Kolme isoa virhettä joihin jokainen laihduttaja syyllistyy

omgvaaka

Oletko aloittamassa laihduttamista kesäkuntoon muiden kausilaihduttajien tavoin? Eikö vuoden vaihteessa alkanut laihdutuskuuri mennytkään ihan putkeen? Tai tuntuuko siltä, että hyvin alkaneen laihdutusprojektin tahti on hyytymässä? Syynä saattaa olla kolme yleisintä psyykkausvirhettä, joihin lähes jokainen laihduttaja lankeaa aika ajoin.

1. Yrität motivoida itseäsi laihduttamaan itseinholla

Miten tyytyväinen olet kroppaasi asteikolla 1-10, jossa 1 = inhoan kroppaani niin että peilikuvani itkettää ja 10 = rakastan kroppaani koko sydämestäni?

Kuinka paljon uskot pitäväsi kropastasi kun olet laihtunut ihannepainoosi?

Jos tänään inhoat kroppaasi enemmän kuin uskot pitäväsi siitä ihannepainoosi päästyäsi, yrität todennäköisesti motivoida itseäsi itseinholla laihduttamaan.

Tekeekö mieli perustella eroa selityksillä tyyliin “Niin mutta mä olen tällainen esteetikko — minkä mä voin sille että mä ihailen enemmän kiinteää ja kaunista kehoa?” Seli seli.

Kysy itseltäsi: Mitä pelkään että tapahtuisi, jos antaisin itseni pitää jo tänään kropastani ihan täysillä? Jos vastaus on: “En laihduttaisi” — TSÄDÄM! — jäit juuri kiinni todella tehottoman motivointikeinoon syyllistymisestä!

Yritämme motivoida itseämme laihduttamaan itseinhon voimalla, koska oletamme että laihduttaminen on aina ihan kamalan ankeaa ja vaikeaa ja mässäilyn ja liikunnan välttelyn ihan parasta maailmassa. Niinpä kuvittelemme että ainoa tapa saada itsemme ryhtymään moiseen kärsimykseen on saada itsemme inhoamaan peilikuvaamme.

Väärin!

Laihduttaminen on käytännön asia samalla tavalla kuin siivoaminen tai kaupassa käynti. Laihtumisprosessi on kehosi kannalta sama suhtauduit siihen tunteella tai et. Se mitä syöt ja miten liikut ratkaisee lopputuloksen.

Valitettavasti “laihtuminen lähtee korvien välistä” eli asenteesi vaikuttaa siihen, mitä syöt ja miten liikut.

Itseinho on surkein mahdollinen motivointikeino, koska sillä hetkellä kun koet itseinhoa, itsekurisi heikkenee. Itseinho syö energiaa ja vaikeuttaa ruotuun palaamista repsahdusten jälkeen. Sen lisäksi kokemuksesi elämästä on ankea koko sen ajan kun inhoat itseäsi.

Haluatko todellakin elää itseinhon täyttämää elämää vain siksi, että saisit pienemmän pepun tai kapeamman vyötärön?

RATKAISU: Anna itsesi pitää kehostasi — tai ainakin suhtautua siihen kiitollisuudella.

Ilman kehoasi et olisi olemassakaan. Kehosi toimii niin kuin pitääkin — sinä olet se, joka on valinnoillaan lihottanut sen. Kyllä, siinäkin tapauksessa että olet helposti lihovaa sorttia tai esimerkiksi syömäsi lääkkeet ovat lisänneet lihomisherkkyyttäsi.

Ala syödä ja liikkua tavalla, joka laihduttaa, mutta tuntuu mukavalta ja helpolta noudattaa juuri nyt.

Kysy itseltäsi: “Olisinko valmis syömään ja liikkumaan tällä tavalla tarvittaessa koko loppuelämäni?”

Jos vastaus on “en”, valitsemasi metodi on liian rankka ja tulee johtamaan repsahduksiin ja luovuttamiseen.

Muokkaa ruokavaliota ja liikuntaohjelmaa sinulle sopivammaksi. Voit tarvittaessa tiukentaa sitä myöhemmin lisää, kun olet tottunut ensimmäisiin muutoksiin.

2. Olet suunnitellut laihdutusohjelmasi ihanneminällesi

Oletko aloittamassa laihdutusta “ensi maanantaina” tai ensi kuun/vuoden alussa?

Kun kuvittelet mielessäsi itsesi aloittamassa laihdutuksen, mitä näet?

Todennäköisesti sinun näköisesi tyypin, joka on sinua reippaampana, skarpimpana ja paremman itsekurin omaavana aloittamassa laihduttamisen.

Tämä tulevaisuuden minä jaksaa kyllä lähteä salille siinä missä nykypäivän sinä jää mieluummin löhöämään sohvalle tai notkumaan netin ääreen. Hänestä on helppoa kieltäytyä herkuista ja ennen töihin lähtöään hän pyöräyttää itselleen terveelliset eväät. Harmi vain, että ensi maanantaina laihduttamisen aloittaa nykyhetken minäsi, ei tulevaisuuden minäsi.

Onko kyse heikosta itsekurista, itsepetoksesta vai lapsuuden traumasta? Ei! Ilmiö johtuu kaikille terveille ihmisille ominaisesta optimismivääristymästä.

Ihmismieli on kalibroitu siten, että kun kuvittelet tulevaisuuden tapahtumia tai itsesi tulevaisuudessa, näet ne aina ruusuisempana kuin mitä niiden realistisesti voisi olettaa olevan. Tutkijat uskovat ominaisuuden kehittyneen pitämään meidät hengissä. Kun uskomme tulevaisuuden olevan paremman, kestämme vaikeidenkin aikojen yli.

Vain lievästi masentuneet näkevät tulevaisuuden realistisesti. Syvästi masentuneet sen sijaan kärsivät pessimismivääristymästä eli näkevät tulevaisuuden synkempänä kuin sen voisi olettaa olevan.

RATKAISU: Mieti millaisen laihdutusohjelman suunnittelisit itsellesi, jos sinun pitäisi aloittaa laihduttaminen 5 minuutin kuluttua. Mistä tämän hetken sinä on oikeasti valmis luopumaan? Kuinka paljon jaksaisit tänään treenata?

BONUSTEHTÄVÄ: Aloita laihduttaminen tässä ja nyt. Tee seuraavasta ateriastasi kevyempi tai laita vaikka radio soimaan ja tanssi villisti viisitoista minuuttia.

3. Annat vaakalukeman määrittää mielialasi

Oletko koskaan ilahtunut valtavasti kun vaaka on kertonut painosi pudonneen reippasti? Entä pettynyt, masentunut tai suuttunut painosi jämähdettyä paikalleen tai jopa noustua?

Onneksi olkoon! Olet jäänyt vaakalukeman vangiksi!

Jos sinun pitäisi valita, olisitko mieluummin mahdollisimman kevyt vai mahtuisitko mieluummin mahdollisimman pieniin vaatteisiin? 

Kuulostaako kysymys älyttömältä, koska: “Mä haluan sekä painaa mahdollisimman vähän ETTÄ mahtua mahdollisimman pieniin vaatteisiin!”

Tiesitkö että laihdutusmetodista riippuen vaatekokosi voi olla jopa kaksi numeroa pienempi samassa painossa?

Laihdutettuani ensin kitukuurilla ja sitten elämäntaparemontin tekemällä, elämäntaparemontin jälkeen vyötäröni oli 12 senttiä ja lantioni 10 senttiä kapeampi kuin kitukuurilaihdutuksen jälkeen!

Vaakalukemaan vaikuttaa rasvan palamisen lisäksi kehosi nestetasapaino ja suolessasi muhivan biomassan määrä ja laatu. Siksi mottonani on “vaaka mäkeen, mittanauha käteen”. Nestetasapainoon puolestaan vaikuttaa lukematon määrä asioita.

Jos olisin seurannut laihtumistani pelkän vaa’an avulla, olisin voinut ahdistua painonputoamisen hidastuttua Kutri kuntoon 2013 -projektin viidennellä viikolla, mutta mittanauhan ansiosta näin että laihtuminen jatkui.

Vaaka on ihan OK renki mutta todella paska isäntä. Aina kun olet huonolla tuulella, itsekurisi heikentyy. Ehkä olet itsekin huomannut että painon alettua jumittaa tekee mieli luovuttaa. Mikä pahinta — voi olla että olet vaakalukemasta huolimatta laihtunut!

Eli rasvan määrä on saattanut vähentyä kehossasi, mutta et vain huomaa sitä koska samaan aikaan lähestyvät menkat turvottavat sinua.

RATKAISU: Ala seurata laihtumista mittanauhalla. Jos haluat välttämättä myös punnita itsesi, punnitse vain aamuisin alasti heti herättyäsi ja käytyäsi pissalla ennen kuin syöt tai juot mitään. 

Vielä mieluummin punnitse itsesi vain kerran viikossa tai kahdessa — ja mieluiten päivänä, jolloin näytät mahdollisimman vähän turvonneelta. Tunnistat turvotuksen mm. syvistä lakanan painautumista kehossasi, silmäpusseista, sormusten kiristämisestä ja ylipäätään pöhöttyneeltä tai tavallista pehmeämmältä näyttävästä olemuksesta.

Haluatko saavuttaa lopullisesti ihannepainosi? Onnistunut laihdutus -nettikurssi voi auttaa! Muista laihdutussysteemeistä poiketen tämä ohjelma keskittyy nimenomaan oman pään hallintaan ja juuri sinulle sopivan laihdutusmetodin luomiseen.

Aloitan nyt maaliskuun lopussa oman laihdutukseni tueksi 10 viikon kevennys kesään -tsemppikauden, jonka aikana vedän Onnistunut laihdutus-kurssilaisille ja Kutri.net:in VIP-jäsenille viikottaisten ryhmäpuheluiden sarjan.

Näiden puheluiden aikana annan vertaistukea ja laihdutusvinkkejä.

Lue täältä lisää Onnistunut laihdutus -nettikurssista — ja täältä VIP-jäsenyydestä.

Alkuperäinen kuva: Dreamstine

Miksi uuden vuoden lupaukset eivät toimi (ja miksi ne kannattaa tehdä nyt)?

“Miksi teemme uudenvuodenlupauksia keskellä talvea kun on pimeää ja ankeaa ja olemme väsyneitä syksystä?”, valmennettavani kysyi. Kysymys oli niin hyvä, että menin hetkeksi ihan sanattomaksi. Tunsin itseni “keisarin uudet vaatteet” -sadun keisariksi. Olinhan itsekin tehnyt viime tammikuussa oikein erillisen itsevalmennuspaketin aiheesta.

Sitten tunsin miten oivallus teki tietään mielessäni. (Kiitos T!) Toden totta — eihän uudenvuodenlupauksissa ole mitään järkeä! Mikään luonnossa ei muistuta meitä vuoden vaihtumisesta. Pimeys jatkuu vielä pitkään samanlaisena. Pahimmillaan tulee vieläkin kylmempää ja lisää lunta. Tunnemme itsemme väsyneeksi syksyn työputken jäljiltä ja pikkujoulukausi on sekin saattanut jättää meihin jälkensä — jouluhössötyksestä ja -mässäyksestä puhumattakaan.

Kuten valmennettavani pointtasi, liukas keli ei houkuta lenkille ja kaupassa on vain mauttomia tuontivihanneksia, joiden hinnat ovat huipussaan.

Toisin sanoen keskitalvi on huonoin mahdollinen aika aloittaa mitään uusia hankkeita.

Milloin olisi sitten paras aika pistää elämä remonttiin? Milloin energiatasomme ovat huipussaan, emme koe olevamme vielä työn uuvuttamia, valoa riittää, mutta arki auttaa luomaan uusia rutiineja ja kaupat, kasvimaat ja metsät pursuavat tuoreita kasviksia?

Tietenkin nyt syksyllä.

Omaksu uusi vuosirytmi

Perheissä jossa on koululaisia tai opettajia, vuotta tulee ehkä automaattisesti ajatelleksi syksyllä alkavan kouluvuoden kautta, mutta suosittelen että me muutkin kalibroisimme sisäisen kalenterimme uusiksi.

Syksy on uuden aloittamisen aikaa

Omassa sisäisessä kalenterissani vuosi alkaa nyt neljä kuukautta kestävällä syyskaudella, jonka alku sijoittuu elokuun puoleen väliin ja päättyy joulukuun puolessa välissä.

Elokuun kaksi viimeistä viikkoa on varattu arkeen sopeutumiselle kesäloman jälkeen ja uusien suunnitelmien laatimiselle. Arkeen palaaminen tuntuu usein haastavalta vain siksi, että joudumme ikään kuin uudestaan oppimaan vanhat rutiinit. Sopeuduttuamme taas arkeen olemme parhaassa mahdollisessa tilanteessa aloittaa uusia hankkeita. Rutiinit pyörivät taas omalla painollaan, mutta kesän muistot ja aurinkoiset syyspäivät antavat energiaa. Kaamokseen ja loskaan on vielä aikaa.

Syys- ja lokakuu, jolloin pimeys ei vielä paina liikaa päälle, ovat tehokkaan toiminnan aikaa. Tämä on aina ollut yksi tuotteliaimmista ajankohdistani ja kiinnostuksella odotan miten uusi sisäinen kalenterini auttaa minua ottamaan entistä paremmin ilon näistä kahdesta kuukaudesta.

Marraskuussa tahti alkaa hiipua. Se on ihan täysin OK ja jopa suotavaa silloin, kun näen miten olen tykittänyt syys- ja lokakuussa vitosvaihteella. Tässä vaiheessa hoidellaan vanhoja hommia kuntoon eikä enää aloiteta mitään uutta. Monella alkaa tässä vaiheessa jo ensimmäiset pikkujoulut ja marraskuun edetessä joulutunnelma alkaa kasvaa.

Joulukuun kahden (tai kolmen) ensimmäisen viikon aikana viedään loppuun tehtävät, jotka on saatava valmiiksi ennen vuoden loppua. Tärkeintä ei ole täydellinen suoritus, vaan asioiden riittävän hyvin valmiiksi saattaminen.

Keskitalvi on voimien keräämisen aikaa

Joulukuun puolesta välistä tammikuun alkupuolelle on lepäämisen, nauttimisen ja voimien keräämisen aikaa. Jos joulustressi meinaa iskeä päälle, siitä voi kieltäytyä muistuttaen itselleen mikä on tärkeää: rauhallisesti ottaminen ja itsensä kiittäminen siitä, että selvisi kunnialla (tai edes jotenkuten) syyskaudesta.

Tämä on oivaa aikaa nähdä ihmisiä, nauttia elämästä ja olla kiitollinen kaikesta hyvästä mitä omassa elämässä on. Jos ei muuta niin siitä, että on hengissä.

Kevätkausi koittaa, loppusuora alkaa

Loppiaisen paikkeilla alkaa 4,5–6 kuukautta kestävä kevätkausi. Koska isot muutoshankkeet aloitettiin jo syksyllä, tässä vaiheessa ei tarvitse tehdä enää uusia uudenvuodenlupauksia  — ainoastaan tarkistaa missä vaiheessa vanha hanke on.

Tammikuu on uudelleen järjestäytymisen aikaa. Jos laihdutus- tai kuntoiluprojekti on jäänyt vähälle huomiolle joulukuussa, nyt palataan ruotuun. Ruotuun palaaminen kannattaa aloittaa miettimällä mikä syksyllä toimi — ja mikä ei. Tarvittaessa ruokavaliota tai liikuntaohjelmaa voi muuttaa paremmin sen hetken resursseja ja tarpeita vastaavaksi.

Helmi–maaliskuussa valon määrä alkaa lisääntyä ja lapsiperheissä on hiihtoloma. Tässä vaiheessa rutiinit pyörivät taas omalla painollaan ja lisääntyvä valo auttaa aamuisin nousemaan sängystä ja saattaa antaa muutenkin lisää energiaa. Siitä huolimatta ei välttämättä vielä tee mieli tykittää täysillä, mikä on ihan OK, koska kohta energiaa on entistä enemmän.

Huhti–toukokuussa loppusuora eli kesäloma alkaa taas häämöttää. Nyt on aika koota jäljellä olevat energiat ja tehdä taas tehokkaammin töitä. Edelleenkään ei kannata aloittaa mitään uusia hankkeita, vaan keskittyä viemään vanhat projektit kunnolla loppuun.

Kesä antaa aihetta juhlaan

Kesäkuusta elokuuhun on taas loman ja rentoutumisen aika. Kun sisäinen kalenteri päättyy tänne, kesä tuntuu ihanalta palkkiolta talvikauden uurastuksen jälkeen. Nyt on aika antaa iso kiitos itselleen kuluneesta 10–12 kuukaudesta ja nauttia elämästä.

Vaihtoehtoinen kalenteri kesällä työskenteleville

Entä jos olet maanviljelijä, matkailuyrittäjä tai muussa ammatissa, jossa vilkkain kausi sijoittuu kesään? Silloin sisäinen kalenterisi voisi alkaa maaliskuussa, jolloin valon määrä on lisääntymässä ja olet toivottavasti levännyt kunnolla pimeimmän talven yli.

Mitä jos aloittaisitkin elämänmuutos projektisi jo nyt syksyllä etkä vasta tammikuussa, kun tahdonvoimasi on todennäköisesti heikoimmillaan?

Haluatko lopettaa jojoilun ja onnistua pysyvästi laihdutusprojektissasi? Tsekkaa Onnistunut laihdutus -paketti!

Tai ehkä haluaisit kokea enemmän mielenrauhaa, rakkautta, iloa ja innostusta?  Liity VIP-jäseneksi!

Onni ei ole kiinni painosta!

Varoitus — vain naisille suunnattu pitkä tilitys, joka sisältää rumaa kielenkäyttöä.
Olin siis tänään keskustelemassa Voimala-ohjelmassa (TV1, tulee kai ensi maanantaina, tsekatkaa lehdestä tai jostain… :-). En nyt viitsi liikaa “paljastaa” keskustelusta ja sen aikana syntyneistä johtopäätöksistä, etten pilaa katsomisen iloa, mutta sainpahan taas ton keskustelun myötä lisää ajateltavaa.

No ekaksikin tuntuu melkein turhauttavalta, kun ei voi mitenkään siirtää jengille niitä kehokokemuksia, joita itse nyt kokee — ja sitä kautta tavallaan näyttää ihmisille että KYLLÄ, on mahdollista tuntea olonsa hyväksi omassa kehossaan vaikka on nainen (ihan totta! :-D), ja on mahdollista olla kiinnostuneempi siitä, miltä oma keho tuntuu kuin miltä se näyttää jne.

Jotenkin tyypilliseltä olettamukselta vaikuttaa, että oikeasti juuri LAIHTUMINEN on se, mikä on tehnyt mut tyytyväiseksi, mutta kun “tutkiskelen sydäntäni” (mitä se sitten tarkoittaakin :-D) niin ei se kyllä ole. Okei, hetkellisesti mä toki tunnen iloa kun saappaat sujahtaa jalkaan kevyesti tai kroppa näyttää kiinteältä sovituskopin peilissä, mutta se on vain hetkellinen ja aika nopeasti unohtuva ilo. Epäilemättä mun tilannetta helpottaa se, että valtaosan ajasta hengaan himassa mukavissa vaatteissa ilman minkäänlaisia ulkonäkövaatimuksia (toisaalta voin kyllä lähteä Prismaan tai tarvittaessa vaikka Hesaan pilkkihaalareissa tukka likaisena).
Ja toisaalta tota laihtumisen merkitystä vähentää mun kohdalla se, että oon laihtunut sen verran vähän, että kropan muutos ei muuta kauheasti sitä, miltä se tuntuu — siis esim. verrattuna siihen, että olisin laihtunut esim. 30 kiloa, jolloin esim. aiemmin ehkä tiellä ollut vatsa olisi häipynyt jne.

Eli kyllä se nyt vain niin on (sori vaan…), että nykyiseen hyvään oloon omassa kehossani vaikuttaa eniten se yksinkertainen (?) asia, että olen oppinut kuuntelemaan kehoani ja tekemään valintoja, jotka tekevät keholle hyvää — ja myös arvostamaan omaa kehoani.

En tosiaan ole koskaan ollut erityisen ylipainoinen, minkä takia en tietenkään voi oikeasti omakohtaisten kokemusten kautta tietää, miltä tuntuu jos ylipainoa on yli 30 kiloa. Vaikka mä olen saanut kuulla hyvinkin ilkeitä kommentteja ulkomuodostani silloin kun olin pyöreämpi, niin en ole koskaan joutunut kokemaan lääkärien yms. virallisten tahojen puolelta mitään laihdutuspainostusta. Niinpä oikeastaan vasta ihan viime päivinä mulle on valjennut, että todellakin, vaikka “isona olemisesta” on ihan käytännön ongelmia (hengästyy helpommin, voi olla vaikeuksia suoriutua joistain arkipäiväisistä askareista kuten kengännauhojen sitomisesta, voi olla vaikea löytää kivoja vaatteita jne.), niin paljon pahempaa on jatkuva muiden tarkkailun ja “holhoamisen” kohteena oleminen — jatkuvat huomauttelut painosta ja laihtumistarpeesta sekä muu alentuva kohtelu (taka-ajatuksena “lihavat ovat tyhmiä ja selkärangattomia”) — siis suoraan ulkonäköön liittyvien loukkauksien lisäksi.
(= joo, ei mitään uutta teille reilummin ylipainoisille, mutta ehkä monelle meistä hikisen 10 kilon sisällä jojoilevalle).

No, kaikenlaisen ilkeämielisen huomauttelun (oli se sitten läskiksi tai tyhmäksi haukkumista, huorittelua, homottelua tms.) takanahan on aina haukkujan oma paska fiilis — sen sijaan, että oltaisiin valmiita kohtaamaan omassa elämässä olevat epäkohdat, käännetään omat negatiiviset tunteet ulkopuolisia kohtaan (= taktiikka, joka toimii myös kansallisella tasolla — kun lähdetään sotimaan naapurimaita vastaan, kansalaiset eivät ehkä huomaa miten huonosti asiat ovat omassa maassa, vrt. USA ja mikä tahansa sota… :-). Ihminen, joka on muita kohtaan ilkeä, on siis itse jollain lailla “rikki” ja siksi oikeastaan aika säälittävä tapaus. Onnellinen ja elämäänsä tyytyväinen ei ole ekana heittämässä kiveä eikä hyökkää toista kohtaan (ja tässä vaiheessa kandee erottaa siis henkilöön menemätön väittely henkilökohtaisista, loukkaamaan tarkoitetuista heitoista). Jos suomalaisten yleistä tyytyväisyyttä voitaisiin parantaa, niin ehkä kaikenlainen kiusaaminen vähenisi? Ehkä.

No, sen lisäksi että kiusaamisen takana on särkynyt mieli, niin kyllähän se on totta, että ylipainoiset ovat viimeinen ihmisryhmä, jota tavallaan saa julkisesti syyllistää. Lehtijutut, joissa kerrotaan ylipainoisten aiheuttamasta taloudellisesta menetyksestä, eivät ainakaan helpota tilannetta.

Okei, ehkä noiden “oletko ajatellut että sinun pitäisi laihduttaa” -läppien takana voi olla ihan hyvä tarkoitus, mutta käsi ylös, kuka on oikeasti innostunut tekemään elämäntaparemonttia koska joku kysyy “pitäisikö sun laihduttaa”? Joo, joskus nuorella iällä ihaillun kundin kommentti voi herättää halun laihtua, ja jotkut saattavat kunnioittaa lääkäreitä sen verran että tottelevat, mutta ainakin itselläni (ennen vanhaan) kaikenlaiset laihdutuskehotukset aiheuttivat vain vastarintaa.

Niinpä olen ihan samaa mieltä niin monen muun kanssa, että ylipainoiset pitäisi jättää rauhaan samalla tavalla kuin kaikki muutkin. En usko että kaikkia voi pakottaa näkemään pyöreämpiä vartaloita esim. kauniina — ihan samalla tavalla kuin kaikkia ei voi pakottaa näkemään alipainoista mallivartaloakaan kauniina. Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä — ja hyvä niin. Olisi tylsää, jos kaikki tykkäisivät samanlaisista asioista. MUTTA — eihän kukaan kävele ympäri kaupunkia ilmoittamassa lyhyille ihmisille että “mä en tykkää lyhyistä” tai blondeille että “mä en tykkää blondeista”. (Tai jos kävelee, niin kyse on harvinaisesta häiriintyneestä tapauksesta. ) Eli EI, KENENKÄÄN ei tarvitse kuulla negatiivisia kommentteja ulkonäöstään.

Joo, ylipaino ON terveysriski, kuten on liian vähäinen kasvisten syönti, liikkumattomuus, liika huonon rasvan syönti — kuten liian vähäinen HYVÄN rasvan syönti jne. Tupakoinnista, alkoholinkäytöstä jne. puhumattakaan. Mutta olen ihan varma, että jokainen ylipainoinen tietää tasan tarkkaan ottamansa riskit. (Käsi ylös, joka ei tiedä.) Samalla tavalla kuin alkoholia runsaasti juova tai tupakoiva tietää omat riskinsä. No niin, ennen kuin hermostutte tästä rinnastuksesta, niin pointti on siis se, että ylipainoisten terveysriskeillä pelottelu ja syyllistäminen on uskoakseni aika turhaa.

Jos oikeasti ollaan huolissaan suomalaisten lihomisesta, niin silloin pitäisi panostaa siihen, ettei tämä yhteiskunta ole niin lihottava. Sekavassa järjestyksessä ideoin joitain keinoja, jolla kansan ylipainoisuutta voidaan vähentää:

Kasvisten ja muiden terveellisten ruoka-aineiden hinnan alennus ja tarvittaessa sitten runsaasti tyydyttynyttä rasvaa ja sokeria sisältävien tuotteiden hinnan korottaminen. Pienemmät annoskoot ja pakkauskoot halvemmiksi, jotain taloudellisia kannustimia, jotta kehitettäisiin kevyempiä ja runsaammin hyviä ravinteita sisältäviä pika- ja valmisruokia, jne., jotta ainakaan ruoan hinta ei kannustaisi valitsemaan epäterveellisempiä ruoka-aineita.

Turvallisempia kaupunkeja ja lenkkipolkuja ja kuntosaleja ja vastaavia paikkoja, jossa naiset voivat treenata kaikessa rauhassa ilman pelkoa esim. raiskaajista tai muista ahdistelijoista.

Kouluissa enemmän panostusta liikunnan iloon (olen tosin kuullut, että näin olisi käynyt) ja sen nuorille painottaminen, että kömpelyys on luonnollinen osa murrosikää ja johtuu fysiologisista muutoksista eikä tee kenestäkään huonompaa, ettei ihmisille synny murrosiässä väärinkäsitystä, että ne olisivat jotenkin epäliikunnallisia tms. Kaikenlaisen kilpailun ja testaamisen poistaminen liikuntatunneilta.

Ilmaiset kalaöljykapselit ainakin murrosikäisille (= vähentää aggressioita => ei ehkä kiusata niin paljon muita => ei synny niin paljon traumoja), odottaville äideille (= vähentää raskausmasennusta => äidit voivat paremmin lasten syntymästä asti => vähemmän traumoja lapsille), masentuneille — tai kaikkein mieluiten koko kansalle.

Neuvolassa rennompi asenne tavoitekasvu- ja -painokäyrien suhteen. Vanhemmille sen pointtaaminen, että ekan vuoden jälkeen lapset usein alkavat syödä vähemmän kuin ennen (ainakin suhteessa kokoon) ja sen painottaminen, että lasten kylläisyys-/nälkäisyyssignaaleja ei saa ohittaa pakottamalla syömään lautasen tyhjäksi jos lapsella ei enää ole nälkä jne. Ylipainoisten lasten (ja ennen kaikkea VANHEMPIEN) ohjaaminen mieluummin terveellisen ruokavalion puoleen kuin kauhea syyllistäminen ja painon pointtaaminen jne. (No, en tiedä onko tämä jo nykyään hanskassa vai ei).

Enemmän asennekasvatusta jo kotona tai viimeistään ekalta luokalta alkaen sen suhteen, että muiden ulkonäköä EI SAA KOMMENTOIDA NEGATIIVISESTI, koska se satuttaa ja saattaa jättää elinikäisiä traumoja. Kiusaava ja syyllistävä ilmapiiri ei edesauta laihduttamista ja voi päinvastoin johtaa lihomiseen esim. mielipahaa seuraavan ahmimisen takia. Pikkukakkoseen piiloviestejä lisäämään hyväksyntää myös pyöreämpiä lapsia kohtaan.

Terapiamyönteisempi ilmapiiri. Useampia (lyhyt)terapiavaihtoehtoja. Paremmin ahmimishäiriöisten ja heikosta itsetunnosta kärsivien ongelmia ymmärtäviä terapeutteja. Uskon, että monen ylipainon takana on yksinkertaisesti heikko itsetunto tai muut ratkaisemattomat ongelmat, jotka voitaisiin hoitaa jopa lyhyellä terapialla (tai esim. ryhmäterapialla).

Realistisempia naiskuvia lehtiin ja televisioon — normina VÄHINTÄÄN M ja L-vaatekokoa käyttävät normaalipituiset mallit (eikä suinkaan S-vaatekokoon mahtuvat keskivertoa pidemmät mallit). Näin siksi, että monen jojoilu alkaa viiden kilon laihduttamisesta, koska verrataan itseään alipainoisiin malleihin — ja päättyy useamman vuoden päästä yli 20 ylipainokiloon. Samoin runsaammin KAUNIITA kuvia XL, XXL jne. kokoisista naisista totuttamaan muita ihmisiä näkemään lihavia kauniissa ja positiivisessa mielleyhtymässä ja vahvistamaan lihavien itsetuntoa.

Enemmän tiedotusta lääkäreille ja lääkärien, laihdutusohjaajien yms. tahojen laihdutusohjeiden muokkaaminen pysyvää painonpudotusta edistäviksi — eli ei mitään 1200 kcalin leipäkuureja, vaan riittävästi ruokaa ja psyykkausta hitaampaan mutta sitäkin pysvämpiä tuloksia tuovaan metodiin.

Painonvartijoille kielto markkinoida ja myydä liian vähäkalorisia dieettejä (eli vähintään 400 kcal lisää per ohjelma, proteiinin ja hyvän rasvan painotus jne.). Ihmedieettejä yms. laihdutusvalmisteita myyville tiukat rehellisyysvaatimukset ja mainostusrajoitukset.

Ylipäätään asennekasvatusta sen suhteen, että terveelliset elämäntavat ovat pop ja jos niitä ei itse halua harrastaa, niin sitten pitää jättää rauhaan ne, jotka harrastavat terveellisiä elämäntapoja (ts. työpaikkojen kahvitaukokiusaus kuriin).

Niin ja joka puolelle julisteita, ilmoituksia ja tv-mainoksia, joissa lukee yksinkertaisesti: “Unohda vaaka, kuuntele kehoasi”.

jne.

Mistä rahat? Veikkaan että Kauppa- ja teollisuusministeriössä on tälläkin hetkellä jotain järjettömiä isojen miesten isot lelut -henkisiä projekteja, joiden rahat voisi käyttää johonkin yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta järkevämpään. Tai varmaan EU:lla on jokin järjetön rahasto, mistä voisi pumpata rahaa tähänkin hankkeeseen.

Kuten sanottua, nämä olivat vain äkkiseltään heitettyjä ideoita. Niiden tarkoituksena ei ole niinkään tarjota suoraan käyttökelpoisia toimintavaihtoehtoja kuin pointata, mikä kaikki oikeastaan vaikuttaa siihen että “yhteiskunta lihottaa”.

Tossa Voimalan-keskustelussa yksi laihdutusta tutkinut nainen (jep, nimi unohtui jo — Stiina?) puhui siitä, kuinka tytöt kasvatetaan naisiksi opettamalla ne laihduttamaan (ja ylipäätään tarkkailemaan painoaan, kehoaan jne.). Hannele Harjunen (vaikutti todella fiksulta, sympaattiselta ja hauskalta) kirjoitti Aware-projektin tuloksena (?) julkaistussa seksualisoitunutta ja sukupuolistunutta väkivaltaa kouluissa käsittelevässä teoksessa (ladattavissa pdf-muotoisena ) siitä, miten lapsille (varsinkin tytöille) opetetaan jo koulussa mitkä ovat hyväksyttävät kehon mitat (joiden sisään kaikkien pitää mahtua). Siis jo ala-asteelta alkaa naisvartalon muokkaaminen “yhteiskuntakelpoiseksi” ja “norminmukaiseksi”, mistä ei sitten tulekaan loppua, ellei sille pistä itse loppua (PISTÄKÄÄ SILLE LOPPU!)

Mikään ei ole niin julma kuin pikkutyttö. En tiedä mihin pikkutyttöjen (tai ainakin tiettyjen pikkutyttöjen) julmuus toisia pikkutyttöjä kohtaan perustuu. Onko kyseessä joku äitien tyttäriinsä siirtämä turhautuminen ja kätketty viha? Vai joku ihan biologis-kemiallinen ilmiö? Joka tapauksessa pienet lapset, varsinkin pienet tytöt, eivät siedä minkäänlaista erilaisuutta (ehkä kyseessä onkin joku lauman selviytymismekanismi?). Jos koulussa opettajat ja terveydenhoitajat tekevät vielä erikseen numeron jonkun ylipainoisuudesta (tai ylipäätään painosta), silloin he ikään kuin antavat muille, “normien sisään”, mahtuville ja yhdenmukaisuutta kaipaaville lapsille suoraan aseet käteen.

Kuten mieheni tänään kotiin ajaessamme totesi, valitettavan moni nainen jatkaa pikkutyttöjen valtapeliä vielä aikuisiälläkin. Siinä missä miehet kilpailevat keskenään rahalla, asemalla ja autoilla, naiset nokittavat toisiaan ulkonäöllä. No, kaikenlainen kilpailu on mielestäni typerää, mutta miesten kilpailussa on sentään se “järki” että se on jossain määrin tuottavaa (= saadakseen hyvän auton, on tehtävä töitä, saadakseen paremman aseman, on opiskeltava ja tehtävä töitä jne.). Sen sijaan naisten etupäässä ulkonäköön kohdistuva “nokkiminen” ei tuota mitään muuta kuin mielipahaa.

Syytämme usein mediaa järjettömästä naisihanteesta, mutta ketkä oikeastaan ovat jokavuotisten laihdutusartikkelien, tavallisia naisia “syrjivien” muotijuttujen jne. takana? Useimmiten naiset, jotka tekevät naistenlehtiä — sekä tavallaan myös naiset, jotka näitä lehtiä ostavat (ja sitä kautta hiljaisesti naistenlehtien asettamat vaatimukset hyväksyvät).

Väitän, että miesten keskuudessa “naisihanne” on paljon laajempi ja monipuolisempi, kuin mitä naistenlehtiä lukiessa ja televisiota katsellessa voisi kuvitella. Tiedän miehiä, jotka tykkäävät oikeasti lihavista naisista. Hyvin monien tavallisten miesten naisihanne on kokoluokkaa 38-42. Tiedän useita miehiä, jotka eivät “tosielämässä” langanlaihoja malleja kohdatessaan pysty pitämään heitä eroottisesti kiihottavina. Väitän, että moni mies olisi vain helpottunut, jos hänen puolisonsa ei jatkuvasti yrittäisi laihduttaa ja epäonnistuttuaan olisi ns. paskana. Jne.

MIKSI me siis uskomme, että on olemassa joku tietty koko, johon meidän on pakko mahtua kelvataksemme muille ja ollaksemme onnellisia? MIKSI enemmän ihmetellään sitä, että joku on tyytyväinen vartaloonsa kuin sitä, että joku ei ole tyytyväinen vartaloonsa? MIKSI me luemme naistenlehtiä? MIKSI me annamme uskotella itsellemme, että koska on tammikuu, toukokuu tai syyskuu, meidän pitää laihduttaa? MIKSI vertaamme itseämme lehtien ja television epätodellisiin (usein ihan tosiasiallisesti epätodellisiin) naisiin? MIKSI kidutamme itseämme vuodesta toiseen kitudieeteillä, liikunnalla josta emme pidä — ylipäätään mahdottomilla vaatimuksilla? MIKSI mietimme niin paljon sitä, mitä muut meistä ajattelevat ja miten muut meidät näkevät?
OIKEASTI — MITÄ VITUN VÄLIÄ SILLÄ ON MITÄ MUUT MEISTÄ AJATTELEVAT?

Okei, jossain tilanteissa sillä on väliä, mitä muut meistä ajattelevat: työhaastatteluissa ja parisuhdetta etsiessä. Mutta kaikissa muissa väleissä sillä ei ihan oikeasti ole yhtään mitään väliä pitääkö joku sinua lihavana, laihana, rumana, kauniina — tai edes viisaana tai tyhmänä. Varsinkin kun usein ihmisten perusteettomat negatiiviset arviot jostakusta johtuvat ensisijaisesti hänen omista traumoistaan ja heikkouksistaan.

HERÄTKÄÄ HYVÄT IHMISET — oikeasti ei ole olemassa mitään yleispäteviä sääntöjä siitä, millainen “naisen pitää olla” on vain mielipiteitä, joita on tasan yhtä monta kuin on persreikiä! Naistenlehtien yms. asettavat vaatimukset pätevät vain ja ainoastaan, jos te uskotte niitä. Vähän niin kuin Matrix-elokuvassa — there really is no spoon. Sinä hetkenä kun te sanotte: “ja vitut ulkonäkövaatimuksista”, ne lakkaavat olemasta. Lue tämä kappale uudestaan ja mieti, mieti tarkkaan. Vaatimukset ovat vain korviesi välissä, ne ovat kuviteltuja. Kyllä, joku voi joskus sanoa että “naisen pitää olla sellainen ja tällainen”, mutta se on vain hänen henkiökohtainen, hänen omien korviensa välissä oleva sääntö — ei sinun sääntösi. Eihän kaikki meistä usko esim. horoskooppeihinkaan tai numerologiaan — miksi meidän kaikkien pitäisi uskoa että on olemassa yksi yleispätevä naisihanne — ja että meidän kaikkien pitäisi mahtua siihen?

—-

Okei, mitä me voimme tehdä? Jokainen, joka on yrittänyt opetella rakastamaan itseään ja yrittää ignoroida ympäristön paineita tietää ettei se käy tuosta noin vain.

No, ekaksi tulee mieleen, että todellakin, se, että alkaa keskittyä sisäisiin tuntemuksiinsa ulkoisten vaikutteiden sijaan, voi olla ensimmäinen askel matkalla kohti onnellisempaa, eheämpää ja muista riippumattomampaa minää.

Sen voi vaikka aloittaa menemällä alasti yksin sänkyyn lämpimien peittojen alle ja sammuttaa kaikki valot. Siellä pimeässä voi sitten alkaa kosketella itseään siten, että välillä keskittyy tuntemaan miltä iho/hiukset/jne. tuntuu kämmenessä ja sormissa ja välillä siihen, miltä käden kosketus tuntuu omalla iholla. Siis tavallaan keskitytään “tuntemaan” välillä käden tuntemuksia, välillä muun kehon tuntemuksia — ikään kuin joku toinen koskisi sinua tai sinä koskisit jotain toista.

Silitä hiuksia, tunne niiden pehmeys. Tunne käden lämpö päätä vasten. Palaa lapsuuden tunnelmiin kun joku turvallinen aikuinen silitti hiuksiasi — tai hetkeen, jolloin oma rakkaasi silitti hiuksiasi.

Koskettele kasvoja — paina kämmenet kasvoja vasten, koskettele sormenpäillä silmiä, kulmakarvoja, huulia…

Silitä kaulaa pehmeästi. Tunne ihon pehmeys. Tunne käsien hellä kosketus.

Hiero hellästi ja rakastavasti rintojasi, työnnä negatiiviset ajatukset pois mielestä, keskity siihen, miten pehmeää iho käsiesi alla on, miten hyvältä kädet tuntuvat rinnoillasi.

Sivele vatsaasi. Sama juttu — keskity vain siihen miten ihanan pehmeää iho käsien alla on ja miten ihanalta kädet tuntuvat kehollasi.

Jne. Hyväile itseäsi estottomasti. Keskity kosketuksen aistillisuuteen. Keskity siihen miten hyvältä tuntuu koskettaa ja olla kosketettavana. Jos pääset hyvään fiilikseen, masturboi kaikessa rauhassa ja masturboinnin aikana tunne miten lämpö leviää ympäri kehoasi. Laukeamisen jälkeen työnnä kaikki negatiiviset ajatukset (esim. syyllisyyden tunteet) kauas pois mielestäsi ja tunne vain lämpö, raukeus ja hyvä olo kehossasi. Jos siltä tuntuu, vaivu uneen.

Yritä saada samanlainen tuntuma kehoosi muulloinkin — syödessäsi, suihkussa, käydessäsi vessassa (kyllä, rakon tyhjentäminen voi tuntua nautinnolliselta, hyvästä paskalla käynnistä puhumattakaan :-D). Yritä saada hyvä tuntuma kehoosi myös liikunnan aikana — venyttele lämpimissä oloissa (= lämmin huone ja/tai lämpimät vaatteet) oikein pitkään ja kunnolla ja tunne lihasten venytys. Älä anna ylipainon estää sinua. Hidasta syömistahtia ja keskity tuntemaan ruoan maku ja koostumus suussasi. Huomaa miten liian isojen suupalojen nieleminen tuntuu itseasiassa aika inhottavalta, vähän niin kuin tukehtuisi. Yritä havaita kylläisyys — kysy itseltäsi vaikka jokaisen suupalan jälkeen tunnetko jo olevasi kylläinen (tosin oikean kylläisyyden tunteen havaitsemiseen VOI mennä kuukausia, mutta se ei tarkoita sitä ettetkö voisi yrittää).

Yritä myös kuulostella itseäsi silloin kun olet syönyt liikaa, kun olet huonossa kännissä, kun olet kipeä, kun sinulla on krapula. Älä syyllistä tai ahdistu pahasta olosta. Pistä vain merkille miten pahalta se tuntuu (havainnoi, älä moralisoi). Vertaa ylensyönnin jälkeistä oloa sellaiseen oloon, minkä saat syötyäsi vain oikeaan kylläisyyteen asti. Kuuntele itseäsi erilaisten aterioiden jälkeen. MIkä tekee uniseksi ja vie energiat alas, mikä tekee energiseksi?

Sinä olet aistillinen, seksikäs nainen, joka osaa nauttia kehostaan ja elämän tarjoamista aistinautinnoista. Voi olla, että olet hukannut sisäiset kehokokemuksesi vuosien varrella, mutta voit löytää ne uudestaan ihan milloin tahansa. Kuten esimerkiksi juuri nyt.

Uskon vilpittömästi, että mitä enemmän ja useammin kykenet kiinnittämään huomiota nimenomaan siihen miltä tuntuu — ja mahdollisesti panostamaan siihen, että tuntuu mahdollisimman hyvältä, sinun on helpompi jättää muiden kommentit ja ylipäätään ulkomaailma omaan arvoonsa.

Toisaalta uskon, että sillä hetkellä kun oikeasti opit olemaan piittamatta (ainakaan liikaa) muiden mielipiteistä ja nauttimaan omasta kehostasi, myös muut alkavat hyväksyä sinut paremmin. Älä odota sitä, mutta älä ylläty jos niin käy.

Ja vielä muistutus:

Jos joku ei maksa sinulle erikseen loukkausten kuuntelemisesta, sinun ei tarvitse kuunnella niitä. Vinkki: pomosi maksaa sinulle työpanoksestasi, ei siitä että saa loukata sinua (ellei tätä ole erikseen kirjattu toimenkuvaasi).

Aina yhtä tehokas vastaus on: “Jaa, mitä sitten?” sekä “ei” (tehokkain jokaisen väitteen jälkeen toistettuna — siis tyyliin. “sinä olet lihonut” “jaa mitä sitten?” “niin sitä vaan, että pitäisikö sinun laihduttaa” “ei”. Läheisemmille ihmisille voit ihan oikeasti sanoa myös että: “ymmärrätkö, että se, mitä juuri sanoit, satutti minua. Et ehkä tarkoittanut pahaa, mutta jos rakastat minua / pidät minusta, ole ystävällinen äläkä enää ikinä sano noin”.

—-

Huh, hirvittävän pitkä tilitys… Halusin nyt vaan jotenkin kirjata ylös noita ajatuksiani siltä varalta että ymmärtäisin niitä itsekin paremmin… Ehkä voisin vielä yrittää summata mitä ajan takaa…

1. Ketään (edes lihavia) ei saa haukkua tai syyllistää hänen ulkomuotonsa takia.
2. Ylipainoisten syyllistäminen terveysriskeillä on turhaa ja siksi sen pitää loppua.
3. Jos ylipaino on yhteiskunnallinen ongelma, silloin yhteiskunnan pitää kehittää rakentavia tukimuotoja vähentämään terveysriskejä (= syyllistäminen ja laihdutuskehotukset ilman oikeasti pysyvään painonpudotukseen johtavia laihdutusohjeita eivät ole rakentavia tukimuotoja)
4. Ihmisellä pitää olla oikeus päättää omasta ulkomuodostaan ja terveydestään — eli myös olla oikeus lihava, ilman että muilla on mitään nokankoputtamista.
5. Ulkonäkövaatimukset ovat omien korviemme välissä. Todellisuudessa ei ole olemassa mitään yleispäteviä sääntöjä sille, miltä meidän pitäisi näyttää — saati mitä meidän pitäisi painaa (koska se on yksilön valittavissa oleva asia).
6. Yksilötasolla omaa elämänlaatuaan voi parantaa keskittymällä enemmän siihen miltä tuntuu kuin miltä näyttää — ja sitä kautta opetella haistattamaan paskat jollekin vitun turhille ulkonäkö- ja varsinkin laihdutusvaatimuksille.

Ja vielä — tarvitsisimme oikeasti enemmän naisten välistä solidaarisuutta — kokoon ja ikään katsomatta. Olisiko kenelläkään mitään hyviä ideoita siitä, miten sitä voisi kasvattaa?

Kuin raivo apina… :-)


Kuin raivo apina… 🙂

Tänään sitten oli se Voimala-ohjelma, jota jännitin varmaan kaikkein eniten etukäteen. Ohjelmaan oli nimittäin tulossa Riitta Rantanen, Painonvartijoiden projektijohtaja (tai vastaavat tiedot). Jännityksen aihe oli se, että miten pystyn pitämään itseni kurissa ja käyttäytymään sivistyneesti ja aikuismaisesti…

No, en tietenkään mitenkään! 😀 Kaikki hieno psyykkaukseni meni viimeistään siinä vaiheessa hukkaan, kuun Riitta (muuten ihan mukavalta vaikuttava ihminen), erehtyi heittämään: “niin, mutta sinähän olet oppinut tämän kaiken [mistä kirjoitat kirjassa] Painonvartijoissa ja nyt esität ne omakeksiminä” (= ajatus täsmälleen tämä, sanat ehkä osin toiset)… Joo, en ehtinyt laskea ihan kymmeneen, kun jo keitti… Yeah right! Ai painonvartijoissako opin olemaan piittaamatta vaakalukemasta, syömään tarpeeksi, syömään myös hyviä rasvoja ja proteiinia ja ylipäätään luottamaan itseeni ja omaan arvostelukykyyni? NO EN TODELLAKAAN!

Mitä oikeasti olen oppinut painonvartijoissa:

– Kasvikset ovat hyviä, paitsi banaani, joka on lihottavaa (= ei pidä paikkaansa)
– hedelmiä saa syödä, mutta rajoitetusti, kun ne voivat lihottaa (= ei pidä paikkaansa)
– 2 tl hyvää rasvaa riittää (= ei pidä paikkaansa)
– peruna ja ruisleipä ovat laihduttajan ruokavalion kulmakivet (= joo, jos juoksee tunnin lenkin päivässä)
– liikkua voi, muttei tarvitse, kun Paikkareissa laihtuu ilman liikuntaakin (= totta, mutta KIINTEYTYMINEN, jota varsinkin loppuvaiheessa olin hakemassa on aika pirun vaikeaa ilman liikuntaa, jolla on hienoja terveys- ja mielenterveysvaikutuksia)
– salilla kasvaa isot lihakset (= EI EI ja vielä kerran EI!)
– palelu kuuluu luonnollisena osana laihduttamiseen (= ei pidä paikkaansa, terveellisesti laihduttaessa ei palele).
– vaakalukema määrittelee ihmisarvosi — jos paino ei ole laskenut (= riittävästi), olet piilosyöppö, joka ei onnistu pysymään pisteillä. Jos olet pysynyt pisteillä ja paino ei ole laskenut, olet valehteleva piilosyöppö.
– mitä nopeammin laihdut, sen parempi ihminen olet (= ei pidä paikkaansa, mitä nopeammin laihdut, sitä todennäköisemmin kilot pamahtavat takaisin)
jne.

No, onneksi mun pahimmat tilitykset leikataan pois (tai ainakin luvattiin leikata pois :-). Olisi kiva olla ollut sivistynyt, aikuinen ja hyvinkäyttäytyvä, mutta aina ei voi voittaa… Itsetunnon kasvamisen ja raatorehellisyyden kääntöpuoli? Ei kestä hymistelyä ja kohteliaisuutta.

Toisessa keskustelussa, jossa oli enemmän osaanottajia ja painopiste enemmänkin siinä, “mikä on hyvä paino/pitääkö laihduttaa/lihava, yhteiskunnan viimeinen lainsuojaton” kuulemma hymyilin enemmän enkä muutenkaan ollut suuna päänä. Siitä tuli muutenkin oikeastaan aika hyvä keskustelu, joten suosittelen katsomaan (tulee ensi maanantaina?).

Ja siis, pitää vielä toistaa: Riitta Rantanen vaikutti muuten todella mukavalta ihmisenä, vaikka olenkin hänen kanssaan monesta asiasta eri mieltä. Asiat riitelevät, eivät ihmiset.

Täytyy vielä mainita, että eräs kommenttityyli, jota en osaa yhtään arvostaa on se, että sanotaan jotain tyyliin: “joo, kyllähän sä NYT pystyt tohon, mutta odota vaan kun tulee vaikeuksia” (= ennemmin tai myöhemmin sulle käy yhtä huonosti kuin muillekin). Voi tsiisus! Totta kai elämä heittelee, välillä on raskaampaa jne., mutta ei kyllä ole kauhean rakentava lähtökohta että “joo joo, ei se varmasti onnistu”. Voi olla, mutta ihan yhtä mahdollista on, että onnistun viihtymään vartalossani loppuelämäni ja elämään kohtuullisen terveellisesti. Moni epäili jo viime vuoden alussa, että projektini tyssää ennen aikojaan. Toisin kävi.

Kyllä, moni repsahtaa ja moni lihoaa uudelleen, mutta käsi ylös jokainen laihdutuksen jälkeen uudestaan lihonut — kuinka moni teistä on ollut laihiksen päättyessä tilanteessa, jossa täysin nälkää ja kylläisyyttä kuunnellen pystytte täysin automaattisesti valitsemaan terveellisiä ruoka-aineita juuri sen verran kuin kulutatte? Jossa herkkkuja ja alkoholia ei edes tee mieli — ja siis ihan oikeasti ei tee mieli? Ja jossa herkuttelu pysyy helposti hallinnassa, ilman mitään ponnisteluja? Kuinka moni on päässyt tilanteeseen, jossa liikunta tuntuu erottamattomalta osalta elämää? Ja on niin KIVAA, että sen väliinjääminen harmittaa samalla tavalla kuin lempitvsarjan väliinjääminen? Kuinka moni jojoilijoista on ylipäätään laihduttanut maltillisesti, kohtuullisen pienillä kalorivajeilla (= painonvartijoissa on siis helvetin isot kalorivajeet)?

No, en tiedä, ehkä olen ainoa (nyt ex-)jojoilija, jolle aikaisempien kitukuurien aikana laihduttamisen päättyminen oli helpotus ja jolla “painonhallinta” aika oli kitukuurien jälkeen tasapainoilua hervottoman herkuttelun ja kauhean kituuttamisen välillä — kunnes jossain vaiheessa herkuttelu aina sai ylivallan. Totta kai olen iloinnut omasta laihuudestani myös tuolloin, mutta ainakin itse olen aikaisempien kuurien jälkeen ollut vielä vähän tyytymätön vartalooni — jopa silloin kun olin aiemmin ennätyslaihassa kunnossa. Aiemmin ajan myötä painossa pysymiseen tarvittava vaiva on tuntunut liian isolta suhteessa saatuun hyötyyn –> lihominen on väistämätöntä.

Lisäksi ennen viime vuotta laihduttaminen on vaatinut todella paljon huomiotani (jep, vaikka laskin viime vuonna kaloreita, laihdutus vei vähemmän energiaani kuin aiemmat laihikset) ja ollut täynnä kieltäytymistä ja vaatinut itsehillintää. Viime vuoden jälkeen olen sitä mieltä, että onnistunut laihdutus EI nimenomaan vaadi älytöntä itsekuria vaan järkeviä, helposti noudatettavia valintoja, jotka tuntuvat suhteellisen helpolta ja luonnolliselta.

Onnistuneessa laihdutuksessa eniten “itsekuria” vaatii pysyä rauhallisena ja keskittyä painon sijasta prosessiin. Mutta kun sen tekee päivä kerrallaan, se ei ole niin vaikeaa. Niin ja tietysti oma psyykkauksen aiheensa on se, ettei aseta liian tiukkoja tavoitteita. Itseasiassa paras (ja ainoa) tavoite olisi sellainen, että keskittyy parantamaan elämäntapojensa kokonaislaatua ja ennen kaikkea keskittyy kuuntelemaan omaa kehoa ja mitä se kertoo.

Jees, huomaa että toi päivän ohjelma sai mut vähän ylikierroksille. Mukana oli myös muita mielenkiintoisia haastateltavia, joista kirjoitan kuitenkin erillisen merkinnän, kunhan olen kohta saanut syötyä lisää… 😀 Nyt oli vain pakko äkkiä purkaa omat frustraationsa… 😀


Kirjoitettu: 07:43 ip.     Linkitys

Tavoitteiden täsmentämistä


Tavoitteiden täsmentämistä

Tulin jostain syystä miettineeksi mitä oikeastaan pidän “laihdutus/elämäntapamuutosihanteena”. Mielestäni olisi superhienoa jos jokainen suomalainen täyttäisi seuraavat ehdot:

1. Suhde ruokaan olisi ongelmaton ja neutraali

Eli ei ahdistuksia, syyllisyydentunteita, hallitsemattomia himoja ja holtittomia ahmimiskohtauksia, joita seuraa masennus/ahdistus/huonoudentunteet.

2. Naisilla vyötärönympärys 80 cm tai alle, miehillä 90 cm tai alle

Mikäli vyötärönympärys on edellä mainittuja lukemia suurempi, riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin sekä aikuisiän diabetekseen kasvaa — toisaalta edellämainitut lukemat eivät ole mitenkään mahdottomia saavuttaa, eivätkä välttämättä edes tarkoita normaalipainorajoihin yltävää BMI:tä (ts. jollain voi olla BMI 26 ja silti vyötärönympärys 80 cm). Samoin vyötärönympärys näyttäisi olevan parempi terveysriski-indikaattori kuin painoindeksi.

3. Säännöllinen liikuntaharrastus

Liikunnan teholla tai kestollakaan ei ole niin paljon väliä kuin sen säännöllisyydellä. Kun liikunnan on saanut säännölliseksi, mieluiten päivittäiseksi, sen määrää ja tehoa tulee helposti lisättyä. Liikunnan terveysvaikutukset ovat kiistattomat: liikunta vähentää useimpia terveysriskejä (mukaanlukien sydän- ja verisuonitaudit, metabolinen oireyhtymä, aikuisiän diabetes, erilaiset syövät jne.), vähentää stressiä ja masennusta.

4. Runsaasti kasviksia sisältävä ruokavalio

Jokaisen ruokavalion pitäisi sisältää vähintään puoli kiloa, mieluiten lähemmäs yhteensä kilon hedelmiä, marjoja, vihanneksia, juureksia, sieniä jne. Runsaasti kasviksia sisältävän ruokavalion terveysvaikutukset ovat samoin täysin kiistattomat — runsaasti kasviksia sisältävä ruokavalio on ravinteikasta, vähentää yleensä ruoan kokonaisenergiatiheyttä ja vähentää tutkitusti mm. eräitä syöpäriskejä.

—–

Nämä “vaatimukset” eivät vaikuta ainakaan minusta täysin mahdottomalta. Totta kai olisi lisäksi kivaa, jos kaikki voisivat suhtautua positiivisesti ja rakastavasti omaan kehoonsa, mutta se on aika paljon vaadittu nyky-yhteiskunnassa, joka jatkuvasti tykittää meitä valheellisilla “ihannekuvilla” ja mahdottomilla ulkonäkövaatimuksilla. Samoin olisi kivaa, jos ihmiset söisivät enemmän hyviä rasvoja ja vähemmän huonoja rasvoja, enemmän laadukasta proteiinia ja vähemmän ravinteista puhdistettuja energialähteitä kuten sokeria ja valkoista vehnäjauhoa, mutta ihmisten lyhytjänteisyyden tuntien en vaatisi edes sitä kaikilta, joskin toi vyötärönympärys “vaatimus” ehkä välillisesti sisältää vaatimuksen epäterveellisten herkkujen määrän vähentämisestä.

No jaa, toi oli siis “I have a dream” -pohjalta. Tyhmintä on se, ettei toi mun unelma ole mitenkään mahdoton käytännössä toteuttaa — ts. ei ole mitään syytä miksei jokainen suomalainen voisi saada vyötärönsä riskirajojen sisäpuolelle, lisätä kasvisten syöntiä ja alkaa harrastaa säännöllisesti liikuntaa (varsinkaan kun määristä ja laadusta ei ole puhetta!) — ei ainakaan jos laskeudutaan yksilötasolle.

Ja silti on realistista olettaa ettei sitä päivää tule — ei, jos ei pysty selittämään jokaiselle ihan henkilökohtaisesti miksi juuri hänen kandeisi laihduttaa riskirajojen sisäpuolelle, miten juuri hänen kannattaisi elämäntaparemontti toteuttaa, miten juuri hän voi omaksua säännölliset liikuntatottumukset ja lisätä kasvisten määrää ja ennen kaikkea kuinka juuri hän voi päästä eroon epäterveestä suhtautumisestaan ruokaan.

Ja voi olla, että siitä huolimatta, että selittäisi jokaiselle kädestä pitäen miten pitäisi toimia, osa ei ikinä omaksuisi ohjeita — sillä totuus on se, että aina on ihmisiä, jotka ovat liian yksinkertaisia, liian mukavuudenhaluisia, liian syvällä omissa ongelmissaan tai muuten vain täysin kyvyttömiä luottamaan omaan itseensä ja arvostelukykyynsä (= tarvitsisivat koko ajan jonkun pitämään kädestä kiinni).
Surullista, koska jokainen ennenaikinen kuolema — ts. kuolema, joka olisi helposti voitu välttää oikeilla elämäntavoilla — on inhimillinen tragedia. Jokainen vääristä elämäntavoista johtuvia sairaus, kipu ja kärsimys täysin turha.

No, jokainen meistä makaa niin kuin petaa. Ja kun toisten puolesta ei voi elää, on pakko huolehtia vain itsestään. Se ei tarkoita sitä, etteikö silti voisi olla välillä pahoillaan muiden puolesta, ja etteikö voisi edes yrittää saada jotain muutosta aikaan, edes jonkun ihmisen elämässä.

Parempaa, terveellisempää ja terveempää Uutta vuotta kaikille! Rakastakaa itseänne!


Kirjoitettu: 06:08 ip.     Linkitys

Ortoreksia, ihmepillerit ja muita vastauksia vieraskirjaviesteihin


Ortoreksia, ihmepillerit ja muita vastauksia vieraskirjaviesteihin

Mulla on kerrankin aikaa vastata vieraskirjassa esitettyihin kysymyksiin — valitettavasti en ole nettiyhteyden ääressä. Niinpä vastaan tässä niihin kysymyksiin jotka olivat vieraskirjasta jääneet mieleeni.
KYSYMYS: “Kutri, oletko ehkä ortorektikko?”

Ortoreksia on syömishäiriö, jossa henkilö alkaa noudattaa tiukkoja kieltoja ja rajoituksia sisältävää ruokavaliota niin orjallisesti, että ruokavaliosta poikkeaminen aiheuttaa hänelle syviä ahdistuksen, huonouden yms. tunteita ja ruokavalion noudattaminen alkaa selvästi rajoittaa hänen sosiaalista elämäänsä. Ortorektikon päivän täyttää kiellettyjen ruoka-aineiden ja ruoka-aineyhdistelmien välttely ja “oikeiden” ruoka-aineiden etsiminen ja valmistaminen — ylipäätään ruokaan liittyvät ajatukset. Tyypillisesti ortoreksiaan sairastutaan etsittäessä ruokavaliosta apua johonkin allergiaan tai sairauteen. Sana ortoreksia viitaa oikeaoppisuuteen — eikä niinkään terveellisyyteen. Pahimmillaan ortorektikon ruokavalio voi olla kaukana terveellisestä — hän voi esim. syödä pelkästään viimeisen vartin sisällä poimittuja kasviksia (eikä mitään muuta).

En kiellä itseltäni kokonaan mitään ruoka-ainetta tai ruoka-aineyhdistelmää. Syön kylässä mitä tarjotaan. En ajattele ruokaa sen enemmän kuin esim. pari vuotta sitten — ehkä jopa vähemmän kuin koskaan ennen. Olen ensimmäistä kertaa aikuisiälläni tilanteessa, jossa minkään ruoan syöminen ei aiheuta minussa syyllisyyttä, itseinhoa tms.

Lähimpänä ortoreksiaa olen ehkä käynyt laihduttaessani Painonvartijoissa — silloin kyttäsin hysteerisenä pisteitä/ruutuja, päiväni täyttivät epätoivoiset yritykset pysyä pisteillä/ruuduissa ja pisteiden/ruutujen päivittäisen määrän ylittäminen aiheutti itseinhoa ja huonommuudentunteita.

2. Auttavatko PhytoModelat (tms.) kapselit?

PhytoModelat kapselit saattavat auttaa poistamaan nestettä ja hieman kiihdyttää aineenvaihduntaa. Olen itse kokeillut kapseleita ja laskisin niiden lisänneen nergiankulutustani huikeall 45 kcalilla / vrk. Saman lisäkulutuksen saa kävelemällä 15 min. Jos ruokailu- ja liikuntatottumukset ovat kuitenkin retuperällä, näiden ja muiden laihdutusvalmisteiden nauttiminen on turhaa ja suorastaan tyhmää. Turhaa siksi, että kapseleiden tuoma laihdutustulos ei ole pysyvä (kun kapseleiden syönti lopetetaan ilman että ruokailu- ja liikuntatottumuksia on muutettu, paino ja mitat nousevat lähtölukemiin aineenvaihdunnan palauduttua entisenlaiseksi). Tyhmää siksi, että niin kauan kun kokeilee erilaisia laihdutusvalmisteita toivoen laihtuvansa niillä ilman että muuttaa elintapojaan, huijaa vain itseään ja jatkaa jojoilua. Pysyvä laihtuminen vaatii pysyviä elämäntapamuutoksia. Mitä nopeammin sen ymmärtää ja sen mukaan toimii, sitä vähemmän itseään ehtii nöyryyttää epäonnistumiseen tuomituilla laihdutuskokeiluilla.

Sama pätee erilaisiin laihdutusravintovalmisteisiin (Fitline?) sillä poikkeuksella, että runsasproteiinisilla laihdutusvalmisteilla voi hieman helpottaa laihdutusruokavalion koostamista ja laihduttajalle täysin välttämättömän proteiinin saamista — näilläkään tuotteilla ei laihdu pysyvästi ellei muuta elämäntapojaan. Sori.

3. MITEN SAISIN LIHASTA/PAINON NOUSEMAAN (ilman rasvaa)? (TMS., kysyjä oli joku mies/poika)

Lihasten kasvattaminen vaatii kahta asiaa: 1) riittävää ja oikeanlaista ravintoa sekä 2) riittävää fyysistä rasitusta.

Riittävä fyysinen rasitus tarkoittaa käytännössä säännöllistä punttitreeniä riittävän raskailla painoilla. Useimpien kohdalla riittävän raskaat painot tarkoittavat sellaisia painoja, joilla saa tehtyä juuri ja juuri 8-12 toistoa kolmena sarjana — viimeisten toistojen pitää tehdä jo todella tiukkaa. Vastusta eli käytännössä painoja pitää lisätä sitä mukaa kun viimeiset toistot alkavat tuntua liian helpoilta.

Riittävä ja oikeanlainen ravinto tarkoittaa riittävää proteiininsaantia (treenaavilla naisilla noin 1,5 – 1,8 g / painokilo, treenaavilla miehillä noin 1,8-2 g / painokilo –> jotkut syövät jopa enemmän, mutta on kyseenalaista onko em. määriä suuremmista määristä mitään hyötyä. Em. määristä ei ole vielä mitään haittaa ainakaan terveet munuaiset omaaville ihmisille). Lisäksi riittävä hiilihydraatin saanti varsinkin treenin jälkeen auttaa proteiinin “imeytymistä” kudoksiin ja nopeuttaa treeneistä palautumista. Proteiinin voi ottaa ihan yhtä hyvin tavallisesta ruoasta kuin lisäravinteista. Lisäravinteissa proteiini tulee vain “puhtaammassa” muodossa — ilman ekstrahiilareita ja -rasvaa, jos kohta usein ilman myös vitamiineja ja mineraaleja, joita saa esim. lihasta jne.

4. HYVÄHÄN KUTRIN ON LAIHDUTTAA KUN EI OLE LAPSIA (tms.) / EN VOI LAIHTUA KUN ON LAPSET JA TYÖ JA KAIKKI (ei ollut näin kärjistetty, mutta jotain sinne päin).

Jep, olen ollut siitä onnellisessa asemassa, että olen voinut suhteellisen vapaasti määrätä aikatauluistani, ruokarytmistä jne. Ja kun rahakaan ei ole ollut supertiukalla, olen voinut ostaa kaupasta mitä haluan miettimättä paljonko mikäkin maksaa. Ja siitä olen oikeasti kiitollinen.

No, jos sattuu elämään vähemmän optimaalisissa olosuhteissa kuin minä, se ei tarkoita sitä, etteikö elämäntapojaan voisi remontoida, eikö voisi aloittaa säännöllistä liikuntaharrastusta jne. Ei, se tarkoittaa vain sitä, että voi joutua järjestelemään elämäänsä hieman enemmän tai ylipäätään varautumaan siihen, että voi remontoida vähemmän asioita kerralla –> elämäntaparemontti tulee kestämään pidempään kuin minulla. Jos elämäntilanne ei ole ihan täysin mahdoton (tyyliin paljon surua ja stressiä, mahdotonta vähentää muita velvoitteita, jotka vievät ihan kaiken valveillaoloajan), remontti kannattaa aloittaa, vaikka vain yksi pieni askel kerrallaan. Ennemmin tai myöhemmin elämä helpottaa ja mitä enemmän siihen mennessä on ehtinyt asioita remontoida, sitä helpompaa on hoitaa loputkin pois.

Kannattaa myös kysyä itseltään, mitkä elämäntaparemontin esteistä ovat todellisia ja mitkä tekosyitä. Voi olla että kaikki ovat ihan todellisia, mutta ihan hyvin voi olla kyse siitä, että mukavuudenhaluaan, muutoksenpelkoaan tms. syyn takia huijaa itseään. Raatorehellisyys kun onnistuu harvalta luonnostaan.

Pienten lasten äitien kannattaa muistaa että he ovat myös esikuvana omille lapsilleen — joo kauheaa syyllistämistä, anteeksi se, mutta ainakin itse haluan antaa aikanani (jos lapsia saan) omille lapsilleni mahdollisimman hyvät eväät elämään — ihan kirjaimellisesti. MItä nuorempana omaksuu terveelliset elämäntavat, sitä helpompi niitä on loppuelämän ajan noudattaa. Itse en erityisen terveellisiä elämäneväitä (= ruokavalio/liikuntatottumukset) lapsuudenkodista saanut. En ole katkera, ymmärrän vanhempiani ja olen kiitollinen kaikesta siitä mitä sain (= kannustus, rakkaus, usko omiin kykyihinsä, jne.). mutta omat lapseni haluan päästää ainakin tässä suhteessa helpommalla (= saavat repiä ne pakolliset traumansa jostain muusta :-D).

Niin tai näin, tsemppiä kaikille!

———-

Joulun kunniaksi vielä possujuttu — netissä surffatessani törmäsin väitteeseen, että sikoja kasvatetaan ruokavaliolla, joka sisältää 25 % rasvaa, 25 % proteiinia ja 50 % hiilihydraattia (tai 20/20/60 -jaolla, en muista kummalla enkä pääse nyt tsekkaamaan — enkä kyllä muista missä väitteeseen törmäsin)– tätä väitettä käytettiin puhumaan hiilihydraatin syöntiä vastaan esimerkkinä siitä miten hiilihydraatti lihottaa (tms.). Muuten hyvä, mutta syödessämme sian LIHAA, syömme sian LIHAKSIA — niinpä sikoja kasvatettaessa yritetään nimenomaan optimoida lihasten määrä rasvan kustannuksella. Nykysiat ovat huomattavasti esi-isiään vähärasvaisempia — joidenkin vanhanaikaisia makuja kunnioittavien kulinaristien mukaan jopa LIIAN vähärasvaisia.

JOHTOPÄÄTÖS: sikojen ravinnon proteiini/rasva/hiilihydraatti -suhde saattaisi olla ihanteellinen vähärasvaista ja lihaksikasta olemusta tavoittelevalle… 😀 Ainakaan sikojen ravintoa ei voi käyttää perusteluna siihen miksei kannata syödä hiilihydraattia :-D.


Kirjoitettu: 05:16 ip.     Linkitys

Ja hän eli onnellisena elämänsä loppuunasti…


Ja hän eli onnellisena elämänsä loppuun asti…

Tänään ajelin himaan Itäkeskuksesta, jossa olin ollut ostamassa ruokaa — lempparileipääni Fazerin moniviljakolmioita (?), klementiinejä, salaattia jne. Ajellessani tulin ajatelleeksi (jälleen kerran) tulevaisuutta — nyt lähinnä näiden terveellisten elämäntapojen näkökulmasta.

Aina aikaisempien laihisten (elämäntaparemonteista ei voi oikeasti puhua 🙂 aikana, juuri tässä vaiheessa kun laihisteluvaihe oli ohi, kroppa oli saatu taas (vaihteeksi) hoikkaan kuntoon ja piti pysyä jatkossakin hoikkana, olin tuntenut olevani neulanterällä. Esimerkiksi laihdutettuani 1999 itseni ekaa kertaa Painonvartioissa hoikaksi juuri tässä vaiheessa olin oikeasti stressaantunut siitä, kykenisinkö pitämään itseni hoikkana uuteenvuoteen asti. Joulua edeltäneellä Thaimaan reissulla yritin syödä lähinnä hedelmiä ja liikkua hulluna. Jouluaatto oli yhtä tuskaa, kun yritin pysyä erossa suklaista, pipareista, luumukermahyytelöstä ja jopa laatikoista ja kinkusta, koska halusin olla uutenavuotena 2000 kaikkein hoikimmillani. No, joulujuhlan kunniaksi sainkin kauheita mahakramppeja ja kiemurtelin tuskissani sohvalla muiden avatessa lahjoja. 😀 Koko ajan oli sellainen tunne, että “jos nyt pistän jotain suuhuni, lihon varmasti”.

Eilen — neljä vuotta myöhemmin — oltiin anoppilassa, jossa tuli sitten syötyä suklaata ja pullaa ihan reilusti. Tänään alkoi menkat, joten makeanhimoni ei tarvitse sen kummempia selityksiä… Eikä napostelu mennyt varsinaisesti överiksi, joten siitä ei tullut yhtään huonoa omaatuntoa.

Anyway, ajaessani siis tänään kotiin tajusin yhtäkkiä että todellakin, takana ovat pelot siitä, että lihoisin uudestaan. Syynä on paitsi se, että osaan nyt automaattisesti tehdä oikeita valintoja, myös se, että olen oikeasti SISÄISTÄNYT mikä mut lihottaa ja mikä ei, miten paljon voin syödä lihomatta, millainen ylipäätään on terveellinen ruokavalio jne.

Luin tuossa Joseph Pilateksen kirjoituksia 1930-luvulta. Niissä hän toteaa suurinpiirtein seuraavilla sanoilla että “sanoma- ja aikakauslehdet sekä radio syytävät tietoa siitä miten meidän pitäisi syödä ja elää, mutta koska tieto on ristiriitaista, ihmiset ovat entistä enemmän ymmällään”.

Hassua, että 70 vuodessa mikään ei lähtökohtaisesti ole muuttunut — mitä nyt medioiden ja tiedon kokonaismäärä on kasvanut räjähdyksenomaisesti. Jos jo viime vuosisadan alussa ihmiset olivat sekaisin kaiken terveystietotulvan keskellä, ei ole mikään ihme, että he ovat sekaisin myös nykyään. 🙂

Terveellinen ja laihduttava ruokavalio on oikeasti hyvin hyvin yksinkertainen.

Terveellinen ruokavalio sisältää:

1. Ylenmäärin kasviksia eli vihanneksia, juureksia, marjoja, hedelmiä, sieniä, papuja jne.

Jos pidät avokado- ja banaanimäärät kohtuullisina (tyyliin max 1-2 avokado / vrk, max 2-3 banaania / vrk) ja syöt kasviksesi ilman kermaa, voita, jauhoja tms. tai ilman muuten ylenmääräistä rasvakerrosta et voi mitenkään syödä kasviksia liikaa. Yritä syödä edes puoli kiloa kasviksia joka ikinen päivä, mieluiten lähemmäs kilo.

Yritä syödä monipuolisesti kasviksia — ts. joka päivä niin vihanneksia/juureksia, marjoja kuin hedelmiäkin, että saisit niistä monipuolisesti vitamiineja, mineraaleja, fytokemikaaleja yms. hyviä aineita. Aika hyvä nyrkkisääntö on yrittää nimenomaan syödä joka päivä useita eri värisiä kasviksia (siis saman päivän aikana vaikkapa keltaisia sitrushedelmiä, oransseja porkkanoita, punaisia tomaatteja ja tummanvihreää pinaattia).

Kasvikset sisältävät siis runsaasti terveellisiä ravintoaineita, joita kaikkia todennäköisesti ei vielä edes tunneta. Sen lisäksi niiden energiatiheys on alhainen, minkä takia ne tuovat helposti kylläisyyden vähemmillä kaloreilla kuin useimmat muut ruoka-aineet.

2. Runsaasti hyvää proteiinia eli vähärasvaista lihaa, kanaa, kalkkunaa, vähärasvaisia maitotuotteita, soijaa ja soijavalmisteita, kalaa, äyriäisiä jne.

Elimistömme rakentuu lähtökohtaisesti mineraaleista, proteiineista ja rasvasta. Elimistömme on jatkuvan uudistusprosessin vallassa — tätäkin lukiessasi vanhoja soluja kuolee ja uusia rakennetaan. Riittävä proteiinin saanti auttaa kehoasi rakentamaan itsestään entistä vahvemman ja kestävämmän. Jos osaat syödä nälän ja kylläisyydentunteen mukaan ja syöt riittävästi myös kasviksia, et voi oikeasti syödä liikaa proteiinia. (ts. kun varoitellaan liiallisen proteiininsaannin vaaroista, puhutaan itseasiassa todella suurista proteiinimääristä — niin suurista että esim. mä en pysty edes ylensyömään niin paljon proteiinia).

Yritä syödä joka aterialla (olettaen että syöt noin 4-5 kertaa päivässä) jotain proteiininlähdettä — hyvä annosmäärä proteiinia on noin 2 dl maitorahkaa tai raejuustoa, 1 prk tonnikalaa, 2 kananmunaa, 8 dl (= 4 lasillista) maitoa, kämmenen + sormien kokoinen ja noin 1-2 sormen paksuinen pala kalaa/lihaa, 1 broilerin rintafile, 100 g vähärasvaista juustoa (= noin puolet useimmista fetapurkeista) TAI 0,5 dl lisäproteiinivalmistetta jne. Pienikokoiset ja kevyet naiset voivat syödä hieman vähemmän, oikein isot ja painavat miehet enemmän.

Noi annoskoot ovat vain antamassa viitettä siitä millaisista määristä on kyse — yksi annos sisältää noin 20-30 g proteiinia — voit esim. syödä yhdellä aterialla 50 g vähärasvaista juustoa ja 2 lasillista maitoa.

Erikoismaininnan voisi antaa noille maitotuotteille, jotka sisältävät proteiinin lisäksi luustolle ihan välttämätöntä kalsiumia. Siksi maitotuotteita kannattaisi yrittää nauttia päivittäin 8-10 dl (= noin 2-4 siivua vähärasvaista juustoa, joka siis on “tiivistettyä” maitoa 🙂

3. Sopivasti hyvää rasvaa eli kasviöljyjä, pähkinöitä ja ennen kaikkea kalaöljyä

Elimistömme tarvitsee hyvää rasvaa joka päivä voidakseen selviytyä kunnialla erinäisistä elintärkeistä toiminnoista. Hyvää rasvaa tarvitaan mm. hormonitoimintaan, ihon kunnon ylläpitoon, aivojen toimintaan, silmien hyvinvointiin jne.

Kalaöljyn erikoistehtävät ja -hyödyt ovat vasta pikkuhiljaa selviämässä — todennäköisesti ihan kaikkia sen etuja ei vielä tunneta. Riittävän kalaöljyn saannin epäillään mm.:

1. Vähentävän lasten riskiä sairastua astmaan.
2. Auttavan eräissä keuhkosairauksissa.
3. Vähentävän lukihäiriötä ja hyperaktiivisuutta (ADHD).
4. Vähentävän teinien aggressiivisuutta, varsinkin stressitilanteissa.
5. Auttavan masennukseen.
6. Vähentävän teinityttöjen kuukautiskipuja.
7. Estävän ennenaikaista synnytystä ja mahdollisesti jopa pre-eklampsiaa.
8. Vähentävän riskiä kuolla ennenaikaisesti sydänkohtaukseen.
9. Vähentävän riskiä sairastua eturauhas- ja rintasyöpään.
10. Vähentävän nivelsärkyjä ja -jäykkyyttä sekä mahdollisesti jopa nivelkulumia.
11. Hidastavan näön huonontumista vanhalla iällä.
12. Vähentävän mahdollisesti riskiä sairastua Alzheimeriin ja Dementiaan.
13. Mahdollisesti kiihdyttävän rasvanpolttoa ja estävän uuden rasvan varastoitumista.

Lähde: omega-3info.com .

Täydellisiä omega-3-rasvahappoja saa tehokkaimmin rasvaisesta kalasta tai siitä tehdystä valmisteista (kalaöljykapselit jne.).
Pellavansiemen- yms. omega-3-nimikkeillä mainostetuista KASVIrasvakapseleista ei saa täydellisiä omega-3-rasvahappoja, vain niiden esiastetta alfalinoleenihappoa. Elimistö pystyy valmistamaan itse alfalinoleenihaposta omega-3-rasvahappoja, mutta prosessi on työläs ja vaatii optimaaliset olosuhteet => vamemmin saat tarvittavat rasvahapot kalan öljystä.

Kalaöljyn lisäksi tarvitaan myös muita välttämättömiä rasvahappoja, eli alfalinoleenihappoa ja linolihappoa, joita saat eri kasviöljyistä ja jossain määrin myös pähkinöistä. Alfalinoleenihappoa saa kätevimmin pellavansiemenöljystä ja camelinaöljystä, linolihappoa esim. vehnänalkioöljystä (joka sisältää myös runsaasti hyvää e-vitamiinia). Kotimainen kylmäpuristettu rypsiöljy sisältää kohtuullisen paljon sekä linolihappoa että alfalinoleenihappoa.

Kalaöljyä pitäisi saada joka päivä joko rasvaisesta kalasta (esim. lohesta, yksi kämmenen ja sormien kokoinen annos riittää) tai kalaöljyvalmisteista (katso annosteluohje purkista).

Muita hyviä öljyjä pitäisi saada noin 2-4 rkl (6-12 tl) joka päivä, joko rypsiöljynä tai useampia eri öljylajeja yhdistelemällä. Pienemmille ja vähemmän syöville naisille riittää 2 rkl, mutta useimpien kannattaa syödä n. 3-4 rkl — isot miehet voivat syödä jopa tätä enemmän. Yksi vajaa kourallinen (n. 10 isoa pähkinää/mantelia) vastaa noin 1 rkl öljyä.

4. Jonkin verran täysjyväviljatuotteita kuten puurohiutaleita, täysjyvä(ruis)leipää, jne.

Täysjyväviljatuotteet sisältävät paitsi kuitua, myös tärkeitä vitamiineja ja mineraaleja. Ne sisältävät myös runsaasti energia pienessä koossa, joten jos et treenaa erityisen kovasti, viljatuotteita ei kannata mättää naamaan mitenkään määrättömästi — laihdutusaikana hieman vähemmän kuin proteiinipitoisia tuotteita.

Yhdellä aterialla ei kannata syödä kuin JOKO 1 dl puurohiutaleita, vajaa 2 dl keitettyä riisiä tai pastaa (n. 50 g kuivana) TAI 2 siivua leipää.

Eli jos syöt samalla aterialla hemmetisti kasviksia, riittävästi proteiinia, pari tl rasvaa JA sen lisäksi SEKÄ 2 dl riisiä ETTÄ 2 siivua leipää, olet todennäköisesti syönyt yli kylläisyydentunteen. Olettaen että syöt noin 4-5 ateriaa päivässä.

———-

SIINÄ OLIKIN TERVEELLINEN RUOKAVALIO KAIKESSA YKSINKERTAISUUDESSAAN:
niin pajon kasviksia kuin kykenet kurkusta alas tunkemaan, joka aterialla reilusti proteiinia, jonkin verran hyviä kasvirasvoja ja kalaöljyä sekä hieman täysjyväviljatuotteita.

———-

Ja vaihtoehdot ovat loputtomat — kasviksia voi valmistaa vähintäänkin 100 eri tavalla. Broileria kymmenillä eri tavoilla jne.

———-

Entä sitten laihtumiseen johtavat ratkaisut?

JOS LAIHTUMISTA EI TAPAHDU TOIMI SEURAAVASTI (tässä järjestyksessä)

0. Yritä opetella tunnistamaan kylläisyyden ja nälän tunteet ja syömään niiden mukaan. Eli yritä lopettaa syöminen jo siinä vaiheessa kun nälkä on ohi, älä vasta sitten kun olet tupaten täynnä. Aluksi voit opettaa itseäsi huomaamaan kylläisyydentunteet ihan vain rajoittamalla “mekaanisesti” ruoka-annoskokoja. (Ts. laitat lautasellesi sellaisen määrän ruokaa, jonka pitäisi tehdä sinut kylläiseksi, et sellaista määrää jonka luulet jaksavasi syödä.)

1. Lisää liikunnan määrää ja tehoa, mikäli mahdollista.

Liikunta paitsi auttaa kiinteytymään ja laihtumaan ja hallitsemaan painoa, se myös pitää kehon toimintakykyisenä pidempään, auttaa masennukseen, piristää, vähentää riskiä sairastua eri sydän- ja verisuonitauteihin sekä syöpiin jne. jne.
Yritä harrastaa sekä:
— punttitreeniä kasvattamaan ja ylläpitämään lihaksia (8-12 toiston sarjat ovat parhaita)
— aerobista treeniä parantamaan hapenottokykyä ja polttamaan kaloreita
— venyttelyä, pilatesta, joogaa ja vastaavia parantamaan notkeutta ja kehon hallintaa

Tärkeintä liikunnassa on ilo ja säännöllisyys.

2. Pienennä alkoholin, makeisten, runsaasti eläinrasvaa, vaaleita jauhoja tai sokeria sisältävien ruoka-aineiden annoskokoa ja vähennä niiden syömistiheyttä.

Esimerkkejä tällaisista tuotteista:
— pitsat, lihapiirakat, hampurilaiset, hotdogit, pasteijat, voisarvet, piirakat yms.
— sipsit, juustonaksut yms.
— pullat, munkit, viinerit, täytekakut, keksit, muffinsit, piirakat, tortut yms.
— grillimakkarat, meetvurstit, paneroidut tuotteet, muut rasvaiset makkarat yms.
— sokeri, makeiset, suklaat, jäätelöt, vanukkaat yms.
— sokeroidut limut, energiajuomat, kaakaot, maustesiirapeilla maustetut erikoiskahvit jne.
— rasvaiset juustot, kuohukermaan tehdyt kastikkeet (10 % ruokakerma on OK kohtuullisina määrinä), smetanat yms. täysrasvaiset maitotuotteet.
— sokeroidut murot ja myslit, vaaleat vähäkuituiset murot
— viinit, siiderit, vodkat, liköörit, jne.

Jos laihdutat, sinulla erittäin todennäköisesti ei ole “varaa” syödä edellä mainittuja tai vastaavia herkkuja joka päivä. Sori. Kokonaan niistä ei tarvitse luopua, mutta jos laihtuminen jumittaa, vika todennäköisimmin on näissä runsaasti energiaa ja vähän välttämättömiä ravintoaineita sisältävissä tuotteissa.

Huomaa että esim. monista juustolajeista ja melkein kaikista maitotuotteista on olemassa hyviä vähärasvaisia versioita.

3. Rajoita pastan, riisin, leivän, couscousin, perunan yms. annoskokoja.

Koska pasta, riisi, leipä, peruna yms. “lisukkeet” ovat etupäässä energiaa eivätkä esim. kehon rakennusaineita (kuten liha, kala, maitotuotteet yms.), niitä ei useimpien kohtuullisesti liikkuvien laihduttajien kannata syödä määräänsä enempää. Ei, vaikka Paikkareissa kuinka kehoitettiin syömään perunaa tai ruisleipää aterialla mielin määrin. Sori.

Jos olet jo karsinut herkut vähiin ja harrastat kohtuullisesti liikuntaa, todennäköisin syy siihen ettet laihdu on liian isot ja liian usein syödyt lisäkeannokset.

——–

Itseasiassa jos ihan oikeasti ja raatorehellisesti fiksaat kaikki ylläolevat kohdat kuntoon tulet ajan kanssa hoikistumaan ja kiinteytymään. Jos sinulla on paljon ylipainoa, laihdut nopeammin, mutta normaalipainon sisällä laihtuminen hidastuu.

——

On viitteitä, joskaan ei yhtään mitään tieteellistä faktaa siitä, että joskus terveelliseen elämäntapaan siirtymisestä voi seurata se, että ekan 4-6 viikon aikana ei keho näytä juurikaan muuttuvan — ts. paino ei laske lainkaan tai jopa nousee, senttejä lähtee vain vähän jne., mutta sitten yhtäkkiä laihtuminen lähtee liikkeelle.

Ko. ilmiö voisi johtua siitä, että mahdollisesti kitukuureista pitkään sekaisin ollut elimistö ei meinaa heti uskoa, että jatkossa ruoansaanti tulee olemaan niin tasaista miltä näyttää eikä siksi halua luovuttaa mitään pois (okei, superepätieteellinen ja epätarkka selitys, mutta tajusitte ehkä pointin :-D). Toisaalta vasta aloitettu liikunta saattaa aiheuttaa painonnousua nesteen kertyessä lihaksiin — tällöin samaan aikaan tapahtuva rasvanpalaminen saattaa jäädä huomaamatta. Samoin lisääntynyt kuitumäärä (= suolen sisältö) saattaa vaikuttaa painoon. Jne.

Anyway, on ihan varmaa, että jos sitkeästi keskityt remontoimaan elämäntapaasi terveellisemmäksi ja yrität opetella tunnistamaan kylläisyyden ja nälän tuntteet ja syömään niiden mukaan, jossain vaiheessa myös painosi kääntyy laskuun — todennäköisesti tosin rasva palaa alusta alkaen, vaikkei se heti näykään päälle päin. Pointtina on kuitenkin se, että samaan aikaan kehosi saa hyvää ravintoa muuttuakseen vahvemmaksi ja terveemmäksi ja toisaalta erittäin todennäköisesti kokonaisvointisi (mukaanlukien mieliala) paranee.

—————–

Jos noudatettuasi em. elämäntapoja 4-6 viikkoa et ole laihtunut yhtään edes mittanauhalla mitattuna, tsekkaa vielä kerran läpi että:

1. et herkuttele liian usein ja liian isoilla annoksilla epäterveellistä ruokaa
2. pasta-, riisi- jne. annokset ovat riittävän pieniä
3. proteiinilähteet ovat vähärasvaisia
4. että liikut tarpeeksi tehokkaasti, mieluiten yli puoli tuntia joka päivä
5. ettet ole vähentänyt arkiliikuntaa sillä varjolla että harraastat kuntoliikuntaa

————

Todennäköisesti nämä kohdat jälleen RAATOREHELLISESTI tsekattuasi tulet huomaamaan että joku kohta ei ehkä sittenkään ollut täysin kohdallaan. Ruoka- ja liikuntapäiväkirja on erittäin hyvä apuväline.

Jos voit käsi Raamatulla vannoa itsellesi ettet fuskaa missään kohdassa eikä kehossasi ole silti tapahtunut minkäänlaista mittanauhalla havaittavaa laihtumista, tsekkaa vielä seuraavat kohdat:

0. Eihän sinulla ole kilpirauhasen vajaatoimintaa tai vastaavaa terveysongelmaa? Käy siis lääkärillä tsekkauttamassa asia!

Jos kaikki on täysin kunnossa…

1. Pienennä hieman proteiiniannoksia.

Jos se ei auta…

2. Rajoita kasvisten määrä kiloon ja avokadojen määrä alle yhteen vuorokaudessa ja banaanien määrä pariin päivässä.

Jos sekään ei auta…

3. Rajoita vielä hieman hedelmien määrää.

Tosiasiassa en usko että pääset lähellekään tätä vaihetta. Todennäköisesti tulet huomaamaan että vika oli liiassa epäterveellisten herkkujen syömisessä/alkoholin juomisessa ja liian vähäisessä liikunnassa — tai jos ei muussa niin liian isoissa pasta-, riisi- ja leipäannoksissa.

———

Pointti: terveellinen ja laihduttava ruokavalio on helppo juttu, kunhan sisäistää perussäännöt.

Tärkeää on myös huomata se, että pitkällä tähtäimellä vain sillä on merkitystä, miten syöt 90 % ajasta — ts. jos jouluna, pääsiäisenä, vappuna, uutenavuotena tai juhannuksena tulee herkutelleeksi/juopotelleeksi hieman enemmän, siitä ei ole mitään haittaa, jos kuitenkin (lähes) kaikkina muina vuoden päivinä syö terveellisesti korkeintaan kulutuksensa mukaan.

Ai niin ja vielä pari havaintoa: raskausaikana äidin energiantarve lisääntyy seuraavasti:

Viikot 0-10 –> noin 95 kcal / vrk enemmän kuin mikä hänen laskennallinen kulutuksensa on
Viikot 10-20 –> noin 335 kcal / vrk enemmän kuin mikä hänen laskennallinen kulutuksensa on
Viikot 20-30 –> noin 380 kcal / vrk enemmän kuin mikä hänen laskennallinen kulutuksensa on
Viikot 30-40 –> noin 285 kcal / vrk enemmän kuin mikä hänen laskennallinen kulutuksensa on

Pääosin lisäenergia raskauden aikana pitäisi ottaa hyvistä hiilareista ja hyvästä rasvasta, sekä jossain määrin proteiinista.

Imetyksen aikana äiti tarvitsee noin 480-960 kcal enemmän kuin mikä hänen laskennallinen kulutuksensa on. Jos raskauden aikana on kertynyt ylimääräistä rasvakudosta, lisäenergiaa ei tarvitse ottaa ravinnosta.

——————

Takaisin alkuperäiseen aiheeseen… Joulu lähestyy, mutta mieleni on rauhallinen.

Koska tiedän ja ennen kaikkea olen sisäistänyt kaiken terveellisen elämäntavan perusperiaatteet, en pelkää enää lihovani. En edes siinä tapauksessa että jossain vaiheessa tulisin raskaaksi. Tai katkaisisin jalkani ja joutuisin vuodelepoon.

Vuosien jojoilukierteen jälkeen ja jatkuvan lihomispelon alaisena elettyäni tuntuu todella hassulta että EN pelkää lihomista (koska en usko enää lihovani) ja vihdoin ja viimein oikeasti tiedän mitä teen — ja jopa nauttn siitä! 😀

Minusta on ihanaa syödä hedelmiä, kasviksia ja marjoja. Rakastan aamupuuroani. Olen hulluna rahkaan. Broileri, kala ja liha eri tavoin valmistettuna on hyvää. Sen sijaan että miettisin “voi ei, mitä mä uskallan syödä etten liho”, ajattelen: “jaahas, mitäs sitä TAAS söisi”.

Kaikkein hulluinta on se, että todellakin voin sanoa syöväni niin paljon kuin minua haluttaa, mitä tahansa mitä minua huvittaa syödä. Enkä silti liho.

Erona entiseen on tietysti se, että ennen halusin syödä hampurilaisia, pitsaa, suklaata ja pullaa (enkä juuri muuta :-D) ja juoda alkoholia hyvin usein. Nykyään minun ei tee mieli niitä, vaan esim. (tänään) ihania hampaissa rouskuvia royal gala -omenia, danonen vitalinea-rahkaa, keitettyjä kananmunia, täysjyväleipää kinkkuleikkeellä, rasvatonta maitoa jne. En tiedä johtuuko tämä siitä että kehoni on jatkuvasti lähes optimaalisessa ravitsemustilassa vai siitä että olen jotenkin psyykannut itseni rakastamaan terveellistä ruokaa. Ehkä molemmista. 😀

Toisaalta esim. alkoholi tekee minulle nykyään niin huonon olon — ts. pöhnäisen tunteen juodessa ja kammottavan krapulan seuraavana päivänä, että ajatuskin alkoholista muistuttaa minua kurjasta tunteesta, jota en halua kokea => jätän mieluummin viinat juomatta.

Esimerkki baarista pari viikkoa sitten: jonotin baaritiskille, vakaana aikomuksenani tilata siideriä. En ollut syönyt pariin tuntiin ja siinä vuoroani odottaessa tulin tuijottaneeksi tiskin takana olevaa maitopurkkia… Lopulta tilasin ison lasin maitoa ja tuoremehu-vissy-tuopillisen (puolet appelsiinituoremehua, puolet vissyä). Juomani maistuivat taivaallisilta… 😀 Siideri jäi tilaamatta.

Nykyään en enää edes laske mitään, paitsi välillä yritän arvioida päässäni olenko saanut kaikki päivän proteiinit täyteen. Tähän tilaan pääsemiseksi meni melkein kokonainen vuosi.

No, kohta alkaa uusi vuosi ja uudet kujeet. Minä jatkan valitsemallani linjalla hamaan tulevaisuuteen, mutta mikäli koet että oma elämäntapasi on vielä ns. perseellään, suosittelen lämpimästi että teet ensi vuodesta SINUN teemavuotesi ja opettelet askel askeleelta sisäistämään terveelliset elämäntavat. Se nimittäin on oikeasti kaiken vaivan väärti (paitsi ettei oikeasti vaadi vaivaa, ainoastaan vähän paneutumista ja hieman kärsivällisyyttä… :-D).

Tsemppiä!


Kirjoitettu: 02:37 ap.     Linkitys

Kuinka usein puhutaan samasta asiasta?


Kuinka usein puhutaan samasta asiasta?

Ja vielä:

välillä kun lukee jotain “hyvähiilaristen” dieettien kannattajien juttuja, niin saa todeta, että niiden noudattama dieetti on usein hyvin samanlainen kuin näillä sivuilla suositeltu ruokavalio — joka siis vastaa terveysjärjestöjen suosituksia. Toisin sanoen herää kysymys, kuinka usein puhutaan ihan samasta asiasta? 🙂

Mulla ja terveysjärjestöillä ei ole mitään erimielisyyttä siitä, etteikö JOKAISEN ruokavalion pitäisi olla ns. hyvähiilarinen. Syy suositukseen ei ole ensisijaisesti kuitenkaan verensokerin takia vaan siksi, että hyvähiilariset tuotteet ovat lähes poikkeuksetta (poikkeuksena mm. puhdas fruktoosi) myös energiatiheydeltään alhaisempia (= 100 g tuotetta sisältää suht vähän energiaa) ja ravinteikkaampia (= enemmän vitamiineja, mineraaleja jne.) kuin korkeahiilariset tuotteet.

OK, sitten tullaan kysymykseen siitä, mikä on hyvää hiilaria ja mikä ei. Monet glykeemistä indeksiä kyttäävät (esim. ruotsalainen Paulun) menevät harhaan siinä että glykeeminen indeksiluku kertoo huomattavasti vähemmän tuotteen käytännön verensokeria nostattavasta vaikutuksesta kuin sen glykeeminen taakka tai rasitus (glycemic load). Jonkun tuotteet glykeeminen indeksiluku saattaa olla näennäisen korkea (esimerkkinä australialainen porkkana, muttei esim. romanialainen porkkana), mutta käytännössä, kun ruokaa syödään tyypillinen annos (esim. porkkanaa 100 g), sen vaikutus verensokeriin on mitätön.

Ja tässä välissä on pakko huomattaa, että suomalainen peruna EI ole samanlaista kuin huonohiilariset jenkkiperunat vaan muistuttanee enemmän esim. romanialaista perunaa, jonka glykeeminen indeksiluku keitettynä on 40 ja glykeeminen taakka 8. Tai ehkä se on sama kuin kanadalaisella perusperunalla keitettynä eli 54 (taakka 10,5). Vertailun vuoksi: tanskalaisen pastan glykeeminen indeksiluku on 14,6, mutta glykeeminen taakka 14,6.
POINTTI: suomalaisen perunan vaikutus verensokeriin on niin vähäinen ettei yhdenkään hiilarinvahtaajan tarvitse pelätä sitä.
POINTTI 2: peruna sinällään ei ole ravintoarvoiltaan mikään ihmellisimmästä päästä oleva joten kenekään ei ole PAKKO sitä syödä.
POINTTI 3: useimmille naisille riittää 2 pienehköä perunaa (tai noin 1,5 keskikokoista tai 1 suuri) yhdellä aterialla, miehet voivat keskimäärin syödä pottuakin (kuten kaikkea muutakin) hieman enemmän.

Tuoreet hedelmät, vihannekset, marjat ja juurekset ovat AINA hyvähiilarisia. Niiden kaikkien glykeeminen taakka on matala (indeksiluvut saattavat vaihdella). Jos joku muuta väittää, hän puhuu vasten parempaa tietoa ja tod. näk. tuijottaa nimenomaan glykeemistä indeksilukua (=> tyhmää ja harhaanjohtavaa). Hedelmien sisältämä fruktoosi (= kun se syödään hedelmien mukana 🙂 on vaaratonta.

Runsaasti kuitua sisältävät viljatuotteet ovat myös lähes poikkeuksetta hyvähiilarisia (koska runsas kuidun määrä vaikuttaa välillisesti tuotteen glykeemiseen taakkaan vähentämällä tuotteen hiilarimääriä).

Sokeroimattomat maitotuotteet ovat poikkeuksetta hyvähiilarisia.

Lihassa, kalassa, kanassa jne. sekä rasvassa ei hiilareita ole käytännössä lainkaan.

—–

Vielä lopuksi huomautus sekoittamaan päänne lopullisesti: tuotteen glykeemisestä indeksiluvusta ei voi päätellä suoraan tuotteen vaikutusta veren insuliinitasoihin!!! Luit oikein! Glykeeminen indeksiluku / taakka kertoo vain kuinka paljon tuote on nostanut testiryhmän VERENSOKERIA, mutta vaikka syömisen jälkeisillä insuliinitasoilla on jotain tekemistä verensokerin kanssa, insuliinitasoihin vaikuttavat myös muut, mahdollisesti osin vielä tuntemattomat tekijät. Insuliini-indeksiä (= miten paljon eri ruoka-aineet vaikuttavat insuliinitasoihin) on tutkittu vielä suhteellisen vähän. (Artikkeli aiheesta ). Mitä merkitystä insuliinilla sitten on TODELLISUUDESSA on SUUREN KOKONAISUUDEN kannalta, se selvinnee joskus lähitulevaisuudessa. (= Insuliini ei ole yksiselitteisesti paha tai hyvä, vaikka monet “gurut” sen pahuuden nimeen vannovatkin! :-D).

——

No, ennen kuin alatte repiä hiuksia päästänne turhautuneisuuttanne, niin seuraavia asioita voitaneen pitää melko yksiselitteisinä “totuuksina”:

1. Runsas kasvisten (= vihannekset, marjat, hedelmät, juurekset jne.) syönti on terveellistä.
2. Suhteellisen runsas hyvien rasvojen (pehmeät kasvirasvat, kalaöljyt) saanti on terveellistä.
3. Puhdistetun (“valkoisen”) jauhon ja sokerin saanti on turhaa.
4. Suhteellisen runsas proteiinin saanti laihdutusruokavaliossa vähentää lihasten menetystä ja tuo parempia laihdutustuloksia.
5. Runsas kuidun saanti on terveellistä.

——-

Ai niin ja vielä hiilarimääristä (kirjoitin siitä joskus vanhaan blogiin ): esim. mä syön aika harvoin leipää, koska se ei ole mun lempiruokaa (maku, koostumus jne. ei vaan kolahda kybällä). En myöskään välttämättä syö päivittäin perunaa, riisiä tai pastaa, koska en viitsi keittää niitä. En lisää sokeria erikseen mihinkään. Silti mun päivittäiset hiilarimääräni ovat noin 170-220 g (=> lähteenä kasvikset, maitotuotteet ja aamukaurapuuro). Ja vielä huomautus: jos syön leipää, riisiä, perunaa, pastaa tai jopa pullaa, niin ei mulle kyllä tule yhtään huono olo (ainakaan jos määrät pysyvät kohtuullisina).

Huomatkaa, että mä olen aina ollut sitä ihmistyyppiä, joka “lihoo pelkästä ruoan ajattelusta” ja jonka verensokeri on heilahdellut ihan miten sattuu (aiheuttaen hirveitä raivareita tai hysteerisiä itkukohtauksia). Riittävä proteiinin, hyvän rasvan ja kasvisten lisääminen ruokavalioon yhdistettynä riittävään liikuntaan on saanut mut “pienemmäksi” kuin koskaan ennen ja (yhdessä säännöllisten ruokailuaikojen kanssa) on tasoittanut kummasti verensokeritasoja. Olen myös ollut aikaisemmin helposti masentuva ja itsensä voimattomaksi tuntema. Nyt olen jatkuvasti pirteä ja pääasiassa hyväntuulinen.

En ole joutunut kieltämään itseltäni mitään tai rajoittamaan mitenkään radikaalisti jonkun ruoka-aineen saantia. En tunne enää juurikaan epäterveellisen ruoan himoja. Jne.

Ja tämä kaikki siis ilman mitään ihmedieettiä. 😀


Kirjoitettu: 12:31 ip.     Linkitys

Vastine atkinsilaiselle


Vastine atkinsilaiselle

Jees, tämä uusi “Dieetit”-kategoria on juuri siksi, että ne, jotka eivät jaksa lukea mun vastineita noihin eri “erikoisdieetteihin”, voivat hypätä nämä yli… 😀
Maanantaiaamu alkoi mukavasti Atkinsin dieettiä puolustavan meilillä. Innostuin kirjoittamaan niin pitkän ja perusteellisen vastineen, että mätkäisen tähän teidänkin nähtäväksi. Ko. henkilö oli siis ollut puoli vuotta Atkinsilla ja kertoi mm. että leivän ja leivonnaisten syönti aiheutti ripulin ja masennuksen (=> keliakiaepäilyni). Niin ja viesti alkoi kysymyksellä olenko itse kokeillut Atkinsia.

[HUOM! Tämä on korjattu versio, koska originaali vastaus sisälsi epätarkkuuksia juuri keliakian suhteen (ks. vieraskirja).

——

Miksi testaisin dieettiä, joka ei sovi elämäntapoihini, ruokamieltymyksiini ja luonteelleni? Onnistuneen painonpudotuksen lähtökohtana on AINA se, että valittu laihduttava elämäntapa on sellainen, että sitä pystyy noudattamaan tarvittaessa koko loppuelämänsä. Minulle ei sovi yksikään dieetti joka rajoittaa radikaalisti minkään ruoka-aineen saantia ja vaatii syömään minua ylenmäärin jotain toista ruoka-ainetta.

Kun siirryit Atkinsille, teitkö kaikki seuraavat asiat:

– vähensit valkoisen jauhon ja puhtaan sokerin käyttöä (tämä on retorinen kysymys :-D)
– aloit syödä entistä enemmän kasviksia
– aloit syödä entistä enemmän hyvää rasvaa (= kasviöljyt, pähkinät, kalan rasvat jne.)?
– lisäsit proteiinin (liha, kana, kala, maitotuotteet jne.) määrää ruokavaliossasi?

Jos vastasit kyllä, et voi olla tässä vaiheessa varma siitä, että Atkins on juuri sinulle sopivin dieetti (kohta selitys).

Lisäksi:

– onko sinulta tutkittu keliakiaa?

Jos ei ole, mistä voit tietää missä määrin ripulit, masennukset jne. johtuvat keliakiasta? Jos on yhtään syytä epäillä sitä, mene tutkimuksiin!
———-

Jos haluat tietää onko juuri ketoosi (= Atkinsin dieetin perusedellytys ja se, mitä varsinaisesti kritisoin) sinut autuaaksi tekevä asia vai johtuuko parantunut olosi pelkästään muista ruokavalioosi tekemistäsi parannuksista (lisää hyvää rasvaa, kasviksia, proteiinia jne.) tai mahdollisesti jopa siitä, että olet kärsinyt tietämättäsi keliakiasta (= allergia vehnän, rukiin ja ohran gluteiinia kohtaan — tosin käy mieluummin testaamassa keliakia lääkärissä), tee seuraava koe:

1. Karsi kovat rasvat (= voi, kerma, pekoni, rasvaiset juustot jne.) ruokavaliostasi minimiin.
2. Syö edelleen runsaasti (väh. 3-4 rkl eli 9-12 tl / vrk) kasvirasvoja ja pähkinöitä (1 kourallinen = 1 rkl rasvaa). Syö lisäksi rasvaista kalaa tai kalaöljykapseleita (“omega-3”)
3. Syö edelleen runsaasti vähärasvaista lihaa, kanaa, vähärasvaisia maitotuotteita, soijaa ja ennen kaikkea kalaa.
4. Syö niin paljon kuin pystyt kaikkia mahdollisia hedelmiä, marjoja, vihanneksia, juureksia jne. –> ts. ei mitään rajoituksia minkään tuotteen kohdalla. Pyri syömään 7-9 annosta kasviksia (esim. 1 iso porkkana tai 0,5 isoa banaania tai 1 isohko omena tai 2 mandariinia tai 10 viinirypälettä tai 1 isohko tomaatti tai kukkurallinen lautasellinen salaattia jne. = annos).
5. Syö runsaasti (hyla) maitotuotteita mikäli et kärsi maitoallergiasta. (Hylaa jos olet laktoosi-intolerantikko).
6. Syö kerran päivässä (jos huvittaa) 1-2 keitettyä keskikokoista perunaa tai pari dl keitettyä täysjyväriisiä tai lautasellinen riisi-/karuapuuroa.
7. Älä pelkää hysteerisesti sokeria (ts. voit syödä esim. sokeroituja jugurtteja jos haluat).

ja

8. Vältä edelleen ruista, vehnää ja ohraa kunnes olet saanut keliakiatestin tulokset. Jos sinulla ei ole keliakiaa, voit syödä myös näitä hillitysti.
9. Älä syö karkkia tai juo alkoholia (testiajan ajan).
10. Harrasta mahdollisuuksiesi mukaan runsaasti liikuntaa.
—–

Jos olosi on näin syöden vähintään yhtä hyvä tai jopa parempi, on oletettavaa, että nimenomaan ketoosi ja sitä kautta Atkins ei ole se, mikä teki olosi paremmaksi vaan se, että muutit entisen ruokavaliosi terveellisemmäksi. Edellä kuvattu dieetti on se, mitä itseasiassa terveysjärjestöt suosittelevat — siis viljarajoitusta lukuunottamatta.

———

Jos voit rehellisesti sanoa että edelläkuvattu dieetti saa olosi tuntumaan taas pahemmalta, silloin nimenomaan Atkins ja ketoosi on avainsana hyvään oloosi.

—–

Atkinsissa eniten mättää juuri sen pseudotieteellinen pohja. Atkinsin kannattajissa eniten mättää se, että tehtyään terveellisempiä muutoksia ruokavalioonsa (= lisää kasviksia, proteiinia ja hyvää rasvaa, ei enää valkoista jauhoa ja sokeria), he kuvittelevat että loputkin Atkinsin teorioista (= ketoosi on kaiken avain) pitää paikkaansa.

Olen keskustellut monien lowcarbaajien kanssa, olen lukenut lowcarb-tutkimuksia jne. Väitän, että radikaali hiilarien rajoittaminen ei ole parantuneen olon ydin vaan lisääntynyt kasvisten, hyvän rasvan ja proteiinin saanti sekä huonojen hiilarien ylenmääräisen saannin rajoittaminen. Myös eri tutkimukset puhuvat tämän puolesta (mm. eräässä tutkimuksessa, jossa ihmisten piti mennä Atkinsin dieetillä, he tosiasiassa söivätkin sivuillani kuvatunlaisen dieetin mukaan).

Pidän myös mahdollisena, että monen Atkinsista tai ns. Heikkilän dieetistä onnen löytäneen takaa löytyy keliakia. Heidänkään kohdallaan ei ole kuitenkaan mitään syytä välttää esim. perunaa (= suomalainen versio on kohtuuhyvähiilarinen), kauraa tai täysjyväriisiä tai ylipäätään mitään muuta kuin rukiista, ohrasta ja vehnästä tulevaa hiilihydraattia (= maitotuotteista, hedelmistä, muista viljoista jne. saa hyvin äkkiä sen verran hiilihydraattia, ettei ole enää ketoosissa). Samoin ei ole mitään syytä lisätä tyydyttyneen eli kovan eläinrasvan määrää ruokavaliossa — jos syö eläinkunnan tuotteita, sitä saa väkisinkin jonkinverran — vaan nimenomaan hyvän rasvan lisääminen on se, mikä noissa eri tutkimuksissa näyttää olevan pääasiallinen syy parantuneisiin veriarvoihin jne.

Samoin Zonessa ja Montignacissa mättää niiden teoriapohja. Zonen “joka aterialla 40/30/30 -energiaprosenttisuhteet” -väitteelle ei ole mitään tieteellistä pohjaa — ja vielä vähemmän sitä on Zonen teorialle, että kun laihdutus loppuu, lisäenergia pitäisi ottaa rasvasta. Montignacin teorioille on vielä vähemmän mitään tieteellisiä perusteita.

Yllättävä ajatus


Yllättävä ajatus

Tuli hampaita pestessä mieleen… Tää 2000 kcalia tuntuu todella hyvältä energiamäärältä siis noin niin kuin henkisesti (niin kuin fyysisestikin). Tuntuu että saa syödä ihan riittämiin — tai on jopa sillä rajalla onko se liikaa (silloin kun ruoka on pääasiassa terveellistä).

On sellainen fiilis, että voisin jatkaa näin syöden koko loppuelämäni. Ravintoaineita ainakin näyttää saavan tarpeeksi. Liikunnatkin ovat tuntuneet taas tällä viikolla hyvältä. Ajatus tunnista liikuntaa joka päivä loppuelämän ajan tuntuu helpolta. Ihmeellistä! 🙂

No, nythän on niin, että ainakin laskennallisesti — mikäli syön 2000 kcal päivässä ja harrastan suht reipasta liikuntaa tunnin päivässä, mun pitäisi ainakin näin alkuun menettää noin 250 grammaa rasvaa joka viikko. Käykö niin käytännössä, on toki toinen juttu –> elimistö adaptoituu energiamääriin ja liikuntoihin jne. Anyway, on oletettavissa, että mikäli oikeasti syön about 2000 kcal päivässä ja harrastan liikuntaa tunnin verran päivässä, mun kehoni rasvaprosentti JA väkisinkin myös paino, tulee pienenemään vielä tulevien kuukausien (vuosien?) varrella, kunnes keho on tilassa, jossa sen kokonaisenergiankulutus on noin 2000 kcal / vrk. Siinä vaiheessa painon ei pitäisi enää tippua/rasvan palaa.

POINTTI: juuri nyt tuntuu siltä, että tämänviikkoinen ruoka/liikuntamäärä tuntuu “omalta”. Toisin sanoen taidankin jatkaa tämän viikon linjalla hamaan tulevaisuuteen ja katsoa, mitä tapahtuu (= mihin paino lopulta vakiintuu).

En tiedä osaanko selittää ajatustani täysin selkeästi, mutta tunnen olevani (taas) ajatusmuutoksen kohdalla. Tähän asti olen ajatellut että jossain vaiheessa lopetan laihdutuksen lisäämällä energiamäärää niin, että se vastaa kulutusta. Nyt yhtäkkiä huomaan ajattelevani että koska tämä energia-/liikuntamäärä tuntuu hyvältä ja ruokavalio sellaiselta, josta oikeasti pidän, taidankin jatkaa näin syöden ja liikkuen ja antaa kehon ajan myötä adaptoitua tähän energia-/liikuntamäärään.

Osaltaan tähän ajatusmuutokseen vaikuttaa kai se, että mitään järjettömiä mässäys-/dokaushimoja ei enää ole –> ei ole tarvetta saada aikaan järjetöntä kulutusta tasapainottamaan mahdollisia mässäyksiä. Tämä tuntuu ihan älyttömän kummalliselta. Oikeasti. Siis se, että yhtäkkiä huomaa näkökulmansa johonkin muuttuneen aika radikaalisti.

No okei, jos joskus tulen raskaaksi tai esim. katkaisen jalkani, niin silloin tietysti joudun tekemään muutoksia ruokavaliooni, mutta juuri tällä hetkellä tuntuu siltä, että olen tainnut vihdoin ja viimein löytää ruoka-/liikuntamäärän ja laadun, joka tuntuu hyvältä.

Ja aina on tietysti mahdollista, että aamulla olen taas muuttanut mieltäni… 😀

VINKKI: kokeile vaihteeksi sellaista ajatusleikkiä, että mietit miten paljon oikeasti haluat/viitsit syödä ja liikkua about joka päivä koko loppuelämäsi ajan –> ja tsekkaa vasta sen jälkeen esim. noilla mun kalorilaskurilla missä painossa se on mahdollista.

ESIMERKKI:

Mä haluan syödä keskimäärin 2000 kcalia / vrk koko loppuelämäni ja olen valmis harrastamaan liikuntaa 250 kcalin edestä joka päivä –> peruskulutus ilman liikuntaa on 1750 kcal.

Halutessani arvioida missä painossa mä pääsen about tohon peruskulutusmäärään, mä tsekkaan sen mun laskurilla (eli syötän eri painoja niin kauan että peruskulutus-kohtaan tulee noin 1750 kcal) — whoaa! Se olisi noin 58 kilossa! No, uskon kyllä että mun kehoni adaptoituu tohon energiamäärään hieman painavampanakin (=> en ihan luota laskurin lukemaan ja “pettymysten” välttämiseksi arvioin lukeman mieluummin ylös- kuin alaspäin).

Sitten menen tsekkaamaan Energynetistä , miten kauan mun pitäisi harrastaa noin 60 kiloisena eri liikuntalajeja saadakseni 250 kcal täyteen. Nyt pitää muistaa se, että mun peruskulutus on nykyisellään keskimäärin 80 kcal tunnissa –> kun kevenen, se on ehkä enää n. 70 kcal tunnissa JA se, että toi Energynetin laskuri näyttäisi antavan liikunnan aikaisia KOKONAISKULUTUStietoja (= paljonko on peruskulutus+liikunnan tuoma lisäkulutus). Niinpä mun pitää itseasiassa tsekata Energynetin laskurista yhtälö, jossa arvioitu energiankulutus on 320 kcal / liikuntasuoritus. Käytännössä tämä näköjään tarkoittaisi yli tuntia sauvakävelyä. Plääh.

Koska mä en halua kävellä YLI tuntia sauvakävelyä, mä tsekkaankin homman nyt toisin päin — eli missä painossa mä saisin sauvakävellen 320 kcal TUNNISSA täyteen. –> VASTAUS: 65 kilossa.

Ja 65 kilossa mun laskennallinen peruskulutukseni olisi about 1890 kcal. Liikunnan tuoma “nettokulutus” (= 320 miinus peruskulutus tunnin ajalta eli 70 kcal => 250 kcal) Eli kokonaiskulutus olisi silloin (1890+250=) 2140 kcal.

Hmmmm….

Noiden sekavien laskelmien perusteella mun henkilökohtainen villi veikkaukseni on se, että todennäköisesti mun kehoni adaptoituu ruokaan/liikuntaan ja kaikissa laskelmissa on aina sen verran ilmaa ja jos ei muuta, mahdolliset juhlapäivät tai liikunnattomat päivät tasoittavat tilannetta niin, että mikäli mä oikeasti syön sen 2000 kcal / vrk ja harrastan keskimäärin tunnin reipasta liikuntaa päivässä, mun painoni tulee jämähtämään noin 64-65 kilon tienoille. Paino ei tietenkään kerro miten tiukka paketti mä olen, mutta nykyisen tilanteen perusteella sanoisin että erittäin tiukka :-D. Koska veikkaan että tällä metodilla (= syö ja liikkuu jo nyt niin kuin koko loppuelämänsä) lähtee pelkästään rasvaa ja koska kalorivajeet ovat tässä vaiheessa jo melko pieniä ja pienenevät päivä päivältä entisestään, veikkaan että noi vikat reilut 2,5 rasvakiloa tulevat lähtemään hyyyyyviiiin hitaasti. Siis jos nyt edes ovat lähteäkseen.

Jees, sekava tilitys päivän päätteeksi, ehkä kuitenkin ydinpointtina on se, että mitäs jos alkaisitkin jo nyt syödä ja liikkua niin kuin aiot syödä ja liikkua koko loppuelämäsi ja odotat rauhassa että elimistösi muokkautuu ajan myötä vastaamaan energiatasettasi (eikä päinvastoin).

Joo, ehkä jälleen kerran hitaampaa, mutta toisaalta eipä tarvitse laihdutuksen jälkeen erikseen opetella miten paljon voi syödä/liikkua lihomatta… 😀 Plus että saa jo nyt laihduttaessa syödä enemmän (kuin jos yrittää viimeiseen asti pitää isompia kalorivajeita). Plus saa harjoitella pidempään “painonhallinta”-ruokavaliota. Eli fokus jälleen kerran pois painosta ja laihtumisesta elämäntaparemonttiin… 🙂

Itseasiassa nyt muistelen jonkun joskus kaaaaauan sitten (silloin kun olin vielä Verkkiksellä aktiivikirjoittajana) maininneen Mustajoen tms. tahon puhuneen tällaisesta metodista. Vasta nyt koen kuitenkin SISÄISTÄNEENI ko. idean ytimen ja mitä se käytännössä merkitsee juuri minun elämälleni. 😀


Kirjoitettu: 12:40 ap.     Linkitys