Rakasta itseäsi niin kuin ystävääsi

Koetko koskaan olevasi huono ihminen (tai ainakin huono äiti)?

Kärsitkö huijarisyndroomasta eli kun muut kehuvat työpanostasi, ajattelet ettet oikeasti tiedä mitä teet — ja pelkäät että muutkin huomaavat sen?

Häpeätkö itseäsi?

Seuraavan kerran kun olosi on kurja ja koet olevasi Maailman Huonoin Ihminen™, kuuntele huviksesi omia ajatuksiasi.

Kuvittele että sanoisit samat läpät parhaalle ystävällesi päin naamaa.

“Sä olet niin tyhmä.”

“Mikä luuseri!”

“Miksi sä AINA mokaat kaiken.”

“Sä olet läski ja ruma — ei ihme ettei kukaan halua sua.”

“Sä olet paskin äiti mitä on olemassa. Sulta pitäisi ottaa lapset pois.”

“Sä et osaa yhtään mitään. On vain ajan kysymys kun muutkin huomaavat sen.”

Pystyisitkö haukkumaan ystävääsi niin kuin itseäsi?

Todennäköisesti et.

Haukut, pilkkaat ja syyllistät itseäsi, koska oletat näin opettavasi itsellesi ettei saa mokata, valmistavasi itseäsi mahdolliseen pettymykseen tai tsemppaavasi itseäsi kehittymään.

Samalla missaat sen, että et koskaan kohtelisi niin rakasta ystävää, jolle toivot parasta.

Jännä juttu, eikö vain?

Tutkimus toisensa jälkeen todistaa, että itsensä armahtaminen ja kannustaminen edesauttaa muutosta tehokkaammin kuin pilkkaaminen, parjaaminen, syyllistäminen ja hävettäminen.

Haastan sinut näin ystävänpäivän kunniaksi antamaan itsellesi anteeksi sen miten olet kohdellut itseäsi tähän asti ja kohtelemaan itseäsi kuin parasta ystävää.

Rakastaitseasikuinystavaa

Milloin olet eniten elossa?

Näin äskettäin tuttavaa, joka oli ns. uransa huipulta.

Kysyin häneltä “miten elossa tunnet olevasi työssäsi”.

Hän mietti vastausta pitkään. Liian pitkään.

Lopulta hän myönsi, ettei kokenut olevansa kovinkaan elossa päivätöissään. Muualla kyllä.

Eilen luin hänen irtisanoutuneen työpaikastaan.

Ensimmäinen reaktioni oli “jee!”

Mikään maine, kunnia tai raha ei korvaa aikaa, jonka haaskaat tuntien olevasi turta tai kuollut.

Mainetta, kunniaa ja rahaa tulee ja menee. Aikaa meillä kaikilla on käytössämme vain rajallinen määrä.

Et voi saada enempää päiviä elämääsi, mutta voit saada enemmän elämää päiviisi.

Mitä pitäisi tapahtua, että sinä tuntisit olevasi enemmän elossa?

Puhuin asiasta syvemmin tämän aamun Periscope-lähetyksessäni.

Tiesitkö että vedän Periscopessa joka arkiaamu noin klo 8:30 “Päivän teoria” -lähetyksen, jossa puhun erilaisista henkiseen hyvinvointiin liittyvistä aiheista? Löydät minut tunnuksella kutrinet.

enitenelossa1

Mitä tunnetta haluat kokea tänä vuonna

Mitä haluat saavuttaa tänä vuonna? Minkä unelman haluat toteuttaa? Mitä tavoitteita olet asettanut tai asettamassa itsellesi?

Haluatko laihtua, lopettaa tupakoinnin, aloittaa liikuntaharrastuksen? Toivotko rakastuvasi, muuttavasi uuteen kotiin tai tulevasi raskaaksi? Haluaisitko saada rahatilanteesi haltuun, löytää uuden työpaikan tai päästä opiskelemaan? Haluatko matkustaa vai pistää kotisi kuntoon?

Jos sinulla on useita tavoitteita, valitse se, joka tuntuu tärkeimmältä tai vahvimmalta.

Mitä tuntemuksia ajatus tavoitteiden tai unelman tavoittelemisesta aiheuttaa?

Onko olosi toiveikas, vai koetko jo lähdössä pelkoa epäonnistumisesta. Tai pyöriikö päässäsi ehkä lause “kokeilaan nyt vielä kerran jos mä kuitenkin onnistuisin (vaikka veikkaan etten onnistu). Tuntuuko tavoite kaukaiselta vai oikeasti helpolta saavuttaa? Tuntuuko se isolta ja pelottavalta vai innostavalta ja jännittävältä?

Kuvittele että nyt onkin jo tammikuu 2017. Vuosi on kulunut ja unelmastasi ON tullut totta!

Mistä tiedät että siitä on tullut totta? Miten toteutuminen näkyy sinussa tai ympäristössäsi?

Mahdutko pienempiin vaatteisiin? Nouseeko askel kevyemmin. Eikö enää yskitä aamuisin? Onko tililläsi enemmän rahaa? Makaatko rakastetun kainalossa vai käveletkö kodissasi vastasyntynyt vauva sylissä.

Miltä sinusta tuntuu nyt kun tavoitteesi on toteutunut?

Tunnetko valtavaa onnea, iloa tai helpotusta? Oletko ylpeä tai itsevarma? Onko sinulla voittajafiilis?

Anna itsesi kokea täysillä sitä hyvää fiilistä jota tavoitteen tai unelman toteutuminen sinussa herättää. Yritä määritellä tuntemus mahdollisimman tarkkaan.

Missä se tuntuu, miltä se tuntuu?

Tuntuuko se kuplintana vatsapohjassa. Rentoutena selässä. Lämpönä rintakehässä. Keveytenä, helppoutena, avaruutena tai vapautena?

Anna itsesi yhä kokea hyvää fiilistä täysillä. Palaa sitä yhä kokien tähän hetkeen.

Katso uudestaan tästä hyvästä fiiliksestä käsin tavoitteitasi ja toiveitasi tulevalle vuodelle.

Miltä ne tuntuvat nyt kun koet jo tavoittelemaasi fiilistä?

Tuntuvatko ne helpommilta ja hauskemmilta? Onko paine niiden saavuttamiseen kadonnut? Näetkö itsesi ottamassa vaadittavia askeleita päättäväisemmin? Näetkö itsesi kohtaamassa vastoinkäymiset tyynemmin ja ratkaisevasi ne kylmän viileästi panikoinnin tai luovuttamisen sijaan?

Voit kokea kaikkia tunteita tässä ja nyt. Sinun ei tarvitse kiristää itseäsi toteuttamaan unelmaasi tunteella jota haluat kokea.

Voit antaa itsesi kokea rakkautta, vapautta, turvaa, onnea ja levollisuutta tässä ja nyt.

Ja voit silti toteuttaa unelmasi ja tavoitteesi.

Teet joka tapauksessa jotain joka hetki — myös tänä vuonna.

Miksi et toteuttaisi unelmaasi tai tavoitteita, joita olit ajatellut asettaa itsellesi tälle vuodelle?

Ihan vain siksi että voit tehdä niin.

Miten viime vuosi teki sinusta viisaamman

mitenviisastuit2

Näin vuoden viimeisen päivän kunniaksi ehdotan, että varaat vaikka vain viisi minuuttia kuluneen vuoden kelaamiseen. Tee se hetkenä jolloin olosi on virkeä, levollinen ja vakaa.

(Eli itse teen tämän vasta 1.1. koska yöunet jäivät lyhyeksi oksentelevan lapsen kanssa, hahhah!)

Ihannetapauksessa vastaa kirjallisesti tai ainakin ääneen alla oleviin kysymyksiin.

Halutessasi voit kysyä ne myös kaverilta, joka voi kysyä kysymykset sinulta. Tällöin kuulette eri tavalla niin kysymykset kuin omat vastauksenne. Samalla voitte kysellä toisiltanne syventäviä kysymyksiä ja opitte tuntemaan toisenne paremmin.

Jos saisit elää tämän vuoden uusiksi tietäen mitä nyt tiedät, mitä tekisit toisin?

Mitkä asiat onnistuivat tai toimivat? Miksi niin kävi?

Mitkä asiat menivät jotenkin pieleen tai tavalla josta et pitänyt? Mitkä tapahtumat johtivat kyseiseen lopputulokseen?

Mitä olisi pitänyt tapahtua, että homma olisi hoitunut haluamallasi tavalla?

Mitä toivot tulevalta vuodelta?

Miten voisit hyödyntää tämän vuoden oppeja saadaksesi ilon irti tulevasta vuodesta?

Mitä aiot tehdä tulevan vuonna toisin kuin mitä teit tänä vuonna?

Entä mitä traditioita, tapoja tai oppeja haluat jatkaa tulevana vuonna?

Hyvää vuoden viimeistä päivää! Kiitos tästä vuodesta!

Nämä ovat vanhat hyvät ajat

Tänään oli taas yksi Niistä Aamuista. Syysloman jäljiltä lapsia oli vaikea saada heräämään. Jouduin puoliksi väkisin pukemaan niin kaksivuotiaan kuopuksen kuin eskari-ikäisen esikoisen. Koska en ollut laittanut illalla lasten vaatteita ja reppuja valmiiksi, kiersin kotimme ainakin kuusi kertaa ennen kuin olin saanut kaikki kamat kasaan.

Lähdimme liikkeelle melkein myöhässä. Siinä vaiheessa kun odotimme veljen pihassa hänen tyttöjään, olimme ihan oikeasti myöhässä. Päätin heittää ensin isot lapset kauempana olevaan eskariin — laitosaamiainen ei odottaisi. Vasta sen jälkeen roudaisin pikkupupuset perhepäivähoitoon.

Nousevan syysauringon valo sai utuisen maalaismaiseman näyttämään maagiselta. Aika tuntui pysähtyvän.
Kaikki lapset olivat hyvällä tuulella. Nousevan syysauringon valo sai utuisen maalaismaiseman näyttämään maagiselta. Aika tuntui pysähtyvän. Kuuntelin isompien lasten innostunutta keskustelua siitä, millaiset autot he hankkisivat aikuisena, kun mieleeni juolahtivat sanat:

“Nämä ovat vanhat hyvät ajat.”

Nämä ajat, kun lapset ovat pieniä ovat juuri niitä aikoja, joita vanhempani, isovanhempani ja niin monet muut aikuisten lasten vanhemmat muistelevat kaiholla. He käskevät nauttia näistä ajoista, koska ne ovat niin nopeasti ohi.

Kirjailija Gretchen Rubinin sanoin, nämä ovat aikoja, jolloin “päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä.”

Päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä.
On niin helppoa mennä mukaan arjen suoritusputkeen, jossa syöksyn tehtävästä toiseen ja sammuttamaan seuraavaa tulipaloa.

Rikkonaisina öinä ja raivoavan kaksivuotiaan kanssa kamppaillessa tulee usein toivoneeksi että lapset kasvaisivat ja elämä helpottaisi.

Miettiessäni mielettömän pitkää työlistaa ja mitä kaikkea olenkaan ehtinyt taas unohtaa, saatan menettää sen tärkeimmän:

pienen hienon hetken, kun kaikki on hyvin.

Kun lapset leikkivät sovussa. Kun liian pitkään kukkunut lapsi vihdoin nukahtaa. Kun esikoinen on tehnyt pihalle liikennevalot tiilistä, tukista ja paperista.

Kun aurinko pilkahtaa puiden takaa. Kun pääsee juomaan aamukahvin silloin kun se on vielä lämmin. Kun pääsee yksin vessaan tai kauppaan.

Entä jos tämä onkin elämäsi parasta aikaa? Voitko antaa itsesi nauttia siitä jo nyt?

[divider icon=”exclamation-sign” style=”none”]

Haluatko saada enemmän irti elämästäsi? Toivotko että voisit lopettaa turhan stressaamisen ja murehtimisen? Unelmoitko kirjan kirjoittamisesta tai pysyvästi laihtumisesta? Hae kutri.net:in VIP-jäseneksi!

Hakuaika päättyy ihan juuri eli keskiviikkona 21.10.2015! Lue lisää täältä.

hyvatajat

Ensimmäiset 40 vuotta

katri7515

Tänään on kulunut 40 vuotta siitä kun aloin hengittää omilla keuhkoillani.

Olen jostain syystä ajatellut jo teinistä, että 40-vuotiaana olen hehkeämpi kuin koskaan ennen.

Näytän melko lailla samalta ja painan samanverran kuin viimeiset 10 vuotta (raskausaikoja lukuunottamatta).

Juuri nyt päällä olevaa flunssaa ja jatkuvaa univelkaa lukuunottamatta fyysinen kuntoni on yhtä hyvä kuin 10 vuotta sitten. Tai voi olla että syksyn ajan rakennustyömaalla raadettuani olen jopa fyysisesti vahvempi kuin ennen.

Sisäisesti olen itsevarmempi ja vakaampi kuin koskaan. Viihdyn kropassani paremmin kuin parikymppisenä. Toisin kuin 10 vuotta sitten, olen täysin sinut naiseuteni ja seksuaalisuuteni kanssa.

Kymmenen vuotta sitten olin ennen kaikkea kirjailija ja käsikirjoittaja enkä kuvitellut voivani tehdä mitään muuta. Tässä välissä olen pariinkin otteeseen kyseenalaistanut käsikirjoittamisen roolin elämässäni. Tällä hetkellä näen siinä taas paljonkin järkeä, mutta ehkä vähän eri muodossa kuin ennen.

Isoin ammatillinen muutos viimeisen 10 vuoden aikana oli transformatiiviseksi valmentajaksi kouluttaminen 2012. Sen ansiosta olen elänyt jo melkein kolme vuotta nähden, miten koen vain oman ajatteluni, jonka laatu vaihtelee omalla sumealla logiikallaan hetkestä toiseen.

Vaikka viimeiset kolme vuotta ovat olleet käytännön tasolla elämäni haastavimmat, ne ovat olleet tämän ymmärrysen ansiosta henkisesti helpoimmat.

Olen vapautunut käytännössä kokonaan kontrollin tarpeesta enkä pelkää tai juurikaan murehdi tulevaisuutta.

Toisaalta viime keväänä saamani tarkkaavaisuushäiriödiagnoosi on auttanut ymmärtämään ja vähentämään “synnynnäistä kaoottisuuttani” ja heikkoa kykyä keskittyä asioihin, jotka eivät luontaisesti vedä minua puoleensa.

Samalla aloin arvostaa ja rakastaa entistä enemmän omaa erikoiskykyäni ylikeskittyä asioihin, jotka kiinnostavat minua.

Nyt ajatus siitä, että yrittäisin pakottaa itseni tekemään työkseni asioita, jotka eivät suju minulta luontaisesti, näyttää täysin järjettömältä.

Suurin ero tilanteeseen 10 vuotta sitten on se, että minulla on kaksi pientä poikaa. Toisin sanoen suurin haaveeni toteutui.

Lasten myötä olen saanut kokea uudenlaisia tunteita, joita en tiennyt olevan olemassakaan:

ulvovan lapsen kanssa valvottujen öiden syvimmästä epätoivosta mielettömään iloon ja rakkauteen, jota koen lasten seurassa päivittäin.

Tämä tunteiden kirjo on saanut elämän tuntumaan täyteläisemmältä ja jotenkin syvemmältä kuin aikana ennen lapsia.

Rakastan puolisoani enemmän kuin olen koskaan rakastanut romanttisesti ketään ihmistä. Mukaanlukien häntä suhteemme alussa.

Olen jatkuvasti ihmeissäni siitä, miten voin vielä yli kuuden vuoden jälkeen tuntea niin voimakasta seksuaalista vetoa ja intohimoa häntä kohtaan.

Hyviä ystäviä minulla on ollut koko aikuisikäni ja ilokseni monet ovat pysyneet ystävinäni vuosikausia. Joidenkin kanssa elämäntilanteet ja fyysinen välimatka ovat välillä vähentäneet yhteydenpitoa, mutta kohdatessamme on tuntunut niin kuin emme olisi olleet lainkaan erossa.

On mielenkiintoista nähdä kenen kanssa yhteydenotto tulee lisääntymään seuraavan 10 vuoden sisällä, kun lapset vaativat vähemmän jatkuvaa huomiota ja huolenpitoa.

Odotan muutenkin ilolla ja mielenkiinnolla seuraavia vuosia ja vuosikymmeniä.

Tietyssä mielessä näen, että nyt kun lapsetkin on saatu, minulla ei ole kiire enää mihinkään.

Ainakin tässä hetkessä on fiilis, että tulevaisuus on täysin avoin ja vapaa. Seikkailu, joka voi johtaa minut ihan minne tahansa — ja minne ikinä se minut viekään, on juuri oikea paikka.

Mitä sinä olet oppinut viimeisen 10 vuoden aikana?

katrinkaikkikasvot

Oletko ujo, arka ja hankala ihminen vai sittenkin vain erityisherkkä?

Jostain syystä olen viime aikoina törmännyt useamman kerran ihmisiin, jotka epäilevät olevansa erityisherkkiä eli HSP-ihmisiä (“Highly Sensitive Person”).

Näille ihmisille on ominaista:

1. Aistikokemusten tavallista perusteellisempi prosessointi.

Jos erityisherkkä ihminen katsoo vaikka vain kuvaa toisen ihmisen kasvoista, joissa on surullinen ilme, hänen aivojensa “peilineuronit” eli osat jotka peilaavat toisen toimintaa, aktivoituvat enemmän kuin keskivertoihmisellä.

Tämä saattaa johtaa siihen että erityisherkkä ihminen aistii ja myötäelää helpommin muiden tunnetiloja kuin vähemmän herkkä ihminen.

2. Aistiärsykkeiden liiallisuus

Toisaalta perusteellisempi prosessointi vie enemmän energiaa kuin pinnallisempi aistielämysten käsittely, joten tilanteet joissa aivot joutuvat käsittelemään tavallista enemmän aistielämyksiä vievät henkilön ns. kaistanleveyttä.

Mitä enemmän kaistanleveyttä eli prosessointivoimaa menee tavallaan epäolennaisuuksiin, sitä vähemmän sitä jää esimerkiksi keskittymistä vaativien asioiden tekemiseen.

3. Empaattisuus ja emotionaalinen reaktioherkkyys

Erityisherkät henkilöt reagoivat tunnetasolla tavallista voimakkaammin niin positiivisiin kuin negatiivisiin asioihin kuin muut. He näyttävät “ylireagoivan” varsinkin negatiivisiin asioihin.

Eli minun termein saattavat mennä muita nopeammin ja helpommin “alhaiseen mielentilaan”, jossa kyky nähdä suuri kokonaisuus, nousta asioiden yläpuolelle ja löytää uusia ratkaisuja on tavallista heikompi.

Tämä reaktionopeus ja voimakkuus voisi selittyä ainakin osin sillä, että kun hermosto ja aivot käyvät ns. ylikierroksilla, kapasiteetti hillitä ja hallita omaa käytöstä heikkenee.

4. Tietoisuus hienovaraisista aistielämyksistä

Erityisherkät ovat keskimääräistä tietoisempia erilaisista aistiärsykkeistä. Yleensä he jollain tasolla tiedostavat miten ne kuormittavat heitä. Siksi he oppivat yleensä nuoresta pitäen välttämään epämiellyttävältä tuntuvia aistielämyksiä.

Esimerkiksi eräs tuttuni joka saattaisi olla tällainen erityisherkkä ihminen ei pysty syömään lihaa ja vastaavantyyppisiä tuotteita koska niiden koostumus tuntuu hänestä epämiellyttävältä suussa.

Sama henkilö ei kestä voimakkaita hajuja, jotka minäkin toki haistan viimeistään silloin kun hän mainitsee ne, mutta en häiriinny niistä samalla tavalla kuin hän.

Onko erityisherkkyys uusi muotijuttu?

Väitän että erityisherkkyys itsessään on yhtä vanha ilmiö kuin ihmiskunta, mutta Elaine Aaron nimesi sen vasta 1990-luvun puolessa välissä.

Sitä ennen (ja senkin jälkeen) erityisherkkyys tulkittiin psykologisista syistä johtuvaksi ujoudeksi, arkuudeksi, epäsosiaalisuudeksi, nirsoudeksi tai neuroottisuudeksi.

Erityisherkkyys ei ole keksitty juttu, koska mm. magneettikuvauksissa on nähty erityisherkkien ihmisten aivojen aktivoituvan eri tavoin erilaisista ärsykkeistä kuin neurologisesti tyypillisten ihmisten (eli nk. nenttien).

Jos olet neurologialtasi erityisherkkä, et ole yksin. Joidenkin arvioiden mukaan jopa 20 % ihmisistä on siinä määrin herkkä, että täyttää erityisherkkyyden kriteerit. Kuten kaikissa neurologisissa ominaisuuksissa raja erityisherkän ja “tavallisen herkän” välillä on liukuva.

Väitän että erityisherkkyyteen kiinnitetään nykyään enemmän huomiota paitsi siksi, että siitä tiedetään enemmän, myös siksi, että modernissa maailmassa eläminen voi olla erityisherkille hyvin haastavaa.

Jos olet ollut lapsi 1980-luvulla tai sitä ennen, muistele huviksesi miten paljon vähemmän aistiärsykkeitä ja uusia tilanteita silloin oli tarjolla.

Ei ollut nettiä eikä älypuhelimia. Telkkarikanaviakin oli pitkään vain kaksi. Jopa kauppojen ruokavalikoima oli rajallinen.

Ihmiset asuivat usein koko elämänsä samalla paikkakunnalla, jossa tyypillisesti kaikki tunsivat toisensa. Vain harva matkusti ulkomaille — eikä silloinkaan joka vuosi.

Useimmat ammatit olivat omalla laillaan hyvin selkeitä ja ennalta-arvattavia, jopa monotonisia. Moni perustui käsillä työskentelyyn.

Perinteinen suomalainen kulttuuri jossa ei turhia jaaritella ja kaikki suhtautuvat varautuneesti vieraisiin ihmisiin on ollut ainakin tässä suhteessa erityisherkkiä suosiva.

Olisi kiinnostavaa tietää onko suomalaisissa itse asiassa enemmän erityisherkkiä kuin muissa kulttuureissa, joissa ihmisiltä odotetaan enemmän sosiaalisuutta, puheliaisuutta, nopeutta ja kykyä sietää kaaosta ja vahvoja aistielämyksiä.

Oletko viallinen jos olet erityisherkkä?

Oletko koskaan yrittänyt ajaa Porschella kuoppaista metsätietä? Todennäköisesti et. Jos tekisit niin, kallis urheiluauto jäisi todennäköisesti jo ensimmäiseen kuoppaan jumiin.

Tarkoittaako se, että Porsche on viallinen tai huono auto?

Ei tietenkään! Ainoastaan että sitä yritetään käyttää olosuhteissa, joihin sitä ei ole tarkoitettu.

Jos sinun on joskus vaikeaa olla ja menestyä tietyissä olosuhteissa, se ei tarkoita että olet viallinen, vaan että olosuhteet eivät ole sinun kannaltasi parhaat mahdolliset.

Erityisherkkyyden hyviä puolia ovat  muun muassa kyky “nähdä ihmisten läpi”, koska erityisherkkä voi huomata helpommin ristiriidat muiden puheiden ja mikroilmeiden ja -eleiden välillä. Siksi hän voi olla hyvä ammateissa, joissa pitää nähdä milloin ihminen valehtelee (ehkä itselleenkin).

Vastaavasti he voivat olla omassa elementissään lasten, eläinten ja työskennellessään sellaisten aikuisten kanssa, jotka eivät pysty puhumalla kertomaan heille miltä heistä tuntuu.

Erityisherkkä voi perusteellisemman prosessointikykynsä ansiosta huomata projekteissa ja suunnitelmissa ongelmia ja mahdollisuuksia, jotka menevät muilta ohi.

Erityiherkkien herkästä haju- ja makuaistista voi olla erityistä hyötyä ammateissa, joissa niitä tarvitaan kuten viininmaistajana ja uusien maku- ja hajuaistimusten kehittäjänä.

Voisin myös kuvitella että erityisherkän sisustamissa ja suunnittelemissa tiloissa myös vähemmän herkillä on hyvä olla.

Tätä juttua varten erityisherkkyyttä tutkiessani olen nähnyt kysymyksiä siitä, miten erityisherkkä voisi “kasvattaa paksumman nahan”. Minusta ajatus on ymmärrettävä, mutta ei paras mahdollinen tapa lähestyä tätä ongelmaa.

Aiheeseen perehtyessäni on tullut myös selväksi, että minä en todellakaan ole erityisherkkä. Sen sijaan olen neurologialtani toisella tavalla poikkeava.

Minulla on tarkkaavaisuushäiriön “poissaoleva” muoto, joka voi välillä saada minut vaikuttamaan erityisherkältä koska esimerkiksi väsyneenä liian vuolas informaatiotulva voi kuormittaa minua liikaa.

Tämä poikkeavuuteni ilmenee kuitenkin täydellisenä epäherkkyytenä ollessani ns. ylikeskittymisen tilassa, jossa en näe enkä kuule mitä ympärilläni tapahtuu.

Olen joskus ennen diagnoosiani yrittänyt pakottaa itseni toimimaan kuin ihminen, jolla ei ole tarkkaavaisuushäiriötä.

Olen esimerkiksi ajatellut että jos vain hankkiudun olosuhteisiin, joissa minun on pakko olla täsmällinen (lue: sihteerinä työskenteleminen), saan siitä tarpeeksi motivaatiota ryhdistäytyä ja tsempata.

Lopputulos on ollut käytännössä aina se, että vaikka jonkin aikaa pärjäisinkin kovalla tsempillä, ennemmin tai myöhemmin väkisin vääntäminen on johtanut täydelliseen uupumukseen.

Kaikkein parhaiten olen pärjännyt joka suhteessa silloin, kun olen antanut vahvuuksieni ohjata valintojani ja minimoinut synnynnäisistä heikkouksistani aiheutuvat ongelmat

Eli kun olen työskennellyt vapaana kirjoittajana joka saa uppoutua kiinnostaviin projekteihin arkirutiinien pyörittämisen sijaan ja antanut muiden maksaa laskut tililtäni ja hoitaa postiasiat puolestani.

Sinulla on tiettävästi vain tämä yksi elämä tällä planeetalla sinä ihmisenä joka olet. Oletettavasti elinpäiviesi määrä on rajoitettu.

Haluatko käyttää ne yrittäen pakottaa itsesi pärjäämään olosuhteissa, joihin et sovellu?

Mitä jos hyväksyisit sen kuka olet, ottaisit ilon irti vahvuuksistasi ja minimoisit heikkouksistasi aiheutuvat ongelmat?

Ymmärrän, ettei muutos ole aina mahdollista tai ainakaan nopeaa ja helppoa. Väitän, että jo sen tiedostaminen ettei vika ole sinussa vaan olosuhteissa, voi auttaa lopettamaan turhan itsensä ruoskimisen.

Jos olet erityisherkkä ihminen, miten voisit tänään hyödyntää kykyäsi kokea voimakkaammin, eläytyä herkemmin ja ymmärtää maailmaa yksityiskohtaisemmin kuin me muut?

herkkyys

Testaa erityisherkkyytesi Helsingin sanomien sivuilla.

Erityisherkkien yhdistys. 

Nainen kävelee pyykkitupaan ja tulee yhtäkkiä valtavan onnelliseksi

Eilen linkitin Kutri.net:in Facebook-sivuilla juttuun pahoinpidellystä naisesta, joka oli kokenut läheisten ja viranomaisten neutraalit tai jopa hyvää tarkoittavat kysymykset ahdistavina tai syyllistävinä.

Pointtasin linkin yhteydessä miten silloin kun on ahdistunut, uupunut ja peloissaan viattominkin lausahdus voi tuntua raskaalta tuomiolta.

Tänä aamuna kävelin kirpeässä pakkasaamussa kohti asuintalomme toisessa päässä olevaa pyykkitupaa. Taivas oli kirkas, taivaanranta vaaleanpunainen. Lumi narskui kenkien alla, linnut sirkuttivat pihapuissa. Mieli oli valoisa ja olo hyvä.

Avasin ulko-oven ja astuin hämärään rappukäytävään. Olin arvioinut kellosta että pyykki olisi jo valmis, mutta astellessani alas portaita kellariin, kuulin pesukoneen vielä pyörähtävän.

Totesin ettei minua haitannut ajatus siitä, että joutuisin odottamaan pesuohjelman päättymistä. Mihin tässä oli kiire, valmiissa maailmassa.

Juuri kun avasin pyykkituvan oven, kuulin äänen, joka ilahdutti minua suunnattomasti:

“Piip… piip… piip.”

Pesukone piippasi sen merkiksi että pesuohjelma oli valmis ja koneen voisi avata.

Sydämeni täyttyi hillittömällä ilolla ajatuksesta, että olin ajoittanut saapumiseni pyykkitupaan niin täydellisesti.

Koskaan sen kolmen vuoden aikana jotka olimme asuneet talossa, en ollut saapunut paikalle niin täydellisesti.

Kävelin suoraan koneen luo ja siirsin pyykit kuivausrumpuun.

Kävellessäni takaisin kotiin mietin äskeistä kokemusta.

Oliko pesukoneen piippaus ratkaiseva tekijä, joka “pakotti” minut kokemaan tätä hyvää oloa?

Vai ylipäätään se, että olin niin täsmällisesti ajoissa?

Tai se, että ehdin jo luulla olevani myöhässä ja sitten huomasin olevani ajoissa?

Huikea ilon kokemus liittyi ajatukseen “jes, täydellinen ajoitus.”

Mutta kuvittele että olisin saapunut kellariin mieli mustana ja olo vetämättömänä.

Olisiko oikea-aikaisuus aiheuttanut vastaavaa iloa? Tuskin.

Jos olisin vaikkapa märehtinyt mielessäni jotain aiemmin kokemaani vääryyttä, olisin tuskin edes kiinnittänyt huomiota oikea-aikaisuuteen. Tai korkeintaan ajatellut että “no onneksi en sentään  joudu odottamaan pesuohjelman päättymistä.”

Tänään haastan sinut huomaamaan, miten omat mielentilasi vaihtelevat sumealla logiikallaan.

Välillä olo on kevyempi ja kirkkaampi ja silloin pienetkin asiat tuntuvat kivoilta ja kiitollisuutta herättäviltä.

Välillä olo on raskaampi ja pimeämpi. Silloin asiat jotka hyvällä mielellä tuottavat iloa voivat olla yhdentekeviä tai suorastaan ärsyttäviä.

kauniimpaailoa

P.S. Muistathan että VIP-jäsenyydet ja nettikurssit ovat myynnissä enää pari päivää eli 31.12.2014 asti ja poistuvat sitten myynnistä määräämättömän pitkäksi ajaksi, vaikka ovatkin jatkossakin voimassa ne ajoissa lunastaneille. Lue lisää täältä.

Onko elämäsi liian helppoa ja turvallista

Murehditko usein tulevaisuutta? Masentaako melkein kaikki? Ahdistaako arki? Stressaako stressi?

Tuntuuko sinusta elämä usein raskaalta, vaikealta tai jopa mahdottomalta?

Mitä jos ongelmana onkin se, että elämäsi ei oikeasti ole kovinkaan vaikeaa— vaan päinvastoin liian helppoa?

Mitä jos voisit lopettaa stressaamisen tänään?

Kolmen prinsiipin selitysmalli, joka on ajatteluni taustalla, kuvaa mielestäni inhimillisen kokemuksen syntyä osuvammin ja hyödyllisemmin kuin vaikkapa psykoterapian, NLP:n ja lähes kaikkien muiden terapia- ja valmennussuuntausten takana olevat selitysmallit.

Kun oivaltaa miten oma kokemus elämästä oikeasti syntyy ajatuksen, tietoisuuden ja kaiken takana olevan ”Universaalin Mielen” kautta, elämä on henkisesti naurettavan helppoa.

Kun emme enää sotke tunteita käytännön ongelmiin, pystymme ratkomaan isoja ja monimutkaisiakin ongelmia suhteellisen nopeasti ja helposti.

Emme enää vaikeuta omaa elämäämme turhaan vaan osaamme iloita ja nauttia siitä, että elämämme on helppoa.

Voimme antaa asioiden tapahtua helposti koska emme koe tarvetta kontrolloida tulevaisuutta — jota ei oikeasti edes voi kontrolloida.

Sen jälkeen voimme käyttää turhasta murehtimisesta, stressaamisesta ja asioiden vaikeuttamisesta vapautuvan energian elämästä ja toisten seurasta nauttimiseen, käytännön ongelmien ratkaisemiseen ja uuden luomiseen.

Toisin sanoen alat suhtautua elämään taas tavalla, jolla suhtauduit siihen elämäsi ensimmäiset vuodet.

Katso pieniä lapsia: miten paljon heillä on energiaa, miten uteliaita he ovat ja miten he kokeilevat koko ajan luoda jotain uutta (ja tuhota vanhaa).

Väitän että se johtuu ensisijaisesti siitä, etteivät he vaikeuta turhaan omaa elämäänsä omalla ajattelullaan niin kuin sinä, murehtiva ja stressaava aikuinen.

Onko juuri sinun elämäsi liian helppoa?

Ymmärrän että jos elämässäsi on juuri nyt isoja käytännön ongelmia kuten työttömyyttä, rahattomuutta, avioero, enemmän velvollisuuksia kuin aikaa tehdä niitä, sairautta tai menetyksiä, ajatus siitä että elämä olisi liian helppoa voi tuntua naurettavalta.

”Hyvähän sun on sanoa — mun elämä on yhtä helvettiä.”

Mutta oletko jatkuvasti aidossa fyysisessä hengenvaarassa? Oletko jo saattohoidossa? Uhkaako joku usein sinun ja lastesi henkeä? Etkö tiedä missä nukut ensi yönä? Oletko pitkiä aikoja syömättä koska sinulla ei ole mitään keinoa saada ruokaa?

Jotkut suomalaiset ja sadat miljoonat ihmiset ympäri maailmaa ovat.

He elävät väkivaltaisissa parisuhteissa, äärimmäisessä köyhyydessä ja kadulla. Jotkut heistä elävät luonnonkatastrofien ja sotatilan keskellä. Monien heistä elinaika lasketaan viikoissa ja kuukausissa, joidenkin tunneissa ja päivissä.

Tämä kirjoitus ei koske heitä.

Tämä kirjoitus koskee sinua, tavallinen suomalainen, joka voit välillä olla hyvinkin tiukoilla, mutta saat silti aina syödäksesi.

Joka ehkä pelkäät menettäväsi kotisi, koska et tiedä millä maksat ensi kuun vuokran tai lainanlyhennyksen, mutta jolla vielä tänään on koti.

Tai vasta pelkäät menettäväsi työsi, jonka jälkeen voisit menettää kotisi koska sinulla ei olisi enää rahaa vuokraan.

Joka olet vasta saanut diagnoosin kuolemaan mahdollisesti johtavasta sairaudesta, odotat vielä testituloksia tai vasta epäilet ettei kaikki ole kohdallaan.

Tämä kirjoitus koskee aivan erityisesti sinua, joka tiedät kyllä järjellä että kaikki on hyvin eikä saisi valittaa, mutta silti käytät aikaa murehtimiseen ja stressaamiseen.

Stressi ja ahdistus on totta — ajatukset niiden vallassa eivät ole

Ihmiskunta ei ole koskaan koko olemassaoloaikanaan saanut elää fyysisesti näin helpoissa olosuhteissa kuin missä me suomalaiset elämme juuri nyt.

Emme joudu kantamaan vettä kymmeniä kilometriä lähteestä — jonka vesi voi välillä loppua tai pilaantua. Emme joudu käyttämään koko päiväämme ruoan etsimiseen ja metsästämiseen. Jos saamme ison haavan, menemme lääkäriin ommeltavaksi.

Meidän ei tarvitse pelätä että vihollisemme polttaa kotimme, tappaa miehemme, raiskaa vaimomme ja vie lapsemme. Jossain päin maailmaa ihmiset joutuvat yhä pelkäämään näitä asioita, jotka meistä tuntuvat niin kaukaisilta ja muinaisilta.

Mutta kyllähän sinä sen jo tiesit. Siksi oma murehtimisesi tuntuu nololta.

Mutta tiesitkö sitä, että kokiessasi hirveää työstressiä tai murehtiessasi miten maksat laskusi, mielesi ja kehosi ovat samassa tilassa kuin silloin kun olet oikeassa hengenvaarassa?

Sydämesi hakkaa, kätesi hikoavat ja stressihormonit täyttävät kehosi niin silloin kun pelkäät vihollisen vainoavan sinua pusikossa kuin silloin kun kuvittelet joutuvasi kadulle maksamattomien laskujen takia tai katsot kauhuleffan jännittävintä kohtaa.

Toisin sanoen kokemasi stressi, ahdistus ja pelko ovat totta silloinkin, kun sinulla ei ole mitään hengenvaarallista syytä kokea niitä. Ne ovat fysiologisia reaktioita jotka voidaan mitata monin eri tavoin.

Niiden vallassa ollessasi pienetkin ongelmasi tuntuvat ylitsepääsemättömiltä elämän ja kuoleman kysymyksiltä.

Ongelmana ei ole stressireaktiosi — se kertoo vain että sisäinen hälytysjärjestelmäsi toimii niin kuin pitääkin. Jos joudut joskus hengenvaarallisiin oloihin, tämä järjestelmä voi pelastaa sinut kuolemalta.

Ongelmana ei ole se, että stressin ja ahdistuksen vallassa helpotkin haasteet näyttävät jättisuurilta — hankalammista puhumattakaan. Se kertoo vain siitä että ajatuskykysi on nyt tavallista heikompi ja kykysi löytää uusia ja parempia ratkaisuja kytketty pois käytöstä.

Ongelmana on se, että kukaan ei ole opettanut sinulle, että ne ajatukset joita ajattelet stressitilassa ovat niin todennäköisesti jotenkin pielessä, että on parempi jättää ne omaan arvoonsa.

Kukaan ei ole iskostanut selkäytimeesi, että käytännön ongelmia on tärkeää ja hyödyllistä ratkoa nimenomaan silloin, kun mieli on tyyni ja ajattelu kirkasta.

Sen sijaan hyvää tarkoittavat aikuiset ovat opettaneet sinulle jo lapsena, että huono fiilis tarkoittaa että silloin mieleen nousevat asiat ovat ongelmia — ja että ainoa tapa päästä eroon huonosta fiiliksestä on ratkoa nämä ongelmat niin pian kuin mahdollista.

Tai että meidän pitää puuttua asioihin juuri silloin kun ne vaivaavat meitä eniten, jotta voisimme olla taas onnellisia ja nauttia elämästä ilman mitään ongelmia.

VÄÄRIN!

Vastoinkäymiset kuuluvat elämään

Jos et ole vielä huomannut, niin elämään kuuluu kohdata asioita, joita emme ole ennen kohdanneet.

Törmäämme tilanteisiin, joissa emme välittömästi tiedä miten kannattaa toimia.

Tapaamme ihmisiä, joiden kanssa emme heti — tai koskaan — löydä yhteistä säveltä.

Saamme päähämme ajatuksia, joita emme osanneet odottaa.

Koemme tunteita, joita emme tienneet olevan olemassakaan.

Jos oletamme, että voimme ennakoida kaiken mitä tulee tapahtumaan ja tietää heti miten eri tilanteissa kannattaa toimia, yllättävät tilanteet voivat etukäteen ahdistaa ja pelottaa.

Joskus nämä uudet tilanteet voivat olla fyysisestikin erittäin kivuliaita — esimerkiksi auto-onnettomuudessa pahojen vammojen saaminen.

Useimmiten kokemasi kipu on kuitenkin henkistä alkuperää — eli omien ajatustesi synnyttämää.

Kuvittele että kumppanisi on juuri jättänyt sinut. Koet hirvittävää tuskaa. Millaiset ajatukset aiheuttavat tuskan?

Aiheuttaako ajatus “rakkaani ei ole juuri nyt tässä” tuskaa? Tuskin ainakaan kovin kovaa kipua, koska suhteenne aikana on usein ollut tilanteita, jolloin hän on ollut töissä, ulkona tai toisessa huoneessa.

Aiheuttaako ajatus “rakkaani ei juuri nyt halua olla kanssani (mutta en voi faktana tietää ajatteleeko hän huomennakin samoin)” tuskaa? Ehkä jonkin verran.

Varsinainen tuska tulee kuitenkin sellaisista ajatuksista kuten “en enää ikinä koskaan saa herätä rakkaani vierestä”

Tai: “En saa ikinä enää kokea tällaista rakkautta.” “Kaikki unelmani tulevaisuudesta ovat murskana.” “Ensi joulusta tulee ankea kun joudun olemaan yksin.”

TAI: “Mitä kaikki sanovat kun kuulevat että rakkaani on jättänyt minut — häpeäni tulee varmasti olemaan aivan hirveä.” “Joudun olemaan koko loppuelämäni yksin.”

Kaikki nämä ajatukset ovat pelkkää spekulaatiota. Et voi koskaan varmuudella tietää mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan.

Ehkä kumppanisi muuttaa mieltään.

Ehkä saat tietää hänestä jotain, joka muuttaa käsityksesi hänestä niin, että olet vain helpottunut että pääsit tyypistä eroon.

Ehkä mieleesi juolahtaa ajatus, joka saa sinut kokemaan suloista surua karmean tuskan sijaan.

Ehkä kaadut, lyöt pääsi ja menetät muistisi niin, ettet enää muista kuka kumppanisi on.

Ehkä lentokone törmää taloosi ja menetät henkesi.

Miksi stressaat, ahdistat ja pelottelet itseäsi murehtimalla?

Stressaat asioita, koska oletat että stressaamalla saat itsesi toimimaan tehokkaammin niin, että saat hoidettua tärkeänä pitämäsi asiat tietyssä ajassa ja tietyllä tavalla.

Murehdit koska yrität näin ”totutella” etukäteen niihin kauheisiin tunteisiin, joita uskot kokevasi jos ja kun asiat eivät menekään niin kuin olet toivonut.

Pelkäät että kaikesta varautumisesta huolimatta elämä yllättää sinut ikävästi housut kintuissa ja kuolet häpeään, yksinäisyyteen tai köyhyyteen.

Ympäristösi kannustaa olemaan huolissaan ja varuillaan silloinkin kun siihen ei ole mitään syytä — jos et usko, lue huviksesi viikon ajan iltapäivälehtien lööpit. Kuinka moni niistä yrittää lietsoa sinussa pelkoa ja epävarmuutta?

Tiedätkö miksi lehdet tekevät niin?

Koska uhkaavat otsikot kiinnittävät huomiomme ja saavat meidät ostamaan lehden — todetaksemme että lööppi johti jälleen kerran harhaan.

Toisaalta markkinamiehet ovat jo vuosikymmeniä tietäneet, että mitä ahdistuneempi ja pelokkaampi olet, sitä helpompaa sinulle on myydä asioita ja palveluita joita et tarvitse — mieluiten vielä velaksi että rikastuttaisit koronkiskojia.

Hengenvaarassa ei ehdi paljon murehtia

Kuinka usein olet oikeasti ollut hengenvaarassa? Vain minuuttien päässä hengen menetyksestä?

Ehditkö silloin kelata kauheasti kohtaloasi? Mitä lähempänä olit todellista vaaraa, sitä todennäköisemmin huomiosi oli siinä mitä tapahtui ja tilanteesta hengissä selviämisessä.

Ja siitä päätellen että luet nyt tätä, sinä selvisit hengissä. Mikäli ehdit pelätä kuolemaa, kuoleman murehtiminen meni hukkaan.

On jotenkin niin surkuhupaisaa, että murehdimme, stressaamme ja pelkäämme tulevaisuutta nimenomaan silloin, kun hätämme ei ole aidosti akuutti. Kun makaamme yöllä sängyssä, kun istumme keittiön pöydän ääressä, makaamme sohvalla tai ajamme autoa.

Sen sijaan että nauttisimme siitä, että juuri nyt minulla on vielä koti, perhe, ruokaa ja ehkä jopa vähän rahaa, pilaamme hyvän hetkemme kuvittelemalla mitä kaikkea voi mennä pieleen.

Argh!

Toisin sanoen murehdit, stressaat, märehdit menneisyyttä ja pelkäät tulevaisuutta, koska juuri tässä hetkessä kaikki on OK.

Seuraavan kerran kun huomaat murehtivasi, stressavasi tai pelkääväsi, kysy itseltäsi:

1. Mitä tässä ja nyt ympärilläni tapahtuu ihan oikeasti? 

Katso ympärillesi siinä tilassa ja tilanteessa jossa olet.

Onko joku tulossa miekka tanassa tappamaan sinua? Tai nyrkki ojossa lyömään sinua?

Onko sinulla ruokaa tai ainakin tieto mistä saat ruokaa seuraavaan ateriaasi?

Voitko nukkua ensi yön kuivassa, lämpimässä ja turvallisessa paikassa?

Katso uudestaan ajatuksia, jotka loivat kokemuksesi ahdistuksesta, stressistä ja pelosta.

2. Miten pitkälle tulevaisuuteen ahdistavat ajatuksesi sijoittuvat? 

Toisin sanoen koska mielessäsi kuvitteleva tilanne voi aikaisintaan toteutua jos se on toeutuakseen?

3. Millä todennäköisyydellä kauhuskenaariosi tulevat toteutumaan jos:

a) Et tee yhtään mitään?

b) Teet käytännön toimenpiteitä skenaarion estämiseksi?

Jos totesit ettet ole akuutissa hengenvaarassa etkä välttämättä edes pysty juuri nyt tekemään mitään pelkäämäsi asian estämiseksi, kysy itseltäsi:

4. Voinko antaa itseni nauttia siitä, että juuri nyt kaikki on vielä OK eikä minun tarvitse tehdä asialle mitään (koska en voi tehdä sille juuri tällä sekunnilla mitään)?

murehtiminenonajanhukkaa

 

Yksi asia minkä voit tehdä juuri nyt jos luet tämän ennen 1.1.2015 on tilata kutri.net:in nettikursseja tai hakea VIP-jäseneksi. VIP-jäsenyys ja nettikurssit nimittäin poistuvat myynnistä 1.1.2015.

Valitse elämäsi

Onko elämäntilanteesi, parisuhteesi, työpaikkasi tai kehosi muuttunut niin, että sinusta tuntuu ettet valinnut sitä? Tiesitkö että nopein tapa muuttaa kokemustasi tilanteesta joka ei juuri nyt miellytä on valita se?

Kuuntelin pari päivää sitten uusiksi radio-ohjelmaa, jossa minä, Maria Jungner ja avioerotutkija Jyrki Kiiski puhumme avioeroista. Voit kuunnella ohjelman täällä.

Siinä kerron ihmismielen rakenteisiin kuuluvasta valintavääristymästä, joka saa tietoisesti valitsemamme asian kokemaan arvonnousun silmissämme.

Tutkijat olettavat tämän vääristymän kehittyneen siksi, etteivät ihmiset jäisi vatvomaan jokaista valintaansa, vaan jatkaisivat elämäänsä eteenpäin kohti uusia valintoja.

Joskus kuitenkin se, minkä aikanaan valitsimme muuttuu tai osoittautuu ajan myötä toisenlaiseksi, kuin mitä se oli tai millaiseksi sen kuvittelimme.

Valintavääristymä saattaa selittää myös sen, miksi pitkissä parisuhteissa toiselle tai molemmille kumppaneista tulee fiilis, että “mä en valinnut tätä parisuhdetta”.

Useimpien ihmisten ajatusmaailma, käytös ja ulkonäkö muuttuu ajan mittaan. Se ihminen jonka kanssa olet tänään naimisissa tuskin enää näyttää tai kuulostaa samalta kuin ihminen, jonka valitsit kumppaniksesi vuosia sitten.

Pienten lasten vanhemmat harvemmin ymmärsivät lasten teon aloittaessaan, että samalla kun he valitsevat ilon ja innostuksen omien jälkeläisten kasvun seuraamisesta, he valitsivat myös unettomat yöt, korvatulehduskierteet, uhmaikäraivarit tai ympärivuorokautisen vastuun toisen ihmisen hyvinvoinnista.

Ylipainoinen ei valinnut lohturuokaan tarttuessaan tai sohvan pohjalle jämähtäessään kymmeniä kiloja ylipainoa vaan stressin lievitystä tai lepoa.

Nykyinen elämäntilanteesi on seurausta valtavan pitkästä ketjusta valintoja, joita olet tehnyt elämäsi varrella. Jos olisit valinnut kerrankin toisin, elämäsi näyttäisi tänään toisenlaiselta. Mutta et valinnut.

Nopein tapa vapautua ahdistuksesta ja vitutuksesta on valita aktiivisesti ja tietoisesti se, mitä sinulla on.

Valitse se mitä sinulla on

Mitä hyvää tässä tilanteessa on?

Jokaisessa tilanteessa on jotain hyvää ja arvokasta — jos ei muuta niin se, että siitä voi oppia jotain.

Vaikea sairaus voi opettaa kärsivällisyyttä, kestävyyttä ja arvostusta elämää kohtaan.

Ylipaino voi opettaa millaiset valinnat johtavat lihomiseen.

Tylsä työ voi antaa aikaa ajatella millaista työtä haluat tehdä jatkossa.

Joskus valintaa helpottaa se, että näet miksi valinnat, jotka johtivat tähän tilanteeseen tuntuivat aikanaan oikeilta. Mitkä tuolloin olettamistasi asioista ovat yhä totta tai paremmin kuin mitä oletit?

Vaikka en osannut arvioida miten vaativaa lasten kanssa eläminen on, en myöskään osannut kuvitella miten valtavasti voisin kokea rakkautta heitä kohtaan.

Tai miten ihanalta ja helpottavalta voi tuntua kun koko illan kitissyt lapsi nukahtaa.

Jos tämän tilanteen valitseminen tuntuu kertakaikkiaan mahdottomalta, mitä valitset sen tilalle?

Mitä haittoja, hankaluuksia ja epämiellyttäviä asioita toisesta valinnasta seuraa?

Jos valitset lopettaa tämän suhteen sen sijaan että valitsisit kumppanisi uudestaan, valitset myös surun suhteen päättymisestä ja menetät silminnäkijän elämällesi.

Jos valitset lasten luovuttamisen jonkun toisen hoitoon, valitset ikävän lapsia kohtaan ja menetät mahdollisuuden kokea iloa ja ylpeyttä kun näet heidän kasvavan ja kehittyvän arjessa.

Jos valitset tylsältä tuntuvasta työpaikasta irtisanoutumisen valitset taloudellisen turvattomuuden ja menetät arkeen ryhtiä tuovan rutiinin.

Miltä toinen valinta näyttää kun mietit myös sen haittapuolia?

Valitsitpa sitten sen, mitä sinulla on nyt tai sitten jotain ihan muuta, tärkeintä on nähdä että sinulla on aina vapaus valita.

Jos et näe sitä, katso tarkemmin — ne vaihtoehdot joita mielestäsi ei ole olemassakaan, ovat mielestäsi vain niin huonoja, ettet tule edes ajatelleeksi niitä.

Kun näet että sinulla on olemassa huonompiakin vaihtoehtoja, voit nähdä miten se, mitä sinulla on, on itse asiassa hyvä vaihtoehto.

Hyviä valintoja!

valitseelamasi

Tiesitkö että voit kokea hyvää oloa, mielenrauhaa ja jopa onnea hetkenä minä hyvänsä, olosuhteista riippumatta? Jos et, tsekkaa Mielenrauha-kurssini.