Mitä tekisit jos…

mitahaluattehdaelamalla

Mitä sinä haluat luoda 2016?

Tässä muutama kysymys sen selvittämiseksi, mihin sinun kannattaa keskittyä sydämesi eli sisäisen viisautesi eli intuitiosi mielestä tulevana vuonna — tai pidempäänkin

Mitä tekisit jos rahaa ei olisi keksittykään, mutta tietäisit että kaikki perustarpeesi tulevat tyydytetyksi?

Vaihtoehtoisesti voit miettiä mitä tekisit jos kaikesta työstä maksettaisiin yhtä paljon.

Tai mitä tekisit jos voittaisit lotossa tai perisit niin paljon rahaa, ettei sinun tarvitsisi huolehtia enää toimeentulosta?

Mihin kuluttaisit silloin päiväsi?

Mitä tekisit jos mikään mitä teet ei tekisi sinua onnettomammaksi tai onnellisemmaksi?

Voit myös kysyä: mitä tekisit jos tietäisit faktana, ettet enää ikinä pysty kokemaan yhtään enempää onnellisuutta kuin mitä koet tänään.

Eli mitä tekisit siinä tapauksessa, että tietäisit onnellisuuden tavoittelun olevan täysin turhaa?

Mitä tekisit jos sinun ei tarvitsisi tehdä vaikutusta keneenkään?

Tai mitä tekisit jos tietäisit faktana että on ihan sama mitä teet, kukaan ei väheksy, halveksi, ihaile, rakasta tai arvosta sinua yhtään sen enempää tai vähempää kuin nytkään?

Voit myös miettiä mitä tekisit jos kukaan ei saisi tietää mitä teet tai että juuri sinä teit sen mitä teit.

Mitä aiot tehdä kuolemaa odotellessasi?

Tiettävästi sinulla on vain tämä yksi elämä elettävänä. Et tiedä varmuudella montako päivää, kuukautta tai vuotta sitä on jäljellä.

Miten ajattelit kuluttaa aikasi tällä planeetalla sinä ihmisenä joka olet?

Mitä jos tietäisit ihan faktana, että millään mitä teet elinaikanasi ei ole isossa mittakaavassa mitään väliä?

Mihin silloin käyttäisit aikasi ja energiasi?

Mikä olisi innostavinta, kiinnostavinta, houkuttelevinta, hyödyllisintä tai mahtavinta mitä voisit tehdä elämälläsi?

Haluatko lisää tukea tavoitteesi selkeyttämiseen ja toteuttamiseen? Tule valmennettavakseni!

Hups! Emme löytäneet lomakettasi.

Miksi hyvää oloa haetaan valmentajilta ja vaihtoehtohoidoista?

Viime aikoina medioissa on ihmetelty sitä, miksi yhä useampi ihminen etsii hyvinvointia henkisten valmentajien, vaihtoehtoterapioiden ja kehon kunnon optimoinnista.

Väitän sen johtuvan siitä, että heillä on liikaa aikaa ja energiaa, liian vähän ymmärrystä siitä miten hyvä olo syntyy — ja liian vähän kokemusta siitä miltä tuntuu ottaa ilo irti omasta kyvystä uuteen ajatteluun.

Etsimme hyvinvointia koska emme ymmärrä miten se syntyy

Tiesitkö että kehosi pyrkii koko ajan kohti terveyttä? Jos leikkaat haavan sormeesi, se paranee itsestään paitsi jos nypit sitä jatkuvasti uudelleen auki.

Sinulla on sisäinen järjestelmä, joka pyrkii palauttamaan sinut takaisin henkiseen hyvään oloon. Se ettei se näytä toimivan johtuu siitä, että viattoman väärinkäsityksen vuoksi pidät itseäsi kiinni kurjissa fiiliksissä.

Jokainen uhmaikäisen vanhempi on päässyt todistamaan tilannetta, jossa lapsi joka hetkeä aikaisemmin oli ihan OK, saa yhtäkkiä järkyttävän raivokohtauksen.

Jos yrität mennä rauhoittamaan lasta, tämän raivo yleensä vain yltyy. Jos kohtaukseen ei puutu, jossain vaiheessa se menee itsestään ohi. Hetkeä myöhemmin lapsi on niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Mitä tapahtui? Lapsen sisäinen hälytysjärjestelmä aktivoitui hetkeksi syystä tai toisesta, sitten kytkeytyi itsestään pois päältä.

Aikuisilla homma menee täsmälleen samalla tavalla, paitsi että puutumme herkemmin huonoon fiilikseen, jolloin se pahenee.

Aina kun yrität korjata ahdistusta, stressiä tai kurjaa oloa jollain itsesi ulkopuolisella asialla: ruoalla, viinalla, seksillä, shoppaamisella, ruokavaliolla, superfoodeilla, terapialla, meditaatiolla tai enkeleillä…

…kerrot itsellesi että “tämä paha olo on niin vaarallinen asia, että siitä pitää päästä eroon” ja “tämä paha olo ei voi mennä itsestään ohi — ainakaan tarpeeksi nopeasti”.

Koet joka hetki vain oman tietoisen ajattelusi. Sillä hetkellä kun ajattelet että sinun on tavoiteltava hyvää oloa, et voi kokea hyvää oloa.

Jos sen lisäksi luulet että hyvä olo löytyy jotenkin itsesi ulkopuolelta, kiristät itseäsi hyvällä ololla tekemällä siitä ehdollista.

Manuela Bosco kertoi äskettäin eräässä naistenlehdessä kuinka hän käyttää erityisiä kiviä antamaan hänelle tukea ja voimaa. Manuela uskoo että kivien energia poistaa negatiivisuutta, luo lempeyttä ja avaa sydäntä.

Repesin nauramaan tämän luettuani, koska vuonna 2006 kannoin itse erilaisia “energiakiviä” mukanani.

Ajatus “käytän kiviä poistamaan negatiivisuutta” sisältää ajatuksen siitä, että a) on olemassa jotain negatiivisuutta jota pitää poistaa ja b) negatiivisuus ei voi poistua itsestään (ainakaan riittävän nopeasti) koska sen poistamiseen tarvitaan kiviä.

Tästä seuraa se, että sillä hetkellä kun kivet eivät jostain syystä ole mukana, mieleen voi nousta ajatus “apua, nyt oloni ei voi olla niin hyvä koska ruusukvartsini unohtui kotiin”.

Enkelihihhuleille on helppo nauraa, koska he ovat vielä harvinaisuuksia, mutta he eivät poikkea mitenkään niistä, jotka ajattelevat että “en voi olla tyytyväinen ennen kuin peppuni on pinkeämpi”. “Tämä merkkilaukku/-auto tekee minut onnelliseksi.” “En voi tuntea olevani arvokas ennen kuin minulla on tämä tutkinto/titteli/työpaikka.”

Samalla nämä ihmiset missaavat sen, että hyvä olo yllättää heidät usein juuri silloin, kun mitään ihmeellistä ei tapahdu — kun he puuhastelevat kotonaan, kävelevät ulkona tai ovat suihkussa.

Koska kukaan ei ole kertonut heille, että hyvä olo syntyy itsestään sisällämme, he joko kuittaavat sen selittämättömänä häiriönä tai alkavat etsiä ympäristöstä selitystä hyvälle ololleen.

Luomme olemattomia ongelmia, koska meillä on liikaa aikaa ja energiaa

Olin itse juuri tällainen ihan pihalla oleva hyvänolon etsijä 2006–2008.

Otin joulukuussa 2005 liian tosissani ajatuksen, että musta aukko syö minut. Sen jälkeen uskoin masentavalta ja uuvuttavalta tuntuvia ajatuksia ja vähensin radikaalisti töiden tekemistä. Minulla ei ollut lapsia eikä muitakaan velvollisuuksia.

Koska oletin että ahdistavasta olosta toipumiseen tarvittaisiin jotain ulkopuolista apua aloin kuunnella self help -äänikirjoja ja hypnoosiäänitteitä.

Aloin tehdä kaikenlaisia harjoituksia, kantaa mukanani kristallikiviä ja jutella enkeleille. Pukeuduin chakrojen värisiin vaatteisiin (vrt. punaiset pikkuhousut juurichakralle).

Teippasin huoneeni seinille voimalauseita, jotta “ohjelmoisin aivoni uudestaan”, koska oletin että ajatuksissani oli jotain perustavalaatuisesti vialla.

Kävin selvännäkijöillä, koska uskoin että voisin olla rauhallinen vain jos tietäisin mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Aloin harrastaa Salaisuus-kirjan ohjeiden mukaista manifestointia ja “positiivista ajattelua”, koska ajattelin että tarvitsisin itseluottamusta, vaurautta ja menestystä voidakseni olla onnellinen.

Mitä enemmän tavoittelin hyvää oloa, sitä vähemmän sitä koin.

Pyöriessäni oman napani ympärillä lopetin käytännössä kokonaan uuden luomisen.

Unohdin miltä tuntuu, kun teksti soljuu mielestäni sormien kautta näppäimistölle kuin itsestään.

Miltä tuntuu kun ajattelee ajatuksen, jota ei ole koskaan ennen ajatellut: saa uuden idean tai keksii ratkaisun ongelmaan, joka näytti mahdottomalta ratkaista.

Väitän että suurin ongelma niillä ihmisillä, jotka jäävät self help -koukkuun, juoksevat elämäntaitovalmentajien luona tai itsensäkehittämisseminaareissa tai kääntyvät energiahoitajien puoleen, on se, etteivät he ole tottuneet käyttämään koko luovuuttaan ja ongelmanratkaisukykyään.

He eivät ole kokeneet vielä sitä, miten mielettömän hienolta tuntuu antaa oman luovuuden virrata vapaasti.

Miten kutkuttavaa ja siistiä on käyttää ongelmanratkaisukykyä mahdottomalta näyttävien käytännön ongelmien ratkaisemiseen.

Niinpä he tyytyvät käyttämään luovuttaan olemattomien ongelmien luomiseen (“minulla on salaisia uskomuksia, jotka estävät minua kokemasta onnea”) ja haaskaavat ongelmanratkaisukykynsä niiden ratkomiseen.

Aika ajoin he uskovat löytävänsä jonkin ratkaisun ongelmaansa, mikä tuntuu hetken hyvältä. Koska he janoavat lisää ongelmia ratkaistavaksi, he käyttävät luovuuttaan keksiäkseen niitä lisää.

Jossain vaiheessa itsekeksittyjen ongelmien ratkomisesta ei saa enää tarpeeksi kicksejä.

Onneksi self help -kirjoista, elämäntaitovalmentajilta, NLP-ohjaajilta ja enkelihoitajilta löytyy lisää ongelmia:

Rajoittavia uskomuksia joita et tiennyt olevan olemassakaan (koska niitä ei oikeasti ole), energiakenttien haavoja jotka vain arkkienkeli Rafael voi parantaa (tietenkin sinua rahastavan enkeliterapeutin avulla), kehon kuvitteellisia puutostiloja (joita voi hoitaa superfoodeilla) ja menneiden elämien traumoja, joiden korjaamiseksi tarvitset hypnoosinauhan tai shamanistisen rituaalin.

Haluan tehdä itseni tarpeettomaksi

Kyllä, tittelini on transformatiivinen valmentaja. Opiskelin valmentajaksi yhdysvaltalaisessa Supercoach Academyssa. Jep, teräsvalmentaja-akatemiassa.

Edustan ns. kolmen prinsiipin suuntausta, jonka lähtökohtana on että kaikki henkiset ongelmamme lähtevät samasta yksinkertaisesta väärinkäsityksestä: siitä ettemme näe miten kokemuksemme syntyy vain ajatusten, tietoisuuden ja mielen kautta.

Minun tavoitteenani on korjata tämä väärinkäsitys kaikilta suomalaisilta vuoteen 2022 mennessä, jonka jälkeen kukaan ei tarvitsisi minun tai kenenkään muunkaan elämäntaitovalmentajan palveluita — ennustajista tai enkelihoitajista puhumattakaan.

Jos tämä suuruudenhullu hanke onnistuisi, se tarkoittaisi sitä että ihmiset vapautuisivat turhasta (henkisestä) stressistä, ahdistuksesta ja peloista.

Näin vapautuvan ajan ja energian he voisivat käyttää elämästä nauttimiseen, itsensä toteuttamiseen ja kaikkien tässäkin maassa olevien käytännön ongelmien ratkaisemiseen.

Ymmärrän, että tavoitteeni tuskin tulee toteutumaan. Se ei haittaa, koska oma hyvinvointini ei ole kiinni siitä, onnistuuko se vai ei.

Voi olla, että jossain vaiheessa totean tämänkin ongelman keksityksi tai löydän vieläkin isomman käytännön ongelman ratkaistavaksi. Sitä odotellessa tämä visio haastaa minut käyttämään koko luovuuteni ja ongelmanratkaisukykyni johonkin Katri Mannista kiinnostavampaan.

Mitä sinä haluat tehdä valtavalla luovuudellasi ja äärettömällä kyvylläsi uuteen ajatteluun?

Mitä tunnetta haluat tuntea?

Mistä sinä unelmoit? Mitä haluat saavuttaa elämässäsi? Mitä elämästäsi tuntuu puuttuvan?

Kuuntelin eilen illalla tiskejä laittaessani kuinka ihana Danielle LaPorte puhui Lewis Howesin The School of Greatness -podcastissa halusta, joka näyttää suuntaa.

Daniellen tärkein kysymys on:

Mitä haluan tuntea? (How do I want to feel?)

Väitän Daniellen tavoin että tavoitellessamme eri asioita haemme oikeasti tietynlaista tunnetilaa: turvallisuutta, iloa, intohimoa, rakkautta, mielenrauhaa, yltäkylläisyyttä.

Danielle uskoo että tunnetilan saavuttamiseksi olisi tärkeää valita tavoitteet, jotka oikeasti tuovat tämän tunteen.

Minun ymmärryksestäni käsin vieläkin fiksumpaa on nähdä, että et koe kyseistä tunnetta nyt, koska kiristät itseäsi sillä saavuttamaan tavoitteesi.

Tai ainakin niin minä olen tehnyt.

Aikanaan ajattelin, etten voi tuntea oloani täysin turvalliseksi, ennen kuin omistaisin oman kodin tai ainakin tontin, jolle se voidaan rakentaa.

Sain ja menetin parikin tonttia ja talon.  Asuin yhteensä pari vuotta muiden nurkissa.

Hämmästyksekseni huomasin voivani kokea oloni turvalliseksi silloinkin, kun koko omaisuuteni mahtui yhteen matkalaukkuun.

Ajattelin vuosikausia, etten voisi tuntea oloani seksikkääksi, ennen kuin kroppani olisi täydellinen ja kumppanini haluaisi jatkuvasti kanssani seksiä.

Viimeisen viiden vuoden aikana minulla on pahimmillaan 20 kg ylipainoa synnytysten jälkeen ja pienten lasten vanhempina koemme välillä ns. kuivia kausia.

Silti olen voinut kokea olevani seksikäs, mehukas ja ihana aikuinen nainen — jopa päivää synnytyksen jälkeen.

Nykyään annan itseni kokea vapaasti haluamiani tunteita.

Sen seurauksena osa vanhoista unelmistani on alkanut näyttää todella turhalta.

En enää unelmoi valtavasta talosta, jossa voisin pitää huikeita illallisia ihmisjoukoille, koska annan itseni kokea että olen hyvä ja rakastettava silloinkin, kun en tee vaikutusta muihin emännöintitaidoillani.

En unelmoi Oscar-patsaasta ja upeasta urasta Hollywoodissa, koska annan itseni kokea olevani arvokas tässä ja nyt.

Se ei tarkoita sitä, ettei minulla olisi visioita tai tavoitteita, joiden eteen teen töitä.

Päinvastoin: tavoitteistani on tullut suurempia ja haastavampia — mutta myös helpommin saavutettavia, kun hyvinvointini, onnellisuuteni, itsetuntoni ja omanarvontuntoni eivät enää riipu niiden toteutumisesta.

Laihduin ennätysajassa normaalipainooni viimeisen synnytyksen jälkeen ilman minkäänlaista itseinhoa.

Haluan opettaa koko Suomen kansalle vuoteen 2022 mennessä miten mielentilamme vaikuttaa ajatteluumme.

Ymmärryksestäni huolimatta mieleni vedättää minua välillä niin, että alan huomaamattani kiristää itseäni jollain tunteella. Näin käy erityisesti silloin, kun elämässä tuntuu olevan jotain todelliselta näyttäviä ongelmia.

Esimerkiksi tänä aamuna heräsin todella huonosti nukutun yön jälkeen.

Väsytti, ketutti ja ajattelin että “kiva, nyt mä olen uuvuksissa ja kärttyinen koko päivän.”

Havahduin ajatuksiini. Mieleeni juolahti: “Hetkinen, toihan on vain ajatus — kyllä mä voin tänäänkin kokea pirtetyttä ja mielenrauhaa.”

Jo tämä ajatus tuntui kevyemmältä kuin väsymys-ajatus. Hetkeä myöhemmin nauroin täysin pirteänä ystävän laittamalle tekstiviestille.

Mitä tunnetta sinä haluaisit kokea enemmän?

Mitä oletat että pitäisi tapahtua jotta voisit kokea sitä?

Voitko antaa itsesi kokea sitä tässä ja nyt?

Jos annat itsesi kokea tunnetta tässä ja nyt, mitä haluaisit luoda, muuttaa tai tehdä tästä tunteesta käsin?

[box icon=”star” style=”simple”] Haluatko lopettaa turhan stressaamisen ja murehtimisen? Kokea enemmän rakkautta ja onnea? Toteuttaa unelmasi?

Liity Kutri.net:in VIP-jäseneksi!
[/box]

Käytätkö aikasi oikein?

Oletko tyytymätön nykyiseen elämäntilanteeseesi? Toivoisitko saavasi enemmän asioita aikaan? Vai kärsitkö nakertavasta fiiliksestä ettet edes tiedä mihin aikasi menee?

Olen aina ollut hajamielinen ja huono muistamaan niin tekemättömiä kuin tehtyjä tehtäviä. Äitiys ja lasten vuoksi huonosti nukutut yöt näyttävät vieneen lähimuistini ihan kokonaan.

Niinpä minulla on usein vähänkin väsyneenä, nälkäisenä tai muuten pahalla mielellä ollessani tunne, etten ole saanut yhtään mitään aikaan koko päivänä — tai koko viikkona.

Tunne kertoo ennen kaikkea siitä, että olen sillä hetkellä nk. alhaisessa mielentilassa eli henkisesti huonossa hapessa, joten en yleensä anna ajatuksilleni tuolloin hirveästi painoarvoa.

Mutta aika usein myös silloin kun oloni on levollinen ja mieleni kirkas, huomaan että olen käyttänyt kuluneen päivän tai viikon tehden kaikkea muuta kuin olisin halunnut tehdä.

Seth Godin puhui (muistaakseni) tässä podcastissa siitä, miten jokainen asia mitä teemme on pois jonkin muun tekemisestä.

Mielemme on erikoistunut toimimaan automaattiohjauksella, koska se säästää energiaa ja energian säästäminen on ihmiskunnan historian aikana ollut yleensä paras vaihtoehto elämän ylläpitämiseksi .

Ikävä kyllä joskus automaattiohjauksemme on ohjelmoitu tekemään asioita, jotka eivät edistä elämäämme parhaalla mahdollisella tavalla.

Esimerkiksi minä olin tottunut ostamaan aina kauppamatkalla pienen suklaapatukan ja syömään sen yleensä 1,5 minuuttia kestävällä kotimatkalla.

Suklaapatukka mahtui kyllä ruokavaliooni ja budjettiini, mutta koska yleensä vain ahmaisin sen pysähtymättä nauttimaan sen mausta, oli melkein sama olisinko syönyt sen vai en.

Päädyin lopettamaan sen ostamisen turhana. Tämä vaati minulta ehkä parin viikon ajan ”hereillä olemista” aina kassojen ohi mennessäni. Suklaan ostamatta jättäminen kirpaisi korkeintaan ensimmäiset 50 metriä, jotka kävelin kaupalta kotiin päin.

Nyt voin kävellä kassojen ohi ilman että tunnen edes tarvetta ostaa mitään.

Usein nämä pienet automaatiot syntyvät lumipalloefektinä,  koska emme missään vaiheessa pysähdy miettimään mitä teemme.

Lasten myötä olen iltaisin fyysisesti hyvin väsynyt. Tällöin mieleeni on usein juolahtanut ajatus siitä, että: ”nyt kun lapset ovat nukkumassa, mä nautin hetken tästä hiljaisuudesta ja siitä että saan tehdä mitä huvittaa”.

Koska olen niin väsynyt, en yleensä jaksa tehdä mitään ns. järkevää. Miehen ollessa ilta- tai yövuorossa saatoin tuntea itseni yksinäiseksi. Niinpä avasin Facebookin tai Twitterin ajatellen ”mä katson nopeasti mitä muille kuuluu”.

2–4 tuntia myöhemmin saatoin havahtua siihen, että katsoin jonkun tuntemattoman tyypin valokuvia Facebookissa tai olin käynyt kiivaita väittelyitä vieraan ihmisen kanssa melko yhdentekevästä aiheesta.

Seuraavana aamuna olin entistä väsyneempi.

Olen nyt kolmen viikon ajan suunnitellut illalla seuraavan päiväni ja ennen kaikkea kirjoittanut päivän mittaan muistiin mitä milloinkin teen. Evernote ja Drafts-ohjelmien ansiosta käytän päivän aikana kumpaankin toimintoon yhteensä ehkä 10-15 minuuttia.

Nyt minun ei tarvitse illalla väsyneellä miettiä ”mitä mä tänäänkin tein”. Riittää, että katson päivän ”Tehty”-listaa.

Ennen kaikkea suunnitteleminen ja tehtyjen asioiden kirjaaminen on tehnyt minut tietoisemmaksi siitä, millaisia valintoja teen.

Kun tiedostan että haluan herätä aamulla kuudelta kirjoittamaan ja miten liian lyhyet yöunet vaikuttavat tarkkaavaisuuteeni ja pinnani pituuteen, minun on helpompi mennä yhtä aikaa lasten kanssa nukkumaan.

Se mielihyvä mitä koen vaikkapa kirjoittaessani tätä blogikirjoitusta ylittää monin verroin väsyneenä Facebookissa tai Twitterissä roikkumisen.

Vaikka minulla on varsinkin aamun ja illan osalta tarkka aikataulu jokaiselle päivälle, toimintaani ohjaa ajatus: ”mikä on paras tapa käyttää tämä hetki”.

Pari iltaa sitten heräsin puolilta öin siihen, että puoliso tuli kotiin tapaamasta kavereitaan. Emme olleet ehtineet miehen yövuoroputken takia viettää viiteen päivään lainkaan aikaa kahdestaan.

Mieleni teki jäädä hetkeksi valvomaan siipan kanssa, vaikka suunnitelmani mukaan minun piti herätä aamukuudelta.

Olin korkeassa mielentilassa ja kävin rauhassa eri vaihtoehdot läpi. Totesin että juuri nyt paras vaihtoehto olisi viettää puolison kanssa laatuaikaa, herätä aamulla tuntia myöhemmin ja siirtää yksi työtehtävä seuraavaan päivään.

Meillä oli todella mukavaa ja aamulla tunsin tavallista suurempaa yhteenkuuluvuutta puolisoni kanssa.

Miten sinä haluat käyttää tämän päivän?

Mitkä asiat joudut jättämään väliin voidaksesi tehdä sen, mitä aiot seuraavaksi tehdä?

Mikä on ihanan elämäsi kannalta parasta, mitä voit tehdä juuri nyt?

[box icon=”star” style=”simple”] Haluatko luoda enemmän omalta tuntuvan, itsesi näköisen elämän?

Kutri.net:in VIP-puolella on useita nettiluentoja, äänitteitä, videoita ja kirjoituksia sisäisen viisauden seuraamisesta, unelmien uran luomisesta ja ilon ja innostuksen löytämisestä.

Lue täällä lisää VIP-jäsenyydestä!
[/box]

Helpoin tapa alkaa luoda itsensä näköistä elämää

Edellisen viestin kommenttiosastolla Alice Wonderland kysyi mitä tehdä, kun mitään vastauksia ei tule mieleen, kun kysyy itseltään mitä haluaa tehdä.

Omien havaintojeni mukaan se voi johtua esimerkiksi siitä, että huomaamattaan syyllistyy Michael Neillin termein “ennenaikaiseen käytännöllisyyteen”.

Toisin sanoen mieleen nousee ajatus jostain uudesta, innostavasta ja kutkuttavasta. Heti sen perään nousee ajatus “joo mutta ei toi ole mahdollista (ainakaan mulle)”.

Ongelmana ei ole se, että mieleen nousee idean torppaava ajatus, vaan se, että otamme sen vakavasti.

Tähän voi auttaa sama konsti, jota suosittelen myös siinä tapauksessa, että vastausta ei tule, koska sitä ei vielä ole: seuraa uteliaisuuttasi.

Harva “oman juttunsa” löytänyt on saanut tiedon siitä kertaheitolla jumalaisena ilmoituksena. Lähes kaikki — minä mukaan lukien — ovat ensin seuranneet uteliaisuuttaan.

He ovat törmänneet johonkin juttuun, joka on herättänyt heidän mielenkiintonsa. Sitten he ovat lukeneet siitä lisää, kunnes lopulta ovat halunneet kokeilla sitä.

Kokeiltuaan sitä he ovat halunneet kokeilla sitä lisää. Mitä enemmän he ovat sitä tehneet, sitä paremmiksi he ovat siinä tulleet ja sitä enemmän iloa ja nautintoa he ovat siitä saaneet.

Lopulta he ovat alkaneet miettiä voisiko kiinnostuksen kohteella elättää itseään. Joskus työtarjous on saattanut jopa tulla muilta. Mutta vain siksi, että he olivat vuosien mittaan kehittyneet niin hyviksi siinä mitä tekevät.

Minun valmentajaurani alun voi jäljittää  kevääseen 2006, jolloin olin toipumassa masennuksesta ja sain ystävältäni Sanna Stellanilta lainaksi hypnotisoija Paul McKennan Supreme Self-Confidence CD:n.

Googletin äijän ja törmäsin podcastiin, jossa hän jutteli hyvän ystävänsä Michael Neillin kanssa. En silloin edes tiennyt mitä podcastit eli “nettiradio-ohjelmat” ovat!

Kuuntelin podcastin ja tykästyin Michaelin lämpimään ja käytönnölliseen tyyliin, joten aloin kuunnella hänen nettiradio-ohjelmaansa viikottain.

Innostuin Michaelin jutuista niin, että liityin hänen sivujensa VIP-jäseneksi eli “Inner circleen” 2007 (tai ehkä jo 2006, en muista just nyt milloin). Olen sen jäsen vieläkin.

2010 Michael ilmoitti että hänellä olisi tulossa valmentajakoulutus: Supercoach Academy. Tunsin selittämätöntä vetoa koulutusta vastaan, mutta perustelin itselleni miksi en haluaisi valmentajaksi ja miten minun olisi sen takia järjetöntä maksaa 10 000 euroa ja matkat ko. kurssista.

2011 järjestettiin toinen Supercoach Academy  ja jälleen kerran selitin itselleni ettei tämä ole minun juttuni… Mutta myöhemmin sinä keväänä huomasin olevani niin kateellinen toiselle valmentajalle, että päätin kokeilla valmentamista tarjoamalla sitä ilmaiseksi muille.

Valmensin kesällä 2011 kolmeatoista ihanaa naista. Se oli rakkautta ensikokemuksella — hienompaa ja hauskempaa kuin kirjoittaminen, joka oli siihen asti ollut ykkösrakkauteni.

Kun samana kesänä tuli seuraava kutsu Michaelin valmennusohjelmaan Supercoach Academyyn, en enää taistellut itseäni vastaan. Liityin kurssille vaikken ollut varma haluaisinko silti tehdä valmentamista työkseni.

Päätin alkaa tehdä valmentamista päätyökseni vasta keväällä 2012 koulutuksessa samaani Pään Räjäyttävän Oivalluksen myötä.

Toisin sanoen meni 6 vuotta siitä kun uteliaisuuttani seuraten törmäsin Michael Neillin ja henkiseen valmentamiseen ennen kuin olin valmis tekemään valmentamista työkseni.

En olisi ikinä voinut ennalta nähdä että näin tulisi käymään — en vielä edes tammikuussa 2012, kun aloitin valmennuskoulutuksen.

Anna itsesi seurata uteliaisuuttasi — ihan jo siksi, että se saa elämän tuntumaan kiinnostavammalta, hauskemmalta ja jännittävämmältä. Älä mieti “mihin tämä johtaa”.

Voi olla että se johtaa vain siihen, että sinulla on juuri nyt kiinnostava hetki.

Voi olla että se johtaa vuosien kuluttua uuteen uraan.

Mitä sinä tekisit ensimmäiseksi jos antaisit itsesi seurata uteliaisuuttasi?

Jos haluat saada enemmän tukea uuden uran tai kiinnostuksen kohteiden löytämiseen, varaa aika valaisevaan ja vapauttavaan keskusteluun kanssani.

Tai liity VIP-jäseneksi, jolloin saat muun muassa katsomisoikeudet Unelmien ura -kurssiin.

Jätätkö elämäsi elämättä?

Kuvittele että on 80-vuotissyntymäpäiväsi. Missä juhlit sitä ja kenen kanssa?

Kun katsot elämääsi mitä ajattelet siitä?

Mistä olet ylpeä, iloinen ja onnellinen? Mitä kadut? Mitä toivot että olisit tehnyt enemmän? Mitä olisit halunnut uskaltaa?

Juttelin äskettäin yhden yli 80-vuotiaan henkilön kanssa hänen elämästään ja siitä mitä hän oli katunut. Pian sen jälkeen kuuntelin podcastin eli nettiradioäänitteen, jossa Mitch Joel haastatteli kirjailija Todd Henryä tämän uudesta kirjasta ”Die empty – Unleash Your Best Work Every Day” (kuole tyhjänä).

Kirja kysyy toteutatko itseäsi nyt niin täysillä, että kun kuoleman hetki koittaa, sinua ei kaduta ettet antanut itsestäsi enemmän maailmalle.

Yksi Toddin kommenteista pysäytti minut miettimään omaa elämääni:

Ihmiset, jotka ovat jämähtäneet turruttavaan mutta turvalliselta tuntuvaan elämään eivät edes uskalla kysyä itseltään oikeasti kysymyksiä, jotka herättäisivät heidät henkiin, koska pelkäävät omia vastauksiaan.

Mieleeni juolahti kaksi ajanjaksoa elämästäni, jolloin olin itse juuri tuollaisessa tilanteessa.

Ensimmäinen oli 1990-luvulla, kun parikymppisenä yritin viiden vuoden ajan muuttua ”kunnon kansalaiseksi” — hiljaiseksi, nöyräksi, säästäväiseksi ja siistiksi sihteeriksi, joka pyytää anteeksi jokaista yskäisyä.

Kuoleman kohtaaminen thaimaalaisessa jorpakossa sai minut lopulta kysymään onko tämä oikeasti sellaista elämää, jota haluan elää. Vastaus oli vahva “EI!!!”

Hain opiskelemaan käsikirjoittajaksi ja vähitellen lopetin nöyrän pikku sihteerikön esittämisen sillä seurauksella, että tuolloinen puolisoni oli varma että boheemi äitini oli ”pilannut minut”. Juu niin oli, jo kohdussa, hahhah!

Sen jälkeen elin seuraavat 7 vuotta melko lailla täyttä elämää itseäni toteuttaen, kunnes vuoden 2005 lopussa koin loppuunpalamisen. Oikeasti nukuin ja söin liian vähän, join liikaa energiajuomia ja ennen kaikkea aloin uskoa väsyneenä ylikierroksilla käydessäni ajattelemiani hulluja ajatuksia.

Kokemus säikäytti minut niin, että seuraavat kaksi vuotta  varoin liikaa innostumista ja itseni väsyttämistä. (Kerron siitä tällä äänitteellä.)

Maaliskuisena aamuna 2008 asuin Los Angelesissa ja olin lähdössä töihin. Työskentelin sihteerinä mainoskuvaajia välittävässä agenttifirmassa, koska ajattelin etten enää koskaan jaksaisi kirjoittaa.

Sähläsin tapani mukaan lähtiessäni niin, että myöhästyin bussista. Marssiessani takaisin kotiin hakemaan autoa tunsin kuinka raivo sisälläni kasvoi kasvamistaan. Sillä hetkellä en tiennyt että hormonitasapainoni oli juuri heilahtanut PMS:n myötä — ajattelin vain mitä paskaa oli että minä, epäorganisoitunut, hajamielinen ja kirjoittamista rakastava ammattikirjoittaja olin töissä sihteerinä.

Kotiin päästyäni paiskasin avaimet lattiaan ja kiljuin ajatukseni ääneen. Kun olin saanut sanottavani sanottua, rauhotuin välittömästi. Totesin silloiselle puolisolleni kylmän rauhallisesti, että irtisanoutuisin työpaikastani ja alkaisin taas kirjoittaa.

Jatkoin työpaikassa irtisanoutumisajan loppuun asti, palasin Suomeen ja aloin taas käsikirjoittajaksi.

Siitä eteenpäin olen kuunnellut jatkuvasti itseäni sen suhteen, mitä haluan juuri nyt luoda tähän maailmaan.

Olen Suomeen paluuni jälkeen kirjoittanut kolme elokuvaa, yhden kirjan ja yhden televisiosarjan. Tehnyt kaksi pientä poikaa. Opiskellut henkiseksi valmentajaksi, käynyt satoja valaisevia ja vapauttavia keskusteluja ihmisten kanssa. Luonut jäsenyyssivustolleni Kutri.net:in VIP-puolelle 10 nettikurssia, yli 100 videota, kymmeniä äänitteitä ja satoja sivuja tekstiä.

Jos kuolen viiden minuutin päästä, koen viimeisen viiden vuoden aikana antaneeni maailmalle kaiken sen, mitä olen tässä ajassa ehtinyt tekemään.

Oivallettuani vajaat kaksi vuotta sitten miten ajatteluni luo kokemukseni tässä hetkessä, elämä on tuntunut erittäin kevyeltä, helpolta, hauskalta ja innostavalta silloinkin, kun olosuhteet ovat olleet hyvinkin haastavat.

Eilen vertasin mielessäni sitä, miltä elämä tuntuu nyt verrattuna siihen miltä se tuntui silloin kun en uskaltanut  toteuttaa itseäni vapaasti.

Tuntuu hassulta, että olen ajatellut tosissani, että himmailu, odottelu ja oman innostuksen jatkuva jarruttaminen olisi parempi vaihtoehto kuin se, että antaa itsensä olla vapaasti oma itsensä ja antaa oman luovuutensa, ilonsa ja intonsa virrata.

Mietin Toddin kommentin kuultuani sitä, miten voisin auttaa muita havahtumaan turruttavasta turvallisuudesta.

Mikä olisi se kysymys, tarina tai ajatus, jolla saisin sinut pysähtymään ja oikeasti miettimään mitä sinä haluat luoda tähän maailmaan?

Mitä sinä haluat tehdä tällä ainutkertaisella ja ihmeellisellä elämälläsi?

Mihin sinä haluat käyttää aikasi tällä planeetalla?

Itsensä vapauttaminen ja toteuttaminen ei ole vaarallista. Itsensä väkisin tunkeminen muottiin, johon et oikeasti mahdu on kuolettavaa.

Miten voin auttaa?

Haluatko tulla ihmettelemään kanssani kuka sinä oikeasti olet ja mitä sinä haluat elämälläsi tehdä? Varaa aika valaisevaan ja vapauttavaan (ja hauskaan) keskusteluun!

Haluatko nähdä miten niin on mahdollista kokea onnea, iloa ja hyvää oloa tässä ja nyt, vapautua omista peloista, seurata sydäntään ja toteuttaa itseään — ilman että muutat mitenkään ulkoisia olosuhteita? Liity kutri.net:in VIP-jäseneksi.

Mitä muuta? Kerro!

Tärkeintä on aloittaminen — ja jatkaminen

Kirjoita kirja kuukaudessa -haaste päättyi sunnuntaina. Haasteeseen lähti mukaan lähemmäs 100 ihmistä. En tiedä kuinka moni loppujenlopuksi kirjoitti edes kirjasuunnitelman, mutta kaikille teille jotka teitte niin, nostan hattua.

Muutama ihminen kommentoi aktiivisesti päivittäisiin kirjoituksiin. Yleisfiilis näytti olevan sama: kiitollisuus siitä, että oli aloittanut kirjoituksen ja ilahtuminen siitä, miten paljon oli yllättäen saanut aikaan.

Itselleni haaste oli siinä mielessä menestys, että pääsin taas kirjoittamisen makuun. Tämä on ensimmäinen kirja, jota olen kirjoittanut äidiksi tulemisen jälkeen. Kirjoittaminen on tuntunut hyvältä ja jo kolmannes kirjaa on kasassa.

Tunnustan yön pimeydessä muistelevani kaiholla aikoja ennen lapsia, jolloin sain kirjoittaa niin paljon kuin sielu sietää. Sitten muistan että niihin aikoihin toivoin enemmän kuin mitään muuta, että tulisin äidiksi.

Aion jatkaa kirjan kirjoittamista samaan malliin. Nyt kun en enää tee kirjahaastekirjoituksia, palaan taas blogin ja VIP-materiaalien suhteen vanhaan aikatauluun.

Vaikka välillä hidas tahti on melkein tuskastuttanut, on ollut kiva huomata, miten siitä huolimatta tekstiä on kertynyt jo monta kymmentä sivua. Näin ei olisi käynyt, ellen olisi kuukausi sitten aloittanut kirjoittamista ja sinnikkäästi jatkanut sitä joka päivä.

Sama lähestymistapa pätee havaintojeni mukaan lähes kaikkeen.

Vähän yli 8 kk sitten painoin 21 kg enemmän kuin tänään. Aloitin kiinnittää huomiota syömisiin viikko synnytyksen jälkeen. Laihtuminen on tapahtunut helposti päivä ja gramma kerrallaan.

Olen puolisoni kanssa ollut yhdessä kohta viisi vuotta. Kun tapasin puolisoni ensimmäistä kertaa, en todellakaan aikonut aloittaa uutta suhdetta. Nyt olen todella iloinen että muutin mieltäni. Vuosien varrella on tullut vastaan kaikenlaisia käytännön ongelmia kuten huonouninen esikoinen, mutta kaikesta on selvitty hetki ja päivä kerrallaan. Tänäänkin olen tuntenut häntä kohtaan suurta rakkautta, lämpöä ja halua.

Tieni valmentajaksi alkoi siitä, että päätin kokeilla tykkäisinkö ylipäätään valmentamisesta. Ensimmäinen askel oli ilmoittaa blogissani että otan pari tyyppiä kesän yli ilmaiseen valmennukseen. Toinen askel oli ottaa 13 naista valmennukseen ja valmentaa heitä tapaaminen, sähköposti ja puhelu kerrallaan. Nyt teen valmennusta työkseni ja mikäli uusimmat suunnitelmat toteutuvat, homma tulee jatkossa vain kasvamaan.

Mitä sinä haluaisit muuttaa tai luoda? Mikä olisi ensimmäinen askel jonka voisit ottaa sen eteen tänään? 

Uskallatko epäonnistua?

Tänään on kansainvälinen epäonnistumisen päivä. Sen kunniaksi ehdotan, että teet tänään  asioita ensisijaisesti siksi, että niiden tekeminen on kivaa ja kiinnostavaa tai olet utelias näkemään voiko niiden tekeminen onnistua.

Seth Godin on viisas mies, joka ehdottaa, että lähtisimme useammin tekemään asioita asenteella “Tämä ei ehkä toimi” (“This might not work”).

Monen ensireaktio ajatukseen on “jos valmistaudut epäonnistumaan, epäonnistut varmasti”.

Minä ymmärrän Sethin ajatuksen niin päin, että sen sijaan että tekisit aina vain asioita, joiden uskot melko varmasti onnistuvan, alat tehdä enemmän asioita, jotka haluat tehdä siitäkin huolimatta, ettet tiedä onnistuvatko ne.

Kuulostaako hullulta idealta?

Elämässäsi on ollut aika, jolloin ylitit jatkuvasti itsesi ja sait hämmästyä omasta kyvykkyydestäsi. Opit joka päivä jotain uutta ja maailmankuvasi laajeni jatkuvasti. Päivät tuntuivat seikkailulta ja elämä elämisen arvoiselta.

Kyllä, puhun lapsuudestasi.

Ei ole mitään universaalia sääntöä, joka sanoisi että tällaisen elämänasenteen pitäisi rajoittua lapsuuteen. Oman uteliaisuuden ja ilon seuraaminen ei ole tyhmää. Päinvastoin.

Yksi maailman menestyneimmistä ja arvostetuimmista liikemiehistä, Sir Richard Branson, uskoo että hänen menestyksensä salaisuus on se, että hän tekee asioita ensisijaisesti siksi, että ne ovat kiinnostavia ja hauskoja. Silläkin uhalla että epäonnistuu.

Mitä sinä haluaisit kokeilla siitäkin huolimatta ettet voi tietää onnistuuko se?

Jos haluat päästä eroon epäonnistumisen pelosta ja löytää taas  ilon ja innostuksen elämääsi, liity Kutri.net:in VIP-jäseneksi.

Oletko oikealla polulla?

Twitterissä Kirjoita kirja kuukaudessa -haasteeseeni vastannut kirjoitti Twitterissä näin:

https://twitter.com/marjohuh/status/376723134977941504

Siitä tuli mieleeni tämä vanha kirjoitukseni, jonka julkaisin Tumblr-blogissani joskus 2010:

oikeapolku

Juttelin juuri läheisen kanssa, jonka ura on lähtenyt vetämään ihan käsittämättömällä vauhdilla sen jälkeen kun hän teki radikaalin siirron elämässään.

Siitä tuli mieleen jälleen kerran skottilaisen tutkimusmatkailijan W. H. Murrayn vanha viisaus:

”Sillä hetkellä kun henkilö sitoutuu tosissaan, myös kaitselmus liikahtaa. Päätöstä seuraa kokonainen virta suotuisia tapahtumia, kohtaamisia ja materiaalista apua, joista ei olisi voinut edes unelmoida. […] Mitä ikinä voit tehdä tai unelmoida voivasi tehdä, aloita se. Rohkeudessa on neroutta, voimaa ja taikaa!”

Olen nähnyt tämän ilmiön omassa elämässäni moneen kertaan. Kun olen niin sanotusti oikealla polulla ja teen asioita, joista olen innoissani ja joihin uskon koko sydämestäni, asiat tapahtuvat kuin itsestään.

Jos sen sijaan yritän tehdä jotain esimerkiksi siksi, että niin “pitää” tehdä tai koska pelkään käyttää koko kapasiteettiani hyväkseni, hommat alkavat tökkiä.

Kun elämän virta alkaa kuljettaa sinua hurjaa vauhtia kohti unelmaasi on ensiarvoisen tärkeää tehdä niin kuin Jaakko-veljeni biisissä “When it feels so natural” lauletaan:

When it feels so natural — just relax, you’re on the right track.

When it feels so natural — don’t resist, just let go…

Jos onnenpotkuja on odottanut kauan, niiden saajaan saattaa yhtäkkiä iskeä epäusko, kun hommat alkavat rullata. Pahimmillaan seurauksena on jonkinasteista itsesabotaasia: ko. henkilö alkaa esimerkiksi empiä ja missaa tärkeitä tilaisuuksia. Toinen vaihtoehto on se, että menestyksen makuun päässyt luulee että työt on nyt tehnyt ja alkaa levätä laakereillaan, sen sijaan että ottaisi kaiken irti saamistaan tilaisuuksista ja pääsisi pidemmälle kuin mitä ikinä uskalsi unelmoida.

Jos siis huomaat että yhtäkkiä hommat alkavat mennä putkeen, rentoudu, ole kiitollinen saamastasi avusta, tartu sinulle annettuihin tilaisuuksiin ja keskity tekemään kulloinkin käsillä olevat tehtävät niin hyvin kuin pystyt. Ennen kuin huomaatkaan, elät omaa unelmaasi.

Kirjoita kirja kuukaudessa -haaste alkaa lauantaina nettiluennolla. Vielä ehdit mukaan!

VIP-jäsenet ja Tutustuja-jäsenet: tämän viikon VIP-videolla puhun siitä miten voi omaa kehoaan kuunnellen seurata elämän virtaa.

Haluatko toteuttaa unelmasi ja kuulla, kuunnella ja totella sisäistä viisauttasi eli intuitiotasi? Liity VIP-jäseneksi.