Miten tunteiden tunnistaminen pilaa tunnekokemuksen

Olen miettinyt tämän aamun sitä, miten sen tajuaminen, että ihan kaikki tunteet johtuvat ajatuksistamme on muuttanut omaa tunnekokemustani. Rehellisyyden nimessä tämä havainto on jossain määrin “pienentänyt” tunteitani.

Pienentämisellä tarkoitan sitä, että ennen vanhaan kun en tajunnut että ajatukseni aiheuttavat tunteet — eivät ulkoiset tapahtumat — epätoivoisimmat tunteeni tuntuivat voimakkaampina ja totaalisempina kehokokemuksina, koska niihin sekoittui aina epätoivoa tai voimattomuutta sen suhteen, että toinen ihminen tai jokin tapahtuma “aiheutti” minussa nämä tunteet.

Toisaalta myös positiivisemmat tunteet tuntuivat isommalta, koska niihin sekoittui kiitollisuutta, että jokin tilanne tai ihminen “antoi” minulle tämän kokemuksen.

Nyt kun näen miten minä luon itse tunteeni, fiilis on vähän sama kuin olisin saanut selville ettei joulupukkia ole olemassakaan — lahjojen saaminen on yhä kivaa, joulupukin tuleminen tuo tiettyä joulutunnelmaa, mutta siitä puuttuu sama “maagisuus” ja ihmeen tunne kuin silloin, kun uskoin joulupukkiin.

Tai toisaalta ilmiö on sama kuin se, että joku selittää miten jokin taikatemppu toimii — vaikka temppu näyttää edelleen samalta, se ei tunnu enää samalta kuin silloin, kun en tiennyt mistä on kyse.

Eli tietyllä tavalla sen syvä tajuaminen miten ajatukset luovat tunteet “arkistaa” jossain määrin tunteita.

Kokonaisuutena arvioiden tämä on kuitenkin mielestäni hyvä asia.

Joo, olisihan se mahtavaa, jos esimerkiksi puolisoni kanssa rakastelu täyttäisi minut samanlaisella hurmiolla ja ekstaattisella tunteella kuin silloin, kun hyvään oloon ja läheisyyden tunteeseen liittyi ekstrana huikea helpotuksen tunne: “oi, hän haluaa minua, olen siis sittenkin seksikäs ja haluttava ja rakastettava.”

Tai jos Supercoach Academyssa olisin ollut yhtä hurmioitunut kaikesta kuin eräät kanssaopiskelijat: “oih, olen niin superonnekas ja etuoikeutettu että pääsen tämän ainutkertaisen ihmeellisen kokemuksen tämän ainutkertaisen ihmeellisten ihmisten kanssa.”

MUTTA kun se edellyttäisi minulta itselleni valehtelua ja kurjien fiilisten luomista ajatuksilla kuten “jos kukaan ei halua minua, en ole haluttava” tai “minun on mahdotonta päästä Supercoach Academyyn” tai jopa “en ole tarpeeksi hyvä ollakseni haluttava tai kelvatakseni supercoach academyyn”.

Eli huikean isojen hyvien tunteiden hintana on aina isot huonot tunteet. Isot hyvät tunteet tuntuvat niin isoilta siksi, että vertaamme niitä mielessämme paskoihin tunteisiin. Osa Supercoach Academyssa ekstaasissa olleista luokkakavereistani on jo kirjoittanut kauheasta tyhjyyden ja ankeuden tunteesta, joka heihin on iskenyt koulutuksen jälkeen.  Samalla tavalla itsestäni oli aikanaan ihan hirveää “pudota” tunteesta, että joku toinen haluaa minua aina silloin kun toisen ei tehnyt mieli seksiä.

Tajusin asiaa miettiessäni ja filistellessäni kuitenkin sen, että kyllähän mä vieläkin saan hienoja ilon ja innostuksen tunteita — mutta tätä nykyä ne tulevat tasan tarkkaan tilanteissa, joissa en ole varma pystynkö johonkin. Esimerkiksi menin niin onnesta sekaisin tuosta täytettäviä kaavakkeita tekevästä lisäohjelmasta (plugin), koska olin miettinyt että miten siisti sellainen olisi ja sitten löydettyäni sellaisen sain kauheat kicksit ajatuksesta, että voin tarjota teille täytettäviä kaavakkeita. Tyydytys tuli siitä, että koin jotenkin ylittäneeni itseni.

Mikä toki sekin on vain ajatus.

No, tiedostan että voi olla, että tämäkin on vain yksi vaihe ja jos ymmärrykseni ihmismielen toiminnasta vielä muuttuu tai syvenee, voi olla että tunnekokemukseni muuttuu taas toisenlaiseksi.