Kahvilla Katrin kanssa 017: Kuinka päästä yli pettymyksistä

Tässä vähän alle viisi minuuttia pitkä ja ehkä tämän reissun viimeinen video (ellen meidän aamulla innostu tekemään vielä yhtä), jolla puhun fiiliksistä reissun päätteeksi, miksi petymme ja miten voi olla pettymättä, vaikkeivät asiat mene niin kuin on toivonut.

Videoissa voi tulla nyt parin päivän tauko sillä aikaa kun matkaamme Suomeen. Siinä tapauksessa ihanaa loppuviikkoa ja kiitos kun katsot näitä videoitani!

Katri

Maailman mahtavin muutosvoima

Mikä voi muuttaa silmänräpäyksessä yhden ihmisen ystävästä viholliseksi, luoda jotain, mitä ei ole ennen ollut tai saada ihmisen nousemaan epätoivon kuilusta onnensa kukkuloille?

Uusi ajatus.

Oletko koskaan kokenut tai todistanut jonkin seuraavista tilanteista tai kuullut jostakusta, jolle olisi käynyt näin:

  • Yrität turhaan ratkoa ristisanaa, sudoku-tehtävää tai tietokonepelin arvotusta, kunnes yhtäkkiä keksit vastauksen. Sen jälkeen sinusta tuntuu hassulta, ettet nähnyt niin ilmiselvää ratkaisua aiemmin.
  • Olet tuntenut hyviä fiiliksiä ystävää tai kumppaniasi kohtaan, kunnes yhtäkkiä kuulet hänen vehkeilleen jo pidempään selkäsi takana ja pettäneen luottamuksesi tavalla tai toisella. Yhdessä silmänräpäyksessä näet koko suhteenne uudessa valossa. Yhtäkkiä kaikki hyvät muistot alkavat tuntua valheelta ja epäilet tunnetko läheistäsi ollenkaan.
  • Olet todella vähissä varoissa ja tunnet itsesi köyhäksi ja ahdistuneeksi. Yhtäkkiä löydät käsilaukun pohjalta, salaisesta kätköstä tai pankkitililtäsi rahaa, jonka olemassaoloa et muistanut tai josta et tietänyt. Yhtäkkiä mielialasi nousee ja tunnet itsesi iloiseksi ja helpottuneeksi. Raha oli sinulla koko sen ajan kun murehdit, mutta vasta sen olemassaolon huomaaminen sai mielialasi muuttumaan.
  • Olet sietänyt kurjaa kohtelua jonkun puolelta jo pidempään — nalkutusta, syyttelyä, kiusaamista tai jopa fyysistä väkivaltaa. Yhtenä päivänä jotain naksahtaa päässäsi, nouset vastarintaan ja sanot joko suorat sanat tai lähdet läppimään satuttavasta suhteesta.
  • Oletko syönyt jotain ruokaa hyvillä mielin, kunnes kuulet sen sisällöstä jotain mikä yököttää tai inhottaa sinua: näet miten siihen käytettyjä eläimiä kohdellaan, kuulet sen sisältävän jotain sellaista mitä et halua syödä (esim. lihaa, rasvaa tai lisäaineita) jne.? Yhtäkkiä ennen niin herkullisen ruoan tuoksu tekee sinut sairaaksi etkä koskisi siihen enää pitkällä tikullakaan.
  • Murehdit jotain pikkuasiaa, joka sillä hetkellä tuntuu maailman isoimmalta. Samassa kuulet uutiset katastrofista, jossa on kuollut satoja tai tuhansia ihmisiä (9/11, tsunamit, Estonia, bussiturmat) tai tuttuasi kohdanneesta tragediasta. Ajattelet: ”mitä mä oikeasti valitan” ja äsken jättiläismäisiltä tuntuneet ongelmasi ovat silmissäsi naurettavan pieniä.
  • Näet silmiesi edessä kirjaimia. Tiedät jo mikä kirjain on mikä. Tuijotat edessäsi olevaa kirjainjonoa ja alat sanoa kirjaimia ääneen Aaa Aaa Mmmm Uuuu… Aamu? Aamu! Valtava riemu täyttää sinut — sinä osaat lukea!

Mikä aiheutti muutoksen ihan kaikissa edellämainituissa tapauksissa?

Uusi ajatus.

Olit siihen asti ajatellut yhdellä tavalla, kun yhtäkkiä tajusit katsoa asiaa toisesta näkökulmasta. Nähtyäsi asian uudesta näkökulmasta et pysty enää näkemään sitä samalla tavalla kuin ennen.

Me saamme joka päivä uusia ajatuksia, koska uusien ajatusten ajatteleminen on sisäänrakennettu ominaisuutemme. Se on syy siihen, että ihmiskunta on yhä elossa. Katso ympärillesi. Jos olet jossain muualla kuin koskemattoman luonnon keskellä, kaikki mitä näet on joskus ollut uusi ajatus — tai sarja uusia ajatuksia — jonkun päässä.

Vanha ajatus

Jos meillä on kerran kyky ajatella uudella tavalla mistä tahansa asiasta, miksi jatkamme samojen ikäviä tunteita herättävien ajatusten ajattelua päivästä toiseen — ja joskus jopa vuodesta toiseen?

Koska meillä on toinen sisäänrakennettu järjestelmä: kyky käyttää oikoteitä ja käteviä patenttiratkaisuja, joiden ansiosta meidän ei tarvitse kerta toisensa jälkeen opetella uusiksi miten esimerkiksi ovi avataan, miten ihmisen kasvot tunnistetaan, kuinka tietyissä sosiaalisissa tilanteissa toimitaan jne.

Tali Sharot, Optimisim Bias -kirjan kirjoittaja toteaa, että aivojemme erilaiset sisäänrakennetut järjestelmät on tarkoitettu toimimaan riittävän hyvin tietyissä tilanteissa, mutta voivat aiheuttaa jopa hengenvaarallisia ajatusvirheitä toisissa tilanteissa.

Esimerkiksi tasapainoaistimme toimii loistavasti niin kauan kuin olemme maassa, mutta ilmassa se voi antaa meille virheellistä tietoa. Tästä voi seurata se, että lentäjä uskoo että hänen lentokoneensa on suorassa, vaikka oikeasti se on ihan vinossa. Virheellinen uskomus voi johtaa pahimmillaan lentokoneen maahan syöksymiseen, kuten kävi esimerkiksi John Kennedy Jr:n ja kirjassa mainitun egyptiläisen (?) lentokoneen tapauksessa.

Valtaosan ajasta mielemme oikotiet toimivat loistavasti — rutiiniaskareet eivät vaadi kauheasti henkistä energiaa ja pärjäämme hienosti valtaosassa sosiaalisia tilanteita sen suuremmin miettimättä mitä teemme.

Joskus valitsemamme ajatusoikotie ei kuitenkaan toimi niin hyvin kuin toivomme.

Voi olla että valittu oikotie on alunperinkin väärä.

Esimerkiksi käytämme syy-seuraus-oikotietä tilanteessa, jossa ei ole oikeasti syy-seuraus-suhdetta.  Eli kuvittelemme toisen ärtymyksen johtuvan meistä, vaikka oikeasti se johtuu hänen omista ajatuksistaan, jotka parhaimmillaan eivät edes liity meihin mitenkään.

Tai näemme toistuvan kuvion tilanteessa, jossa ei ole toistuvaa kuviota — muistelemme virheen tehtyämme kaikkia niitä kertoja kuin teimme virheen ja unohdamme suvereenisti kaikki ne kerrat kun toimimme oikein.

Voi olla että ennen vastaavanlaisessa tilanteessa toiminut oikotie ei toimi nykytilanteessa.

Esimerkiksi lapsena kiukuttelu on saanut äitimme antamaan meille huomiota, mutta aikuisena vastaavanlaisessa tilanteessa uusi poikaystävämme päättää kiukuttelumme jälkeen lähteä pois ja antaa meille entistä vähemmän huomiota.

Tai ehkä suljimme parisuhteen alussa silmämme puolison alkoholin käytöltä, koska siinä vaiheessa uskoimme että hän muuttuisi. Eräänä päivänä havahdumme miettimään, että ehkei puoliso sittenkään vähennä alkoholinkäyttöä, jolloin vanha patenttiratkaisu sulkea silmät toisen huonolta käytökseltä alkaakin aiheuttaa meissä ahdistusta.

Erehtyminen on osa ihmisyyttä

Miten voimme välttää oikoteiden ja patenttiratkaisujen käytön tilanteissa, joissa ne eivät toimi toivotulla tavalla?

Emme mitenkään — ennen kuin huomaamme käyttäneemme niitä väärin. Ja se, että käytämme välillä oikoteitä ja patenttiratkaisuja väärin on yhtä luonnollista kuin se, että saamme ryppyjä, että meillä on umpisuoli ja että naisille tulee yleensä  turvotusta kuukautisten tienoilla.

Siksi virheajattelun ehkäisy-yritysten sijaan on fiksumpaa kiinnittää huomionsa siihen, mitä teemme siinä vaiheessa kun huomaamme käyttäneemme väärää oikotietä tai patenttiratkaisua — ja miten voimme huomata käyttäneemme väärää oikotietä tai patenttiratkaisua.

Sisäinen kompassi

Onneksi meillä on aivan mahtava sisäänrakennettu viestijärjestelmä, joka kertoo meille koska valitsemamme oikotiet ja patenttiratkaisut toimivat ja koska on aika avata mielensä uudelle ajatukselle:

Tunteet

Tunteet ovat suoraa seurausta ajatuksistamme — ja vain ja ainoastaan ajatuksistamme.

Voi olla, että luulet loukkaantuvasi, koska toinen sanoi sinulle rumasti, mutta oikeasti loukkaannuit, koska ajattelit että se on paras reaktiotapa tässä tilanteessa. Todennäköisesti käytit reaktiotapaa, koska joskus aikaisemmin vastaavassa tilanteessa loukkaantuminen on esimerkiksi saanut toisen tajuamaan, että hän toimi tavalla, josta et pidä tai koska se on saanut sinut pysymään kaukana ihmisistä, jotka sanovat asioita, joista et pidä.

Mutta ihan yhtä hyvin voisit sillä hetkellä nähdä toisen rumien sanojen olevan seurausta hänen omista ajatuksistaan — ei siitä, että sinussa olisi jotain vikaa. Tällainen ajatus voisi saada saada sinut tuntemaan sääliä oman mielesi pahoittamisen sijaan.

Ikävät tunteet kertovat, että ajattelet ikäviä ajatuksia.

Ajattelet ikäviä ajatuksia, koska koet niistä olevan sinulle hyötyä. Viha voi saada sinut ryhdistäytymään ja tekemään jotain sinua vaivaavalle tilanteelle. Suru auttaa luovuttamaan ja ottamaan aikaa ja tilaa uuteen tilanteeseen sopeutumiseen.

Se, että jokin asia näyttää toimivan, ei tarkoita että se toimii parhaalla mahdollisella tavalla tai tuo oikeasti toivottuja tuloksia.

Esimerkiksi murehtiminen ei toimi käytännössä koskaan toivomallamme tavalla, mutta koska käytämme sen yhteydessä mm. virheellisesti syy-seuraus-oikotietä ja toistuvien kuvioiden tunnistamis -oikotietä, meille syntyy mielikuva että murehtiminen suojasi meitä pettymyksiltä.

Itse asiassa tieteelliset tutkimukset osoittavat, että murehtiminen eli pessimistinen ajattelu ei tee pettymyksestä yhtään vähemmän tuskallista JA sen lisäksi se saa meidät käyttäytymään tavalla, joka edesauttaa epätoivotun tilanteen syntymistä.  

Toisin sanoen kuvitellessamme, että murehtiminen pitää meidät turvassa olemme kuin lentäjä, joka luulee lentokoneensa olevan suorassa, vaikka oikeasti se lentää vinossa!

Jos koet ikäviä tunteita, käytännössä aina jostain positiivisemmasta ajatuksesta — ja sitä seuravasta positiivisemmasta tunteesta — voisi olla enemmän hyötyä.

Arvaa mikä on hienointa? Se, että mielemme on rakennettu niin, että jos meillä on tarjolla kaksi eri ajatusta, joista toisesta tulee parempi olo, valitsemme aina sen, josta tulee parempi olo.

Kyllä, ulkopuolisen silmään monet valinnoistamme eivät tue tätä näkemystä, mutta jos itse kiinnität huomiota tunteisiisi välittömästi valintahetken jälkeen — ennen kuin tiedät mitä valinnasta seuraa — huomaat valinneesi aina paremmalta tuntuvan ajatuksen.

Voit saada uuden ajatuksen ihan milloin tahansa

Vaikka ajattelisit juuri nyt tukalaksi kokemastasi tilanteesta että ”mä en ikinä voi tuntea mitään muuta kuin tätä kurjaa tunnetta tässä tilanteessa”, voin ilokseni ilmoittaa, että kyllä voit tuntea. Hyvä olo on vain yhden ajatuksen päässä.

Jos et ole valmis hyväksymään tätä ajatusta, ei hätää! Sinä päivänä kun tuskalliset tuntemukset tulevat isommaksi kuin niistä saatu näennäinen hyöty, näet koko ongelmasi uudessa näkökulmasta, jolloin kokemuksesi niistä muuttuu kertaheitolla.

Tänäänkin lukemattomat väkivaltaisissa parisuhteissa olevat ihmiset, jotka ovat tähän asti ajatelleet että ”mulla ei ole mitään tietä ulos tästä tilanteesta”, näkevät yhtäkkiä kristallinkirkkaasti miten he voivat lähteä suhteesta sillä sekunnilla, jos vain haluavat.

Tänäänkin lukemattomat ihmiset, jotka ovat tunteneet olevansa alkoholin, huumeiden tai tupakan orjia näkevät että he voivat ihan oikeasti lopettaa päihteiden käytön tähän paikkaan, jos vain oikeasti haluavat.

Tänäänkin lukemattomat ihmiset, jotka ovat ajatelleet traagisesti päättyneen suhteen jälkeen että ”mä en voi rakastua koskaan uudestaan”, huomaavat leikittelevänsä ajatuksella uudesta parisuhteesta.

Tänäänkin lukemattomat ihmiset, jotka ovat ajatelleet etteivät he voi ikinä nousta surun syövereistä, epätoivon kuilusta tai masennuksesta, havahtuvat siihen, että he eivät enää ajattele elämän olevan ohi vaan odottavat jo innolla parempaa tulevaisuutta.

Olipa elämäntilanteesi mikä tahansa, tänään sinäkin voit nähdä sen uudessa valossa, jos vain annat siihen itsellesi luvan.

Jos haluat lukea satoja sivuja uusia ajatuksia herättäviä juttuja, yhden ilmaisen valmennuskerran ja osallistua ryhmävalmennuspuheluihin, tsekkaa Kutri.net:in VIP-jäsenyys.

Jos haluat tutkia yhdessä minun ja muiden laihduttajien kanssa miten voisit ajatella laihduttamisesta uudella tavalla, tule Teholaihdutus-ryhmävalmennuskurssille, joka sisältää 15 viikon ajan viikottaiset ryhmäpuhelut, 6 kk ajan kuukausittaiset ryhmäpuhelut ja 4 henkilökohtaista valmennusta sekä lukuoikeudet Onnistunut laihdutus -itsevalmennuspakettiin.

Entä jos läheisriippuvuutta ei ole olemassakaan?

Eräs kaverini suositteli minulle ”Codependent no more” -kirjaa mielenkiintoisen keskustelun aikana. Samaa tai vastaavia kirjoja on suositeltu minulle vuosien mittaan ennenkin, mutta tähän asti olin suhtautunut erinäisistä syistä ajatukseen torjuvasti.

Havahduin viikko sitten Supercoach Academyn toisena live-viikonloppuna  siihen, että voimme nähdä minkä tahansa asian minä hetkenä tahansa uudessa valossa. Elämässäni oli asioita, joiden kohdalla uusi näkökulma olisi erittäin tervetullut. Niinpä latasin tämän läheisriippuvuutta käsittelevan klassikon äänikirjana ja aloin kuunnella sitä toivoen saavani uuden näkökulman minua vaivaavaan asiaan.

Sitä ennen olin jo googlannut läheisriippuvuuden määritelmiä, jonka mukaan minun nähdäkseni 80 % suomalaisista naisista voisi olla jossain määrin läheisriippuvaisia. Miksi näin on, on erillisen kirjoituksen aihe.

Codependent no more -kirja kertoo useita esimerkkejä ajatus- ja toimintamalleista, joita sen kirjoittaja kutsuu läheisriippuvuudeksi. Tunnistin kertomuksista runsaasti varsinkin vanhoja ajatus- ja toimintamallejani — ja jopa joitain nykyisiä ajatusmalleja. Joten tällä perusteella joku voisi määritellä minut läheisriippuvaiseksi.

Vuosi sitten olisi itse innolla tarttunut määritelmään.

Nyt kirjan kirjoittajan Melody Beattien jatkuva jankkaus siitä, kuinka ”olet sairastunut läheisriippuvuuteen” ja ”läheisriippuvuus on sairaus jota ei voi välttää jos siitä saa tartunnan”, ”läheisriippuvuudesta toipuminen on hidasta”  jne. alkoi oikeasti ottaa päähän. 

Miksi?

Koska näin hyväätarkoittava kirjailija aivopesi lukijansa tilaan, jossa nämä sulkevat silmänsä mahdollisuudelta uuteen ajatukseen, että he ovat hyviä, ehjiä ja terveitä ja ettei heissä sinällään ole mitään vikaa. Ja että he nyt vain ovat valinneet kerta toisensa jälkeen tietyt ajatus- ja toimintamallit, koska ne ovat näyttäneet toimivan jotenkuten. 

Pohjimmainen syy siihen, ettemme ala tosissamme miettiä uusia toimintamalleja on se, että ihmismieli pyrkii valitsemaan tutun ajatuksen säästääkseen aikaa ja vaivaa, jolloin ajattelumme näyttää tapahtuvan ikään kuin automaattiohjauksella. Koska olemme aina tottuneet ajattelemaan ja toimimaan tietyllä tavalla, meille ei välttämättä juolahda edes mieleen, että voisi olla jokin toinen tapa toimia.

Olenko sairastunut tiskikonesyndroomaan?

Ajatus läheisriippuvuuteen sairastumisesta on mielestäni yhtä älytön, kuin jos olisin 1,5 vuotta sitten uskonut sairastuneeni tiskikonesyndroomaan.

Kasvoin kodissa, jossa oli tiskikone. Sen lisäksi minulla oli oma tiskikone vuosina 2003-2005.

Puolitoista vuotta sitten olin nykyisen puolisoni kanssa pari kuukautta putkiremonttia paossa veljeni perheen asunnossa, jossa oli tiskikone. Eräänä päivänä olin kantamassa astioita ruokailun jälkeen tiskipöydälle, kun mieheni pysäytti minut kysymällä:

”Mikset sä laita noita tiskejä suoraan koneeseen?”

Tuijotin miestä ihmeissäni.

”Häh?”

”Niin, miksi sä ladot ensin tiskit tohon tiskialtaaseen ja sitten vasta laitat ne tiskikoneeseen? Mikset sä huuhtaise niitä ja laita niitä suoraan tiskikoneeseen?”

Päässäni raksutti. Niin, miksi tosiaan? Sitten räjähdin nauramaan.

En ollut laittanut tiskejä suoraan koneeseen, koska en ollut tullut ajatelleeksi, että ne voisi laittaa suoraan koneeseen! Lapsuudenkodissani tiskit nimittäin ladottiin ensin tiskipöydälle ja sitten vasta joskus myöhemmin kerralla koneeseen. Vasta nyt tajuan sen johtuneen pitkälti siitä, että kukaan ei yleensä viitsinyt tyhjentää tiskikonetta pesun jälkeen, joten se oli täynnä.

Olin ollut toki lapsuuteni jälkeen muutaman kerran tilanteissa, joissa esimerkiksi tuotantoyhtiön keittiön seinällä oli lappu ”laita tiskisi suoraan koneeseen”. Olin pitänyt tätä mielessäni jonkinlaisena poikkeustilana tyyliin ”toimistoissa tiskit laitetaan suoraan koneeseen, koska siellä tiskikoneen täyttäminen ei kuulu kenenkään velvollisuuksiin”.

Kuvitellaanpa, että yhtä aikaa havainnon kanssa, että tiskit voi laittaa suoraan koneeseen, olisin saanut päähäni, että olin sairastunut tiskikonesyndroomaan — jonka tuntomerkkeihin kuului tiskien kasaaminen tiskipöydälle sen sijaan että  laittaisin ne suoraan koneeseen.

Lähtiessäni etsimään syitä tähän kauheaan sairauteen, keksisin kuinka olin sairastunut siihen jo lapsuudenkodissani, jossa ei koskaan laitettu tiskejä suoraan koneeseen.

Miltä minusta tuntuisi? Toisaalta helpottuneelta, koska näkisin, että kyvyttömyyteni laittaa tähän asti tiskejä suoraan koneeseen johtui kauheasta syndroomasta, johon olin sairastunut jo lapsena. Ehkä vähän katkeruutta vanhempiani kohtaan siitä, että he olivat tartuttaneet tämän sairauden minuun. Toivoa siitä, että ehkä pieniä askelia ottamalla voisin parantua sairaudestani ja jonain päivänä osaisin pistää tiskit suoraan koneeseen pystyäpin ja pelottomana.

Toisaalta minua saattaisi pelottaa, että mitä jos en sittenkään paranisi, vaan retkahtaisin syvemmälle sairauteeni. Mitä jos jatkossa jättäisin tiskit ensin pöytään koko päiväksi ennen kuin ne saisin ne siirrettyä tiskipöydälle ja lopulta tiskikoneeseen?

Ehkä haluaisin liittyä tukiryhmään, jossa voisimme yhdessä muiden tiskikonesyndroomaan sairastuneiden kanssa käydä kerta toisensa läpi sitä, miten älytöntä oli ollut latoa tiskit ensin työpöydälle. Välillä huomaisin pistäväni tiskit suoraan koneeseen ilman mitään ongelmaa ajatellen että ”eihän tämä nyt oikeasti ole niin iso juttu”. Säikähtäisin ajatustani, koska se tarkoittaisi sitä, että kieltäisin sairauteni — niin kuin olin kieltänyt sen kaikki nämä vuodet, kun en ollut nähnyt mitä olin tehnyt.

Tuntisin itseni urheaksi toipilaaksi, joka joutuu sinnittelemään hirveän sairauden kanssa, kunnes jonain päivänä pitkällisen harjoittelun jälkeen uskaltaisin kutsua itseäni ”toipuvaksi tiskisyndroomaiseksi”.

Mitä jos oletkin ihan terve?

Oikeasti opin laittamaan tiskit suoraan koneeseen ihan vain sillä, että näin paremman tavan toimia. Samalla tavalla olen kahdessa päivässä huomannut sen hoksaamisen, miten höpsöjä eräät ajatus- ja toimintamallini olivat, vaikuttaneen välittömästi asioihin, jotka vaivasivat minua.

Minä uskon niin Michael Neillin, Bill Cummingin, Linda ja George Pranskyn kuin ”kolme prinsiippiä” löytäneen Sydney Banksin tavoin että:

  1. Me olemme kaikki ehjiä ja terveitä, koska olemme se, joka ajattelee ja tuntee, emme ajatuksemme ja tunteemme
  2. Ihan kaikki tunteemme johtuvat tasan tarkkaan ajatuksista, joita valitsemme ajatella jostain asiasta (eikä esim. mistään läheisriippuvuudesta, johon sairastumista ei olisi voinut estää)
  3. Muutos voi tapahtua silmänräpäyksessä — ihan vain näkemällä että:
    • a) käytännössä kaikki tunteita herättävät ajatuksemme ovat vain mielipiteitä
    •  b) muutamme mielipidettämme sillä sekunnilla kun sisäistämme, että on olemassa jokin parempi tapa ajatella tai toimia

Ymmärrän hyvin, että jos aikaisempi ajatusmalli on ollut että:

”tuo toinen pilaa elämäni, enkä voi mitenkään estää häntä tekemästä sitä”,

…silloin ajatus:

”olen sairastunut sairauteen, joka saa minut laiminlyömään omia tarpeitani, mutta voin parantua siitä”

…tuntuu paljon paremmalta.

Mutta mikä olisi vieläkin parempi ja nopeammin tuloksia tuottava ajatus? Miten olisi esimerkiksi:

”Toimin aiemmin tällä tavalla, koska olin lapsena oppinut tämän toimintatavan ja se näytti toimivan jollain lailla…

enkä ollut tullut ajatelleeksi, että voisi olla jokin vieläkin parempi toimintamalli.

Nyt olen löytänyt — tai ainakin pidän mahdollisena löytää — sellaisen lähestymistavan tähän asiaan, että tunnen oloni vahvaksi, tyytyväiseksi ja tyyneksi.

Nähtyäni paremman ajatusmallin valitsen sen automaattisesti ja palaan vanhaan ajatus- ja toimintamalliin korkeintaan hetkellisesti ollessani syvällä omissa ajatuksissani. Heti kun huomaan mitä olen tekemässä, palaan automaattisesti uuteen toimintamalliin ilman että tunnen tarvetta syytellä itseäni tms.”

Lisää aiheeseen liittyvää luettavaa:

  • Optisim bias -artikkeli siitä, miten ihmismieli on ”ohjelmoitu” optimismiin
  • Mistakes were made but not by me — kirja tavoista, joilla huijaamme itseämme. Auttaa ymmärtämään miten on mahdollista olla näkemättä parempia vaihtoehtoja, vaikka ne olisivat ihan nenämme edessä.

Jos haluat kuulla lisää ”suuresta havahtumisestani” Supercoach Academyn toisena viikonloppuna, liity VIP-jäseneksi.

 

Piinallinen pitkästyminen ja luova joutilaisuus

Tuttu linkitti Facebookissa Hidasta elämää -blogin vanhaan juttuun siitä, miten pitkästyminen synnyttää luovuutta. Epäilemättä provosoivaksi tarkoitettu sanavalinta jäi mietityttämään. Synnyttääkö pitkästyminen todellakin luovuutta?

Boisiko se tila, johon jutussa viitataan pitkästymisellä, olla sama kuin tila, jota minä kutsun joutilaisuudeksi?

Pitkästyminen liittyy minun maailmassani ajatukseen, että joudun väkipakolla olemaan tilanteessa, jossa koen tylsistyväni ja turhautuvani — esimerkiksi tylsässä kokouksessa. Pitkästyminen johtaa yleensä korkeintaan sen miettimiseen, miten pääsen tilanteesta pois.

Joutilaisuus puolestaan on nautinnollinen tila, jossa vallitsee ajatus siitä, ettei minulla ole kiire mihinkään. Rakastan aamuja, jolloin herään ennen perheen miehiä ja saan vain köllötellä sängyssä fiilistelemässä. Siinä missä pitkästyminen tuntuu vankilalta, joutilaisuus tuntuu lahjalta.

Mielenkiintoista on se, että voin olla täsmälleen samassa tilanteessa ja kokea kumpaa vain tunnetta. Täällä Losissa saa istua loputtomiiin ruuhkissa. Jos mielessäni pyörii ajatus siitä, että minun pitäisi olla sillä hetkellä jossain muualla, pitkästyn. Jos taas ajattelen ettei minulla ole mikään kiire mihinkään, voin kokea joutilaisuutta.

Kuinka kokea enemmän joutilaisuutta

Tällä viikolla olen saanut kokea useita joutilaisuuden hetkiä niin aamuisin kotona kuin autossa. Sen seurauksena olen saanut tiuhaan tahtiin kaikenlaisia ideoita, joista osan toteuttamisen olen jo aloittanut (ks. viestin loppu).

Tätä blogimerkintää miettiessäni tajusin mistä yhtäkkinen energiapuuska johtuu. Supercoach Academyn ensimmäisen viikonlopun aikana saamani oivalluksien ansiosta, etten tällä viikolla ole hermostunut, ahdistunut tai murehtinut entiseen verrattuna juuri lainkaan, vaikka ennen vastaavat olosuhteet olisivat saaneet minut pois tolaltani.

Rauhallisen mieleni salaisuus on yksinkertaisesti sen oivaltaminen, miten ihan kaikki tunteemme ovat seurausta ajatuksista. Tapahtumat ja asiat ovat itsessään neutraaleja, kunnes annamme niille merkityksen. Jos antamani merkitys ja siitä tunteet eivät tunnu palvelevan minua, voin nähdä asian tai tilanteen uudessa valossa.

Tein viikonlopun opeista lähes tunnin mittaisen webcastin Kutri.net:in VIP-jäsenille. Jos sinua kiinnostaa kuulla mitä kurssilla opin, liity Kutri.net:in postituslistalle ja saat kiitokseksi salasanan uutiskirjeen tilaajien bonussivulle, jonne lisään aika ajoin bonusmateriaalia.

Lisää allaoleviin kenttiin sähköpostiosoitteesi ja nimesi ja vahvista tilaus klikkaamalla sähköpostiisi tullutta vahvistuspyyntölinkkiä. Sen jälkeen tulevassa toisessa sähköpostissa on osoite ja salasana bonussivuille:
[mailpress]

Videoita ynnä muuta

Yksi tällä viikolla eniten innostaneista asioista on videoiden tekeminen. Tein viikossa yhteensä kuusi videota. Nyt vähän ihmettelen että missä välissä, kun olemme ehtineet myös harrastaa autoretkiä perheen miesten kanssa.

Tällä vähän alle 14 minuuttia pitkällä videolla kerron valmentamisesta — mitä se on, millaista valmennusta minä tarjoan ja milloin valmentajan pakeille kannattaa hakeutua.

Tarjoan rajoitetun erän tunnin puhelinvalmennuksia hintaan 98,40 €!

Samoin idea Teholaihdutus-ryhmävalmennukseen syntyi suloisessa joutilaisuudessa. Kerron tällä 16,5 minuuttia pitkällä videolla paitsi kurssista, myös yleisemmin laihduttamisesta — mistä laihduttamisessa pohjimmiltaan on kyse ja milloin ”saa” laihduttaa.

Onnistunut laihdutus -itsevalmennuspakettikin on täydentymässä — ensimmäinen webinaari eli nettiluento, jossa käsittelen Onnistuneen laihdutuksen edellytyksiä, on ensi lauantaina 3.3.2012. Paketin lukuoikeudet lunastaneet ja VIP-jäsenet voivat siis osallistua luentoon ja kysyä minulta kysymyksiä joko Facebookin tai webinaarin pääsivun kautta. Laitan tarkemmat tiedot salasanasta ja linkeistä Kutrinvip.com:in blogiin perjantaina.

Tällä videolla puolestaan kerron miten voit liittyä katsomaan niin kaikille avoimia kuin salasanalla suojattuja webinaarejani.

Miksi et luovu pahasta tavastasi?

Onko sinulla paha tapa, josta haluaisit päästä eroon? Mitä kaikkea olet jo kokeillut sen lopettamiseksi?

  • Uhkailua? ”Jos en lopeta tätä, tapahtuu kamalia asioita!”
  • Kiristystä? ”En voi olla onnellinen ennen kuin lopetan tämän tavan.”
  • Lahjontaa? ”Ostan itselleni jotain kivaa sitten kun olen lopettanut tämän tavan.”

Ehkä olet yrittänyt muuttaa olosuhteita niin, että tavan harjoittaminen olisi mahdollisimman vaikeaa.

Ehkä olet jopa tutkinut ajatuksia, jotka laukaisevat huonon käytöksen.

Ehkä olet kokeillut hypnoosia, motivaationauhoja, terapiaa ja rangaistusjärjestelmiä ongelmasta vapautumiseen.

Ja silti kerta toisensa jälkeen huomaat repsahtavasi uudelleen harjoittamaan huonoa tapaa. Jos olet välillä uskonut päässeesi siitä eroon, repsahdus voi tuntua todella masentavalta.

Todellinen syy siihen, ettet ole muuttanut tapojasi

Ydinongelmasi on se, että  yksi osa sinussa uskoo yhä salaa, ettei tapa oikeasti ole ihan niin huono tai haitallinen, että siitä olisi pakko luopua.

Samaan aikaan jokin toinen osa sinussa voi olla täysin vakuuttunut siitä, että olisi tärkeää päästä eroon huonosta tavastasi.

Voi olla että sanot usein ääneen: ”joo joo, kyllä mä tiedän että mun pitäisi lopettaa tämä, mutta mulla ei ole tarpeeksi itsekuria.”

Ongelmanasi ei ole itsekurin puute

Tälläkin hetkellä kieltäydyt harrastamasta jotain ”pahaa tapaa”, joka jollekulle toiselle on yhtä iso ongelma kuin sinulle oma paha tapasi.

Tarvitsetko itsekuria kieltäytyäksesi huonoista tavoista, joihin et ole koskaan syyllistynyt — edes silloin, kun se on käynyt mielessä? Et tietenkään!

Millainen käytös olisi sellainen versio pahasta tavastasi, johon et koskaan sortuisi?

  • Jos paha tapasi on puhua muista pahaa heidän selkänsä takana, et ehkä olisi valmis tekemään anonyymiä nettisivustoa, jossa kertoisit samat asiat, vaikka tietäisit ettet jäisi kiinni, koska et halua pahoittaa haukkumiesi ihmisten mieltä.
  • Jos paha tapasi on juoda pari lasia viiniä joka ilta, tiedät ettet koskaan alkaisi juoda kahta pulloa  joka ilta.
  • Jos paha tapasi on raivota omassa autossasi muille autoilijoille, et koskaan pysäyttäisi heitä tien sivuun ja menisi vetämään heitä turpaan törttöilyjen takia.
  • Jos paha tapasi on tupakoida, voi olla että ajatus nuuskan käytöstä on sinulle mahdoton.
  • Jos paha tapasi on raivota lapsillesi hermostuessasi, et silti alkaisi hakata heitä suuttuessasi.
  • Jos paha tapasi on kännipäissä flirttailla rivosti muiden kanssa vaikka olet parisuhteessa, et ehkä pettäisi kumppaniasi.
  • Jos paha tapasi on ajaa ylinopeutta, et koskaan ajaisi kännissä.
  • Jos paha tapasi on syödä makeaa joka päivä, voi olla ettet koskaan söisi pelkästään makeaa ja vielä sellaisia määriä, että lihot ylipainoiseksi.
  • Jos paha tapasi on syödä niin paljon että olet ylipainoinen, et koskaan joisi niin paljon, että sairastuisit alkoholismiin.
  • Jos shoppailet ihan liikaa, et ehkä voi kuvitella pistäväsi rahaa uhkapeleihin — tai jos haaskaat kaiken rahasi uhkapeleihin, saatat olla ylpeä siitä ettet ainakaan haaskaa rahojasi turhaan roinaan.
  • Jos juot liikaa, et silti voi kuvitella käyttäväsi koskaan huumeita.
  • Jos hakkaat puolisoasi, voit ajatella ettet kuitenkaan petä tai tapa häntä.

Mikset harjoita pahempaa versiota pahasta tavastasi? Tai kokeile  jotain muuta pahaa tapaa?

Koska olet täysin sitä vastaan eli kaikki osat sinut pitävät sitä yksiselitteisesti huonona ja haitallisena.

Miksi itsensä syyllistäminen ja pelottelu ei toimi?

Jokaisen ihmisen perustila on mielenrauha, johon palaamme useita kertoja päivässä, halusimme tai emme. Emme yleensä kiinnitä tähän tilaan huomiota, koska se tuntuu niin neutraalilta ja normaalilta ja suorastaan ”olemattomalta” dramaattisempien tunteiden rinnalla.

[toggle title=”Katso videoni mielenrauhasta”]Nopein tie mielenrauhaan -video ja Miksi valita mielenrauha -video  [/toggle]

Mielenrauhassa ollessamme ajattelemme selkeästi ja olemme yhteydessä sisäiseen viisauteemme, jolloin teemme automaattisesti parempia ratkaisuja.

Ainoa syy siihen, ettemme tunne mielenrauhaa on se, että ajattelemme ikäviä ajatuksia, jotka herättävät meissä ikäviä tunteita.

[blockquote align=”right” cite=”David Campbell”]Itsekuri on sen muistamista, mitä haluat.[/blockquote]Kun yritämme motivoida itseämme lopettamaan pahan tavan syyllistämällä, pelottelemalla tai kiristämällä itseämme, olomme on kurja, emmekä kuule sisäistä viisauttamme ja näe, miksi oikeasti haluamme lopettaa pahan tapamme.

Siksi murehtiminen tai itsensä syyllistäminen, pelotteleminen, kiristäminen, uhkailu ja haukkuminen eivät koskaan tuota toivottuja tuloksia — ainakaan pysyvästi.

Lahjontakaan ei yleensä toimi, varsinkaan jos yritämme lahjoa itseämme tulevalla onnellisuudella ja tyytyväisellä: ”sitten mä vasta olenkin onnellinen kun…”

Totuus vapauttaa

1. Mistä pahasta tavasta olet yrittänyt päästä jo pidempään eroon?

2. Miksi yksi osa sinussa uskoo salaa tämän käytöksen olevan silti ok?

Jos et heti löydä vastausta, anna itsesi hetki vain olla kysymyksen kanssa. Voit myös yrittää kiertää omaa itsepetostasi kysymällä:

”Jos tietäisin että yksi osa minussa uskoo salaa tämän käytöksen olevan ok, miksi se uskoo sen olevan ok?”

tai

”Jos kehtaisin myöntää itselleni, etten oikeasti pidä pahan tapani haittavaikutuksina ihan niin pahoina, että haluaisin luopua tavastani, mikseivät sen haittavaikutukset ole minusta niin pahat.

3. Onko mahdollista, että tämä osa sinussa on sittenkin väärässä?

Eli jos esimerkiksi kerrot itsellesi ettei juomisesi ole vielä niin pahaa, että siitä aiheutuisi kenellekään haittaa, onko mahdollista että vähättelet juomiasi määriä tai tahallasi suljet silmäsi siltä, miten juomisesi vaikuttaa läheisiisi?

Tai jos uskottelet että ruokavalioosi mahtuu helposti syömäsi määrä herkkuja, tingitkö oikeasti niin paljon ravinteikkaammasta ruoasta, ettet saa ruoastasi tarpeeksi proteiinia, kuituja ja vitamiineja ja siksi kärsit jatkuvasti ummetuksesta, energiatasojen heilahtelusta, iho-ongelmista jne. Tai ehkä herkuttelusi on huono esimerkki lapsellesi, joka on alkanut jo lihoa sen takia että kotona on tarjolla liikaa herkkuja?

Jos uskottelet itsellesi että pienet valkoiset valheesi ja kertomatta jättämisesi parantavat parisuhdettasi vähentämällä riitoja, onko mahdollista että itse asiassa valheet vähentävät intiimiyttä välillänne ja aina kun jäät valheista kiinni, ne synnyttävät epäluottamusta puolisossasi? Tai peitteletkö valheilla jotain isompaa ongelmaa, joka on niin häpeällinen, ettet edes halua kohdata sitä?

Onko sinulla edes ongelmaa?

Kun näet, mikset oikeasti ole päästänyt irti huonosta tavastasi, voi olla että huomaat, ettei sinun edes tarvitse päästää irti siitä. Ehkä olet vain teeskennellyt haluavasi lopettaa tavan vaikuttaaksesi paremmalta ihmiseltä, saadaksesi puolisosi lopettamaan nalkuttamisen tms.

Kun lopetat itsesi syyllistämisen ja pelottelun, palaat mielenrauhaan ja pystyt ehkä näkemään uudessa valossa perustelusi sille, miksei tapasi ole ihan niin paha, että siitä olisi pakko luopua.

Aina kun näemme asian uudessa valossa, kokemuksemme siitä muuttuu pysyvästi. Jos olet joskus uskonut joulupukkiin, mutta et usko siihen enää, tiedät mitä tarkoitan.

Joskus näkökulman muutos on niin merkittävä, että päästämme pahasta tavasta kertalaakista irti. Tunnen ihmisiä, jotka ovat lopettaneet niin tupakoinnin, viinanjuonnin, amfetamiinin tai kokaiinin käytön kuin seinään nähtyään ongelmansa uudessa valossa.

Olipa paha tapasi mikä tahansa, pääset siitä kyllä eroon sitten kun olet siihen oikeasti valmis. Onnea matkaan!

Jos haluat saada enemmän työkaluja näkökulman muuttamiseen ja pahoista tavoista vapautumiseen sekä lukea miten minä olen työstänyt omia ongelmiani, tsekkaa kutri.net:in VIP-jäsenyys. Nyt pakettiin kuuluu myös ilmainen valmennuspuhelu, erikoisedulliset jatkovalmennukset ja kuukausittaiset ryhmävalmennukset.

Miksi tiedostaminen hakkaa tekniikat

Jengan kanssa jatkuneet keskustelut toivat mieleen Michael Neillin kertoman vertauksen.

Kuvittele että sinulla olisi rasiallinen lempiherkkuasi tai lempijuomaasi, jota rakastaisit ihan hulluna ja sinun pitäisi kantaa sitä mukanasi ilman että koskaan nautit sitä. Mitä kaikkea joutuisit tekemään jättääksesi mukanasi olevan herkun rauhaan?

Ehkä kehittäisit erilaisia palkitsemistekniikoita kannustamaan päätöksessä pysymistä ja rangaistusmetodeja estämään repsahtamasta. Pyytäisit kavereilta tukea. Kuuntelisit hypnoosinauhoja. Lukisit oppaita kiusauksen välttämisestä.

Kuinka kauan luulet että pysyisit päätöksessäsi?

Kuvittele, että saisit tietää, että vaikka mukanasi kantama lempiherkku ehkä näyttää ihan oikealta herkulta, se on täynnä rotanmyrkkyä ja maistuu ihan hirvittävältä.

Mitä sinulta vaadittaisiin nyt, ettet lankeaisi herkkuun?

Todennäköisesti ei yhtään mitään. Miksi haluaisit syödä karmeanmakuista rotanmyrkkyä?

Jos yrität tehdä ison muutoksen elämässäsi, mutta joudut jatkuvasti kehittämään erilaisia tekniikoita pysyäksesi päätöksessäsi, silloin ydinongelmanasi ei ole heikko luonne vaan se, ettet ole oikeasti nähnyt riittävän hyvää syytä muutoksen tekemiseen.

Toisin sanoen yrität uskotella itsellesi että sinun pitäisi tehdä muutos, mutta salaa olet yrittämässä muutosta vain  esim. siksi että voit sanoa että ”mä olen yrittänyt, ei onnistunut” tai koska oletat että olisit sitten arvostetumpi, muut nalkuttaisivat vähemmän tms.

Niin kauan kuin halu muutokseen ei kumpua syvältä sisältäsi, todellisen muutoksen tekeminen on vaikeaa.

Kuten sanonta kuuluu: ”Itsekuri on sen muistamista, mitä oikeasti haluat.”