Odysseiahaaste 5: Miten mittaisit elämäsi?

Saitko kartat tehtyä? Hyvä sinä! Jos et tiedä yhtään mistä puhun, aloita Odysseiahaasteen tekeminen täältä löytyvistä osioista.

Loppu häämöttää ja tänään on vuorossa helpompi haaste. Jos tarkkoja ollaan, tämä on toiseksi viimeinen virallinen vaihe Designing Your Life -kirjan mukaan Odysseia-suunnitelman tekemisessä.

Sen lisäksi aion teetättää sinulle huomenna yhden ekstratehtävän ja ylihuomenna kertoa mikä on prosessin viimeinen vaihe.

Miltä elämäsi kojelauta näyttää?

Seuraavaksi laaditaan jokaiselle elämälle oma kojelauta (dashboard).

Arvioi jokainen vaihtoehtoisista elämistäsi neljällä eri mittarilla:

Resurssit — miten paljon sinulla on tarvittavia voimavaroja kyseisen suunnitelman toteuttamiseen? Eli käytännössä rahaa, aikaa, energiaa, tietotaitoa, kontakteja jne.

Mieluisuus — Miten mieluisa kyseinen suunnitelma on sinusta? Miten innoissasi, fiiliksissä, liekeissä jne. olet kun kuvittelet että saisit elää tämän elämän?

Varmuus — Miten itsevarma olet tämän suunnitelman toteuttamisen suhteen. Toisin sanoen missä määrin uskot että juuri sinä pystyt toteuttamaan tämän suunnitelman?

Järkeenkäyvyys — Onko suunnitelmassa itsessään mitään järkeä? Entä onko siinä mitään järkeä jos mietit kuka olet ja mitkä asiat ovat sinulle oikeasti tärkeitä elämässä?

Designing Your Life -kirjassa käytetään tämän kohdan hahmottamiseen tämännäköisiä mittareita:

Itse suosin enemmän tämän näköisiä mittareita — ehkä siksi, että vanhassa sitikassani mittarit ovat tällaisia.

Tässä ovat esimerkkinä omat mittarini startup-elämälle ja kirjoittajaelämälle.

Rehellisyyden nimissä minulla ei ole aikaa, energiaa eikä tietotaitoa tech-startupin perustamiseen. Ja vaikka ajatus teknologiayrityksen perustamisesta on kiehtova, niin siihen sisältyy myös ei-niin-houkuttavia elementtejä kuten pitkät työpäivät, epävarmuus onnistumisesta jne.

Ja ei, en ole yhtään varma siitä, että pystyisin toteuttamaan startup-elämä-suunnitelmani. Mutta se olikin kolmoselämäni, jonka varsinainen tarkoitus oli avata mieleni näkemään muitakin mahdollisuuksia.

Sinällään startup-suunnitelmani ei ole täysin järjetön — monet toteuttavat vastaavia suunnitelmia ihan kunnialla.

Perhe ja suku ovat kuitenkin yksi tärkeimmistä arvoistani — ja ainakaan itse en näe miten pystyisin vetämään startup-hankkeen kunnialla läpi laiminlyömättä perhettäni.

Kirjoittajaelämä sen sijaan on joka mittarilla mitattuna huippuvaihtoehto.

Minulla on jaksamista ja aikaa lukuunottamatta täydet mahdollisuudet toteuttaa suunnitelma — ja jaksamista voi lisätä monin tavoin. Ajankäyttöäkin voin tehostaa vielä lisää.

Tämä suunnitelma on varsin mieluinen, joskaan ensimmäisessä muodossaan se ei ole niin jännittävä kuin vaikkapa startup-suunnitelma. Voin kuitenkin käydä vielä suunnitelman läpi ja miettiä miten tekisin siitä vieläkin innostavamman.

Olen 80 % varma siitä, että pystyisin vetämään suunnitelman läpi. Eniten arveluttaa että jaksaisinko ja ehtisinkö nyt äitinä kirjoittaa noin paljon. Ennen lapsia tosin kirjoitin parhaina aikoina yli kaksi kertaa enemmän kuin nykyisessä suunnitelmassa.

Tämä suunnitelma on myös täysin järkeenkäypä niin suunnitelman tasolla kuin suhteessa minuun ja arvoihini.

Jos haluat, voit ladata täältä printattavan pdf-version jossa on molemmat mittarivaihtoehdot. (Huom! En ole itse printannut kysestä versiota, niin en tiedä miten kuvat tulostuvat.)

unsplash-logoKuva: Scott Webb

Odysseiahaaste 3: Kysyvä ei tieltä eksy

Jos olet tehnyt jo Odysseiahaasteen kaksi ensimmäistä tehtävää niin onneksi olkoon! Jos et tiedä yhtään mistä puhun, aloita lukemalla Odysseiahaasteen ensimmäinen osa täältä.

Eilen nimettiin eri elämiä, tänään mietitään millaisia kysymyksiä nämä elämät meissä herättävät.

Tämä osio oli mielestäni selitetty hieman ylimalkaisesti Designing Your Life -kirjassa, josta olen lukenut Odysseia suunnittelusta. Itselleni oli helpointa hahmottaa kysymysten laatiminen ja tarkoitus seuraavalla mielikuvaharjoituksella:

Kuvittele että sinusta tehtäisiin kolme kloonia, joista jokainen lähtisi elämään yhtä valitsemistasi elämistä.

Millaisia kysymyksiä kukin klooni kysyisi itseltään matkan alussa?

Esimerkiksi klooni, jonka tehtävänä olisi alkaa kotiäidiksi, joka perustaa lastenvaateliikkeen, saattaisi kysyä itseltään seuraavia kysymyksiä:

  • Olenko oikeasti valmis äidiksi?
  • Onko minun mahdollista yhdistää äitiys ja yrittäjyys ilman että kumpikaan kärsii liikaa?
  • Onko minusta ylipäätään yrittäjäksi?

Klooni, joka olisi puolestaan lähdössä kiertämään seuraavaksi viideksi vuodeksi maapalloa reppumatkailijana, voisi pohtia seuraavia asioita:

  • Jaksanko olla niin pitkään reissussa?
  • Mistä saan rahoituksen reissulleni?
  • Miten isosta osasta omaisuuttani voisin luopua ennen matkaa?

Sen sijaan klooni, joka lähtee toteuttamaan unelmaasi kansanedustajaksi pääsemisestä saattaisi kysyä itseltään esimerkiksi:

  • Voinko saada tarpeeksi äänestäjiä taakseni?
  • Kestänkö negatiivisen julkisuuden, joka minuun saattaa kohdistua jo kampanjan alussa?
  • Olenko oikeasti valmis uhraamaan paljon aikaa, rahaa ja energiaa vaalikampanjaan silläkin uhalla, ettei minua valita kansanedustajaksi?

Kun nämä kolme kloonia kohtaavat viiden vuoden jälkeen, he voivat vastata varmuudella vain omiin kysymyksiinsä.

Ympäri maailmaa matkannut klooni ei vieläkään tiedä millainen hän olisi äitinä.

Äitiyteen panostanut klooni ei voi olla varma siitä saisiko hän tarpeeksi äänestäjiä taakseen, jos hän lähtisi pyrkimään eduskuntaan.

Kansanedustajuutta tavoitellut klooni ei osaa sanoa miten isosta osasta omaisuuttaan hän olisi valmis luopumaan — saati jaksaisiko hän matkustaa viisi vuotta ympäri maailmaa.

Sen lisäksi jokainen kolmesta kloonista todennäköisesti näyttäisi jollain lailla erilaiselta, ajattelisi hieman eri tavalla maailmasta ja osaisi ja tietäisi erilaisia asioita.

Katso siis kolmea eri elämääsi ja kuvittele millaisia kysymyksiä kysyisit itseltäsi kunkin elämänpolun alussa.

Jos omat kloonisi eläisivät rinnakkain kolme eri elämääsi ja tapasit heidät viiden vuoden päästä, kenen vastaukset kiinnostavat sinua eniten?

unsplash-logoKuva: Suhyeon Choi

Odysseiahaaste 2: Nimi elämän parantaa

Eilisessä viestissä annoin Odysseiahaasteen ensimmäisen askeleen: määrittele kolme vaihtoehtosta elämää eli tulevaisuutta itsellesi.

Jos et tiedä yhtään mistä puhun, lue ensimmäinen viesti täällä.

Sinulla on toivottavasti jo ainakin jotain ajatuksia siitä, millaisia nämä vaihtoehtoiset tulevaisuudet voisivat olla.

Tänään nimeämme kyseiset todellisuudet ja sitä kautta alemme kiteyttää mistä niissä on kyse.

Keksi jokaiselle vaihtoehtoelämälle kuuden sanan mittainen kuvaus, jossa tiivistät missä kyseisessä elämässä on kyse.

Yritä mahduttaa nimeen mitä teet ja miksi teet sen. Kokeile käyttää sanoja, jotka ovat dynaamisia ja/tai herättävät sinussa positiivisia tunteita.

Designing Your Life -kirjassa — josta koko Odysseia suunnitelma on peräisin — käytetään tämäntyyppisiä esimerkkinimiä (suomennokset minun):

  • “Kaikki peliin – Eeppinen seikkailu Piilaaksossa” (henkilö perustaa teknologia startupin)
  • “Käytän kaiken osaamiseni ja autan lapsia” (henkilö perustaa voittoatavoittelemattoman yhdistyksen lapsien auttamiseksi)
  • “Yhteisöä luomassa – aina yksi drinkki kerrallaan.” (henkilö perustaa pienen kulmabaarin jonka voitoista osa menee alueella toimivien järjestöjen tukemiseen)

Itse olen käyttänyt tämäntyyppisiä nimiä omissa elämissäni:

  • “Kirjailija-käsikirjoittaja nauttii täysillä perheestä ja elämästä.”
  • “Täysillä muita auttaen ja mediaimperiumia rakentaen.”
  • “Omia rajoja ylittämässä startupien ihmeellisessä maailmassa.”

Älä turhaan jää jumittamaan nimeen. Jos et keksi heti mielestäsi hyvää nimeä, anna nimelle ns. työnimi, jota voit hioa myöhemmin.

Voit käyttää vaikka tällaista kaavaa nimen luomiseksi:

  1. Tavoite verbimuodossa (opiskelen, työskentelen, valmennan, opetan, näytän + ketä tai mitä)
  2. Vastaus kysymykseen “miten” (innolla, hyvällä sykkeellä, täysillä, huolellisesti, kaikessa rauhassa, rakkaudella, hyvällä omallatunnolla)
  3. Vastaus kysymykseen miksi verbimuodossa (auttaakseni, muuttaakseni, nauttiakseni, saadakseni, elääkseni + ketä tai mitä)

Eli esimerkiksi:

“Opiskelen lääkäriksi ennätysajassa löytääkseni parannuksen syöpään.”

“Valmennan innostaen yritysjohtajia lisätäkseni tasa-arvoa työelämässä.”

“Opetan kannustaen oppilaitani vahvistaakseni heidän itsetuntoaan.”

“Nautin sapattivapaasta täysillä kehittyäkseni paremmaksi esimieheksi.”

Nimen ei tarvitse avautua kenellekään muulle — olennaista on, että se herättää sinussa selkeämmän mielikuvan siitä mistä kyseisessä “vaihtoehtoelämässä” on kyse.

Lisäksi nimen olisi herättää sinussa positiivisia fiiliksiä: intoa, iloa, helpotusta, rauhaa tms.

Siinä kaikki tälle päivälle. Huomenna lähdetään miettimään mihin kysymyksiin kukin elämä on vastaus.

Jos haluat vastata kysymyksiin perustamassani Elämä haltuun -Facebook-ryhmässä, voit hakea sinne täällä.

HUOM! Muista vastata kolmeen kysymykseen, jotka Facebook-kysyy sinulta hakiessani, niin tiedän että olet lukenut ryhmän säännöt.

Kuva: rawpixel

Odysseiahaaste 1: Kolme erilaista elämää

Loin muutama viikko sitten Facebookiin “Elämä haluun” -vertaistukiryhmän ihmisille, jotka haluavat ottaa elämän tavalla tai toisella haltuun.

Elämän haltuun ottaminen ei tarkoita sitä, että kontrolloimme elämää, vaan että koemme olevamme jollain lailla oman onnemme seppiä. Tai että tulevaisuutemme on edes jotenkin omissa käsissämme.

Kerroin ryhmässä Bill Burnettin ja Dave Evansin Designing Your Life -kirjassa esitellystä “Odysseia suunnitelmasta”, jonka avulla voi hahmottaa paremmin mitä vaihtoehtoisia tulevaisuuksia meillä voisi olla edessämme.

Usein nimittäin harhaudumme tavoittelemaan jotain kuvitteellista “ainoaa oikeaa parasta elämää” — ja missaamme täysin sen, että oikeasti edessämme on useampi vaihtoehtoinen “paras elämä”.

Koska prosessi saattaa näyttää äkkiseltään turhan työläältä, lupasin ryhmässä tehdä haasteen, jossa kerran päivässä opastan tekemään yhden osion prosessista.

Jos englanti yhtään sujuu, suosittelen lämpimästi, että tsekkaat tuon Designing Your Life -kirjan, jossa prosessi käydään perusteellisemmin läpi ja puhutaan muutenkin oman elämän suunnittelemisesta useammalta eri kantilta.

Elämä haltuun -ryhmästä löytyy aiheesta tekemiäni viestejä ja videoita täältä, täältä ja täältä.

HUOM! Jos vasta nyt haet ryhmään, muista vastata kolmeen kysymykseen jotka Facebook esittää sinulle hakiessasi, niin tiedän että olet lukenut ja ymmärtänyt ryhmän säännöt.

Ensimmäinen askel: kolme vaihtoehtoista elämää

Kirjoita ylös omin sanoin kolme vaihtoehtoista tulevaisuutta :

1.
Miltä elämäsi näyttää seuraavan viiden vuoden aikana, jos jatkat jo valitsemallasi uralla?

Kuvittele että etenisit ja kehittyisit nykyisessä työssäsi tai ammatissasi niin hyvin kun mahdollista.

Missä olisit viiden vuoden päästä ammatillisesti? Entä millaista yksityiselämäsi olisi seuraavan viiden vuoden aikana?

Kirjoita ylös niin lyhyesti tai pitkästi mitä mieleesi juolahtaa tästä vaihtoehdosta. Eli esimerkiksi minulla lyhyin versio olisi “käsikirjoittaja ja kirjailija, joka harrastaa henkistä valmennusta ja antaa paljon aikaa perheelleen.”

2.
Jos ykkösvaihtoehto olisi yhtäkkiä mahdoton, mitä tekisit sen sijaan elämälläsi?

Leiki että yhtäkkiä maagisesti ykköselämä olisikin mahdotonta. Eli minun tapauksessani en voisi enää kirjoittaa työkseni.

Miten siinä tapauksessa elättäisit itsesi ja kuluttaisit päiväsi? Menisitkö opiskelemaan, vaihtaisitko alaa tai palaisitko vanhaa ammattiin? Tai yrittäisitkö hankkiutua raskaaksi — tai lähteä ulkomaille töihin?

Eli esimerkiksi jos en voisi kirjoittaa kirjoja ja käsikirjoituksia, niin seuraava looginen askel olisi panostaa henkiseen valmentamiseen ja kutri.net:in kehittämiseen kunnon bisnekseksi.

Toisaalta voisin myös miettiä että alkaisin opettaa kirjoittamista ja/tai yrittäisin päästä professoriksi taideteolliseen korkeakouluun. Tai mennä tekemään väitöskirjaa.

3.
Jos sinun ei tarvitsisi huolehtia rahasta, maineesta, kunniasta tai siitä onnistutko tai epäonnistutko, millaisen elämän haluaisit itsellesi luoda?

Kolmoselämän ideana on olla “villi ja vapaa” tai muuten hullu tai hurja vaihtoehto — mitä tekisit villeimmissä unelmissasi?

Esimerkiksi minulla se voisi olla jonkinlaiseen trackingiin erikoistuvan teknologia startupin perustaminen tai sellaiseen töihin meneminen.

Tai ehkä jopa perheen kanssa ulkomaille muuttaminen.

Tässä vaiheessa riittää, että fiilistelet mitä eri vaihtoehtoja ja asioita kukin näistä kolmesta kohdasta voisi sisältää.

Huomenna lähdetään sitten täsmentämään niitä hieman lisää.

Jos ole Elämä haltuun -ryhmässä, voit kommentoida tätä kirjoitusta tässä viestiketjussa.

Kuva: Pierre T. Lambert

Saisinpa jostain taikasauvan, jolla muuttaa muita

Haluaisin ihan hulluna taikasauvan, jota heilauttamalla voisin muuttaa muita.

Esim. olisiko vähän mahtavaa, jos saisin yhdellä huitaisulla läheisen edes harkitsemaan tupakanpolton lopettamista. Tai toisen läheisen aloittamaan terveellisemmät elämäntavat. Tai ystävän näkemään miten hän on sössimässä lupaavan uuden parisuhteen.

Ollapa taikasauva, jolla saisin surun murtaman tutun täyttymään helpotuksella ja ilolla. Itsepetoksessa elävän tyypin näkemään totuuden itsestään ja tilanteesta. Vihaisen läheisen antamaan minulle typerät mokani anteeksi.

Voi olla, että jos minulla olisi sellainen taikasauva, saattaisin käyttää sitä itseenikin.

Simsalabim! — Illalla ajoissa nukkuminen tuntuisi maailman parhaalta idealta.

Alagazam! — Rakastaisin minimalistista sisustusta ja siistiä kotia.

Ananasakäämä! — En enää ikinä saisi huutoraivareita kun toinen ei suostu muuttumaan.

Olisipa se mahtavaa.

Ennen vanhaan olisin ehkä yrittänyt keksiä tähän jonkin hienon näkökulman tyyliin “on hyvä ettemme voi muuttaa toisia koska silloin voimme kasvaa yhdessä plää plää plää”, mutta nyt ei jaksa.

Sen sijaan keskityn hyväksymään sen, että jos oman ajattelun muuttaminen väkisin vääntäen on ihan sairaan vaikeaa, niin toisen muuttaminen on täysin mahdotonta.

Ihmiseläin kun on rakennettu niin, että mikään ulkopuolinen asia voi yksin pakottaa sitä ajattelemaan tai tuntemaan tietyllä tavalla.

Ei, vaikka välillä tuntuu tosi todelta, että toiset pakottavat minut tuntemaan huolta tai ärsyyntymään, kun he eivät muuta ajatteluaan tai toimintaansa.

Kiitti v***sti oma mieli!

Nigerialaishuijarit, pyramidimarkkinoijat ja salasanoja kalastelevat hakkerit jää kyllä kakkoseksi omalle mielelleni.

Harva se päivä mieleni höynäyttää minut syyttämään kurjasta olostani muita ihmisiä. Uskomaan todeksi ajatuksen että “en voi rakastaa toista täysin sydämin ennen kuin hän muuttaa käytöksensä”.

Tai pitämään faktana että, “jos en koko ajan murehdi läheiseni puolesta, olen tunnekylmä ja kamala ihminen”.

Tai olettamaan, että “jos en jatkuvasti nalkuta, raivoa tai loukkaannu toisen käytöksestä, se ei ikinä muuta sitä”.

Hahahahahaaa! Kuuletko mieli, miten nauran sinulle (katkerasti)?

Sori, mutta ei se niin mene.

Kuinka kestää ettei läheinen muutu

Okei, leikitään hetki, että olen oikeassa. Että emme voi muuttaa läheisiämme vastoin heidän tahtoaan. Miten pystyn elämään ihmisen kanssa, jonka toiminta näyttää ahdistavan, ärsyttävän tai pelottavan minua?

Niin, missä sanotaan että minun on pakko jakaa arkeni ja elämäni hänen kanssaan? Se, että pesäerosta voi seurata todella ikäviä käytännön ongelmia ei sinällään estä minua lähtemästä. Jään, koska jollain tasolla lasken jäämisen paremmaksi tai vähemmän huonoksi vaihtoehdoksi kuin lähtemisen.

Jos päätän jäädä, minun ei onneksi ole pakko olla koko ajan paskana toisen typeristä ratkaisuista.

Jos haluan rakastaa häntä täysin sydämin, minun ei tarvitse odottaa, että hän muuttuu. Riittää, että annan itselleni luvan rakastaa häntä täysin sydämin tässä ja nyt. Voi olla, että joskus hän vielä muuttaa käytöstään. Voi olla että ei. Mutta ainakin sain kokea täyttä rakkautta häntä kohtaan joka päivä.

Jos haluan olla empaattinen ja ihana ihminen, annan toiselle armoa. Ymmärrän, että yhtä vähän kuin minä voin pakottaa toista muuttumaan, hän itse pystyy pakottamaan itsensä muutokseen, jos hänen mielensä ei ole siihen vielä valmis.

Näen, että samalla lailla kun minulla on ääretön potentiaali uuteen ajatteluun, muutosvastaisen läheiseni mieleen voi hetkellä millä hyvänsä juolahtaa uusi, parempi ajatus, joka saa hänet muuttamaan mieltään. Sitä odotellessa voin antaa itseni kokea täyttä rakkautta häntä kohtaan.

Jos haluan tukea toisen muutosta, ymmärrän, että silloin kun olemme ahdistuneita, stressaantuneita, peloissamme ja häpeissämme, ajattelumme laskee villipedon tasolle. Kapasiteettimme löytää uusia vastauksia ja toimivia ratkaisuja on käytännössä nolla.

Muistan, että itsekin olen saanut parhaat oivallukset ja uudet ideat silloin, kun mieleni on levollinen ja tyyni. Näen, että vaikka en voi pakottaa läheistäni ahdistumaan, niin nalkutus, tylytys ja huutoraivarit harvemmin lisäävät rakkautta ja rauhaa ihmissuhteissa.

Niinpä voin keskittyä hengittämään oman ketutuksen, ahdistuksen, stressin, ärtymyksen ja pelon läpi, kunnes olen taas siinä tilassa, jossa voin antaa itselleni luvan rakastaa toista täysin sydämin — sellaisena kuin hän on.

Ja sillä hetkellä kun hoksaan, miten se tapahtuu, se tuntuu taikatempulta — ilman mitään taikasauvaa.

Eikö mennytkään niin kuin Strömsössä?

Ihannemaailmassa toisen rakastaminen ehdoitta ja täysin sydämin on yhtä helppoa kuin inspiroivan sitaatin eteenpäin jakaminen Facebookissa.

Oikeassa elämässä se edellyttää, että mieleni on tyyni ja vakaa.

KENENKÄÄN mieli ei ole koko ajan tyyni ja vakaa. Jopa Dalai Lama myöntää välillä suuttuvansa.

Jos Dalai Lama menettää malttinsa, meidän vähemmän hengellisten ei tarvitse ihmetellä, jos emme koko ajan koe ääretöntä rakkautta ja kiitollisuutta.

Riittää, että sillä hetkellä kun mielemme on vakaa ja tyyni, annamme itsemme kokea täyttä rakkautta. Se on myös paras hetki miettiä käytännön ratkaisuja mahdollisiin käytännön ongelmiin, joita läheisen tavoista ja tottumuksista seuraa.

Tein muutama päivä sitten Facebookiin Päivän teorian samasta aiheesta. Voit katsoa sen täällä.

Et tarvitse lisää tietoa

menestystietototeutusx

Olipa kerran ihminen, jonka  kodin järjestys oli ihan retuperällä. Hän uskoi, että jos hän vain löytäisi oikean metodin ja strategian siivoamiseen, hän saisi elämän haltuun. Niinpä hän käytti kaiken vapaan aikansa organisointikirjojen kuunteluun, “10 parasta siivousvinkkiä” -artikkelien lukemiseen ja siistien ystäviensä haastattelemiseen, sen sijaan että olisi käyttänyt saman ajan ja energian siivoamiseen. [1]

Olipa kerran ihminen, joka halusi bodata itselleen upean kropan. Hän kulutti kaiken aikansa optimaalisen treeniohjelman suunnitteluun ja treenimetodeista netin keskustelupalstoilla väittelyyn. Hän etsi ja osti tuotteita, jotka voisivat auttaa lihaksen kasvatuksessa ja rasvan polttamisessa. Harmi vain, että kaapin pohjalle jääneet tuotteet ja tietokoneella muiden kanssa väitteleminen eivät maagisesti tuoneet hänelle sixpackia ja pinkeitä pakaralihaksia. [2]

Olipa kerran ihminen, joka halusi olla valmentaja, mutta uskoi että ennen kuin hän voisi valmentaa ketään, hänen pitäisi saada oikea koulutus. Käytyään ensimmäisen kurssin hän tunsi, ettei ollut vieläkään valmis valmentamaan, vaan tarvitsisi toisen kurssin. Senkään jälkeen hän ei tuntenut olevansa valmis auttamaan muita, joten hän ilmoittautui kolmannelle kurssille… Huomaamattaan hänestä tuli asiantuntija eri kursseille osallistumisessa mutta ei unelmiensa ammatissa. [3]

Tieto ilman toteutusta on turhaa

Minä rakastan oppia uusia asioita ja harhaudun helposti ajattelemaan, että tieto itsessään on arvokasta.

Sitten taas törmään niin omassa elämässä kuin valmennusasiakkaiden kanssa siihen, että tieto ilman toteutusta on yhtä tyhjän kanssa.

Onko elämässäsi jokin asia, jonka kanssa jumitat edelleen “tiedonkeruu-vaiheessa”?

Mitäpä jos laittaisit kirjat kiinni, lopettaisit blogien lukemisen ja keskusteluryhmissä väittelemisen ja ottaisit ensimmäisen konkreettisen askeleen kohti muutosta.

Kokeile vaikka ottaa yksi idea, vinkki tai tekniikka, jonka olet lukenut ja kokeile sitä viiden päivän ajan. Sillä ei ole mitään väliä minkä konstin valitset — olennaisempaa on, että spekuloinnin sijaan testaat sitä “oikeassa elämässä”.

Viiden päivän testijakson jälkeen tiedät paljon enemmän itsestäsi ja asiasta jota haluat muuttaa. Hyvällä tuurilla testaamasi strategia on toiminut — ja jos se ei toimi, sinulla on nyt kokemusperäistä tietoa siitä mikä ei ainakaan toimi.

 


Esimerkkitapausten henkilöt:

  1. Minä.
  2. Eräs vanha tuttu netin keskustelupalstoilta
  3. Eräs opiskelukaveri, joka lopulta uskaltautui kokeilemaan valmentamista ja totesi yli 25 000 dollaria köyhempänä ettei se ole hänen juttunsa.

Mitä ajattelin tehdä elämälläni (kuolemaa odotellessa)

Tiesitkö että sinulla on erittäin todennäköisesti rajallinen määrä päiviä jäljellä tällä planeetalla sinä ihmisenä joka olet?

Mikä olisi kivointa ja/tai kiinnostavinta mitä voisit tehdä ajallasi juuri nyt?

Nämä ovat kysymyksiä, jotka kysyn itseltäni aika ajoin.

Mottoni on nykyään “jotainhan sitä on tehtävä kuolemaa odotellessa” ja jatkan sitä usein lauseella “joten miksi en tekisi asioita, jotka ovat kivoja, kiinnostavia tai ainakin hyödyllisiä?”

Eksistentiaalinen blogikriisi

Hei, olen Katri ja kävin läpi juuri jonkinlaisen eksistentiaalisen kriisin tämän blogin suhteen.

OK, olen myös ihminen, joka käyttää mielellään dramaattisia ilmauksia. Eli oikeasti “kriisi” tarkoitti sitä, että silloin kun minulla olisi ajan puolesta ollut mahdollisuus kirjoittaa blogia, minua ei huvittanut tehdä sitä.

Aloitin useamman kirjoituksen, mutta pian mieleeni juolahti ajatus “olen sanonut tämän jo moneen kertaan.”

Tällä hetkellä en kelaa henkistä tai fyysistäkään hyvinvointia juuri muulloin kuin tehdessäni päivän teorian Periscopeen (kesän ajan arkiaamuisin klo 9) tai pitäessäni valmennuspuheluita.

Mitä sitten mietin aina kun minulla on siihen mahdollisuus?

Puutarhaa.

Mietin mitä kasveja haluan laittaa minnekin päin pihaa. Miten rakennan kukkapenkin, kasvihuoneen tai ruusukaaren, jota olen seuraavaksi tekemässä.

Ruokaa.

Ruoan viljelyä, ruoan ostamista lähiruokapiiristä, ruoan valmistamista.

Töitä.

Minulla on työn alla on pari kivaa kirjoitusprojektia ja yksi erikoisprojekti. Lisäksi etsin aika ajoin ihmisiä mainoksiin.

Valtaosan ajasta tietoisuuteni täyttää se, mitä juuri sillä hetkellä teen koneella, palaverissa, puutarhassa tai keittiössä.

Tänä aamuna mietin blogin kirjoittamista jostain henkiseen hyvinvointiin liittyvästä aiheesta. En keksinyt mitään uutta sanottavaa.

Sen jälkeen mieleeni juolahti kysymys: miksi ylipäätään kirjoitan blogia?

Kirjoitan, koska tykkään jakaa muiden kanssa mitä olen oppinut ja oivaltanut.

Ja siitä tässä blogissa on ollut kyse aina siitä lähtien kun perustin sivut 2002 Verkkoklinikan laihdutuskeskusteluissa pyöriessäni.

Tämä blogi on kokenut jo kerran suunnanmuutoksen, kun aloin kirjoittaa fyysisen hyvinvoinnin sijaan enemmän henkisestä hyvinvoinnista.

Niinpä annoin itselleni luvan kirjoittaa raa’asti tänne myös uusimmista kiinnostuksen kohteistani — koska se on minusta kivaa ja innostavaa.

Joten nyt tiedät miksi kohta tänne alkaa pukata puutarhakirjoituksia tai lähiruokahehkutusta. Sori.

Jos sinua kiinnostaa pelkkä henkinen hyvinvointi, tsekkaa Päivän teoriat Periscopesta joko livenä arkiaamuisin klo 9 tienoilla (tai vähän sen jälkeen) tai sen jälkeen tallenteena: http://periscope.tv/kutrinet

puutarhapolku - 1

Tiedätkö missä olet?

Tuntuuko sinusta että elämäsi on mennyt jotenkin pieleen? Että elämä on pettänyt sinut?

Perjantaina puhuin Päivän Teoria -osuudessa siitä, miten helposti mielemme huijaa meitä uskomaan, että odotuksemme siitä miten elämän “kuuluu mennä” on totta ja se miten asiat ovat oikeasti menneet on “väärin”.

Katso video alla tai YouTubessa.

Kerron videolla esimerkin siitä, miten yksi näennäisen pieni tapahtuma voi muuttaa koko elämämme kulun.

Kun elämä menee eri tavalla kuin olemme suunnitelleet — ja vieläpä tavalla, jota emme toivoneet — voi tehdä mieli heittäytyä uhriksi. Kirota Universumia tai Jumalaa tai niitä, jotka suoraan tai välillisesti vaikuttivat tapahtumien kulkuun.

Minun ymmärryksestäni käsin katkeroitumisessa ei ole mitään järkeä.

Et osannut ennustaa tulevia tapahtumia, koska kukaan meistä ei voi tietää täydellä varmuudella miten asiat tulevat menemään.

(Eivät edes itseään selvännäkijöinä pitävät ihmiset — minulla on aiheesta monta omakohtaista esimerkkiä…)

Erehdyit luulemaan päässäsi olevaa ajatusta tulevaisuudesta tarkaksi tapahtumien kuvaukseksi, vaikka se oli vain ajatus — mielikuvituksen tuottama arvaus siitä mitä tulevaisuus voisi tuoda tullessaan.

Se tapahtuu, mikä tapahtuu

Asiat menevät aina sillä ainoalla mahdollisella tavalla, jolla ne voivat oikeasti mennä.

Jos asiat olisivat tosiasiassa voineet mennä toisin, ne olisivat menneet toisin.

Olemalla katkera ja kelaamalla miten asioiden pitäisi mennä toisin pilaat vain tämän hetken.

Niin kauan kuin et hyväksy sitä missä olet juuri nyt, et voi ottaa askeleita kohti tulevaisuutta, jonka haluat.

Tilanne on sama kuin jos suunnistuskilpailuissa oleva suunnistaja tajuaisi yhtäkkiä että hän on maastossa eri paikassa kuin mitä oli luullut olevansa kartalla.

Vaikka hän kuinka tuijottaisi kartalla paikkaa, jossa hänen pitäisi olla, miettien mielessään “mun pitäisi olla tuossa”, hän ei maagisesti siirry sinne.

Hänen pitää ensin selvittää missä kohtaa karttaa hänen tosiasiallinen sijaintinsa on — vasta sitten hän voi suunnitella reittinsä uudestaan.

Oletko sinä kartalla siitä, missä oikeasti olet? Vai tuijotatko yhä paikkaa, jossa sinun mielestäsi pitäisi olla?

Kartalla

Miten päästää irti

Onko elämässäsi jokin asia tai päässäsi ajatus, josta luopuminen tuntuu vaikealta? Puhuin yleisön pyynnöstä maanantaina irti päästämisestä päivän teoria -lähetyksessäni.

Voit katsoa koko videon alla tai YouTubessa.

Irtipäästäminen on meille vaikeaa. Syynä siihen ovat kaikille ihmisille yhteiset logiikkavääristymät eli nyrkkisäännöt, joita mielemme käyttää selvittääkseen mahdollisimman nopeasti mikä on missäkin tilanteessa paras ratkaisu.

Yksi näistä ihmismielen käyttämistä nyrkkisäännöistä on ajatus, että jos olemme käyttäneen jonkin asian eteen aikaa, energiaa tai rahaa, siitä ei pidä luopua jotta käyttämämme aika, energia ja raha ei mene hukkaan.

Monissa tilanteissa tämä on hyvä nyrkkisääntö — se auttaa meitä tekemään töitä sellaisten asioiden eteen, jotka ovat alussa vaikeita.

Valitettavasti joskus alamme panostaa asioihin, jotka eivät koskaan johda toivomaamme tulokseen.

Perustamme yrityksen, jolla ei oikeasti ole edellytyksiä menestyä. Menemme parisuhteeseen toivoen että toinen muuttuu. Alamme opiskella alaa, joka ei oikeasti kiinnosta meitä.

Näissä tilanteissa tämä “ei saa luovuttaa” -harha kääntyy meitä vastaan ja saa meidät jatkamaan aikamme, rahamme ja energiamme tuhlaamista aivan liian pitkään.

Oletko sinä alkanut epäillä, että hanke johon olet panostanut paljon, ei ehkä viekään sinua voittoon?

Huomaa että mielesi on väärässä, kun se sanoo että “jos luovutat, menetät kaiken sen, jonka olet investoinut tähän”.

Olet jo menettänyt käyttämäsi ajan, energian ja rahan. Oikea kysymys ei ole “Miten saan käyttämäni voimavarat takaisin?” vaan “Haluanko menettää lisää aikaa, energiaa ja rahaa?”

Videolla puhun pidemmin siitä miten voit arvioida onko aika lopettaa vai vieläkö pitää jatkaa, mutta tässä on pari hyvää kysymystä päätöksenteon avuksi:

  1. Jatkaisinko tätä, jos tietäisin satavarmasti, ettei toivomani lopputulos toteudu (eli en saa firmaa tuottavaksi, kumppania muuttumaan jne.)?
  2. Jos en olisi vielä tehnyt yhtään mitään asian eteen, mutta tietäisin kaiken mitä tiedän, ryhtyisinkö uudestaan tähän hommaan?

Paastairti2

Mistä tiedät että pelkosi on turhaa?

Pelkäätkö että jotain ikävää tapahtuu? Että menetät työpaikkasi tai kumppanisi? Että olet tuomittu ikuiseksi luuseriksi tai lapsettomaksi vanhaksipiiaksi? Että pilaat lastesi tulevaisuuden olemalla niin huono vanhempi?

Kuvittele, että saisit tietää faktana, että pelkosi ei tule toteutumaan.

Miltä sinusta tuntuisi?

Miltä uusi peloton olo tuntuisi verrattuna hetkeen, jossa vielä pelkäsit?

Fakta on se, että et voi tietää varmuudella mitä tulee tapahtumaan.

Ehkä pahin pelkosi toteutuu — todennäköisesti ei.

Ehkä kaikki menee ihan hyvin.

Ehkä kaikki menee paremmin kuin olisit voinut kuvitella.

Ehkä jotain kamalampaa tapahtuu.

Ehkä kuolet tunnin päästä ja kaikki spekulaatiosi oli turhaa.

Et voi tietää.

Huomaatko miten pelkäämällä jotain mitä ei ole vielä tapahtunut, pilaat tämän hetken, jossa kaikki on vielä OK? Hullua, eikö?

Miksi pelkäät tulevaisuutta tai murehdit menneitä?

Tai ehkä huomasit yhdestä pelosta vapauduttuasi mielesi täyttyvän uudella  pelolla?

“Okei, mun ei tarvitse pelätä että mä en saa lapsia, mutta mites nää talousasiat… Onko mulla varaa jäädä niiden kanssa kotiin?”

“Jes, en menetä työpaikkaani… mutta kuinka kauan mä oikeasti jaksan raataa tässä sielun syövässä orjatyössä?”

“Ihanaa! Saan puolison! Mutta mitä jos se pettää ja jättää niin kuin mun entinen puolisoni?”

Onneksi olkoon! Olet ammattimainen murehtija ja alhaisessa mielentilassa!

Alhaisella mielentilalla tarkoitan taistele tai pakene -hälytystilaa, jossa aivojesi älykkäimmät osat on kytketty pois päältä.

Hälytystilassa aivojen alimmat, alkukantaisimmat “villipeto-osat” tai “liskoaivot” hoitavat ajattelun.

Säikähtäneelle villipedoille kaikki on mustavalkoista — elämän ja kuoleman kysymyksiä. Hälytystilassa olevat aivosi eivät näe toisiksi parasta vaihtoehtoa tai muuta kuin umpikujan.

Hälytystilassa ihan kaikki mihin kiinnität huomiosi näyttää vaaratilanteelta. Myös asiat, jotka hetkeä aikaisemmin eivät tuntuneet ongelmalta tai olivat silmissäsi suorastaan hyvin.

Hälytystilassa ihan kaikki mihin kiinnität huomiosi näyttää vaaratilanteelta.
Katso ympärillesi. Onko juuri nyt akuutissa hengenvaarassa? Uhkaako joku sinua aseella? Oletko tippumassa kuiluun? Ajamassa ulos liukkaalla tiellä?

Todennäköisesti et ole.

Näin ollen hälytystilan on laukaissut jokin muu tekijä kuin akuutti vaara.

Ehkä dokasit toissapäivänä ja aivojesi välittäjäaineet ovat nyt sekaisin.

Ehkä verensokerisi on laskussa tai nestetasapainosi pielessä.

Ehkä nikotiiniriippuvaiset aivosi huutavat tupakkaa tai kofeiininkipeä kehosi kahvia.

Ehkä sait juuri viruksen tai bakteerin, jota vastaan elimistösi taistelee.

Ehkä söit puoli tuntia sitten jotain mikä ei sovi sinulle ja nyt pulssisi on kohollaan.

Ehkä kuulit juuri yllättävän tiedon tai säpsähdit jotain.

Ehkä näit juuri vihaiset tai tuskaiset kasvot sosiaalisessa mediassa.

Lista asioista, jotka voivat käynnistää hälytystilan on loputon.

Et voi tietää varmuudella, mikä tilan aiheutti.

Sen sijaan on varmaa, että menneisiin tai tuleviin tapahtumiin liittyvät ajatuksesi eivät tee muuta kuin syventävät hälytystilaa.

Mitä tehdä kun pelko iskee päälle?

Jos pelko iskee päälle, kun olet aidossa hengenvaarassa, seuraa sen neuvoa ja taistele tai pakene.

Jos pelko iskee päälle kun mitään erityistä ei näytä tapahtuvan, älä tee tilasta ongelmaa.

  1. Tunnista että syystä tai toisesta kehosi meni hälytystilaan.
  2. Hyväksy ettet tiedä miksi niin kävi.
  3. Jätä mieleesi nousevat pelkoajatukset omaan arvoonsa — ne ovat vain ajatuksia.
    • Jos pelkäät (!) että jos et ota ajatuksia vakavasti, siitä seuraa jotain pahaa, kirjaa ylös, mihin pelot liittyvät.
  4. Tee jotain, mikä ei vaadi täyttä aivokapasiteettia.
    • Tyhjennä tai pakkaa tiskikone.
    • Imuroi.
    • Käy lenkillä.
    • Tanssi yhden biisin ajan.
    • Siivoa työpöytäsi.
    • Tuhoa roskapostia (mutta älä vastaa asialliseen postiin).

Hyvin pian — ehkä jopa 90 sekunnin kuluttua — huomaat hälytystilan menneen pois päältä. Olosi on taas tyyni ja vakaa.

Kun aivosi taas toimivat täydellä teholla, voit katsoa uudestaan mennyttä tai tulevaa tapahtumaa, jonka luulit aiheuttaneen hälytystilasi.

Miltä se näyttää nyt? Voitko tehdä jotain sen suhteen?

Voitko korjata tai hyvittää tekemäsi virheet?

Voitko ottaa konkreettisia askelia estääksesi kauhuskenaarion tapahtumisen?

Voitko minimoida vahingot jo etukäteen?

Haastan sinut tämän viikon ajan bongaamaan hälytystilasi ja olemaan OK sen kanssa, että ne kuuluvat ihmiselämään. Oletko mukana?

Puhuin myös tämän aamun Päivän teoriaosuudessa Periscopessa kolmesta eri pelosta. Voit nyt katsoa videon YouTubessa (tai alla).

Katso Päivän teoriaosuudet suorana Periscope-mobiiliapplikaatiosta tai Periscopen sivuilta arkiaamuisin noin klo 8:30: http://periscope.tv/kutrinet

Pelkoonturhaa