Etkö ole tyytyväinen siihen millaisia tuloksia saat tekstiä tuotavalla tekoälyllä (esim. ChatGPT). Lue tästä parhaat vinkit tekoälybottien oikeaoppiseen käskyttämiseen.
1 ajatus aiheesta “Kahvilla Katrin kanssa: 57. Onni tulee tavoittelematta”
piiumui
Moi!
Suuri kiitos Katri sinulle tästä videosta! Tätä asiaa olin pyöritellyt päässäni, mutta en löytänyt oikeita sanoja enkä kysymyksiä, niin en voinut saada vastauksiakaan 🙂
Vaikka olenkin yrittänyt hyväksyä tunteeni juuri sellaisena, kuin ne ovat, niin kuitenkaan en ole niitä täysin pystynyt hyväksymään. Mitä hyväksymistä se muka on, jos sanon itselleni, että kaikki tunteet ovat sallittuja (omalla kohdalla mm. masennus, ahdistus, alakuloisuus) ja samalla olen yrittänyt ”pyrkiä pois” huonoista fiiliksistä 😀 Tekemällä vaikkapa jotain itselle mieleisiä juttuja silloin kun olo tuntuu hankalalta mm. katsomalla elokuvia, syömällä suklaata, menemälä ravintolaan tai hierojalle. Olen tavallaan yrittänyt _lisätä omaa onnellisuutta_, vaikka en sitä juuri noilla sanoilla ole ajatellutkaan. En tavallaan kovin tietoisesti millään sanoilla, eli vähän niin kuin tiedostamattani… Sitä taitaa tapahtua useinkin, koska monesti ajattelen ennemminkin mielikuvilla tai kehon tuntemuksilla, kuin sanoilla. Tai jos vaikka kirjoitan päiväkirjaan, niin se taitaa mennä ylianalysoinnin puolelle ja monikin pohdiskelu on pelkkää arvailua 🙂
Ja juuri tuo seikka videon alussa, että me sotkemme keskenään tunnetilan parantamisen ja olosuhteiden parantamisen on pitänyt paikkansa kohdallani.
Sen olen tajunnut järjellä jo aiemmin, että elämään kuuluu väistämättä myös ne huonot tunteet ja hetket / päivät / viikot / ajat, mutta en tiedä miksi en ole tajunnut sitten elää sen mukaisesti! Eli ottaa vastaan se mikä annetaan 🙂 Tunteisiini en voi vaikuttaa, mutta olosuhteisiin voin. Siinä taisi olla tämän päivän paras oivallus ja tiedättekö mitä… nyt koen (omasta totuudesta käsin) pitkästä aikaa onnellisuuden tunnetta 🙂 Sellaista oivalluksen iloa, kun näkee vanhan asian uudessa valossa. Hauskaa kun kirjoitin tuon lauseen niin aurinko rupesi paistamaan avoimesta ikkunasta sisälle.. heh.
Nyt voin tehdä parhaani olosuhteiden parantamiseksi.. tai lähinnä omannäköisen elämän löytämiseksi. Nukkua riittävästi, syödä suht säännöllisesti, harrastaa, nähdä ystäviä, liikkua, järjestellä työelämän asiat uudelleen kuntoon. Ja toivottaa tervetulleiksi kaikki tunteet, jotka tielleni sattuvat.
Edellisessä kommentissani tosiaan kirjoitin, että en yritä tavoitella korkeaa mielentilaa / onnellisuutta / hyviä fiiliksiä, mutta taisin arvioida itseni väärin 😉
Ah miten vapautunut olo tulikaan! Kannattaa näköjään ottaa kantaa asioihin ja keskustella, vaikka ei niitä ”oikeita” kysymyksiä osaisikaan kysyä.
Moi!
Suuri kiitos Katri sinulle tästä videosta! Tätä asiaa olin pyöritellyt päässäni, mutta en löytänyt oikeita sanoja enkä kysymyksiä, niin en voinut saada vastauksiakaan 🙂
Vaikka olenkin yrittänyt hyväksyä tunteeni juuri sellaisena, kuin ne ovat, niin kuitenkaan en ole niitä täysin pystynyt hyväksymään. Mitä hyväksymistä se muka on, jos sanon itselleni, että kaikki tunteet ovat sallittuja (omalla kohdalla mm. masennus, ahdistus, alakuloisuus) ja samalla olen yrittänyt ”pyrkiä pois” huonoista fiiliksistä 😀 Tekemällä vaikkapa jotain itselle mieleisiä juttuja silloin kun olo tuntuu hankalalta mm. katsomalla elokuvia, syömällä suklaata, menemälä ravintolaan tai hierojalle. Olen tavallaan yrittänyt _lisätä omaa onnellisuutta_, vaikka en sitä juuri noilla sanoilla ole ajatellutkaan. En tavallaan kovin tietoisesti millään sanoilla, eli vähän niin kuin tiedostamattani… Sitä taitaa tapahtua useinkin, koska monesti ajattelen ennemminkin mielikuvilla tai kehon tuntemuksilla, kuin sanoilla. Tai jos vaikka kirjoitan päiväkirjaan, niin se taitaa mennä ylianalysoinnin puolelle ja monikin pohdiskelu on pelkkää arvailua 🙂
Ja juuri tuo seikka videon alussa, että me sotkemme keskenään tunnetilan parantamisen ja olosuhteiden parantamisen on pitänyt paikkansa kohdallani.
Sen olen tajunnut järjellä jo aiemmin, että elämään kuuluu väistämättä myös ne huonot tunteet ja hetket / päivät / viikot / ajat, mutta en tiedä miksi en ole tajunnut sitten elää sen mukaisesti! Eli ottaa vastaan se mikä annetaan 🙂 Tunteisiini en voi vaikuttaa, mutta olosuhteisiin voin. Siinä taisi olla tämän päivän paras oivallus ja tiedättekö mitä… nyt koen (omasta totuudesta käsin) pitkästä aikaa onnellisuuden tunnetta 🙂 Sellaista oivalluksen iloa, kun näkee vanhan asian uudessa valossa. Hauskaa kun kirjoitin tuon lauseen niin aurinko rupesi paistamaan avoimesta ikkunasta sisälle.. heh.
Nyt voin tehdä parhaani olosuhteiden parantamiseksi.. tai lähinnä omannäköisen elämän löytämiseksi. Nukkua riittävästi, syödä suht säännöllisesti, harrastaa, nähdä ystäviä, liikkua, järjestellä työelämän asiat uudelleen kuntoon. Ja toivottaa tervetulleiksi kaikki tunteet, jotka tielleni sattuvat.
Edellisessä kommentissani tosiaan kirjoitin, että en yritä tavoitella korkeaa mielentilaa / onnellisuutta / hyviä fiiliksiä, mutta taisin arvioida itseni väärin 😉
Ah miten vapautunut olo tulikaan! Kannattaa näköjään ottaa kantaa asioihin ja keskustella, vaikka ei niitä ”oikeita” kysymyksiä osaisikaan kysyä.
Hyvää alkavaa viikkoa Katrille ja muillekin!