Miksi sinäkin olisit voinut antaa 5-vuotiaan hukkua

Somessa jaetaan ahkerasti turvakameravideota uimahallissa hukkuneesta 5-vuotiaasta. En ole itse pystynyt katsomaan videota, mutta siinä kuulemma näkyy miten moni ui lapsen ohi puuttumatta asiaan.

Lapsi oli äidin kiellosta huolimatta mennyt aikuisten porealtaaseen sillä välin kun äiti oli ystävättärensä kanssa saunassa. Hän oli joutunut veden varaan, lyhyen räpiköinnin jälkeen hukkunut ja kellunut kasvot alaspäin vedessä minuuttikaupalla ilman, että kukaan lähellä olevista oli tehnyt mitään.

Lopulta joku oli tajunnut puuttua asiaan ja lapsi oli saatu elvytettyä. Hän on tiettävästi toipunut hyvin tapahtuneesta. Lapsen äiti sai ehdollisen vankeustuomion heitteillepanosta ja määrättiin maksamaan lapselleen korvauksia.

Miksi sivuutamme herkästi toisen hädän julkisella paikalla?

Joku jo pointtasi että varsinkin lapsen ns. hiljainen hukkumiskuolema on vaikea tunnistaa, koska sen uhri ei välttämättä räpiköi juuri lainkaan. Toinen totesi ettei lapsettomana tiedä miten lapset leikkivät vedessä.

Nämä tekijät voivat olla osasyynä siihen ettei lapsen hukkumista huomattu. Väitän kuitenkin eri tutkimusten ja aivan liian monen oikean elämän tragedian perusteella, että yksi syy siihen, ettei kukaan puuttunut asiaan on sivustaseuraaja-vääristymäksi (bystander effect) nimetty ihmismielen logiikkavirhe.

Jos mielemme voi olettaa, että joku muu voi puuttua johonkin ongelmaan, emme puutu siihen itse.

Jos uimarit olisivat olleet yksin uima-altaassa lapsen kanssa, he olisivat todennäköisesti puuttuneet paljon nopeammin tilanteeseen, vaikka eivät tietäisi miltä hukkuminen näyttää.

Tämä vääristymä pohjautuu ilmeisesti siihen, että tarkkailemme koko ajan alitajuisesti muiden ihmisten toimintaa ja sopeutamme automaattisesti oman toimintamme sen mukaiseksi.

Toisin sanoen jos kukaan ei näytä olevan moksiskaan siitä, että lapsi kelluu vedessä kasvot alaspäin, alitajuntamme ei välttämättä tuo asiaa tietoisuuteemme, sillä se olettaa, että kaikki on OK — sillä “jos kyseessä olisi jokin ongelma, niin kai joku olisi jo tehnyt sille jotain.”

ARGH!

Ilmiön positiivinen puoli on se, että jos yksi ihminen tarttuu ongelmaan, muut lähtevät herkästi apuun.

Älä ole sivustaseuraaja

Sen jälkeen kun luin aikanaan sivustaseuraajavääristymästä, olen alkanut aktiivisesti bongata ongelmatilanteita, joihin puuttua — ja myös tarttua näkemiini ongelmiin.

Kiinnitän julkisilla paikoilla tietoisesti huomiota erityisesti lasten, eläinten ja vanhusten toimintaan.

Esimerkiksi olen uimahallissa tuijottanut tavallista pidempään sukeltavaa tuntematonta pikkupoikaa ja ollut valmiina pilaamaan hänen sukellusennätyksensä.

Jos näen kaupassa yksin olevan lapsen, pysähdyn seuraamaan hänen toimintaansa niin kauan että näen kenen aikuisen seurassa hän on.

Samoin kiinnitän huomiota julkisilla paikoilla makaaviin ihmisiin olivat he minkä ikäisiä tai näköisiä tahansa.

Esimerkiksi eräs puistossa pidetty käsikirjoituspalaveri oli mennä pilalle kun seurasin koko ajan syrjäsilmällä elottomalta vaikuttavaa naista joka oikeasti otti vain päiväunia nurmikolla.

Lähes aina ensimmäinen askel on kysyä ystävällisesti: “hei, onko kaikki OK?”

Jos ei uskalla ottaa kontaktia tai tiedä mitä tehdä, voi soittaa hätänumeroon (eli Suomessa numeroon 112).

Kyllä, muiden asioihin puuttuminen tuntuu edelleenkin kiusalliselta, mutta jos huomaan arpovani puutunko asiaan vai en, muistutan itseäni tutuntutusta, joka kuoli sydänkohtaukseen puiston penkillä ja makasi siinä pitkään kuolleena vaikka ohi kulki paljon ihmisiä.

Useimmiten huoleni osoittautuu turhaksi, mutta se on mielestäni pieni haitta sen rinnalla, että jättäisin puuttumasta tilanteeseen, jossa joku on esimerkiksi hengenvaarassa.

Nyt kun luit tämän, et voi enää hyvällä omallatunnolla sulkea silmiäsi tilanteissa, joissa joku voi tarvita apuasi.

Sori.

Jaa tämä viesti eteenpäin niin autat muitakin tunnistamaan tämän vääristymän ja tarttumaan jatkossa hanakammin ongelmiin.

Muista:

“Jos sinä et puutu asiaan, kukaan ei puutu asiaan.”

 

Lue vielä tämä Kaksplussan erinomainen artikkeli hukkuvan (lapsen) tunnistamisesta.

Miksi luulet olevasi keskivertoa fiksumpi ja huumorintajuisempi

Paremmuusilluusio

Uskotko olevasi keskivertoa huumorintajuisempi tai älykkäämpi? Entä keskivertoa parempi kuski? Tai ehkä teet vain enemmän kotitöitä kuin kumppanisi.

Onneksi olkoon! Ajattelet kuin keskivertoihminen!

Toisin kuin ehkä kuvittelemme, kenenkään ihmisen mieli ei ole tietokonemaisen looginen. Jokaisen tiedostamaton mieli on ladattu “tehdasasetuksena” täyteen filttereitä, jotka vääristävät tulkintojamme ympäröivästä maailmasta.

Yksi näistä filttereistä on “paremmuusilluusio” (illusory superiority), jonka ansiosta näemme itsemme eri tilanteissa keskivertoa pätevämpinä, fiksumpina tai ainakin ahkerampana.

Tämän vääristymän ansiosta mm. ajattelemme — ainakin salaa — olevamme keskivertoa älykkäämpiä, parempia kuskeja ja huumorintajuisempia, muistavamme menneitä tapahtumia muita paremmin ja huolehtivamme paremmin terveydestämme kuin läheisemme.

Parisuhdekyselyissä tulee usein esiin että kumpikin puoliso uskoo tekevänsä toista enemmän kotitöitä — tai ainankin näkevänsä enemmän vaivaa perheen eteen — kuin toinen.

Tilastollisesti on mahdotonta, että valtaosa ihmisistä, jotka uskovat olevansa muita älykkäämpiä, olisivat sitä. Vastaavasti molemmat puolisot eivät voi yhtä aikaa tehdä enemmistöä kotitöistä.

Vääristymä ei ilmene kaikessa. Varsinkin tavallista vaikeampien tehtävien edessä koemme usein vastakkaista vääristymää eli luulemme olevamme keskivertoa huonompia siinä.

Et pysty poistamaan vääristymää mielestäsi — vaistomaisesti tulet aina uskomaan olevasi tietyissä asioissa muita parempi jopa silloin, kun todisteet puhuvat sitä vastaan.

Sen sijaan voit ottaa vääristymän huomioon esimerkiksi kinastellessasi kumppanisi kanssa kotitöistä tai sisarustesi kanssa siitä miten muistatte jonkin tapahtuman.

Mutu-pohjaiseen (“musta tuntuu”) arviointiin luottamisen sijaan voitte pitää raa’asti kirjaa kotitöistä ja niihin käytetystä ajasta.

Hankkikaa todistusaineistoa menneistä tapahtumista tai sopikaa ettette voi koskaan varmuudella tietää muistaako kumpikaan tapahtumia oikein.

Missä asioissa oma luulosi paremmuudestasi aiheuttaa ongelmia?

Miten voisit kiertää tai sivuuttaa vääristymän aiheuttamat haitat?

Uutta Kutri.net:issä

Uusi VIP-osion esittelyvideo. Pakko sanoa että hämmästyin itsekin sivustolla olevan materiaalin määrää tätä tehdessäni… Katso ja mieti miten pahan paremmuusilluusion vallassa minä olen!

Lue täällä lisää VIP-jäsenyydestä

Yksi asia jossa olen uskoakseni keskivertoa huonompi on säännöllisyys. Tässä parin viikon päivityksiä yhdellä rysäyksellä:

Kaikille avoimet

Kutri kuntoon 2013: 6. viikkoraportti ja 7. viikkoraportti

Näin otat ilon irti kurjista tunteista -blogimerkintä

Kuinka ratkoa mahdottomia ongelmia -blogimerkintä

Miksi on tyhmää valittaa -blogimerkintä

Miten pieni askel voi johtaa suureen muutokseen -blogimerkintä

Jäsenet

Kutri kuntoon 2013-videoraportit: 6. viikko video ja 7. viikko video (VIP-jäsenet ja Onnistunut laihdutus -jäsenet)

VIP-video: 13/10 Menestys (VIP-jäsenet ja Onnistunut laihdutus -jäsenet

Pelottoman elämän salaisuus: Unelmien ura -kurssi: 4. Mitä jos et halua tehdä työtä + Suunnitelman laatiminen