Tiedätkö vireystyyppisi eli kronotyyppisi?

Kerroin viime viikolla Päivän teoria periscope-lähetyksessä Michael Breusin Power of When -kirjasta oppimistani neljästä eri vireystyypistä eli kronotyypistä. Kronotyyppimme kertoo milloin olemme pirteimmillämme ja milloin ihan uuvuksissa.

Voin kuunnella videon tuossa alla tai YouTubessa.

(Suosittelen nimenomaan kuuntelemaan videon, koska jostain syystä Periscope tai iPhoneni vääristi videokuvan mittasuhteet joten näytän animehahmolta :-D.)

Puhumme usein aamu- tai iltavirkuista, mutta uni- ja vuorokausirytmitutkijat tuntevat neljä erilaista vireystyyppiä.

Vireystyyppi perustuu biologiaan ja perintötekijöihin. Vireystyyppimme voi vaihdella ikävaiheen mukaan, mutta sitä ei tiettävästi pysty oma-aloitteisesti hirveästi muuttamaan.

Breusin mukaan vireystyypillä ja temperamentilla on yhteys toisiinsa. Tämä voi johtua osin siitä että niin temperamentin kuin viereystilojen taustalla on perinnöllinen hermostomme rakenne ja hormonitoimintamme.

Oman vireystyypin tunnistaminen voi auttaa rakentamaan päivärytmit niin, että saat ilon irti luontaisista vireystasojen vaihteluista.

Michael Breus on antanut vireystyypeille eläimelliset nimet auttamaan niiden hahmottamisesta:

1. Aamuvirkut leijonat

Moni menestynyt yrittäjä ja yritysjohtaja herää aikaisin aamulla. Tästä on syntynyt osin väärä käsitys siitä, että mikäli haluat menestyä, sinun on herättävä ennen kukonpieremää. Michael Breusin mukaan herätyskellon aamuviideltä soimaan laittaminen ei tee sinusta A-tyypin suorittajaa, vaan temperamentiltaan määrätietoiset ja suoraviivaiset leijonat yleensä sekä pärjäävät hyvin liike-elämässä että heräävät luontaisesti aikaisin.

Aamuvirkut leijonatyypit tunnistaa siitä, että he heräävät helposti melko aikaisin ja ovat varsin pian heräämisen jälkeen täydessä iskussa. Päivän edetessä heidän energiatasonsa laskevat tasaisen tappavaa tahtia niin, että iltauutisten aikaan he ovat jo ihan kanttuvei.

2. Keskipäivällä kukoistavat karhut

Valtaosa maailman ihmisistä on karhuja, jotka eivät herää niin aikaisin kuin leijonat, mutta pääsevät kyllä ylös sängystä säädylliseen aikaan ja ovat korkeintaan tunnin tai pari unenpöpperössä heräämisen jälkeen. Heidän suorituskykynsä on parhaimmillaan aamupäivällä ja keskipäivällä, jonka jälkeen se laskee useamman tunnin ajan, kunnes illansuussa he kokevat toisen piristymisjakson. Karhut ovat yleensä luonteeltaan sosiaalisia ja selvästi leppoisempia ja joustavampia kuin suorituskeskeisemmät leijonat.

3. Iltavirkut sudet

Jokainen arkkityyppinen kärsivä taiteilija tai kyyninen newyorkilainen mieskoomikko on kronotyypiltään susi. Myös useimmat teini-ikäiset ovat väliaikaisesti susia, vaikka aikuistuessaan muuttuisivatkin leijoniksi tai karhuiksi. Sudet tunnistaa siitä, että heille aamuherääminen on yhtä helvettiä ja he ovat useita tunteja heräämisen jälkeen ihan pihalla. Toisin kuin sudet ja leijonat he virkistyvät iltaa kohden niin, että kun leijona on jo sängyssä ja karhukin haukottelee, susi on parhaassa iskussa.

Sudet ovat selvästi negatiivisempia ja kyynisempiä mutta myös luovempia ja usein älykkäämpiä kuin muut kronotyyppien edustajat.

4. Uniongelmaiset delfiinit

Delfiineillä — siis niillä vedessä uivilla eläimillä — toinen puoli aivoista on vuorollaan unessa ja toinen valveilla mahdollisten vaarojen varalta. Delfiini-vireystyypin edustajilla on myös vaikeuksia vaipua täysin uneen. Delfiini-ihmiset ovat periaatteessa niin kuin leijonat, mutta sillä erotuksella että heidän ahdistukseen ja uniongelmiin taipuva temperamenttinsa estää heitä käyttämästä koko potentiaaliaan.

Jos olet melkein koko elämäsi kärsinyt univaikeuksista ja ahdistut ja stressaannut helposti eli olet ns. murehtijatyyppijä, olet todennäköisesti delfiini.

Videolla puhun enemmän siitä, mihin kaikkeen oma kronotyyppi voi vaikuttaa.

Voit testata oman kronotyyppisi Breusin sivustolla (jos saat testin toimimaan, minä en saanut): http://thepowerofwhenquiz.com

Kolme tärkeintä oppia arjen hallinnasta

Kuulostaako tämä kirjoitus tutulta:

“Juuri päättyneen viikon ja seuraavan 51 viikon ajan opettelen elämänhallintaa eli tässä tapauksessa täsmällisyyttä, tehokkuutta, siisteyttä ja järkevämpää rahatalouden hallintaa. Minua on nimittäin vaivannut jo pidempään kyvyttömyyteni pitää kiinni deadlineista ja muista aikatauluista (ongelma on pahentunut viime vuosina) ja oma epäsiisteyteni, jonka ansiosta en löydä mitään. “

Kirjoitin sen syyskuussa 2006.

Hahahahaaaa!

Aijai.

Juuri tässä hetkessä, tammikuussa 2016, koen valtavaa rakkautta kymmenen vuotta nuorempaa itseäni kohtaan.

Urhea lapsi

Kun olin lapsi, isoäitini kutsui minua “urheaksi lapseksi”.

Viisivuotiaana minulla oli jo kolme nuorempaa sisarusta. Äitini oli lapsuudessani vähintään yhtä hajamielinen ja kaoottinen kuin minä (ilman ADHD-lääkitystä). Isä teki eläinlääkärinä pitkää päivää.

Opin ison perheen esikoisena hyvin oma-aloitteiseksi, itsenäiseksi ja sitkeäksi. Olin kuulemma jo vauvana hyvällä tuulella, jos oli yksikin syy olla iloinen.

Pystyn näkemään itsessäni yhä samoja piirteitä kuin mitä minussa oli lapsena:

  1. Ylenpalttista optimismia silloinkin kun siihen ei ehkä olisi aihetta.
  2. Sitkeyttä yrittää uudelleen ja uudelleen epäonnistumisten jälkeen.

Kymmenen vuotta sitten teemavuoteni tyssäsi ensimmäisen kuukauden jälkeen. Sen jälkeen tekemäni aloitukset saada elämä haltuun ovat lopahtaneet sitäkin nopeammin.

Siitä huolimatta yritän tänä vuonna uudelleen ajatellen “tällä kertaa mä onnistun”.

Voisinko onnistua tällä kertaa?

Jokainen pieleen mennyt yritykseni saada “elämä haltuun” tai “Kutri kuriin” on opettanut minulle mikä ei toimi. Joistain kokeiluistani on jäänyt käteen myös juttuja jotka toimivat.

Juuri päättynyt ensimmäinen kuukauteni Elämä haltuun 2016 -teemavuotta meni paljon paremmin kuin ensimmäinen “Kutri kuriin” -kuukausi 10 vuotta sitten.

Tässä ovat tammikuun 2016 kolme tärkeintä oppia:

1. Mikään ei ole niin tärkeää kuin ajoissa sänkyyn meneminen

VIHAAN ajatusta aikaisin nukkumaan menemisestä.

Olen pienten lasten äiti, jonka “oma aika” alkaa usein vasta lasten nukahdettua.

Luontainen unirytmini on mennä nukkumaan kahdelta yöllä ja herätä kymmeneltä aamulla.

Olen kaikkein tuotteliaimmillani klo 21-02.

Niin kauan kun esikoinen on eskarissa ja kuopus hoidossa, minun on herättävä viimeistään klo 7. Kuopukseni nukkuu vielä niin levottomasti, että saattaa herättää minut ainakin kerran yössä.

Tämän kuukauden ajan olen kiinnittänyt tavallista enemmän huomiota yöunieni määrään ja laatuun.

Tiedän nyt tarkkaan miten paljon parempi viikkoni on, kun nukun useimpina öinä yli 7 h kuin jos nukun joka yö alle 7 h.

Vaikka kuinka haluaisin valvoa, vielä enemmän haluan olla jotenkin toimintakykyinen päivisin.

  • Haluan muistaa illalla mitä on tapahtunut aamulla.
  • Haluan olla kärsivällisempi lasteni kanssa.
  • Haluan olla valtaosan päivästä optimistinen ja mielenrauhassa.
  • Haluan nauraa enemmän.
  • Haluan panostaa ruoan laatuun enkä himoita energiaa nopeista hiilareista.

Jos haluan saada kaiken tämän, minun on pakko olla unessa viimeistään klo 23.

Jotta olisin unessa klo 23, minun pitää olla sängyssä viimeistään klo 22:30.

Se edellyttää että laitan kännykän ja tietokoneen kiinni raa’asti klo 22.

Nukahtamista nopeuttaa, että alan pitää sinisen valon blokkaavia oransseja laseja klo 20.

Jotta ehdin tehdä kaiken olennaisen tietokoneella ennen kuin laitan sen kiinni, joudun varmistamaan, että lapset nukahtavat klo 21 mennessä.

Se puolestaan edellyttää että heille syötetään iltapalaa klo 19:30, jonka jälkeen he menevät kylpyyn viimeistään klo 20 ja sänkyyn viimeistään klo 20:30.

Sitoutuminen oikeaan tavoitteeseen pakottaa automaattisesti laittamaan kuntoon monta muuta asiaa.

2. Jos haluat että jotain tapahtuu, päätä milloin se tapahtuu

Kultainen Venla -gaalaan laittautuminen sai minut päättämään, että meikkaan joka aamu. Sen jälkeen olen tehnyt niin.

Olen joskus ennenkin päättänyt, että alan panostaa enemmän ulkonäköön, mutta homma on jäänyt tuolloin aikeeksi.

Ero oli siinä, että tällä kertaa määrittelin itselleni milloin tarkalleen ottaen meikkaan itseni. Lisäksi tein meikkaamisesta niin yksinkertaista kuin mahdollista.

Meikkaan aamupissan, punnituksen ja kuivaharjauksen jälkeen.

Päätin skipata kasvojen puhdistuksen ennen meikkiä — olenhan pessyt naaman illalla.

Käytän kasvoihini aamuisin samaa itsetekemääni hamppuöljy-sheavoi-rasvaa kuin käsivarsiin ja rintakehään.

Samalla kun rasvaan kehoni kuivahieronnan jälkeen, sipaisen rasvaa kevyesti naamaan.

Siirsin aamumeikkiin tarvittavan kosmetiikan makuuhuoneeseen. Teen pikameikin noin viidessä minuutissa heti vaatteiden pukemisen ja hiusten harjaamisen jälkeen.

Joka kerran kun näen itseni peilistä hämmästyn sitä, miten freesiltä ja skarpilta näytän — jopa huonosti nukutun yön jälkeen (kiitos valokynän ja ripsarin).

Jostain syystä jopa ihoni on muuttunut parissa viikossa parempaan kuntoon kuin mitä se on ollut pitkään aikaan.

3. Oikea ajoitus on kaikki kaikessa

Kun teimme Arkijärki-blogin Jennin kanssa tämän vuoden ekaa Irti turhasta -podcastia Jenni mainitsi hänen elämänsä mullistaneesta tiskirutiinista.

Hän oli kuullut siitä A Slob Comes Clean -podcastista.

Tiskirutiini on näin yksinkertaisen nerokas:

  1. Laita tiskikone päälle joka ikinen ilta, oli se ihan täysi tai ei. Kun sinun on “pakko” laittaa kone pyörimään, saatat löytää vielä jostain tiskejä, jotka muuten olisivat unohtuneet (esim. olohuoneen sohvapöytä tms.)
  2. Tyhjennä tiskikone heti aamulla (esim. minä tyhjennän sen arkisin vietyäni lapset hoitoon ja ennen kuin syön kunnon aamiaisen).
  3. Laita päivän mittaan astiat heti käytön jälkeen tiskikoneeseen.

Jos sinulla on tiskikone ja tiskit tuppaavat kasaantumaan tiskialtaaseen, kokeile tätä systeemiä HETI TÄNÄÄN.

Voit tyrmistyä tuloksista.

Tiedätkö kuinka kauan olen taistellut tiskien kanssa senkin jälkeen, kun saimme ensimmäisen tiskikoneen joskus 2012 tai 2013? Lukemattomia kertoja. Pahimmillaan päivittäin.

Ongelmana oli se, että kone oli aina “väärään aikaan” täynnä puhtaita tai likaisia tiskejä.

Tiskioivalluksen jälkeen olen alkanut miettiä entistä tarkemmin eri arkirutiinien suhteen milloin oikeasti olisi paras aika tehdä ne.

Olen utelias: mitkä asiat sinun arjessasi aiheuttavat eniten kitkaa tai ongelmia? 

Oletko jo kokeillut jotenkin ratkaista niitä? Mikä on toiminut ja mikä ei?

alaluovutayritauudestaan

Miksi myöhäisilta ei ole äitien laatuaikaa

Oletko koskaan kokenut seuraavaa ilmiötä:

Saatuasi päivän velvollisuudet hoidettua (lue: lapset nukkumaan), ajattelet “mä vähän hemmottelen itseäni”.

Koska kello on jo yli yhdeksän tai kymmenen illalla, hemmottelu ei tarkoita kavereiden tapaamista tai reipasta kävelyä raikkaassa ulkoilmassa vaan “mitähän facebookissa/twitterissä/lempiblogissani tapahtuu”.

Ajatuksenasi on viihdyttää itseäsi vain vähän aikaa ja mennä sitten ajoissa nukkumaan.

3–4 tuntia myöhemmin havahdut siihen että katselet jonkun ihan vieraan tyypin lomakuvia Facebookissa, väittelet turhanpäiväisestä asiasta Twitterissä tai klikkailet zombina uutis- tai hupisivuston “seksi-wow tämä sinun on nähtävä” -linkkejä.

Minulle on tapahtunut näin — ja tapahtuu — harva se päivä, jos en pidä varaani.

Miksi jään kukkumaan kun pitäis mennä nukkumaan?

Jään kukkumaan lasten nukahdettua, koska otan todesta ajatukset “minun pitää saada hemmotella itseäni raskaan päivän päätteeksi omalla ajalla” ja “menen ihan kohta nukkumaan”.

Tietokoneen tai kännykän näytön sininen valo sotkee melatoniintuotannon niin, ettei minua väsytä niin paljon, että nukahtaisin koneen ääreen.

Samaan aikaan olen kuitenkin niin uuvuksissa, ettei itsekurini, itsehillintäni tai tahdonvoimani auta minua laittamaan konetta kiinni.

Mitä pidempään kökin koneella, sitä vaikeampaa siitä on siirtyä sänkyyn. Vallitsevan tilan muuttaminen vaatii energiaa, jota en tunne minulla olevan.

Sen lisäksi sivut joilla surffaan on suunniteltu koukuttamaan minut jopa pirteänä — ja varsinkin väsyneenä.

Argh!

Illan laatuaika ei ole laadukasta

Minulle tärkein nukkumaanmenoa edesauttava havainto on ollut se, että illan “laatuaika” ei ole todellakaan laadukasta, vaan johtaa vain äkkiä kierteeseen, jossa saan liian vähän unta…

….jolloin seuraavana päivänä olen entistä väsyneempi…

…jolloin ajaudun entistä helpommin roikkumaan koneella seuraavana iltana…

…jolloin sitä seuraavana aamuna olen vieläkin väsyneempi!

On paljon hyödyllisempää mennä illalla lasten kanssa yhtä aikaa nukkumaan ja herätä ennen heitä nauttimaan “omasta ajasta”.

Aamulla pirteänä käytän oman ajan mieluummin elämääni edistäviin asioihin kuten kirjoittamiseen, jumppaamiseen jne. kuin turhanpäiväiseen nettisurffailuun.

Tämä ajatus auttoi minua nousemaan yli kuukauden ajan putkeen aamukuudelta, kunnes kuopukseni alkoi nukkua huonommin.

Aloin iltaisin ajatella “mä nukun yön kuitenkin niin huonosti, etten jaksa nousta aamulla ennen lapsia, vaikka menisin niiden kanssa yhtä aikaa nukkumaan… Mä teen nää duunijutut äkkiä nyt, kun lapset vihdoin ja viimein nukkuu.”

Teoriassa se oli hyvä ajatus, mutta käytännössä ei. Koska olin väsynyt, kirjoittaminen kävi hitaammin ja työt tehtyäni lipsuin helposti “äkkiä katsomaan mitä Facebookissa ja twitterissä tapahtuu”.

Yhtäkkiä oltiin taas pikkutunneilla. Kun loppuyö meni huonosti nukkuen, tulin nukkuneeksi jopa huonommin kuin jos olisin mennyt lasten kanssa nukkumaan, heräillyt yön ja noussut kuudelta.

Kuopus on nyt nukkunut kaksi yötä hyvin, ilmeisesti osteopaatilla käynnin ansiosta. Nyt tavoitteena on päästä takaisin “ajoissa nukkumaan, aikaisin ylös” -rytmiin.

F.lux säästää unta

Koska haluan käyttää tietokonetta vielä illalla mm. seuraavan päivän suunnitteluun, asensin koneeseen f.lux -ohjelman, joka säätää koneen näytön valon iltaisin “punaisemmaksi” ja ainakin teoriassa vähemmän unta pilaavaksi.

Näin olen aikaisemmin valmis nukahtamaan kuin jos olisin tuijottanut sinisenä hehkuvaa näyttöä illan mittaan.

Ihan ideaaleinta olisi tietenkin sammuttaa kone, telkkari ja kännykkä kolmisen tuntia ennen nukkumaanmenoa, mutta siihen en ole vielä valmis.

Rutiinit auttavat rauhottumaan

Kolmas oivallukseni nukkumaanmenon suhteen on se, että ellen aloita ajoissa iltatoimia, nukkumaanmeno helposti myöhästyy.

Koska iltaisin muistini, keskittymiskykyni ja muistini ovat huonoimmillaan, olen kirjoittanut itselleni iltarutiinin, joka on lapulle kirjoitettuna kaapin ovessa. Näin voin luntata lapusta mitä kaikkea illalla pitäisi tehdäkään ja missä järjestyksessä.

Isoin haaste on muistaa aloittaa nukkumaan menoon valmistautuminen ajoissa — minun tapauksessani käytännössä jo klo 19 tienoilla.

Nukkumishaaste!

En ole yksin iltakukkumisen kanssa. Onnistunut laihdutus -pakettiin kuuluu uutuutena nettipäiväkirja, johon paketin käyttäjät voivat kirjoittaa kommenttejaan. Vain minä ja päiväkirjan pitäjä näemme merkinnät.

Useampi laihduttaja on tunnustanut kukkuvansa ihan liian myöhään iltaisin. Liian vähäinen uni vaikeuttaa monin tavoin laihtumista — vaikuttamalla ihan suoraan rasvanpolttoon, passivoimalla ja mm. lisäämällä makeanhimoa.

Koska uskon joukkovoimaan, haastan sinut kokeilemaan viiden illan ajan miltä tuntuu mennä ajoissa nukkumaan.

Viisi iltaa ei tunnu liian kovalta haasteelta, mutta osoittaa jo sinulle niin ajoissa nukkumaan menemisen hyödyt kuin esteet.

Aivan erityisesti haastan sinut tekemään niin sunnuntaista 19.1. torstaihin 23.1. virallisella Onnistunut laihdutus -nukkumishaasteella.

Teknisistä syistä haasteeseen osallistuminen edellyttää että olet Kutri.net:in jäsen eli olet rekisteröitynyt sivustolle vähintään Tutustuja-jäsenenä.

Kirjaudu sivustolle tunnuksillasi, jonka jälkeen pääset näkemään haastesivun ja haasteen keskusteluryhmän.

(Kunhan olemme saaneet unet jotenkin kohdalleen,  aloitamme vieläkin haastavamman haasteen eli aterioiden suunnitteluhaasteen Onnistunut laihdutus -paketin käyttäjien ja aiheesta kiinnostuneiden VIP-jäsenten kanssa. Ateriahaasteen aikana on siis tarkoitus suunnitella viikon ateriat toisiamme tsempaten. Kääk!)

Lue lisää Onnistunut laihdutus -paketista.

Lue lisää VIP-jäsenyydestä.

Liity ilmaiseksi Tutustuja-jäseneksi.

Miten päästä ylös aamuisin

Katariina kysyi edellisen viestin kommenttiosiolla miten voisi päästä ylös sängystä reippaasti.

Tässä suhteessa olen luonnonlahjakkuus, eli lukuunottamatta menkka-aamuja, jolloin sänky tuntuu ihan älyttömän pehmeältä ja ihanalta, pääsen melko helposti ylös sängystä. Minulla on lapsuudenystäviä, joille nouseminen on niin vaikeaa, että se on jo vitsi. Siis muistan lapsuudesta jotain kesäleirejä yms. jossa puoli leiriä on ollut herättelemässä jotakuta.

Ensimmäinen kysymys joka tulee mieleen on se, että onko herääminen aina yhtä vaikeaa tuohon aikaan? Eli esim. onko se helpompaa kesäisin tai jos olisit menossa tekemään jotain kivaa?

Mun “luonnollinen” unirytmi näyttää olevan klo 02-10 mutta esim. täällä Jenkeissä lapsi on alkanut herätä klo 7-8 aamulla. Nyt kun olen niin liekeissä tästä sivustosta, valvon silti johonkin klo 2-3 asti. Aamuisin pääsen silti nopeasti sängystä siinä vaiheessa kun lapsi juoksee keittiön ja olohuoneen suuntaan, koska en halua että herra menee hajottamaan mitään… Ts. motivaatio herätä on kohdallaan. 😀 Toisaalta tieto siitä, että olen väsynyt koska olen yöllä tehnyt jotain mitä halusin tehdä, tekee minusta aamulla vähemmän katkeran.

Jenkeissä heräämistä helpottaa tietenkin auringonvalo. Suomessa talvisin herääminen on ainakin minulla hieman takkuisempaa. Voisitko kokeilla esimerkiksi sarastuslamppua, joka alkaa hitaasti valaista sinut ennen heräämistä? Nyt niitä ehkä voisi saada tarjouksessa kun kaamos alkaa olla ohi.

Nyt kun olen niin innoissani, herään kyllä usein ennen lasta miettimään sivustoa — osin ehkä auringonvalonkin takia. En siis nouse ylös sängystä vaan köllöttelen ja kelailen mitä kaikkea haluan tänään tehdä sivuston eteen.

Toisaalta olen huomannut, että jos tiedän herätyskellon herättävän tiettyyn aikaan, herään usein hetkeä ennen herätyskelloa — siis jopa silloin kun yhdessä vaiheessa heräsin jo klo 4-5 maissa. Jotenkin kai jännitän alitajuisesti kellon soittoa niin paljon, että mieleni osaa laskea kuinka kauan saan nukkua ja herättää minut ajoissa.

Aikaista heräämistä ja kaksivaiheista unta suosittelevat tyypit ovat “ohjelmoineet” itsensä heräämään aamulla aina samaan aikaan. Tällöin olennaista on se, ettei viikonloppuisin nuku merkittävästi pidempään kuin viikolla. Ilmeisesti he myös tekevät päätöksen ennen nukkumaanmenoa, että heräävät tiettyyn aikaan — ts. sanovat itselleen “herään kuudelta” ja mahdollisesti visualisoivat itsensä heräämään kuudelta. Tämä vastaa siis sitä, miten minä herään muutama minuutti ennen herätyskellon soittoa.

Yksi asia, joka auttaa nousemista on se, etten paljon mietiskele miten haluaisin nukkua pidempään tai “voi ei, miksi mun pitää jo herätä”. Sen sijaan mietin sitä, minkä takia nousin ja mitä minun pitää tehdä ensimmäiseksi.

Jos duuni ei riitä sinulla motivaattoriksi, voisitko kehittää jotain miellyttäviä aamurutiineja, jotka auttaisivat heräämisessä?

Sekin tuli mieleen, että onko mahdollista, että herätyskello soi pahasti kesken jonkun unisyklin? Mitä jos kokeilisit herätä puoli tuntia tai tuntia aikaisemmin?

Entä onko mahdollista, ettet nuku kauhean hyvin yöllä ja siksi olet aamulla väsynyt? Voiko sinulla olla uniapnea? Tai nukutko jonkun sellaisen vieressä joka kuorsaa tai kieriskelee unissaan? Onko sänkysi jotenkin huono tai huoneessa liian kuuma? Juotko vielä myöhään illalla kahvia tai alkoholia?

Nämä tulivat nyt päällimmäisenä mieleen. Kerro kolahtiko mikään yhtään?

Ai niin — tuli mieleen että nyt olen palannut tavallaan kaksivaiheiseen uneen, eli nukun usein päiväunet, kun yöunet ovat tupanneet jäädä vähän lyhyiksi. Toisaalta olen huomannut että vaikka mulla on mahdollisuus nukkua pidempään, herään automaattisesti kuuden tunnin jälkeen ihan pirteänä. Tämä voisi liittyä siihen, että imetysaikana totuin nukkumaan lapsen tavoin tunnin unisykleissä 90 minuutin unisyklien sijaan. Ts. ehdin nukkua 6 tunnissa yhtä monta unisykliä kuin ennen 9 tunnissa.