Rakasta itseäsi niin kuin ystävääsi

Koetko koskaan olevasi huono ihminen (tai ainakin huono äiti)?

Kärsitkö huijarisyndroomasta eli kun muut kehuvat työpanostasi, ajattelet ettet oikeasti tiedä mitä teet — ja pelkäät että muutkin huomaavat sen?

Häpeätkö itseäsi?

Seuraavan kerran kun olosi on kurja ja koet olevasi Maailman Huonoin Ihminen™, kuuntele huviksesi omia ajatuksiasi.

Kuvittele että sanoisit samat läpät parhaalle ystävällesi päin naamaa.

“Sä olet niin tyhmä.”

“Mikä luuseri!”

“Miksi sä AINA mokaat kaiken.”

“Sä olet läski ja ruma — ei ihme ettei kukaan halua sua.”

“Sä olet paskin äiti mitä on olemassa. Sulta pitäisi ottaa lapset pois.”

“Sä et osaa yhtään mitään. On vain ajan kysymys kun muutkin huomaavat sen.”

Pystyisitkö haukkumaan ystävääsi niin kuin itseäsi?

Todennäköisesti et.

Haukut, pilkkaat ja syyllistät itseäsi, koska oletat näin opettavasi itsellesi ettei saa mokata, valmistavasi itseäsi mahdolliseen pettymykseen tai tsemppaavasi itseäsi kehittymään.

Samalla missaat sen, että et koskaan kohtelisi niin rakasta ystävää, jolle toivot parasta.

Jännä juttu, eikö vain?

Tutkimus toisensa jälkeen todistaa, että itsensä armahtaminen ja kannustaminen edesauttaa muutosta tehokkaammin kuin pilkkaaminen, parjaaminen, syyllistäminen ja hävettäminen.

Haastan sinut näin ystävänpäivän kunniaksi antamaan itsellesi anteeksi sen miten olet kohdellut itseäsi tähän asti ja kohtelemaan itseäsi kuin parasta ystävää.

Rakastaitseasikuinystavaa

Miksi naiset ovat kaikkein kivoimpia?

Olipa kerran elämä, jota eläessäni ajattelin että miehet ovat kivempia kuin naiset ja työskentelin mieluummin miesten kuin naisten kanssa.

Tämä tapahtui joskus vuosina 1996-2002 ja johtui siitä, että ajattelin usein salaa olevani lihava, epäseksikäs, kömpelö, tylsä, väritön, tyylitön, sosiaalisesti kollo ja kaikkea muuta kuin herttainen. Mikä pahinta: uskoin että jos kerran ajattelin niin, sen täytyi olla totta! (Onneksi olin väärässä.)

Niinpä kadehdin kovasti naisia, jotka olivat minua hoikempia, suositumpia, iloisempia, seksikkäämpiä, tyylikkäämpiä, kiinnostavampia, sosiaalisesti suloisempia tai herttaisempia. Melkein kaikki naiset täyttivät ainakin yhden em. kriteereistä.

Taideteollisessa korkeakoulussa kaksi parasta kaveriani olivat miehiä ja työskentelin etupäässä miesohjaajien kanssa.

Toki elämässäni oli pari naista, joista pidin, mutta minun mielessä he olivat poikkeuksia, jotka vahvistivat säännön.

Asenteeni alkoi muuttua joskus vuoden 2003 tienoilla. Kutri kuntoon -projekti opetti minulle että voin halutessani olla hyväkuntoinen ja kiinteä. Aloin pitää kropastani, vaikka en itseäni kauhean seksikkääksi tuntenutkaan. Niinpä en enää vertaillut itseäni hoikempiin naisiin.

Kutri.net:in keskustelun kautta tutustuin virtuaalisesti kymmeniin mahtaviin naisiin, joista muutaman tapasin oikeassakin elämässä. Samoihin aikoihin aloin työskennellä kivojen naistuottajien ja naisohjaajien kanssa, joista osa on vieläkin läheisiä ja loput aina välillä rakkaudella mielessä. Hämmästyksekseni huomasin, että naisten kanssa oli vieläkin kivempaa tehdä töitä

Kymmenessä vuodessa asenteeni naisia kohtaan on muuttunut täydellisesti.

Tätä nykyä viihdyn paremmin naisten kuin miesten seurassa. Kyllä miehetkin ovat ihan kivoja, mutta naiset ovat vieläkin kivempia.

Miksi naiset ovat kivempia kuin miehet?

Toisten naisten kanssa voi puhua tuntikausia ihmissuhteista ja omia kokemuksia. Vaikka miehestä tämä voi näyttää järjettömältä, pointtina ei ole löytää niinkään ratkaisuja kuin jakaa yhteenkuuluvuuden tunne. Kysy naiselta ohimennen mitä hän ajattelee, ja saat varmasti monisanaisen (joskus monituntisen) vastauksen. Kysy sama kysymys mieheltä ja todennäköisin vastaus on “En mitään.”

Nainen ei ikinä väitä sinulle että PMS-oireesi ovat kuviteltuja.

Nainen ymmärtää sitä, ettet (ainakaan hetkellisesti) ymmärrä miehiä. Tai ymmärtää miltä tuntuu kun mies ei ymmärrä sinua.

Toki naisissakin on eroja (niin kuin vesissäkin), mutta tässä on asioita, joita olen tehnyt vain naisten kanssa:

  • Tanssinut tuntikausia tanssilattialla (lähes) selvinpäin — yrittämättä lähennellä ketään.
  • Kilpaillut leikillisesti siitä, kenellä on isoin hiuspehko.
  • Puhunut avoimesti selluliitista, ihomatojen puristelusta ja kulmakarvojen nyppimisestä.
  • Puhunut rehellisesti orgasmien teeskentelemisestä ja epäonnistuneista seksikokemuksista.
  • Tunnustanut miten kauhean draaman keskellä olen saattanut salaa ajatella “tää on hyvää mun taiteelle”.
  • Sauvakävellyt Kaivopuiston ympäri hirveässä räntäsateessa.
  • Juorunnut ikkunattomassa vessassa tai autossa, jonka ikkunat ovat kiinni, “ettei hyvät manifestointienergia mene pilalle.”
  • Ennustanut enkeli-korteista.
  • Kilpaillut siitä kumman elämä on sillä hetkellä tragikoomisempaa.

Jos elämässäni tapahtuu jotain erityisen kivaa tai kurjaa, kerron siitä useimmiten ensin miehelleni, mutta sen jälkeen riennän soittamaan asiasta ystävättärelle, äidille tai siskolle, jotta saan kunnolla joko hehkuttaa asiasta tai purkaa ikävän tapahtuman rakentavasti läpi.

Esimerkiksi nyt torstaina olin niin liekeissä asioista, joita olin tajunnut ja uudesta suunnitelmastani urajuttujen suhteen, että soitin kolme eri ystävälle, joista kukaan ei valitettavasti sillä hetkellä vastannut. Onneksi äiti vastasi ja pääsin sanomaan ääneen ajatukset, joista olin niin innoissani.

Ilon kunnolla jakaminen itselle tärkeän naisen kanssa teki ilosta vain isompaa.

Mistä löytää uusia ystäviä ja kavereita?

Tällä hetkellä elämässäni on kymmeniä ihania, mahtavia ja hienoja naisia.

Äiti ja sisko ovat olleet minulle aina todella läheisiä. Myös veljieni vaimot ovat huipputyyppejä.

Olen tuntenut jo yli 30 vuotta (!) vanhimman ystävättäreni ja pikkuserkkuni Nannen, jonka kanssa olen kirjoittanut myös heppadekkareita. Sanna Stellan on toinen rakas ystävä, jonka kanssa olen kirjoittanut yhdessä kirjoja ja muutenkin hörhöillyt jo vuodesta 2004. Eija Holmalasta tuli Sinä onnistut -kirjojen myötä tärkeä ihminen, vaikka viime vuosina olemme ehtineet olla vähän vähemmän yhteyksissä. Samoin olen tutustunut Outi Keskevaariin nimenomaan työn kautta — kirjoittaessamme yhdessä FC Venus -elokuvaa.

Jenkkivuosina 2006-2008 sain pari rakasta amerikkalaista ystävää, joista läheisimpään olin tutustunut jo vuonna 1992 ollessani vaihtarina Itävallassa. Losissa ystävystyin myös muutaman suomalaisnaisen kanssa, joista yksi oli opiskellut aikanaan kanssani elokuvataiteen osastolla ja yksi asuu nykyään Suomessa.

Näin saamieni ystävien kautta olen tutustunut muihin kivoihin naisiin. Sen lisäksi muutto yhteisölliseen Puu-Vallilaan ja varsinkin meidän rappuun on tuonut elämääni lisää hauskoja naisia.

Kutri.net:in alkuaikoina tutustuin kutri.net:in keskusteluryhmissä moniin hienoihin naisiin ja muutama heistä on ilokseni pyörinyt myös uudistuneessa Kutri.net:issä. Viimekesäinen valmennuskokemukseni tutustutti minut yli 10 upeaan naiseen, joista osasta tuli varsin läheisiä.

Tämän jutun mukaan suomalaisten on vaikeaa löytää uusia ystäviä — ja helpoiten niitä löytyy työpaikalta tai harrastusporukoista. Miten 37-vuotias nainen, jolla ei ole varsinaista työpaikkaa tai mitään “oikean elämän” harrastuksia voi saada lisää uusia kavereita?

No tietenkin netissä!

Viimekesäiset valmennettavat tulivat Internetin kautta. Kutri.net:in VIP-jäsenissä on useita ihmisiä, joihin olen tutustunut ensin kommenttiosaston kautta, sitten esim. tavannut valmennuksen merkeissä ja lopulta alkanut olla muutenkin yhteydessä.

Sen lisäksi olen varsinkin tänä keväänä ja kesänä tavannut netin ulkopuolella eräitä upeita naisia, joihin tutustuin alunperin lukemalla heidän blogejaan.

Näistä haluan nostaa erityisesti esiin Iisalon Lauran, jonka pyysin kahville jo keväällä (tai ehkä hän pyysi ensin minut, en muista). Tykkäsin kovasti Lauran blogimerkintöjen tyyleistä — ja livenä tykkäsin naisesta vieläkin enemmän! Laura on brändiekspertti ja hänen kanssaan jokin aika sitten käymäni keskustelu omasta “brändistäni”, käynnisti muutosprosessin, jonka ansiosta näen nyt selkeämmin kuin pitkään aikaan mitä haluan “tehdä isona” — tai ainakin tulevina vuosina.

Uusin huipputyyppi, jonka viime viikkoisesta tapaamisesta olen vieläkin ihan fiiliksissä on Kukka Laakso. Lähtöodotukseni Kukan suhteen olivat todella kovat — ja hän ylitti ne! Todella fiksu, hauska, aito, rehellinen ja omassa luovassa hulluudessaan hyvin maalaisjärkinen ihminen. Odotan innolla ja ilolla jatkoa!

Meillä on ollut viisaan ja hauskan Arkijärki.net:in Jennin kanssa todella monia kiinnostavia ja uusia näkökulmia avaavia keskusteluja ja olen ikuisesti kiitollinen siitä, että hän auttoi keittiöni ja kellarini järjestämisessä. Se, että Jennillä on samanikäinen lapsi on mahdollistanut myös vertaistuen jakamisen.

Muita ihania bloggaajanaisia, jotka olen tavannut kasvokkain ja joiden uudelleen kohtaamista odotan ovat mm. Nita Arpiainen ja jo Evita-lehden ajoilta Keittiökameleontti-blogista tuttu Outi Rinne. Kiitos hyvää -blogin Virpin kanssa puhuimme itse asiassa vain puhelimessa, mutta toivon että joskus tulevaisuudessa voimme tavata ihan livenä.

(Minulla on tunne, että ainakin yksi merkittävä nainen unohtui tältä listalta nyt aamuyön tunteina. Se, ettei sinua mainittu, ei tarkoita ettetkö olisi tärkeä — ainoastaan että tämän mamman muisti ei aina pelaa kunnolla.)

Mikä ystäviäni yhdistää?

En tiedä näyttävätkö ystäväni minulta — no okei, valtaosa heistä on blondeja — mutta tässä on piirteitä, joita olen huomannut kaikissa naisissa, jotka vetoavat minuun:

  • fiksu ja nopeasti asioita hoksaava
  • osaa nauraa itselleen ja kipeillekin asioille
  • osaa olla ottamatta asioita liian vakavasti
  • utelias ja oppimishaluinen, kiinnostunut itsensä kehittämisestä
  • suhtautuu intohimoisesti yhteen tai useampaan asiaan
  • osaa puhua rehellisesti tunteistaan eikä yleensä esitä parempaa kuin on
  • empaattinen, antelias ja ystävällinen muita kohtaan
  • optimistinen ja positiivinen — uskoo ihmisten hyvyyteen ja siihen, että asiat järjestyvät

Millaisia ystäviä sinulla on? Oletko löytänyt viime aikoina uusia kavereita? Mistä ja miten?