Miksi suutumme helpommin läheisillemme?

Pystytkö suhtautumaan elämään useimmiten melko kevyesti ja rennosti? Koetko helposti rakkautta ja hyvää oloa? Onko sinulla edelleen joku läheinen, joka onnistuu kerta toisensa jälkeen tekemään sinut hulluksi?

Miksi joskus ne jotka ovat meille läheisimpiä näyttävät aiheuttavan meissä voimakkaimmat ikävältä tuntuvat fiilikset?

Siksi, että alhaisessa mielentilassa mieleemme voi juolahtaa kaikki ne kerrat, jolloin he ovat toimineet samalla tavalla, joka juuri nyt sattuu ärsyttämään meitä.

Miten minun läheiseni sai minut suuttumaan

Ehkäpä tämä esimerkki omasta elämästäni avaa mitä tarkoitan.

Olimme kokoontuneet koko suvun voimin juhlimaan erään sukulaiseni  synttäreitä.

Eräs läheiseni huomautteli jo alkuillasta että DVD-elokuva jota lapseni rakasti ei ollut hänen mielestään lapsille sopiva (vaikka se oli sallittu lapseni ikäisille). Siinä vaiheessa olin hyvällä tuulella eli korkeassa mielentilassa, joten vain lausuin jotain nasevaa takaisin ja jatkoin juhlintaa.

Jos ilta olisi päättynyt siihen, sananvaihdosta ei ehkä olisi jäänyt mitään muistijälkeä. Olisin todennut puolisolle että ”oli tosi kiva ilta.”

Valitettavasti niin ei käynyt. Illan edetessä aloin väsyä. Aloin valmistautua lähtöön. Yritin epätoivon vimmalla löytää  kaikki mukaan ottamamme tavarat, joista osan esikoiseni oli levittänyt ympäri juhlapaikkaa.

Hermostukseni kasvoi kun päässäni pyöri ajatuksia tyyliin ”voi argh mä en millään jaksaisi pukea noita lapsia” ja ”jos mä en nyt löydä sitä lippalakkia, saan taas kuulla miten mä aina unohtelen lapsen tavaroita tänne.”

Sitten lapseni sanoi että hän haluaisi lempi-DVD:n mukaansa. Synttärisankarin puolesta se kävi. Aiemmin avautunut läheiseni oli ehkä itsekin väsynyt ja kertoi uudestaan mielipiteensä siitä, miten DVD ei olisi sopiva lapselleni.

Jälkeenpäin ajatellen hänen kommenttinsa ei ollut sen kummempi kuin aiempi kommentti, jonka hädintuskin noteerasin. Mutta nyt minä olin väsynyt ja alhaisessa mielentilassa.

Samassa mieleeni juolahtivat kaikki ne kerrat kun kyseinen läheinen on ottanut asiakseen puuttua niin minun kuin muiden asioihin. Luonnollisesti muistin vain ne kerrat, kun hänen kommentointinsa oli ärsyttänyt minua. Yhtäkkiä minusta tuntui tosi todelta ajatus ettei läheinen koskaan tehnyt muuta kuin kritisoi muita.

Samalla unohdin ne kerrat kun läheisen kommentit eivät olleet juuri liikuttaneet tai kun hän oli vilpittömästi iloinnut muiden puolesta tai kannustanut heitä.

Olin niin syvällä alhaisen mielentilani ajatuksissa, että halusin vain varmistaa ettei läheiseni IKINÄ ENÄÄ uskaltaisi sanoa minulle mitään minun ja varsinkaan lapseni asioista.

Niinpä karjuin kurkku suorana, naama punaisena ja itku kurkussa hänelle mielipiteeni hänen käytöksestään. Muut läheiset, jotka ovat tottuneet kaikenlaisiin purkauksiin, näyttivät hämmentyneiltä.

Läheiseni säikähti käytöstäni ja pyysi anteeksi. Kiukkuni laantui yhtä nopeasti kuin se oli tullutkin. Lähdin kotiin ja jälkeenpäin selvitimme asian  tekstiviesteillä.

Oma mielentila määrää miltä muiden käytös tuntuu

Ongelmana ei ollut se, että läheiseni puuttui asioihini — hän teki sitä jo alkuillasta — vaan se, että hän sattui tekemään niin kun minä olin alhaisessa mielentilassa.

Jos joku täysin vieras ihminen olisi ensimmäistä kertaa ikinä puuttunut asioihini samalla tavalla, olisin ehkä loukkaantunut alhaisen mielentilan takia, mutta tuskin olisin raivostunut niin valtavasti.

Pahin raivo syntyi nimenomaan ajatuksesta ”miksi ton pitää AINA puuttua muiden asioihin”.

”Kun sä aina…” / ”Mikset sä ikinä…”

Väitän että juuri ajatus ”kun se AINA tekee noin” tai ”miksei se KOSKAAN tee näin” on se ajatus, joka saa meidät reagoimaan niin voimakkaasti läheistemme sanomisiin silloin kun olemme alhaisessa mielentilassa.

Ongelmana ei ole se, että läheinen oikeasti toimisi aina samalla tavalla. Hänenkin mielentilansa vaihtelevat ja eri mielentiloissa hän toimii eri tavalla.

Toisin sanoen jos olisimme seuranneet läheisesi ja sinun kaikkia kohtaamisia videokameran kanssa, näkisimme että hänen käytöksensä vaihtelee todellisuudessa enemmän kuin sinun mielikuvissasi.

Ongelmana ei ole edes se, että hän sanoisi tai toimisi tietyllä tavalla usein. Videokameraseuranta saattaisi paljastaa että välillä sama ärsyttävä kommentti menee toisesta korvastasi sisään ja toisesta ulos. Välillä se saattaa jopa naurattaa sinua.

Joskus tätä on vaikea hyväksyä siksi että uskomme universaaliksi totuudeksi ajatuksen ”ihmisten pitää käyttäytyä tietyllä tavalla”.

Esimerkiksi alhaisessa mielentilassa minusta tuntui ”totuudelta”, ettei toisen asioihin saa puuttua. Korkeassa mielentilassa näen että läheiseni tekee niin, koska aidosti välittää ja uskoo että hänen ajatuksistaan on minulle hyötyä. Vastaavasti näen että kyllä itsekin otan kantaa läheisteni asioihin — usein pyytämättä.

Ennen nykyistä ymmärrystäni olisin saattanut jäädä jumittamaan tapahtumaan ajatellen ”miksi sen piti tehdä niin?” Olisin saattanut kantaa kaunaa ”antaakseni opetuksen” läheiselleni — ihan vain varmistaakseni ettei hän enää ikinä aiheuttaisi minulle tällaista suuttumista.

Nyt pahimman kiukun laannuttua tajusin mitä oli tapahtunut: olin ajautunut väsyneenä alhaiseen mielentilaan ja ottanut siellä ajatukseni vakavasti. Minun oli helppo pyytää anteeksi purkaustani, antaa anteeksi läheisen käytös ja palata hyvään oloon.

Onko sinulla läheinen, jonka juttuihin hermostut mielestäsi helpommin tai pahemmin kuin muiden juttuihin? Haastan sinut bongaamaan kaikki ne kerrat, kun hänen välillä ärsyttävä käytöksensä ei ärsytäkään sinua.

Huomaatko miten oma mielentilasi ja ajattelusi on hänenkin kohdallaan luonut kokemuksesi?

laheinenottaapaahan

Joulukalenteri 2013: 10. Onko tämä universaali totuus?

Tällä 2,5 minuuttia pitkällä videolla kysyn yhden tärkeimmistä ja voimallisimmista kysymyksistä, joita voimme itsellemme esittää.

Tässä käyttöesimerkkejä:

  • Onko universaali totuus, että puolisoni on AINA aamuisin kärttyinen?
  • Onko universaali totuus, ettei KUKAAN ymmärrä minua?
  • Onko universaali totuus, että mokaaminen on hävettävää?
  • Onko universaali totuus, että tämän ikäinen ei saa enää töitä?
  • Onko universaali totuus, etten saa nousta vastarintaan?
  • Onko universaali totuus, että kumppanini pitää huomioida minua?
  • Onko universaali totuus, etten voi rakastaa läheistäni täysin sydämin, jos hän käyttäytyy näin?
  • Onko universaali totuus, etten saa rentoutua ennen kuin X tapahtuu?
  • Onko universaali totuus, etten voi olla onnellinen, ennen kuin X tapahtuu?

 

Joulukalenteri 2013: 7. Voinko antaa itseni kokea rakkautta ilman rajoituksia

Tämän päivän video on 6 minuuttia pitkä, koska se käsittelee ihmissuhteidemme kannalta tärkeintä kysymystä. Selitän videolla miksi kysymys on nimenomaan ”annanko kokea rakkautta” eikä ”annanko itseni rakastaa”.

Puhun myös rakkauden salaisesta sääntökirjasta, josta olen puhunut mm. täällä kaikille avoimella videolla sekä tällä VIP-jäsenten ja äitiyskurssilaisten 30 minuuttia pitkällä videolla.

Haluatko kokea enemmän rakkautta, mielenrauhaa ja hyvää oloa? Liity Kutri.net:in VIP-jäseneksi.

Mitä mustasukkaisuudelle voi tehdä?

Oletko koskaan kokenut mustasukkaisuutta? Tuota kauheaa pelon, epätoivon ja raivonsekaista tunnetta, joka puristaa sydäntä ja puukottaa vatsanpohjaa?

Minä olen. Olen myös tehnyt mustasukkaisuuden vallassa todella noloja asioita — niin noloja, etten halua kertoa niistä kenellekään.

Kuuntelin eilen You’re not so smart -podcastia, jossa oli vieraana mustasukkaisuutta tutkinut  David Buss.

Davidin mukaan kaikissa kulttuureissa esiintyy mustasukkaisuutta — myös niissä joiden aiemmin ajateltiin olevan vapaita ko. tunteesta.

Mustasukkaisuudella näyttää olleen tärkeä evoluutiobiologinen tarkoitus. Ihmisuroksilla se on varmistanut etteivät muut urokset pääse hedelmöittämään hänen naarastaan, kun taas mustasukkaiset ihmisnaaraat ovat vahtineet ettei uros ala huolehtia muista naaraista ja näiden jälkeläisistä.

Eräs Davidin opiskelijoista tutki mustasukkaisuutta analysoimalla Rysän päällä -tosi-tv-ohjelman osia.

Siinä vaiheessa kun petetty kohtasi pettämisestä kiinni jääneen puolisonsa, miehet kysyivät ensimmäiseksi ”harrastitteko seksiä”, kun taas naiset kysyivät ensimmäiseksi ”oletko rakastunut häneen”:

Koska mustasukkaisuus on synnynnäinen ominaisuus, et voi estää itseäsi kokemasta sitä hetkellisesti — ainakaan jos olet kiintynyt toiseen ihmiseen.

Olennaista on ymmärtää, että vaikka koet jotain tunnetta, se ei tarkoita että sen vallassa ajatellut ajatukset ovat totta — saati että tunteesta pitää seurata minkäänlaisia toimenpiteitä.

Toisin sanoen kokemasi mustasukkaisuus johtuu ennen kaikkea siitä, että olet ihminen — ei siitä, että toinen olisi välttämättä pettämässä tai jättämässä sinua.

Se, että sinun tekee mieli alkaa mustasukkaisuuden vallassa kontrolloida toista tai eliminoida kilpailijasi ei todellakaan tarkoita että niin kannattaa tai pitää tehdä.

Väitän että suurin ero niiden ihmisten välillä, jotka sanovat etteivät ole mustasukkaisia ja niiden välillä jotka ovat ilmiselvästi mustasukkaisia on se, että vaikka em. ihmiset ehkä kokevat hetkellisesti mustasukkaisuuden tunnetta, he eivät anna sille mitään painoarvoa.

Sen sijaan he kuittaavat sen väsymyksenä, hetkellisenä epävarmuutena tai hormonihäiriönä, joka menee itsestään ohi. Kun he eivät tee tunteestaan ongelmaa, siitä ei tule ongelmaa.

Entä jos mustasukkaisuuteen on aihetta? Et voi tietää onko siihen aihetta ennen kuin puolisosi jää pettämisestä kiinni. Niin kauan kun et tiedä varmasti onko puolisosi pettänyt vai ei, mustasukkaisuudessa vellominen ja spekulointi on mielestäni turhaa itsekidutusta.

Entä jos kumppanisi on syyttä mustasukkainen? Keskustele hänen kanssaan avoimesti hänen peloistaan ja omista tunteistasi. Pyydä häntä lukemaan tämä tai kerro itse että mustasukkaisuus on koodattu geeneihimme niin, ettemme voi päästä tunteesta kokonaan eroon.

Sen sijaan voimme milloin tahansa nähdä meissä nousevan mustasukkaisuuden tunteen jälleen yhtenä vääränä hälytyksenä, joka kertoo enemmän ihmisyydestämme ja sen hetken mielentilasta kuin meistä yksilöinä tai parisuhteemme tilasta.

Onko puolisosi erityisen omistava, rajoittaa menemisiäsi, yrittää eristää sinut läheisiistäsi, mollaa ja väheksyy sinua jottet uskoisi saavasi parempaa puolisoa tai on väkivaltainen tai muuten uhkaava?

Kuuntele sisäistä viisauttasi! Voi olla hyvä jatkaa matkaa, jos et saa häntä näkemään, että mustasukkaisuus kertoo vain ja ainoastaan hänen ihmisyydestään, ei siitä että olet pettämässä häntä heti kun silmä välttää.

Erään viisaan naisen sanoin: ”hulluutta ei pidä myötäillä.”

Sillä hetkellä kun koet mustasukkaisuutta, et koe rakkautta.

Haluatko kokea enemmän rakkautta parisuhteessasi?

Jätä mustasukkaiset ajatuksesi omaan arvoonsa ja anna itellesi lupa rakastaa toista täysin sydämin, ilman ehtoja!

[box icon=”book” style=”simple”] Kiinnostaako sinua ihmismielen toiminta, muttet ehdi tai viitsi kuunnella tuntikausia englanninkielisiä podcasteja tai lukea uusimpia aihetta sivuavia kirjoja?

Liity Kutri.net:in VIP-jäseneksi ja pääset kuorimaan kermat päältä kuuntelemalla kerran pari kuussa ilmestyvää VIP-podcastia, jossa kerron mitä olen juuri oppinut eri asiantuntijoilta: http://kutri.net/olevip[/box]

Oletko liian armoton itseäsi kohtaan?

Syytätkö itseäsi koskaan tekemästäsi mokasta ajatellen ”mun olisi pitänyt tietää”, mutta jos kaverisi tekisi vastaavan mokan, sanoisit hänelle ”sä et voinut tietää”? Ajatteletko olevasi huono vanhempi tai puoliso koska toimit tietyllä tavalla, mutta jos ystäväsi toimisi niin, sanoisit hänelle ”hei, et sä ole huono äiti/isä/puoliso”? Vaaditko itseltäsi parempaa käytöstä, enemmän ymmärrystä tai kovempaa kestävyyttä kuin keneltäkään muulta?

Minä olen toiminut niin vuosikausia. Kaikkein eniten olen ruoskinut itseäni tavastani olla äiti. Ennen kuin oivalsin ettei minun kannata ottaa vakavasti kurjalta tuntuvia ajatuksia, piiskasin itseni niillä vereslihalle: ”sä olet maailman paskin äiti kun suutut lapsellesi”, ”näin hajamielisen ja huihthapelin ihmisen ei olisi pitänyt ikinä alkaa äidiksi”, ”sun lapsesi ansaitsee kärsivällisemmän äidin, joka tykkää lukea satuja”.

Olen tehnyt niin harvemmin sen jälkeen, kun oivalsin etten ole hyvä äiti enkä huono äiti. Olen vain äiti joka perustilassaan mielenrauhassa ollessaan toimii fiksusti — ja ahdistuneena, stressaantuneena tai väsyneenä toimii typerästi.

Viime aikoina olen joutunut arvioimaan ajatuksen kanssa toimintaani äitinä. Ammattikasvattajan kysely havahdutti minut siihen, etten ole ehkä osannut tukea lastani parhaalla mahdollisella tavalla. Kun hän kysyi minulta ”tunnetko sä siitä syyllisyyttä”. Totesin että totta kai tunnen, siis silloin kun olen alhaisessa mielentilassa. Kun kysyin häneltä eikö hän tunne ikinä syyllisyyttä äitinä, hän nauroi että: ”eiköhän se tule automaattisesti mukana lapsen syntyessä”.

Eilen juttelin asiasta kahden viisaan naisen kanssa. Kumpikin muistutti minua siitä, että olen äitinä toiminut parhaan ymmärrykseni mukaan haastavassa tilanteessa. Mielenrauhan ja rakkauden tilassa näen sen toki itsekin. Siinä näen myös ettei mitään peruuttamatonta ole tapahtunut. Ennen kaikkea tein päätöksen alkaa toimia toisella tavalla ja laitoin sen heti täytäntöön. (VIP-jäsenet voivat lukea muutoksista täältä.)

Koko episodi muistutti minua siitä, miten pitkälle olen päässyt vanhasta ajattelusta. Ennen vanhaan olisin valvonut yökausia miettien epätoivoisena, miten olen ehkä pilannut lapseni elämän (vaikken olekaan). Olisin ajanut itseni päivittäin tilaan, jossa tilanne olisi vaikuttanut ylitsepääsemättömältä.

Samaan aikaan olisin sokeutunut sille, etten olisi ikinä vaatinut yhdeltäkään ystävältäni asioita, joita olisin vaatinut itseltäni.

Nyt ajatukset epäonnistumisesta juolahtivat mieleeni hetkinä, jolloin olin jo valmiiksi huonossa hapessa: väsynyt, nälkäinen, hermostunut. Otin ne vain vähän aikaa vakavasti, ennen kuin havahduin siihen, miten kurja oloni oli.

Sillä hetkellä kun tajusin että ajatteluni ja puheeni kumpusivat tästä alhaisesta mielentilasta, oloni keveni ja pystyin ajattelemaan kirkkaammin. Muistin taas, ettei itsensä syyttely, häpeä ja halveksunta auta mitään. Anteeksipyytäminen ja -antaminen ja asioiden uudella tavalla tekeminen auttaa.

Seuraavan kerran kun huomaat syyttäväsi itseäsi jostain tai vaativasi itseltäsi jotain sellaista, mikä tuntuu vaikealta, mieti tekisitkö niin ystävällesi?

Miten neuvoisit asiassa sellaista ihmistä, jolle haluat parasta?

Voisitko edes tämän kerran armahtaa itsesi ja vaatia vain sen, minkä vaatisit muiltakin?

Jos sinusta tuntuu vaikealta antaa itsellesi armoa, vaikka jollain tasolla tiedät että se olisi tärkeää, varaa aika vapauttavaan ja valaisevaan keskusteluun kanssani.

Viisi vinkkiä pitkään parisuhteeseen

Kuuntelen parhaillaan kovasti kehuttua ja ainakin alun perusteella hienoa kirjaa 30 Lessons for Living: Tried and True Lessons from the Wisest Americans (30 oppituntia elämälle: testatut ja todet opit viisaimmilta amerikkalaisilta)

Kirjaa varten haastateltiin 1000 yli 70-vuotiasta amerikkalaista. Haastateltavat löytyivät omien yhteisönsä jäsenten suosituksien perusteella. He olivat tuttaviensa mielestä yhteisön viisaimmat ja elämäniloisimmat vanhukset. Heidän yleisimmistä elämänohjeistaan koostettiin 30 useimpien kannattamaa oppia.

Kirjan ensimmäisessä osiossa puhutaan parisuhteista.

Kaksi tärkeintä suositusta parinvalintaan oli valita puoliso, joka on mahdollisimman samanlainen — ainakin arvomaailmaltaan — ja varmistaa että kumppani on sellainen, joka voisi olla ystäväsi, jos et olisi rakastunut häneen.

Vanhukset, joista monet olivat olleet 50-60 vuotta naimisissa, muistuttivat myös, että toista ei voi muuttaa. Siksi suhteen alussa on tärkeää miettiä, oletko oikeasti valmis elämään vuosikausia niiden kumppanin ominaisuuksien kanssa, joista et pidä.

Viisi vinkkiä pitkään parisuhteeseen

1. Keskustelkaa vaikeista asioista muualla kuin kotona

Jostain syystä vaikeiden asioiden ”vieminen ulos” eli niistä puhuminen jossain uudessa ja erilaisessa ympäristössä näytti edesauttavan asioiden ratkaisemista.

Tämä voisi selittyä esimerkiksi sillä, että julkisella paikalla hillitsemme paremmin tunteemme tai että maisemanvaihdos edesauttaa uusien ajatusten saamista.

Toinen selitys voisi olla se, että usein välttelemme hankalista asioista puhumista kun olemme hyvällä tuulella. Luulemme, että ikävä asia ”pakottaa” meidät huonolle tuulelle — vaikka tosi asiassa muistamme ottaa sen puheeksi vain silloin kuin kaikki muutenkin ottaa päähän.

Jos sovimme että puhumme vaikeasta asiasta tiettyyn aikaan ja tietyssä paikassa, todennäköisyys siihen että molemmat ovat silloin paremmalla tuulella on suurempi.

2. Päästä paineet pihalle ennen kuin yrität selvittää riitoja

Eräs haastatelluista kirjoitti kiukuspäissään tunteensa kirjeeksi miehelleen, luki itsekseen kirjeen seuraavana päivänä ja repi sen antamatta miehelleen. Sen jälkeen hän oli valmis puhumaan puolisonsa kanssa.

Toinen maalaistalon emäntä meni miehelleen suututtuaan navettaan puhumaan mielipiteensä ensin vihan vallassa eläimille, kunnes rauhoituttuaan pystyi taas keskustelemaan järkevästi puolisonsa kanssa, joka oli sillä välin raivonnut puutarhassa kasveille.

Minun nähdäkseni tämä on rakkaudellisen parisuhteen kulmakiviä: älkää keskustelko mistään haastavammasta (tai edes kivasta) silloin kun toinen tai molemmat on huonolla tuulella.

Huonolla tuulella olemme kuin säikähtäneitä villipetoja: valmiita hyökkäämään tai taistelemaan. Yrittäisitkö sinä neuvotella järkevästi raivohullun härän tai uhmakohtauksen vallassa lattialla kieriskelevän lapsen kanssa?

3. Älä pidä kirjaa

Yksi tärkeimmistä suosituksista oli antaa parisuhteessa 100 % ja olla pitämättä kirjaa siitä, kumpi antaa enemmän.

Se miltä kummankin kumppanin 100 % milloinkin näyttää, vaihtelee. Vakavasti sairastuneen täysi panostus on erilainen kuin täysissä sielun ja ruumiin voimissa olevan panos.

Olennaista on, ettei ajattele että ”koska toi tekee noin vähän, niin sitten minäkään en tee mitään” eikä edes mieti miten paljon kumpikin tosiasiallisesti panostaa parhaillaan suhteeseen.

Kuten yksi haastatelluista sanoi: ”Kun heräät aamulla mieti, miten voit tänään ilahduttaa edes vähän kumppaniasi — älä mitä voit häneltä saada.”

4. Anna toisen sanoa mitä hänellä on mielessään

Tämä oppi on ollut itselleni välillä vaikea.

Anna toisen sanoa mielipiteensä niin, että aidosti ja keskeytyksettä kuuntelet häntä. Usein kumppani haluaa tulla vain kuulluksi. Se, että samaan aikaan tuijotat televisiota, tietokonetta tai kännykkää tai teet kotitöitä katsomatta kumppania silmiin ei edesauta asiaa.

Olen (ollut) kova tyttö keskeyttämään. Siihen sain ”avun” kun luin opettajani Nancy Klinen ajatuksen, että keskeyttäminen on sama kuin vetäisit litsarin päin toisen naamaa. Auts!

Kun kuuntelet, kuuntele mitä toinen sanoo — älä kelaa mielessäsi mitä vastaat hänelle tai käy sisäistä väittelyä toisen sanomisen kanssa. Omien opettajieni sanoin: ”kuuntele kuin kivi, jolla on korvat”.

Voitte esimerkiksi sopia että kumpikin saa puhua tietyn minuuttimäärän ajan keskeytyksettä, jonka jälkeen toinen toistaa mitä puhuja sanoi kunnes puhuja toteaa että kuuntelija on ymmärtänyt mitä hän sanoi.

5. Älä sitoudu kumppaniisi, sitoudu parisuhteeseen

Jokaisen haastatellun parisuhteessa oli ollut vaikeita aikoja, mutta elinikäinen ja tietoinen sitoutuminen nimenomaan suhteeseen ja sen eteen työskentelemiseen auttoi pitkään naimisissa olleita pääsemään vastoinkäymisten yli.

He myös ymmärsivät, että jokaisessa suhteessa tulee olemaan todella vaikeita aikoja, mutta kun niistä vain jaksoi selviytyä, niitä seuraavat hyvät ajat saivat kamppailun tuntumaan vaivan väärtiltä.

Niinä aikoina kun kärsivällisyys kumppania kohtaan oli vähissä vaikkapa tämän masennuksen tai pettämisen takia, ajatus siitä, että suhde oli tärkeämpi kuin oma ylpeys tai henkilökohtainen mukavuus auttoi jaksamaan.

Sitoutuminen ei ole sama asia kun lupaus tai aikomus. Se on sitova päätös, joka sulkee kaikki muut vaihtoehdot pois niin totaalisesti, ettei niitä edes harkita.

Itse olen tehnyt tällaisen sitoumuksen nykyisessä parisuhteessani. Näen sen olevan yksi syy siihen, että tämä suhde on kestänyt, syventynyt ja vahvistunut lähes viiden vuoden ajan enemmän kuin yksikään aikaisemmista suhteista. Näin siitäkin huolimatta, että tässä suhteessa olosuhteet ovat olleet mm. lasten yövalvomisten takia käytännön tasolla haastavammat kuin yhdessäkään aiemmassa suhteessa.

Lue lisää projektista täällä.

Pitkässä parisuhteessa elävä: mitkä ovat sinun vinkkisi?

Rakkauteen ei kuulu pitää kirtaa vaan tehdä parhaansa

 

Puhun Kutri.net:in VIP-puolen seuraavassa podcastissa lisää kirjasta saamistani opeista. Liity täällä VIP-jäseneksi.

Miksi ihmiset pettävät (ja miten sen voi estää)?

VASTUUVAPAUSLAUSEKE: Tämä kirjoitus on suunnattu ihmisille, jotka syystä tai toisesta haluaisivat elää yksiavioisessa suhteessa, mutta kokevat sen haastavaksi ja luulevat että vaikeus johtuu esimerkiksi heidän kumppaninsa käytöksestä.

Ei ole olemassa mitään universaalia lakikirjaa, joka määrittäisi Ainoan Oikean tai Kaikille Yhteisen Kaikkein Parhaan parisuhdemuodon.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole markkinoida yksiavioisuutta ainoana oikeana tapana elää — ainoastaan selittää miksi se voi tuntua haastavalta ja mikä lopulta ratkaisee lipsuuko joku aikeestaan pysyä yksiavioisena vai ei.

Onko sinua petetty? Harkitsetko pettämistä? Vai oletko ehkä haksahtamaisillasi varattuun ihmiseen?

Olen erinäisistä syistä ”saanut” syventyä aiheeseen viimeisen 30 vuoden aikana kaikista mahdollisista näkökulmista.

Siitä huolimatta vasta viimeisen kahden vuoden aikana olen oikeasti oivaltanut mistä seksuaalisessa pettämisessä on kyse.

[LISÄYS] Saamieni kommenttien perusteella tajusin etten huomannut määritellä mitä tarkoitan pettämisellä.

Sitä, että parisuhteessa elävä pariskunta on sopinut, että niin kauan kun he ovat toistensa kanssa suhteessa, he eivät harrasta seksiä muiden ihmisten kanssa — ja sitten toinen puolisoista menee tekemään niin ilman toisen lupaa.

Mitä kukakin pariskunta laskee seksiksi ja tai miten he määrittelevät uskollisuuden, on pariskunnan oma asia.

Jos pariskunta on sopinut että on OK harrastaa seksiä muiden ihmisten kanssa, niin silloin kyse ei ole tietenkään pettämisestä.

Rakastuminen on poikkeustila

Psykologian tohtori Christopher Ryan on tutkinut ihmisten seksuaalisuutta ja pettämistä ja tullut siihen tulokseen, että emme ole biologialtamme ja vieteiltämme yksiavioisia.

Tätä tukee myös rakkaustutkija, antropologi Helen Fisherin havainto, että sama ihminen voi yhtä aikaa kokea syvää, lämmintä rakkautta yhtä henkilöä kohtaan, intohimoista rakastumista toista tyyppiä kohtaan ja olla ihastunut pariin muuhun tyyppiin.

Fisherin mukaan intohimoinen rakastuminen on pikemminkin vietti kuin tunne.

Tämän rakastumisvietin tarkoitus on saada meidät tekemään jälkeläisiä mahdollisimman pian tapaamisen jälkeen.

Kiihkein rakastumisvaihe kestää 1-3 vuotta ja se voidaan havaita mm. pakkomielteisenä aivotoimintana.

Jos suhde kariutuu alkumetreillä, hylätyksi tulleen rakastumistila voi vain pahentua ja saada hänet käyttäytymään hetkittäin todella hullusti.

Rakastuneesta voi tuntua suorastaan mahdottomalta ajatus siitä, että hän voisi tuntea seksuaalista vetoa jotakuta toista kuin kumppaniaan kohtaan. Siksi hänelle voi olla suoranainen järkytys, kun rakastumistila alkaa helpottaa ja yhtäkkiä hän huomaa kiihottuvansa jostakusta toisesta.

Olen itsekin joskus tulkinnut ilmiön merkiksi siitä, että vanhassa suhteessa oli jotain pielessä. Nyt ymmärrän että kyseessä on täysin normaali biologinen ilmiö.

Miksi yksiavioisuus on kuin kasvissyönti

Se, että meidät on biologisesti tarkoitettu moniavioiseksi, ei tarkoita kuitenkaan sitä ettemme voisi olla halutessamme yksiavioisia.

Christopher vertaakin yksiavioisuutta kasvissyöntiin.

Elimistömme on tarkoitettu syömään niin eläinkunnan kuin kasvikunnan tuotteita. Silti monet valitsevat kasvissyönnin ja voivat elää pitkän ja hyvän elämän terveenä ja hyvinvoivana kasvisruokavaliostaan nauttien.

Samalla tavalla voimme valita halutessamme yksiavioisuuden ja elää pitkän ja tyydyttävän elämän harrastaen hyvää seksiä vain yhden ihmisen kanssa, vaikka viettimme saisivat meidät kiinnostumaan välillä muistakin ihmisistä.

Perimmäinen syy pettämiseen

Pettämisessä on loppujen lopuksi kyse aina siitä, että pettäjä uskoo todeksi ajatuksen ”minun pitää ja minulla on oikeus rakastella muun kuin oman puolison kanssa”.

Esimerkiksi prostituoidun luona käyvä pettäjä saattaa uskoa todeksi ajatukset ”minun pitää saada seksiä”, ”en saa puolisoltani sellaista seksiä kuin haluan” ja ”huorissa käyminen on vain seksiä eikä varsinaista pettämistä”.

Firman pikkujouluristeilyllä pettävä saattaa ajatella kännipäissään ”mua panettaa, ja toi haluaa antaa”, ”tää on vain tää yksi kerta”, ”kukaan ei saa tietää, ei tää mitään haittaa”.

Syvempään salasuhteeseen antautuva saattaa uskotella itselleen: ”oma parisuhteeni on emotionaalisesti kuollut, minulla on oikeus kokea intohimoa ja rakkautta, tämä ihminen on spesiaali” ja ”jos en rakastele hänen kanssaan, kadun koko loppuelämäni.”

Joskus pettäminen voi lähteä ajatuksesta ”en kehtaa erota, mutta minulle on ihan sama mitä vanhalle parisuhteelle käy”, ”haluan ulos vanhasta suhteesta ja tämän jälkeen sen voi ainakin lopettaa.”

Se, että koet seksuaalista vetoa jotakuta toista kuin puolisoasi kohtaan, ei tee sinusta pettäjää. Se tekee sinusta ihmiseläimen.

Petät, koska oletat kiihotuksen olevan merkki siitä, että sinun pitää pettää.

Puheet seksin puutteesta, parisuhteen huonosta tilasta, läheisyyden ja huomion kaipuusta jne. ovat vain selityksiä, joilla selität ”outoa kiihottumistasi” ja annat itsellesi luvan pettää.

Onko pettäminen petetyn syytä?

Sain inspiraation tähän kirjoitukseen mentaalivalmentaja Minna Marshin väitteestä, että jos miehet eivät saa tyydyttävää seksiä kotona, he hakeutuvat useimmiten etsimään seksiä toisilta naisilta.

Minna Marshin väite perustuu keskusteluihin, joita hän on käynyt ”monen miehen kanssa”.

Uskon että moni mies on kertonut näin Minnalle. Minäkin olen aikanaan kuullut näitä tarinoita. Ehkä joskus jopa uskonut niitä. Mutta ovatko ne totta?

Minä väitän, että eivät ole.

Voi olla, että sillä hetkellä kun joku avautuu himoitsemalleen henkilölle aiheesta, hän itsekin uskoo tarinaansa. Miten muuten hän voisi selittää itselleen, että tuntee vetoa muuta kuin omaa kumppaniaan kohtaan?

Samaan aikaan on mahdollista, että hänellä on ollut varsin hyvää seksiä kumppaninsa kanssa edellispäivänä. Puoliso on saattanut jopa olla aloitteellinen seksin suhteen.

Harmi vain, että rakastumiseksi kutsuttu biokemiallinen poikkeustila on mennyt jo ohi, eikä siihen auta enää stay upit, seksialusvaatteet tai öljyhieronnat.

Niinpä moniavioiseksi suunnitellun ihmisen eläimelliset vaistot syttyvät uuden potentiaalisen seksikumppanin seurassa.

Jos soppaan lisätään vielä viinaa, kiihdyttävää musiikkia ja tanssia, uusi ympäristö (kuten jännittävästi keinuva laiva) tai muita jännityselementtejä, kiihotuksen tunne voi saada jopa unohtamaan oman puolison olemassaolon.

Siinä vaiheessa vain se, millaisen merkityksen henkilö antaa kiihottumiselleen ja miten kannattavaksi hän arvioi pettämisen, ratkaisee.

Monet miehet eivät petä edes silloin, kun he kokevat kiihottuvansa vieraasta naisesta, vaikka vaimo ei olisi antanut aikoihin.

Jotkut miehet pettävät, vaikka puoliso olisi kuinka pannut parastaan ja panostanut ulkonäköönsä.

Siksi väitän, että pettäminen ei ole koskaan petetyksi tulleen syytä.

Kannattaako omaan seksikkyyteen ja seksin laatuun panostaa?

Minna Marshin mielestä naisten pitäisi panostaa seksikkyyteensä ja seksielämäänsä, jotta heidän miehensä eivät pettäisi heitä.

Minusta pelolla motivoiminen on tyhmintä, mitä kukaan voi tehdä.

Miltä sinusta tuntuisi meikata  ajatellen ”laittaudun nyt kauniiksi, että mieheni ei menisi panemaan toisia naisia”?

Tai ehdottaa puolisolle pornon katselua ja uusia seksiasentoja ajatellen ”toivottavasti tämä riittää tyydyttämään hänet niin, ettei kukaan toinen nainen saa iskettyä häntä”?

Aika ahdistavalta.

Seksikäs olo syntyy ajatuksesta: ”olen haluttava ja seksikäs”.

Jännittynyt, ahdistunut ja liikaa yrittävä ihminen ei koe olevansa seksikäs — eikä ole sitä yleensä muidenkaan mielestä.

Kyllä, voi olla hyvä idea huolehtia omasta kehostaan ja virkistää seksielämää uusilla kokeiluilla — mutta ei siksi, ettei toinen pettäisi, vaan siksi, että se tuntuu itsestä kivalta.

Samoin meikkaaminen ja laittautuminen voi auttaa itseä saamaan kiinni ajatuksesta ”olen seksikäs”, mikä taas on aika hauska ajatus.

Miten voin estää kumppania pettämästä?

Jos suhteen alkuhuuma on jo himmennyt ja kumppanisi olettaa kiihottumisen tarkoittavan jotain muuta kuin että hän on ihmiseläin, asialle on aika vaikea tehdä siinä vaiheessa mitään, kun kumppani on selittämässä himoamalleen kohteelle kuinka ”vaimo ei anna”.

Eniten auttaa, jos kumpikin kumppani ymmärtää, että se, että kokee jonkun toisen haluttavaksi, ei tarkoita automaattisesti sitä, että vanhassa suhteessa on jotain pielessä, saati että kiihottavan tyypin kanssa kannattaa alkaa sekstata.

Jos haluaa kokea lisää jännitystä vanhan suhteen puitteissa, sitä voi lähteä hakemaan tekemällä yhdessä jännittävältä tuntuvia asioita.

Helen Fisherin mukaan niiden ei tarvitse edes liittyä mitenkään seksiin, vaan vaikkapa yhdessä uuden, fyysisen harrastuksen kokeileminen voi riittää luomaan rakastumisreaktion. Tai jännittävä seikkailureissu johonkin uuteen paikkaan. Tai yhteisten vastoinkäymisten voittaminen.

Jos taas kokee että suhteessa on ensiarvoisen tärkeää kokea koko ajan intohimoista rakastumisen tunnetta ja kokea seksuaalista vetoa vain kumppaniaan kohtaan, silloin on viisaampaa lopettaa suosiolla vanha suhde…

…ennen kuin siirtyy taas pariksi vuodeksi uuteen suhteeseen kokemaan huumaavaa rakastumista…

…ennen kuin joutuu taas vaihtamaan kumppania…

Huomaa, että ei ole ”pakko” pettää edes silloin, kun kumppani ei halua harrastaa seksiä yhtä usein kuin sinä.

Ensinnäkään seksi ei ole kenellekään elinehto, vaikka sinusta kuinka tuntuisi siltä. Toisin sanoen et oikeasti kuole vaikka et harrastaisi seksiä.

Jos koet, että sinulle seksi on erittäin tärkeä syy olla parisuhteessa, silloin voit yrittää löytää yhdessä puolisosi kanssa luovia ratkaisuja, jotka kelpaavat kummallekin. Jos ongelmaan ei näytä löytyvän sopuratkaisua (esim. lupaa harrastaa seksiä muiden kanssa), silloin yksi vaihtoehto on erota.

Miksi ei kannata alkaa toiseksi naiseksi

Vielä varoituksen sana naisille, jotka tuntevat vetoa jotakuta varattua miestä kohtaan.

Ainakin havaintojeni mukaan naisilla biokemiallinen rakastumisreaktio käynnistyy helpommin kuin miehillä. [KORJAUS: Muistan kuulleeni tästä myös tutkimustietoa, mutta muisti voi pettää.]

Erossa oleminen näyttää vain pahentavan tilaa.

Samaan aikaan yllättävän usein uuteen kumppaniin rakastunut lasten isä näyttävää valitsevan lopulta mieluummin perheensä kuin uuden naisen.

Vaikka kuinka uskottelisit itsellesi että ”tämä on vain tämä yksi kerta eikä se merkitse mitään”, otat riskin että pistät itsesi pakkomielteiseen rakastumistilaan pahimmillaan jopa pariksi vuodeksi.

Siinä vaiheessa kun tila on päällä, sinun voi olla vaikeampaa nähdä realistisesti missä mennään ja saatat esimerkiksi uskoa helpommin miehen tarinoita siitä, kuinka hänellä on kauhean ankeaa avioliitossaan, ja miten hän kohta jättää vaimonsa…

…vaikka samaan aikaan miehellä ei ehkä ole todellista aietta muuttaa mitään.

Varattujen miesten välttäminen on erityisen viisasta silloin, kun olet vielä hedelmällisessä iässä ja haluat lapsia.

Tiedän useamman tapauksen, jossa naiselta on mennyt useampi hedelmällinen vuosi elämästään hukkaan odotellessaan että varattu rakastaja jättäisi vaimonsa… mitä ei koskaan edes tapahtunut.

Jos ihastuksesi kohde on tosissaan suhteesi, vaadi häntä eroamaan ennen kuin alatte edes pussailla. Jos vanha suhde on niin kurja, tämän ei luulisi olevan vaikeaa.

Jos näin ei käy, suosittelen siirtymään eteenpäin. Elämä on liian lyhyt varattujen miesten odotteluun.

Puhun asiasta henkilökohtaisemmin uusimmassa VIP-podcastissa.

Liity täällä VIP-jäseneksi.