Uusi vuosi, vanhat tavoitteet

Joka vuosi tähän aikaan suunnittelen tulevaa vuotta ja mietin millaiseksi haluaisin sen muodostuvan. On paljon asioita joihin en tietenkään voi vaikuttaa.

Esimerkiksi näin freelancer käsikirjoittajana en voi päättää mitkä projektit menevät läpi ja mitkä eivät – voin vain tehdä parhaani ja toivoa, että se riittää.

Siksi tavoitteeni ovat asioita, joiden toteutuminen on mahdollisimman paljon omissa käsissäni.

Lueskelin juuri aiempien vuosien tavoitteita. Vähän huvitti, että samat tavoitteet toistuvat vuodesta toiseen: haluan olla tehokkaampi, järjestelmällisempi ja aikaansaavampi.

Sinällään tavoite ei ole yllättävä – tarkkaavuushäiriöisenä ajanhallinta, järjestelmällisyys ja säännöllisyys ovat minulle haastavampia kuin ns. keskivertoihmisille eli neurotyypillisille ”nenteille”.

Kieltämättä koin hetken ajan nolotusta ja vähän toivottomuuttakin siitä, että tänäkin vuonna haluaisin panostaa em. taitojen kehittämiseen.

Itseäni lohduttaakseni pysähdyin kuitenkin miettimään miten olen näissä asioissa edistynyt viime vuosina.

1. Siisteys

Kotimme siisteys on parantunut dramaattisesti sen jälkeen kun reilu vuosi sitten meillä alkoi käydä siivoojat joka toinen viikko. Tulee halvemmaksi kuin pariterapia ja pakottaa mut käymään joka toinen viikko läpi kotiin kertyneet roinat (paperit jne.). 😀

Lisäksi hankimme robotti-imurin, joka imuroi keittiön, ruokailutilan, olohuoneen ja eteisen kerran päivässä. Se pakottaa meidät keräämään kerran päivässä ko. huoneiden lattioilta lelut, sukat yms. sinne ilmestyneet kamat.

Kerron siitä miten päädyin lopulta palkkaamaan siivoajat ja hankkimaan robotti-imurin ja kuinka ne ovat parantaneet elämänlaatuamme myöhemmässä blogikirjoituksessa.

2. Ruokatalous

En vieläkään suunnittele perheen ruokalistoja etukäteen, vaikka olen fantasioinut siitä jo useamman vuoden. Sen jälkeen kun koronakeväänä 2020 aloin tilata ruoat K-ruoka.fi -palvelun kautta kerran viikossa kotiin, perheen ruokapolitiikka on selkeytynyt huomattavasti.

Mikä tärkeämpää, säästän nyt viikossa ainakin 2 tuntia aikaa, jonka ennen käytin käydessäni ruokakaupassa. Tästäkin muutoksesta kerron lisää myöhemmässä blogikirjoituksessa.

Lisäksi odottelen kieli pitkällä, että lopetettuun kyläkouluumme tulee kahvila-ravintola, josta voin ostaa perheelle terveelliset ja maistuvat ruoat kotiin niin, ettei minun tarvitse juuri koskaan itse laittaa ruokaa perheelle.

Ennen rakastin ruoanlaittoa, mutta jotenkin äitiys on vienyt siitä kaiken hohdon ja muut asiat elämässä tuntuvat kokkaamista tärkeämmältä. 🤷🏼‍♀️

3. Aamurutiini ja meditaatio

Olen onnistunut vuosien varrella laatimaan itselleni aamurutiinin, joka auttaa minua aloittamaan päivän tietoisempana siitä ”kuka mä olen ja mitä mä haluan”.

Yksi tärkeä osa sitä on aamumeditaatio, jonka rutiiniksi saamisessa mua on auttanut Calm-applikaatio.

Meditaatioiden laadun parantamiseen olen käyttänyt Muse S -aivopantaa, jota en voi kyllä ihan varauksetta suositella. Ainakin ensimmäisen sukupolven kankainen pantaversio kärsii yhteysongelmista ja hajoaa helposti. Seuraavaksi ostan muovisen Muse 2:n.

Ylläri pylläri, aion kertoa tästäkin muutoksesta toisessa blogikirjoituksessa (mutta suosittelen silti tsekkaamaan Calmin sitä odotellessa).

4. Kalenteri

Olen oppinut viimeisten vuosien aikana kirjaamaan tulevat tapahtumat kalenteriin ja myös seuraamaan kalenteria. Käytän Google-kalenteria Fantastical appin kautta. Aina kun vastaan tulee uusi kalenteritapahtuma, yritän puhuttaa itseni kirjaamaan sen samantien muistiin.

Jos mieleen tulee että ”mä teen sen myöhemmin”, muistutan että itseni tuntien asia jää ja sanon ”sit se on tehty”.

5. Tehtävälistat

Tehtävälistoja pidän tällä hetkellä kahdessa eri paikassa. Ns. masterlistaan kirjaan tehtävät joita ei ole juuri nyt tehtävä. Tämä lista on Applen Muistutukset appissa, jota käytän GoodTask-appin kautta.

Päivälistaa, jossa on vain tämän päivän tehtävät (ja eiliseltä sinne jääneet tehtävät), pidän Sorted 3 -appissa, joka mahdollistaa myös päivän tehtävien automaattisen ajastamisen. Siirrän tehtävät päivälistalle GoodTaskista kun laitan ne siellä tietylle listalle.

Tehtävälistan päivittämisessä ja tsekkaamisessa mulla on vielä enemmän harjoiteltavaa kuin kalenterin kanssa, mutta havaitsen kyllä selvää edistystä vaikkapa parin vuoden takaiseen tilanteeseen.

Voisin jossain vaiheessa avata enemmän myös näitä tehtävänhallintasysteemejä.

6. Laskut

Laskujen maksu on ollut mulle aina tuskaa, oli tilillä kuinka paljon rahaa tahansa. Olen tilannut ihan kaikki laskut sähköisenä jotka vain voin. Yritän lisäksi pakottaa itseni kirjaamaan paperiset laskut OP:n nettipankki-appiin heti kun ne tulevat postissa.

Ehkä suurin muutos on, että jos mulla on tilillä riittävästi rahaa, maksan laskut ne saatuani, vaikka niiden eräpäivä olisi useamman viikon päästä. Jos en voi maksaa niitä heti, maksan ne heti seuraavan palkkion saatuani.

Ennen vanhaan tein niin, että lykkäsin maksujen maksamista eräpäivään sillä seurauksella, että unohdin eräpäivänä mennä nettipankkiin ja maksaa ne.

Tai jos laitoin ne automaattiseen maksuun eräpäivänä, olin saattanut törsätä turhan paljon rahaa, koska en muistanut että maksu oli tulossa. Freelancerina mun tulot ovat sen verran epäsäännölliset, etten voi ajastaa maksuja myöskään palkkapäiväksi.

Mitä haluan kehittää eteenpäin tänä vuonna?

Kun kuuntelin itseäni, totesin, että haluan keskittyä tänä(kin) vuonna ihan vain muutaman perusasian parantamiseen.

1. Sänkyyn klo 23 mennessä 90 % illoista

Tiedän paremmin kuin hyvin, että jos/kun saan itseni menemään nukkumaan klo 23 useampana iltana peräkkäin, voin paremmin, olen tyynempi ja muistini toimii paremmin kuin jos menen nukkumaan milloin sattuu.

Olen kokeillut vuosien varrella vaikka mitä konsteja edesauttaakseni ajoissa sänkyyn menemistä. Välillä homma toimii jopa viikon tai kaksi, mutta sitten mopo karkaa taas käsistä. 🤦🏼‍♀️

En silti aio luovuttaa vaan jatkan ajoissa nukkumaan menemisen harjoittelua ja uusien tekniikoiden kokeilemista. Jonain päivänä mä vielä hanskaan tämän!

2. Päivittäiset suunnittelusessiot

Aina kun pystyn suunnittelemaan ajankäyttöäni päivittäin, saan enemmän aikaan niitä asioita jotka on mulle tärkeitä ja käytän vähemmän aikaa ns. haahuiluun.

Tarkkaavuushäiriön takia unohdan helposti mitä olen tekemässä. Työlistat auttavat asiaa, mutta vain jos muistan tsekata ne.

Kokeilen nyt uutena juttuna suunnitella ajankäyttöä Miro-applikaation avulla – kalenterin ja tehtävälistaohjelmien lisäksi. Teen tästä jossain välissä videon.

Suunnittelen viikot tekemäni viikkolukujärjestelmän pohjalta Miro-palvelussa.

3. Vähintään 6 000 askelta ja 10 minuutin treeni joka päivä

Viime vuosina liikuntamääräni ovat varsinkin talvisin jääneet ala-arvoiseksi. Viime syksynä aloitin hommat Mäntsälän kunnanvaltuustossa ja -hallituksessa ja istun lähes joka maanantai pahimmillaan klo 14–21 kokouksissa.

Kelly McGonigalin mukaan 6 000 askelta päivässä on minimimäärä mielenterveyden edistämiseksi. Sen pystyn saamaan kasaan myös kokouspäivinä.

Aiemmin tavoittelin 10 000 askelta sillä seurauksella, että kun en saanut niitä moneen päivään kasaan, tavoite menetti merkityksensä eikä motivoinut tsemppaamaan yhtään lisää.

Asetin 10 minuutin treenin tavoitteeksi saadakseni itseni taas treenaamaan säännöllisesti. Treeniksi lasketaan venyttely, pilates, jooga, tanssi, punttitreeni ja muu jumppaaminen, mutta ei lenkkejä, koska ne menevät askeltavoitteen piikkiin.

10 minuuttia on riittävän lyhyt treeni, että saan itseni tekemään sen silloinkin kun olen väsynyt ja kiireinen. Usein treeni venyy pidemmäksi, mutta jo 10 minuuttia päivässä parantaa esim. ryhtiä.

Haluan saavuttaa kummankin tavoitteen 90 % päivistä eli yhdeksänä päivänä kymmenestä.

Jatkuvat vanhat rutiinit

  • Meikkaan (lähes) joka päivä – tein näin vuoden ajan muutama vuosi sitten ja totesin, että se mm. laski kynnystä tehdä videoita ja paransi mielialaa, kun peilistä katsoi pirtsakammalta näyttävä nainen.

Lisäksi päivittäinen meikkaaminen kannustaa käymään suihkussa tai ainakin putsaamaan naaman joka ilta.

  • Pyrin syömään joka päivä vähintään 25 grammaa kuitua, 100 g proteiinia ja 500 g erilaisia kasviksia. Tähän tavoitteeseen liittyen aion jatkaa syömisten seurantaa entistä ahkerammin Yazio-appilla.

Voin paremmin kun saan riittävästi proteiinia ja kasviksia ja vatsani toimii paremmin kun saan riittävästi kuitua.

  • Kirjaan aamulla unitiedot, painon ja mielialan ja illalla päivän tekemiset ja arviot päivästä eri mittareilla. Tästä voisin tehdä erillisen kirjoituksen paremmalla ajalla.
  • Kirjaan tekemisiäni pitkin päivää, asetan päivälle ja seuraaville tunneille tavoitteet, jotka näkyvät kännykän näytöllä. Näistäkin kirjaamistavoista voisin kirjoittaa pidemmän kirjoituksen.

Kuten ehkä huomasit, tavoitteenani on myös jatkaa taas kutri.net:in päivittämistä. En laittanut sitä virallisiin tavoitteisiin, koska en halua ottaa asiasta turhaa painetta.

Tätä nykyä suurin osa ajastani menee käsikirjoittamiseen. Kuntapolitiikka ja muut vastuutehtävät vievät oman siivunsa ajastani. Lisäksi teen silloin tällöin valmennuksia ja opetan erilaisia kursseja. Tänä keväänä olen myös edistämässä tohtoriopintojani vähän tiiviimmällä tahdilla.

Koska mulla on ollut viime vuonnakin kaiken tämän lisäksi aikaa käydä somessa turhia väittelyitä tai ahmia useampia draamasarjojen osia kerrallaan, ainakin teoriassa mulla pitäisi olla aikaa myös kutri.net:in päivittämiseen. Saa nähdä miten muijan käy tällä kertaa. 😀

Onko sinulla vuodesta toiseen toistuvia tavoitteita? Miten paljon olet jo edistynyt tavoittelemissasi asioissa? Mitä vielä voisit kehittää?

Miten varasuunnitelma voi vaarantaa hankkeesi?

Tässä Päivän teoriassa Katri Manninen kertoo yllättävästä tutkimustuloksesta, jonka mukaan varasuunnitelman laatiminen voi estää onnistumisten. Lisäksi asiaa sivuten juttua siitä, mistä tiedät onko kumppanisi sitoutunut tosissaan suhteeseen ja miten tosissaan parisuhteeseen kannattaa ylipäätään sitoutua.

Tämä päivän teoria on pidetty alunperin Periscopessa 28.1.2016.

Päivän teoria -podcastissa kirjailija, käsikirjoittaja ja henkinen valmentaja Katri Manninen julkaisee maanantaisin ääniversioita valikoiduista Päivän teoria -videoista, joissa hän vastaa yleisön kysymyksiin.

Voit katsoa uusimmat Päivän teoria -videot livenä tai tallenteena Facebookissa: http://facebook.com/kutrinet. Voit toivoa aiheita, lukea lisää Katrin ajatuksia, varata ajan henkilökohtaiseen valmennukseen ja löytää podcastin tiedot osoitteessa https://kutri.net.

Koska yleisö voi kommentoida Päivän teoria -lähetyksiä ja lähetykset on äänitetty useimmiten autossa, Katri saattaa viitata äänitteellä kommenteihin tai taustalla saattaa kuulua liikenteen yms. ääniä.

Jos tykkäät tästä podcastista, ole ihana ja kerro siitä kavereille, arvostele podcast iTunesissa, Spotifyissa tai vaikka omassa blogissasi. Liitä some-julkaisuun #päivänteoria, niin minä (Katri) voin löytää päivityksesi. Kiitos!

Music by audionautix.com / Tunnussävel: Jason Shaw – IceCold.

Jahkailu ja sen lopettaminen

Jahkailetko jonkin itsellesi tärkeän asian päättämisen tai aloittamisen kanssa? Mitä eroa on jahkailulla ja vitkuttelulla? Mikä saa meidät jahkailemaan ja miten voimme lopettaa turhan jahkailun.



Päivän teoria -podcastissa kirjailija, käsikirjoittaja ja henkinen valmentaja Katri Manninen julkaisee maanantaisin ääniversioita valikoiduista Päivän teoria -videoista, joissa hän vastaa yleisön kysymyksiin.

Voit katsoa uusimmat Päivän teoria -videot livenä tai tallenteena Facebookissa: http://facebook.com/kutrinet. Voit toivoa aiheita, lukea lisää Katrin ajatuksia, varata ajan henkilökohtaiseen valmennukseen ja löytää podcastin tiedot osoitteessa https://kutri.net.

Koska yleisö voi kommentoida Päivän teoria -lähetyksiä ja lähetykset on äänitetty useimmiten autossa, Katri saattaa viitata äänitteellä kommenteihin tai taustalla saattaa kuulua liikenteen yms. ääniä.

Jos tykkäät tästä podcastista, ole ihana ja kerro siitä kavereille, arvostele podcast iTunesissa, Spotifyissa tai vaikka omassa blogissasi. Liitä some-julkaisuun #päivänteoria, niin minä (Katri) voin löytää päivityksesi. Kiitos!

Music by audionautix.com / Tunnussävel: Jason Shaw – IceCold.

Miten ajattelit käyttää elämäsi?

Katrin lempisanontoja on ”jotainhan tässä pitää tehdä kuolemaa odotellessa”. Tässä osassa Katri kertoo miksi tämä äkkiseltään ehkä rajulta kuulostava ajatus on hänestä helpottava ja innostava.



Päivän teoria -podcastissa kirjailija, käsikirjoittaja ja henkinen valmentaja Katri Manninen julkaisee maanantaisin ääniversioita valikoiduista Päivän teoria -videoista, joissa hän vastaa yleisön kysymyksiin.

Voit katsoa uusimmat Päivän teoria -videot livenä tai tallenteena Facebookissa: http://facebook.com/kutrinet. Voit toivoa aiheita, lukea lisää Katrin ajatuksia, varata ajan henkilökohtaiseen valmennukseen ja löytää podcastin tiedot osoitteessa https://kutri.net.

Koska yleisö voi kommentoida Päivän teoria -lähetyksiä ja lähetykset on äänitetty useimmiten autossa, Katri saattaa viitata äänitteellä kommenteihin tai taustalla saattaa kuulua liikenteen yms. ääniä.

Jos tykkäät tästä podcastista, ole ihana ja kerro siitä kavereille, arvostele podcast iTunesissa, Spotifyissa tai vaikka omassa blogissasi. Liitä some-julkaisuun #päivänteoria, niin minä (Katri) voin löytää päivityksesi. Kiitos!

Music by audionautix.com / Tunnussävel: Jason Shaw – IceCold.

Odysseiahaaste 3: Kysyvä ei tieltä eksy

Jos olet tehnyt jo Odysseiahaasteen kaksi ensimmäistä tehtävää niin onneksi olkoon! Jos et tiedä yhtään mistä puhun, aloita lukemalla Odysseiahaasteen ensimmäinen osa täältä.

Eilen nimettiin eri elämiä, tänään mietitään millaisia kysymyksiä nämä elämät meissä herättävät.

Tämä osio oli mielestäni selitetty hieman ylimalkaisesti Designing Your Life -kirjassa, josta olen lukenut Odysseia suunnittelusta. Itselleni oli helpointa hahmottaa kysymysten laatiminen ja tarkoitus seuraavalla mielikuvaharjoituksella:

Kuvittele että sinusta tehtäisiin kolme kloonia, joista jokainen lähtisi elämään yhtä valitsemistasi elämistä.

Millaisia kysymyksiä kukin klooni kysyisi itseltään matkan alussa?

Esimerkiksi klooni, jonka tehtävänä olisi alkaa kotiäidiksi, joka perustaa lastenvaateliikkeen, saattaisi kysyä itseltään seuraavia kysymyksiä:

  • Olenko oikeasti valmis äidiksi?
  • Onko minun mahdollista yhdistää äitiys ja yrittäjyys ilman että kumpikaan kärsii liikaa?
  • Onko minusta ylipäätään yrittäjäksi?

Klooni, joka olisi puolestaan lähdössä kiertämään seuraavaksi viideksi vuodeksi maapalloa reppumatkailijana, voisi pohtia seuraavia asioita:

  • Jaksanko olla niin pitkään reissussa?
  • Mistä saan rahoituksen reissulleni?
  • Miten isosta osasta omaisuuttani voisin luopua ennen matkaa?

Sen sijaan klooni, joka lähtee toteuttamaan unelmaasi kansanedustajaksi pääsemisestä saattaisi kysyä itseltään esimerkiksi:

  • Voinko saada tarpeeksi äänestäjiä taakseni?
  • Kestänkö negatiivisen julkisuuden, joka minuun saattaa kohdistua jo kampanjan alussa?
  • Olenko oikeasti valmis uhraamaan paljon aikaa, rahaa ja energiaa vaalikampanjaan silläkin uhalla, ettei minua valita kansanedustajaksi?

Kun nämä kolme kloonia kohtaavat viiden vuoden jälkeen, he voivat vastata varmuudella vain omiin kysymyksiinsä.

Ympäri maailmaa matkannut klooni ei vieläkään tiedä millainen hän olisi äitinä.

Äitiyteen panostanut klooni ei voi olla varma siitä saisiko hän tarpeeksi äänestäjiä taakseen, jos hän lähtisi pyrkimään eduskuntaan.

Kansanedustajuutta tavoitellut klooni ei osaa sanoa miten isosta osasta omaisuuttaan hän olisi valmis luopumaan — saati jaksaisiko hän matkustaa viisi vuotta ympäri maailmaa.

Sen lisäksi jokainen kolmesta kloonista todennäköisesti näyttäisi jollain lailla erilaiselta, ajattelisi hieman eri tavalla maailmasta ja osaisi ja tietäisi erilaisia asioita.

Katso siis kolmea eri elämääsi ja kuvittele millaisia kysymyksiä kysyisit itseltäsi kunkin elämänpolun alussa.

Jos omat kloonisi eläisivät rinnakkain kolme eri elämääsi ja tapasit heidät viiden vuoden päästä, kenen vastaukset kiinnostavat sinua eniten?

unsplash-logoKuva: Suhyeon Choi

Odysseiahaaste 2: Nimi elämän parantaa

Eilisessä viestissä annoin Odysseiahaasteen ensimmäisen askeleen: määrittele kolme vaihtoehtosta elämää eli tulevaisuutta itsellesi.

Jos et tiedä yhtään mistä puhun, lue ensimmäinen viesti täällä.

Sinulla on toivottavasti jo ainakin jotain ajatuksia siitä, millaisia nämä vaihtoehtoiset tulevaisuudet voisivat olla.

Tänään nimeämme kyseiset todellisuudet ja sitä kautta alemme kiteyttää mistä niissä on kyse.

Keksi jokaiselle vaihtoehtoelämälle kuuden sanan mittainen kuvaus, jossa tiivistät missä kyseisessä elämässä on kyse.

Yritä mahduttaa nimeen mitä teet ja miksi teet sen. Kokeile käyttää sanoja, jotka ovat dynaamisia ja/tai herättävät sinussa positiivisia tunteita.

Designing Your Life -kirjassa — josta koko Odysseia suunnitelma on peräisin — käytetään tämäntyyppisiä esimerkkinimiä (suomennokset minun):

  • ”Kaikki peliin – Eeppinen seikkailu Piilaaksossa” (henkilö perustaa teknologia startupin)
  • ”Käytän kaiken osaamiseni ja autan lapsia” (henkilö perustaa voittoatavoittelemattoman yhdistyksen lapsien auttamiseksi)
  • ”Yhteisöä luomassa – aina yksi drinkki kerrallaan.” (henkilö perustaa pienen kulmabaarin jonka voitoista osa menee alueella toimivien järjestöjen tukemiseen)

Itse olen käyttänyt tämäntyyppisiä nimiä omissa elämissäni:

  • ”Kirjailija-käsikirjoittaja nauttii täysillä perheestä ja elämästä.”
  • ”Täysillä muita auttaen ja mediaimperiumia rakentaen.”
  • ”Omia rajoja ylittämässä startupien ihmeellisessä maailmassa.”

Älä turhaan jää jumittamaan nimeen. Jos et keksi heti mielestäsi hyvää nimeä, anna nimelle ns. työnimi, jota voit hioa myöhemmin.

Voit käyttää vaikka tällaista kaavaa nimen luomiseksi:

  1. Tavoite verbimuodossa (opiskelen, työskentelen, valmennan, opetan, näytän + ketä tai mitä)
  2. Vastaus kysymykseen ”miten” (innolla, hyvällä sykkeellä, täysillä, huolellisesti, kaikessa rauhassa, rakkaudella, hyvällä omallatunnolla)
  3. Vastaus kysymykseen miksi verbimuodossa (auttaakseni, muuttaakseni, nauttiakseni, saadakseni, elääkseni + ketä tai mitä)

Eli esimerkiksi:

”Opiskelen lääkäriksi ennätysajassa löytääkseni parannuksen syöpään.”

”Valmennan innostaen yritysjohtajia lisätäkseni tasa-arvoa työelämässä.”

”Opetan kannustaen oppilaitani vahvistaakseni heidän itsetuntoaan.”

”Nautin sapattivapaasta täysillä kehittyäkseni paremmaksi esimieheksi.”

Nimen ei tarvitse avautua kenellekään muulle — olennaista on, että se herättää sinussa selkeämmän mielikuvan siitä mistä kyseisessä ”vaihtoehtoelämässä” on kyse.

Lisäksi nimen olisi herättää sinussa positiivisia fiiliksiä: intoa, iloa, helpotusta, rauhaa tms.

Siinä kaikki tälle päivälle. Huomenna lähdetään miettimään mihin kysymyksiin kukin elämä on vastaus.

Jos haluat vastata kysymyksiin perustamassani Elämä haltuun -Facebook-ryhmässä, voit hakea sinne täällä.

HUOM! Muista vastata kolmeen kysymykseen, jotka Facebook-kysyy sinulta hakiessani, niin tiedän että olet lukenut ryhmän säännöt.

Kuva: rawpixel

Kuka määrää mitä saat tehdä?

Kuka määrää mitä sinä saat tai et saa tehdä?

Yhteiskunta? Vanhempasi? Puolisosi? Kaverisi? Jumala?

On totta, että esimerkiksi Suomen lain rikkomisesta voi seurata kaikenlaisia ikäviä asioita, mutta jos tarkkoja ollaan, jos oikeasti haluat rikkoa lakia, tuskin kukaan voi estää sinua tekemästä niin.

Yhtä vähän kuin kukaan voi estää sinua tekemästä vääryyksiä, kukaan ei oikeasti estää sinua tekemästä kaikkia niitä upeita, ihania ja tärkeältä tuntuvia asioita, jotka haluaisit tehdä.

Ei ole mitään universaalia sääntökirjaa, joka sanoo, ettet sinä saa kokea onnea, rakkautta ja hyvää oloa. Ettet sinä saa väsyä, luovuttaa tai epäonnistua.

Kukaan ei oikeasti määrää, ettet sinä saa toteuttaa unelmiasi ja menestyä.

On täysin normaalia, että aika ajoin — ehkä useinkin — sinulla on epämääräinen tunne siitä, että jossain joku rajoittaa tekemisiäsi ja vaatii sinua kieltämään tunteesi. Ehkä elämässäsi on ollut tai on yhä ihmisiä, jotka vaativat sinua toimimaan tietyllä tavalla tai ovat sitä mieltä, että saat kokea vain tietynlaisia tunteita.

Mutta mistä he ovat saaneet luvan päättää puolestasi ja määrätä tunteistasi? Eivät mistään.

On totta, että perimämme, nykyinen fysiologinen tilamme, henkinen kapasiteettimme, tähän mennessä hankkimamme tieto-taito, rahatilanteemme ja joukko muita käytännön tekijöitä voivat rajoittaa sitä, mitä voimme käytännössä tehdä tässä ja nyt.

Esimerkiksi minä olen 173 cm pitkä, enkä siksi ylety vaihtamaan olohuoneemme kattolamppua ilman jakkaraa. Mutta minulla on jakkara, jolle voin nousta vaihtaakseni lampun. Ja vaikka minulla ei olisi jakkaraa, minulla on tarpeeksi mielikuvitusta ja muita huonekaluja, joiden avulla voisin nousta vaihtamaan lampun.

Minä en ole opiskellut kiinaa, joten jos tänään kohtaisin henkilön, joka puhuu vain kiinaa, emme voisi vaihtaa ajatuksia puhuen — mutta se ei estä meitä kommunikoimasta elekielellä, piirtäen tai vaikka kännykän tulkkausohjelman avulla.

Minulla ei ole tällä hetkellä pankkitililläni tarpeeksi rahaa, jotta voisin ostaa Tesla-sähköauton, jos välttämättä haluaisin sen. Mutta jos Teslan saaminen olisi elämäni ainoa tavoite, voisin myydä kaiken omaisuuteni, jonka jälkeen minulla olisi helposti varaa kyseiseen autoon. Jos tarkoituksena olisi vain ajaa autolla, voisin ottaa yhteyttä tutuntuttuun, jolla on kyseinen auto ja pyytää lupaa koeajoon.

Sen jälkeen kun olen läpikäynyt vaihdevuodet, en voi enää tulla puolisolleni raskaaksi, mutta jos yhtäkkiä sekoaisimme niin, että haluaisimme siinä vaiheessa vielä vauvan, voisimme muuttaa maahan, jossa ikäisemme ihmiset voivat käyttää sijaisäitejä tai adoptoida lapsia, alkaa sijaisäidiksi. Voisin myös erota puolisostani ja aloittaa parisuhteen henkilön kanssa, jolla on pieni vauva.

Aivotutkijoilla on näyttöä siitä, että joskus aivokemiamme rajoittaa tunneskaalaamme — ainakin hetkellisesti. Esimerkiksi tietyt serotoniinijärjestelmään vaikuttavat mielialalääkkeet voivat vaikeuttaa merkittävästi rakastumisreaktion käynnistymistä. Mutta sekään ei estä parisuhteen aloittamista tai levollisen rakkauden tunteen kokemista.

Minulla on tarkkaavuushäiriö eli ADHD, minkä takia aivojeni toiminnanohjauskeskus ei toimi yhtä tehokkaasti kuin henkilöillä, joiden aivot ovat niin sanotusti neurotyypillisemmät.

Niinpä esimerkiksi minun on lähes mahdotonta suunnitella päivääni pelkästään päässäni. Sen sijaan voin kyllä suunnitella sen paperille kirjoittamalla. Tai voin ottaa ADHD-lääkkeen, joka parantaa aivojeni toimintaa niin, että pystyn järjestämään ja muistamaan päivän tehtävät ilman paperia.

Kliinisesti masentuneena on vaikeaa kokea elämäniloa yhtä paljon ja usein kuin silloin, kun aivokemia ei ole sekaisin, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö masentuneillakin olisi ihan hyviä hetkiä.

Toisin sanoen useimmat asiat, joiden oletamme estävän meitä tekemästä mitä haluamme, ovat vain hidasteita – jos sitäkään.

Mieti mistä asiasta sinä sanot useimmiten, että ”minun on pakko tehdä näin” tai ”en voi tehdä niin”. Missä niin sanotaan? Mikä sinua muka estää?

Yllättävä tapa jolla Facebook voi parantaa elämääsi!

Tiesitkö että omien arvojen tunnistaminen ja muistaminen auttaa stressinhallinnassa ja unelmien toteuttamisessa? Minä en tiennyt ennen kuin eilen, kun kuuntelin Kelly McGonigalin The Upside of Stress -kirjaa.

Omien arvojen pohtiminen muun muassa:

  • Auttaa tuntemaan itsensä vahvaksi ja voimakkaaksi, kokemaan ylpeyttä ja uskomaan että homma on hanskassa.
  • Tekee empaattisemmaksi ja rakastavammaksi ja lisää yhteydentunnetta muihin.
  • Lisää kivunsietokykyä, vahvistaa itsekuria ja vähentää märehtimistä stressaavien kokemusten jälkeen.
  • Parantaa koulumenestystä, vähentää lääkärillä käyntejä ja parantaa yleisesti mielenterveyttä.
  • Voi auttaa niin laihduttamisessa, tupakoinnin lopettamisessa kuin juomisen vähentämisessä.
  • Auttaa meitä kestämään paremmin muiden torjuntaa ja vähentää itsesabotaasia.

Mitkä ihmeen arvot?

”Joo kiva, mutta mistä minä tiedän mitkä omat arvoni ovat”, mietin em. eduista kuultuani.

Kellyn mukaan arvot ovat — yllätysyllätys — asioita, joita arvostamme erityisesti.

Ne voi tunnistaa mm. siitä miten käytämme tai haluaisimme käyttää aikaamme, mistä asioista olemme ylpeitä, minkä asioiden puolesta olemme valmiita taistelemaan ja minkä asioiden takia stressaamme.

Yritin turhaan muistella äitiysdementikkoaivoillani mikä kaikki minusta on tärkeää, kunnes välähti.

Mikä on se paikka, jossa kerron mitä arvostan, mistä innostun, mitä ihailen ja mikä saa minut (some)raivon valtaan?

Tietenkin Facebook-seinäni!

Katsopa huviksesi omaa Facebook-seinääsi (tai Instagram- tai Snapchat-päivityksiäsi) ja mieti miksi olet tehnyt kunkin päivityksen.

Mistä asioista jaat eniten ylpeänä kuvia?

Kenen kanssa hengaat ja mitä silloin teette?

Millaisia artikkeleita jaat koska ne inspiroivat sinua? Entä minkä jutun yhteyteen kirjoitit kommentin ”samaa mieltä” tai ”tämä oli hyvä juttu”?

Jos jokin juttu ärsytti, mitä arvoasi vastaan se soti?

Jos et käytä sosiaalista mediaa, voit miettiä mitä juttuja jaat työkavereiden tai ystävien kanssa sähköpostitse, tekstareilla tai jutellessanne. Mistä asioista valitat, mistä kerrot ylpeänä?

Ainakin itselleni tämä lähestymistapa avasi ihan uusia näkökulmia siihen, mitä minä arvostan elämässäni. Arvojen pohtiminen selitti tiettyjä valintojani ja auttoi näkemään juuri nyt käsillä olevia valintatilanteita uudessa valossa.

Nyt sitten odottelen jännityksellä, millä kaikilla tavoin elämäni muuttuu maagisesti paremmaksi tämän harjoituksen ansiosta tulevina kuukausina ja vuosina, hahahaaa!

Mitä Facebook-seinäni kertoo arvoistani

Mitä katsaus omaan Facebook-seinääni siis paljasti arvoistani? Enemmän kuin osasin odottaa.

1. Vapaus, omatoimisuus ja itsemääräämisoikeus

Olen viimeisen kuukauden aikana jakanut mm. kotisynnytyksiä koskevan artikkelin, ja jaon yhteydessä kerron laajasti siitä, miten sain ihan Kätilöopiston tavallisella osastolla synnyttää superaktiivisesti ja oman tahtoni mukaan.

Kommentistani kuten myös muista päivityksistä käy kyllä ilmi, että arvostan valinnan vapautta ja omatoimisuutta ja haluan itse päättää mitä teen.

2. Opiskelu ja uuden oppiminen

Jaoin johdon assistenteista kertovan artikkelin lisätiedolla että olen opiskellut Helsingin sihteeriopistossa sekä vappukuvan itsestäni ylioppilashattu päässä.

Jep. Arvostan opiskelua ja uuden oppimista ja olen ylpeä opinnoistani — jopa niistä keskenjääneistä sihteeriopinnoista.

3. Heikompien auttaminen

Jaoin videon, jossa parturi leikkaa kodittomien hiuksia niin että nämä saavat kokea olevansa arvokkaita. Kirjoituksen, jossa kerrotaan siitä miten ADHD-aikuisilla on vaikeuksia saada diagnoosia.  Uutisen joukosta ventovieraita, jotka estivät epätoivoista miestä hyppäämästä sillalta.

Näitä jakamalla viestitin myös, että olen heikompien ja hyljeksittyjen puolella ja että uskon toisten — myös ventovieraiden — auttamiseen.

4. Pienten lasten vanhempien yhdessä pysyminen

Olen saanut kunnon someraivokohtauksen perheenisästä, joka jätti lapsensa äidin vain pari kuukautta synnytyksen jälkeen, koska oli yhtäkkiä niin valtavan ihastunut. Samoin jaoin Brad Pittin haastattelun kertoen, että toivon salaa, että Brad ja Angelina Jolie palaavat vielä yhteen.

Olen kirjoittanut ennenkin eroa vastustavia artikkeleita, mutta tajusin vasta Facebook-päivitysten merkitystä mietittyäni, miten tärkeä arvo minulle on se, että pienten lasten vanhemmat yrittävät pysyä yhdessä vastoinkäymisistä huolimatta.

Ja joo, tämä arvo varmasti kumpuaa siitä, että olen edelleen sitä mieltä että omien vanhempieni ero oli aikanaan turha (vaikka en tietenkään enää toivo että he palaavat yhteen).

5. Huumori

Samoin olin yllättynyt siitä, miten paljon jaan humoristisia hömppä-juttuja ja söpöjä eläinvideoita. Tarkemmin ajatellen nauru ja huumorin löytäminen arjesta on minulle tärkeää.

Tässä yksi eläinvideo, joka aina jaksaa naurattaa:

6. Lapset ja suku

Seinältäni löytyy useita kuvia pojistani sekä päivityksiä sukutapahtumista ja muihin sukuuni liittyvistä asioista.

Eikä ihme: lapseni ovat arvokkain asia mitä minulla on ja suku on erittäin lähellä sydäntäni.

Tajusin myös omista päivityksistäni, että tapaan useammin sukulaisiani kuin ystäviäni. Anteeksi ystävät, olette tekin tärkeitä, mutta veri on vettä sakeampaa.

7. Tiedon jakaminen

Olen jakanut omia Päivän teoria -videoitani  ja blogikirjoituksiani, joiden tavoitteena on auttaa muita ihmisiä diilaamaan paremmin erilaisten haasteiden ja vastoinkäymisten kanssa.

Samoin jaoin suosituksen parhaaseen organisointikirjaan ADHD-henkisille ihmisille. Pyysin (ja sain) myös itse muilta suosituksia hyvästä ADHD-ihmisiin erikoistuneesta organisoijasta, jolta päädyin tilaamaan itselleni puhelinvalmennussarjan.

Jep. Saan valtavaa tyydytystä, kun jaan eteenpäin tietoa ja kokemuksia ja arvostan myös sitä, että muut jakavat suosituksiaan.

8. Suomalaisuus ja maalaisuus

Some-jaoistani löytyy myös useampia suomalaisuutta ja suomalaista maaseutua positiivisessa valossa esittäviä juttuja kuten tämä juttu suomalaisen ruoan puhtaudesta sekä tietenkin tämä isänmaallinen kondomimainos:

Olen ylpeä suomalaisuudesta ja arvostan vanhana maalaistyttönä kovasti maaseutua ja maanviljelijöitä.

9. Avoimuus ja aitous

Olen omilla videoilla usein meikkaamaton ja puhun myös omista noloista ja kipeistä kokemuksista.  Omien videoiden lisäksi jaoin liikuttuneena Kalevala-korun videon, jossa esiintyy kaikenikäisiä ja näköisiä naisia ”kesyttämättömän kauneuden” nimissä. Samoin jaoin kirjoituksen nuoresta lahkojohtajasta, joka oli tunnustanut oman homoutensa.

Haluan olla trenditermein ”autenttinen” eli suomeksi avoin ja aidosti oma itseni. Inhoan nykyään teeskentelyä ja kulissien ylläpitämistä — ehkä siksi, että nuorempana yritin niin kovasti pitää niitä yllä.

Kulissien ja roolien vetämisen ongelmana on se, että niistä tulee väistämättä muuri minun ja muiden väliin.

Arvostan ihan sikapaljon enemmän kokemusta aidosta yhteydestä kuin muiden ihailua. Haluan kannustaa muita olemaan oma itsensä — näkemään oman ”kesyttämättömän kauneutensa”.

Sen kunniaksi loppuun vielä mua joka katsomiskerralla itkettävä em. Kalevala korun -mainos:

Kuva: Mike Licht / Notionscapital.com

Tiedätkö missä olet?

Tuntuuko sinusta että elämäsi on mennyt jotenkin pieleen? Että elämä on pettänyt sinut?

Perjantaina puhuin Päivän Teoria -osuudessa siitä, miten helposti mielemme huijaa meitä uskomaan, että odotuksemme siitä miten elämän ”kuuluu mennä” on totta ja se miten asiat ovat oikeasti menneet on ”väärin”.

Katso video alla tai YouTubessa.

Kerron videolla esimerkin siitä, miten yksi näennäisen pieni tapahtuma voi muuttaa koko elämämme kulun.

Kun elämä menee eri tavalla kuin olemme suunnitelleet — ja vieläpä tavalla, jota emme toivoneet — voi tehdä mieli heittäytyä uhriksi. Kirota Universumia tai Jumalaa tai niitä, jotka suoraan tai välillisesti vaikuttivat tapahtumien kulkuun.

Minun ymmärryksestäni käsin katkeroitumisessa ei ole mitään järkeä.

Et osannut ennustaa tulevia tapahtumia, koska kukaan meistä ei voi tietää täydellä varmuudella miten asiat tulevat menemään.

(Eivät edes itseään selvännäkijöinä pitävät ihmiset — minulla on aiheesta monta omakohtaista esimerkkiä…)

Erehdyit luulemaan päässäsi olevaa ajatusta tulevaisuudesta tarkaksi tapahtumien kuvaukseksi, vaikka se oli vain ajatus — mielikuvituksen tuottama arvaus siitä mitä tulevaisuus voisi tuoda tullessaan.

Se tapahtuu, mikä tapahtuu

Asiat menevät aina sillä ainoalla mahdollisella tavalla, jolla ne voivat oikeasti mennä.

Jos asiat olisivat tosiasiassa voineet mennä toisin, ne olisivat menneet toisin.

Olemalla katkera ja kelaamalla miten asioiden pitäisi mennä toisin pilaat vain tämän hetken.

Niin kauan kuin et hyväksy sitä missä olet juuri nyt, et voi ottaa askeleita kohti tulevaisuutta, jonka haluat.

Tilanne on sama kuin jos suunnistuskilpailuissa oleva suunnistaja tajuaisi yhtäkkiä että hän on maastossa eri paikassa kuin mitä oli luullut olevansa kartalla.

Vaikka hän kuinka tuijottaisi kartalla paikkaa, jossa hänen pitäisi olla, miettien mielessään ”mun pitäisi olla tuossa”, hän ei maagisesti siirry sinne.

Hänen pitää ensin selvittää missä kohtaa karttaa hänen tosiasiallinen sijaintinsa on — vasta sitten hän voi suunnitella reittinsä uudestaan.

Oletko sinä kartalla siitä, missä oikeasti olet? Vai tuijotatko yhä paikkaa, jossa sinun mielestäsi pitäisi olla?

Kartalla