Ihanneminä vs. todellinen minä [Päivän teoria]

Katso video YouTubessa.

Tässä päivän Teoria videossa vastaan kysymykseen (tai pikemminkin pohdintaan) siitä, miten saatamme tavoitella ihanneminää, joka ei välttämättä vastaa ns. oikeaa minäämme.

Kuten kerron videolla, sekä oma mielikuvamme siitä, millainen ihminen olemme, että ns. ihanneminämme ovat molemmat “vain ajatuksia”.

Puhun videolla myös siitä, miksi kannattaa panostaa mieluummin asioihin, joissa voit hyödyntää luonnollisia taipumuksiasi kuin yrittää väkisin vain kehittää ns. heikkouksiasi.

Videolla mainittu kirja on James Clearin Atomic Habits.

Tässä videolla näkynyt kuva.

Kun panostat vahvuuksiin, voit kehittyä enemmän ja nopeammin koska se on jo lähdössä helpompaa ja palkitsevampaa. Saatat myös saada enemmän tilaisuuksia ja tukea kehittymiseen kuin luontaisesti huonompi.
Miksi kannattaa panostaa enemmän omiin luontaisiin vahvuuksiin kuin yrittää epätoivon vimmalle kehittää ns. heikkouksia.

Miten ajattelit käyttää elämäsi?

Katrin lempisanontoja on “jotainhan tässä pitää tehdä kuolemaa odotellessa”. Tässä osassa Katri kertoo miksi tämä äkkiseltään ehkä rajulta kuulostava ajatus on hänestä helpottava ja innostava.



Päivän teoria -podcastissa kirjailija, käsikirjoittaja ja henkinen valmentaja Katri Manninen julkaisee maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin ääniversioita valikoiduista Päivän teoria -videoista, joissa hän vastaa yleisön kysymyksiin.

Voit katsoa uusimmat Päivän teoria -videot livenä tai tallenteena Facebookissa: http://facebook.com/kutrinet. Voit toivoa aiheita, lukea lisää Katrin ajatuksia ja löytää podcastin tiedot osoitteessa https://kutri.net.

Koska yleisö voi kommentoida Päivän teoria -lähetyksiä ja lähetykset on äänitetty useimmiten autossa, Katri saattaa viitata äänitteellä kommenteihin tai taustalla saattaa kuulua liikenteen yms. ääniä.

Jos tykkäät tästä podcastista, ole ihana ja kerro siitä kavereille, arvostele podcast iTunesissa, Spotifyissa tai vaikka omassa blogissasi. Liitä some-julkaisuun #päivänteoria, niin minä (Katri) voin löytää päivityksesi. Kiitos!

Music by audionautix.com / Tunnussävel: Jason Shaw – IceCold.

Kuinka kestää hyvää oloa? (oikea)

Miten kestää tasaista ja hyvää oloa sen jälkeen, kun on tottunut kamppailuun, kärsimykseen tai draamaan? Tässä jaksossa Katri vastaa bulimiasta toipuneelle, jolla on vaikeuksia hyväksyä, että elämässä voi käydä hyvin. Vastauksesta voi olla iloa kaikille meille, jotka joskus pilaamme oman tunnelman vain estääksemme jotakuta muuta tekemästä niin.

Latasin vahingossa nettiin ensin pelkän intron ja näköjään joudun lataamaan koko jakson uusiksi saadakseni oikean version myös Spotifyihin. No, aina oppii uutta.



Päivän teoria -podcastissa kirjailija, käsikirjoittaja ja henkinen valmentaja Katri Manninen julkaisee maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin ääniversioita valikoiduista Päivän teoria -videoista, joissa hän vastaa yleisön kysymyksiin.

Voit katsoa uusimmat Päivän teoria -videot livenä tai tallenteena Facebookissa: http://facebook.com/kutrinet. Voit toivoa aiheita, lukea lisää Katrin ajatuksia ja löytää podcastin tiedot osoitteessa https://kutri.net.

Koska yleisö voi kommentoida Päivän teoria -lähetyksiä ja lähetykset on äänitetty useimmiten autossa, Katri saattaa viitata äänitteellä kommenteihin tai taustalla saattaa kuulua liikenteen yms. ääniä.

Jos tykkäät tästä podcastista, ole ihana ja kerro siitä kavereille, arvostele podcast iTunesissa, Spotifyissa tai vaikka omassa blogissasi. Liitä some-julkaisuun #päivänteoria, niin minä (Katri) voin löytää päivityksesi. Kiitos!

Music by audionautix.com / Tunnussävel: Jason Shaw – IceCold.

Odysseiahaaste 5: Miten mittaisit elämäsi?

Saitko kartat tehtyä? Hyvä sinä! Jos et tiedä yhtään mistä puhun, aloita Odysseiahaasteen tekeminen täältä löytyvistä osioista.

Loppu häämöttää ja tänään on vuorossa helpompi haaste. Jos tarkkoja ollaan, tämä on toiseksi viimeinen virallinen vaihe Designing Your Life -kirjan mukaan Odysseia-suunnitelman tekemisessä.

Sen lisäksi aion teetättää sinulle huomenna yhden ekstratehtävän ja ylihuomenna kertoa mikä on prosessin viimeinen vaihe.

Miltä elämäsi kojelauta näyttää?

Seuraavaksi laaditaan jokaiselle elämälle oma kojelauta (dashboard).

Arvioi jokainen vaihtoehtoisista elämistäsi neljällä eri mittarilla:

Resurssit — miten paljon sinulla on tarvittavia voimavaroja kyseisen suunnitelman toteuttamiseen? Eli käytännössä rahaa, aikaa, energiaa, tietotaitoa, kontakteja jne.

Mieluisuus — Miten mieluisa kyseinen suunnitelma on sinusta? Miten innoissasi, fiiliksissä, liekeissä jne. olet kun kuvittelet että saisit elää tämän elämän?

Varmuus — Miten itsevarma olet tämän suunnitelman toteuttamisen suhteen. Toisin sanoen missä määrin uskot että juuri sinä pystyt toteuttamaan tämän suunnitelman?

Järkeenkäyvyys — Onko suunnitelmassa itsessään mitään järkeä? Entä onko siinä mitään järkeä jos mietit kuka olet ja mitkä asiat ovat sinulle oikeasti tärkeitä elämässä?

Designing Your Life -kirjassa käytetään tämän kohdan hahmottamiseen tämännäköisiä mittareita:

Itse suosin enemmän tämän näköisiä mittareita — ehkä siksi, että vanhassa sitikassani mittarit ovat tällaisia.

Tässä ovat esimerkkinä omat mittarini startup-elämälle ja kirjoittajaelämälle.

Rehellisyyden nimissä minulla ei ole aikaa, energiaa eikä tietotaitoa tech-startupin perustamiseen. Ja vaikka ajatus teknologiayrityksen perustamisesta on kiehtova, niin siihen sisältyy myös ei-niin-houkuttavia elementtejä kuten pitkät työpäivät, epävarmuus onnistumisesta jne.

Ja ei, en ole yhtään varma siitä, että pystyisin toteuttamaan startup-elämä-suunnitelmani. Mutta se olikin kolmoselämäni, jonka varsinainen tarkoitus oli avata mieleni näkemään muitakin mahdollisuuksia.

Sinällään startup-suunnitelmani ei ole täysin järjetön — monet toteuttavat vastaavia suunnitelmia ihan kunnialla.

Perhe ja suku ovat kuitenkin yksi tärkeimmistä arvoistani — ja ainakaan itse en näe miten pystyisin vetämään startup-hankkeen kunnialla läpi laiminlyömättä perhettäni.

Kirjoittajaelämä sen sijaan on joka mittarilla mitattuna huippuvaihtoehto.

Minulla on jaksamista ja aikaa lukuunottamatta täydet mahdollisuudet toteuttaa suunnitelma — ja jaksamista voi lisätä monin tavoin. Ajankäyttöäkin voin tehostaa vielä lisää.

Tämä suunnitelma on varsin mieluinen, joskaan ensimmäisessä muodossaan se ei ole niin jännittävä kuin vaikkapa startup-suunnitelma. Voin kuitenkin käydä vielä suunnitelman läpi ja miettiä miten tekisin siitä vieläkin innostavamman.

Olen 80 % varma siitä, että pystyisin vetämään suunnitelman läpi. Eniten arveluttaa että jaksaisinko ja ehtisinkö nyt äitinä kirjoittaa noin paljon. Ennen lapsia tosin kirjoitin parhaina aikoina yli kaksi kertaa enemmän kuin nykyisessä suunnitelmassa.

Tämä suunnitelma on myös täysin järkeenkäypä niin suunnitelman tasolla kuin suhteessa minuun ja arvoihini.

Jos haluat, voit ladata täältä printattavan pdf-version jossa on molemmat mittarivaihtoehdot. (Huom! En ole itse printannut kysestä versiota, niin en tiedä miten kuvat tulostuvat.)

unsplash-logoKuva: Scott Webb

Odysseiahaaste 3: Kysyvä ei tieltä eksy

Jos olet tehnyt jo Odysseiahaasteen kaksi ensimmäistä tehtävää niin onneksi olkoon! Jos et tiedä yhtään mistä puhun, aloita lukemalla Odysseiahaasteen ensimmäinen osa täältä.

Eilen nimettiin eri elämiä, tänään mietitään millaisia kysymyksiä nämä elämät meissä herättävät.

Tämä osio oli mielestäni selitetty hieman ylimalkaisesti Designing Your Life -kirjassa, josta olen lukenut Odysseia suunnittelusta. Itselleni oli helpointa hahmottaa kysymysten laatiminen ja tarkoitus seuraavalla mielikuvaharjoituksella:

Kuvittele että sinusta tehtäisiin kolme kloonia, joista jokainen lähtisi elämään yhtä valitsemistasi elämistä.

Millaisia kysymyksiä kukin klooni kysyisi itseltään matkan alussa?

Esimerkiksi klooni, jonka tehtävänä olisi alkaa kotiäidiksi, joka perustaa lastenvaateliikkeen, saattaisi kysyä itseltään seuraavia kysymyksiä:

  • Olenko oikeasti valmis äidiksi?
  • Onko minun mahdollista yhdistää äitiys ja yrittäjyys ilman että kumpikaan kärsii liikaa?
  • Onko minusta ylipäätään yrittäjäksi?

Klooni, joka olisi puolestaan lähdössä kiertämään seuraavaksi viideksi vuodeksi maapalloa reppumatkailijana, voisi pohtia seuraavia asioita:

  • Jaksanko olla niin pitkään reissussa?
  • Mistä saan rahoituksen reissulleni?
  • Miten isosta osasta omaisuuttani voisin luopua ennen matkaa?

Sen sijaan klooni, joka lähtee toteuttamaan unelmaasi kansanedustajaksi pääsemisestä saattaisi kysyä itseltään esimerkiksi:

  • Voinko saada tarpeeksi äänestäjiä taakseni?
  • Kestänkö negatiivisen julkisuuden, joka minuun saattaa kohdistua jo kampanjan alussa?
  • Olenko oikeasti valmis uhraamaan paljon aikaa, rahaa ja energiaa vaalikampanjaan silläkin uhalla, ettei minua valita kansanedustajaksi?

Kun nämä kolme kloonia kohtaavat viiden vuoden jälkeen, he voivat vastata varmuudella vain omiin kysymyksiinsä.

Ympäri maailmaa matkannut klooni ei vieläkään tiedä millainen hän olisi äitinä.

Äitiyteen panostanut klooni ei voi olla varma siitä saisiko hän tarpeeksi äänestäjiä taakseen, jos hän lähtisi pyrkimään eduskuntaan.

Kansanedustajuutta tavoitellut klooni ei osaa sanoa miten isosta osasta omaisuuttaan hän olisi valmis luopumaan — saati jaksaisiko hän matkustaa viisi vuotta ympäri maailmaa.

Sen lisäksi jokainen kolmesta kloonista todennäköisesti näyttäisi jollain lailla erilaiselta, ajattelisi hieman eri tavalla maailmasta ja osaisi ja tietäisi erilaisia asioita.

Katso siis kolmea eri elämääsi ja kuvittele millaisia kysymyksiä kysyisit itseltäsi kunkin elämänpolun alussa.

Jos omat kloonisi eläisivät rinnakkain kolme eri elämääsi ja tapasit heidät viiden vuoden päästä, kenen vastaukset kiinnostavat sinua eniten?

unsplash-logoKuva: Suhyeon Choi

Odysseiahaaste 2: Nimi elämän parantaa

Eilisessä viestissä annoin Odysseiahaasteen ensimmäisen askeleen: määrittele kolme vaihtoehtosta elämää eli tulevaisuutta itsellesi.

Jos et tiedä yhtään mistä puhun, lue ensimmäinen viesti täällä.

Sinulla on toivottavasti jo ainakin jotain ajatuksia siitä, millaisia nämä vaihtoehtoiset tulevaisuudet voisivat olla.

Tänään nimeämme kyseiset todellisuudet ja sitä kautta alemme kiteyttää mistä niissä on kyse.

Keksi jokaiselle vaihtoehtoelämälle kuuden sanan mittainen kuvaus, jossa tiivistät missä kyseisessä elämässä on kyse.

Yritä mahduttaa nimeen mitä teet ja miksi teet sen. Kokeile käyttää sanoja, jotka ovat dynaamisia ja/tai herättävät sinussa positiivisia tunteita.

Designing Your Life -kirjassa — josta koko Odysseia suunnitelma on peräisin — käytetään tämäntyyppisiä esimerkkinimiä (suomennokset minun):

  • “Kaikki peliin – Eeppinen seikkailu Piilaaksossa” (henkilö perustaa teknologia startupin)
  • “Käytän kaiken osaamiseni ja autan lapsia” (henkilö perustaa voittoatavoittelemattoman yhdistyksen lapsien auttamiseksi)
  • “Yhteisöä luomassa – aina yksi drinkki kerrallaan.” (henkilö perustaa pienen kulmabaarin jonka voitoista osa menee alueella toimivien järjestöjen tukemiseen)

Itse olen käyttänyt tämäntyyppisiä nimiä omissa elämissäni:

  • “Kirjailija-käsikirjoittaja nauttii täysillä perheestä ja elämästä.”
  • “Täysillä muita auttaen ja mediaimperiumia rakentaen.”
  • “Omia rajoja ylittämässä startupien ihmeellisessä maailmassa.”

Älä turhaan jää jumittamaan nimeen. Jos et keksi heti mielestäsi hyvää nimeä, anna nimelle ns. työnimi, jota voit hioa myöhemmin.

Voit käyttää vaikka tällaista kaavaa nimen luomiseksi:

  1. Tavoite verbimuodossa (opiskelen, työskentelen, valmennan, opetan, näytän + ketä tai mitä)
  2. Vastaus kysymykseen “miten” (innolla, hyvällä sykkeellä, täysillä, huolellisesti, kaikessa rauhassa, rakkaudella, hyvällä omallatunnolla)
  3. Vastaus kysymykseen miksi verbimuodossa (auttaakseni, muuttaakseni, nauttiakseni, saadakseni, elääkseni + ketä tai mitä)

Eli esimerkiksi:

“Opiskelen lääkäriksi ennätysajassa löytääkseni parannuksen syöpään.”

“Valmennan innostaen yritysjohtajia lisätäkseni tasa-arvoa työelämässä.”

“Opetan kannustaen oppilaitani vahvistaakseni heidän itsetuntoaan.”

“Nautin sapattivapaasta täysillä kehittyäkseni paremmaksi esimieheksi.”

Nimen ei tarvitse avautua kenellekään muulle — olennaista on, että se herättää sinussa selkeämmän mielikuvan siitä mistä kyseisessä “vaihtoehtoelämässä” on kyse.

Lisäksi nimen olisi herättää sinussa positiivisia fiiliksiä: intoa, iloa, helpotusta, rauhaa tms.

Siinä kaikki tälle päivälle. Huomenna lähdetään miettimään mihin kysymyksiin kukin elämä on vastaus.

Jos haluat vastata kysymyksiin perustamassani Elämä haltuun -Facebook-ryhmässä, voit hakea sinne täällä.

HUOM! Muista vastata kolmeen kysymykseen, jotka Facebook-kysyy sinulta hakiessani, niin tiedän että olet lukenut ryhmän säännöt.

Kuva: rawpixel

Odysseiahaaste 1: Kolme erilaista elämää

Loin muutama viikko sitten Facebookiin “Elämä haluun” -vertaistukiryhmän ihmisille, jotka haluavat ottaa elämän tavalla tai toisella haltuun.

Elämän haltuun ottaminen ei tarkoita sitä, että kontrolloimme elämää, vaan että koemme olevamme jollain lailla oman onnemme seppiä. Tai että tulevaisuutemme on edes jotenkin omissa käsissämme.

Kerroin ryhmässä Bill Burnettin ja Dave Evansin Designing Your Life -kirjassa esitellystä “Odysseia suunnitelmasta”, jonka avulla voi hahmottaa paremmin mitä vaihtoehtoisia tulevaisuuksia meillä voisi olla edessämme.

Usein nimittäin harhaudumme tavoittelemaan jotain kuvitteellista “ainoaa oikeaa parasta elämää” — ja missaamme täysin sen, että oikeasti edessämme on useampi vaihtoehtoinen “paras elämä”.

Koska prosessi saattaa näyttää äkkiseltään turhan työläältä, lupasin ryhmässä tehdä haasteen, jossa kerran päivässä opastan tekemään yhden osion prosessista.

Jos englanti yhtään sujuu, suosittelen lämpimästi, että tsekkaat tuon Designing Your Life -kirjan, jossa prosessi käydään perusteellisemmin läpi ja puhutaan muutenkin oman elämän suunnittelemisesta useammalta eri kantilta.

Elämä haltuun -ryhmästä löytyy aiheesta tekemiäni viestejä ja videoita täältä, täältä ja täältä.

HUOM! Jos vasta nyt haet ryhmään, muista vastata kolmeen kysymykseen jotka Facebook esittää sinulle hakiessasi, niin tiedän että olet lukenut ja ymmärtänyt ryhmän säännöt.

Ensimmäinen askel: kolme vaihtoehtoista elämää

Kirjoita ylös omin sanoin kolme vaihtoehtoista tulevaisuutta :

1.
Miltä elämäsi näyttää seuraavan viiden vuoden aikana, jos jatkat jo valitsemallasi uralla?

Kuvittele että etenisit ja kehittyisit nykyisessä työssäsi tai ammatissasi niin hyvin kun mahdollista.

Missä olisit viiden vuoden päästä ammatillisesti? Entä millaista yksityiselämäsi olisi seuraavan viiden vuoden aikana?

Kirjoita ylös niin lyhyesti tai pitkästi mitä mieleesi juolahtaa tästä vaihtoehdosta. Eli esimerkiksi minulla lyhyin versio olisi “käsikirjoittaja ja kirjailija, joka harrastaa henkistä valmennusta ja antaa paljon aikaa perheelleen.”

2.
Jos ykkösvaihtoehto olisi yhtäkkiä mahdoton, mitä tekisit sen sijaan elämälläsi?

Leiki että yhtäkkiä maagisesti ykköselämä olisikin mahdotonta. Eli minun tapauksessani en voisi enää kirjoittaa työkseni.

Miten siinä tapauksessa elättäisit itsesi ja kuluttaisit päiväsi? Menisitkö opiskelemaan, vaihtaisitko alaa tai palaisitko vanhaa ammattiin? Tai yrittäisitkö hankkiutua raskaaksi — tai lähteä ulkomaille töihin?

Eli esimerkiksi jos en voisi kirjoittaa kirjoja ja käsikirjoituksia, niin seuraava looginen askel olisi panostaa henkiseen valmentamiseen ja kutri.net:in kehittämiseen kunnon bisnekseksi.

Toisaalta voisin myös miettiä että alkaisin opettaa kirjoittamista ja/tai yrittäisin päästä professoriksi taideteolliseen korkeakouluun. Tai mennä tekemään väitöskirjaa.

3.
Jos sinun ei tarvitsisi huolehtia rahasta, maineesta, kunniasta tai siitä onnistutko tai epäonnistutko, millaisen elämän haluaisit itsellesi luoda?

Kolmoselämän ideana on olla “villi ja vapaa” tai muuten hullu tai hurja vaihtoehto — mitä tekisit villeimmissä unelmissasi?

Esimerkiksi minulla se voisi olla jonkinlaiseen trackingiin erikoistuvan teknologia startupin perustaminen tai sellaiseen töihin meneminen.

Tai ehkä jopa perheen kanssa ulkomaille muuttaminen.

Tässä vaiheessa riittää, että fiilistelet mitä eri vaihtoehtoja ja asioita kukin näistä kolmesta kohdasta voisi sisältää.

Huomenna lähdetään sitten täsmentämään niitä hieman lisää.

Jos ole Elämä haltuun -ryhmässä, voit kommentoida tätä kirjoitusta tässä viestiketjussa.

Kuva: Pierre T. Lambert

Saisinpa jostain taikasauvan, jolla muuttaa muita

Haluaisin ihan hulluna taikasauvan, jota heilauttamalla voisin muuttaa muita.

Esim. olisiko vähän mahtavaa, jos saisin yhdellä huitaisulla läheisen edes harkitsemaan tupakanpolton lopettamista. Tai toisen läheisen aloittamaan terveellisemmät elämäntavat. Tai ystävän näkemään miten hän on sössimässä lupaavan uuden parisuhteen.

Ollapa taikasauva, jolla saisin surun murtaman tutun täyttymään helpotuksella ja ilolla. Itsepetoksessa elävän tyypin näkemään totuuden itsestään ja tilanteesta. Vihaisen läheisen antamaan minulle typerät mokani anteeksi.

Voi olla, että jos minulla olisi sellainen taikasauva, saattaisin käyttää sitä itseenikin.

Simsalabim! — Illalla ajoissa nukkuminen tuntuisi maailman parhaalta idealta.

Alagazam! — Rakastaisin minimalistista sisustusta ja siistiä kotia.

Ananasakäämä! — En enää ikinä saisi huutoraivareita kun toinen ei suostu muuttumaan.

Olisipa se mahtavaa.

Ennen vanhaan olisin ehkä yrittänyt keksiä tähän jonkin hienon näkökulman tyyliin “on hyvä ettemme voi muuttaa toisia koska silloin voimme kasvaa yhdessä plää plää plää”, mutta nyt ei jaksa.

Sen sijaan keskityn hyväksymään sen, että jos oman ajattelun muuttaminen väkisin vääntäen on ihan sairaan vaikeaa, niin toisen muuttaminen on täysin mahdotonta.

Ihmiseläin kun on rakennettu niin, että mikään ulkopuolinen asia voi yksin pakottaa sitä ajattelemaan tai tuntemaan tietyllä tavalla.

Ei, vaikka välillä tuntuu tosi todelta, että toiset pakottavat minut tuntemaan huolta tai ärsyyntymään, kun he eivät muuta ajatteluaan tai toimintaansa.

Kiitti v***sti oma mieli!

Nigerialaishuijarit, pyramidimarkkinoijat ja salasanoja kalastelevat hakkerit jää kyllä kakkoseksi omalle mielelleni.

Harva se päivä mieleni höynäyttää minut syyttämään kurjasta olostani muita ihmisiä. Uskomaan todeksi ajatuksen että “en voi rakastaa toista täysin sydämin ennen kuin hän muuttaa käytöksensä”.

Tai pitämään faktana että, “jos en koko ajan murehdi läheiseni puolesta, olen tunnekylmä ja kamala ihminen”.

Tai olettamaan, että “jos en jatkuvasti nalkuta, raivoa tai loukkaannu toisen käytöksestä, se ei ikinä muuta sitä”.

Hahahahahaaa! Kuuletko mieli, miten nauran sinulle (katkerasti)?

Sori, mutta ei se niin mene.

Kuinka kestää ettei läheinen muutu

Okei, leikitään hetki, että olen oikeassa. Että emme voi muuttaa läheisiämme vastoin heidän tahtoaan. Miten pystyn elämään ihmisen kanssa, jonka toiminta näyttää ahdistavan, ärsyttävän tai pelottavan minua?

Niin, missä sanotaan että minun on pakko jakaa arkeni ja elämäni hänen kanssaan? Se, että pesäerosta voi seurata todella ikäviä käytännön ongelmia ei sinällään estä minua lähtemästä. Jään, koska jollain tasolla lasken jäämisen paremmaksi tai vähemmän huonoksi vaihtoehdoksi kuin lähtemisen.

Jos päätän jäädä, minun ei onneksi ole pakko olla koko ajan paskana toisen typeristä ratkaisuista.

Jos haluan rakastaa häntä täysin sydämin, minun ei tarvitse odottaa, että hän muuttuu. Riittää, että annan itselleni luvan rakastaa häntä täysin sydämin tässä ja nyt. Voi olla, että joskus hän vielä muuttaa käytöstään. Voi olla että ei. Mutta ainakin sain kokea täyttä rakkautta häntä kohtaan joka päivä.

Jos haluan olla empaattinen ja ihana ihminen, annan toiselle armoa. Ymmärrän, että yhtä vähän kuin minä voin pakottaa toista muuttumaan, hän itse pystyy pakottamaan itsensä muutokseen, jos hänen mielensä ei ole siihen vielä valmis.

Näen, että samalla lailla kun minulla on ääretön potentiaali uuteen ajatteluun, muutosvastaisen läheiseni mieleen voi hetkellä millä hyvänsä juolahtaa uusi, parempi ajatus, joka saa hänet muuttamaan mieltään. Sitä odotellessa voin antaa itseni kokea täyttä rakkautta häntä kohtaan.

Jos haluan tukea toisen muutosta, ymmärrän, että silloin kun olemme ahdistuneita, stressaantuneita, peloissamme ja häpeissämme, ajattelumme laskee villipedon tasolle. Kapasiteettimme löytää uusia vastauksia ja toimivia ratkaisuja on käytännössä nolla.

Muistan, että itsekin olen saanut parhaat oivallukset ja uudet ideat silloin, kun mieleni on levollinen ja tyyni. Näen, että vaikka en voi pakottaa läheistäni ahdistumaan, niin nalkutus, tylytys ja huutoraivarit harvemmin lisäävät rakkautta ja rauhaa ihmissuhteissa.

Niinpä voin keskittyä hengittämään oman ketutuksen, ahdistuksen, stressin, ärtymyksen ja pelon läpi, kunnes olen taas siinä tilassa, jossa voin antaa itselleni luvan rakastaa toista täysin sydämin — sellaisena kuin hän on.

Ja sillä hetkellä kun hoksaan, miten se tapahtuu, se tuntuu taikatempulta — ilman mitään taikasauvaa.

Eikö mennytkään niin kuin Strömsössä?

Ihannemaailmassa toisen rakastaminen ehdoitta ja täysin sydämin on yhtä helppoa kuin inspiroivan sitaatin eteenpäin jakaminen Facebookissa.

Oikeassa elämässä se edellyttää, että mieleni on tyyni ja vakaa.

KENENKÄÄN mieli ei ole koko ajan tyyni ja vakaa. Jopa Dalai Lama myöntää välillä suuttuvansa.

Jos Dalai Lama menettää malttinsa, meidän vähemmän hengellisten ei tarvitse ihmetellä, jos emme koko ajan koe ääretöntä rakkautta ja kiitollisuutta.

Riittää, että sillä hetkellä kun mielemme on vakaa ja tyyni, annamme itsemme kokea täyttä rakkautta. Se on myös paras hetki miettiä käytännön ratkaisuja mahdollisiin käytännön ongelmiin, joita läheisen tavoista ja tottumuksista seuraa.

Tein muutama päivä sitten Facebookiin Päivän teorian samasta aiheesta. Voit katsoa sen täällä.

Et tarvitse lisää tietoa

menestystietototeutusx

Olipa kerran ihminen, jonka  kodin järjestys oli ihan retuperällä. Hän uskoi, että jos hän vain löytäisi oikean metodin ja strategian siivoamiseen, hän saisi elämän haltuun. Niinpä hän käytti kaiken vapaan aikansa organisointikirjojen kuunteluun, “10 parasta siivousvinkkiä” -artikkelien lukemiseen ja siistien ystäviensä haastattelemiseen, sen sijaan että olisi käyttänyt saman ajan ja energian siivoamiseen. [1]

Olipa kerran ihminen, joka halusi bodata itselleen upean kropan. Hän kulutti kaiken aikansa optimaalisen treeniohjelman suunnitteluun ja treenimetodeista netin keskustelupalstoilla väittelyyn. Hän etsi ja osti tuotteita, jotka voisivat auttaa lihaksen kasvatuksessa ja rasvan polttamisessa. Harmi vain, että kaapin pohjalle jääneet tuotteet ja tietokoneella muiden kanssa väitteleminen eivät maagisesti tuoneet hänelle sixpackia ja pinkeitä pakaralihaksia. [2]

Olipa kerran ihminen, joka halusi olla valmentaja, mutta uskoi että ennen kuin hän voisi valmentaa ketään, hänen pitäisi saada oikea koulutus. Käytyään ensimmäisen kurssin hän tunsi, ettei ollut vieläkään valmis valmentamaan, vaan tarvitsisi toisen kurssin. Senkään jälkeen hän ei tuntenut olevansa valmis auttamaan muita, joten hän ilmoittautui kolmannelle kurssille… Huomaamattaan hänestä tuli asiantuntija eri kursseille osallistumisessa mutta ei unelmiensa ammatissa. [3]

Tieto ilman toteutusta on turhaa

Minä rakastan oppia uusia asioita ja harhaudun helposti ajattelemaan, että tieto itsessään on arvokasta.

Sitten taas törmään niin omassa elämässä kuin valmennusasiakkaiden kanssa siihen, että tieto ilman toteutusta on yhtä tyhjän kanssa.

Onko elämässäsi jokin asia, jonka kanssa jumitat edelleen “tiedonkeruu-vaiheessa”?

Mitäpä jos laittaisit kirjat kiinni, lopettaisit blogien lukemisen ja keskusteluryhmissä väittelemisen ja ottaisit ensimmäisen konkreettisen askeleen kohti muutosta.

Kokeile vaikka ottaa yksi idea, vinkki tai tekniikka, jonka olet lukenut ja kokeile sitä viiden päivän ajan. Sillä ei ole mitään väliä minkä konstin valitset — olennaisempaa on, että spekuloinnin sijaan testaat sitä “oikeassa elämässä”.

Viiden päivän testijakson jälkeen tiedät paljon enemmän itsestäsi ja asiasta jota haluat muuttaa. Hyvällä tuurilla testaamasi strategia on toiminut — ja jos se ei toimi, sinulla on nyt kokemusperäistä tietoa siitä mikä ei ainakaan toimi.

 


Esimerkkitapausten henkilöt:

  1. Minä.
  2. Eräs vanha tuttu netin keskustelupalstoilta
  3. Eräs opiskelukaveri, joka lopulta uskaltautui kokeilemaan valmentamista ja totesi yli 25 000 dollaria köyhempänä ettei se ole hänen juttunsa.