Voittajafiilis! (Eli miten voit liittyä automaagisesti kutri.net:in VIP-jäseneksi?)

Woman hiking success silhouette in mountains sunset

Haluaisitko liittyä kutri.net:in VIP-jäseneksi, mutta haluaisit maksaa sen erissä tai et ole saanut aikaiseksi täyttää jäsenhakemusta?

Tai vielä pahempaa – oletko lähettänyt hakemuksen VIP-jäseneksi jo aikoja sitten, mutta et koskaan saanut vastausta hakemukseesi?

Nyt se käy käden käänteessä, koska olen vihdoin ja viimein onnistunut automatisoimaan ennen (minulle) työlään VIP-jäseneksi liittymisprosessin. Jee!

Automatisaatio – avain onneen?

Kuten ainakin Elämä haltuun -videoita katsoneet tietävät, minulla on menossa automatisointibuumi. Toisin sanoen yritän kehittää järjestelmiä, jotka hoitavat automaagisesti asiat, jotka ovat ADHD-aivoilleni työläitä.

Ensin automatisoin valmennuspuheluiden varausjärjestelmän niin, ettei minun tarvitse tarjota erikseen jokaiselle valmennettavalle valmennusaikoja vaan he voivat itse varata järjestelmän kautta ajan, joka sopii minulle ja heille.

Pakko tunnustaa, että ennen uutta järjestelmää olen jättänyt vastaamatta ihmisten valmennuskyselyihin vain siksi, etten ikinä saanut aikaiseksi katsoa kalenteristani sopivaa aikaa.

Nyt varatut valmennukset vain ilmestyvät automaagisesti kalenteriini (sen lisäksi että saan niistä sähköposti-ilmoituksen). Ja jos valmennettava haluaa pitää puhelun Zoom-videopuheluna, järjestelmä luo automaattisesti puhelun ja laittaa siitä kutsun!

Paransin myös Päivän teoria -kysymysten lähetysjärjestelmää niin, että minun on helpompi nähdä mihin kysymyksiin olen vastannut ja mitkä ovat vielä tekemättä.

Nyt olen päässyt niin pitkälle, että automatisoin VIP-jäseneksi hakemisen. Tähän asti homma on mennyt niin, että VIP-jäseneksi haluavat ovat joutuneet lähettämään minulle hakemuksen, jonka hyväksymisen jälkeen lähetän heille liittymistiedot.

Aivan liian usein hakemukset ovat menneet sähköpostissa ohi silmieni ja aiheuttaneet hirveitä nolotuksen tunteita, kun olen pahimmillaan löytänyt vasta kuukausien päästä etsiessäni tuoreempaa hakemusta. Argh!

Toisaalta moni on kysynyt minulta osamaksumahdollisuutta VIP-jäsenyyksiin ja kirjoituskurssille. En ole suostunut siihen, koska en ole halunnut itselleni lisää vaivaa tsekata onko osamaksut maksettu ajoissa. Nyt sain aikaiseksi liittää sivulleni Klarnan maksujärjestelmän, jonka kautta voit ostaa kaikkia myymiäni tuotteita laskulla (14 päivän maksuajalla) ja osamaksulla!

Olen näistä uudistuksista ihan järkyttävän liekeissä – enkä vähiten siksi, että tein kaikki automaatioon tarvittavien ohjelmien asennukset ja säädöt ihan itse.

Vaikka et juuri nyt halua tai voi liittyä VIP-jäseneksi tai varata valmennuspuhelua, suosittelen miettimään, onko sinun elämässäsi jokin asia, jonka tekeminen tuntuu vaikealta tai tökkii. Voisitko jotenkin automatisoida tehtävän tai saada jonkun toisen tekemään sen puolestasi?

Lue täältä lisää valmennuksista.

Lue täältä lisää VIP-jäsenyydestä.

44 asiaa jotka ovat parantaneet elämäni laatua

Täytän tänään huikeat 44 vuotta, mikä numerona tuntuu jotenkin tyylikkäämmältä kuin 43. Juhlan kunniaksi haluan jakaa kanssasi ikävuosieni verran asioita, jotka ovat parantaneet elämäni laatua. Tämän vuoden tavoitteenani on nimittäin tehdä vähintään 365 pientä muutosta kotiini, toimintamalleihini ja ylipäätään elämääni.

1. Maalle muutto

Vaikka oman kodin remontointi oli monin tavoin raskasta  ja maalla asuminen ei ole ainakaan pienentänyt kuukausibudjettia siitä mikä se oli kun asuimme Puu-Vallilassa (kiitos Carunan sähkönsiirtomaksujen), elämänlaatu on vähintään tuplaantunut.

Ensinnäkin luonnon läheisyys tekee hyvää ADHD-aivoilleni ja omakotiasuminen sopii paremmin minulle ja äitinsä äänentasot perineille lapsilleni. Se, että lapset nukkuvat nyt omassa huoneessaan eivätkä enää samassa huoneessa minun ja puolisoni kanssa, on mahdollistanut täysien yöunien nukkumisen.

Muutimme kylään, jossa vietin lapsuuteni ja jossa tällä hetkellä asuvat molemmat vanhempani puolisoineen, 3/4 sisaruksestani perheineen sekä vanhoja ja uusia ystäväperheitä. En voi kuvitella vahvempaa turvaverkkoa, kuin mitä tässä kylässä olevat ihmissuhteet ovat meille antaneet.

2. Opiskeleminen

Rakastan yli kaiken oppia uusia asioita. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut kasvaa maassa, jossa koulutus on käytännössä katsoen ilmaista. Vaikka en valmistunut Helsingin sihteeriopistosta (joka jo 1996-1998 oli osa Helia-ammattikorkeakoulua), käytän lähes päivittäin siellä omaksumiani Excel-, Word- ja asiakirjamallitaitojani. Opinnot taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen osastolla ovat auttaneet minua ehdottomasti eteenpäin urallani käsikirjoittajana ja nyt haluan palata kouluun joko professoriksi tai vähintään tohtoriopiskelijaksi. Valmentajakoulutus Jenkeissä räjäytti tajuntani enkä tiedä missä henkisen ojan pohjalla olisin ilman sitä.

3. ADHD-diagnoosi ja lääkitys

Sain ADHD-diagnoosin vasta vähän alle 40-vuotiaana. Aiemmin luulin vain olevani boheemi — sitten sain lapset ja tajusin etten ihan oikeasti selviä monista asioista samalla tavalla kuin muut ihmiset.

Diagnoosini on auttanut minua etsimään rohkeammin toimintamalleja, jotka sopivat juuri minulle. Minulle hyvin sopivan metyylifenidaatti-lääkityksen ansiosta en enää itke aamuisin kun lasten saaminen ulos talosta tuntuu mahdottomalta (se on helppoa).

Voi olla, että lasten kasvaessa ja arjen pyörittämisen helpottuessa jätän taas lääkityksen useammin pois, sillä se hankaloittaa hieman luovaan tilaan menemistä, mutta tässä elämänvaiheessa olen kiitollinen siitä, että saan “larpata normaalia” varsinkin arkiaamuisin.

4. Applen tietokoneet

Ensimmäinen Applen tietokone tuli perheeseemme 1989. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Ensimmäisen oman kannettavan tietokoneen sain joskus 1990-luvun puolessa välissä. Elämässäni on sen jälkeen ollut ehkä yhteensä 7 viikkoa kun olen ollut ilman konetta — eräillä ulkomaanmatkoilla ja muutaman kerran kun olen mm. pudottanut tietokoneen ja joutunut odottamaan sen korjausta.

Olen joutunut aika ajoin käyttämään Microsoft Windowsia pyörittäviä koneita mm. koulussa ja työpaikoilla, mutta se on aina ollut varsinaista tervanjuontia. Siksi uskon että nimenomaan Applen tietokoneiden käyttö on parantanut elämänlaatuani.

5. Kielitaito

Osaan Suomen lisäksi ihan poikkeuksellisen hyvin englantia, koska mm. olen asunut pari vuotta Kaliforniassa. Lisäksi ymmärrän varsin hyvin saksaa, koska olin vaihto-oppilaana Itävallassa 1992-93. Ruotsin puhuminen on välillä haastavaa, mutta luen sitä — ja siinä ohessa myös norjaa ja tanskaa — varsin sujuvasti. Italialla pärjään ihan OK tavallisissa arkitilanteissa ja kiitos neljän vuoden ranskan opiskelun, olen todistettavasti osannut mm. varata ranskaksi hotellihuoneita. 🙂 Lisäksi olen opiskellut jonkun kurssin viroa, espanjaa ja japania. Haaveilen että mulla olisi jossain välissä aikaa tutustua venäjään ja mandariinikiinaan.

Uuteen kieleen sukeltaminen antaa aina fiiliksen siitä, että olen avaamassa oven johonkin uuteen maailmaan.

6. Ulkomailla asuminen ja oleilu

Edelliseen liittyen koen erinäisten ulkomailla viettämieni aikojen nostaneen elämänlaatuani. Omakohtainen kokemus arjesta Itävallassa, Yhdysvalloissa ja Italiassa, pidemmät reissut Sveitsiin, Thaimaahan ja Brasiliaan ja lukemattomat lyhyemmät pyrähdykset eri Euroopan maihin ovat auttaneet ymmärtämään paremmin myös omaa maata ja kulttuuria.

Esimerkiksi joka kerta julkisessa vessassa bidee-suihkua käyttäessäni mielessä käy, miten onnekkaita me suomalaiset olemmekaan, kun ei tarvitse läträtä menkka-aikaan vesipullojen kanssa vessassa saadakseen olon raikkaammaksi.

7. iPhone

En tiedä tarvitseeko tätä edes selittää. En mene oikeastaan mihinkään ilman iPhonea. Ilman sitä en muistaisi mitään, olisin aina paljon pahemmin myöhässä enkä olisi oppinut edes neljäsosaa siitä, mitä olen oppinut vuoden 2005 jälkeen.

8. Äänikirjat

Onnistuin vetämään itseni niin pahasti piippuun vuoden 2005 lopussa, että siitä hieman toettuani huomasin kauhukseni etten jaksanut enää lukea kirjoja. Siis minä, joka olin aina ollut tunnettu himolukija.

Onneksi löysin pian äänikirjat eli Audible.com:in, jonka asiakas olen ollut siitä saakka. Nykyään jaksan taas lukea kirjoja, mutta lapsiperhearjen keskellä on vaikea löytää muutamaa tuntia uppoutua jonkin kirjan maailmaan. Kiitos äänikirjojen, olen sivistänyt itseäni viimeisen 13 vuoden aikana sadoilla loistavilla tietokirjoilla ja muistelmilla.

Viimeksi sain kuunneltua loppuun Michelle Obaman muistelmat, jotka hän luki itse — koin, että äänikirjana kirja oli enemmän kuin mitä se olisi ollut, jos olisin lukenut kirjan.

Nyt kuuntelussa on Carlo Rovellin The Order of Time, jonka jumalaisen ihanalta kuulostava Benedict “Hottis-Sherlock Holmes” Cumberbatch lukee niin hienosti eläytyen, että välillä huomaan kuuntelevani enemmän hänen ääntään kuin sanoja joita hän lukee.

ADHD-ihmisenä saan lainata myös äänikirjoja suomalaisesta Celia-kirjastopalvelusta, ja siksi esimerkiksi sain kuunneltua Timo Honkelan hienon Rauhankone-kirjan muutamassa päivässä — sen sijaan että olisin yrittänyt lukea sitä niinä harvoina hetkinä, kun en töiden jälkeen aja autolla, tee kotitöitä tai pidä lapsia silmällä.

Tässä on eräitä kirjoja, jotka ovat selkeästi parantaneet elämääni:

9. Carol Tavris, Elliot Aronson: Mistakes were made but not by me — auttoi näkemään miten harhaisia me kaikki olemme. Eli miten muistimme ja havaintokykymme pettää meitä ihan jatkuvasti.

10. George Pransky: The Relationship Handbook — auttoi ymmärtämään parisuhteiden dynamiikkaa ja sitä, miksi on parempi keskittyä siihen mikä parisuhteessa toimii kuin siihen mikä ei toimi ja miksi kannattaa olla hiljaa huonolla tuulella.

11. Byron Katie: I Need Your Love, Is That True?: How to Stop Seeking Love, Approval, and Appreciation and Start Finding Them Instead — todellakin takoi kalloon että “se joka toista haukkuu on itse se”.

12. Malcolm Gladwell: Blink: The Power of Thinking Without Thinking — olen aina tiennyt alitajuisen ajattelun voiman ja tämä kirja teki siitä tietoisemmaksi.

13. Louise L. Hay: You can heal your life — kuuntelin tämän kirjan silloin joskus 2006 kun oli vaikeaa ja se auttoi pistämään asioita oikeaan perspektiiviin ja antoi uskoa ja toivoa elämään kun kaikkein eniten tarvitsin sitä.

14. Kathleen Nadeau, Judith Kolberg: ADD-Friendly Ways to Organize Your Life — yksi parhaita ADHD-ihmisten elämänhallintaa käsitteleviä kirjoja. Tärkeä vinkki: ADHD-ihmiset pystyvät yleensä tekemään paremmin töitä, kun joku toinen on samassa huoneessa tekemässä töitä (ns. body double).

15. Kelly McGonigal Ph.D.: The Willpower Instinct: How Self-Control Works, Why It Matters, and What You Can Do to Get More of It — paras perusteos itsekurista, joka antoi paljon uusia näkökulmia siihen milloin itsekuri toimii (ja milloin ei).

16. Charles Duhigg: The Power of Habit: Why We Do What We Do in Life and Business — Tämän kirjan tärkein ja edelleen hyödyllinen pointti on se, että jokaisessa automaattiohjauksella suoritetussa tavassa on alkusysäys, itse toiminta ja lopuksi palkinto. Helpoin tapa muuttaa tapoja on kokeilla muuttaa toimintaa alkusysäyksen ja palkinnon välissä.

17. Gary Chapman: The Five Love Languages: The Secret to Love That Lasts — sen ymmärtäminen että kumppani saattaa ilmaista rakkauttaan esim. rakkauden pienillä teoilla sanojen sijaan, voi vähentää väärinkäsityksiä ja kitkaa.

18. Lisa Feldman Barrett: How Emotions Are Made: The Secret Life of the Brain — kaikki mitä luulet tietäväsi tunteiden synnystä on todennäköisesti väärin. Esim. suru EI OLE UNIVERSAALI TUNNE! Lue kirja niin ymmärrät mitä tarkoitan. Auttoi ymmärtämään taas paremmin tunteita.

19. Michael Breus: The Power of When: Discover Your Chronotype – and the Best Time to Eat Lunch, Ask for a Raise, Have Sex, Write a Novel, Take Your Meds, and More — luulin olevani iltavirkku “susi”. Oikeasti olenkin tylsästi valtaväestöön kuuluva karhu, joka ei herää kauhean aikaisin mutta ei jaksa valvoa niin pitkään kuin yökyöpelit. Tämä kirja auttoi tiedostamaan paremmin omat energiatasojen vaihtelut.

20. Bill Burnett, Dave Evans: Designing Your Life: How to Build a Well-Lived, Joyful Life — tää kirja antoi mulle viime kesänä vastauksia, joita olin etsinyt useamman vuoden ajan. Ilman sitä en olisi hakenut käsikirjoituksen professoriksi (opetusnäyte ja haastattelu on tulevana perjantaina 11.1.2019, valinta tapahtunee joskus huhtikuussa 2019).

21. Mel Robbins: The 5 Second Rule: Transform your Life, Work, and Confidence with Everyday Courage — tämä kirja teki tietoisemmaksi siitä, miten helposti jätän tarttumatta toimeen, kun voisin vain laskea 54321 — toimi!

22. Podcastit

Aina en jaksa tai voi keskittyä kuuntelemaan tiivistä asiatekstiä. Silloin podcastit, joissa haastatellaan kiinnostavaa tyyppiä, toimivat parempana seurana (esim. kaupassa). Käytän podcastien kuunteluun Overcast-appia, joka ei ole täydellinen, mutta erittäin hyvä kuitenkin.

Tässä on podcasteja, joista saamillani vinkeillä ja tsempeillä olen onnistunut tekemään parempia valintoja:

23. The Tim Ferris Show — biohakkerien biohakkeri haastattelee kiinnostavia ihmisiä. Lähes jokaisesta haastattelusta jää jotain hyödyllistä käteen.

24. A Slob comes clean — ihan loistava vertaistukipodcast, jota pitää diagnosoimaton ADHD-sottapytty, joka ON saanut elämänsä haltuun. Hauskaa läpänheittoa ja aidosti toimivia vinkkejä.

25. Ben Greenfield Fitness — liikuntaan, ravintoon, biohakkerointiin jne. liittyviä haastatteluja ja vinkkejä. Välillä jutut menee vähän överiksi ja hihhulitasolle, mutta silti täältä on tarttunut useampi hyvä vinkki käyttöön.

26. ADHD Experts podcast — tämä on mielestäni hyödyllisin ADHD-podcast, vaikka on niitä muitakin hyviä. Sitä pitää ADDitude-lehden toimitus. Olen poiminut podcastista vaikka mitä hyviä vinkkejä ja ajatuksia oman ADHD:n kanssa diilaamiseen.

27. Akimbo: A podcast by Seth Godin — Seth on ehkä maailman viisain mies, ainakin mitä tulee markkinointiin, uuden luomiseen ja myymiseen. Lähes joka osa saa näkemään maailman jotenkin uudessa valossa.

28. Pivot with Kara Swisher and Scott Galloway — tämä podcast käsittelee lähinnä teknologiabisnestä, startupeja ja josasin määrin Jenkkien politiikkaa. Se on parantanut elämääni viime aikoina ainakin niin, että olen kuolla nauruun tätä kuunnellessa. Rakastan muutenkin Kara Swisherin tekemiä haastatteluja, koska nainen kysyy suoraan ja tuntuu olevan oma itsensä (sen toinen podcast on Recode Decode)

29. Secrets of the most productive people — tämä Fast Companyn podcast on hyvin tuotettu, hauska ja siellä on hyviä vieraita, joilta tulee käytännössä aina jotain kiinnostavia käytännön vinkkejä oman toiminnan optimointiin.

30. The Teach Better podcast — sen jälkeen kun hain käsikirjoituksen professuuria, olen sukeltanut pedagogiikan ihmeelliseen maailmaan. Tämä on kymmenistä kuuntelemistani opettamista käsittelevistä podcasteista suosikkini. Sympaattiset juontajat, hyviä haastatteluja. Koska en ollut ennen opiskellut pedagogiikkaa, olen saanut paljon uutta niin tästä kuin muistakin alan podcasteista (yms.)

31. Scriptnotes Podcast — on suosikkini käsikirjoituspodcasteista. Ammattikäsikirjoittajien John Augustin ja Graig Mazinin podcastista saa usein uutta potkua omaan kirjoittamiseen ja muistutuksia siitä mihin kannattaa kiinnittää huomiota omassa kässärissä.

32. Kymmensormijärjestelmä

Käsikirjoittamisesta tuli mieleen kymmensormijärjestelmä, joka on ollut ehdottomasti yksi tärkeimmistä ja eniten elämääni positiivisesti vaikuttaneista taidoista. Olisin halunnut mennä valinnaisille ATK-tunneille opiskelemaan MsDOS-järjestelmän käyttöä yläasteella 1980-luvun lopussa, mutta äiti pakotti valitsemaan kymmensormijärjestelmän. Äiti oli oikeassa.

33. ReMarkable-sähkömuste-kirjoitusalusta

En ole keksinyt vieläkään miten kutsuisin suomeksi kuukausi sitten hankkimaani ReMarkable-tablettia. Käytännössä se on siis sähköinen “muistilehtiö”, johon voin kirjoittaa erikoiskynällä niin kuin kirjoittaisin paperille.

Tämä laite on parantanut elämänlaatuani enemmän kuin mikään muu juttu viimeisen vuoden aikana.

Ensinnäkin käsin kirjoittaminen auttaa todistetusti muistamaan enemmän kuin koneella kirjoittaminen.

Laite muuntaa suhteellisen hyvällä onnistumisprosentilla mun käsinkirjoittaman tekstin tällaiseksi koneellakirjoitetuksi tekstiksi. Lisäksi voin tallentaa kirjoittamani muistiinpanot pdf-tiedostoina tai png- ja svg-kuvina. ReMarkablen ansiosta kirjoitan säännöllisemmin päiväkirjaa kuin ennen ja löydän helpommin mun muistiinpanot, jotka tätä ennen olivat useassa eri muistikirjassa ja usein vaativat vielä erikseen koneelle kirjoittamista, jos ne piti lähettää eteenpäin.

Kyseessä ei ole mikään halpa laite, mutta jos mun pitäisi valita iPadin ja ReMarkablen välillä, valitsisin ReMarkablen.

34. iPad

Mistä päästäänkin hienosti iPadiin, joka on myös parantanut elämänlaatuani. Minulla ei ole iPadilla some-appeja, joten kun laitan illalla kännykän pois ja siirryn tekemään iltalukemiset jne. iPadilla, en enää retkahda “ihan vaan nopeasti” katsomaan kolmea tuntia somepäivityksiä.

Hoidan iPadilla myös ekat aamutoimet — päivän meditaation ja suunnittelun.

Tässä ovat tärkeimmät/rakkaimmat iPhone/iPad-ohjelmat, joita käytän päivittäin:

35. Calm app — opetti meditoimaan joka aamu

36. Sorted 3 — auttaa suunnittelemaan tehtävät ja päivät automaagisesti.

37. OP-mobiili — minulla on korttinumero niin monessa suoraveloituspaikassa ja nettikaupassa, että riski sen tietojen pöllimiseen on suuri. Siksi siirrän korttitilille rahaa aina vain seuraavien ostosten verran.

Tämä vähentää myös turhanpäiväistä tuhlaamista, koska se pakottaa miettimään paljonko rahaa haluan käyttää (ja katsomaan paljonko tileillä oikeasti on rahaa).

OP-mobiilin ansiosta olen myös oppinut maksamaan laskuja ajoissa, kun sillä laskujen maksaminen on niin naurettavan helppoa.

38. eKirja-apit Kindle ja Applen Kirjat (ibooks) — mahdollistavat kirjojen lukemisen ns. lennossa. Tai siis nimenomaan lennossa. Luin taannoisella Sardinian reissulla pari kirjaa sähköisessä muodossa — ilman näitä eKirja-appeja ne olisivat jääneet lukematta.

39. Dropbox — on oikeammin palvelu. Muutaman kerran kovalevyjä rikkoneena olen laittanut tärkeimmät jutut kopioitumaan Dropboxiin (sen lisäksi että otan ne turvakopoina toiselle kovalevylle). Dropbox on luotettavampi kuin Applen iCloud ja on monet kerrat pelastanut tilanteessa, jossa olen jättänyt tietokoneen kotiin ja tajunnut tarvitsevani jotain tietokoneella kirjoittamaani filettä.

40. Fitbit versa

Sain Fitbit Versan lahjaksi veljeltä ja hänen vaimoltaan. Tämä on ehkä kuudes Fitbitin aktiivisuusranneke joka minulla on ja ehdottomasti paras niistä (tosin Charge 2 oli myös superhyvä). Tämä toimii minulla paitsi aktiivisuustrackerina, joka kannustaa liikkumaan, niin on myös älykello, joka auttaa ehtimään ajoissa paikkoihin, kertoo tulevista puheluista ja tekstareista ja seuraa unta melko luotettavasti.

41. Oura-sormus

Fitbit Versan lisäksi seuraan uniani ja ennen kaikkea palautumistani Oura-älysormuksellani. Oura on huonompi tunnistamaan koska alan nukkua kuin Fitbit, mutta arvioi mielestäni paremmin syvän unen määrän kuin Fitbit (joka yleensä aliarvoi sen). Ourassa pidän siitä, että sen iphone-app kehoittaa lempeästi tekemään parempia valintoja ja mielestäni on myös vaikuttanut käytökseeni.

42. Kirkasvalo

Mikään ei ole vaikuttanut niin positiivisesti talviini kuin orjallinen kirkasvalon tuijottaminen joka aamu heti herättyäni.

Kiitos ahkeran valohoidon ja optimoidun lisäravinne-patteriston, olen ollut tänä talvena henkisesti paljon pirteämpi ja parempikuntoinen kuin aiempina vuosina.

43. Punavalo

Näin pari vuotta sitten Snapchatissa, kuinka tuttavani, jonka upeaa ihoa olin aina ihmetellyt, esitteli punavalolaitettaan (Red Light Therapy Device).

Googlasin heti mistä on kyse ja kävi ilmi, että alunperin Nasan kehittämästä systeemistä, joka satojen tutkimusten mukaan mm. auttaa haavojen parantumisessa ja ihon uusiutumisessa. Eka punavalolaite jonka hankin oli melko heikkotehoinen kiinalainen kauneuslaite, joka vaati pitkän hoitoajan (siis kerralla) tulosten saamiseksi.

Sittemmin olen hankkinut redlightman.com:ista Red Light Mini -laitteen, jossa on kolmea eri punavalotaajuutta. Käytän sitä lähes päivittäin kasvojeni ihon kaunistamiseen (vähentää ryppyjä ja finnejä), mutta myös satunnaisten aftojen, haavojen jne. hoitoon. Laite kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, mutta toimii siis ihan kunnon kliinisten kokeiden perusteella. Sitä käytetään Suomessa julkisella puolella mm. syöpää sairastavien lasten sytostaattihoidosta saamien suuhaavaumien hoitoon.

44. Parisuhde ja äitiys

Olen ollut puolisoni (joka on myös lasteni isä) kanssa jo yli 10 vuotta ja äiti yli 9 vuotta. Vaikka on varmasti hetkiä, jolloin en todellakaan ole sitä mieltä, että parisuhde saati äitiys parantaa elämäni laatua, niin isossa mittakaavassa molemmat ovat tehneet minulle hyvää.

Ne ovat pakottaneet minut kasvamaan vastuullisemmaksi ja harkitsemaan enemmän tekemisiäni, opettelemaan siistimmäksi ja järjestelmällisemmäksi ja kehittämään rutiineja. Olen samalla oppinut olevani sitkeämpi ja kestävämpi, kuin mitä luulin olevani. En tiedä olisinko niin “aikuinen” kuin mitä olen nyt ilman tätä parisuhdetta ja äitiyttä. Tuskinpa vain.

Niin että hyvää syntymäpäivää vaan minulle! Tästä on hyvä jatkaa sitten taas seuraavat 44 vuotta tai vastaavat tiedot.

Odysseiahaaste 4: Kartoita mahdollisuudet

Tervetuloa Odysseiahaasteen neljänteen päivään. Jos et ole vielä lukenut Odysseihaasteen aikaisempia osia, löydät ne kaikki täältä.

Tämän päivän tehtävä oli ainakin itsestäni kaikkein työläin — mutta myös erittäin valaiseva.

Tänään saat kirjoittaa ja piirtää jokaiselle elämällesi oman kartan — eli käytännössä aikajanan — seuraavalle viidelle vuodelle.

Merkitse karttaan ainakin:

  1. Päätavoitteesi tärkeimmät virstanpylväät tai välitavoitteet.
  2. Tärkeimmät henkilökohtaiset ja muut tavoitteet.

Tehtävän ideana on se, että laitat jokaiseen karttaan mahdollisimman erilaisia juttuja — myös henkilökohtaiselle osuudelle.

Eli ensimmäisen kartan kannattaisi näyttää myös yksityiselämän suhteen erilaiseilta kuin toisen ja kolmannen kartan.

Ennen kuin selitän asiaa sen enempää, niin tässä on malliksi kaksi omaa karttaani.

Näistä ensimmäinen edustaa “ykköselämää”, eli elämää, joka perustuu melko lailla elämälle, jota elän jo nyt.

Tätä karttaa tehdessäni mietin, miten tulevat vuodet voisivat olla mahdollisimman mielenkiintoisia ja innostavia, vaikka tavallaan en ota vastaan mitään uusia, megalomaanisia haasteita.

(Saat kuvan isommaksi klikkaamalla sitä.)

Tässä versiossa olen jakanut elämän kolmeen osa-alueeseen: duuneihin, matkoihin & teemoihin sekä pihaan & kotiin.

Ensimmäinen vuosi on 2018 eli olen laittanut siihen myös juttuja, jotka on jo tapahtunut (kuten kodin järjestämiseen tähdännyt “arki-valmennus” — joka tarkemmin ajatellen taisi loppua jo ennen vuodenvaihdetta. :-D)

Tykkään ajatella vuosia teemavuosittain ja tämän vuoden teemana on ollut ottaa arki haltuun monessa eri mielessä.

Toinen kartta on “kolmannen elämän kartta” eli se on suuruudenhulluin ja siksi myös haastavin toteuttaa. Sitä tehdessä päästin mielikuvituksen villiin laukkaan ja mietin mitä tekisin, jos ei tarvitsisi miettiä rahaa, muiden mielipiteitä tai edes sitä onnistunko.

Tässä olen jakanut vuodet tavallaan kouluvuosiin — eli aloitan elokuusta 2018.

Elämän alueet olen jakanut bisnekseen, opintoihin ja reissuihin. Toki tätä karttaa seuratessa pitäisin huolta myös kodista ja perheestä edes jollain lailla, mutta ne eivät olisi samalla lailla elämän keskiössä kuin ykköselämän vaihtoehdossa.

Esittelen kaikkien “kolmen elämäni kartat” vähemmän siisteinä ja pitkälle vietyinä versioina Elämä haltuun -ryhmän tässä postauksessa.

Designing your Life -kirjan karttapohjassa on lohkot viidelle vuodelle ilman mitään lisäselvityksiä, joten halutessasi voit piirtää vain paperille viisi laatikkoa ja täyttää ne miten haluat.

Itse tarvitsen enemmän tilaa ja koin tärkeäksi lisätä karttaan myös vuosiluvut, perheejäsenten iät, millä luokalla tai missä hoitopaikassa lapset ovat minäkin vuonna sekä muita asioita jotka erittäin todennäköisesti tapahtuvat ja voivat vaikuttaa minun elämääni.

Jos haluat, voit ladata/tallentaa minun karttapohjaversioni helposti tulostettavassa pdf-muodossa täältä.

Ensimmäisissä karttaversioissa en piirtänyt lainkaan, mutta koska Designing Your Life -kirjan versioissa piirreltiin (löydät kuvat ko. piirroksista Elämä haltuun -ryhmän tästä viestistä), tein näihin siistimmin (?) piirrettyihin ja täydennettyihin versioihin myös jotain kuvia.

Kartan tekeminen auttaa näkemään paremmin missä kohtaa tahti meinaa hyytyä, milloin on liikaakin tapahtumia ja missä kohtaa voisit ottaa enemmänkin uusia haasteita vastaan.

Lisäämällä karttaan mm. lasteni koululuokat näin paremmin mitä haasteita esimerkiksi startup-yrittämisen ja äitiyden yhdistäminen voisi tuoda.

Jälleen kerran: tämä on työkalu, jonka tarkoituksena on auttaa sinua avaamaan mielesi uusille mahdollisuuksille — ei koe jossa voisit epäonnistua.

Pidä hauskaa omia karttoja tehdessä. Päästä mielikuvitus valloilleen — kokeile muistella kaikkia jänniä ja hauskoja juttuja, joita olet halunnut kokeilla.

Muistutan sinua myös viime kirjoituksen klooni-vertauksesta. Kuvittele, että olet suunnitelemassa kullekin kloonillesi jännittävää, kiinnostavaa ja ennen kaikkea ainutkertaista viisivuotiskautta.

Muista myös kysymykset, joita eilen keksit kullekin elämälle. Auttavatko kullekin kartalle laittamasi tapahtumat vastaamaan näihin kysymyksiin?

Tässä vaiheessa riittää, että saat piirrettyä jonkinlaiset kartat. Huomenna sitten ihmetellään mitä fiiliksiä kartat yhdistettynä kysymyksiin sinussa tuottavat.

Kartoittamisen iloa! (Ja vielä kerran: löydät printattavaan mallikarttan täältä).

unsplash-logoKuva: rawpixel

Odysseiahaaste 2: Nimi elämän parantaa

Eilisessä viestissä annoin Odysseiahaasteen ensimmäisen askeleen: määrittele kolme vaihtoehtosta elämää eli tulevaisuutta itsellesi.

Jos et tiedä yhtään mistä puhun, lue ensimmäinen viesti täällä.

Sinulla on toivottavasti jo ainakin jotain ajatuksia siitä, millaisia nämä vaihtoehtoiset tulevaisuudet voisivat olla.

Tänään nimeämme kyseiset todellisuudet ja sitä kautta alemme kiteyttää mistä niissä on kyse.

Keksi jokaiselle vaihtoehtoelämälle kuuden sanan mittainen kuvaus, jossa tiivistät missä kyseisessä elämässä on kyse.

Yritä mahduttaa nimeen mitä teet ja miksi teet sen. Kokeile käyttää sanoja, jotka ovat dynaamisia ja/tai herättävät sinussa positiivisia tunteita.

Designing Your Life -kirjassa — josta koko Odysseia suunnitelma on peräisin — käytetään tämäntyyppisiä esimerkkinimiä (suomennokset minun):

  • “Kaikki peliin – Eeppinen seikkailu Piilaaksossa” (henkilö perustaa teknologia startupin)
  • “Käytän kaiken osaamiseni ja autan lapsia” (henkilö perustaa voittoatavoittelemattoman yhdistyksen lapsien auttamiseksi)
  • “Yhteisöä luomassa – aina yksi drinkki kerrallaan.” (henkilö perustaa pienen kulmabaarin jonka voitoista osa menee alueella toimivien järjestöjen tukemiseen)

Itse olen käyttänyt tämäntyyppisiä nimiä omissa elämissäni:

  • “Kirjailija-käsikirjoittaja nauttii täysillä perheestä ja elämästä.”
  • “Täysillä muita auttaen ja mediaimperiumia rakentaen.”
  • “Omia rajoja ylittämässä startupien ihmeellisessä maailmassa.”

Älä turhaan jää jumittamaan nimeen. Jos et keksi heti mielestäsi hyvää nimeä, anna nimelle ns. työnimi, jota voit hioa myöhemmin.

Voit käyttää vaikka tällaista kaavaa nimen luomiseksi:

  1. Tavoite verbimuodossa (opiskelen, työskentelen, valmennan, opetan, näytän + ketä tai mitä)
  2. Vastaus kysymykseen “miten” (innolla, hyvällä sykkeellä, täysillä, huolellisesti, kaikessa rauhassa, rakkaudella, hyvällä omallatunnolla)
  3. Vastaus kysymykseen miksi verbimuodossa (auttaakseni, muuttaakseni, nauttiakseni, saadakseni, elääkseni + ketä tai mitä)

Eli esimerkiksi:

“Opiskelen lääkäriksi ennätysajassa löytääkseni parannuksen syöpään.”

“Valmennan innostaen yritysjohtajia lisätäkseni tasa-arvoa työelämässä.”

“Opetan kannustaen oppilaitani vahvistaakseni heidän itsetuntoaan.”

“Nautin sapattivapaasta täysillä kehittyäkseni paremmaksi esimieheksi.”

Nimen ei tarvitse avautua kenellekään muulle — olennaista on, että se herättää sinussa selkeämmän mielikuvan siitä mistä kyseisessä “vaihtoehtoelämässä” on kyse.

Lisäksi nimen olisi herättää sinussa positiivisia fiiliksiä: intoa, iloa, helpotusta, rauhaa tms.

Siinä kaikki tälle päivälle. Huomenna lähdetään miettimään mihin kysymyksiin kukin elämä on vastaus.

Jos haluat vastata kysymyksiin perustamassani Elämä haltuun -Facebook-ryhmässä, voit hakea sinne täällä.

HUOM! Muista vastata kolmeen kysymykseen, jotka Facebook-kysyy sinulta hakiessani, niin tiedän että olet lukenut ryhmän säännöt.

Kuva: rawpixel

Odysseiahaaste 1: Kolme erilaista elämää

Loin muutama viikko sitten Facebookiin “Elämä haluun” -vertaistukiryhmän ihmisille, jotka haluavat ottaa elämän tavalla tai toisella haltuun.

Elämän haltuun ottaminen ei tarkoita sitä, että kontrolloimme elämää, vaan että koemme olevamme jollain lailla oman onnemme seppiä. Tai että tulevaisuutemme on edes jotenkin omissa käsissämme.

Kerroin ryhmässä Bill Burnettin ja Dave Evansin Designing Your Life -kirjassa esitellystä “Odysseia suunnitelmasta”, jonka avulla voi hahmottaa paremmin mitä vaihtoehtoisia tulevaisuuksia meillä voisi olla edessämme.

Usein nimittäin harhaudumme tavoittelemaan jotain kuvitteellista “ainoaa oikeaa parasta elämää” — ja missaamme täysin sen, että oikeasti edessämme on useampi vaihtoehtoinen “paras elämä”.

Koska prosessi saattaa näyttää äkkiseltään turhan työläältä, lupasin ryhmässä tehdä haasteen, jossa kerran päivässä opastan tekemään yhden osion prosessista.

Jos englanti yhtään sujuu, suosittelen lämpimästi, että tsekkaat tuon Designing Your Life -kirjan, jossa prosessi käydään perusteellisemmin läpi ja puhutaan muutenkin oman elämän suunnittelemisesta useammalta eri kantilta.

Elämä haltuun -ryhmästä löytyy aiheesta tekemiäni viestejä ja videoita täältä, täältä ja täältä.

HUOM! Jos vasta nyt haet ryhmään, muista vastata kolmeen kysymykseen jotka Facebook esittää sinulle hakiessasi, niin tiedän että olet lukenut ja ymmärtänyt ryhmän säännöt.

Ensimmäinen askel: kolme vaihtoehtoista elämää

Kirjoita ylös omin sanoin kolme vaihtoehtoista tulevaisuutta :

1.
Miltä elämäsi näyttää seuraavan viiden vuoden aikana, jos jatkat jo valitsemallasi uralla?

Kuvittele että etenisit ja kehittyisit nykyisessä työssäsi tai ammatissasi niin hyvin kun mahdollista.

Missä olisit viiden vuoden päästä ammatillisesti? Entä millaista yksityiselämäsi olisi seuraavan viiden vuoden aikana?

Kirjoita ylös niin lyhyesti tai pitkästi mitä mieleesi juolahtaa tästä vaihtoehdosta. Eli esimerkiksi minulla lyhyin versio olisi “käsikirjoittaja ja kirjailija, joka harrastaa henkistä valmennusta ja antaa paljon aikaa perheelleen.”

2.
Jos ykkösvaihtoehto olisi yhtäkkiä mahdoton, mitä tekisit sen sijaan elämälläsi?

Leiki että yhtäkkiä maagisesti ykköselämä olisikin mahdotonta. Eli minun tapauksessani en voisi enää kirjoittaa työkseni.

Miten siinä tapauksessa elättäisit itsesi ja kuluttaisit päiväsi? Menisitkö opiskelemaan, vaihtaisitko alaa tai palaisitko vanhaa ammattiin? Tai yrittäisitkö hankkiutua raskaaksi — tai lähteä ulkomaille töihin?

Eli esimerkiksi jos en voisi kirjoittaa kirjoja ja käsikirjoituksia, niin seuraava looginen askel olisi panostaa henkiseen valmentamiseen ja kutri.net:in kehittämiseen kunnon bisnekseksi.

Toisaalta voisin myös miettiä että alkaisin opettaa kirjoittamista ja/tai yrittäisin päästä professoriksi taideteolliseen korkeakouluun. Tai mennä tekemään väitöskirjaa.

3.
Jos sinun ei tarvitsisi huolehtia rahasta, maineesta, kunniasta tai siitä onnistutko tai epäonnistutko, millaisen elämän haluaisit itsellesi luoda?

Kolmoselämän ideana on olla “villi ja vapaa” tai muuten hullu tai hurja vaihtoehto — mitä tekisit villeimmissä unelmissasi?

Esimerkiksi minulla se voisi olla jonkinlaiseen trackingiin erikoistuvan teknologia startupin perustaminen tai sellaiseen töihin meneminen.

Tai ehkä jopa perheen kanssa ulkomaille muuttaminen.

Tässä vaiheessa riittää, että fiilistelet mitä eri vaihtoehtoja ja asioita kukin näistä kolmesta kohdasta voisi sisältää.

Huomenna lähdetään sitten täsmentämään niitä hieman lisää.

Jos ole Elämä haltuun -ryhmässä, voit kommentoida tätä kirjoitusta tässä viestiketjussa.

Kuva: Pierre T. Lambert

Elämä haltuun

Olen kokenut turhan usein elämässäni tunnetta, että minulla ei ole elämä hallussa. Käytännössä se on tarkoittanut sitä, että olen kokenut elämäni olevan jossain muualla tai jonkun muun päättävän, mitä elämässäni tapahtuu. Välillä olen tuntenut elämäni olevan hukassa.

Vuosia sitten aloitin täällä Kutri.net:issä “Elämä haltuun” -projektin, jonka tavoitteena oli — ja on edelleen — laittaa elämäni järjestykseen.

Aloitin projektin asettamalla joukon epärealistisia tavoitteita. Sen jälkeen aloin kerätä tietoa ajanhallinnasta, kodin organisoinnista, tuottavuudesta ja muutoksesta eri lähteistä. Viime vuonna palkkasin itselleni valmentajan auttamaan arjen järjestämisessä.

Edistys on ollut todella hidasta, kunnes pari kuukautta sitten jotain loksahti paikalleen. Aloin kirjata tosissani ylös mitä kaikkea teen päivän aikana. Sitä kautta tulin tietoisemmaksi siitä, mihin aikani menee.

Seuraavaksi huomasin miten erilaiset valinnat vaikuttivat energiatasoihini ja oma jaksamiseni valintoihin, joita tein päivän aikana.  Samalla huomasin miten omat tunteeni eli mielentilani ohjasivat toimintaani ja mitkä kaikki asiat vaikuttivat keskittymiskykyyni.

Miten asiat ovat hallussamme?

Hallussa pitäminen tarkoittaa kaikkein konkreettisimmassa merkityksessä sitä, että sinulla on jokin esine käsissäsi, taskussasi, laukussasi, autossasi, asunnossasi, tontillasi, varastossasi tai muussa sellaisessa paikassa, jonka voidaan katsoa kuuluvan sinulle.

Hallussapito ei automaattisesti tarkoita sitä, että omistat hallussasi olevan tavaran. Esimerkiksi puolisoni omistama auto voi olla käytössäni ja minut on voitu rekisteröidä sen haltijaksi, mutta minä en voi myydä autoa, koska en omista sitä.

Suomen lain silmissä voit myös omistaa esineen, jonka hallussapitoon sinulla ei ole lupaa. Jos esimerkiksi et ole hankkinut isoisältäsi perimääsi metsästyskivääriin aselupaa, voit pahimmillaan saada vankeusrangaistuksen sen hallussapidosta, vaikka ase kuuluu sinulle.

Hallussapito ei tarkoita sitä että kontrolloit hallussasi olevaa asiaa. Hallussasi voi olla lauma villejä apinoita, jotka tekevät mitä lystäävät, jos et osaa kontrolloida niitä.

Se, että jokin on hallussasi ei kerro mitään siitä, miten hyvää huolta pidät esineestä tai mitä teet sillä.

Asuessani Los Angelesissa työskentelin pari kuukautta hieman erikoisen perijättären sihteerinä. Hänen autotallinsa oli täynnä kaikenlaisia arvoesineitä kuten Picasson piirroksia. Esineet olivat tallissa sikin sokin ja vaarassa joutua ötököiden, jyrsijöiden ja kosteuden tuhoamaksi.

Vastaavasti jos jokin sinulle kuuluva esine ei ole hallussasi, et pysty pitämään siitä huolta, vaikka haluaisit. Jos olet lainannut kaverillesi autosi, hän lähtee ajelemaan sillä toiselle puolelle Suomea ja peruuttaa sillä puuhun, et voi asialle mitään.

Kun sanomme, että jollakulla on sana hallussa, hän osaa käyttää omaa sanavarastoaan tehokkaasti, kiinnostavasti ja luovasti niin, että muut ymmärtävät mitä hän tarkoittaa.

Kun joku ottaa tilan haltuunsa, hän käyttäytyy niin kuin tila kuuluisi hänelle tai olisi hänen kotinsa, jota hän emännöi tai isännöi.

Kun joku ottaa tilanteen haltuunsa, hän ottaa vastuun siitä, mitä nyt ja seuraavaksi tapahtuu.

Miksi ja miten ottaa elämä haltuun?

Kokiessamme, että jokin asia ei ole hallussamme, emme tee sille mitään. Emme käytä sitä hyväksemme, huolehdi siitä tai kanna siitä vastuuta.

Itselleni suurin oivallus on ollut se, että panostamalla neljään muutoksen tukipilariin, voin vaikuttaa  siihen, mitä elämässäni seuraavaksi tapahtuu ja selvitä paremmin haasteista, joita elämä joskus heittää eteeni.

Nämä neljä muutoksen tukipilaria ovat energia, tieto, tunne ja huomio.

Vaikka tietäisin mitä minun pitää tehdä, ilman energiaa en jaksa tehdä asioille mitään.

Vaikka minulla olisi kaikki energia ja halu muuttaa asioita, en voi tehdä niille mitään, jos en tiedä mitä minun pitää tehdä.

Tieto siitä, mitä minun pitää tehdä voi vain ahdistaa lisää, jos olen masentunut tai peloissani.

Jos kohdistan huomioni vääriin asioihin, on ihan sama miten paljon energiaa käytän, mitä kaikkea tiedän ja miten innoissani olen.

Toivon tällä sivustolla osoittavani sinulle, missä määrin sinun elämäsi on ihan oikeasti sinun omissa käsissäsi.

Lisäksi haluan jakaa ajatuksia siitä, miten voit ottaa haltuun asioita, jotka eivät ole vielä täysin vaikutuspiirissäsi.

Ennen kaikkea haluan innostaa sinua pitämään parempaa huolta niistä asioista ja elävistä olennoista, jotka ovat hallussasi eli vaikutuspiirissäsi.

Haluatko sinäkin ottaa elämäsi haltuun ja pitää parempaa huolta siitä? Liity Elämä haltuun | Kutri.net -Facebook-ryhmään!

Katso samat läpät videomuodossa YouTubessa.

Mitä tapahtui kuin kirjasin 6 viikon ajan tekemiseni

Kuusi viikkoa sitten kuuntelin Jon Acuffin kirjaa “Finish – Give Yourself the Gift of Done“. Kirja kertoo kuinka voimme viedä erilaiset hankkeet loppuun. Kirja sopi minulle kuin nenä päähän — ongelmanani kun on harvemmin asioiden aloittaminen, mutta aina niiden loppuun saattaminen.

Sain kirjasta monta ahaa-elämystä, mutta tärkeimmäksi nousi tämä:

Loppuun saattamisen vaikeus liittyy useimmiten jotenkin perfektionismiin eli täydellisyyden tavoitteluun.

Perfektionismi vihaa dataa, koska faktat osoittavat armottomasti missä mennään — niin hyvässä kuin pahassa.

Tämän oivalluksen innoittamana laadin vihdoin ja viimein tietokannan, jonka tekemisestä olen haaveillut jo pitkään. Ajatuksena oli kirjata tietokantaan tekemisiäni, fiiliksiäni ja ajatuksiani pitkin päivää.

Sen lisäksi kirjaisin sinne syömiseni, sykkeen vaihteluvälin, uneni ja fyysisen aktiivisuuden, joita olen seurannut jo pidempään eri menetelmillä.

Tietokannan tehtyäni kirjoitin tällaisen muistiinpanon:

“Hyvällä onnella tietokannan täyttäminen auttaa minua olemaan tietoisempi siitä, mitä olen tekemässä. Minun suurimpia ongelmiani kun on se, että tarkkaavuushäiriön takia päädyn niin helposti haahuilemaan omaan maailmaan ja unohdan kuka olen ja mitä olen tekemässä.

Tietokanta voi auttaa myös siinä, että illalla minun ei tarvitse kärsiä epämääräisestä tunteesta, etten saanut mitään aikaan. Esimerkiksi eilen illalla minulla oli tunne etten ollut saanut juuri mitään aikaan. Pitämäni lista asioista, joita olin päivän mittaan tehnyt, paljasti tuntemuksen vääräksi.

Tänä aamuna olen jo huomannut, että teen jatkuvasti liian kunnianhimoisia suunnitelmia eli aliarvioin ajan, jota käytän eri tekemisiin. Tai pikemminkin aliarvioin pienten häiriötekijöiden määrän ja oman hitauteni. Ja suunnitellessani tekemisiä unohdan ottaa huomioon myös sellaiset asiat kuin syömisen ja vessassa käynnin.

Tsägällä päivän suunnitelmien ja sitten omien tekemisten ylös kirjaaminen auttaa minua myös näkemään miten päin honkia omat aikatauluarvioni menevät.

Lisäksi tracking voi toimia hyödyllisenä asiana, joka antaa minulle stimulaatiota. Stimulaatiohakuisuus nimittäin on yksi asia, joka tuhoaa tehokkuuttani. Eli välillä ns. piilopaikkoihin tukeutuminen ei johdu niikään siitä, että yritän vältellä jotain tärkeää ja vaikeaa, vaan siitä, että tunnen tarvitsevani stimulaatiota – jotain jännittävää ja kiinnostavaa.

Tietokannan hiominen ja päivittäminen on minulle stimuloivaa. Tavallaan se on turhaa verrattuna moneen hyödyllisempään tehtävään, mutta voi olla hyödyllisempää ja kehittävämpää kuin esimerkiksi somessa surffaaminen tai tv-sarjojen katsominen.

Lisäksi se ei ole ihan niin koukuttavaa kuin muiden tuottamat viihdykkeet. En jaksa määräänsä enempää hinkata kerralla tietokantaa – joka samalla muistuttaa minua siitä, miten käytän aikaani. Ja esimerkiksi unia jne. ei voi kirjata kuin kerran tietokantaan.”

Mitä hyötyä tekemisten kirjaamisesta on?

Kuuden viikon perusteella oma ennustukseni osui (kerrankin!) oikeaan.

Somen käyttöni ja sukututkimukseen haaskaamani aika on tippunut lähes nollaan. 

Olen tehnyt säännöllisemmin ja enemmän ns. oikeita töitä. Eli en enää joudu käyttämään paria päivää ennen deadlinea aamusta iltaan työskentelyyn ja laiminlyö perhettäni, koska teen projekteja kohtuullisia määriä useamman päivän ajan ennen määräaikaa.

Osaan nykyään hieman paremmin arvioida miten paljon — tai oikeammin vähän — saan oikeasti päivässä aikaan. Niinpä olen alkanut pilkkoa isompia projekteja pienemmiksi palasiksi, jolloin olen oikeasti myös edistänyt niitä.

Eli esimerkiksi teen pihatöitä päivittäin vähintään 10 minuuttia sen sijaan että odottaisin päivää, jolloin voisin käyttää koko päivän pihan raivaamiseen.

Olen tullut myös tietoisemmaksi omien vireystasojen vaihtelusta ja sitä kautta osannut paremmin rytmittää päivääni.

Pyrin ottamaan 15 minuutin tirsat tai meditaatiotauon vähän ennen neljää, koska muuten olen klo 16-18 ihan kanttuvei.

Olen alkanut mennä vihdoin ja viimein hyvissä ajoin nukkumaan tajuttuani, että tarvitsen kolme eri muistutusta päästäkseni ajoissa sänkyyn.

Olen kehittänyt tietokantaa eteenpäin ja nyt kirjaan sinne myös päivän tavoitteet WOOP-menetelmää hyödyntäen.

Olen kuunnellut lisää erinomaisia ajan- ja elämänhallintaan liittyviä kirjoja ja saanut niistä lisää vinkkejä siihen, miten saan hämättyä itseni toimimaan reippaammin.

Tsekkaa esim. Abrey Marcuksen Own the Day ja Mel Robbinsin The 5 Second Rule.

Tärkeintä on kirjata tekemiset, ei miten kirjaat ne

Tietokannan tekeminen auttoi minua aikanaan tekemään elämäntaparemontin ja on nyt auttanut minua saamaan paremman otteen arjesta.

En silti suosittele kaikille oman tietokannan tai edes excel-taulukon rakentamista, sillä tietääkseni useimmat ihmiset eivät a) osaa tehdä tietokantoja, b) saa minkäänlaisia kicksejä sellaisten tekemisestä.

Sen sijaan suosittelen kirjaamaan millä tahansa metodilla omia tekemisiä ylös vaikka vain viikon ajan.

Tällä videolla kerron lisää tekemisten kirjaamisesta, päivän suunnittelusta sekä 5 sekunnin säännöstä, joka on auttanut valtavasti hommien hoitamisessa.

Käyttämäni apuvälineet ja sovellutukset

Miltä tietokantani näyttää?

Tässä on muutamia tärkeimpiä tietokantani ominaisuuksia.

Täytän muutaman kerran viikossa tietokantaan uni-, syke-, paino- ja aktiivisuustiedot. Periaatteessa voisin ohjelmoida ainakin osan täydentymään automaattisesti, mutta olen kokenut hyödyllisemmäksi kirjata ne käsin. Lisäksi joutuisin todennäköisesti käyttämään pari päivää sen selvittämiseen, miten saan kaikki haluamani tiedot siirtymään tietokantaan automaattisesti.

Auringon nousu ja lasku ja kalenteritiedot siirtyvät tietokantaan semiautomaattisesti.

Määrittelen joka päivälle jonkin teeman fiilispohjalta ja illalla kuittaan itselleni miten päivä meni.

Unen, liikunnan ja syömisten tarkkailu on auttanut näkemään miten elämäntapavalinnat vaikuttavat jaksamiseen. Erityisen selvästi on näkynyt miten varsinkin unen määrä ja laatu on vaikuttanut fyysiseen jaksamiseen ja syömishaluihin.

Päivän suunnitelma -näkymässä näen tämän päivän ja seuraavan kahden päivän tulevat tapahtumat. Ohjelma lataa minulle automaattisesti suunitelma-pohjaan tämän tekstin:

“Haluan tänään _, jotta _. Suurin riski on, että _. Välttääkseni _.”

Täydennän pohjaan tarkemman suunnitelman päivälle.

Suunnitelma-näkymässä mietin myös tavoitteet eri tehtäväalueille. Välillä kirjoitan aikataulusuunnitelman — joka useimmiten osoittautuu täysin ylioptimistiseksi.

Minulla on kännykkää varten “syöttötietokanta”, johon syötän mm. muistiinpanoja, fiiliksiä, valokuvia, tehdyt tehtävät, ravinteet joita olen syönyt, kehon toimintaan liittyviä tietoja jne. Eniten käytän rutiininäkymää, josta ruksin tekemiäni rutiinitehtäviä sitä mukaa kun olen tehnyt ne.

Ilman rutiinilistaa unohtaisin varmaan puolet näistä elämääni edistävistä rutiineista tai muistaisin ne tyyliin nukkumaan mennessä.

Päivän päätteeksi siirrän kännykän pienemmästä tietokannasta tiedot tietokoneella olevaan päätietokantaan. Samalla käyn läpi miten päivä meni.

Aluksi laitoin joka päivä kaikki tehtävät, siirtymät, puhelut jne. ylös minuutin tarkkuudella. Nyt teen niin vain kerran, pari viikossa kun siltä tuntuu.

Lisäksi iPhone-tietokantaan kuuluu lapsille omistettu osio, jonka ainoa tarkoitus on ohjata lapsia toimimaan fiksummin. Sinne kirjataan niin hyvät kuin typerät teot sekä terveyttä edistävät valinnat. Alunperin tarkoituksena oli antaa myös “ristisilmiä” epäterveellisistä valinnoista, mutta käytännössä niitä ei käytetä.

Lapset saavat itse antaa itselleen tähdet tai sydämet ja lisäksi sanella iPhonen sanelutoiminnolla mistä merkintä tuli. Jos jompikumpi pojista törttöilee, pahin rangaistus on, että veli saa antaa törttöilijälle “kakan”.

Tarkoituksena on, että kun kumpikin lapsi saa riittävän monta päivää ilman kakkoja, he saavat jonkin palkinnon, mutta toistaiseksi ei olla päästy edes viiteen peräkkäiseen päivään ilman jonkinlaista riitelyä, härnäämistä tai muuta törttöilyä.

Millä tavoin sinä olet seurannut omia tekemisiäsi? Mitä olet itse oppinut seurannasta?

TallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallenna

Kuka määrää mitä saat tehdä?

Kuka määrää mitä sinä saat tai et saa tehdä?

Yhteiskunta? Vanhempasi? Puolisosi? Kaverisi? Jumala?

On totta, että esimerkiksi Suomen lain rikkomisesta voi seurata kaikenlaisia ikäviä asioita, mutta jos tarkkoja ollaan, jos oikeasti haluat rikkoa lakia, tuskin kukaan voi estää sinua tekemästä niin.

Yhtä vähän kuin kukaan voi estää sinua tekemästä vääryyksiä, kukaan ei oikeasti estää sinua tekemästä kaikkia niitä upeita, ihania ja tärkeältä tuntuvia asioita, jotka haluaisit tehdä.

Ei ole mitään universaalia sääntökirjaa, joka sanoo, ettet sinä saa kokea onnea, rakkautta ja hyvää oloa. Ettet sinä saa väsyä, luovuttaa tai epäonnistua.

Kukaan ei oikeasti määrää, ettet sinä saa toteuttaa unelmiasi ja menestyä.

On täysin normaalia, että aika ajoin — ehkä useinkin — sinulla on epämääräinen tunne siitä, että jossain joku rajoittaa tekemisiäsi ja vaatii sinua kieltämään tunteesi. Ehkä elämässäsi on ollut tai on yhä ihmisiä, jotka vaativat sinua toimimaan tietyllä tavalla tai ovat sitä mieltä, että saat kokea vain tietynlaisia tunteita.

Mutta mistä he ovat saaneet luvan päättää puolestasi ja määrätä tunteistasi? Eivät mistään.

On totta, että perimämme, nykyinen fysiologinen tilamme, henkinen kapasiteettimme, tähän mennessä hankkimamme tieto-taito, rahatilanteemme ja joukko muita käytännön tekijöitä voivat rajoittaa sitä, mitä voimme käytännössä tehdä tässä ja nyt.

Esimerkiksi minä olen 173 cm pitkä, enkä siksi ylety vaihtamaan olohuoneemme kattolamppua ilman jakkaraa. Mutta minulla on jakkara, jolle voin nousta vaihtaakseni lampun. Ja vaikka minulla ei olisi jakkaraa, minulla on tarpeeksi mielikuvitusta ja muita huonekaluja, joiden avulla voisin nousta vaihtamaan lampun.

Minä en ole opiskellut kiinaa, joten jos tänään kohtaisin henkilön, joka puhuu vain kiinaa, emme voisi vaihtaa ajatuksia puhuen — mutta se ei estä meitä kommunikoimasta elekielellä, piirtäen tai vaikka kännykän tulkkausohjelman avulla.

Minulla ei ole tällä hetkellä pankkitililläni tarpeeksi rahaa, jotta voisin ostaa Tesla-sähköauton, jos välttämättä haluaisin sen. Mutta jos Teslan saaminen olisi elämäni ainoa tavoite, voisin myydä kaiken omaisuuteni, jonka jälkeen minulla olisi helposti varaa kyseiseen autoon. Jos tarkoituksena olisi vain ajaa autolla, voisin ottaa yhteyttä tutuntuttuun, jolla on kyseinen auto ja pyytää lupaa koeajoon.

Sen jälkeen kun olen läpikäynyt vaihdevuodet, en voi enää tulla puolisolleni raskaaksi, mutta jos yhtäkkiä sekoaisimme niin, että haluaisimme siinä vaiheessa vielä vauvan, voisimme muuttaa maahan, jossa ikäisemme ihmiset voivat käyttää sijaisäitejä tai adoptoida lapsia, alkaa sijaisäidiksi. Voisin myös erota puolisostani ja aloittaa parisuhteen henkilön kanssa, jolla on pieni vauva.

Aivotutkijoilla on näyttöä siitä, että joskus aivokemiamme rajoittaa tunneskaalaamme — ainakin hetkellisesti. Esimerkiksi tietyt serotoniinijärjestelmään vaikuttavat mielialalääkkeet voivat vaikeuttaa merkittävästi rakastumisreaktion käynnistymistä. Mutta sekään ei estä parisuhteen aloittamista tai levollisen rakkauden tunteen kokemista.

Minulla on tarkkaavuushäiriö eli ADHD, minkä takia aivojeni toiminnanohjauskeskus ei toimi yhtä tehokkaasti kuin henkilöillä, joiden aivot ovat niin sanotusti neurotyypillisemmät.

Niinpä esimerkiksi minun on lähes mahdotonta suunnitella päivääni pelkästään päässäni. Sen sijaan voin kyllä suunnitella sen paperille kirjoittamalla. Tai voin ottaa ADHD-lääkkeen, joka parantaa aivojeni toimintaa niin, että pystyn järjestämään ja muistamaan päivän tehtävät ilman paperia.

Kliinisesti masentuneena on vaikeaa kokea elämäniloa yhtä paljon ja usein kuin silloin, kun aivokemia ei ole sekaisin, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö masentuneillakin olisi ihan hyviä hetkiä.

Toisin sanoen useimmat asiat, joiden oletamme estävän meitä tekemästä mitä haluamme, ovat vain hidasteita – jos sitäkään.

Mieti mistä asiasta sinä sanot useimmiten, että “minun on pakko tehdä näin” tai “en voi tehdä niin”. Missä niin sanotaan? Mikä sinua muka estää?

Tarvitseeko teinin pukeutua lämpimästi?

Tarvitseeko teinin pukeutua lämpimästi?

Lyhyt vastaus: ei tarvitse.

Pienten lasten kyky arvioida miten paljon kylmää he sietävät on huonompi kuin aikuisten. Siksi vanhempien pitää huolehtia siitä, että pienillä lapsilla on tarpeeksi vaatetta päällä.

Teini-ikäinen on riittävän vanha hakeutuakseen lämpimään tai lisätäkseen vaatteita, jos hän kokee olonsa liian kylmäksi.

K: Miksi olemme huolissamme teinien liian vähästä vaatetuksesta?

V: Koska pelkäämme heidän saavan flunssan.

Muuten hyvä, mutta flunssa ei aiheudu palelemisesta vaan flunssaviruksista.

Nämä virukset leviävät helpommin talvella, koska ilmankosteus on silloin edullisempi niiden leviämiselle ja vietämme silloin tyypillisesti enemmän aikaa suurempien ihmisjoukkojen kanssa sisätiloissa (lue: koulussa tai työpaikalla).

Toisaalta Suomessa kylmään aikaan on vähemmän auringonvaloa, jolloin saamme vähemmän D-vitamiinia, mikä heikentää kehon puolustusjärjestelmää.

Sen sijaan esimerkiksi kylmät suihkut näyttävät hieman jopa vähentävän sairastelua, eikä ole syytä epäillä, etteikö nuorten altistuminen kylmälle voisi auttaa myös heitä — varsinkin kun se harvemmin jatkuu tuntikausia.

Kylmä pää — kylmä pää

Tosiasiassa kylmäaltistus voi olla jopa hyödyllistä “kuumaverisille” teineille. Kylmäaltistus rauhoittaa keskushermostoa ja vahvistaa vagushermoa. Mitä vahvempi vagushermomme on, sitä helpompaa meidän on rauhoittua ja pysyä rauhallisena. Samalla kylmäaltistus näyttää parantavan mielialaa, virkistävän ja vähentävän kipua.

Tämä johtuu siitä, että kylmäaltistus lisää mm. noradrenaliinin eritystä. Tämä selittää myös sen, miksi niin leffoissa kuin oikeassa elämässä järkyttyneet ihmiset kastelevat kasvonsa kylmällä vedellä rauhoittuakseen.

Toisin sanoen antamalla teinisi vaeltaa ilman pipoa saatat edesauttaa hänen mielenterveyttään!

Tulee mieleen, että missä määrin nykylasten ja nuorten mielenterveysongelmat liittyvät siihen, että he palelevat selvästi vähemmän kuin esim. minä palelin lapsuudessa?

Lapsuudenkodissani saattoi makuuhuoneessa olla aamuisin vain +16 °C, neljän kilometrin koulumatka sujui kävellen tai hiihtäen ja 1980-luvulla toppavaatteet, huopatossut ja villalapaset eivät todellakaan lämmittäneet samalla tavalla kuin nykyajan ultralämpimät talvivarusteet.

Pieni kylmäaltistus tekisi monelle aikuisellekin hyvää, sillä kylmä auttaa laihtumaan, koska se muuttaa kehon aineenvaihduntaa laihtumisen kannalta edullisemmaksi. Jotkut tutkijat miettivätkin, voisiko nykyihmisten ympärivuotinen lämpimässä pysyttely olla yhtenä osasyynä lihomiseen.

Pue lapset, anna teinin palella

Itse pukisin näillä tiedoilla pienet lapset ihan lämpimästi, mutten puuttuisi teinin pukeutumiseen, ellei hän ala saada kylmänkyhmyjä tai ellei pakkasta ole niin paljon, että riski esim. varpaiden ja sormien paleltumiin on todellinen.

Kotibileisiin tai “kylille” (tai mikä termi nykyään onkaan) lähtevän teinin hakisin raa’asti autolla illan päätteeksi kotiin, koska siinä vaiheessa kun teini sammuu hankeen, pipolla ei ole paljon väliä.

Itse otin jo viime talvena tavaksi käydä putsaamassa auton aamuisin lumesta ja jäästä pelkässä yöpaidassa ja talvikengissä, saadakseni heti aamusta hyvän “kylmäbuustin”. Lisäksi lopetan suihkut kylmällä vedellä huuhteluun.

Kuva: Sasha Kargaltsev

Rakkauskirje Hotelli Punkaharjulle (ja vähän Saimi Hoyerillekin)

Reilu kuukausi sitten Facebookissa tuli vastaan ilmoitus Jani Toivolan Rohkeutta ja Unelmia viikonloppuretriitistä tms. Hotelli Punkaharjulla.

Facebook-kaveristoni on sellaista, että feediini ilmestyy usein kaikenlaisia mainoksia self help -kursseista. Useimmiten ne lipuvat silmieni ohi muistijälkeä jättämättä.

Jostain syystä jokin tässä ilmoituksessa kuitenkin kolahti. Luin ilmoituksen kunnolla ja ihmettelin, mikä ilmoituksessa niin vetosi — minulla kun on jo niin rohkeutta kuin unelmia.

Olisin ehkä jättänyt asian sikseen, jos kälyni ei olisi paria päivää myöhemmin jakanut samaista ilmoitusta ja kysellyt lähteekö joku messiin. Nyt sisäinen fiilis oli niin vahva, etten empinyt hetkeäkään vaan soitin samantien kälylle ja sanoin “lähdetään”.

Viikko sitten perjantaina matkasimme kälyn kanssa junalla kohti Punkaharjua. En ollut koskaan ennen käynyt siellä, ja vasta äskettäin olin saanut DNA-sukututkimuksen avulla selville, että isäni äidin isoisän suku oli kotoisin Punkaharjun vieressä olevan Säämingin ja Kerimäen seuduilta. (Ja vasta tätä kirjoitusta tehdessäni huomasin, että itse asiassa 7 sukupolvea sitten yksi sukuhaara asui Kauvonniemellä Punkaharjulla!)

Olin lukenut netistä hehkutuksia Hotelli Punkaharjusta. Olin myös katsonut ja etsinyt kuvia hotellista, joka näytti ihan kivalta ja kodikkaalta, mutta rehellisesti sanottuna ei mitenkään ihmeelliseltä. Niinpä olin henkisesti varautunut siihen, että paikka olisi ihan jees, mutta ei mikään ihmeellinen elämys. Onneksi olin väärässä.

Miksi Hotelli Punkaharju on maaginen paikka

Hotelli Punkaharju on niitä paikkoja, joille mikään kuva ei tee oikeutta, koska paikan fiilis syntyy jostain muusta kuin vain siitä, miltä siellä näyttää.

Paikka itsessään miellyttää kyllä silmää monin eri tavoin, mutta on paljon enemmän kuin upeat hongat, harjumaisema ja puiden välissä kimalteleva järvi. Tai todella laadukkaasti, tyylitajuisesti, harmonisesti ja silti persoonallisesti ja hauskasti sisustettu hotelli.

Koska en ollut ennen ollut Punkaharjulla tai edes vastaavissa maisemissa, jo viimeinen junamatka Parikkalasta Luston asemalle ja sitten lyhyt ajomatka (1,5 km) juna-asemalta hotellille olivat jännällä tavalla sykähdyttäviä. Jokin isoissa suorarunkoisissa hongissa, kumpuilevassa maastossa ja sieltä täältä näkyvistä järvistä kolahti kummallisella tavalla 37,5 % savolaiseen sieluuni.

Hotelli Punkaharju näyttää ulospäin isolta vanhalta pitsihuvilalta. Koska hotellin paraatipuoli on järvelle päin, ensivaikutelma paikasta on “ihan kiva” ja kotoisa, muttei mitenkään tajunnan räjäyttävä.

Astuimme sisään hotelliin respaan johtavista ovista. Aula oli siisti ja hyvin hoidettu, muttei vieläkään mikään “ooh” -kokemus. Ennen kuin heitimme kamat mukavaan hotellihuoneeseen, lähdimme tsekkaamaan missä ravintola on. Ja siitä alkoikin sitten ihastuksesta huokailu.

En halua spoilata hotelliin lähtevän kokemusta yksityiskohdilla, mutta tässä on mielestäni yksi syy Hotelli Punkaharjun viehätysvoimaan: yhden jos toisen kulman takaa avautuu yllättäen erilaisia kiinnostavasti sisustettuja tiloja.

Eli esimerkiksi kävellessäni suoraa valkoista käytävää, jonka seinällä on kiinnostavia vertailuvalokuvia hotellin ympäristöstä n. 100 vuoden takaa ja nyt, minut yllättää iloisesti käytävän toisella reunalla avautuva älyttömän kodikas lounge-alue.

Hotellin sisustuksessa yhdistyy fantastisella tavalla sen alkuperäiset sisustusratkaisut (esim. ruokasalin katto), hotellihuoneiden ja julkisten tilojen antiikkihuonekalut, moderni design (tsekkaa lounge-alueen pöydät ja ruokasalin lamput), suomalainen lasitaide (tsekkaa lounge-alueen lamput ja ruokasalin maljakot) sekä taide.

Eri miljööt näyttävät hyvältä jo ensisilmäyksellä ja sitten kun katse kiinnittyy yksityiskohtiin, aistielämys vahvistuu.

Sama tunnelma jatkuu ulkona. Hotellin sijainti harjun päällä johtaa siihen, että maisema näyttää hyvinkin erilaiselta siitä riippuen missä kohtaa harjua on ja katsooko ylös vain alaspäin.

Hotellin henkilökunta on huikeaa — ystävällistä, lämmintä ja silti persoonallista ja selvästi jalat maassa. He puhuvat lämpimään sävyyn pomostaan Saimista (mistä lisää myöhemmin).

Ruoka on ihan mielettömän hyvää ja siinä käytetään kekseliäästi niin paikallisia ruoka-aineita kuin sesongin kasviksia. Ikävöin edelleen lauantai-illan viiden ruokalajin illallisella ollut sienikeittoa. En tajua miten se oli niin mielettömän hyvää. Kälyni puolestaan addiktoitui tatti-suklaakekseihin.

Hotellissa on joka puolella pieniä yksityiskohtia, joista näkee, että joku on oikeasti miettinyt millainen on unelmien hotelli ja toteuttanut sen.

Esimerkkinä vaikkapa laadukkaat käsisaippuat, asiakkaiden lainattavaksi tarkoitetut sateenvarjot ulko-oven vieressä ja julkisten tilojen vessan erinomainen kuukautissuojavalikoima (pieni asia jolla voi olla suuri vaikutus sopivalla hetkellä).

Sen lisäksi väitän, että hotellia ympäröivässä ilmassa on jotain aivan erityistä. Siis kirjaimellisesti.

Eri tutkimusten mukaan metsä ja varsinkin mäntyjen ja muiden havupuiden erittämät kemikaalit (“phytoncide”) näyttävät laskevan stressihormonitasoja, parantavan keskittymiskykyä ja vahvistavan kehon puolustusjärjestelmää. Ei ole sattumaa, että suomalaiset keuhkoparantolat perustettiin aikanaan juurikin mäntymetsien keskelle.

Toisena iltana oloni oli niin oudon euforinen, että vaikka se varmasti selittyi osin loistavalla seuralla, mahtavalla ruoalla, kauniilla miljööllä ja saunajoogalla, väitän, että myös meitä ympäröivä ilma vaikutti positiivisesti hermostooni.

Jani Toivolan Rohkeutta ja Unelmia

Varsinainen kurssi oli myös kokemus, jota on vaikea kuvata sanoin. Minulle tärkeämpää kuin mitä Jani puhui ja mitä harjoituksia teimme, oli se maaginen yhteydentunne, joka meidän osallistujien välille syntyi.

Oikeastaan ei tee mieli puhua itse “kurssista” sen enempää, koska uskon, että jos yksikin osallistuja olisi puuttunut tai ollut erilainen, koko ryhmän dynamiikka ja sitä kautta kokemus olisi ollut toinen. Ei välttämättä huonompi, mutta erilainen.

Sen vain sanon, että olen vieläkin jotenkin ällikällä lyöty siitä, mikä henki meidän ryhmäläisten kesken syntyi ja millaisia muutoksia näimme toisissamme viikonlopun aikana.

En koe olevani rohkeampi tai unelmoivani enemmän kuin ennen viikonloppua, mutta silti koen saaneeni enemmän irti viikonlopusta kuin uskalsin toivoa.

Janilla on seuraava kurssi Porvoossa lokakuussa 2017. Käsittääkseni se on jo ohjelmaltaan vähän erilainen kuin meillä, mutta varmasti tsekkaamisen arvoinen.

Uskomattoman upea Saimi Hoyer

Lopuksi on vielä pakko hehkuttaa Hotelli Punkaharjua pyörittävää Saimi Hoyeria, joka viime viikonloppuna pääsi mun henkilökohtaiseen “Upeimmat naiset ikinä” -kunniagalleriaan.

Tutustuin Saimiin päällisin puolin syksyllä 2005, kun lähdimme isommalla seurueella ikimuistoiselle reissulle Pietariin juhlimaan valokuvaaja Olga Poppiuksen valokuvanäyttelyä, jossa Saimi oli mallina. Tuohon aikaan Saimi tunnettiin ensisijaisesti kansainvälisen tason huippumallina.

Tuolloin Saimista jäi fiilis, että hän oli erittäin energinen, rohkea, itsevarma ja kova mimmi, mutta että hänen energiansa oli arvaamaton kuin hurrikaani. Samaan aikaa ihailin Saimin itsevarmuutta ja tyylikkyttä ja pelkäsin hänen terävyytään. Niinpä pysyttelin reissun ajan kunnioittavan välimatkan (lue: turvavälin) päässä hänestä.

Koska jostain syystä en ole koskaan tuntenut minkäänlaista mielenkiintoa muotia tai ylipäätään vaatteita kohtaan ja harvemmin luen kotimaisia naistenlehtiä, en ole seurannut Saimin tekemisiä käytännössä lainkaan viime vuosina.

Niinpä mielikuvani hänestä perustui ensisijaisesti vuosien takaiseen kohtaamiseen ja tapaaminen kaikkien näiden vuosien jälkeen jännitti.

Hukkaan meni hyvä jännitys. Saimi oli vähintään yhtä energinen, rohkea ja itsevarma kuin 12 vuotta sitten, mutta nyt hänen energiallaan tuntui olevan selkeä suunta, mikä antoi sille vakautta, lämpöä ja positiivista voimaa.

Näin viikkoa myöhemmin huomaan, että kaikista viikonloppuna kuulemistani koskettavista kertomuksista mieleeni jäi pyörimään eniten Saimin tarina siitä miten äitiys, vakava sairastuminen, maalle muutto ja lopulta vahva kutsumus huolehtia historiallisesta hotellista olivat muuttaneet häntä. Raa’asta jalokivestä oli hioutunut täydellinen timantti.

Vaikka ensimmäiset 1,5 vuotta Hotelli Punkaharjun emäntänä eivät ole todellakaan olleet helppoja, olen todella iloinen siitä, ettei Saimi, hänen puolisonsa ja muu tiimi hotellin takana antanut periksi. Heidän rakkautensa historiallista paikkaa kohtaan näkyy ja tuntuu.

Minulla on todella vahva fiilis siitä, että Saimi on laittanut alulle jotain niin huikeaa, että vuosien päästä Punkaharju tullaan tuntemaan (taas) yhtenä Suomen tärkeimmistä matkailukohteista.

Missaat mielestäni jotain olennaista, jos et käy ainakin kahvilla Hotelli Punkaharjussa. Upeista puitteistaan huolimatta sinne on helppo mennä sellaisena kuin on — oli sitten valtionpäämies, moottoripyöräilijä tai pienten lasten äiti maalta. Itse en malta odottaa, että pääsen sinne taas uudestaan.

Ja vaikka tämä hehkutus saattaa tuntua vähän överiltä, niin se kumpuaa täydestä sydämestä — maksoin viikonlopusta täyden hinnan enkä saanut tai ole saamassa mitään alennuksia tai muita etuja. Hotelli Punkaharju on vain niin upea paikka, että toivon, että jokainen suomalainen kävisi kerran elämässään ainakin tsekkaamassa sen.