Mihin kiinnität huomiosi?

Katsoin viikko sitten uusintana esitettävää Teknokratiapakolaiset -dokumenttia sähköallergiasta kärsivistä henkilöistä. Nämä henkilöt ovat vakuuttuneita siitä, että heidän saamansa erilaiset päänsäryky, pyörrytys-, ahdistus- ja jopa paniikkihäiriöoireensa johtuvat sähkömagneettikentistä, joiden vaikutuksen alla he ovat. Sanojensa vakuudeksi he ovat hankkineet sähkökenttiä mittaavia mittareita, jotka surisevat ja vinkuvat sähkökenttien vaikutuksen alla.

Pidän mahdollisena, että on henkilöitä, jotka ovat “sähköallergisia” eli reagoivat muita herkemmin sähkökenttiin. Miksi ei? Varsinkin aivot ja sydän lähettävät ympäri kehoa biosähkösignaaleja, joita voidaan mitata esim. EEG-koneella. Sydämentahdistin antaa pieniä sähköiskuja sydämelle saadakseen sen pysymään rytmissä ja defibrillaattorilla voidaan jysäyttää isompia sähköiskuja sydämenlyöntien uudelleen rytmittämiseksi. Sähköshokeilla, joita nykyään kutsutaan sähköhoidoksi tai ECT:ksi, hoidetaan Suomessa yhä vieläkin skitsofreniaa, maniaa ja masennusta. TENS-hoidolla hoidetaan niin ihmisten kuin eläinten lihaskipuja.

Ohjelma herätti paljon ajatuksia — mutta ei niinkään sähköallergiasta, kuin siitä, miten sähköallergisten koko elämä pyöri vain sähköallergian ympärillä. Ainakin dokumentista tuli fiilis, että välillä paniikkioireet alkoivat siitä, että sähköallerginen henkilö epäili joutuvansa kohta voimakkaan sähkömagneettikentän alaisuuteen — eikä niinkään siitä, että hän olisi joutunut sen alle.

Ymmärrän että on todella turhauttavaa jos uskoo kärsivänsä sairaudesta, jota kukaan muu ei tunnista, mutten voinut olla huomaamatta, miten sähköallergiset saattavat pahentaa itse omaa tilaansa.

Uskon, että niillä tunteilla ja asioilla, joihin kiinnität huomiosi, on taipumusta lisääntyä. Jos esimerkiksi alat kovasti kiinnittää huomiota siihen, miten epävarmaksi tunnet itsesi tietyssä tilanteessa, muutut aina vain epävarmemmaksi. Tämä saattaa johtaa siihen, että alat vältellä tilanteita, joissa tunnet itsesi epävarmaksi, mikä ajan myötä johtaa siihen, että jo ajatuskin epävarmuutta aiheuttavaan tilanteeseen joutumisesta saa sinut paniikin valtaan.

Väitän, että mitä enemmän sähköallergiset kiinnittävät huomiota oireisiinsa, sitä pahemmaksi ne muuttuvat, mikä saa heidät kiinnittämään entistä enemmän huomiota oireisiinsa — jotka jälleen kerran pahenevat. Lopulta heidän koko elämänsä täyttyy vain oireidensa tarkkailusta ja niitä aiheuttavien lähteiden välttelystä.

Olisi kiinnostavaa nähdä mitä tapahtuisi, jos he lopettaisivat oireidensa tuijottamisen.  Esimerkiksi kroonista kipua voidaan hallita kiinnittämällä tietoisesti huomiota johonkin ihan muuhun. Miksei tekniikka siis auttaisi myös sähköallergian kanssa kamppailevia? Vaikka sähkö saattaa aiheuttaa myös fyysisiä muutoksia kuten ihottumaa, heidän ongelmanaan on ymmärtääkseni ennen kaikkea se, miltä sähkö saa heidän kehonsa ja olonsa tuntumaan.

Vaikket kärsisi sähköallergiasta tai kroonisesta kivusta, onko elämässäsi joku muu negatiivinen juttu, jolle olet antanut enemmän huomiota kuin se ansaitsisi — sillä seurauksella että sen ajattelu vie koko ajan enemmän aikaasi ja energiaasi?

Tietääkseni jokaisella meillä on vain rajoitettu määrä elinpäiviä, tunteja ja minuutteja tällä planeetalla — ainakin juuri sinä ihmisenä, joka nyt olet tai olen. Kuinka paljon jäljellä olevasta ajastasi haluat haaskata miettimällä asioita, joiden ajattelusta tulee paha olo?

Väitän, että vaikka sinulla menisi kuinka huonosti, elämässäsi on aivan varmasti myös positiivisia asioita. Siitä päätellen että luet tätä, olet juuri nyt hengissä, lukutaitoinen ja pääset ainakin silloin tällöin netin ääreen. Todennäköisesti olet saanut tänäänkin syödäksesi ja pääset ensi yönä nukkumaan kuivassa paikassa. Hyvässä lykyssä sinulla on lähipiirissäsi ihmisiä, joiden seurassa viihdyt. Ehkä sinulla on jopa koti, työ- tai opiskelupaikka ja jotain erityistaitoja.

Samalla tavalla kuin elämän epäkohtien tuijottaminen tuntuu lisäävän niiden ahdistavuutta, positiivisiin asioihin huomion kiinnittäminen lisää hyvää mieltä ja elämän mielekkyyttä. Parhaimmillaan hyvien asioiden huomaaminen johtaa siihen, että alat tietoisesti hakeutua tilanteisiin, joista sinulle tulee hyvä olo.

Kumpaa sinä haluat enemmän elämääsi? Kipua ja kärsimystä vai hyvää fiilistä ja kiitollisuutta?

Etsi oma WOW:si!

Kaikista kuuntelemistani ja lukemistani menestysvalmentajista jne. Michael Neill on ehdottomasti suurin suosikkini. Olen saanut hänen käytännönläheisistä neuvoistaan ja inspiroivista tarinoistaan runsaasti ahaa-elämyksiä, jotka ovat auttaneet minua näkemään maailman ja oman elämäni jotenkin uudessa valossa.

Yksi Neillin konsepteista on vaivannut minua kuitenkin jo aina siitä alkaen, kun kuulin siitä ensimmäistä kertaa muistaakseni vuonna 2006. Neill puhuu siitä, kuinka jokaisen olisi hyvä löytää oma WOW-tavoitteensa. Eli tavoite jonka saavuttaminen saisi sanomaan “WOW!!!” ja täyttäisi saavuttajansa huikealla innolla, energialla ja lähestulkoon epäuskoisella fiiliksellä: “voisinko minä todellakin saavuttaa jotain tällaista”.

Olen yrittänyt etsiä omaa WOW-tavoittettani kaikki nämä vuodet ja vaikka moni ajatus on jossain määrin innostanut minua — kuten esimerkiksi ajatus Oscar-palkinnon saamisesta parhaasta käsikirjoituksesta — mikään ei ole tuntunut täysin oikealta. Kolme päivää sitten mietiskelin taas omia tavoitteitani, mitä haluan tehdä elämässä jne., kun yhtäkkiä pitkän ajatusketjun päätteeksi sain idean, joka on isompi, innostavampi ja tavallaan pelottavampi kuin mikään aikaisemmista tavoitteistani.

Se tuntuu myös nyt niin intiimiltä ja suorastaan ujostuttavalta (“miten mä edes kehtaan haaveilla mistään tällaisesta”), etten halua jakaa sitä teille. Jotain unelman suuruudesta kertoo myös se, että uskon että sen saavuttamiseen voi mennä hyvinkin 20 vuotta. Ajatus siitä, että unelmani olisi toteutunut saa kyyneleet silmiini, kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitäni ja koko olemukseni täyttymään suunnattomalla kiitollisuudella.

Vaikka unelman täyteen toteutumiseen menisi vielä se 20 vuotta, huomaan että olen jo ainakin kuuden vuoden ajan tehnyt töitä unelmani eteen. Unelman täsmentyminen yhdeksi kuvaksi ja konkreettiseksi tavoitteeksi auttoi puolestaan näkemään, mitä askeleita voin ottaa seuraavaksi päästäkseni tavoitteeseeni.

En ollut löytänyt WOW-tavoitettani aikaisemmin, koska olin yrittänyt löytää sitä varsinaisen ammattini eli käsikirjoittamisen parista. Jokainen hauska projekti lahjakkaiden ja fiksujen tuottajien, ohjaajien ja kirjoittajien kanssa on minulle tavallaan WOW! kokemus. Olen joskus istunut autossa oikein hauskan käsikirjoituspalaverin jälkeen ja kirjaimellisesti itkenyt onnesta, koska olen ollut niin suunnattoman iloinen ja kiitollinen siitä, että saan olla ammatissa, josta nautin niin paljon.

Vasta kun aloin miettiä muita kuin ammatillisia kiinnostuksen kohteitani ja sitä, mitä muuta haluan tehdä elämälläni kuin elää hyvää perhe-elämää ja tehdä töitä, löysin oman WOW-tavoitteeni. Työni liittyy tavoitteeseen vain siten, että voin omalla työlläni rahoittaa tavoitteeni toteuttamisen. Oli kiinnostavaa huomata, että niin tärkeä kuin WOW-tavoitteeni on, en halua ikinä tehdä siihen liittyviä juttuja työkseni, vaan pelkästään harrastuspohjalta.

Edellisessä viestissä kirjoitin siitä, miten unelmien toteuttamista helpottaa se, että alan jo tänään olla se ihminen, jollainen voi elää unelmaelämääni tai toteuttaa suuren WOW-tavoitteeni. Minun tapauksessani se tarkoittaa organisoituneemmaksi ja paremmaksi rahan käyttäjäksi oppimista. Sen lisäksi minun pitää oppia tasapainottamaan entistä paremmin yksityiselämäni, työni ja WOW-tavoitteen toteuttamiseen käytettävä aika. WOW-tavoitteeni saavuttanut Katri on myös itsevarmempi, tasapainoisempi, rennompi, sosiaalisempi ja luotettavampi kuin se Katri, joka tätä viestiä kirjoittaa.

Edelliseen viestiin liittyen löysin uusimmasta blogi-ihastuksestani White Hot Truth tämän artikkelin. Danielle LaPorte kirjoittaa siinä miten ainakin joskus on parempi olla kyseenalaistamatta liikaa sitä, millaiseksi haluaa tuntea olonsa tulevaisuudessa. Hänen esimerkissään asiakas halusi siis tuntea itsensä tärkeäksi, mutta alkoi sitten hävetä tunnettaan. Turhaan. Denise Linnin sanoin: sielu rakastaa totuutta. Se, että olet itsellesi rehellinen sen suhteen, mitä tunteita haluat kokea tulevaisuudessa, voi olla todella voimaannuttava kokemus. Älä ala pilata sitä turhalla itsesensuurilla.

Ole jo tänään huominen sinä

Olen valmistautunut viime aikoina Kutri kunnolliseksi -teemavuoteen käymällä läpi Paul McKennan I can make you rich -ohjelmaa eli lukenut hänen kirjaansa ja kuunnellut sen mukana tulevaa hypnoosinauhaa. Yksi ajatuksista, jonka tosin olin kuullut moneen kertaan muualtakin, muun muassa McKennan hyvältä kaverilta Michael Neilliltä, oli se, että jos unelmoit jostain sellaisesta, mitä sinulla ei vielä ole, saat sen helpommin siten, että tulet jo tänään ihmiseksi, jolla voisi olla se, mitä haluat.

Mitä tarkoitan?

Kuvitellaan että tunnet olevasi nyt pullukka, huonokuntoinen, homssuisesti pukeutunut ja koko ajan konkurssin partalla oleva sinkku, mutta haaveilet salaa elämästä, jossa olisit hoikka, hyväkuntoinen, tyylikkäästi pukeutunut ja vakavarainen ja asuisit kivan, komean ja menestyneen miehen kanssa upeassa kodissa.

Kuvittele miltä sinusta tuntuisi näyttää siltä kuin haluat näyttää. Miltä tuntuisi olla velaton ja rakastunut ja rakastettu. Miltä tuntuisi asua upeassa kodissasi?

Tuntisitko olosi erilaiseksi kuin mitä nyt tunnet nykyisessä vaatekoossasi, rahatilanteessasi, kodissasi ja sinkuudessasi? Veikkaan että tunnet.

Uskon, että ulkoinen maailmamme kuvastaa sisäistä maailmaamme. Se, millaisia valintoja teet, miten kohtelet itseäsi ja annat muiden kohdella itseäsi kertoo omaa kieltään siitä, millaisena ihmisenä näet itsesi.

Katso sielusi silmin unelmaelämääsi ja -minääsi. Kuvittele ettei kyse ole sinusta vaan jostakusta ihan vieraasta. Tai jos tiedät ihmisen, joka elää jo sellaista elämää, mieti häntä.

Millainen ihminen saa elää unelmaelämääsi? Mitä hän ajattelee itsestään, entä muista? Mihin aikaan hän herää aamuisin, miten hän hoitaa asiansa ja miten hän käyttäytyy muiden seurassa. Mistä hän on joutunut luopumaan saadakseen unelmaelämäsi? Mitä hän on joutunut oppimaan?

Palaa nykytilanteeseen. Mitä teet nyt toisin kuin unelmaminäsi? Ajatteletko sinä samoin itsestäsi ja muista kuin unelmaminäsi? Heräätkö samaan aikaan aamuisin, hoidatko asiasi samalla tavalla ja käyttäydytkö niin kuin hän käyttäytyy? Todennäköisesti et ihan.

Jos et, McKenna ja muut self help -opettajat ehdottavat että alat välittömästi muuttaa käytöstäsi ja ajatusmaailmaasi vastaamaan sen ihmisen ajatusmaailmaa ja käytöstä, jollaisen elämää haluat elää. Toimi niin kuin hän toimii, kävele niin kuin hän kävelee, puhu niin kuin hän puhuu, ajattele niin kuin hän ajattelee. Bonuksena saat todennäköisesti tuntea jo nyt samoja hyvänolon fiiliksiä kuin mitä tunnet saavutettuasi unelmaelämäsi.

Positiivista psykologiaa

Olen ollut viime päivät työn touhussa, mutta ensi viikolla pitäisi olla taas enemmän aikaa blogien päivittämiseen ja Kutri.net:in kehittämiseen.

Martin Seligman kollegoineen tutkii positiivista psykologiaa vastavetona vuosikymmeniä vallinneelle perinteelle, jossa psykologian tutkiminen painottuu pelkkien ongelmien ihmettelyyn.

Suosittelen aiheesta kiinnostuneita katsomaan Seligmanin TED-luennon. Sen jälkeen onkin hyvä käydä testaamassa omaa onnellisuuttaan (ja onnettomuuttaan) Seligmanin työryhmän sivuilla.