Mistä tiedät onko jokin ongelma oikeasti mahdoton?

metsa2
Alkuperäinen kuva: Sxc.hu/Alfred Borchard

Onko elämässäsi jokin asia tai tilanne, joka tuntuu raskaalta, vaikealta tai sietämättömältä? Kamppailetko jonkin ongelman kanssa, joka tuntuu mahdottomalta ratkaista? Ratkaisu ongelmaasi voi olla yksinkertaisempi kuin miltä tuntuu!

Viime päivinä olen menettänyt malttini tavallista herkemmin. Ainakin osasyynä lyhentyneelle pinnalle lienee vauvan valvomisen takia tavallista huonommin nukutut yöt ja mahdolliset hormonaaliset muutokset synnytyksen jälkeen. Koska olen OK sen kanssa, että välillä kaikki ottaa päähän, kuohahdukset menevät ohi parhaimmillaan parissa minuutissa tai korkeintaan vartissa. Mielentilan taas noustua ja ajatuksen kirkastuttua olen hämmästellyt kerta toisensa jälkeen sitä, miten erilaiselta maailma näyttää alhaisessa mielentilassa kuin korkeassa mielentilassa.

Mielentila muuttaa maailman

Kuuntele hetki kehoasi. Tuntuuko se rennolta, avaralta ja kevyeltä? Jos ei, olet alhaisessa mielentilassa, jossa keho tuntuu enemmän tai vähemmän jännittyneeltä, kireältä, hermostuneelta, levottomalta, raskaalta, kylmältä tai jäykältä.

Odota että olosi kevenee — ja se kevenee kyllä ennemmin tai myöhemmin — viimeistään kun olet syönyt, nukkunut tai käynyt vessassa. Muistele sitten tilannetta, joka alhaisessa mielentilassa tuntui mahdottomalta. Huomaatko, miten se tuntuu nyt vähän vähemmän mahdottomalta? Tai ehkä se ei tunnu enää lainkaan ongelmalta?

Tilanne ei ole tässä välissä todennäköisesti muuttunut lainkaan, mutta mielentilasi muutos saa sinut näkemään sen uudessa, kevyemmässä valossa. 

Kumpi todellisuus on todempi?

Jokin aika sitten olin tilaisuudessa, jossa minut istutettiin lahjakkaan taiteentekijän viereen*. Jossain vaiheessa iltaa tuli puhetta ammatistani valmentajana. Henkilö kertoi kuinka hän tunsi ahdistusta siitä, ettei hän ollut “oikeissa töissä”  vaan teki mitä häntä huvitti — eli käytännössä erilaisia luovia projekteja.

Kysyin häneltä ajatteliko hän koskaan tilanteestaan toisella tavalla. Kyllä ajatteli. Välillä hän näki että oli onnekas, että hänellä oli mahdollisuus toteuttaa itseään niin vapaasti.

Sen jälkeen kysyin häneltä mitä hän ajatteli siitä, että koki tilanteensa välillä ongelmaksi — ja välillä näki ettei se ollut minkäänlainen ongelma. Hän ei osannut vastata kysymykseen, joten jatkoin kyselyä: jos hän näki tilanteen välillä ongelmana ja välillä ongelmattomana, molemmat näkökulmat eivät voineet pitää paikkaansa. Kumpi näkökulma hänestä oli enemmän totta kuin toinen?

Henkilö vastasi lähes miettimättä, että tietenkin ajatus siitä, että tilanne oli ongelma. Kysyin miksi. “Koska se tuntuu todemmalta.”

Minua alkoi naurattaa. Kerroin keskustelukumppanilleni, että ihan jo neurologisesta näkökulmasta hän oli väärässä. Huono fiilis on poikkeustila, kun taas kevyt, rento ja helppo fiilis on perustilamme.

Tunteet ovat totta, mutta tunne ei kerro totuutta tilanteestasi

Jos sinulla on epätoivoinen olo, tunne on täysin totta — sinua ahdistaa tai pelottaa — mutta se ei tarkoita sitä, että tilanne, joka näyttää epätoivoiselta on oikeasti sellainen.

Tämän voi huomata esimerkiksi siitä, että henkilö, jolla ei ole emotionaalista sidettä ongelmalliselta näyttävään tilanteeseen, keksii helposti erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja silloinkin, kun asiaa mahdottomana pitävä henkilö ei niitä näe.

Tunteet ovat seurausta ajatuksista, joita satut kyseisestä asiasta sillä hetkellä ajattelemaan. Jos ajattelusi taso on laskenut villipedon tasolle, jopa pienet ja suhteellisen helposti ratkaistavat ongelmat saattavat alkavat näyttää elämän ja kuoleman kysymyksiltä.

Toisin sanoen tunnetilasi ei kerro koskaan siitä, miten ongelmallinen tai mahdoton jokin tilanne on –– sen sijaan tunteesi kertovat mikä ajattelusi taso milläkin hetkellä on.

Niinpä mikään tunne ei itsessään ole “väärä” tai “huono” — se on vain merkkivalo, joka kertoo missä mennään — samalla tavalla kuin auton öljyvalo kertoo onko autossa tarpeeksi öljyä vai ei.

Muuttuva sielunmaisema on rikkaus

Edes se, että välillä ajaudumme alhaiseen mielentilaan, jossa maailma näyttää ahdistavalta, synkältä, pelottavalta tai sietämättömältä paikalta elää, ei mielestäni ole mikään ongelma. Tavallaan se on suoranainen rikkaus.

Sisäinen hälytysjärjestelmämme on suunniteltu hengenvaarallisiin olosuhteisiin — alunperin Afrikan savannille, jossa villipedot ja muut vaarat vaanivat alkuihmisiä. Minusta on hienoa tietää, että minulla on tällainen järjestelmä siltä varalta, että joskus vielä joudun elämään hengenvaarallisissa olosuhteissa.

Vielä hienompaa on tietää, että koska elän turvallisissa olosuhteissa, käytännössä kaikki hälytysjärjestelmäni tekemät hälytykset ovat vääriä hälytyksiä. Niinpä alhaisessa mielentilassa ajattelemiani vainoharhaisia ja pelokkaita ajatuksia voisi verrata kauhuelokuviin tai nyyhkyleffoihin.

Miksi me ihmiset katsomme kauhu-, jännitys- tai nyyhkyleffoja? Koska meistä on antoisaa kokea myös ikäviä tunteita, silloin kun tiedämme ettei ne kerro mitään todellisuudesta.

Nykyisestä ymmärryksestäni käsin minusta on silloin tällöin piristävää ja elävöittävää tuntea välillä mustasukkaisuuden, kateuden, vihan ja pelon tunteita. Yleensä pahimmankin tunnekuohun vallassa tiedän aina jollain tasolla, että tunne kertoo vain alhaisesta mielentilasta ja ajatuksistani — ei todellisuudesta. Niinpä useimmiten en tee mitään ratkaisuja tai valintoja kurjassa fiiliksessä ollessani, vaan annan itseni elää tunteen täysillä läpi.

metsa1

Oletko sinä huomannut miten erilaiselta maailma näyttää eri mielentiloissa? Entä oletko koskaan kauheimman itsesäälin, epätoivon tai ahdistuksen hetkellä huomannut ajattelevasi “et sä oikeasti ole näin epätoivoinen” tai “sä esität vaan”?

Osaatko jo nauttia kurjistakin fiiliksistä? Entä näetkö miten alhaisen mielentilan ajatukset eivät ole totta?


Jos haluat ymmärtää paremmin omia mielentilojasi, tsekkaa Aidon elämän kolme prinsiippiä -virtuaalikurssi — tai jos olet valmentaja tai haluat sellaiseksi, tsekkaa Kolme prinsiippiä valmentajille -virtuaalikurssi.

Jos sen lisäksi haluat keventää kehoasi tai arkeasi tai haluat kuulla henkilökohtaisempia kuulumisiani, tutustu kutri.net:in VIP-jäsenyyteen, johon sisältyy myös em. Aidon elämän kolme prinsiippiä -kurssi.


*Kaikki yksityiskohdat on muutettu niin, ettet voi tietää kenestä puhun. Sori.

Pysyvä ratkaisu väliaikaiseen ongelmaan?

Alkuperäinen kuva: Sxc.hu

Pari päivää sitten sokeuduin umpiväsyksissä hetkeksi täysin omille ajatuksilleni. Sen sijaan että olisin odottanut rauhassa mielentilan nousemista ja ajatuksen kirkastumista, aloin ratkoa vajaatoiminnalla pyörivillä aivoillani asiaa, jonka koin sillä hetkellä Oikeaksi Ongelmaksi. “Yllättäen” toimivaa ratkaisua ei löytynytkään.

Seuraavana aamuna katsoin asiaa uusin silmin ja kirkkain aivoin. Edellisillan reaktioni tuntui täysin ylimitoitetulta. Yhtäkkiä mieleeni juolahti ajatus: olin yrittänyt löytää pysyvää ratkaisua väliaikaiseen ongelmaan.

Asia, jonka koin ongelmaksi yön pimeydessä oli kahdessa mielessä väliaikainen. Ensinnäkin se oli ohimenevä tilanne. Toisekseen pirteänä ja hyväntuulisena en olisi kokenut asiaa niin järkyttävänä ongelmana kuin väsyneenä ja huonotuulisena.

No, sillä hetkellä kun olin synkkien ajatusteni syövereissä, en todellakaan nähnyt tilanteen väliaikaisuutta. Niinpä olin vakuuttunut siitä, että asiaan pitäisi löytyä ratkaisu, joka kertaheitolla varmistaisi etten enää ikinä joutuisi vastaavaan tilanteeseen ja näin ollen joutuisi ahdistumaan ainakaan tämän asian takia. Hahhaaa!

Lopputulos: itkua ja hammasten kiristystä ja uusia ongelmia ratkaistavaksi.

Miten mielemme vedättää meitä

Oletko koskaan suuttunut, ahdistunut tai huolestunut jostain asiasta, joka sillä hetkellä näyttää maailman kauheimmalta ongelmalta — mutta joka toisessa hetkessä ei ole herättänyt tai enää herätä sinussa juuri mitään erityisiä tunteita tai tuntuu helposti ratkaistavalta?

Oletko esimerkiksi:

  • Alkanut ajatella että rahatilanteesi on toivoton vaikka se on täsmälleen sama kuin se on ollut jo eilen, jolloin asia ei vaivannut sinua niin kauheasti?
  • Hermostunut ihan totaalisesti kotisi sotkuisuuteen, vaikka se on ollut samassa kunnossa jo viikon ja vielä hetki sitten et edes huomannut kämpän kuntoa?
  • Ärsyyntynyt puolisosi tai läheisesi käytöksestä, joka jonain toisena hetkenä olisi vain naurattanut — tai jonka olisit jopa voinut nähdä vahvuutena?
  • Tuntenut itsesi yhtäkkiä hirvittäväksi läskiksi, kun vielä aamulla ihastelit sitä miten olet hoikistunut?

Jos olet, huomaatko, miten sillä hetkellä kun jokin asia tuntuu ongelmalta, et kertakaikkiaan kykene muistamaan ajatelleesi asiasta joskus toisin. Ja jos muistat, niin ajattelet tuolloin olleesi vain harhan vallassa.

Entä oletko koskaan ryhtynyt johonkin toimenpiteisiin sillä hetkellä kun jokin asia vaivaa sinua, koska sinusta tuntuu ettet voi päästä eroon kurjasta fiiliksestä ennen kuin ongelma on ratkaistu?

Jos olet, niin onko yrityksesi ratkoa ongelmaa huonosta fiiliksestä käsin johtanut uusiin ongelmiin tai huonompaan fiilikseen?

Oletko esimerkiksi:

  • Ottanut tai ainakin aikonut ottaa pikavipin?
  • Alkanut karjua ja raivota perheenjäsenillesi niin, että sinua on jälkeenpäin hävettänyt oma käytöksesi?
  • Aloittanut puolison kanssa riidan, joka on pahoittanut kummankin mielen ja/tai johtanut välienne viilenemiseen (ainakin hetkellisesti)? Tai jopa jonkin kivan suunnitelman peruuntumiseen tai pilalle menoon (vrt. yhdessä syömään tai kavereiden luo meneminen)?
  • Ostanut ihmelaihdutuspillereitä tai -vempaimia tai aloittanut kitudieetin, jonka jälkeen olet repsahtanut entistä pahemmin ja kokenut olevasi vieläkin toivottomampi luuseri?

Olettaen että juuri nyt olen melko neutraalissa mielentilassa, miltä tällainen toiminta näyttää?

Pystytkö muistamaan miten toisenlaiselta maailma tai eri asiat näyttävät sillä hetkellä kun katsot niitä jotenkin alhaisessa mielentilassa verrattuna  siihen miltä kaikki näyttää neutraalista tai suorastaan korkeasta mielentilasta käsin?

Mitä päättelet siitä, että sama asia voi näyttää täysin erilaiselta siitä riippuen, missä mielentilassa sitä ajattelet?

Kysyin kerran eräältä ihmiseltä kummassa mielentilassa ajatellut ajatukset ovat enemmän totta. Hän veikkasi huonossa mielentilassa ajattelemiaan ajatuksia. Kysyin häneltä miksi hän niin päätteli. Hän vastasi “koska se jotenkin tuntuu oikealta.”

Hän oli siinä oikeassa, että alhaisessa mielentilassa tuntemamme fiilikset tuntuvat fyysisesti kaikkein vahvoimmilta. Miksi? Koska aina kun olemme huonossa fiiliksessä, olemme taistele- tai pakene-tilassa, joka on hälytystila. Hälytystilan tehtävänä on herättää huomiomme niin, ettemme vahingossakaan missaa mahdollista vaaratilannetta.

Taistele- ja pakene-tilassa aivojemme inhimillisimmät osat kuten otsalohko “kytketään pois päältä” ja aivojemme alkukantaisimmat osat ottavat ylivallan, jotta emme jäisi liikaa miettimään tekemisiämme. Toisin sanoen kykymme ajatella edes jotenkin loogisesti heikkenee dramaattisesti samalla kun aivomme siirtyvät tekemään valintoja eläimellisen vaiston varassa.

Tämä ajattelun alkeellistuminen on hieno homma silloin, kun olemme hengenvaarassa — mutta koska viimeksi sinä olit hengenvaarassa? Toivottavasti et ihan hetkeen — tai koskaan.

Välittömän kuoleman vaaran puuttuessa alamme suhtautua alhaisessa mielentilassa vähemmän vaarallisiin ongelmiin niin kuin ne olisivat elämän ja kuoleman kysymys.

Sen sijaan että näkisimme että kyseessä on väliaikainen ongelma, joka ei tunnu enää niin toivottomalta tai katoaa kokonaan mielentilamme noustua, saatamme puuttua asiaan käyttäen niin radikaaleja otteita, että niistä seuraa isompia ongelmia kuin mitä alkuperäinen ongelma oli!

Mistä tunnistaa oikean ongelman?

On olemassa vain kahdenlaisia ongelmia: kuviteltuja ongelmia, jotka katoavat kun et ajattele niitä ja käytännön ongelmia, joihin on olemassa jokin konkreettinen ratkaisu.

Yksi tapa erottaa todelliset ongelmat kuvitelluista on miettiä mitä tapahtuisi, jos asia ei herättäisi sinussa mitään tunteita. 

Jos esimerkiksi tilisi on niin nollilla, ettei sinulla ole rahaa ruokaan, sinulla ei ole rahaa ruokaan, vaikka asia ei herättäisi sinussa mitään tunteita.

Jos taas tililläsi on vähemmän rahaa kuin haluaisit siellä olevan, mutta kuitenkin niin paljon että saat menosi katettua, asia tuntuu ongelmalta tasan niin kauan kuin ajattelet sitä. Sillä hetkellä kun et koe ahdistusta tilisi saldosta, se ei ole enää ongelma.

Haaskaatko sinä aikaa ja energiaa yrittämällä löytää pysyvän ratkaisun ongelmaan, joka menee ohi itsestään tai katoaa jos et ajattele sitä?

Ihana aamu eli miten fyysinen olo ja mielentila liittyvät toisiinsa

Alkuperäinen kuva: Sxc.hu

Kerroin eilisessä uutiskirjeessä siitä, kuinka olen kärsinyt kroonisesta univelasta esikoiseni syntymästä lähtien. Itse asiassa univelan kerryttäminen alkoi jo ennen synnytystä, koska viimeiset viikot lapsi herätti minut aina aamuneljältä potkimalla raivokkaasti mahassa.

Tuo neljän maissa aamuheräily on jatkunut koko lapsen eliniän — muiden heräilyjen lisäksi. Ainakin kesällä 2010 ja syksyllä 2011, kun vielä imetin, meillä oli kuukauden jaksot, jolloin lapsi heräili yön läpi tunnin välein tissittelemään. Koin olevani niiden jälkeen niin lopussa että vain itketti. Syksyllä 2011 mieheni puuttui onneksi asiaan ja ilmoitti että nyt saa imettäminen loppua. Ilman hänen tukeaan olisin tuskin jaksanut tehdä sitä. (Kiitos rakas!)

Viimeiset kolme viikkoa lapsi on useimpina öinä viihdyttänyt meitä klo 3:30-4:30 välillä huutokonsertilla, johon välillä myös vanhemmat ovat yhtyneet. (Anteeksi naapurit!)

Emme ole pystyneet löytämään selkeää linkkiä edellispäivän tapahtumien ja huudon välillä. Sen sijaan lapsen huudon ja oman hermostumiseni välillä on ollut yksi selkeä linkki: oma ajatukseni.

Aina yöherätyksen aikaan mieleen nousee vähintään kerran ajatuksia kuten “mä en saa ikinä nukkua” ja “miksei toi lapsi voi nukkua”. Niinä öinä kun pystyn näkemään että kyseessä on todellakin vain ajatus, hermot pysyvät hallinnassa — ja niinä öinä kun ajatus alkaa näyttää todellisuudelta, pinna palaa, koska koen olevani umpikujassa, josta ei ole ikinä enää ulospääsyä.

Jos viikon ajan kestänyt vähäinen unensaanti vastaa yhden promillen humalaa, jokainen voi miettiä mitä kohta kolme vuotta kestänyt krooninen univaje aiheuttaa. Univajeen uskotaan myös lisäävän stressiä ja ärtyisyyttä.

Sen perusteella, miten vähän saan hyvälaatuista unta, minun pitäisi olla ihmisraunio ja työkyvytön. Ja vielä viime vuonna koin aika usein olevani sellainen.

Mutta sen ymmärtäminen, miten inhimillinen kokemus syntyy, auttaa tässäkin — ja toisaalta on näyttänyt millä mekaniikalla väsymys ja muu fyysinen huono olo vaikuttaa mielialaan.

Viime yönä lapsi heräsi vain kolme kertaa lyhyesti 2-3 tunnin välein. Koska olin mennyt yhtä aikaa lapsen kanssa nukkumaan, olen eiliseen verrattuna superpirteä.

Voin kokea vain ja ainoastaan sen, mitä juuri nyt ajattelen eli missä huomioni on.

Joka kerta kun olen kiinnittänyt tänä aamuna huomioni siihen miltä kehoni tuntuu, olen kokenut että (fyysinen) pääni tuntuu epätodellisen kevyeltä — se kääntyy salamannopeudella ja tuntuu melkein siltä kuin sitä ei olisi olemassakaan.

Muu vartaloni tuntuu rennolta, muttei raskaalta — jos kohta ei kauhean energiseltäkään. Selkäranka tuntuu pidentyneen yön aikana. Tunnen näkeväni (fyysisesti) selkeämmin.

Pelkän fyysisen tilan havainnointi ei herätä minussa erityisiä emotionaalisia tunteita. Se on mitä se on.

Mutta useamman kerran kiinnitettyäni kehoni keveyteen huomiota mieleeni juolahtaa ajatus: “oi miten ihanalta tuntuu kun on niin kevyt ja levännyt olo” tai “ihanaa kun sain nukkua hyvin” tai “tuntuu siltä kuin olisi taas palannut vähän enemmän omaksi itsekseen.”

Ajatuksia seuraa kaikenlaisia mukavia emotionaalisia tunteita: iloa, joka tuntuu kuplivana ja kikattelevana olona, kiitollisuutta, joka tuntuu avarana ja nostattavana olona ja rauhallista varmuutta, joka tuntuu lämpimänä ja juurevana olona.

Mutta ajatukset, jotka tuovat emotionaalisia tunteita ovat kaikki keksittyjä tarinoita, joilla selitän itselleni mitä fyysinen oloni merkitsee.

Jos olisin nukkunut valtavan hyvin useita viikkoja putkeen, tämä täsmälleen sama fysiologinen tila ei olisi herättänyt samoja ajatuksia ja tunteita, silloin kun olisin kiinnittänyt huomiota siihen. Olisin kuitannut olotilan normaalina ja ja siirtynyt ajattelemaan jotain muuta.

Vielä dramaattisemmin olen huomannut fyysisen olon ja emotionaalisen tunteen välisen suhteen fiktiivisyyden nimenomaan niinä hetkinä, kun oloni on ollut kurja.

Jos olen pitkään syömättä ja kiinnitän huomiota kehooni, huomaan että keho tuntuu sähköiseltä, kireältä ja jäykältä. Voi olla, että vatsanpohjassani on kalvava tunne. Jos ajattelen, etten ole syönyt hetkeen ja minulla on nälkä ja käteni ulottuvilla on ruokaa, asia ei herätä minussa välttämättä minkäänlaista emotionaalista tunnetta. Syön ja jatkan muiden asioiden ajattelua.

Jos en syystä tai toisesta huomaa ajatella, että olen nälkäinen, saatan olettaa että olen emotionaalisesti ärtynyt. Koska mielemme on luotu etsimään syy- ja seuraussuhteita, mieleni hakee salamannopeasti jonkin “hyvän syyn” ärtymykseeni. Yleensä ensimmäinen asia, jonka voin tulkita olevan pielessä kelpaa. Jos mitään hyvää selitystä ei heti löydy, mieli jatkaa syyn etsimistä kunnes mieleen juolahtaa että minulla on nälkä tai jokin muu asia vie huomioni niin, etten enää huomaa huonoa fiilistä.

Eilen kun olin fysiologisesti erittäin väsynyt koko päivän, ajatukseni oli useita kertoja ja pidempiä aikoja jossain ihan muussa kuin fyysisessä olossani. Aina kun huomioni oli jossain muussa kuin siinä, miten vähän olin nukkunut ja miten väsyneeltä kehoni ja fyysinen pääni tuntui, tunsin itseni kaikkea muuta kuin väsyneeksi.

Kun katsoin kuvia kaverini vastasyntyneestä vauvasta tunsin suurta iloa ja liikutusta elämän ihmeestä. Ja kun vähän myöhemmin katsoimme Kätilöopistolla ultraäänikuvaa, jossa 20-viikkoinen kuopuksemme potkunyrkkeili äitiä, olin niin hereillä kuin ihminen vain voi olla — iloinen, innostunut, kiitollinen ja täynnä rakkautta lapsiani ja erityisesti heidän isäänsä kohtaan.

Vastatessani johonkin blogikommenttiin tunsin olevani virkeä ja keskittynyt, samoin puhuessani lempituottajani kanssa puhelimessa. Kun lapseni heräsi päiväunilta huippuiloisena ja halailimme ja leikkipainimme kikatellen, olin täynnä iloa, rakkautta ja energiaa.

Fysiologinen tilasi vaikuttaa mielialaasi vähemmän kuin luulet

Eli kyllä, fysiologinen tilasi vaikuttaa mielialaasi mutta vain jos kiinnität siihen huomiota. Ja silloinkin vaikutus riippuu tasan tarkkaan sitä, millaisen merkityksen annat fyysiselle olollesi eli millaisia tarinoita kerrot itsellesi sen pohjalta.

Minun mielestäni kaikkein olennaisinta onkin nähdä, ettei fysiologinen tilasi “pakota” sinua suoraan tuntemaan yhtään mitään.

Voit tulkita saman fysiologisen tilan monilla eri tavoilla ja sitä kautta tuntea monia eri tunteita.

Samoin kannattaa huomata, että fysiologisella tilallasi on merkitystä kokemuksellesi tästä hetkestä vain silloin, kun kiinnität siihen huomiota.

Sillä hetkellä kun huomiosi on jossain muussa kuin kehossasi — ympäristössäsi, muissa ihmisissä, työn alla olevassa tehtävässä, muistoissasi, unelmissasi tai peloissasi, kehosi fysiologisella tilalla ei ole sinulle merkitystä.

Toisin sanoen silloinkin kun kehosi on pahoinvoinnin, väsymyksen, nälän, janon, kylmyyden, kuumuuden, kivun tai vääränlaisten välittäjäainetasojen vallassa, voit kokea myös kaikenlaisia neutraaleja tai miellyttäviä emotionaalisia tunteita koska tulkintasi fyysisestä tilastasi on positiivinen tai huomiosi on jossain muussa kuin fyysisessä olossasi.

Voit kokea onnea, hyvää oloa, mielenrauhaa ja rakkautta millä hetkellä tahansa, olosuhteista riippumatta.

Tilaa uutiskirje täyttämällä tämän kaavakkeen. Muista vahvistaa tilauksesi klikkaamalla sähköpostiisi tulleen viestin vahvistulinkkiä, niin saat tilaajalahjan!


12 merkkiä että ajattelusi taso on laskenut

Alkuperäinen kuva: Ayeceey — kuvan käsittely Pixlr.com 
 

Yksi tärkeimmistä asioista, joita olen viime keväänä oppinut on sen havaitseminen, että välillä ajattelukykyni on rajoittunut ja ajatteluni taso on tavallista alhaisempi.

Tässä alhaisessa tai sulkeutuneessa mielentilassa en pysty enää näkemään isoa kokonaisuutta vaan takerrun pikkuasioihin ja teen niistä elämää suurempia ongelmia. En kykene enää näkemään useita eri ratkaisu- tai selitysvaihtoehtoja: joko en näe yhtään vaihtoehtoa eli tunnen olevani umpikujassa tai olen vakuuttunut siitä, että on olemassa vain yksi ratkaisu, eikä sekään ole kauhean hyvä.

En pysty enää erottamaan selkeästi mikä on oikein ja mikä väärin tai vertailemaan eri vaihtoehtojen hyvyyttä tai huonommuutta. En myöskään kykene lukemaan toisen tunneilmaisuja oikein vaan alan tulkita häntä väärin.

Yleisin ajatus joka tulee mieleen sen jälkeen kun ajattelun taso on taas noussut ja katson taaksepäin mitä hetkeä sitten ajattelin on: “Mitä mä oikein ajattelin?” On melkein käsittämätöntä miten erilaiselta maailma näyttää alhaisen mielentilan syövereissä kuin korkean mielentilan rauhassa.

Olen myös huomannut, että ajattelun laadun vaihtelu on helpompaa tunnistaa toisesta kuin itsestään. On hämmästyttävää miten jonkun fiksuna pitämäni ihmisen jutut voivat välillä olla kuin keitetystä kaalinpäästä.

Sitä mukaa kun olen alkanut kiinnittää enemmän huomiota siihen, mikä ajatteluni taso on kullakin hetkellä, sitä enemmän olen herkistynyt huomaamaan milloin oma ja muiden ajattelukyky on jo lähtenyt laskuun. Varsinkin valmennuksen kautta olen todennut, että miten helposti sitä kuvittelee olevansa vielä ihan OK, vaikka oikeasti ajattelun taso on jo laskenut ja maailma muuttunut synkemmäksi paikaksi.

Seuraavassa esittelen joukon merkkejä, joista voit huomata ajattelukykysi lähteneen laskuun:

1. Sinua väsyttää

Voi olla että olet ollut jo pidempään fyysisesti väsynyt, mutta sillä hetkellä kun tulet tietoiseksi väsymyksestä tai uupumuksesta, voit olla varma ettei ajattelukykysi toimi enää täydellä teholla.

2. Sinulla on nälkä

Elimistö reagoi hyvin herkästi laskusuunnassa olevaan verensokeriin mm. kytkemällä paljon energiaa käyttävän otsalohkon pois päältä. Tarvitsemme otsalohkoa mm. itsekuriin, tahdonvoimaan, syy- ja seuraussuhteiden ymmärtämiseen ja tulevaisuuden suunnitteluun. Olennaista ei ole verensokerin kokonaistaso, vaan nimenomaan sen laskusuunta.

Esimerkiksi itse tarjoan valmennustapaamisissa pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä ja kannustan valmennettavaa napostelemaan niitä tapaamisen aikana, jotta hänen verensokerinsa pysyisi tasaisena tai jopa noususuuntaisena.

3. Sinua harmittaa, ärsyttää, hermostuttaa, jännittää, stressaa tai suututtaa.

Nämä tunteet kertovat että kehossasi on käynnistynyt taistele tai pakene -reaktio, joka laskee ajattelusi pelästyneen villieläimen tasolle ja valmistaa sinua taistelemaan tai pakenemaan. Tässä tilassa aivojesi kehittyneimpien osien aktiivisuus vähenee dramaattisesti.

4. Sinua masentaa tai ahdistaa

Myös nämä tunteet kertovat taistele tai pakene -reaktiosta. Jos taistele JA pakene -reaktio käynnistyvät yhtä aikaa, seurauksena voi olla jähmettyminen.

5. Olet toivoton, lohduton, epätoivoinen tai tunnet olevasi umpikujassa

Nämä tunteet kertovat siitä, että otsalohkosi on kytketty pois päältä etkä siksi pysty näkemään vaihtoehtoisia tulevaisuudenvisioita, jotka normaalitilassa olevalla ihmisellä ovat hieman ylioptimistisia. Siinä vaiheessa kun otsalohkon toiminta on alentunut esimerkiksi verensokerin laskun takia, myös muut aivojesi älykkäimmät ja loogisimmat osat toimivat vajaateholla.

6. Sinua pelottaa vaikket ole välittömässä hengenvaarassa

Välittömällä hengenvaaralla tarkoitan tilannetta, jossa joku osoittaa sinua aseella valmiina ampumaan, raivostunut karhu juoksee kita ammollaan sinua kohti, olet tukehtumassa ruoan palaan tai olet juuri menettänyt auton hallintaa liukkaalla tiellä.

Jos koet pelkoa ilman että olet konkreettisessa ja välittömässä vaarassa, silloin pelon tunteen aiheuttavat ajatuksesi, joita ajattelet tulevaisuudesta. Pelon tunne syntyy siitä, että oletat tietäväsi mitä tulevaisuus tuo tullessaan, vaikka on fakta ettei kukaan meistä pysty täydellä varmuudella tietämään sitä. Silloin kun ajattelusi on selkeää, näet helposti ettet voi oikeasti tietää miten asiat menevät — korkeintaan tehdä hyviä arvauksia.

7. Tunnet kiireellisyyden tunnetta tai olevasi paineen alla.

Yhdenkään tehtävän tekeminen viivyttelemättä ei edellytä kiireellisyyden tai paineen tunnetta. Itse asiassa saatat toimia jopa nopeammin ja tehokkaammin, jos keskityt käsillä olevan homman hoitamiseen sen sijaan että miettisit miten kiireellinen tai tärkeä se on. Kiireen ja paineen tunne kertoo jälleen kerran kehosi siirtyneen taistele tai pakene -tilaan, jossa ajattelusi ei enää toimi kunnolla.

8. Olet kiihottunut tai kiihtynyt.

Ei ole sattumaa, että esimerkiksi kiihkeän seksisession huumassa unohdamme käyttää ehkäisyä tai shopatessamme tai pelatassamme kiihkon vallassa päädymme käyttämään enemmän rahaa kuin olimme ajatelleet, koska siinä tilassa ajattelumme taso on taas laskenut.

9. Tunnet tarvetta valehdella, selitellä tai syytellä

Nämä reaktiot ovat merkki siitä, että olet pakene tai taistele -tilassa etkä pysty näkemään suurta kokonaisuutta kunnolla, et kykene samaistumaan toisen ajatusmaailmaan, et näe mikä on oikein ja mikä väärin ja pelkäät että jotain pahaa tapahtuu jos kerrot totuuden.

10. Haluat satuttaa muita tai pahoittaa näiden mielen tai huomaat käyttäytyväsi julmasti ja ilkeästi.

Jo yhdeksän kuukauden ikäiset vauvat tietävät että toisten kiusaaminen on väärin. Kun ajattelumme on selkeää, myös synnynnäinen oikeustajumme toimii normaalisti. Tällöin pystymme myös samaistumaan paremmin toisen tunteisiin ja sitä kautta tuntemaan myötätuntoa muita kohtaan.

11. Lankeat kiusaukseen.

Silloin kun ajattelukykysi on parhaimmillaan, sinun on helppoa muistaa pitkän tähtäimen tavoitteesi ja tehdä niitä edistäviä ratkaisuja. Jos huomaat toimivasi tavalla, joka vaarantaa tai vaikeuttaa tavoitteesi toteutumista ajatellen “mitä väliä… en mä kuitenkaan saavuta sitä” tai “mulla oli niin kurja päivä, että olen ansainnut tämän” tai jopa “mä olen ollut niin hyvä, että voin nyt relata”, ajattelusi taso on taas laskenut.

12. Kehosi tuntuu muulta kuin rennolta, levolliselta, pehmeältä, kevyeltä ja avoimelta.

Joskus olemme niin tottuneita ajattelemaan puoliteholla toimivilla aivoilla, että se voi tuntua jopa normaalimmalta kuin täydellä teholla toimivilla aivoilla ajattelu. Silloin oman ajattelun laatua voi lähteä arvioimaan omaa kehoa kuuntelemalla:

Sumentuneen ajattelun voi tunnistaa siitä, että keho tuntuu jännittyneeltä, kireältä, jäykältä, kovalta, kylmältä tai raskaalta. Rintakehää voi puristaa, kurkkua kuristaa tai niska ja selkäranka tuntuvat jäykistyvän. Vatsanpohja tuntuu kipeältä tai kylmältä. Hengityksesi on pinnallista. Olo voi olla myös sähköinen, levoton tai hermostunut.

Silloin kun ajattelukykymme on parhaimmillaan, olemme niin rennossa ja levollisessa tilassa, että voi tuntua kuin kehomme äärirajat liudentuisivat. Saatamme tuntea olomme energiseksi ja elinvoimaiseksi, mutta samaan aikaan myös levolliseksi ja vakaaksi. Ajattelua ja tekemistä leimaa helppouden ja luontevuuden tunne jopa silloin, kun ratkomme näennäisen monimutkaisia tai isoja kysymyksiä.

Jos äskeisen listan luettuasi sinusta alkoi tuntua siltä, että ajattelukykysi on aina alentunut, se on vain merkki siitä, että olet juuri nyt ajattelusi ei toimi kunnolla. Tosiasiassa olet monta kertaa päivässä täysin kirkkaassa ja selkeässä tilassa. Koska tila on synnynnäinen perustilasi, et kiinnitä siihen välttämättä niin paljon huomiota kuin kurjaan tilaan, joka on hälytystila.

Alentunut ajattelukyky kertoo hälytystilasta. Aivomme on tarkoitettu olosuhteisiin, joissa olemme usein hengenvaarassa. Osa maailman ihmisistä elää yhä tällaisissa olosuhteissa. Niinpä kehomme yliherkkä hälytysjärjestelmä reagoi pienimpäänkin muutokseen, joka voidaan tulkita uhkaksi: verensokerin laskuun, väsymykseen, ympäristössä tapahtuviin muutoksiin, yllättäviin tilanteisiin ja myös omiin ajatuksiimme.

Hälytystilan ideana on herättää huomiosi. Siksi kurjat ajatukset ja niiden herättämät tunteet tuntuvat fyysisesti voimakkaammilta ja huomiotaherättävämmiltä kuin synnynnäinen perustilamme  mielenrauha ja hyvä olo. Emme välttämättä edes huomaa olevamme kylläisiä ja pirteitä — oletko koskaan kuullut kenenkään sanovan “en voi keskittyä mihinkään kun oloni on juuri niin sopivan kylläinen ja pirteä”? Sen sijaan nälkä ja väsymys voivat kyllä pilata keskittymiskykysi.

Hälytystilan ideana on mennä pois päältä heti kun hälytys osoittautuu vääräksi eli kun käy ilmi ettemme ole välittömässä hengenvaarassa. Ainoa syy siihen, että jäät pidemmäksi aikaa huonoihin fiiliksiin on se, ettet näe että kyseessä on väärä hälytys vaan yrität alentuneella ajatuskyvylläsi ratkaista ongelmia, jotka useimmiten eivät edes ole todellisia ongelmia. Tästä seuraa lisää ahdistusta ja stressiä, joka pidentää hälytystilaa.

Hyvä uutinen on se, että sisäinen järjestelmämme kytkee hälytystilan pois päältä heti kun sille tarjoutuu siihen tilaisuus: ajatuksesi katkeaa koska sinulle tulee vessahätä, menet syömään, nukut tai jokin yllättävä asia vie huomiosi — tai tajuat olevasi hälytystilassa ja huonon fiiliksesi johtuvan omista ajatuksistasi, joita ajattelet vajavaisesti toimivilla aivoillasi.

Ennen kaikkea sen tajuaminen että olet alentuneessa mielentilassa, jossa ajattelukykysi on heikentynyt auttaa sinua olemaan tekemättä typeriä hazardiratkaisuja ja odottamaan, että ajattelusi taas kirkastuu.

Oma kokemukseni on osoittanut, että parhaimmillaan ajatteluni taso voi nousta parissa minuutissa, kun en ota vakavasti ajatuksia, joita ajattelen silloin kun ajattelukykyni on alentunut. Pahimmillaankin huono fiilis menee ohi viimeistään vartissa, vaikka sen syövereissä se tuntuu päättymättömältä. Jos ajattelukykysi näyttää olevan sitä pidempään alentunut, pidät sitä joko keinotekoisesti alhaalla omilla ajatuksillasi tai sitten et ole kiinnittänyt huomiota niihin hetkiin, kun ajatuksesi olivat välillä kirkkaampia.

Eilen ilmestynyt ensimmäinen Viikon VIP-video “Rohkeus vs pelottomuus”  sivuaa samaa teemaa. Lue lisää VIP-jäsenyydestä täältä

Ilo irti hyvästä fiiliksestä

Tänään Teholaihdutus-puhelun aikana nousi esiin kiinnostava ajatus (kiitos E ja M!) — kuinka usein jätämme tylsät hommat odottamaan “parempaa fiilistä” ja yritämme tehdä huonolla tuulella “kivoja asioita”, jotta mieliala nousisi ylös?

Leikitään että olen oikeassa ja mielialamme vaihtelee ihan omia aikojaan, pitkälti siitä riippumatta mitä teemme. Leikitään, että emme voi ennustaa koska mielialamme lähtee laskuun — ja että tiedämme ainoastaan että se nousee kun on noustakseen.

Leikitään että emme voi olla varmoja nostavatko yrityksemme tehdä kivoja asioita mielialamme ylös vai lähtikö mieliala sattumalta samoihin aikoihin ylös.

Jokaisella lienee kokemus myös siitä, mitä voi tapahtua, kun yritämme piristää itseämme tekemällä puoliväkisin jotain, mikä yleensä on kivaa. Tunnelma saattaa hieman nousta, mutta ei niin paljon, että voisimme sanoa olevamme huippuhyvällä tuulella tai täysillä nauttivamme muulloin kivasta jutusta. Pahimmillaan mielialamme ei edes nouse ja ennen kivasta asiasta menee maku.

Samoin jokaisella lienee kokemus siitä, mitä voi tapahtua, kun lykkäämme jonkin tylsän tai vähemmän innostavan asian tekemistä kunnes mielialamme on parempi. Sitten kun mieliala nousee, työ tuntuu ehkä vähemmän tuskalliselta, mutta ei koskaan muutu superinnostavaksi ja hauskaksi. Tai ehdimme juuri tehdä askareen kohtuu hyvällä mielellä, kun mielialamme taas lähtee laskuun.

Haastan sinut tekemään testin:

Silloin kun mieliala on alhaalla, potki itsesi tekemään niitä tylsiä kotitöitä ja rutiinijuttuja, jotka on pakko tehdä jossain vaiheessa. Koska olet jo valmiiksi huonolla tuulella, on ihan se ja sama teetkö samalla vitutuksella pois rutiiniduunit joista et niin tykkää. Olennaista on vain se, että et tee töitä, jotka vaativat loogista ajattelua tai intensiivistä sosiaalista kanssakäymistä.

Säästä kivat jutut ja ajattelu siihen hetkeen, kun mielesi on hyvä. Kavereiden kanssa hengaaminen ja pippalointi on hauskempaa kun olet jo valmiiksi hyvällä tuulella. Uusien juttujen ideointi ja luominen onnistuu parhaiten silloin kun aivosi toimivat täysillä.

Toisin sanoen suhtaudu mielialoihin kuin suomalaiseen kesäsäähän — hyvllä säällä nautitaan, tylsällä säällä tehdään niitä tylsempiä asioita.

Elämän ei ole tarkoitus olla tasapaksua mössöä, jossa mikään ei oikein tunnu miltään, vaan hauska vuoristorata, jossa korkeat ja matalat fiilikset vaihtelevat!

 

PMS-päivitys

Sen jälkeen kun näin kunnolla miten mielialat vaikuttavat siihen, miten maailman näemme, olen joutunut miettimään pitkään ja hartaasti miten tämä muuttaa ymmärrystäni ennen kuukautisia ärsyttävien asioiden eli “PMS viisauden” suhteen.

Olen oppinut Christiane Northrupilta ja Mona Lisa Schulzilta, että PMS:n aikaan nainen on viisaimmillaan, koska silloin hänen hormonaalinen tilansa mahdollistaa elämän näkemisen ilman vaaleanpunaisia estrogeeni-silmälaseja tai turruttavaa progesteroni-tasaajaa.

Ja uskon yhä että asia on näin.

Tarina siitä miten PMS toimii

[gn_pullquote align=”right”]Kirjaimellisesti Hollywoodin kaupunginosassa, vain parin korttelin päässä Oscar gaalan pitopaikasta.[/gn_pullquote]Keväällä 2008 työskentelin Hollywoodissa assistenttina mainoskuvaajia välittävässä agentuuritoimistossa. Olin aloittanut siellä ajatellen että jatkaisin agentiksi. Pari vuotta aiemmin olin nimittäin kypsähtänyt käsikirjoittamiseen niin totaalisesti, että olin päättänyt vaihtaa alaa.

Pomo oli kiva, työ aika helppoa, agentiksi ryhtyminen kiinnosti… mutta jo useamman kuukautiskierron ajan olin kuukautisten aikoihin huomannut miettiväni että petänköhän nyt itseäni. Kierros kierrokselta fiilis oli vahvistunut, mutta pelko kurjasta taloudellisesta tilanteesta ja ajatus etten tietänyt miten päästä taas kirjoittamisen alkuun saivat minut uskottelemaan itselleni että tämä oli oikea ratkaisu.

Toisin sanoen jätin kuuntelematta sisäistä viisauttani ja jatkoin tahdonvoimalla eteenpäin, jolloin sisälläni oleva ristiriita kasvoi.

Tuohon aikaan en vielä osannut tehdä eroa sisältä kumpuavan viisauden ja pelkojen saneleman ajattelun välillä vaan menin alhaisessa mielentilassa tekemieni päätösten mukana. Alhaisessa mielentilassa näin siis että käsikirjoittajaksi palaaminen oli mahdotonta ja että minun oli “pakko” jatkaa valitsemallani tiellä assarina — mikä ei ollut todellakaan totta.

Kunnes joskus maaliskuussa 2008 tulivat kohtalokas päivä, jolloin PMS-huuruissa vedin niin hirveät kilarit bussista myöhästyttyäni, ettei minulle jäänyt yhtään epäselväksi mitä oikeasti halusin. Bussin hurahdettua nenäni edestä marssin raivosta kihisten kotiin, paiskasin avaimet lattialle ja kiljuin täyttä kurkkua itkien jotain sen suuntaista että: “mä en halua olla mikään orja, mä haluan kirjoittaa”

Kun olin saanut totuuden sanottua, oloni rauhoittui välittömästi. Yhtäkkiä mieleni oli täysin kirkas ja selkeä (eli mielentila nousi) ja totesin rauhallisesti että “jaaha, mun taitaa olla aika ottaa loparit.” Ja sen tein.

Menin töihin niin hyvällä mielellä että melkein nauratti ja kaikessa rauhassa ilman minkäänlaista pelkoa tai vihaa ilmoitin että joudun valitettavasti lopettamaan, koska olen ymmärtänyt että haluan olla mieluummin kirjoittaja. Samalla päätin lähteä toukokuuksi Suomeen. Reissulla minulle tarjottiin käsikirjoittajaduuneja ja loppu on historiaa.

Mitä tästä opimme?

PMS tarkoittaa kuukautisia edeltäviä oireita. Elämässäni on ollut lukemattomia PMS-päiviä, joiden aikana keho on ollut kyllä turvonnut, naama kukkinut finnejä ja mieliala on ollut vähän vaihteleva, mutten ole ollut erityisen ärtynyt mistään tietystä asiasta, koska sisälläni ei ole ollut mitään ratkaisematonta ristiriitaa.

Kuten edellisestäkin esimerkistä käy ilmi, pystyn olemaan PMS:n aikaan hyvinkin korkeassa mielentilassa ja näkemään tilanteen selkeästi. Alhaisessa mielentilassa tapahtunut PMS-raivarini toi sisäisen ristiriitani näkyviin ja sitä seuranneessa korkeassa mielentilassa pystyin näkemään selvästi ja täysin ilman mitään tunnekuohua mitä minun pitäisi asialle tehdä. Samoin pystyin ottamaan pelottomasti tarvittavat askeleet.

Sitouduttuani uudestaan kirjoittamaan asiat lähtivät taas rullaamaan ja puoli vuotta myöhemmin olin taas Suomessa käsikirjoittamassa täyspäiväisesti.

PMS:n salainen viisaus ja mielialat

Jos tuohon aikaan olisin osannut kuunnella sisäistä viisautta ja sivuuttaa alhaisessa mielentilassa eli huonoissa fiiliksissä tekemäni päätökset, olisin korkeassa mielentilassa ollessani nähnyt etten nyt toteuttanut itseäni juuri lainkaan ja että oikeasti halusin takaisin Suomeen. Tai itse asiassa näinkin sen, mutta koska luulin että alhaisessa mielentilassa ajattelemani ajatukset olivat totta, ajatus lopareista tuntui liian pelottavalta ja ajatus Suomeen palaamisesta mahdottomalta.

PMS tuo esiin sisäiset ristiriitasi, jos niitä on. Jos sisäisiä ristiriitoja ei ole, huomaat korkeintaan PMS:n aikaan ärtyväsi vähän kaikesta. Mutta jos toteat PMS:n aikaan ajattelevasi johdonmukaisesti samanlaisia ajatuksia ja jos jopa korkeassa mielentilassa PMS:n aikaan näet että edessäsi on ratkaisemista vaativa ristiriita, se kannattaa ottaa vakavasti.

Kun huomaat olevasi korkeassa mielentilassa eli rauhallinen, levollinen, rento ja hyvän neutraaleilla fiiliksillä, mieti sinua vaivaavaa asiaa ja kuuntele sisäistä viisauttasi. Tuntuuko jostain syvältä sisältäsi kumpuavan melko lyhyt ja napakka vastaus, joka kertoo mitä oikeasti haluat tehdä tässä tilanteessa ja miten sen tekeminen on mahdollista? Kirjoita vastaus ylös ja tee se.

[ismember]Tästä eteenpäin tekstin pitäisi näkyä taas vain jäsenille. 🙂

Äitiyden ja työn mahdoton yhtälö?

Kuten olen maininnut jo ties kuinka moneen kertaan viimeisen vuoden aikana (ja sitä ennen yksityisesti), minulla on edelleen sisäinen ristiriita äitiyden ja työn yhdistämisen kanssa. Koska juuri nyt yhtälö näyttää liian vaikealta ja raskaalta ratkaistavalta, se kertoo minulle ettei ajatteluni ole tällä sekunnilla kirkkaimmillaan.

Voi olla että tämä kuuluu asioihin, joita minun kannattaa miettiä kun olen kasvotusten sellaisen ihmisen kanssa, jonka tunnen olevan ns. puolellani mutta ilman erityisiä mielipiteitä asiasta suuntaan tai toiseen.

Meinasin alkaa kirjoittaa tähän vanhasta tottumuksesta jotain ratkaisuvaihtoehtoja, mutta tajusin sitten, että juuri nyt niiden miettiminen on ajan haaskausta. Niin kuin Aaron Turner sanoi viikonloppuna yhdelle koulukaverilleni esimerkkivalmennussession aikana: “Miksi ihmeessä ajattelisit tätä asiaa silloin kun et pysty ajattelemaan selkeästi?”

No en miksikään. 😀

Ja juuri nyt näen että aika usein olen yrittänyt ratkaista tätä ongelmaa joko täysin sumeasta tilasta (siis tyyliin vuosi sitten vielä) tai puoli-sumeassa tilassa, jossa en ole ihan epätoivon kuilussa, mutta ajattelu ei ole vielä parhaimmillaan.

Taidan mennäkin köllöttelemään vielä hetkeksi lapsen viereen, josko tämä ajatus tästä vielä kirkastuisi. Ihanaa vappua kaikille! Me jatkamme sen juhlimista kotona sairastaen. [/ismember][nonmember]

HUOMIO! Tänään on VIIMEINEN PÄIVÄ liittyä pioneeri-VIP-jäseneksi, joille on luvassa kaikenlaisia kivoja lisäbonuksia kuten ryhmätapaamisia! VIP-jäsenenä olisit voinut lukea tässäkin kirjoituksessa “piilotettuna” olevan osuuden, jossa mietin nykyistä sisäistä ristiriitaani, joka nousi taas viimeisimmän PMS-raivarin aikaan esiin.[/nonmember]

Kahvilla Katrin kanssa 035: Miten hyväksyä negatiiviset tunteet?

Haluan uskoa että korvaan nyt määrän laadulla eli vaikka viikottaisten videoiden määrä on vähentynyt, niin ehkä niiden painoarvo on lisääntynyt… Tällä 11 minuuttia pitkällä videollakerron mitä tehdä negatiivisten tunteiden kanssa, mitä tunteet oikeasti kertovat ja mistä tiedämme mikä on totta ja mikä ei.

Kutri.net:in “ikuisuus” VIP-jäsenyyden voi lunastaa enää kahden päivän ajan eli 1.5.2012 klo 23:59 asti! Tämä nk. pioneerijäsenyys sisältää hetkellä kaksi ilmaista valmennuskertaa vuoden 2012 aikana. 2.5. alkaen uusille jäsenille on tarjolla enää vuosi- ja kuukausijäsenyyksiä. Pioneerijäsenille sen sijaan on luvassa mm. tapaamisia Helsingissä nyt kesällä 2012 — mikä on osasyy siihen, etten halua pioneerijäsenmäärn kasvavan liian isoksi. 🙂  Lue täältä lisää eri jäsenyysvaihtoehdoista.

Miksi kirjoittaminen on kovaa työtä?

Minulla oli äskettäin valmennuskeskustelu erään kirjoittajan uraa tavoittelevan henkilön kanssa, joka koki että kirjoittaminen on kovaa työtä. Minua tämä väite on aina ihmetyttänyt. Minusta kirjoittaminen on helppoa ja hauskaa ja nautinnollista. Suurin rasitus tapahtuu yleensä ennen kuin alan kirjoittaa — kun vasta yritän potkia itseäni kirjoittamaan.

Valmennettavani kuvattua omaa kirjoitusprosessiaan tajusin missä ongelma oli. Hän yritti kirjoittaa joka päivä tietyn määrän sivuja tai tietyn aikaa, oli hänen mielialansa mikä tahansa. Välillä hänellä oli päiviä, jolloin yhtäkkiä, kuin ihmeen kaupalla, kirjoittainen sujui ja hän saatoi naputella neljä sivua tuosta noin vain. Sitten oli niitä päiviä, jolloin kirjoittaminen oli tervanjuontia ja sekin mitä hän oli kirjoittanut tuntui hänestä olevan ihan paskaa.

Koska hän ei ymmärtänyt miksi joskus kirjoittaminen oli helppoa ja joskus niin älyttömän vaikeaa, hän oli alkanut jo pelätä kirjoittamista.

Onneksi minä tiesin mikä oli se muuttuja, joka ratkaisee onko kirjoittaminen helppoa vai vaikeaa: mieliala.

Mieliala määrää

Mielialan ymmärtäminen on ollut yksi tärkeimmistä opeistani Supercoach Academyssa.

Kun olemme korkeassa mielialassa (high state of mind) eli hyvällä tuulella, kehomme on rentoutuneessa tilassa ja aivomme eri osat toimivat suloisessa harmoniassa antaen kunkin osan hoitaa hommansa. Tällöin näemme helposti suuren kokonaisuuden, ymmärrämme paremmin oikeat asiayhteydet, tulkitsemme toisten ilmeitä ja äänenpainoja paremmin ja olemme yhteydessä sisäiseen viisauteemme.

Kun olemme alhaisessa mielialassa (low state of mind) eli huonolla tuulella tai pahalla mielellä, kehomme on stressitilassa, valmiina pakenemaan tai taistelemaan. Stressihormonit blokkaavat loogista ajattelua ja tahdonvoimaa hallitsevan otsalohkon ja saavat meidät näkemään vain yksityiskohtia. Olemme aggressivisempia, varuillamme vaaran varalta ja impulsiivisempia. Tästä seuraa se, että näemme uhkia sielläkin missä niitä ei ole, emme osaa lukea yhtä hyvin muiden elekieltä emmekä näe enää isoa kokonaisuutta.

Minä en koskaan kirjoita alhaisessa mielialassa. Tämä ei ole ollut tietoinen valinta, vaan jotain mitä olen oppinut äidiltäni häntä tarkkailemalla ja kuuntelemalla. Mieleeni ei edes juolahda kirjoittaa huonolla tuulella ollessani. Tai jos joskus menen koneelle ja yritän kirjoittaa kun olen alhaisessa mielialassa, annan nopeasti periksi. Ydinsyy minun kohdallani on tietenkin se, että opin jo ihan pienenä lapsena että kirjoittamisen kuuluu olla kivaa ja mielenkiintoista. Jos se ei ole sitä, jotain on pielessä.

Niinpä neuvo kirjoittaa joka päivä on toisaalta järjetön, toisaalta sadistinen. Vähän niin kuin neuvo mennä ottamaan rannalle aurinkoa satoi tai paistoi. Jos makaat kaatosateessa biitsillä et juurikaan rusketu ja pahimmillaan saat flunssan. Jos yrität pakottaa itsesi kirjoittamaan kun mielialasi on alhainen ja aivosi eivät toimi kunnolla, alat pelätä kirjoittamaan ryhtymistä.

Selitin valmennettavalleni, että mielialat ovat seurausta ajatuksistamme. Emme voi juurikaan valita ajatuksia, jotka putkahtavat päähämme — voimme vain valita mitä niillä teemme sen jälkeen kun ajatus on putkahtanut päähämme.

Tutkitusti nopein tapa nostaa mielialaa on hyväksyä negatiivinen fiilis ja sen takana olevat ajatukset ja odottaa että ne menevät pois. Odotusaikana voi tehdä kaikkea sellaista, missä ei tarvitse niin kauheasti aivokapasiteettia: treenata, siivota, pestä pyykkiä, laittaa ruokaa, nukkua, ulkoiluttaa koiraa, katsoa televisiota.

Negatiivisen fiiliksen kieltäminen ja yritykset ajatella mielialaa paremmaksi yleensä vain pahentaa mielialaa. Koska aivomme eivät toimi kunnolla, saamme huonolla tuulella vain huonoja ideoita ratkaista tilanne (“jos kirjoitan pomolle tämän tulikivenkatkuisen kirjeen, sitten oloni on parempi”). Toisaalta jo se, että suhtaudumme niin negatiivisesti omaan huonoon fiilikseen että haluamme päästä siitä väenvängällä eroon on itsessään uusi negatiivinen tunne. Toisin sanoen vastustamalla huonoa tuultasi tuplaat huonon tuulesi!

Ajatuksen luonne on tulla ja mennä. Kun annat ajatustesi tulla ja mennä rauhassa sillä aikaa kun sinä hoidat arkiaskareita, saat pian huomata huonoja fiiliksiä aiheuttaneiden ajatusten vaihtuneen parempiin ajatuksiin. Kun mieli on taas hyvä ja ajatus kirkas, on aika käydä kirjoitushommien ja muiden aivotyötä vaativien tehtävien pariin.

Elämä voi oikeasti olla henkisesti aika helppoa ja hauskaa!

LISÄYS:

Suosittelen lukemaan alla olevat kommentit. Olennaisin pointti, jonka haluan lisätä tähän on se, että se, ettei huvita kirjoittaa ei ole sama asia kuin että mieliala olisi alhainen.

Voi olla että olen hyvällä tuulella, mutta minua laiskottaa tai haluan tehdä jotain muuta. Jos silloin “huijaan” itseni kirjoittamaan eli esim. sanon itselleni että “okei, mä vain nopeasti katson mitä mä kirjoitin eilen”, niin kirjoittaminen lähtee kyllä soljumaan ja vie pian mukanaan.

Mutta jos minulla on se hetki, jolloin ajattelen että minä olen ihan paska kirjoittaja, kukaan ei tykkää minusta, elämä on muutenkin paskaa, minulla ei ole mitään sanottavaa jne., silloin on viisainta pysyä kaukana tietokoneesta ja ylipäätään kaikista tärkeistä ajattelua vaativista tehtävistä.

Tai niin kuin tämän viikonlopun opettajani Mara Gleason sanoi eilen: “jos alat ajatella elämääsi silloin kun makaat aamuyön pikkutunteina odottamassa turhaan unta, yhtäkkiä elämäsi on yhtä epäonnistumista — mutta kun vihdoin nukahdat ja heräät aamulla, ihmettelet vain mitä oikein ajattelit, elämäsi on ihan jees.”

Jos haluat saada vastaavanlaisia ahaa-elämyksiä millä tahansa elämän osa-alueella, tule valmennettavakseni tai liity VIP-jäseneksi. Ainaisjäsenyyksiä eli pioneerijäsenyyksiä on tarjolla enää huhtikuun loppuun, jonka jälkeen tarjoan vain vuosi- ja kuukausijäsenyyksiä.

Kahvilla Katrin kanssa 016: Millä mielellä olet?

Tällä 3,5 minuuttia lyhyellä videolla puhun aiheesta, joka on yksi olennainen “palikka” transformaatiovalmennuksessa (transformative coaching), jota parhaillaan opiskelen. Eli korkeat ja matalat mielialat (high mood state, low mood state) ja miten niihin kannattaa suhtautua.

Kuulin termeistä ensimmäistä kertaa Michael Neillin podcastissa vieraana olleelta urheilijoiden henkiseen valmennukseen erikoistuneelta Garret Kramerilta, joka on yksi opettajistani. Hänen kirjansa Stillpower käsittelee nimenomaan matalaa ja korkeaa mielialaa ja sitä miten niin urheilijat kuin tavalliset tallaajat voivat hyödyntää tietoisuutta omasta mielialastaan. Käyttämällä tahdonvoiman sijaan “hiljaista voimaa” pystymme tasaisempiin suorituksiin mielialasta riippumatta.

Jos Garretin jutut kiinnostavat ja englanti sujuu, katso tämä tunnin mittainen Kramerin luento.