran hyvää palvelua, etten voi olla tekemättä sitä.

Ihanaa joulupäivää kaikille!