Odysseiahaaste 6: Elämä on valintoja

Ennen viimeistä varsinaista askelta Designing Your Life -kirjassa esitellyssä Odysseia-suunnitelmaprosessissa, on hyvä pysähtyä vielä tarkastelemaan omia vaihtoehtoelämiä kriittisemmällä silmällä. Jos nyt mietit “mikä ihmeen Odysseiahaaste”, aloita prosessi alusta täällä.

Tehdessäni ensimmäistä kertaa Odysseia-suunnitelmaa käytin myös aikaa sen miettimiseen, mitä kunkin elämän eläminen merkitsisi käytännön tasolla.

Erityisesti mietin sitä, mistä kaikesta joutuisin luopumaan saadakseni kaiken sen hyvän, mitä kyseinen elämä voisi tuoda mukanaan.

Jokainen tekemämme valinta sulkee automaattisesti pois muita valintoja.

Jos käytät ainoan kymppisi kaljaan, et voi käyttää samaa kymppiä enää ruoan tai kirjan ostamiseen.

Jos startup-hankkeeni edellyttää kaksitoistatuntisia työpäiviä seitsemänä päivänä viikossa kahden vuoden ajan, on selvää että sinä aikana en paljon ehdi viettää laatuaikaa perheen kanssa.

Kirjoitin itselleni jokaisen elämän kohdalla vapaasti assosioiden listan asioita, jotka vastasivat kysymykseen: “Mitä tämän elämän valitseminen tarkoittaisi käytännön tasolla”.

Tässä asioita joita itse mietin:

  • Työpäivän pituus?
  • Miltä päiväni, viikkoni ja vuoteni näyttäisi tämän elämän aikana?
  • Miten vapaasti voin määrittää omat aikataulut?
  • Miten paljon minulla on aikaa perheelleni?
  • Miten tämän elämän valitseminen vaikuttaa talouteeni a) lyhyellä tähtäimellä, b) viiden vuoden sisällä, c) loppuelämän aikana?
  • Mitä taitoja ja kokemuksia voin saada tämän elämän aikana?
  • Mistä nykyisistä asioista joutuisin luopumaan tämän elämän aikana?
  • Mitä taitoja minun pitäisi kehittää?
  • Mitä katuisin viiden vuoden päästä?
  • Miten voisin tehdä tästä elämästä vieläkin hauskemman, kiinnostavamman tai innostavan?

Tässä kohtaa mietin myös omia arvojani, eli lähes sisäsyntyisiltä “universaaleilta totuuksilta” tuntuvia mielipiteitäni siitä mikä on hyvää ja tärkeää elämässä a) teoriassa ja b) käytännössä.

Voin teoriassa arvostaa hyväntekeväisyyttä, mutta jos harjoittamani “hyväntekeväisyys” on sillä asteella, että tykkään hyväntekeväisyysjärjestöjen some-kampanjoista Facebookissa, hyväntekeväisyys tuskin on ykkösarvojani.

Voin arvostaa luomu- ja lähiruokaa, mutta jos päädyn ostamaan lähinnä kaupan tarjousbanaaneja ja Lidlin saksasta tuotuja valmisruokia, käytännössä luomu- ja lähiruoka eivät ole kovinkaan korkealla arvoasteikossani.

Jos ajan viettäminen perheen kanssa on mielestäni tärkeä arvo, mutta tosiasiassa työt ajavat perheen tarpeiden ohi kerta toisensa jälkeen, työn tekeminen on oikeasti minulle perhettä tärkeämpi arvo.

Mitä arvojani kukin elämä edustaa ja edistää?

Esimerkiksi kirjoittajaelämä edistää ennen kaikkea äitiyden, perheen ja suvun merkitystä elämässäni. Kirjoittamalla self help -kirjoja voin myös auttaa muita ihmisiä.

Elämä digitaalisen self help -imperiumin perustajana edustaisi uuden oppimista, tiedon välittämistä, yhteisöllisyyttä ja muiden auttamista.

Startup-elämä puolestaan liittyy itsensä haastamiseen, ongelmien ratkaisemiseen teknologian keinoin ja myös muiden auttamiseen.

TEHTÄVÄ:

1.
Kirjoita ylös omat arvosi — voit merkitä kunkin arvon perään, mitä niistä toteutat jo käytännön tasolla. Vastaa siten kysymykseen: Miten kukin elämä edustaisi ja edistäisi eri arvojasi?

2.
Mieti mitä kunkin elämän eläminen tarkoittaisi käytännön tasolla. Miltä päiväsi, viikkosi ja vuotesi näyttäisivät? Mistä asioista joutuisit luopumaan? Mitä voisit saada lisää.

3.
Jos jokin elämä ei edusta juuri lainkaan omia arvojasi tai näyttää käytännön tasolla aika ankealta, mieti miten voisit tehdä kyseisestä elämästä enemmän arvojesi mukaista tai kiinnostavampaa.

Tämän tehtävän jälkeen voi hyvä tsekata vielä kerran edellisen tehtävän mittarit — saatko niihin nyt erilaiset lukemat kunkin elämän kohdalla?

unsplash-logoKuva: Elijah O'Donell

Mistä tiedät mikä on sinulle oikeasti tärkeintä?

Tämän päivän teoriassa puhun siitä mistä voit tietää mikä on sinulle tärkeää ja mitä tehdä, jos huomaat tekeväsi asioita, jotka eivät ehkä ole niin tärkeitä. Kerron myös mikä minulle on tärkeää a) yleensä, b) nyt.

Katso video YouTubessa.

Ehdotan videolla että teet kaksi listaa.

Kirjaa ensimmäiseen listaan asiat, joiden uskovat olevan sinulle tärkeitä

Esim. tasa-arvo, menestys, raha, perhe, ystävät, luovuus, luonto, ekologisuus, intohimo jne. — mitä nyt ensimmäiseksi juolahtaa mieleen.

Kirjaa toiseen listaan asiat, joihin olet laittanut eniten aikaa, energiaa ja huomiota viimeisen kahden viikon aikana — mieluiten kirjaa myös ylös miten paljon aikaa kukin asia on vienyt.

Esim. Työ = 7,5 h x 5 x 2, kuntosalilla käyminen 6 x 1 h, TV:n katsominen 2 h x 14.

Vertaa näitä kahta listaa. Ovatko ne keskenään erilaiset?

Jos huomaat päiviesi menevän sellaisten asioiden tekemiseen, jotka eivät ole tärkeimpien asioiden listallasi, sinulla on kaksi vaihtoehtoa:

  1. Järjestä elämäsi niin, että voit keskittyä asioihin, jotka ovat tärkeitä.
  2. Hyväksy, että se mihin aikasi juuri nyt menee, on sinulle juuri nyt tärkeää ja se minkä oletat olevan tärkeää, ei ole ainakaan nyt ykkössijalla elämässäsi.

Minun listani ovat varsin erilaiset. Katso videolta kumman ratkaisuvaihtoehdon valitsin.

mikaonsinulletarkeinta

Oletko mielestäsi realisti? Mitä jos oletkin harhainen?

Vuosia sitten jaoin työhuoneen Jaakko-veljeni kanssa. Jaakko teki musaa ja minä kirjoitin. Yhtenä päivänä Jaakko tarvitsi biisinsä kohdan, jossa nainen laulaa lurittelisi yksinkertaisen melodian vielä yksinkertaisemmilla sanoilla. Hän kysyi haluaisinko minä kokeilla laulaa sen.

Ensimmäinen reaktioni oli innostus. Olin aikanaan ottanut laulutunteja ja miettinyt miten siistiä olisi esiintyä laulajana. Näin itseni laulamassa lavalla Jaakon bändin taustalaulajana.

Katsoin metrin päässä olevaa äänityskoppia ja kysyvästi minua katsovaa Jaakkoa. Iloinen jännitys muuttui peloksi. Aloin kelata mielessäni miten en kuitenkaan osaisi laulaa. Näin itseni  yrittämässä uudelleen ja uudelleen melodiaa, kunnes Jaakko sanoisi kohteliaasti mutta selvästi pettyneesti ettei homma toimisi.

Kieltäydyin kunniasta jollain epämääräisellä tekosyyllä.

Vielä 17 vuotta myöhemmin minua ottaa päähän etten tarttunut tähän tilaisuuteen. Ei siksi, että epäilen menettäneeni mahdollisuuden tulla menestyneeksi laulajaksi vaan koska en saa tietää mitä olisi tapahtunut, jos olisin tarttunut tilaisuuteen.

Puolitoista vuotta sitten minulle tarjottiin mahdollisuutta ohjata ja käsikirjoittaa dokumentaarinen reality-TV-sarja Nyt tai ei koskaan. En ollut koskaan käsikirjoittanut tällaista realitya enkä ollut ikinä ohjannut mitään.

Ensireaktioni oli innostus, sitten iski pelko. Mieleni kertoi minulle millä kaikilla tavoilla olisin voinut mokata. Onneksi olin jo siinä vaiheessa oppinut ignoroimaan pelkoajatuksiani. Odotin että oloni rauhoittui ja mieleni oli tyyni ja vakaa. Kysyin itseltäni haluanko tarttua tilaisuuteen. Vastaus oli selvä: kyllä halusin.

Useimmat kauhukuvistani eivät toteutuneet. Sen sijaan kohtasin paljon vaikeampia haasteita kuin mitä olisin osannut etukäteen kuvitella. Onneksi kaikkiin ongelmiin löytyi aina myös jonkinlainen ratkaisu. Olen edelleen valtavan iloinen, että tartuin tilaisuuteen.

Et voi tietää mitä tulee tapahtumaan

Yksi ihmismielen yleisimmistä harhoista on ajatus, että tiedämme mitä tulee tapahtumaan. Aina kun murehdit sydän sykkyrällä miten asiat menevät pieleen, luulet olevasi maailman paras selvännäkijä. Sillä hetkellä kun näet että visiosi ovat vain mielen harhaa, eivät videolähetys tulevaisuudesta, olosi kevenee.

Harha toimii myös toisinpäin: joskus mieli uskottelee meille, että tulevaisuus on ruusuinen ja kaikki tulee menemään putkeen, vaikka faktat puhuvat muuta.

Kummassakin harhassa on omat haasteensa.

Liian ruusuinen tulevaisuudenkuva voi saada meidät ottamaan liian isoja riskejä. Jos olemme ottaneet visiomme liian vakavasti, todellisuuteen törmääminen voi tehdä kipeää.

Liian negatiivinen tai jopa realistisena pitämämme visio voi sen sijaan lamauttaa.

Koska olemme vakuuttuneita siitä että asiat menevät pieleen, emme edes tartu tilaisuuteen.

Tai ehkä tartumme siihen, mutta epäonnistumista peläten emme tee kaikkeamme sen onnistumisen eteen. Puolivillainen asenteemme kostautuu ja lopputulos ei ole yhtä hyvä kuin jos olisimme tykittäneet täysillä.

Aina kun kuvittelemme tietävämme miten asiat tulevat menemään, suljemme silmämme muilta mahdollisuuksilta, jotka voisivat olla jopa parempia kuin visiomme. Emme kiinnitä huomiota vaihtoehtoisiin toimintamalleihin tai huomioi riittävän nopeasti ongelmia, joita emme odottaneet.

Jos siis huomaat mielessäsi miettiväsi mitä tapahtuu kuukausien tai vuosien päässä tulevaisuudessa, tiedä että ne ovat vain mielesi harhaa. Et ole realisti, vaan harhainen.

Tulevaisuus muuttuu kun mielentila muuttuu

Huomaa myös, että se miten näet tulevaisuuden vaihtelee mielentilasi mukaan.

Väsyneenä, nälkäisenä tai muuten ahdistuneena tulevaisuus näyttää toisenlaiselta kuin silloin kun mielesi on levollinen ja vakaa. Yli-innostuksen vallassa tai muuten ylikierroksilla käydessäsi mielesi maalaa taas toisenlaisia tulevaisuudenkuvia.

Niin ahdistuksen vallassa kuin ylikierroksilla käydessäsi ajatuskapasiteettisi on pienempi kuin silloin, kun on olosi on vakaa ja levollinen.

Siksi kaikki tulevaisuutta koskevat päätökset kannattaa tehdä hetkellä, jolloin olo on paineeton, rauhallinen ja kiireetön. Silloin näet selkeämmin ettet voi tietää mitä tapahtuu. Voit vain tietää mitä haluat tässä ja nyt.

Voit myös nähdä, että toi tulevaisuus mitä tahansa tullessaan, sinä tiedät silloin enemmän kuin tänään. Siksi pystyt silloin vastaamaan haasteisiin, jotka tänään tuntuvat mahdottomilta.

Mitä sinä haluat tehdä tänään kun olosi on levollinen ja vakaa?

etvoitietaatulevaisuutta

Tiedätkö missä olet?

Tuntuuko sinusta että elämäsi on mennyt jotenkin pieleen? Että elämä on pettänyt sinut?

Perjantaina puhuin Päivän Teoria -osuudessa siitä, miten helposti mielemme huijaa meitä uskomaan, että odotuksemme siitä miten elämän “kuuluu mennä” on totta ja se miten asiat ovat oikeasti menneet on “väärin”.

Katso video alla tai YouTubessa.

Kerron videolla esimerkin siitä, miten yksi näennäisen pieni tapahtuma voi muuttaa koko elämämme kulun.

Kun elämä menee eri tavalla kuin olemme suunnitelleet — ja vieläpä tavalla, jota emme toivoneet — voi tehdä mieli heittäytyä uhriksi. Kirota Universumia tai Jumalaa tai niitä, jotka suoraan tai välillisesti vaikuttivat tapahtumien kulkuun.

Minun ymmärryksestäni käsin katkeroitumisessa ei ole mitään järkeä.

Et osannut ennustaa tulevia tapahtumia, koska kukaan meistä ei voi tietää täydellä varmuudella miten asiat tulevat menemään.

(Eivät edes itseään selvännäkijöinä pitävät ihmiset — minulla on aiheesta monta omakohtaista esimerkkiä…)

Erehdyit luulemaan päässäsi olevaa ajatusta tulevaisuudesta tarkaksi tapahtumien kuvaukseksi, vaikka se oli vain ajatus — mielikuvituksen tuottama arvaus siitä mitä tulevaisuus voisi tuoda tullessaan.

Se tapahtuu, mikä tapahtuu

Asiat menevät aina sillä ainoalla mahdollisella tavalla, jolla ne voivat oikeasti mennä.

Jos asiat olisivat tosiasiassa voineet mennä toisin, ne olisivat menneet toisin.

Olemalla katkera ja kelaamalla miten asioiden pitäisi mennä toisin pilaat vain tämän hetken.

Niin kauan kuin et hyväksy sitä missä olet juuri nyt, et voi ottaa askeleita kohti tulevaisuutta, jonka haluat.

Tilanne on sama kuin jos suunnistuskilpailuissa oleva suunnistaja tajuaisi yhtäkkiä että hän on maastossa eri paikassa kuin mitä oli luullut olevansa kartalla.

Vaikka hän kuinka tuijottaisi kartalla paikkaa, jossa hänen pitäisi olla, miettien mielessään “mun pitäisi olla tuossa”, hän ei maagisesti siirry sinne.

Hänen pitää ensin selvittää missä kohtaa karttaa hänen tosiasiallinen sijaintinsa on — vasta sitten hän voi suunnitella reittinsä uudestaan.

Oletko sinä kartalla siitä, missä oikeasti olet? Vai tuijotatko yhä paikkaa, jossa sinun mielestäsi pitäisi olla?

Kartalla

Miten päästää irti

Onko elämässäsi jokin asia tai päässäsi ajatus, josta luopuminen tuntuu vaikealta? Puhuin yleisön pyynnöstä maanantaina irti päästämisestä päivän teoria -lähetyksessäni.

Voit katsoa koko videon alla tai YouTubessa.

Irtipäästäminen on meille vaikeaa. Syynä siihen ovat kaikille ihmisille yhteiset logiikkavääristymät eli nyrkkisäännöt, joita mielemme käyttää selvittääkseen mahdollisimman nopeasti mikä on missäkin tilanteessa paras ratkaisu.

Yksi näistä ihmismielen käyttämistä nyrkkisäännöistä on ajatus, että jos olemme käyttäneen jonkin asian eteen aikaa, energiaa tai rahaa, siitä ei pidä luopua jotta käyttämämme aika, energia ja raha ei mene hukkaan.

Monissa tilanteissa tämä on hyvä nyrkkisääntö — se auttaa meitä tekemään töitä sellaisten asioiden eteen, jotka ovat alussa vaikeita.

Valitettavasti joskus alamme panostaa asioihin, jotka eivät koskaan johda toivomaamme tulokseen.

Perustamme yrityksen, jolla ei oikeasti ole edellytyksiä menestyä. Menemme parisuhteeseen toivoen että toinen muuttuu. Alamme opiskella alaa, joka ei oikeasti kiinnosta meitä.

Näissä tilanteissa tämä “ei saa luovuttaa” -harha kääntyy meitä vastaan ja saa meidät jatkamaan aikamme, rahamme ja energiamme tuhlaamista aivan liian pitkään.

Oletko sinä alkanut epäillä, että hanke johon olet panostanut paljon, ei ehkä viekään sinua voittoon?

Huomaa että mielesi on väärässä, kun se sanoo että “jos luovutat, menetät kaiken sen, jonka olet investoinut tähän”.

Olet jo menettänyt käyttämäsi ajan, energian ja rahan. Oikea kysymys ei ole “Miten saan käyttämäni voimavarat takaisin?” vaan “Haluanko menettää lisää aikaa, energiaa ja rahaa?”

Videolla puhun pidemmin siitä miten voit arvioida onko aika lopettaa vai vieläkö pitää jatkaa, mutta tässä on pari hyvää kysymystä päätöksenteon avuksi:

  1. Jatkaisinko tätä, jos tietäisin satavarmasti, ettei toivomani lopputulos toteudu (eli en saa firmaa tuottavaksi, kumppania muuttumaan jne.)?
  2. Jos en olisi vielä tehnyt yhtään mitään asian eteen, mutta tietäisin kaiken mitä tiedän, ryhtyisinkö uudestaan tähän hommaan?

Paastairti2

Mitä tekisit jos tietäisit että kuolisit?

Olen kuunnellut viime päivät How to Start a Startup -luentosarjaa. Eräs luennoitsija kertoi dramaattisesta kysymyksestä, jonka menestyneen ohjelmistoyrityksen toimitusjohtaja kysyi työntekijäksi hakevilta:

“Tulisitko meille töihin, jos tietäisit että sinulla on enää vuosi elinaikaa?”

Nyttemmin mies on löysentänyt kriteereitään ja kysyy “tulisitko meille töihin, jos sinulla olisi enää 10 vuotta elinaikaa?”

Tämä oli hyvä kysymys.

Aloin itse miettiä mitä asioita tekisin toisin, mitä vähemmän ja mitä enemmän, jos tietäisin että minulla olisi enää vuosi tai kymmenen vuotta elinaikaa.

Mitä tekisin jos minulla olisi vuosi elinaikaa?

Käyttäisin entistä enemmän aikaa perheen, suvun ja ystävien seurasta nauttimiseen. Panostaisin kaikkiin kalenterijuhliin ja seikkailuretkiin, jotta niistä jäisi lapselle kaunis muisto. Halaisin vieläkin enemmän läheisiäni.

En ottaisi uusia hankkeita vaan keskittyisin viemään vanhat loppuun.

Tekisin edelleen päivän teoriat Periscopeen ja keskittyisin kirjoittamaan blogikirjoituksia joissa jakaisin kaikki olennaiset jutut mitä olen oppinut. Muuten viettäisin vähemmän aikaa sosiaalisessa mediassa.

Pyrkisin laittamaan kaikki käytännön asiat sellaiseen kuntoon, ettei perheeni joudu niiden kanssa pulaan. Eli tekisin testamentit ja hankkiutuisin eroon lopuistakin turhista tavaroista ja papereista.

Kävisin vielä kerran Los Angelesissa katsomassa vanhoja paikkoja ja tapaamassa rakkaita ystäviä.

Mitä tekisin jos minulla olisi 10 vuotta elinaikaa?

Opettaisin pojilleni kaiken olennaisen mitä haluan heille opettaa elämästä ja ihmisyydestä.

Panostaisin entistä enemmän siihen, että parisuhteeni olisi mahdollisimman rakkaudellinen.

Kirjoittaisin ennen kuolemaani kirjan, johon laittaisin kaiken olennaisen mitä olen oppinut elämästä.

Perustaisin startup-yrityksen, joka auttaisi teknologian keinoin ihmisiä oivaltamaan miten koemme vain oman ajattelumme.

Keskittyisin tienaamaan ja säästämään niin paljon rahaa, että perheeni pärjäisi taloudellisesti ilman minua.

Mitä sinä tekisit jos tietäisit, että sinulla olisi vain vuosi tai kymmenen vuotta elinaikaa?

Mitajoskuolisit

Miksi työttömyyttä on turha hävetä

Tämän aamun Päivän teoria -lähetyksessä Periscopessa puhun yleisön pyynnöstä siitä miksi on turhaa ja haitallista hävetä sitä että on työtön.

Voit katsoa videon YouTubessa tai alla:

Pääpointtina on se, että työttömyyden häpeäminen on turhaa, koska:

1. Nyt on sinun vuorosi olla työtön

On fakta, että tällä hetkellä Suomessa joku joutuu olemaan työtön. Jos se olet sinä, voit ajatella että nyt on sinun vuorosi olla työtön ja jonkun toisen vuoro olla töissä.

Voi olla että alalla johon kouluttauduit ei tule koskaan enää olemaan tarpeeksi työpaikkoja sinulle.

Missä muissa tehtävissä voisit hyödyntää tähän mennessä elämässäsi hankkimaasi kokemusta ja tietotaitoa?

Mitä sinun pitäisi oppia lisää, että voisit saada työtä alalta, joka kiinnostaa sinua ja jossa olisi työvoimapulaa?

2. Häpeä ei auta työllistymään

Häpeäminen ei auta sinua työllistymään. Päinvastoin: häpeä vie sinut neurologiseen tilaan, jossa olet huonompi löytämään ratkaisuja, tekemään aloitteita ja oppimaan uusia ratkaisuja.

Mieti ihan itse: miten aloitekykyinen, innovatiivinen ja dynaaminen olosi on silloin kun olet häpeän vallassa?

Tutkijat ovat todenneet, että ihmiset jotka häpeävät itseään, ovat alttiimpia päihderiippuvuuteen, ylensyöntiin ja muuhun itsetuhoiseen käytökseen.

Miksi?

Jos häpeät käytöstäsi, tiedät että voit muuttaa sitä, joten et tunne itseäsi voimattomaksi.

Jos häpeät itseäsi, tunnet ettet voi muuttaa ainakaan yhtä helposti sitä mitä olet joten saatat keskittyä turruttamaan häpeän tuomaa tuskaa.

Huomaa että kokemus häpeästä syntyy ihan omien ajatuksiesi kautta — SINÄ pistät itsesi häpeämään, ei tämä tilanne tai kukaan muu.

(Katso videolta kolme syytä siihen miksi luulet että häpeän tunteminen on sinulle hyväksi — ja miksi syyt ovat väärät.)

3. Miten aiot käyttää aikasi tällä planeetalla?

Sinulla on rajoitettu aika elinminuutteja jäljellä. Jokainen jonka käytät häpeämiseen on pois hyvän olon kokemisesta.

Onko häpeässä ja itsesäälissä möyriminen todellakin mielestäsi hyvä tapa viettää kallisarvoista aikaasi tällä planeetalla?

Vai voisitko ehkä käyttää ajan fiksummin vaikkapa erilaisten työllistymistapojen ideointiin, muiden auttamiseen tai ihan vain tästä hetkestä nauttimiseen?

Valinta on sinun.

Tyottomyys

Huomenna tiistaina puhun päivän teoriassa ADHD:sta — katso lähetys livenä noin klo 8:30 Periscope.tv/kutrinet.

Mistä tiedät että pelkosi on turhaa?

Pelkäätkö että jotain ikävää tapahtuu? Että menetät työpaikkasi tai kumppanisi? Että olet tuomittu ikuiseksi luuseriksi tai lapsettomaksi vanhaksipiiaksi? Että pilaat lastesi tulevaisuuden olemalla niin huono vanhempi?

Kuvittele, että saisit tietää faktana, että pelkosi ei tule toteutumaan.

Miltä sinusta tuntuisi?

Miltä uusi peloton olo tuntuisi verrattuna hetkeen, jossa vielä pelkäsit?

Fakta on se, että et voi tietää varmuudella mitä tulee tapahtumaan.

Ehkä pahin pelkosi toteutuu — todennäköisesti ei.

Ehkä kaikki menee ihan hyvin.

Ehkä kaikki menee paremmin kuin olisit voinut kuvitella.

Ehkä jotain kamalampaa tapahtuu.

Ehkä kuolet tunnin päästä ja kaikki spekulaatiosi oli turhaa.

Et voi tietää.

Huomaatko miten pelkäämällä jotain mitä ei ole vielä tapahtunut, pilaat tämän hetken, jossa kaikki on vielä OK? Hullua, eikö?

Miksi pelkäät tulevaisuutta tai murehdit menneitä?

Tai ehkä huomasit yhdestä pelosta vapauduttuasi mielesi täyttyvän uudella  pelolla?

“Okei, mun ei tarvitse pelätä että mä en saa lapsia, mutta mites nää talousasiat… Onko mulla varaa jäädä niiden kanssa kotiin?”

“Jes, en menetä työpaikkaani… mutta kuinka kauan mä oikeasti jaksan raataa tässä sielun syövässä orjatyössä?”

“Ihanaa! Saan puolison! Mutta mitä jos se pettää ja jättää niin kuin mun entinen puolisoni?”

Onneksi olkoon! Olet ammattimainen murehtija ja alhaisessa mielentilassa!

Alhaisella mielentilalla tarkoitan taistele tai pakene -hälytystilaa, jossa aivojesi älykkäimmät osat on kytketty pois päältä.

Hälytystilassa aivojen alimmat, alkukantaisimmat “villipeto-osat” tai “liskoaivot” hoitavat ajattelun.

Säikähtäneelle villipedoille kaikki on mustavalkoista — elämän ja kuoleman kysymyksiä. Hälytystilassa olevat aivosi eivät näe toisiksi parasta vaihtoehtoa tai muuta kuin umpikujan.

Hälytystilassa ihan kaikki mihin kiinnität huomiosi näyttää vaaratilanteelta. Myös asiat, jotka hetkeä aikaisemmin eivät tuntuneet ongelmalta tai olivat silmissäsi suorastaan hyvin.

Hälytystilassa ihan kaikki mihin kiinnität huomiosi näyttää vaaratilanteelta.
Katso ympärillesi. Onko juuri nyt akuutissa hengenvaarassa? Uhkaako joku sinua aseella? Oletko tippumassa kuiluun? Ajamassa ulos liukkaalla tiellä?

Todennäköisesti et ole.

Näin ollen hälytystilan on laukaissut jokin muu tekijä kuin akuutti vaara.

Ehkä dokasit toissapäivänä ja aivojesi välittäjäaineet ovat nyt sekaisin.

Ehkä verensokerisi on laskussa tai nestetasapainosi pielessä.

Ehkä nikotiiniriippuvaiset aivosi huutavat tupakkaa tai kofeiininkipeä kehosi kahvia.

Ehkä sait juuri viruksen tai bakteerin, jota vastaan elimistösi taistelee.

Ehkä söit puoli tuntia sitten jotain mikä ei sovi sinulle ja nyt pulssisi on kohollaan.

Ehkä kuulit juuri yllättävän tiedon tai säpsähdit jotain.

Ehkä näit juuri vihaiset tai tuskaiset kasvot sosiaalisessa mediassa.

Lista asioista, jotka voivat käynnistää hälytystilan on loputon.

Et voi tietää varmuudella, mikä tilan aiheutti.

Sen sijaan on varmaa, että menneisiin tai tuleviin tapahtumiin liittyvät ajatuksesi eivät tee muuta kuin syventävät hälytystilaa.

Mitä tehdä kun pelko iskee päälle?

Jos pelko iskee päälle, kun olet aidossa hengenvaarassa, seuraa sen neuvoa ja taistele tai pakene.

Jos pelko iskee päälle kun mitään erityistä ei näytä tapahtuvan, älä tee tilasta ongelmaa.

  1. Tunnista että syystä tai toisesta kehosi meni hälytystilaan.
  2. Hyväksy ettet tiedä miksi niin kävi.
  3. Jätä mieleesi nousevat pelkoajatukset omaan arvoonsa — ne ovat vain ajatuksia.
    • Jos pelkäät (!) että jos et ota ajatuksia vakavasti, siitä seuraa jotain pahaa, kirjaa ylös, mihin pelot liittyvät.
  4. Tee jotain, mikä ei vaadi täyttä aivokapasiteettia.
    • Tyhjennä tai pakkaa tiskikone.
    • Imuroi.
    • Käy lenkillä.
    • Tanssi yhden biisin ajan.
    • Siivoa työpöytäsi.
    • Tuhoa roskapostia (mutta älä vastaa asialliseen postiin).

Hyvin pian — ehkä jopa 90 sekunnin kuluttua — huomaat hälytystilan menneen pois päältä. Olosi on taas tyyni ja vakaa.

Kun aivosi taas toimivat täydellä teholla, voit katsoa uudestaan mennyttä tai tulevaa tapahtumaa, jonka luulit aiheuttaneen hälytystilasi.

Miltä se näyttää nyt? Voitko tehdä jotain sen suhteen?

Voitko korjata tai hyvittää tekemäsi virheet?

Voitko ottaa konkreettisia askelia estääksesi kauhuskenaarion tapahtumisen?

Voitko minimoida vahingot jo etukäteen?

Haastan sinut tämän viikon ajan bongaamaan hälytystilasi ja olemaan OK sen kanssa, että ne kuuluvat ihmiselämään. Oletko mukana?

Puhuin myös tämän aamun Päivän teoriaosuudessa Periscopessa kolmesta eri pelosta. Voit nyt katsoa videon YouTubessa (tai alla).

Katso Päivän teoriaosuudet suorana Periscope-mobiiliapplikaatiosta tai Periscopen sivuilta arkiaamuisin noin klo 8:30: http://periscope.tv/kutrinet

Pelkoonturhaa

Kuinka tehdä ihmeitä

Lapseni saivat tänään uuden serkun. Vielä eilen illalla emme tienneet että hänen syntymäpäivänsä olisi tänään.

Sanotaan, että uuden lapsen syntymä tähän maailmaan on aina ihme. Se, että sinusta tuli juuri sinä, on ihme.

Vai onko?

Tiedän ainakin neljä naista, joille arvostetut lääkärit ovat sanoneet, etteivät he voisi koskaan tulla raskaaksi — tai että raskaus edellyttäisi vähintäänkin raskaita hedelmöityshoitoja.

Uutisesta toivuttuaan he jatkoivat elämäänsä. Kun raskaudesta ei ollut toivoa (tai pelkoa), he harrastivat suojaamatonta seksiä kumppaninsa kanssa.

Kaikkien yllätykseksi jokainen heistä tuli lopulta raskaaksi ihan luomuna — ilman että edes yritti tulla raskaaksi.

Oli tapahtunut ihme!

Mikä ihme?

Kutsumme ihmeeksi tapahtumaa, jota pidämme mahdottomana — kunnes se tapahtuu.

Naistuttavillani oli potentiaali tulla raskaaksi jo silloin, kun lääkärit luulivat sen olevan mahdotonta.

Keskittyessämme päivittelemään ihmeenä pitämämme asian ihmeellisyyttä missaamme tärkeämmän pointin:

Jos olisimme alusta alkaen olettaneet että kyseinen tapahtuma on mahdollinen, emme pitäisi sitä ihmeenä.

Mieti kuinka monta kertaa elämässäsi olet pitänyt mahdottomana että pystyisit johonkin — ennen kuin se tapahtui.

Esimerkiksi minä olen jossain vaiheessa elämääni ajatellut, etten voisi oppia ajamaan ikinä sujuvasti autoa. Tai lopettaa jojo-laihduttamista ja kokea painonhallintaa helpoksi. Tai pystyä toimimaan yhtä johdonmukaisesti  kuin “tavalliset” ihmiset.

Olen nyt nauttinut autolla ajamisesta yli 20 vuotta. Remontoin elämäntapani 12 vuotta sitten niin, että painonhallinta on minulle naurettavan helppoa. Saatuani tarkkaavuushäiriödiagnoosin ja lääkityksen siihen pystyn moniin sellaisiin asioihin, jotka ennen tuntuivat mahdottomalta.

Olisitko tarttunut toimeen aikaisemmin, jos olisit tiennyt että homma voi onnistua?

Olisitko haaskannut vähemmän aikaa, energiaa ja rahaa tuskasi turruttamiseen, jos olisit tiennyt että voit päästä siitä eroon?

Mitkä omista unelmistasi tuntuvat juuri nyt mahdottomilta tai lähes mahdottomilta?

Minkä asian tapahtuminen olisi sinusta ihme?

Mitä jos olet väärässä? Mitä jos mielesi valehtelee sinulle, ettei kyseinen asia voi tapahtua?

Laita mahdoton testiin

Ainoa tapa saada selville onko jokin mahdotonta vai ei, on testata voiko se onnistua.

Mitä pitäisi tapahtua, että mahdottomana pitämäsi asia toteutuu?

Jos tietäisit että unelmasi toteutuminen olisi mahdollista, mitä tekisit toisin?

Sinulla on tiettävästi vain tämä elämä — ainakin sinä ihmisenä joka nyt olet. Sinun on joka tapauksessa tehtävä jotain nyt kun olet kerran täällä.

Miksi et käyttäisi aikaasi kokeillen mihin kaikkeen oikeasti pystyt — sen sijaan että vain oletat pystyväsi vähempään kuin mihin ehkä pystyt?

ihme

Elämän merkitys, kauhukertomus ja X-Files

Viimeisen seitsemän päivän aikana olen kuunnellut vaihteeksi valtaosan vapaa-ajasta äänikirjaa ja vähemmän podcasteja. Niinpä viikon suosituksiin mahtuu hauskan podcastin lisäksi inspiroiva äänikirja ja kuumottava blogikirjoitus.

Merkityksellinen elämä

Kuluneen viikon aikana olen kuunnellut melkein loppuun John C Maxwellin kirjan Intentional Living.

Sinun elämälläsi ei ole ennaltamäärättyä merkitystä. SINÄ saat ihan itse päättää mikä tekee elämästäsi merkityksellistä.
Sitä kuunneltuani olen fiilistellyt sillä, miten elämälläni ei ole mitään ennaltamäärättyä merkitystä vaan että halutessani voin luoda elämälleni minkä tahansa merkityksen.

Välillä kun kuuntelee ihmisten kertovan miten he etsivät kutsumustaan, elämän tarkoitusta tms., he tuntuvat olettavan että jossain muualla on jo määritelty mikä heidän elämäntehtävänsä on. Että ennen kuin he voivat elää merkityksellistä elämää, heidän pitää jotenkin saada salapoliisin tavoin selvitettyä mikä se on.

Kun oikea kysymys olisi “minkä merkityksen MINÄ HALUAN antaa elämälleni?”

Ja sitten alkaa elää elämää, joka tuntuu itsestä merkitykselliseltä, vaikka äiti, kaverit, naapurit tai ns. suuri yleisö olisi sitä mieltä, ettei se mitä teet ole hyödyllistä, järkevää tai tärkeää.

Toisin sanoen sinun kokemuksesi elämän merkityksellisyydestä syntyy oman ajattelusi kautta — ei siitä mitä muut ajattelevat.

Voiko hullu tietää olevansa hullu?

Viikon kuumottavin ja ihmismielen vääristymiä pelottavasti kuvaava blogikirjoitus on  koomikko Juha Kurvisen tarina siitä, miten hänet passitettiin mielisairaalan suljetulle osastolle väärin perustein eikä meinattu sen jälkeen päästää pois.

Yksi ihmismielen monista vääristymistä on hakea todisteita sen puolesta, minkä se uskoo todeksi.

Tämä pätee myös sairaaloissa, joissa lääkärit helposti jatkavat hoitolinjaa sen perusteella, mitä aikaisemmat lääkärit ovat kirjanneet tiedostoihin — siitä riippumatta oliko alkuperäinen diagnoosi oikea vai väärä.

Jon Ronsonin dokumentaarisessa kirjassa The Psycopath Test eräs nuori mies passitettiin mielisairaalaan psykopaatin papereilla, koska esitti mielisairasta selvitäkseen ilman vankeusrangaistusta vedettyään jotakuta turpaan.

Hän veti roolinsa niin hyvin, että joutui suljetuksi mielisairaalaan monta kertaa pidemmäksi aikaa, kuin mitä olisi joutunut vankilaan. Kaikki mitä mies tekee tulkitaan todisteeksi hänen psykopatiastaan — jopa silloin kun hän käyttäytyy täysin samalla tavalla kuin “tavallinen ihminen”.

X-Files ja järkyttävä paljastus The Blacklist -sarjasta

Kun haluan vain rentoutua ja nauraa, kuuntelen The Nerdist -podcastia, jossa koomikko-juontaja-näyttelijä Chris ja hänen kaverinsa Matt (plus muut studiosssa olevat henkilöt) haastattelee erilaisia luovien alojen ihmisiä. Vieraana on erityisen usein näyttelijöitä ja koomikoita, joilla on sana hallussa. Keskustelu rönsyilee niin luovuudesta seksiin kuin huonosta huumorista vieraan kipeimpiin elämänkokemuksiin.

Viimeisen viikon aikana nautin erityisesti mm. X-Files ja Californication -sarjoista tutun David Duchovnyn haastattelusta jossa puhuttiin mm. X-Filesin tunnarista, siitä miten David on melkein väitellyt tohtoriksi runoudesta ja rakastamani The Blacklist -sarjan Reddingtonia näyttelevästä James Spaderista, jonka tajusin vasta tämän podcastin myötä olevan sama heppu joka oli Pretty in Pinkissä nuorena pahiksena! Argh!

jamesspadervertailu