järjestelmällisyys

27.06.2013

Oletko sinäkin survoja?

Hei, olen Katri ja olen survoja.

Sen sijaan että laittaisin tavarat nätisti takaisin omalle paikalleen, survon ne kiiressä lähimpään kaappiin.

Useimmiten survonta ajoittuu hetkeen ennen puolisoni kotiin tulemista.

Hän kuuluu ihmisiin, joille on itsestäänselvää, että tavarat palautetaan sinne mistä ne otettiin. Olen yrittänyt selittää, että kyllä minäkin palautan tavarat omalle paikalleen, mutta vain vähän hitaammassa aikataulussa kuin hän. Niin kuin esim. vuodessa.

Valitettavasti tämä selitys ei kelpaa. Toinen kokeilemani selitys: ”En ehdi pitää paikkoja kunnossa kun olen lasten kanssa”, on kaatunut jo ajat sitten.

Ensinnäkin tilanne oli ihan sama ennen lapsia. Toisaalta jos jätän miehen yksin lasten kanssa useaksi tunniksi, hän on yleensä lastenhoidon lisäksi pitänyt kodin kunnossa JA ehtinyt imuroida.

Argh!

Niinpä useimmiten hetkeä ennen miehen kotiin tuloa havahdun siihen, että koti on kuin hävityksen kauhistus — vaikka hän olisi ollut vain vartin poissa.

Siinä vaiheessa minulla on enää kaksi vaihtoehtoa: jättää paikat (ainakin osin) retuperälle ja pohtia yhdessä siipan kanssa sitä, miten aikuinen ihminen ei osaa laittaa tavaroita takaisin paikalleen — tai survoa kamat kaappiin.

Survomisen hyvä puoli on se, että sen voi tehdä hyvin nopeasti ja käyttämättä lainkaan univelan verottamaa aivokapasiteettiaan. Sen huono puoli tuli taas tänään mieleen, kun yritin etsiä iPhonen käsivarsikoteloa ensin tästä kaapista:

…ja sitten tästä hyllystä:

Ei löytynyt, mikä ei tarkoita sitä etteikö se voisi silti olla jommassa kummassa paikassa. Se vain ei sattunut osumaan käteen.

Hyvä on, tiedostan että kokonaisuudessaan survominen ei säästä aikaa, vaan voi jopa kuluttaa sitä enemmän kuin jos tavarat laitettaisiin heti käytön jälkeen paikalleen.

Samalla tavalla kuin tutkitusti vie enemmän aikaa jos yrittää tehdä monta asiaa yhdellä kertaa kuin jos ne tekisi yksi kerrallaan.

Enää pitäisi keksiä toimiva tapa saada 38-vuotias vanha nainen oppimaan miten se tehdään.

Ihan kaikkea toivoa ei ole vielä menetetty. Arkijärki-blogin Jennin kanssa tehty yhteistyö on johtanut siihen, että osaan jo laittaa melkein aina avaimet takaisin omalle paikalleen. Ja ainakin jompi kumpi hammasharjoistanikin löytyy useimmiten hammasharjalasista.

Enää onkin ehkä 300-500 muuta esinettä kodissamme, jotka pitäisi oppia pitämään järjestyksessä.

Tänään aloitin vaatteista tyhjentämällä vaatekaapista äitiysvaatteet ja vauvan pieneksi jääneet vaatteet. Kaappi nimittäin näytti ennen aloitusta tältä:

Kuka tietää vaikka jossain vaiheessa pääsisin taas keittiössä olevan hyllyn ja kaapin kimppuun…

Oletko sinä survoja tai entinen survoja? Jos olet päässyt eroon survomisesta, mikä ajatus sai muutoksen aikaan ja miten muutos tapahtui?

Hyvä on, tämän kirjoituksen tärkein tehtävä oli antaa sinulle mahdollisuus kokea joko ylemmyyttä (jos olet siistimpi kuin minä) tai vertaistukea (jos olet samanlainen kaaosmaakari kuin minä), koska haluan auttaa sinua kokemaan entistä enemmän hyvää oloa, mielenrauhaa ja iloa.

Jos haluat kokea vieläkin enemmän hyvää mieltä ja luoda itsellesi entistä ihanamman elämän, tsekkaa Kutri.net:in VIP-jäsenyys.

21.10.2009

Etsi oma WOW:si!

Kaikista kuuntelemistani ja lukemistani menestysvalmentajista jne. Michael Neill on ehdottomasti suurin suosikkini. Olen saanut hänen käytännönläheisistä neuvoistaan ja inspiroivista tarinoistaan runsaasti ahaa-elämyksiä, jotka ovat auttaneet minua näkemään maailman ja oman elämäni jotenkin uudessa valossa.

Yksi Neillin konsepteista on vaivannut minua kuitenkin jo aina siitä alkaen, kun kuulin siitä ensimmäistä kertaa muistaakseni vuonna 2006. Neill puhuu siitä, kuinka jokaisen olisi hyvä löytää oma WOW-tavoitteensa. Eli tavoite jonka saavuttaminen saisi sanomaan ”WOW!!!” ja täyttäisi saavuttajansa huikealla innolla, energialla ja lähestulkoon epäuskoisella fiiliksellä: ”voisinko minä todellakin saavuttaa jotain tällaista”.

Olen yrittänyt etsiä omaa WOW-tavoittettani kaikki nämä vuodet ja vaikka moni ajatus on jossain määrin innostanut minua — kuten esimerkiksi ajatus Oscar-palkinnon saamisesta parhaasta käsikirjoituksesta — mikään ei ole tuntunut täysin oikealta. Kolme päivää sitten mietiskelin taas omia tavoitteitani, mitä haluan tehdä elämässä jne., kun yhtäkkiä pitkän ajatusketjun päätteeksi sain idean, joka on isompi, innostavampi ja tavallaan pelottavampi kuin mikään aikaisemmista tavoitteistani.

Se tuntuu myös nyt niin intiimiltä ja suorastaan ujostuttavalta (”miten mä edes kehtaan haaveilla mistään tällaisesta”), etten halua jakaa sitä teille. Jotain unelman suuruudesta kertoo myös se, että uskon että sen saavuttamiseen voi mennä hyvinkin 20 vuotta. Ajatus siitä, että unelmani olisi toteutunut saa kyyneleet silmiini, kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitäni ja koko olemukseni täyttymään suunnattomalla kiitollisuudella.

Vaikka unelman täyteen toteutumiseen menisi vielä se 20 vuotta, huomaan että olen jo ainakin kuuden vuoden ajan tehnyt töitä unelmani eteen. Unelman täsmentyminen yhdeksi kuvaksi ja konkreettiseksi tavoitteeksi auttoi puolestaan näkemään, mitä askeleita voin ottaa seuraavaksi päästäkseni tavoitteeseeni.

En ollut löytänyt WOW-tavoitettani aikaisemmin, koska olin yrittänyt löytää sitä varsinaisen ammattini eli käsikirjoittamisen parista. Jokainen hauska projekti lahjakkaiden ja fiksujen tuottajien, ohjaajien ja kirjoittajien kanssa on minulle tavallaan WOW! kokemus. Olen joskus istunut autossa oikein hauskan käsikirjoituspalaverin jälkeen ja kirjaimellisesti itkenyt onnesta, koska olen ollut niin suunnattoman iloinen ja kiitollinen siitä, että saan olla ammatissa, josta nautin niin paljon.

Vasta kun aloin miettiä muita kuin ammatillisia kiinnostuksen kohteitani ja sitä, mitä muuta haluan tehdä elämälläni kuin elää hyvää perhe-elämää ja tehdä töitä, löysin oman WOW-tavoitteeni. Työni liittyy tavoitteeseen vain siten, että voin omalla työlläni rahoittaa tavoitteeni toteuttamisen. Oli kiinnostavaa huomata, että niin tärkeä kuin WOW-tavoitteeni on, en halua ikinä tehdä siihen liittyviä juttuja työkseni, vaan pelkästään harrastuspohjalta.

Edellisessä viestissä kirjoitin siitä, miten unelmien toteuttamista helpottaa se, että alan jo tänään olla se ihminen, jollainen voi elää unelmaelämääni tai toteuttaa suuren WOW-tavoitteeni. Minun tapauksessani se tarkoittaa organisoituneemmaksi ja paremmaksi rahan käyttäjäksi oppimista. Sen lisäksi minun pitää oppia tasapainottamaan entistä paremmin yksityiselämäni, työni ja WOW-tavoitteen toteuttamiseen käytettävä aika. WOW-tavoitteeni saavuttanut Katri on myös itsevarmempi, tasapainoisempi, rennompi, sosiaalisempi ja luotettavampi kuin se Katri, joka tätä viestiä kirjoittaa.

Edelliseen viestiin liittyen löysin uusimmasta blogi-ihastuksestani White Hot Truth tämän artikkelin. Danielle LaPorte kirjoittaa siinä miten ainakin joskus on parempi olla kyseenalaistamatta liikaa sitä, millaiseksi haluaa tuntea olonsa tulevaisuudessa. Hänen esimerkissään asiakas halusi siis tuntea itsensä tärkeäksi, mutta alkoi sitten hävetä tunnettaan. Turhaan. Denise Linnin sanoin: sielu rakastaa totuutta. Se, että olet itsellesi rehellinen sen suhteen, mitä tunteita haluat kokea tulevaisuudessa, voi olla todella voimaannuttava kokemus. Älä ala pilata sitä turhalla itsesensuurilla.

12.10.2009

Kutri Kunnolliseksi

Kivaa että elämä vie mukanaan niin ettei ole aikaa blogata… Mutta saa nähdä tuoko ensi vuosi mukanaan muutoksen.

Kirjoitan korjauksia Sinä onnistut -kirjaan. Tuntuu hyvältä olla vihdoin ja viimein loppusuoralla, olenhan miettinyt tätä kirjaa jo muutaman vuoden ja sen piti ilmestyä ensimmäisen kerran jo vuosi sitten. Onneksi ei ilmestynyt, sillä tämä kulunut vuosi on ollut tärkeää kypsyttelyn aikaa, joka on tuonut mukanaan paljon uusia tärkeitä havaintoja mieli-keho-yhteydestä. Niistä lisää lähempänä kirjan ilmestymistä joskus vuoden vaihteessa.

Viimeisten viikkojen ajan olen myös miettinyt paljon ensi vuotta, jonka olen päättänyt julistaa ”Kutri Kunnolliseksi” -teemavuodeksi. Sen aikana tarkoituksenani on oppia järjestelmällisemmäksi, tehokkaammaksi ja paremmaksi rahankäyttäjäksi (ja -säästäjäksi).

Uskon että nautin elämästäni enemmän — tai ainakin paremmasta omastatunnosta ja mielenrauhasta — kun opin pitämään tavarani järjestyksessä, olemaan ajoissa tapaamisissa, saamaan työt valmiiksi hyvissä ajoin ennen deadlinea ja hallitsemaan talouttani niin, että olen velaton ja että tililläni on aina enemmän rahaa kuin tarvitsen.

Joku saattaa muistaa että yritin aloittaa syksyllä 2006 Kutri kuriin -teemavuotta, mutta ajankohta oli väärä ja yritin ahnehtia liikaa kerralla, joten homma kaatui alkumetreillä. Olen sen jälkeenkin muutamaan otteeseen tehnyt ponnettomia yrityksiä oppia organisoituneemmaksi.

Nyt aion kuitenkin suhtautua uusien toimintamallien opiskeluun samalla tavalla kuin elämäntaparemonttiini. Eli varaan vuoden uuden asian oppimiseen, mietin jo nyt mitä toimintamalleja haluan muuttaa, mitä minun pitää tehdä muuttaakseni niitä ja mistä tiedän niiden muuttuneen. En epäile hetkeäkään ettenkö onnistuisi tavoitteessani — ihan niin kuin en epäillyt etteikö Kutri Kuntoon -vuosi toimisi.

Aion myös tehdä raportteja etenemisestäni, mutta tällä kertaa vain läheisilleni erinäisistä syistä. Saatan kuitenkin jakaa tärkeimpiä lähteitä, havaintoja ja työkaluja täällä Kutri.net:issä.

Tässä on muutama työkalu, joita kokeilen nyt lokakuun ajan:

Things -tehtäväohjelma Macintoshille

Kirjaan tänne kaiken, mitä minun pitää muistaa tehdä (duunit, kotityöt, hoidettavat asiat jne.). Ohjelma näyttää tekemättömät tehtävät dockissa samalla tavalla kuin Mail-ohjelma näyttää lukemattomat viestit. Käytän nyt demo-versiota, mutta jos se koukuttaa tarpeeksi, aion ostaa niin sen kuin siihen liittyvän iPhone-ohjelman auttamaan oman työlistan seuraamista.

Money -rahanhallintaohjelma Macintoshille.

Olen kirjannut tähän nyt kuun alusta alkaen kaikki menoni, tietääkseni mihin mulla oikeasti rahaa palaa ja kuinka paljon. Olen huomannut sen käytön vähentäneen jo nyt turhaa kulutusta, kun mietin jokaisen ostoksen kohdalla tarvitsenko tätä tässä ja nyt.

Paul McKennan I can make you rich -kirja ja cd.

Mahtipontisesta nimestään huolimatta kirja keskittyy itseasiassa enemmänkin vaurauden tunteen luomiseen ja omien tavoitteiden löytämiseen ja saavuttamiseen kuin varsinaiseen rahan määrän lisäämiseen. Ei siis sillä että etteikö sen huolellinen läpikäyminen auttaisi saamaan lisää rahaakin, mutta kuten kirjassa moneen kertaan mainitaan, useimmat meistä eivät oikeasti halua lisää rahaa, vaan tunnetiloja, joita uskomme rahan ja sillä saatavien juttujen meille tuovan.

Tässä hyvä lehtijuttu McKennasta.

CircusPonies:in Notebook-ohjelma Macintoshille

Olen käyttänyt tätä ohjelmaa muistaakseni jo useita vuosia erilaisten muistiinpanojen tekemiseen. Tällä hetkellä kirjoitan siihen suunnitelmiani ja tavoitteitani seuraavalle 1-10 vuodelle sekä vastauksia Paul McKennan-kirjan tehtäviin.